SEURAKUNTA

Seurakunnasta on kerrottu raamatussa monilla eri tavoilla ja vertauksilla. Niistä kukin kertoo meille jonkin puolen siitä, mitä asioita seurakuntaan liittyy tai millainen se on.

• Jumalan lauma (Israelin kansa esimerkkinä)

• Peltoon kätketty aarre, kallisarvoinen helmi, nuotta

• Hyvä siemen ja rikkavilja

• Lammaslauma ja paimen

• Puu ja oksat

• Rakennus /Jumalan temppeli

• Ruumis (vartalo) ja pää

• 10 morsiusneitoa

• Palvelijat, joille uskottiin omaisuus (leiviskät)

• Sinapinsiemen ja hapate

• Lampunjalka

• Jumalan perhe, Jumalan lapsi

• Morsian

Jumalan lauma (Jer 23:1-6, Hes 34:1-31, 1 Piet 5:1-3)

Jumala itse lupasi etsiä lampaansa ja pitää heistä huolen (Hes 34:11) ja yksi paimen, Daavid (= Jeesus Kristus) kaitsee heitä (Hes 34:23).

Se mikä alkoi VT:ssa päättyy UT:ssa, muta Jumalan lauma on sama. Lauman merkitys on kyllä selkiytynyt, samoin se, mitä tarkoittaa kun Jumala itse kaitsee laumaansa.

Jumalan lauma

1) on jo perillä (Jumala johtaa jo itse laumaansa Jeesuksen ja Pyhän Hengen välityksellä);

2) ei ole vielä perillä (Ylösnousemus ei ole vielä tapahtunut.)

Peltoon kätketty aarre, kallisarvoinen helmi, nuotta (Mat 13:44-49)

"Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon (Matt 13:44).

Pelto = maailma (Mat 13:38)

Aarre oli sen omaisuutta, joka omisti pellon. Mies ei halunnut varastaa aarretta, vaan saada sen laillisesti omakseen.

Siksi Jeesuksen piti ostaa verellään (lunastaa) ihmiskunta vapaaksi lain, saatanan ja synnin orjuudesta.

Ennen lunastusta aarre oli ”vain Jumalan ajatuksissa”. Lunastuksen jälkeen aarre (Jumalan valtakunta) on sisäisesti meissä / meidän keskellämme.

"Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen (Mat 13:45-46).

Jumala joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, näki jo ennalta, millainen seurakunta tulisi olemaan, kun Hän itse sen lunastaisi, puhdistaisi ja pyhittäisi.

Sillä niin paljon Jumala on meitä jo ennakkoon rakastanut, että Hän antoi ainoan poikansa maksuksi, ettei yksikään joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän Jumalan luona.

"Vielä taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja. Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen rantaan, istuutuivat ja lajittelivat hyvät kalat koreihin mutta viskasivat huonot pois. Samoin käy maailman lopussa: enkelit tulevat, erottavat pahat vanhurskaista (Mat 13:47-49).

Vaikka Jeesuksen sovintokuolema ristillä kattaa kaikki maailman ihmiset, eivät kaikki kuitenkaan suostu pelastettaviksi. Nyt vielä hyvät ja pahat ovat sekoittuneena keskenään maailman ihmisten joukossa, myös ihmissilmiin näkyvässä seurakunnassa. Jeesuksen toisessa tulemuksessa tapahtuu erotus.

Hyvä siemen ja rikkavilja (Mat 13:36-43)

Opetuslapset pyysivät Jeesusta selittämään vertauksen pellon rikkaviljasta.

"Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika. Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa. Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana, elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat enkeleitä.

Jeesus Kristus on Hän, joka kylvää hyvää siementä. Me voimme olla siinä Jumalan työtovereita (Jumala käyttää meitä sanan julistamiseen). Jumala ja Jumalan sana ovat yhtä. Niitä ei voi eikä saa erottaa toisistaan. Samoin mekään, jotka olemme pelastuneet kuulemalla evankeliumin emme voi koskaan luopua itse evankeliumista. Jos luovumme evankeliumista / Jumalan sanasta, luovumme silloin itse Jumalasta. Uskominen ilosanomaan Jeesuksesta Kristuksesta, joka kuoli juuri minun puolestani ristillä, uudestisynnyttää (kasteen kautta) Jumalan lapseksi ja ”Jumalan laumaan”.

