Kirkon hengellinen tila

Hengellinen, henkinen, opillinen vai yhteisöllinen? Hengellisyydellä eivät kaikki tarkoita samaa. Ihminen voi olla hyvinkin henkinen vaikka Jeesus Kristus ja Raamattu ovat hänelle yhdentekeviä. Tai hän oikein hengellisenä antaa kaikille hengille mahdollisuuden. Hän voi myös ajatella olevansa opillisesti oikeammassa kuin toiset ja siksi halveksien eristäytyy heistä. Kirkko on sekoitus kaikkea edellä olevaa ja paljon muutakin, jota me kirkkoon sisälle tulleet ihmiset olemme tuoneet mukanamme. Lisäksi ihminen, joka ei anna Pyhän hengen ohjata itseään, pyrkii toteuttamaan oman vanhan luontonsa haluja, kirkon sisälläkin.

Room. 7:18-25. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.

Ensimmäiseksi kannattaa miettiä, mihin minun oma hengellisyyteni perustuu? Raamatun mukaan ainoa ja oikea perustus on vain Kristus-kallio. Siksi kaikki muu hengellinen perusta ja perustus vie tuhoon.

1. Kor. 3:11-13. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on.

Apt. 4:11-12. Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."

Toiseksi kannattaa miettiä, annanko vielä oman vanhan luontoni ohjata toimiani? Jos annan, rakennan Kristus-kalliolle sellaisella ja sellaisesta, mikä ei tule kestämään.

Kirkko toimii maailmassa. Ja mitä pienemmäksi jossakin valtiossa käy se joukko, joka pitää koko Raamattua auktoriteettinaan, sitä enemmän valtaa siellä on Raamatun sanasta poikkeavilla ihmisillä. He säätävät lakeja, jotka perustuvat enemmistön mielipiteisiin. Enemmistönkin mielipiteisiin voidaan vaikuttaa esim. trollaamalla. Suomessa eivät monet julkisuuden henkilöt eikä varsinkaan lehdistö halua esimerkiksi puolustaa avioliittoa miehen ja naisen välisenä.

Kristuksen maailmalle näkymättömän (salatun) kirkon yksi tuntomerkki onkin vaino sanan tähden. Maailman mielen mukaan ojentautuva kirkonjäsen ei vielä vainoa sanan tähden koe (mielipiteidensä vuoksi kylläkin).

Roomalaiskatolinen kirkko on avioliittokäsityksessään pääosin pysynyt perinteisesti ymmärretyn Raamatun sanan mukaisena. Roomalaiskatolisen kirkon iso ongelma on pappien selibaatti (naimattomuus). Määräyksen siitä antoi aikoinaan eräs paavi, joka ei halunnut käyttää kirkon varoja pappien perheiden elättämiseen (eli ahneus). Koska paavi antoi tämän määräyksen paavinistuimeltaan ”erehtymättömänä”, on se peruuttamaton. Tämä paavinistuimen ”erehtymättömyys” onkin Roomalaiskatolisen kirkon toinen ongelma.

Tuleeko kirkon ottaa kantaa maailman asioihin? Paavalin mukaan kirkon oppeja, "kirkkokuria", kristityt eivät sovella niihin ihmisiin, jotka ovat kirkon ulkopuolella (1. Kor. 5:9-13). On väärin vaatia ihmiseltä itseltään kykyä sellaiseen muutokseen, jonka vain Pyhä Henki kykenee hänessä saamaan aikaan. Kirkon yhteyteen voidaan tulla vain "sellaisina kuin ollaan", eli syntisinä. Jos kirkko jättää sisälleen tulleet hoitamatta, on kirkossa jotain pahasti pielessä. Isä jumala haluaisi rakastaa jokaisen ihmisen ehjemmäksi mutta jos kirkko alkaa pitää ehjyytenä sellaisiakin asioita, jotka Raamatun mukaan ovat rikkinäisyyttä, jättää kirkko osan luoksensa tulleista heitteille. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kirkko koostuu yksittäisistä kristityistä. Jos minä itse kirkon jäsenenä laiminlyön kirkkoon tulleen lähimmäiseni, onko se silloin kirkon vika?

