110924 Sakari Tuunainen Alustus 28.9.2011 beetaan

Enkelit


Sana ”enkeli” on suomennos heprean ja kreikan sanoista ”lähettiläs” tai ”sanansaattaja”. Jumalan lähettiläänä toimii toisinaan ihminen, välillä Jumalan enkeli tai jopa Jumala itse. Enkeli-sanasta ei pysty päättelemään, kuka toimii lähettiläänä. Asiayhteydestä on pääteltävä, kuka lähettiläänä on kyseessä.



Raamatun iso tietosanakirja kertoo enkeleistä mm. seuraavasti;


Sana ”enkeli” merkitsee varsinaisesti lähettilästä, sanansaattajaa. Sanaa käytetään sekä ihmislähettiläästä että taivaallisista, ylimaallisista.

Ihmisten lisäksi enkelit kuuluvat osana siihen Jumalan valtakuntaan, joka käsittää koko maailmankaikkeuden. Enkelit ovat henkiolentoja (Heb. 1:14), jotka ovat Jumalan hallintavallan alaisia. Hän on ne luonut (Neh. 9:6) Pojan kautta ja Häneen (Kol 1:16). Henkiolentoina ne ovat näkymättömiä silmillemme, kun ne nähdään se johtuu ilmestyksestä.

Niitä kutsutaan pyhiksi (Apt 10:22). Toisinaan niitä kutsutaan Jumalan pojiksi (Job. 38:7, Ps. 29:1, 89:7 ed. käännös ”Jumalan poikain”). Yhden ainoan kerran niitä kutsutaan myös jumaliksi (Ps. 97:7), koska niillä henkiolentoina on jossain määrin osa Jumalan taivaallisesta olemuksesta.

Enkelit ovat synnittömiä (Mat. 6:10). Ne ovat kuolemattomia eivätkä sen tähden tarvitse avioliittoa ja suvun jatkamista (Mat. 22:30, Mark. 12:25).

Enkeleiden määrä on lukematon (Mat. 26:53, Heb. 12:22, Dan. 7:10, Ilm. 5:11).

Enkelit voivat ilmestyä ihmisten hahmossa. Joitakin kertoja sanotaan enkeleistä, että niillä on siivet. Seurauksena siitä, että enkeleillä on olemuksenyhteys Jumalaan ja tehtäviä Hänen palveluksessaan, niillä on yli-inhimillinen valta ja voima. Niillä on myös yli-inhimillistä tietoa ja viisautta. Kuitenkaan ne eivät ole kaikkitietäviä.

Enkelit ovat palvelevia henkiä, jotka ovat Jumalan valtaistuimen ympärillä. Ne ovat Jumalan suurlähettiläitä, aina valmiina suorittamaan Hänen määräämiään tehtäviä, samoin kuin Kristuksen antamat tehtävät.

Ihmiset eivät saa rukoilla enkeleitä (Kol. 2:18, Ilm. 19:10, 22:9).

Maan päällä enkeleiden toiminta on moninainen.

Enkelimaailma näyttää olevan yhtenäinen kokonaisuus samalla tavalla kuin on ihmiskunnankin laita. Enkelien joukossa esiintyy tietty arvojärjestys.


Efesolaiskirjeen 1:10 ja Kolossalaiskirjeen 1:20 näyttävät edellyttävän, että ennen syntiinlankeemusta meidän maailmamme ja taivaallisten maailmojen välillä on ollut yhteys, jonka synti on särkenyt. Kristuksen sovitustyöllä on Kol. 1:20 mukaisesti maailmankaikkeudellinen ulottuvuus. Jeesuksen sovitustyön seurauksena Jumala on yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.


Raamattu puhuu myös paholaisen enkeleistä, pahoista, demonisista henkiolennoista. Raamattu edellyttää, että Jumalasta luopuminen on saanut jalansijaa myös osassa enkelimaailmaa (Juud. 6), siten että eräät enkelit samalla tavalla kuin saatana ovat tehneet kapinan Jumalaa ja Hänen järjestystään vastaan kulkeakseen omia teitään. Saatana esitetään näiden langenneiden enkelien ruhtinaana. Syvyyden enkeli on ilmeisesti saatana itse.

Dan. 10:13 puhuu (pahasta) enkeliruhtinaasta, joka vastusti Jumalan enkeliä.

