Hengellinen musiikki

Musiikki Vanhassa testamentissa.

Varhaisimmista ajoista asti musiikilla oli keskeinen sija Israelin kulttuurissa. Sillä voitiin ilmaista iloa, surua tai esim. vahvistaa sotajoukon yhteishenkeä. Soittimilla annettiin merkkejä: niillä kiinnitettiin ihmisten huomio tärkeisiin tapahtumiin. Tilaisuuksia, joissa soitettiin ja laulettiin, olivat mm. elonkorjuu, kaivon valmistuminen, häät, voitto vihollisesta, tappio, ja hautajaiset.

2. Moos. 15:19-21. Kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ajajineen olivat tulleet meren keskelle, Herra palautti vedet heidän päälleen, mutta israelilaiset pääsivät kuivaa maata pitkin meren poikki. Naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti käteensä rummun, ja kaikki naiset seurasivat häntä tanssien ja rumpua lyöden. Mirjam viritti laulun: Laulakaa ylistystä Herralle, hän on mahtava ja suuri: hevoset ja miehet hän mereen suisti!

Temppeliin ja hoviin perustettiin ammattimuusikoiden kiltoja, joiden alullepanijana ilmeisesti oli Daavid. Kiltojen jäsenet olivat leeviläisiä.

1. Aik. 16:1-36. Jumalan liitonarkku tuotiin keskelle telttaa, jonka Daavid oli pystyttänyt sitä varten … Tuona päivänä Daavid asetti Asafin ja hänen veljensä ensimmäistä kertaa laulamaan Herralle tätä ylistystä: Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan! Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään. … Laulakaa Herralle, koko maanpiiri! Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan! … Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Kansa sanoi: "Aamen!", ja ylisti Herraa.

Neh. 12:45-46. ... Samoin iloittiin siitä, että laulajat ja portinvartijat jälleen toimivat niin kuin Daavid ja hänen poikansa Salomo olivat määränneet. Olihan jo muinoin, Daavidin ja Asafin aikana, ollut laulunjohtajia, kun laulettiin kiitosta ja ylistystä Jumalalle.

Psalmien-kirjan hepreankielinen nimi on "kiitosvirret". Nimi Psalmit on Vanhan testamentin kreikankielisestä käännöksestä, Septuagintasta ja tarkoittavat kielisoittimin säestettyjä lauluja.

Psalmien ulkonainen muoto muistuttaa Israelin suurten naapureiden uskonnollista runoutta, mutta sisällön erot ovat niin silmiinpistäviä, ettei Israel ole suoraan voinut lainata psalmejaan muualta.

Psalmi 24 laulettiin viikon ensimmäisenä päivänä (meillä sunnuntai).

Psalmi 24. Kohotkaa korkeiksi, portit! Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat. Hän on sen perustanut merien päälle, kiinnittänyt lujasti virtojen ylle. Kuka saa nousta Herran vuorelle, kuka astua pyhään paikkaan? Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei valheellisesti vetoa Herraan eikä vanno väärää valaa. Hänelle Herra suo siunauksensa, pelastuksen Jumala katsoo hänet vanhurskaaksi. Tässä me olemme, kansa joka pyrkii luoksesi, joka etsii kasvojasi, Jaakobin Jumala! (sela)

Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari. Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet! Kirkkauden kuningas tulee. Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot! (sela)

Psalmeissa "sela" voi merkitä taukoa, välisoittoa tai esim. laulajaryhmän vaihtoa.

Psalmeja on ajan saatossa tulkittu uudelleen. Esim. se, mitä psalmeissa sanottiin Daavidin hallitsijasukuun kuuluvasta kuninkaasta, sovitettiin odotettuun messiaskuninkaaseen. Uusi testamentti tulkitsee monet tällaiset kohdat Kristukseen viittaaviksi.

Psalmien kokoelma on alkuperältään hyvin monipuolinen. Mukana on varta vasten liturgiaksi sepitettyjä psalmeja, mutta myös paljon sellaista uskonnollista runoutta, joka vasta myöhemmin pääsi temppelilaulajien ohjelmistoon.