Kirkon tulisi ainakin ottaa kantaa siihen, jos joku kirkon aktiivijäsen toimii julkisesti ja tieten vastoin Raamatun ilmoitusta. Ellei kirkko näissä tilanteissa puolusta Raamatun sanan mukaista kantaa, Herran äänen sijasta kuuluu silloin kirkosta ulos maailmaan mukautumisen ääni (Joh. 14.30).

1. Kor. 5:9-13. Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa. En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta. Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa. Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia. Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."

Room. 12:18-19. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" - näin sanoo Herra.

1. Piet. 3:14-16. … "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö, vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti …

Nykyaika ei poikkea alkuseurakunnan ajasta Roomalaisessa yhteiskunnassa. Maailmassa on nykyäänkin siveettömiä, ahneita, riistäjiä ja epäjumalanpalvelijoita (1. Kor. 5:9-13). Paavalin mukaan heidän kanssaan pitää osata elää heitä kunnioittaen ja heitä tuomitsematta. Ihminen itse hyväksytään, syntiin ei mennä mukaan. Ulkopuoliset tuomitsee Jumala, emme me. Silloin kirkon tulee reagoida, kun julkisesti siveettömät, ahneet, riistäjät ja epäjumalanpalvelijat yrittävät tehdä omasta käyttäytymismallistaan kirkolle normin. (Se, joka tavoittelee valtaa vallan itsensä vuoksi on epäjumalanpalvelija.)

Monet luterilaisen kirkon johtajat Suomessa ovat siinä opillisessa hämmennyksessä, jossa avioliittokaan ei enää olisi raamatullisen uskon alla vaan ns. ”rakkauden korissa”. (Tästä jäljempänä.) Osa kirkon papeista voi nykyisin helposti hyväksyä sukupuolineutraalin avioliiton koska se heidän mielestään on sijoitettavissa niihin ehdonvallan asioihin, joihin Raamattu ei heidän mielestään ota kantaa. Siksi he "rakkauden nimessä" voivat sen hyväksyä.

Vapaissa suunnissa "kirkkokuri" on vielä ainakin osittain käytössä. Oikein käytettynä (agape-rakkauden, tiedon sanojen, henkien erottamisen- ja kehotuksen armolahjojen kautta) se on seurakunnalle hyödyksi. Väärin käytettynä se on erittäin tuhoisaa.

Kristuksen kirkko (Kristuksen ruumis, pyhien joukko) on maailmalta salattu. Siihen kuuluvat kaikki Kristuksen sovintovereen uskovat, uudestisyntyneet Jumalan lapset. Se kirkko on eri kuin maailmalle näkyvä kirkko. Kristuksen maailmalle näkymätön kirkkokin on opillisesti hajanainen. Samaa mieltä ollaan peruskysymyksistä, kuten uskontunnustukset ja Raamattu auktoriteettina. Ongelma tässä Kristuksen kirkossakin olemme me, vajavaiset ihmiset, jotka emme anna Pyhälle Hengelle itsessämme tilaa. Pelastuneinakin meidän on vaikea armahtaa niitä kanssaveljiä ja -sisaria, jotka ajattelevat Jumalan sanasta toisin kuin me itse. Näin minussa itsessäni oleva synti pyrkii erottamaan minua muista. Onneksi Kristuksen kirkko ei ole rakennettu ihmisten varaan vaan Pyhä henki yhdistää siinä (Isän Jumalan Kristuksen luo vetämät) ihmiset toisiinsa ja Kristukseen. Kristuksen kirkon jäsen ei olekaan ensisijaisesti vastuussa seurakunnalle vaan Jumalalle.

Esimerkki pelastuneidenkin keskuudessa vaikuttavasta synnistä on jo alkuseurakunnasta, jossa jakauduttiin puolueisiin. Joku, oikein hengelliseksi heittäytyvä, sanoi, että ”minä olen Kristuksen puolella”. Paavali vastasi siihen, että; ”Onko Kristus jaettu?” (Eikö teidän mielestänne Kristus olekaan Paavalin, Apolloksen ja Pietarin kanssa, vaan ainoastaan teidän kanssanne? Mutta jos Kristus on myös heidän kanssaan, miksi te paloittelette Kristuksen niin kuin piirakan?)

