Sananl. 25:11. Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat.

Room. 12-15

12:1. Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä (alkutekstissä sana ”logikos” sanasta logos - järkevä, looginen, henkinen, hengellinen) tavalla.

Mitä tämä tarkoittaa?

Jos en lähde rehellisen kokonaisvaltaisesti Jeesusta seuraamaan ja Jumalan sanaa, Raamattua, elämässäni toteuttamaan, palvelen Jumalaa ”järjettömällä” tavalla. Toisin sanoen, en rakenna vaikka rakennuslupa on annettu, monttu on kaivettu valmiiksi ja perustukset valettu. Tai vaihtoehtoisesti poikkean rakennuspiirustuksista ja jätän kantavat rakenteet pystyttämättä ja lämpöeristeet asentamatta koska niiden eteen pitäisi nähdä vaivaa. Kun ”talvi” tulee, …

Paavali kehottaa pyrkimään ensisijaisesti rakkauteen (alkukielessä ”agape” eli ns. tahtorakkaus) Raamatun kohdassa 1 Kor. 14:1. Vasta toissijaisesti, käyttämällä sanaa ”myös”, henki- ja armolahjojen saamiseen. Se, millaista rakkautta tavoitella, ilmenee 1 Kor. 13 luvusta. Tavoittelu, pyrkiminen, merkitsee omaa aktiivista toimintaa. Mutta ellei Jumala ole ensin saanut lupaa ja aikaa rakastaa meitä, me väsymme ja luovumme lähimmäisenrakkaudesta niin, että alamme väärällä tavalla valikoida lähimmäisenrakkauden kohteita. Kun olemme oikeassa palvelutehtävässä (1 Kor.12:5), emme väsy, sillä Jumala antaa meille ihmeellisellä tavalla voimaa palvelutehtävän kautta.

Me rakastamme koska Jumala on ensin rakastanut meitä (1 Joh. 4:19). Se, että olemme sallineet Jumalan rakastaa meitä, onkin kaiken oikean ja kestävän toiminnan edellytys. Lause; ” Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi … uhriksi”, ei olekaan vaatimus vaan Jumalan pyyntö, saako Hän rakastaa meidät ehjiksi ja käyttökelpoisiksi. Paavali sanoo 2 Kor. 3:17 kohdassa; ”Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.” ja 2 Kor. 4:7; ”Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.”

2. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Miksi muuttuminen on edellytys sille, että edes tuntisi Jumalan tahtoa?

Alkuseurakunnan jäseniä sanottiin aluksi ”sen tien vaeltajiksi”. Jeesus-tiellä Jeesuksen seurassa ei voi olla muuttumatta. Sanotaan, että seura muuttaa kaltaisekseen, myös positiivisessa mielessä. Ihminen luonnostaan ei ota vastaan sitä mikä on Jumalan mielen mukaista (1 Kor. 2:14), joten Jeesuksen on ensin saatava meissä muotoa (Gal. 4:19). Jos laiminlyön Jumalan sanan, seurakuntayhteyden ja rukouksen, en vaella Jeesuksen seurassa, ainakin pidän Hänet loitolla itsestäni. Tällöin kuuliaisuus Jumalan sanalle vähenee. Kuuliaisuus ja kasvaminen kristittynä Jumalan lapsena kulkevat käsi kädessä. Jollen ole itse valmis muuttamaan käyttäytymistäni Jumalan sanan, Raamatun, ilmoittamaan suuntaan, seurauksena on, että muutan Jumalan sanan, Raamatun, sallimaan omat syntini. Tämä ilmiö on havaittavissa liian monella johtopaikallakin olevalla kristityllä.

Mistä tiedän muuttuneeni?

On muutamia merkkejä. Yksi on se, että oma syntisyys alkaa vaivata. Ei niinkään yksittäiset synnit vaan koko oma olemus, jonka huomaa olevan ristiriidassa Jumalan kanssa. Toinen on se, että Raamatun lukeminen alkaa kiinnostaa.

3. Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut.

Mistä tiedän, minkä verran uskoa Jumala on minulle antanut?

Tämä liittyy nähdäkseni edellisessä jakeessa Paavalin mainitsemaan kehotukseen muuttua. Kasvu tapahtuu armon ja armahtamisen suuntaan siten, että armahdan sekä itseäni että toisia (sallin itselleni levon enkä yritä olla enempää kuin olen ja sallin muillekin yrittämisen ja epäonnistumisen, enkä vie heiltä kasvumahdollisuuksia). Kun suostun siihen osaan, jonka Jumala minulle antaa, Jumalan rauha vallitsee sekä omassa sydämessä että tällaisen henkilön ympärillä.