Psalmien ikään on tähän mennessä saatu eniten valoa Kuolleenmeren käsikirjoituslöydöistä, joiden joukossa on myös 1. vuosisadalla eKr. sepitettyjä psalmeja. Vaikka niissä on pyritty jäljittelemään Vanhan testamentin psalmeja, tulos kielii runotradition katkeamisesta. Siksi nykyisin pidetään melkein varmana, että Psalmeista nuorimmatkin ovat luultavasti 4. vuosisadalla eKr. sepitettyjä. Vanhimmat ovat Daavidin aikaisia, ehkä jokunen vanhempikin, ja suurin osa on peräisin kuningasajalta.

Raamatun soittimet (Lähde; Raamatun tietosanasto / Heikki Palva)

Muinaisessa Israelissa käytettyjen soitinten laatu on suurin piirtein saatu selville vaikka itse musiikin laadusta on melkein mahdotonta päästä perille.

Kielisoittimet:

kinnôr, ainoa Pentateukissa mainittu kielisoitin, ilmeisesti lyyra. Se oli kannettava. Kielten lukua ei tunneta, ei myöskään, näppäiltiinkö sitä sormin tai plektrumilla.

nÙÚÒl, kookas, sormin näppäiltävä harppu.

nÙÚÒl ï¡ìôr, kymmenkielinen harppu.

sabb^eàâ (aram.), jokin harpun tapainen soitin.

q÷t^erôs (aram.; kreik. kÿtharis, kithára), kitara.

p^esantêrØn (aram.; kreik. psaltÇrion), sormin näppäiltävä kolmikulmainen kielisoitin, psalttari, mahdollisesti sama kuin nÙÚÒl.

Puhaltimet:

í¡lØl, ruokohuilu, jota soitettiin riemukkaissa juhlakulkueissa. Ilmeisesti se muistutti oboeta ja oli usein kaksihaarainen.

ïçgâÚ, joko tavallinen alkeellinen ruokopilli tai mikä tahansa ruo'osta tehty puhallin. Vanhoissa käännöksissä tälle soittimelle on annettu milloin mikin nimi.

maërÓq÷ãâ (aram.), luultavasti kaksihaarainen ruokohuilu.

qþrÒn, puhaltimena käytetty sarvi.

ëÓfâr, pitkä pässinsarvi, "pasuuna", Israelissa yleisesti käytetty merkinantotorvi. Tätä soitinta käytetään nykyisinkin synagogassa.

í^añÓñ^erâ, metallinen trumpetti, temppelissä käytetty puhallin. Tituksen riemukaaresta ja 2. vuosisadan jKr. juutalaisista rahoista näkyy, että se oli pitkä ja suora.

Lyömäsoittimet:

tôf, käsirumpu, tamburiini.

m^enaïanïØm, helistin, sistra.

m^eñiltájim, symbaalit.

ñÒlñÒlØm, lautaset.

m^eñillâ, kulkuset.

kýmbalon (kreik.) tarkoittanee lautasia.

paï^amôn, tiuku. Ylipapin viitan liepeeseen oli kiinnitettävä kultatiukuja.

Tuntemattomia soittimia:

ë¡lØë, toistaiseksi tuntematon soitin, (KR 1992 "symbaali"). Nimi johtuu lukusanasta kolme. Siksi on arveltu sen olevan joko kolmikielinen tai kolmikulmainen soitin. Septuaginta on kääntänyt sen symbaaliksi ja Vulgata sistraksi.

sçmpÓnjâ (aram.). Sana on ilmeinen laina kreikan sanasta symfÓnÿ¡. Sen on arveltu tarkoittavan joko säkkipilliä (näin KR 1992) tai yhteissoittoa.

Musiikki Uudessa testamentissa

Jeesuksen aikana oli tapana laulaa juhlissa (Jeesuskin lauloi).

Matt. 26:30, Mark. 14:26. Laulettuaan kiitosvirren he (Jeesus ja opetuslapset) lähtivät Öljymäelle (jossa Jeesus otettiin kiinni ristiinnaulittavaksi).