1. Kor. 1:11-13. Olen näet saanut kuulla Khloen väeltä, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja. Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: "Minä olen Paavalin puolella", toiset taas: "Minä Apolloksen", "Minä Keefaksen", "Minä Kristuksen". Onko Kristus jaettu? …

Kukaan ei voi itse valita Kristusta (Kristuksen puolta) enemmän kuin joku toinen. Niin väittävä ottaa Kristukselta kunnian itselleen. Raamatun mukaan Kristus on valinnut meidät (kaikki luoksensa tulleet). Ja tämän jälkeen Jumalan lapsilleen lahjoittama Pyhä Henki (Kristus meissä) pitää meidät Kristuksen yhteydessä ja kasvattaa meitä. Kasvattaa, jos vain itse Hänen kasvatettavakseen suostumme. Ja lopulta me saatamme kasvaa niin pieniksi, että suostumme jopa palvelemaan muita.

Joh. 15:16-17. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.

Matt. 20:26, Mark. 10:43. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, …

Näkyvä kirkko, se jota maailman ihmiset katselevat, sisältää sekä pelastuneita että pelastumattomia. Pelastumiseen ei riitä se, että on suhde kirkkoon. Pitää olla toimiva, henkilökohtainen suhde myös kirkon Herraan, Jeesukseen Kristukseen. Kristityt ovat aina toisten ihmisten tarkkailun alla. Jumalan lapset levittävät ympärilleen Kristuksen tuntemisen tuoksua enemmän tai vähemmän, sen mukaan kuin Kristus on saanut heissä muotoa. Pelastumattomat levittävät pelkästään oman vanhan luontonsa tuoksua. Arvostusta ja itselleen huomiota hakeva pelastumatonkin voi käyttäytyä ulospäin hyvin palvelevasti. Kun hän antaa Kristuksen pelastaa itsensä, Kristus (Juudan leijona) antaa hänelle omaa "leijonan" luonnettaan. Silloin hänen ei enää tarvitse mitata omaa arvoansa muiden hyväksynnällä vaan hänen arvonsa tulee Isän Jumalan lapseudesta.

2. Kor. 3:2-3. Te itse olette meidän suosituskirjeemme, joka on kirjoitettu meidän sydämiimme kaikkien ihmisten nähtäväksi ja luettavaksi. Olettehan te selvästi Kristuksen kirje, jonka kirjoittamisen hän uskoi meille. Tätä kirjettä ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin vaan ihmissydämiin.

2. Kor. 2:14-15. Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen.

Miksi kirkossa on pelastumattomia? Ainakin kahdesta syystä.

• Jumala vetää pelastumattomia ihmisiä kuulemaan evankeliumia, jota kirkossa vielä saarnataan. Vaikka kaikki papit eivät evankeliumia saarnoissaan julistakaan, on kirkon liturgia kuitenkin Kristus-keskeinen. Kun kristityt pitävät esillä Jumalan sanaa, Jumala itse lisää kirkkoonsa pelastuneita (Apt. 2:47).

• Tai kirkon palvelukseen on hakeuduttu vallankäytön ja rahan vuoksi. Raamattu puhuu tällaisista viranhaltijoista palkkapaimenina (Joh. 10:12-13).

Room. 10:17. Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.

Joh. 10:12-13. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista.

Apt. 20:28-30. "Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut. Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa.

Palkkapaimen ei tunne Jumalaa, isäntäänsä, Kirkon Herraa. Siksi hän mielellään kuuntelee (ja noudattaa) ympäröivän maailman ääntä, sillä silloin hän välttyy vainolta ja pääsee muutenkin helpommalla.

2. Tim. 4:3. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee.

Olisikin erittäin tärkeää, että kaikki Pyhän hengen antamat armolahjat toimisivat seurakunnissa.