Näenkö toisessa ne viat, joita vastaan itse kipuilen?

Ainakin minun kohdallani se on myös näin. Kun minulle on muotoutunut käsitys siitä, miten tulisi käyttäytyä tai puhua, ja toinen ei käyttäydykään toiveideni mukaisesti, se ärsyttää minua. Jos en voi poistua tilanteesta joko poistumalla fyysisesti tai ottamalla asia puheeksi, kärsin.

…

10. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.

Miten kunnioitus näkyy käytännössä?

Jollei kunnioitus näy toisen armahtamisena, rakkaudellisena ojentamisena, tilan, ajan ja puheen sallimisena toiselle, empaattisena kuunteluna ja avun antamisena, ei se näy ollenkaan.

Me emme useinkaan havaitse omaa kunnioituksen puutettamme tietoisella tasolla, koska meille on voinut periytyä väärä lapsuudenkodin malli, jossa toista ei kunnioitettu. Tällöin miellän kyynärpäätaktiikankin hyväksyttäväksi.

…

15. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.

Miten sitten menetellä hiljaisen tai puheliaan henkilön kanssa?

Hiljaisen voisi houkutella puhumaan. Hiljainen pitää hiljaa olemista turvapaikkana, josta on vaikea tulla ulos. Hänelle tulee antaa aikaa sanoa sanottavansa loppuun eikä missään tapauksessa keskeyttää tai puhua päälle. Suulaan kanssa on vaikeampaa koska hänkin pakenee. Hän taas pakenee sanojen taakse. Jos hänet pakotetaan hiljaiseksi, hän menettää turvansa. Vain Kristuksen rakkaus (joka kyllä useimmiten tulee meidän ihmisten kautta) voi korjata tilanteen haavoja aiheuttamatta.

Miten sellaisen kanssa, jonka temperamentti näkyy joka tilanteessa?

Huomaatko, miten Raamattu tässä kohdassa kehottaa näyttämään tunteet. Se, että kuljemme pelkästään naama peruslukemilla, ei ole Raamatullista. Me olemme temperamentiltamme erilaisia ja se on Jumalan luomaa rikkautta ja monipuolisuutta.

Mutta jos henkilön temperamentti alkaa korostuneesti haitata elämää muiden kanssa, se ei ole enää Jumalan tahdon mukaista. Kristuksen rakkaus voi korjata tilanteen haavoja aiheuttamatta. Mikäli toisen temperamentti sietää vastaansanomisen ja eriävät mielipiteet, voi hänen kanssaan pärjätäkin.

16. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita.

Miksi omaa asettumista toisen yläpuolelle on niin vaikea huomata?

Valta on joillekin kuin huume. Ja seurakunnassa on helppo saada tai ottaa valtaa, koska kristityt liian usein ovat helposti (harhaan) johdettavissa. Koska me emme suostu palvelemaan, joka Jeesuksen mukaan on johtajan merkki (Luuk. 22:26), jäljelle jää itsekkään minän toteuttaminen.

Jos huomaan valvovani muita ja muiden tekemisiä enemmän kuin itseäni ja omia tekemisiäni, olen asettunut muiden yläpuolelle (1 Kor.10:12 ja Room. 14:4).

Miten autan vähäosaista saattamatta häntä kiitollisuuden velkaan?

Se vaatiikin jo sekä viisautta että rakkautta. Mutta lähimmäistään oikealla tavalla rakastava löytää kyllä keinot.

17. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. 18. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. 19. Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" - näin sanoo Herra. 20. Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." 21. Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.

Kostanko jättämällä tekemättä jotain hyvää toiselle?

Liian usein kyllä. Valikoin hyvinkin tarkkaan ne henkilöt, joille suostun tekemään hyvää. Joitakin autan siksi, että Jumala vaatii ja ihmiset näkisivät, en rakkaudesta.

Kostanko jäämällä seurasta pois?

Joskus kostan. Joskus seurasta pois jääminen on viisautta ja itsensä armahtamista. Eron näiden kahden välillä huomaa esim. siitä, murehdinko omasta puolestani (katkeruus) vai niiden toisten (muuttuu esirukoukseksi).