Lopputulos on sama kuin nuotta vertauksessa hyvistä ja huonoista kaloista.

Lammaslauma ja paimen (Joh 10:1-16, Luuk 15:3-7)

Hyvä paimen (= Jeesus)

• kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle

• tuntee lampaansa (ja lampaat tuntevat Jeesuksen)

• on lampaiden portti, (joka siitä portista tulee sisään, pelastuu)

• ei paimenna ketään väkisin (”lammas” voi vapaasti tulla ja mennä, ja Jeesus lupaa, että lammas löytää laitumen)

• kulkee lampaiden edellä laitumella (ei pidä niitä aitauksessa erossa muista)

• lähtee kadonneen lampaan perään ja etsii, kunnes löytää sen

• kantaa väsyneen lampaan kotiin

• iloitsee suuresti jokaisesta lampaasta, joka laumaan tulee

• antaa yltäkylläisen elämän (seurassaan ”laitumella”)

• panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta

• kokoaa laumansa niin, että lopulta on vain yksi lauma ja Jeesus on sen paimenena.

Puu ja oksat (Joh 15:1-6)

Jeesus on koko viinipuu, jossa me olemme oksina.

Jumala itse hoitaa viinipuun oksia (meitä) puhdistamalla ja liikoja rönsyjä leikkaamalla.

Jumalan sana toimii puhdistusvälineenä. Jos emme suostu Jumalan sanan alle sen puhdistettavaksi, meihin kasvaa hedelmää tuottamattomia rönsyjä. Jumalan rakkaus pakottaa Hänet silloin ottamaan leikkurit käteensä.

Pysymällä puussa kiinni (pysymällä Jeesuksen yhteydessä) tuotamme hedelmää (Jumalan tahto tapahtuu meidän kohdallamme).

Jos olemme puussa (Jeesuksen yhteydessä) nimellisesti, mutta emme ole osallisina puun nesteeseen (Pyhään Henkeen), me kuivetumme ja lopulta Jumala itse poistaa meidät puun yhteydestä.

Rakennus /Jumalan temppeli (1 Piet 2:5-10, Hebr 3:6, Ef 2:18-22, 1 Kor 3:9-17)

Seurakunta on kokonaisuudessaan Jumalan temppeli. Mutta myös yksittäinen kristitty on Jumalan temppeli.

Temppelin kulmakivenä (aloituskivenä) on Jeesus Kristus. Temppelin harjakivenä (kivenä joka ylimpänä sitoo kaaren paikoilleen) on Jeesus Kristus.

Kristuksen haltuun on uskottu Jumalan koko rakennus. Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme.

Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.

Ruumis (vartalo) ja pää (Kol 2:18-19, Ef 4:11-16)

Kristus on pää, joka huolehtii koko (seurakunta)ruumiista ja pitää sitä koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.

Meidän tulee kasvaa kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää.

Jumala antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.

Kukin jäsen toimii oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.

10 morsiusneitoa (Matt 25:1-13)

Toiminta seurakunnassa (lamppujen palaminen) ei ole se erottava tekijä, joka erottaa viisaat tyhmistä. Viisailla oli mukana öljyastia ja siinä öljyä, tyhmillä ei ollut. Kristitty on astia jaloa käyttöä varten (2 Tim 2:20-21, Room 9:19-23). Öljy on Pyhän Hengen vertauskuva.

Palvelijat, ja heille uskotut rahat (leiviskät) (Luuk 19:11-27)

Jumalan valtakunta on tullut (PH on vuodatettu), Jumalan valtakunta ei ole vielä tullut (ylösnousemusruumista emme ole vielä saaneet).

Jumala on uskonut omaisuutensa seurakunnalle. Jumalan omaisuus on; 3-yhteinen Jumala itse, armolahjat, toiset kristityt ja Jumalan sana.