Esimerkeiksi hengellisesti erilaisista seurakunnista käyvät ilmestyskirjassa mainitut 7 seurakuntaa. Kaikille seurakunnille, niiden johtajille, lähettämässään sanomassa Herra sanoo; ”Minä tiedän …”

Ilm. 2:6. "Minä tiedän sinun tekosi, sinun vaivannäkösi ja kestävyytesi. … Sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseään apostoleiksi vaikka eivät ole, ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi. Kestävyyttäkin sinulla on, olethan joutunut moneen vaivaan minun nimeni tunnustamisen tähden etkä ole antanut periksi. Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. … Siinä teet kuitenkin oikein, että inhoat nikolaiittojen (löyhän rakkauden puolustajia) tekoja, joita minäkin inhoan.

Ilm. 2:8-10. …"Minä tiedän sinun ahdinkosi ja köyhyytesi - sinun, joka kuitenkin olet rikas. … Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään.

Ilm. 2:13-15. "Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä Saatanalla on valtaistuimensa. Silti tunnustat horjumatta minun nimeäni etkä ole kieltänyt uskoasi minuun … Mutta kaikkea en sinussa hyväksy … Heitä on sinunkin luonasi, noita jotka seuraavat nikolaiittojen opetusta (löyhän rakkauden puolustajia).

Ilm. 2:19-20. "Minä tiedän sinun tekosi, sinun rakkautesi ja uskosi, palvelumielesi ja kestävyytesi. Viime aikoina olet tehnyt vielä enemmän kuin alussa teit. Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä (uskonnon ja maallisen vallan liitto), joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan …

Ilm. 3:1-4. "Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. … Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. …

Ilm. 3:8-11. "Minä tiedän sinun tekosi. Edessäsi on nyt avoin ovi, minä olen sen avannut, eikä kukaan voi sitä sulkea. Sinun voimasi ovat vähäiset, mutta sinä olet ottanut sanani varteen etkä ole kieltänyt nimeäni. … "Minä tulen pian. Pidä kiinni siitä mitä sinulla on, ettei kukaan vie voitonseppelettäsi.

Ilm. 3:15-18. "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani. "Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet.

Niiden seurakuntien tunnusmerkkejä, joista Kristuksella ei ollut mitään negatiivista sanottavaa, on; ei juurikaan maallista varallisuutta johon turvata mutta rikkaus ja turva Jumalan sanassa, ei noudata ihmisten muuttuvia mielipiteitä vaan Jumalan muuttumatonta Sanaa ja joutuu sen vuoksi kärsimään.

Nikolaiittojen oppi (Raamatun synniksi sanomien asioiden hyväksyminen rakkauden varjolla) ja Isebelin oppi (maailmallisen vallan myötäileminen) valtaa luterilaisia kirkkoja kiihtyvällä tahdilla. Näihin mukautuva kirkko ajaa sekä tietoisesti että tahtomattaan Raamatun sanan todesta ottavia kristittyjä pois keskuudestaan. Vaarana on, että lopulta jäljellä ovat enää maailmallisten ihmisten kansoittamat, Jumalan silmissä jo kuolleet (Ilm. 3:1-4) tai haaleana kuolemaisillaan olevat seurakunnat (Ilm. 3:15-18).

Ilmestyskirjan seurakunnista kaksi oli sellaisia, joita Herran ei tarvinnut ojentaa, kaksi oli henkitoreissaan. Havaintojeni mukaan Suomen luterilainen kirkko ei kuulu näihin kumpaankaan ryhmään.

Seurakunnan johtajilla on erittäin suuri vastuu seurakunnan hengellisestä tilasta. Seurakunnan johtaja (pappi, julistaja) joutuu tekemään Jumalalle kerran tiliä, itsestään, sanoistaan ja lisäksi jokaisesta seurakuntansa jäsenestä.

Hepr. 13:17. Olkaa johtajillenne kuuliaiset, totelkaa heitä. He valvovat öitä teidän vuoksenne, koska joutuvat kerran tekemään teistä jokaisesta tiliä. Saakoot he tehdä työnsä iloiten, ei huokaillen, sillä se olisi teille paha asia.