Pahat henget ja niiden ruhtinas riisuttiin aseista Jeesuksen kuollessa ristillä. Niiden lopulliseksi kohtaloksi tulee ikuinen tuli.



Kohtia Raamatusta:


Enkeli (Herran lähettiläs) puhuu Jumalan suulla ja Jumalan arvovallalla. Siksi hänen oli mahdollista käyttää ”minä” –muotoa, eikä pelkästään kertoa, että ”Jumala tekee”. Me ihmiset emme tätä voi tehdä, koska emme ole kuulleet sanoja itsensä Jumalan suusta.

1 Moos. 16:7-10. Herran enkeli kohtasi Hagarin autiomaassa vesilähteellä, joka oli Surin tien varressa. Hän sanoi: "Hagar, Sarain orjatar, mistä olet tulossa ja minne olet menossa?" Hagar vastasi: "Minä olen paennut emäntäni Sarain luota." Silloin Herran enkeli sanoi hänelle: "Palaa emäntäsi luo ja ota nöyrästi vastaan hänen kurituksensa." Herran enkeli sanoi hänelle vielä: "Minä teen sinun jälkeläistesi määrän niin suureksi, ettei sitä voi laskea."


Tässä kaksi enkeliä ja esiolevainen Jeesus tulivat vierailulle Aabrahamin luo. Aabraham näki kolme miestä. Yhtä näistä miehistä kuitenkin Raamattu mainitsee nimellä ”Herra”, jota sanaa ei käytetä yhdestäkään enkelistä. Lisäksi tämä ”kolmas mies” puhuu Jumalan toiminnastaan minä-muodossa (jae 19). Enkeli, lähettiläs, sanaa käytetään myös Jeesuksesta esiolevaisena. Se onko kyseessä Herran enkeli vai Herra itse, käy toisinaan ilmi lähettilään sanoista.

Enkelit eivät poikenneet tavallisista ihmisistä, he söivät ja käyttäytyivät muutenkin kuin ihmiset.

1 Moos. 18:1-2. Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kolmen miehen lähestyvän. …

18:9-14. Miehet kysyivät Abrahamilta: "Missä on vaimosi Saara?" Hän vastasi: "Tuolla teltassa." Silloin yksi heistä sanoi: "Ensi vuonna minä palaan sinun luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin on vaimollasi Saaralla poika." Mutta Saara oli hänen takanaan teltan ovella kuuntelemassa. Abraham ja Saara olivat jo vanhoja ja ikääntyneitä, eikä Saara voinut enää saada lasta. Siksi Saara naurahti itsekseen ja ajatteli: "Voisiko näin kuihtuneessa naisessa vielä herätä halu? Miehenikin on jo käynyt vanhaksi." Silloin Herra kysyi Abrahamilta: "Miksi Saara nauroi? Miksi hän ajatteli: 'Voisinko minä todella vielä synnyttää, vaikka olen näin vanha?' Onko Herralle mikään mahdotonta? Ensi vuonna minä palaan luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin Saaralla on poika."

18:16-19. Sitten miehet nousivat ja lähtivät Sodomaan päin, ja Abraham saattoi heitä kappaleen matkaa. Herra ajatteli: "Miksi salaisin Abrahamilta, mitä aion tehdä? Onhan Abrahamista polveutuva suuri ja mahtava kansa, ja hänen saamansa siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minähän olen valinnut hänet, että hän käskisi poikiaan ja jälkeentulevaa sukuaan pysymään Herran tiellä ja noudattamaan oikeutta ja vanhurskautta, jotta minä voisin täyttää sen lupauksen, jonka olen Abrahamille antanut."

19:1-3. Kun enkelit (kaksi enkeliä, esiolevainen Kristus ei enää ollut heidän mukanaan) saapuivat illan suussa Sodomaan, oli Loot istumassa kaupunginportin aukiolla. Heidät nähdessään hän nousi, meni heitä vastaan, heittäytyi kasvoilleen maahan ja tervehti heitä sanoen: "Tulkaa, herrani, minun matalaan majaani yöksi, niin voitte pestä matkan pölyt jaloistanne. Heti aamusta voitte sitten jatkaa matkaanne." He vastasivat: "Ei, me yövymme ulkosalla." Mutta Loot pyyteli heitä hartaasti, kunnes he lähtivät hänen mukaansa ja tulivat hänen kotiinsa. Hän valmisti heille runsaan aterian ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät.