Seurakunta käytti musiikkia sekä kokoontuessaan yhteen että yksityisesti.

Myös musiikin esittäminen, kuten profetoiminen ja kielillä puhuminen oli alistettu seurakunnan järjestykselle (1. Kor. 14:40). Musiikin tuli koitua Jumalan kunniaksi.

1. Kor. 14:26. … Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi.

Jaak. 5:13. Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä.

Ef. 5:19-20. Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Kol. 3:16-17. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.

Seurakunnan kokoontumisia ei pidetä musiikin tai muunkaan miellyttävään yhdessä olemiseen liittyvän asian takia, vaan jotta kristityt saisivat eväitä elää arkeaan Jumalan kunniaksi.

Musiikkikaan ei ole kokoontumisissa itsetarkoitus, vaan se on seuraus siitä, että meillä on yhteinen syy ylistää Isäämme Jumalaa Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta.

Musiikki on yksi merkittävä ja toimiva väline, jonka avulla voimme rakentaa yhteisöä ja tehdä opetuslapsia Jeesukselle Kristukselle siellä missä meistä kukin on.

Kol. 1:28. ”Häntä me julistamme, ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi-ikäisenä Kristuksen tuntemisessa.”

Oma musiikkiin liittyvä kokemukseni (yksi esimerkki).

Nuorena uskovana ihastuin hengelliseen lauluun, jonka sanat menivät näin; "Hän muutti kaiken, hän muutti kaiken. Mun Jeesukseni muutti mun. …"

Myöhemmin aloin inhota tätä laulua, koska huomasin, etten ollutkaan muuttunut olettamallani tavalla. Minusta ei tullutkaan sitä pyhimystä, jollaiseksi kuvittelin Jeesuksen minut muuttavan. Tieto Jumalasta oli kyllä lisääntynyt mutta tiedon toteuttamiseen rakkautena ei minulla käytännössä ollut edes halua.

Huomasin ajan saatossa, että vanha luontoni, se "aatu", ei muutu. Naamioitua se kyllä osaa. Se on ja pysyy ainaisessa sodassa Jumalan tahtoa vastaan (Room. 8:7).

Paavalikin ilmeisesti kamppaili samanlaisen asian kanssa.

Room. 7:21-24. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

• Siksi joudun lukemaan Jumalan sanaa, käymään seurakunnan kokoontumisissa ja viettämään aikaa rukouksessa, etten tekisi vanhan luontoni pettämänä Jumalan sanan ja -tahdon vastaisia ratkaisuja.

• Siksi Jumala on antanut kaikille Jeesuksen Kristuksen sovitustyön omalle kohdalleen uskoneille Pyhän Henkensä, että Henki sekä muistuttaisi meitä jokaista Jumalan sanasta että myös vaikuttaisi niissä, jotka suostuvat Jumalan sanan alle, sanansa oikean noudattamisen.

• Ja siksi, kun kuitenkin ajaudumme toisinaan vanhan luontomme pettäminä Jumalan tahdon vastaisiin tekoihin ja laiminlyönteihin, saamme turvata Jumalan armoon, joka on annettu meille Jeesuksessa Kristuksessa.

Room. 7:25-8:1. Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.

Tämä havainto muutti taas suhtautumiseni ao. lauluun. Jeesus todella oli muuttanut minut. Muutos ei tapahtunut minun haluamallani tavalla vaan Jumalan. Muutos oli tapahtunut silloin, kun Jeesus sai luvan tulla sydämeeni. Vanha luontoni ei silloin Jumalan tapaa hyväksynyt eikä hyväksy edelleenkään. (Tosin vanha luontoni oli hiljaa sen aikaa, kunnes "kuherruskuukausi" Kristuksen kanssa oli mennyt ohi.) Jumala ei muuttanut minun vanhaa luontoani, mutta Hän muutti minun asemani suhteessa itseensä. Minut adoptoitiin Jumalan lapseksi.

Room. 8:2-17. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus. Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset. Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan. Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen. Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla. Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.