Beeta-alustus – Vaietako vai puhua Jeesuksesta?

Elleivät Vanhan testamentin profeetat olisi kirjanneet aikansa tapahtumia ja sitä, mitä Jumala antoi heille puhuttavaksi, ei meillä olisi Vanhaa testamenttia. Elleivät apostolit olisi kertoneet ajastaan Jeesuksen seurassa ja mitä hän puhui, ei meillä olisi Uutta testamenttia. Elleivät uudestisyntyneet kristityt olisi kertoneet eteenpäin evankeliumia Jeesuksesta, ei meillä olisi kristillistä kirkkoa eikä kukaan odottaisi Jeesuksen palaavan noutamaan omiaan.

Jeesuksesta siis on puhuttava. Mutta millä tavalla ja missä tilanteessa, ettei "helmiä heitettäisi sioille", niin kuin Matt. 7:6 varoitetaan.

Yhdellä työpaikalla alkoholisoitunut mies tuli uskoon ja kertoi siitä muille. Tauolla muut alkoivat ivata häntä ja pyysivät häntä saarnaamaan. Mies huomasi joutuneensa pilkan kohteeksi, mietti hetken ja sanoi sitten: "Minun Herrani on kieltänyt minua heittämästä pyhää koirille.

Matt. 7:6. "Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä.

2. Kor.5:12. … niin että pystytte vastaamaan niille, jotka kerskuvat sillä, mikä näkyy ulospäin, eivätkä piittaa siitä, mitä on sydämessä.

Jollei joku halua evankeliumia kuulla, hänelle on silloin sitä turha tuputtaa. Jos kuitenkin haluan viettää aikaani hänen kanssaan, kannattaa miettiä, kykenenkö hänen seurassaan säilyttämään oman identiteettini kristittynä. Vaarana on, että menen mukaan hänen syntiinsä (Joh. 16:9) ja sen seurauksena erkanen poispäin Pyhän Hengen ohjauksesta. Tällaisesta henkilöstä kannattaa ehkä puhua enemmän Jumalalle kuin Jumalasta hänelle. Peltokin on ensin muokattava että siihen voisi kylvää – samoin se on sanan kylvön kanssa (Mark. 4:13-20). Jumala kyllä hoitaa muokkauksen. Se ei ole minun tehtäväni.

Sananl. 18:1. Eristäytyvä ihminen katsoo vain itseensä - riita on valmis, jos häntä neuvot.

Joh. 16:7-11. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

Mark. 4:13-20. Sitten Jeesus sanoi: "Jos te ette käsitä tätä vertausta, niin onko teistä ymmärtämään muitakaan vertauksia? Kylvömies kylvää sanan. Tien oheen kylvetty siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joilta Saatana, heti kun se on heihin kylvetty, tulee ottamaan sen pois. Kylvö kallioiseen paikkaan taas kuvaa niitä, jotka sanan kuullessaan heti ottavat sen iloiten vastaan mutta jotka kestävät vain hetken, koska heiltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, he luopuvat kohta. Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan. Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta joissa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan. Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan. He tuottavat satoa, kolmekymmentä, kuusikymmentä tai sata jyvää."

Kristityn tehtävänä on tarvittaessa kylvää hyvää siementä (Jumalan sanaa). Vaarana on kuitenkin, että vanha minä minussa ottaa ylivallan Jumalan Pyhältä Hengeltä ja tällöin kristitty ei enää levitä Kristuksen tuntemisen tuoksua (2. Kor. 2:14-17) vaan "rikkaruohon siemeniä".

Matt. 13:24-30. Jeesus esitti heille toisen vertauksen taivasten valtakunnasta: "Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin. Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?' Isäntä sanoi heille: 'Se on vihamieheni työtä.' Miehet kysyivät silloin häneltä: 'Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?' 'En', hän vastasi, 'te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin. Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.'"

2. Kor. 2:14-17. Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen? Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta.

Miten evankeliumia eli ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta tulisi julistaa? Seurakunnan viranhaltija, evankelistan armolahjan saanut kristitty ja tavallinen kristitty ovat kukin sen suhteen erilaisessa asemassa.

Paavali ohjeisti Timoteusta, joka tuolloin oli paikallisseurakunnan johtaja, seuraavasti;

- Astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen.

- Pysy järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät.