Valtiaasta (Jeesus Kristus) käytetään tässä nimeä ”Liiton enkeli”.

Mal. 3:1-2. Minä lähetän sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä. Ja aivan äkkiä tulee temppeliinsä Valtias, jota te odotatte, ja Liiton enkeli, jota te kaipaatte. Hän saapuu, sanoo Herra Sebaot. Kuka voi kestää sen päivän, jolloin hän tulee, kuka voi seistä horjumatta, kun hän ilmestyy? Sillä hän on kuin ahjon hehku, hän puhdistaa kuin vahvin lipeä.


Osa käsikirjoituksista lisää tekstiin hakasulkeissa olevat sanat. Ne on ilmeisesti lisätty selittämään sitä, miksi sairaat olivat ao. paikassa koolla. Teksti kertoo ihmisten uskomuksesta, ei Jumalan päätöksestä tai toiminnasta. Jumala ei paranna sitä, joka on nopein tai paras, vaan hänet, joka avuttomana tarvitsee Häntä.

Joh. 5:2-4. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. [Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.]


Enkeli ei itse kertonut evankeliumia Jeesuksesta. Enkeli vain kertoi, keneltä ihmiseltä Kornelius kuulisi evankeliumin. Koska enkeli oli Herran lähettiläs ja toimi Herran arvovallalla, kuin Herra itse olisi ollut läsnä, ei ollut väärin kutsua enkeliä Herraksi. (Herrottelu kohdistui Jumalaan, ei niinkään enkeliin.)

Apt. 10:1-5. Kesareassa oli Cornelius-niminen mies, joka palveli sadanpäällikkönä niin sanotussa Italialaisessa kohortissa. Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, hän antoi runsaasti almuja juutalaisille ja rukoili alati Jumalaa. Kerran hän iltapäivällä yhdeksännen tunnin vaiheilla näki näyssä selvästi Jumalan enkelin, joka tuli hänen luokseen ja sanoi: "Cornelius!" Cornelius tuijotti peloissaan enkeliä ja kysyi: "Mitä tahdot, herra?" Enkeli vastasi: "Rukouksesi ja almusi ovat uhrina nousseet Jumalan eteen, ja hän on muistanut sinut. Lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan tänne Simon, jota kutsutaan myös Pietariksi.


Hänellä, joka palvoo enkeleitä, ei ole yhteyttä Kristukseen.

Kol. 2:18-19. Teidän voittajan palkintoanne ei saa riistää teiltä kukaan, joka nöyryyttää itseään kieltäymyksin, vajoaa näkyihinsä ja palvoo enkeleitä. Sellaisen ihmisen tekevät hänen omat tyhjät ajatuksensa ylpeäksi, eikä hänellä ole yhteyttä Kristukseen, päähän, joka huolehtii koko ruumiista ja pitää sitä nivelten ja jänteiden avulla koossa, niin että se kasvaa Jumalan tarkoittamalla tavalla.


Vaikka enkelit ovat meitä varten, ovat he Jumalan hallintavallassa, eivät meidän. Me emme voi itse suoraan käskeä enkeleitä, kuten emme Pyhää Henkeäkään. Voimme vain Pyytää Jumalaa toimimaan.

Enkelit ovat alistettu Jeesuksen käskyvallan alle.

Hebr. 1:14. Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.

1 Piet. 3:21-22. Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit, vallat ja voimat.


Vaikka enkeleillä on valtaa ja voimaa, nekään eivät herjaa tai tuomitse. (Enkelit kyllä sitten aikanaan toimivat Jumalan tuomioiden toteuttajina.)

2 Piet. 2:9-12. Herra siis voi pelastaa koetuksesta ne, jotka häntä pelkäävät, mutta jumalattomien hän antaa rangaistuksen alaisina odottaa tuomion päivää - varsinkin niiden, jotka seuraavat saastaisia ruumiin haluja ja halveksivat Herraa ja hänen valtaansa. Nuo itseään täynnä olevat röyhkimykset eivät kaihda herjaamasta henkivaltojakaan, vaikka edes enkelit, joilla on enemmän voimaa ja valtaa, eivät Herran edessä niitä herjaa ja tuomitse. Nuo ihmiset herjaavat sellaista, mitä eivät tunne. …


Jumalan enkeleitä on paljon. He ovat samanmielisiä Jeesuksen arvollisuudesta.