Room. 14:12. Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.

Matt. 12:36. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili.

Paine poiketa yhä kauemmas Raamatun sanasta käy koko ajan kovemmaksi. Ellei Jumala jollain tavalla puutu asioiden kulkuun, Suomen luterilainen kirkko kulkee maallistumisessa Ruotsin tietä.

Ruotsin kirkon piispa on suositellut, ettei sanoja "Isä" ja "risti" enää käytettäisi, koska ne ahdistavat ihmisiä.

Maailmanlaajuisesti tilanne on kuitenkin parempi. Vaikka Eurooppa näyttäisi kulkevan poispäin Kristuksesta, Aasiassa ja Afrikassa on käynnissä herätys.

Kirkon hengellisen yleistilan kehittyminen suhteessa Kristukseen näyttäisi noudattavan Raamatun ilmoitusta. Lopun ajan seulonta on käynnissä (Luuk. 22:31).

Luuk. 18:8. Minä (Jeesus) sanon teille: ... Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?"

Luuk. 22:31. Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa.

2. Tim. 3:1-5. Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia (perherakkaus), leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. …

Kyllä lopunajan ihminen rakastaa osaa. Parisuhdettaan kyllä mutta ei perhettä. Itseään kyllä mutta muille riittää Unicefin kautta annettu kolikko. ”Rakkauden evankeliumia” kyllä mutta ei Raamatun sanomaa. Yleistä mielipidettä kyllä mutta ei vainoa Jumalan sanan tähden.

Luopumus uskosta, joka kohdistuu Raamattuun auktoriteettina sekä Jeesukseen Kristukseen ja hänen meille synneistämme ristillä antamaan pelastukseen, kiihtyy.

Ne, jotka haluavat pysyä ateisteina, ovat valinneet epäuskon. Mutta nyt ovat kristityiksi itseään kutsuvat alkaneet yhä enenevässä määrin luopua Jumalan sanan auktoriteettina pitämisestä. Jos heiltä kysyttäisiin, miksi he luopuvat, he loukkaantuisivat sillä eivät he omasta mielestään ole luopuneet. He ovat vain rakentaneet itselleen ja toisilleen uuden ja paremman Kristus-tulkinnan, uuden evankeliumin, uuden rakkauden ja uuden raamatuntulkinnan. Heidän mielestään entinen on aikansa elänyt ja on vastoin rakkautta, vapautta ja tasa-arvoa.

Tämä Suomen luterilaisen kirkon kahtia jakautuminen tuli selkeästi näkyviin suhtautumisessa siihen, olisiko kirkon mentävä mukaan pride-kulkueeseen 29.6.2019 vai ei. Seuraava on poimittu netistä;

Kirkon tuki Pride-tapahtumalle jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Helsinki Pride on Suomen suurin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä tukeva kulttuuri- ja ihmisoikeustapahtuma.

Oulun piispa Jukka Keskitalon mukaan Kirkkohallituksen johtoryhmällä ei ollut toimivaltaa päättää Pride-kumppanuudesta. Mikkelin piispa Seppo Häkkinen katsoo, että Priden edustama ihmis- ja avioliittokäsitys on vieras kirkon opetukselle.

Helsingin piispa Teemu Laajasalo ja Porvoon piispa Björn Vikström osallistuvat lauantaina Helsinki Priden puistojuhlaan. Arkkipiispaa on etukäteen informoitu asiasta ja hän on antanut tukensa osallistumiselle.

Lainaan tähän Perusta-lehdessä 4/2018 olleesta Timo Eskolan kirjoituksesta osia;

Kirkko on sisäisesti täysin jakautunut. Toisella laidalla on "neljän miljoonan jäsenen" kirkko, kuten piispa Mikko Heikka asian aikoinaan määritteli. Se kokee lähes ainoaksi tehtäväkseen peruspalvelujen ylläpitämisen ja pitää, yhä Heikan sanoin, uskovina esiintyviä jäseniään kirkon ongelmana.