2. Tim. 4:1-5. Minä (Paavali) vannotan sinua (Timoteus) Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät.

Paavali ei tarkoita sitä, että seurakunnan ulkopuolisia nuhdeltaisiin ja moitittaisiin, vieläpä sopimattomalla ajalla (1. Kor. 5:9). Ulkopuoliset tulee jättää Jumalan käsiin. Seurakuntalaisten itsensä tulisi elää sellaista elämää, ettei nuhteille ja moitteille olisi aihetta. Mutta koska me emme siihen aina kykene, on hyvä että on olemassa ystäviä jotka nuhtelevat, että on mahdollisuus tehdä parannus ja Jumalan armo.

1. Kor. 5:9-13. Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa. En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta. Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa. Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia. Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."

Apollos on esimerkki henkilöstä, joka antoi ojentaa itseään. Häntäkään ei ojennettu julkisesti vaan yksityisesti.

Apt. 18:24-28. Efesokseen tuli Apollos, Aleksandriassa syntynyt juutalainen, joka oli etevä puhuja ja tunsi kirjoitukset perin pohjin. Hänelle oli opetettu Herran tie, ja pyhää intoa hehkuen hän julisti sanaa ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta hän tunsi vain Johanneksen kasteen.

Apollos alkoi rohkeasti puhua synagogassa. Kuultuaan hänen julistustaan Priscilla ja Aquila ottivat hänet huostaansa ja perehdyttivät hänet tarkemmin Jumalan tiehen. Kun Apollos sitten halusi lähteä Akhaiaan, veljet kannustivat häntä ja kirjoittivat opetuslapsille, että nämä ottaisivat hänet suopeasti vastaan. Akhaiaan saavuttuaan hän Jumalan armosta oli suureksi avuksi uskoville. ...

Niin kuin oli aikoinaan Korinttin seurakunnassa, nykyisinkin tuntuu siltä, että valtaosa seurakuntalaisista ei usko Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla (1. Kor. 3:1-3). Opetus kirkossa / seurakunnassa on ratkaisevasti erilaista sen mukaan, onko puhuja uudestisyntynyt vai ei. Seurakunnan virassa (vastuussa) olevat ovat toimistaan ja puheistaan vastuussa ensisijaisesti Jumalalle ja vasta toissijaisesti seurakunnalle.

1. Kor. 3:1-3. Minä (Paavali) en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia. Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään, sillä olette yhä vanhan luontonne vallassa. Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät.

1. Kor. 4:1-2. Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet. Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi.

Jumala on antanut seurakunnalle käyttöön armolahjoja, joista Pietari mainitsee puhumisen ja palvelemisen lahjat. Kun armolahjat ovat käytössä, Pyhä henki rakentaa ja kasvattaa niillä seurakuntaa sisäisesti.

1. Piet. 4:10-11. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

1. Kor. 12:1-11. Veljet, haluan teidän olevan selvillä Pyhän Hengen lahjoista. Muistattehan, kuinka ollessanne vielä pakanoita vastustamaton voima ajoi teitä mykkien epäjumalien luo. Siksi sanon teille selvästi, että kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: "Jeesus on kirottu." Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta. …

Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, … joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.

1. Kor. 14:26-33. Mitä tämä siis tarkoittaa, veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi. Jos puhutaan kielillä, vain kaksi tai enintään kolme saa puhua, kukin vuorollaan, ja jonkun on tulkittava puhetta. Ellei tulkitsijaa ole, puhuja olkoon seurakunnan parissa vaiti ja puhukoon vain itselleen ja Jumalalle.

Samoin profeetoista saa esiintyä vain kaksi tai kolme, ja toiset arvostelkoot. Jos joku muu läsnäolijoista saa ilmestyksen, edellisen puhujan tulee vaieta. Kaikki te voitte profetoida, kukin vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat rohkaisua. Profeetat pystyvät hallitsemaan henkilahjojaan, sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala.

Evankelistan armolahja ei niinkään kohdistu seurakuntalaisiin vaan ulkopuolisiin, niihin jotka eivät vielä usko Jeesukseen Kristukseen Herranaan ja Vapahtajanaan.

Apt. 11:19-26. Ne, jotka Stefanoksen surmaamisesta alkaneen vainon tähden olivat hajaantuneet, kulkivat Foinikiaan, Kyprokseen ja Antiokiaan saakka mutta eivät julistaneet sanaa muille kuin juutalaisille. Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyproslaisia ja kyreneläisiä, jotka Antiokiaan saavuttuaan saarnasivat myös kreikkalaisille hyvää sanomaa Herrasta Jeesuksesta. Herran käsi oli heidän tukenaan, ja suuri joukko ihmisiä kääntyi ja uskoi Herraan.