Ilm. 5:11-12. Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä ja kuulin heidän äänensä. Heitä oli lukemattomia, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he lausuivat kovalla äänellä: - Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.


Saatana ja siihen liittoutuneet enkelit on nyt heitetty ulos Jumalan taivaasta. Tästä kohdasta käy ilmi, että saatanaan liittyneitä enkeleitä on 1/3 osa lukemattomasta Jumalan enkelien määrästä.

Ilm. 12:1-. Taivaalla näkyi suuri tunnusmerkki: nainen, jolla oli pukunaan aurinko, kuu jalkojen alla ja pään päällä seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi tuskissaan synnytyspolttojen vaivaamana. (Tämän on kuvattu tulkitsevan Israelia.)

Toinenkin tunnusmerkki näkyi taivaalla: suuri tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea ja kruunu kaikissa seitsemässä päässä. Pyrstöllään se pyyhkäisi pois kolmanneksen taivaan tähdistä ja sinkosi ne maahan. Lohikäärme asettui synnyttävän naisen eteen nielaistakseen lapsen heti kun se syntyy. (Lohikäärmeen on tulkittu kuvaavan sekä saatanaa että saatanan vallassa ollutta Rooman valtakuntaa. Herodes oli Rooman vasalli.)

Nainen synnytti lapsensa, pojan, joka on paimentava maailman kansoja rautaisella sauvalla. Tämä lapsi temmattiin Jumalan ja hänen valtaistuimensa luo, ja nainen pakeni autiomaahan. Jumala on sinne valmistanut hänelle turvapaikan, missä hänestä pidetään huolta tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää. (Tämä poikalapsi on Jeesus Kristus. Israelkin oli olemassa vaikkakin ”näkymättömissä”, vaikka Rooman valtakunta ja myöhemmin muut yrittivätkin hävittää juutalaiset maan päältä.)

Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit. Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä: - Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin. He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. He eivät säästäneet henkeään vaan olivat valmiit kuolemaankin. Iloitkaa siis, taivaat ja te taivaiden asukkaat! Mutta voi maata ja merta - Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt.

Kun lohikäärme huomasi, että se oli syösty maahan, se lähti ajamaan takaa naista, joka oli pojan synnyttänyt. Mutta naiselle annettiin suuren kotkan siivet, jotta hän lentäisi turvapaikkaansa autiomaahan. Siellä hän on suojassa käärmeeltä, ja hänestä pidetään huolta vuosi, kaksi vuotta ja puoli vuotta. Käärme syöksi kidastaan naisen perään vesivirran, jotta virta veisi hänet mennessään, mutta maa auttoi naista: se avasi suunsa ja nielaisi virran, jonka lohikäärme oli syössyt kidastaan. Lohikäärmeen raivo yltyi, ja se lähti sotimaan naisen muita lapsia vastaan, niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle. (Meilläkin on sota saatanaa ja henkivaltoja vastaan.)


Enkelit ovat Jumalan palvelijoita, joita ei saa palvoa.

Ilm. 19:9-10. Enkeli sanoi minulle: "Kirjoita: Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle." Ja hän jatkoi: "Nämä ovat tosia Jumalan sanoja." Minä heittäydyin hänen jalkoihinsa kumartaakseni häntä, mutta hän sanoi: "Älä tee niin! Minä olen vain Jumalan palvelija, niin kuin sinä ja veljesi, jotka olette Jeesuksen todistajia. Jumalaa sinun tulee kumartaa!" Jeesuksen todistajissa on profetoimisen Henki.

Ilm. 22:8-9. Minä, Johannes, olen kaiken tämän kuullut ja nähnyt. Kuultuani ja nähtyäni sen minä heittäydyin kasvoilleni kumartaakseni enkeliä, joka oli sen minulle näyttänyt. Mutta hän sanoi: "Älä tee niin! Minä olen vain Jumalan palvelija, niin kuin sinä ja profeetat, sinun veljesi, ja kaikki ne, jotka ottavat varteen tämän kirjan sanat. Jumalaa sinun tulee kumartaa!"



5