Toisella laidalla on herätysliikeväki ja luterilaisesta "yksin armosta" –evankeliumista elävä joukko kirkon jäseniä. He kokevat, että useat kirkon valtaapitävät toimivat jatkuvasti yhtäältä Raamattua ja luterilaista perinnettä vastaan ja toisaalta heitä itseään vastaan.

Kuvaa täydentää ympäriltä hajaantuva seurakuntatyö. Kirkosta erotaan kovaa vauhtia. Avioliittoon vihkiminen on romahtanut muutamassa vuodessa paikoin jopa puoleen entisestään. Kasteiden määrä vähenee jyrkästi.

(Pappien kirkostalähdön) ongelmien syiksi ovat nousseet sekä virkakysymys yhteistyön ongelmineen että kysymys samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Vaikka kirkkomme ei ole vielä hyväksynyt samaa sukupuolta olevien avioliittoa, jotkut piispoista ovat edellyttäneet papiksi vihittävältä, että nämä mahdollisessa tulevaisuudessa tulevat vihkimään avioliittoon keitä tahansa, kunhan kirkko on ensin tehnyt asiasta päätöksensä. Näin ollen piispat itse ovat ajaneet joitakin teologeja kirkon ulkopuolelle.

Joidenkin mielestä tämä uusi (rakkauden)tulkinta Jumalan sanasta on se raju eksytys, joka lopun aikana erottaa Kristuksen sovintovereen uskovat ei-uskovista (2. Tess. 2:11). Jos näin on, miten voin välttyä menemästä mukaan tähän eksytykseen? Raamattu itse vastaa siihen. Pitämällä kiinni Raamatun sanasta sellaisena kuin se on ollut, muuttamatta sitä. Siihen kuuluu myös Paavalin opetuksista kiinni pitäminen sellaisina kuin ne on Raamattuun kirjoitettu.

2. Tess. 2:10-15. Hänen (vääryyden ihminen) vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden.

Mutta teidän vuoksenne meillä on täysi syy aina kiittää Jumalaa, te Herralle rakkaat veljemme. Jumala on valinnut teidät ensimmäisinä pelastumaan, kun Henki pyhittää teidät ja te uskotte totuuteen. Tähän juuri, Jeesuksen Kristuksen kirkkauden omistamiseen, hän kutsui teidät, kun toimme teille evankeliumin. Pysykää siis lujina, veljet, ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olemme suullisesti tai kirjeessämme antaneet teille.

Tästä Jumalan sanan uudesta tulkinnasta ovat Suomessa esimerkkinä naispappeuden perustelut. Naispappeus on hyvä asia ja olisi ollut Raamatulla täysin perusteltavissa. Kun Suomessa aikoinaan käytiin keskustelu naispappeudesta, päädyttiin oikeaan ratkaisuun – mutta tätä oikeaa ratkaisua perusteltiin Raamatun vastaisilla perusteilla. Tunnustuskirjoista peräisin olevat käsitteet, evankeliumin oppi ja inhimilliset traditiot kulkevat nykyisin nimillä "uskon kori" ja "rakkauden kori". Naispappeuden päätettiin olevan ehdonvallan asia ja kuuluvan näin ns. rakkauden koriin. Näiden perustelujen hedelmää me nyt Suomen luterilaisessa kirkossa kannamme, sillä tähän "rakkauden koriin" sijoitetaan nyt myös sukupuolineutraali avioliitto. Tällöin ensimmäiseen, evankeliumin opin koriin, jäisi lopulta vain pelastuskysymykset (evankeliumi).

Perustelu ei ole kestävä, sillä pelastuskysymykseen liittyy selkeä Raamatun sana, jonka mukaan tiettyjen toimintojen aktiiviharrastajat (esim. sukupuolineutraalissa avioliitossa) ovat Jumalan valtakunnan ulkopuolella (1. Kor. 6:9-10) eivätkä he näin ollen olisi pelastuneiden joukossa. Tällä en tarkoita alttiutta näiden syntien tekemiseen tai niihin hetkittäistä sortumista tai niistä parannuksen tehneitä. Jumalan armo kykenee kattamaan kaiken, paitsi sen, että itse armo hylätään.