…

14:1. Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä.

Mikä saa minut luulemaan että minun uskoni olisi vahvempi tai heikompi kuin tuon toisen?

Jumala yksin antaa uskon (Room. 12:3). Vain koeteltu ja kiusauksissa ehjänä säilynyt usko on yleensä vahva, koska koetuksen läpikäyneellä ja siitä selvinneellä ihmisellä on vahvistunut side Jeesukseen. Tällainen ihminen ei enää tuo esiin uskoaan vaan hän puhuu Jeesuksen Kristuksen armosta. Oman kokemukseni mukaan henkilö, joka voimakkaasti korostaa omaa uskoaan, korostaa sitä siksi koska hänen oma ”vanha aatunsa” pitää Pyhää Henkeä alaisuudessaan.

Koska usko saadaan Jumalalta, ja uskon mukana sydämeen tulee asumaan koko Kolmiyhteinen Jumala, heikko usko on pelastava usko siinä missä vahvempikin.

Oma usko ja kohde johon uskoo tulee kertoa kysyttäessä (1 Piet. 3:13-17).

Miten vahva tai heikko usko tulevat näkyviin?

Vahva eli kypsä, aikuinen usko armahtaa muita ja antaa muille tilaa kasvaa rauhassa omaa Jumalan heille säätämää tahtiaan. Aikuinen usko asettaa rajoituksia itselle siksi, ettei loukkaisi muita tai saattaisi heitä lankeemukseen.

Heikko usko asettaa itselle ja muille rajoituksia siksi, ettei vahingossa tai tahallaan rikkoisi Jumalan vaatimuksia vastaan.

...

12. Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.

Miksi tili tehdään itsestä, omista teoista /tekemättä jättämisistä, liioista sanoista tai sanomatta jättämisistä?

Toista ei voi muuttaa, ainoastaan alistaa. Matt. 12:33-37 ja Luuk. 6:43-45 mukaan oman sydämeni tila tulee aina tekoina ja puheina näkyviin.

Koska nähtävästi joudun joka tapauksessa tilille, mitä vastaan puolustuksekseni?

Jollei Jeesuksen minunkin puolestani Golgatalla vuodattama sovintoveri riitä, ei minulla ole mitään muutakaan. Mihinkään tekoihin en voi vedota, koska itsekin olen Jumalan teko (Ef.2:10) ja ns. ”hyvät tekoni” ovat Jumalan tekemiä / vaikuttamia. Koska Jumala loi ihmisen kuvakseen, kaltaisekseen (1 Moos. 1:26), olen saanut vapaan mutta turmeltuneen (perisynnin sekä myöhemmin omankin synnin turmeleman) tahdon tehdä tai olla tekemättä.

Paavali totesi vastaavasti useammassakin yhteydessä (1 Kor. 4:1-5, Room. 7:14-8:17).

13. Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan. 14. Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta. 15. Jos veljesi pahastuu ruoastasi (tai käyttäytymisestäsi), et enää ole noudattanut rakkauden vaatimuksia. Älä saata ruoallasi (tai käyttäytymiselläsi) perikatoon sitä, jonka vuoksi Kristus on kuollut. 16. Älkää antako (seurakuntana) aihetta pilkata sitä hyvää, minkä olette (Pyhältä Hengeltä) saaneet. 17. Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista (eikä eri käyttäytymisen muotoja), vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. 18. Joka tällä tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieleen ja saa ihmistenkin arvonannon. 19. Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme. 20. Älä ruoan (tai omalla käyttäytymisellä) vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin (tai valitsee sellaisen käyttäytymistavan), mikä loukkaa omaatuntoa. 21. Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi.

Mikä minussa loukkaa muita?

Tätä kysymystä en hevillä suostu itselleni tekemään koska en kestä vastausta. Valitettavan usein juuri monet lapsuudessa opitut puolustuskeinot ja käyttäytymistavat, jotka ovat ominta luovuttamatonta itseäni, loukkaavat pahiten muita. Näin vanhempien synnit menevät automaattisesti kolmanteen ja neljänteen polveen, ellei Jumala armossaan saa niitä estää tai korjata.

Vasta aikuinen usko uskaltaa tämän kysymyksen itselleen rehellisesti esittää, sillä hänellä on Armahtaja taivaassa.

Mitä voisin tehdä asialle?

Armahtaa sekä itseä että muita. Sallia kasvuaika sekä itselle että muille. Muuttaa asiat rukoukseksi että Jumala voisi muuttaa asiat.

22. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. 23. Mutta se, joka epäröi ja silti syö (tai käyttäytyy tietyllä tavalla), on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.

Koska tässä ei tarkoitettane kadotustuomiota, niin miten tällainen henkilö sitten pelastuisi ”ikään kuin tulen läpi” (1 Kor. 3:15)?

Valitettavan usein me painostamme toisia kristittyjä uskomaan ja käyttäytymään samalla tavalla kuin itse olemme tottuneet. Jos toinen ei suostu noudattamaan tahtoamme, pidämme häntä toisen luokan uskovana. Tällöin minä omalla kypsymättömällä uskollani olen johdattamassa tuota toista samaan kypsymättömyyteen, kuin missä itse olen. Kristus, eikä myöskään Pyhä Henki, ei koskaan pakota ketään, Hän kysyy; Tahdotko? Jeesus sallii tulla ja mennä vapaasti (Joh. 10:9).

Pelastun, koska viimeisellä tuomiolla ei kysytä, kuinka kypsynyt kristittynä olen, vaan onko Jeesus saanut Pyhän Henkensä kautta tulla asumaan sydämeeni. Kaikki Jumalan lapset pelastuvat riippumatta siitä, ovatko he ”kapaloasteella vai aikuisia”.

15:1. Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. 2. Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä.

Eikö tämä vaadi liian paljon? Mistä saan tähän tahdon, voiman ja viisauden?

Kyllä tämä vaatii mahdottomia. Omassa voimassani minulla ei olekaan mitään mahdollisuutta selvitä tästä. Vain Jumala itse, Pyhän Henkensä kautta minussa, voi tehdä tämän mahdolliseksi.

Olenko vahva vai heikko? Mistä tiedän sen?

Tätä ei oikeastaan kannata miettiä. Pääasia olisi, että tietäisin omat heikkouteni ihmisenä jotta osaisin välttää syntiä, tuntisin ja tunnistaisin itsessäni ne armolahjat joita Jumala on minulle antanut ja luottaisin Jumalan suuruuteen ja hyvään tahtoon minuakin kohtaan silloinkin kun olen langennut.

...

13. Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän Hengen voimasta olisi runsas toivo. 14. Olen toki varma, veljeni, siitä että teillä jo on runsaasti hyvää tahtoa ja kaikkea tietoa ja että pystytte itsekin neuvomaan toisianne.

Saammeko me ilon ja rauhan tekemällä / jättämällä tekemättä vai uskomalla? Vai tarvitaanko siihen tasapaino näiden kahden välillä?

Ellei usko saa vaikuttaa tekoja (teot tulevat tehdyiksi ikään kuin huomaamatta), ei usko ole vielä aikuista uskoa. Kypsymätön usko tekee tekoja saadakseen (= ansaitakseen) rauhan. Teemme niin tai näin tai jätämme tekemättä, kärsimme pahaa omatuntoa siitä, ettemme ole tehneet tarpeeksi. Ilo ja rauha saadaankin lopulta vain Jumalan armoon turvautumalla.

Miksi oikeisiin neuvoihin tarvitaan sekä tahtoa että tietoa?

Mikään ei ole niin turhaa kuin sellainen oikea tieto ja osaaminen, joita ei haluta tai anneta käyttää. Oikeaan neuvomiseen tarvitaan sekä Jumalan sanan tunteminen, rakastava mielenlaatu että Pyhän Hengen ohjaus. Viisasten kieli (sanat) lääkitsevät, eivät koskaan muserra (Sananl. 12:18, Matt. 18:15-20). Neuvomistilanteessa kannattaa huomata, että ”missä kaksi tai kolme on koolla Jeesuksen nimessä, siellä Jeesus itsekin on mukana.

Otanko riskin väärinymmärretyksi tulemisesta ja neuvon kuitenkin? Ja kun neuvojani ei oteta vastaan, loukkaannunko? Olenko itse valmis ottamaan rakkaudella vastaan kritiikin (joka myös on neuvomista)?

Rakkaus on valmis näkemään vaivaa (1 Kor.13:1-13), eikä katkeroidu, vaikka neuvoa ei huomioitaisikaan. Mikäli huomaan katkeroituvani, kannattaa kiinnittää enemmän huomiota oman jumalasuhteen hoitamiseen kuin lähimmäisten syntien tarkkailuun.

…