Tästä kantautui tieto Jerusalemin seurakunnalle, ja seurakunta lähetti Barnabaksen Antiokiaan. Kun hän perille tultuaan näki, mitä Jumalan armo oli saanut aikaan, hän ilahtui ja kehotti kaikkia järkkymättä pysymään uskossa Herraan. Hän oli hyvä mies, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Yhä enemmän oli niitä, jotka liittyivät Herran omien joukkoon.

Barnabas lähti sitten Tarsokseen etsimään Saulia ja löydettyään toi hänet Antiokiaan. Yhdessä he toimivat seurakunnan keskuudessa kokonaisen vuoden, ja suuri joukko ihmisiä sai heiltä opetusta. Antiokiassa alettiin ensimmäiseksi käyttää opetuslapsista nimitystä kristitty.

Apt.8:26-35. Herran enkeli puhui Filippokselle: "Lähde etelään päin ja mene tielle, joka vie Jerusalemista Gazaan ja on autio." Filippos lähti sinne. Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa.

Henki sanoi Filippokselle: "Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä." Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: "Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?" Mies vastasi: "Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo." Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään. Kohta, jota hän kirjasta luki, oli tämä: Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän? Hänen elämänsä otetaan pois maan päältä. Hoviherra sanoi Filippokselle: "Voisitko sanoa, kenestä profeetta puhuu, itsestäänkö vai jostakin toisesta?" Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta.

Jokainen kristitty voi kysyttäessä kertoa sen, mihin hänen uskonsa perustuu, miksi hän uskoo Jeesukseen Kristukseen Herranaan ja Vapahtajanaan. Silloin kun hän kertoo omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan, hän on aito ja vakuuttava. Jos vielä hänen tekonsa ja käytöksensä ovat sopusoinnussa puheiden kanssa, on puheen sanomallakin mahdollisuus mennä perille. Hänen ei tarvitse ryhtyä opettamaan eikä käännyttämään ketään.

1. Piet. 3:13-16. Kuka voi tehdä teille pahaa, jos te kiihkeästi pyritte tekemään hyvää? Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana - silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat.

Usko Kristukseen vaikuttaa puhumisen ja vastaavasti Kristuksen tuntemisen häpeäminen vaikuttaa vaitiolon. Mitä sydän on täynnä, siitä suu puhuu. Sydämen uskoa seuraava suun tunnustus on merkki pelastumisesta (Room. 10:8-10). Jos rakastaa jotakuta, se näkyy. Samoin tulee näkyviin se, jos Kristus on saanut sijaa sydämessä.

Room. 10:8-10. Mitä siis on sanottu? Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.

Mark. 8:34-38. Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."

Omista kokemuksistaan ja tiestään Jumalan yhteyteen voi aina kertoa. Niitä toisen on vaikea mitätöidä. Sen sijaan Raamattu varoittaa siitä, ettei äsken kääntynyt ryhtyisi opettamaan muita.

1. Piet. 3:15-16. … pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana - silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat.

1. Tim. 2:2-7. Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, … Hän ei saa olla vastakääntynyt, jotta hän ei ylpistyisi eikä joutuisi tuomittavaksi Paholaisen kanssa. Hänen on nautittava myös ulkopuolisten arvonantoa, jottei hänestä puhuttaisi pahaa ja jottei hän lankeaisi Paholaisen virittämään ansaan.

Jeesuksesta puhuminen aiheuttaa lähes poikkeuksetta vastustusta silloin kun kuulija tietää elävänsä vastoin Raamatun opetusta.

Luuk. 6:22-23. "Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille.

1. Piet. 4:4. Nyt he kummeksuvat sitä, että te ette enää riennä heidän kanssaan samaan riettauden virtaan, ja syytävät herjauksiaan.

Apt. 4:18-20. He (neuvoston jäsenet) kutsuivat apostolit sisään ja kielsivät heitä enää puhumasta tai opettamasta yhtään mitään Jeesuksen nimessä. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille: "Onko Jumalan edessä oikein totella ennemmin teitä kuin Jumalaa? Ratkaiskaa itse. Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet."

Apt. 5:40-42. Neuvosto kutsui apostolit sisään, ruoskitti heidät ja kielsi heitä puhumasta Jeesuksen nimessä, mutta päästi heidät vapaaksi. Apostolit lähtivät neuvostosta iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Entiseen tapaan he joka päivä opettivat temppelissä ja kodeissa ja julistivat, että Jeesus on Messias.