1. Kor. 6:9-11. … Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.

Sukupuolineutraalin avioliiton taustalla on sama ideologia, jolle pyydettäessä ei saada perusteluja ja, jolla perustellaan tyttöjen ja poikien sukupuolettomuutta. Lainaan tähän Saara Kinnusen Perusta 2/2018 lehdessä ollutta kirjoitusta.

Sukupuolineutraalin ideologian vaikutuksesta koko yhteiskunta pyritään rakentamaan niin, ettei kysymys erilaisista sukupuolikäsityksistä ja erilaisten avioliittokäsitysten totuudesta tai arvosta voi edes herätä ilman, että sen katsotaan olevan vihapuhetta. …

Joudumme uimaan vastavirtaan, mutta emme voi vaieta, muuten mediassa kuuluva postmodernismin ääni jättää vaikutelman, että kaikki ajattelevat samalla tavalla.

(Laitan kopion tästä Saara Kinnusen kirjoituksesta alustuksen liitteeksi.)

Luterilaisten tunnustuskirjojen Augsburgin tunnustuksessa on määritelty mm. mitä ovat kirkko, yhteiskunnallinen elämä ja ihmisen vapaa ratkaisuvalta;

V Kirkon virka Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen (Gal. 3).

VII Kirkko Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Sen sijaan ei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot, jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat, jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. Paavali näet sanoo: "Yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala, joka on kaikkien Isä jne."

VIII Mitä kirkko on? Vaikka kirkko varsinaisessa mielessä on pyhien ja tosiuskovien yhteisö, on kuitenkin jumalattomienkin toimittamien sakramenttien käyttämine sallittua, koska tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon. Onhan Kristus sanonut: "Mooseksen (Matt. 23:2) istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset jne." Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin.

XVIII Vapaa ratkaisuvalta Vapaasta ratkaisuvallasta seurakuntamme opettavat, että inhimillisellä tahdolla on tietty vapaus pitää yllä yhteiskunnallista vanhurskautta ja tehdä valintoja järjelle alistetuissa asioissa. Ilman Pyhän Hengen apua se ei kuitenkaan kykene saamaan aikaan Jumalan vanhurskautta eli hengellistä (1. Kor. 2:14) vanhurskautta, sillä sielullinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on. Tämä vanhurskaus syntyy sydämissä, kun Pyhä Henki otetaan vastaan sanan välityksellä. …

Lainauksia Perusta-lehdessä 4/2018 olleesta Timo Eskolan kirjoituksesta; Usko ja rakkaus: onko kahden korin teologialla todellista perustusta?

Uskon ja rakkauden erottelu ja niin sanottu kahden korin teologia on ollut viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajan merkittävässä asemassa tehtäessä arvioita ja päätöksiä suurista kirkon oppia ja elämää koskevista aiheista. … esimerkiksi virkakeskusteluista, … ja lopulta samaa sukupuolta olevien avioliittoa käsittelevissä neuvotteluissa. Tällaiseen rooliin nähden on jossain määrin erikoista, miten kevyin perustein jako on omaksuttu ja miten vahvasti siihen on vedottu.

Kahden korin teologialla tarkoitetaan alun perin juuri uskon ja rakkauden erottamista, … "uskon" alueeseen kuuluvia opillisia asioita kirkolla ei ole lupa muuttaa, mutta "rakkauden" eli lain alaan kuuluvat säädökset ovat muuttuvia. … jaon avulla pohdittiin sitä, … kuuluuko kiistakysymys uskon vai rakkauden alueelle, toisin sanoen onko se muuttumatonta "uskon lakia" vai olosuhteiden mukaan muuttuvaa "rakkauden lakia".

… Björn Vikström vetoaa koreihin puolustaessaan samaa sukupuolta olevien avioliittoa kirjassaan Monta rakkautta.