Riittää, että viemme oman osuutemme seurakunnan käytettäväksi, yhteyteen (”pankkiin”).

Sinapinsiemen ja hapate (Matt 13:31-33, Mar 4:30-32, Luk 13:18-21)

Niin kuin sinapinsiemen on pieni, oli seurakunnan alkukin pieni (Jeesuksella oli vain opetuslapset). Seurakunta kuitenkin kasvaa niin, että siihen kuulumattomat pesiytyvät siihen (siemeniä syövät linnut).

Jumalan valtakunta on myös niin kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani." Pienikin Jumalan sanasta poikkeaminen, jos siihen ei puututa, alkaa kasvaa ja tehdä tuhojaan niin, että lopulta koko seurakunta on hajalla.

Jumalan sanassa pysyminen on seurakunnalle elämän ja kuoleman kysymys.

Lampunjalka (Ilm 1:9-2:5, Heb 9:1-5, Matt 5:14-16, Mar 4:21, Luuk 8:16-18, Luuk 11:33-36)

Ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.

Lampunjalat (seurakunnat) ovat arvokkaita (kalleinta arvometallia).

Jeesus itse viettää aikaansa seurakunnan keskellä.

Mikäli seurakunta hylkää ensimmäisen rakkautensa (Jumalasuhde väljähtyy ja lopulta Jumalan sana hylätään) eikä parannusta tehdä, niin Jeesus lopulta työntää lampunjalan (seurakunnan) pois paikaltaan Jumalan läheisyydestä.

VT:n aikana lampunjalka (seurakunta) oli ilmestysmajan pyhä –osassa. Sen erotti kaikkeinpyhimmästä väliverho. Kaikkeinpyhimmässä, verhon takana, oli liiton arkki armoistuimineen. Jeesus Kristus ristinkuolemallaan poisti väliverhon ja päästi seurakunnan Jumalan yhteyteen (Ilmestysmajan pyhä ja kaikkeinpyhin yhdistyivät samaksi tilaksi).

Jeesuksen kuollessa temppelin väliverho todellakin revittiin auki ylhäältä alkaen alas asti (Matt 27:50-51, Mar 15:37-39).

Seurakunta on lampunjalka ja yksittäinen kristitty on lamppu tässä lampunjalassa. Niin kuin 7-haaraisessa öljylampussa kukin lamppu sai palamiseensa tarvitsemansa öljyn lampunjalan öljyastiasta, niin yksittäinen kristitty saa Pyhän Hengen seurakunnan Herralta.

• Valo on oikeaa valoa vain, jos palamisöljy (PH) tulee Herralta.

• Kun Jeesus sytyttää lampun, Hän asettaa sen lampunjalkaan (seurakunnan yhteyteen).

• Tarkoitus on, että seurakuntaan sisälle tulevat näkisivät valon (evankeliumin Kristuksesta).

• Jos en ole Kristuksen Hengestä osallinen, on se valo, jonka luulen itsessäni olevan, pimeyttä ja todellisuudessa levitänkin pimeyttä ympärilleni.

Jumalan perhe (Ef 2:19, )

Jumalan lapsi (Matt 5:9, Luuk 20:35-36, Joh 1:12-13, Room 8:14-23, Gal 3:25-4:7, Ef 5:1-10, Fil 2:12-16, 1 Joh 3:1-3, 1 Joh 3:9-10)

Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.

Jumala on antanut meille lapsen oikeuden, me olemme Jeesuksen kanssaperillisiä.

Jumalan perheessä korostuu henkilökohtainen lapsen suhde Jumalaan.

Morsian (Ilm 19:6-9, Ilm 21:9-10, Ilm 22:16-17)

Tempauksen / ruumiin ylösnousemuksen jälkeen Jumala ottaa maan päälläkin näkyvän vallan. Silloin on tullut Karitsan (Jeesuksen Kristuksen) häiden aika. Hänen morsiamensa (ylösotettu seurakunta) on valmiina, ja seurakunnan ylle on puettu hääpuku. Se puku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja (tekoja, jotka itse asiassa Jumala on tehnyt, mutta jotka Hän lukee meidän hyväksemme).