Apt. 9:28-31. Sen jälkeen Saul eli ja vaikutti heidän parissaan Jerusalemissa. Rohkeasti hän julisti sanomaa Herrasta. Hän puhui myös kreikankielisille juutalaisille ja väitteli heidän kanssaan, mutta he yrittivät tappaa hänet. Kun uskonveljet saivat tietää tämän, he veivät Saulin Kesareaan ja lähettivät hänet sieltä Tarsokseen. Kaikkialla Juudeassa, Galileassa ja Samariassa kirkolla oli nyt rauha. Se eli ja rakentui Herran pelossa, ja Pyhä Henki vahvisti sitä, niin että se yhäti kasvoi.

Jokaisesta turhasta sanasta on tehtävä tili – toisaalta aina ei saa olla vaiti, on myös puhuttava. Me kaikki olemme myös puheissamme vajavaisia ja erehdymme usein. Siksi kannattaa;

• antaa Pyhän Hengen ohjata meitä lähemmäksi Kristusta jotta hän vaikuttaisi meissä myös oikeat puheet,

• pitää lyhyet tilivälit Jumalaan ja lähimmäisiin,

• suostua ojennettavaksi silloin kun on aihetta ja ottaa vastaan ojennus suuttumatta silloin kun se on aiheeton.

Ps. 39:2-4. Minä ajattelin: "Olen varuillani, etten syyllisty puheissani syntiin. Minä sinetöin suuni, pysyn vaiti, kun jumalattomia on paikalla." Niin minä pidin suuni kiinni, olin mykkänä, minä vaikenin, mutta turhaan: tuskani vain yltyi. Sydämeni oli kuin tulessa, huokaukseni olivat kuumat kuin liekki. Minun täytyi avata suuni ja puhua.

Sananl. 25:11-12. Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat. Kultarengas, koru puhtainta kultaa on viisaan neuvo auliille kuuntelijalle.

1. Kor. 14:26-33. Mitä tämä siis tarkoittaa, veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi. Jos puhutaan kielillä, vain kaksi tai enintään kolme saa puhua, kukin vuorollaan, ja jonkun on tulkittava puhetta. Ellei tulkitsijaa ole, puhuja olkoon seurakunnan parissa vaiti ja puhukoon vain itselleen ja Jumalalle. Samoin profeetoista saa esiintyä vain kaksi tai kolme, ja toiset arvostelkoot. Jos joku muu läsnäolijoista saa ilmestyksen, edellisen puhujan tulee vaieta. Kaikki te voitte profetoida, kukin vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat rohkaisua. Profeetat pystyvät hallitsemaan henkilahjojaan, sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala.

Mitkä sanat sitten ovat turhia? Matteuksen evankeliumissa (Matt. 12:33-37) Jeesus puhui fariseuksille, jotka sanoivat hänen karkottavan pahoja henkiä paholaisen avulla, että; "Hedelmästään puu tunnetaan. … kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja!" Hedelmällä Jeesus tarkoittaa tässä Raamatun kohdassa myös puhetta. Vaikka kannattaakin tarkkailla, mitä puhuu, se ei ole pääasia. Pääasia on, että suhde Kristukseen on toimiva ja kunnossa. Silloin puu, joka tämänkin hedelmän tuottaa, on hyvä.

Matt. 12:33-37 (Jeesus puhuu fariseuksille, jotka sanovat hänen karkottavan pahoja henkiä paholaisen avulla). "Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi."

Puheet on arvioitava. Jokaisen, joka puhuu muusta kuin omista kokemuksistaan, on alistuttava siihen, että hän joutuu arvioitavaksi. Tämä on vain kestettävä. Jos arviointi on omasta mielestä virheellistä, kannattaa ilman vastakkainasettelua keskustella arvioijan kanssa, millä perusteilla hän on arvionsa tehnyt.

2. Kor. 4:2. Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä.

1. Piet. 3:16. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana …

Tänä päivänä "kivetkin huutavat", sillä tiede todistaa luomisesta koska darvinistinen kehitysoppi on todistettu mahdottomaksi. Meidät on kuitenkin tässä mielessä aivopesty, niin ettemme kovin helposti kykene muuttamaan kantaamme.

Luuk. 19:39-40. Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: "Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!" Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat."

Jeesuksesta on siis puhuttava. Kannattaa kuitenkin ottaa selville, mikä on se oma, Jumalalta saatu tehtävä ja armolahja. Kaikilla ei Kristuksen ruumiissakaan ole kielen tehtävää.