… käsitys uskon ja rakkauden vahvasta erottamisesta ja rakkauden luonteesta ovat sidoksissa virheelliseen tulkintaan …

Björn Vikström perustelee kantaansa sellaisilla Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa edelleenkin opetettavilla Luther-tutkimuksen tuloksilla, jotka ovat jo vääriksi osoitettu.

Pitääkö sellaisesta kirkosta lähteä, jota ei koe omakseen?

Jotkut (kirkon negatiivisia puolia painottavat) lähtevät ja ihmettelevät, miksi muut vielä jäävät tukemaan kirkollisveroa maksamalla Jumalan sanan vastaista toimintaa. Itse olen (kirkon positiivisia puolia painottavana) päättänyt jäädä ja tukea kirkollisveroa maksamalla kirkon Jumalan sanan mukaista toimintaa. Perustelen jäämistäni seuraavasti;

• Vaikka kirkossa onkin niitä, jotka toteuttavat oman vanhan luontonsa haluja, on siellä "suolana" myös niitä, jotka pyrkivät elämään Jumalan sanan mukaisesti ja julistavat aitoa Jumalan sanaa.

• Jos lähtisin, miten enää voisin vaikuttaa kirkon sisällä.

• Luterilaisen kirkon opetus, silloin kun se on Raamatun ja tunnustuskirjojen mukaista, on lähinnä sitä oppia, jonka olen itselleni Raamatusta löytänyt.

• Joidenkin vapaiden suuntien jäseneksi, joihin muuten voisin liittyä, minua ei edes hyväksyttäisi heidän näkemyksestään poikkeavan kastekäsitykseni vuoksi.

Hepr. 10:25. Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.

1. Kor. 10:33. Minäkin (Paavali) yritän aina tulla toimeen kaikkien kanssa; en etsi omaa etuani vaan muiden ihmisten parasta, jotta he pelastuisivat.

Fil. 2:4. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta.

Olen joskus sanonut, että lähden luterilaisesta kirkosta vasta sitten, kun minut ajetaan sieltä pois.

Olemme beetassa päättäneet joka beetan lopussa rukousosiossa rukoilla kaikkien oman seurakuntamme pappien ja kanttoreiden puolesta, kiittää heistä Jumalaa ja siunata heitä. Toivoisin sinunkin niin tekevän.

Rukoilen itse myös kaikkien muidenkin Vihdissä vaikuttavien kristillisten kirkkokuntien puolesta. Rukoilen, että heidän rukous- ja kirkkohuoneensa täyttyisivät Jumalaa etsivistä ihmisistä.

Päätän alustukseni erään arvostamani evankelisluterilaisen papin sanoihin;

"Pyydän armollisuutta! Papitkin ovat ihmisiä, kutsuttuja hoitamaan evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virkaa seurakunnassa (Augsburgin tunnustus V). Se ei meitä paremmiksi tee. Olemme syntisiä ja armon varassa, kuten koko muukin seurakunta.

… Työ on monesti vaativaa ja raskastakin, ja suuri osa työstämme jää näkymättömiin salassapitovelvollisuuden ja rippisalaisuuden takia. Haluan silti vakuuttaa, että Jumalan rakkautta ja evankeliumia jaamme jokaiselle, joka pyytää apua tai joita kohtaamme kirkollisten toimitusten, rippikoulujen ja muun työn yhteydessä. Tarvitsemme esirukoilijoita.

Suurin evankeliumi meille kirkkona on se, että ylösnoussut Kristus on kirkon pää ja Pyhä Henki varustaa ja johtaa meitä. Siksi meillä ei ole syytä pelkoon, vaan toivoon ja rohkeuteen. Ei ole syytä kääntyä sisään- vaan ulospäin, ja puhua rohkeasti Kristuksesta ja armosta. Ajattelen, että sielunvihollinen saa meidät ahdistumaan kirkon tilasta, hän ei soisi meidän näkevän Jumalan antamaa toivoa. Mutta Jumala on kuitenkin luvannut meille tulevaisuuden ja toivon. Pysytään yhdessä, pysytään Kristusta lähellä!"