Harhaoppi vai kristillinen suuntaus?

Harhaoppi voidaan määritellä vain suhteessa sellaiseen näkökantaan, jota pidetään oikeaoppisena. Kristillinen harhaoppi on sellainen kristillisen opin muoto, jossa on luovuttu jostain kristinuskolle keskeisestä näkemyksestä. Vieraat uskonnot ovat eri asioita, sillä niissä ei ole mitään kristillistä, vaikka humaaneja, ihmisläheisiä asioita, niissä kyllä on. Joihinkin kristinuskon jälkeen syntyneisiin vieraisiin uskontoihin on kopioitu mukaan yksittäisiä asioita kristinuskosta. Tällaisia uskontoja ovat Islam, Mormonismi ja Jehovan todistajat. Jehovan todistajien oppia voidaan pitää myös harhaoppina, koska heidän ”kristillisyyteensä” kuuluva Jeesus on sama kuin arkkienkeli Mikael ja Pyhä Henki on heillä vain jumalan toimiva voima.

Jumala ei hyväksy vieraita uskontoja, ei myöskään Kristuksen syrjäyttävää kristillisyyttä, vaan kehottaa kristittyjä käännyttämään kaikki ihmiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi.

(Kapkaupungin sitoumuksen mukaan;) Eriuskoisten kanssa on käytävä vuoropuhelua, aivan niin kuin Paavalikin kävi keskusteluja juutalaisten ja pakanoiden kanssa synagogissa ja julkisilla areenoilla. Sellainen vuoropuhelu on tärkeä osa kristillistä lähetystehtäväämme. Samalla kun olemme vakuuttuneita Kristuksen ainutlaatuisuudesta ja evankeliumin totuudesta, meidän tulee myös osata kunnioittavasti kuunnella toisten mielipiteitä.

Lähetystyön liikkeelle panevana voimana on halu julistaa Kristuksen jumalallisuutta, ihmiseksi tulemista, kuolemaa, ylösnousemusta ja herruutta. Jos lähetystyöstä puuttuu tämä ydin, se ei ole enää kristillistä lähetystyötä. Me emme häpeä sitä, että viestimme on Kristus-keskeistä.

Matt. 28:18-20. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."

2. Kor. 4:3-5. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta. …

Apt. 18:4-5. Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan. Ja kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, oli Paavali kokonaan antautunut sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus.

2 Kor. 4:5. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ...

Japanin lähetystyötä tekevä kertoi seuraavan;

Nuorella, vasta avioituneella miehellä oli töiden jälkeen kiire kukkakauppaan. Hän ostaa kimpun kukkia – vaimolleenko? Ei, vaan viedäkseen ne jumalansa temppeliin. Hän ei uskalla olla viemättä, sillä silloin hänen jumalansa voisi suuttua ja aiheuttaa hänelle onnettomuuksia.

Harhaopin levittäjää saa kuitenkin karttaa sen jälkeen, kun on ensin kertonut hänelle oikeasta opista.

(Kapkaupungin sitoumuksen mukaan;) Meidän on osoitettava nöyryyttä, armollisuutta ja kärsivällisyyttä ja annettava tilaa erilaisille näkökannoille. On käytävä rauhallisia keskusteluja ilman toinen toisemme tuomitsemista.

Se, että en hyväksy toisen oppia tai näkökantaa, ei ole hänen tuomitsemistaan. Jos toinen ei kestä oppinsa arviointia, hän on ihmisenä kehittymätön. Kehittymätön ihminen saa ihan itse näyttämään sekä itsensä että oppinsa kummalliselta, ei siihen ulkopuolisia tarvita. Harhaopin hylkääminen tulee kuitenkin erottaa itse ihmisen hylkäämisestä. Asian voi sanoa joko hyvällä tai huonolla tavalla;

• ”En voi yhtyä oppiisi seuraavista syistä …” tai

• ”Kuka hullu nyt moista oppia uskoisi?” (Tämä vastaa psyykeltään 7-vuotiaan tasolla olevan lausahdusta.)

Tit. 3:5-10. hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme. Tämä sana on varma, ja haluan sinun tähdentävän näitä asioita, jotta ne, jotka uskovat Jumalaan, tekisivät ahkerasti hyvää. Tällainen on ihmisille hyväksi ja hyödyksi. Vältä typeriä väittelyitä, sukuluetteloita sekä lakia koskevia riitoja ja kiistoja, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia. Karta harhaoppista ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti.

1. Piet. 3:1616. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana - silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat.

Kristinuskon tuntomerkkejä, joita muissa uskonnoissa ei ole;

• Jumala syntyi ihmiseksi (Jeesus) sovittaakseen ihmiskunnan itsensä kanssa, kuolemalla ristillä.
  Muissa uskonnoissa jumala ei alenna itseään, saati suostu vapaaehtoisesti kuolemaan kelvottomiksi käyneiden ihmisten puolesta.

• Syntinsä saa anteeksi uskomalla yksinomaan Jumalan tekemään sovitustekoon, ilman ihmisen omia ansiotekoja. (Omat teot, joita ihminen pitää ansionaan, vain pahentavat tilannetta.)
  Muissa uskonnoissa ihmisen pitää itse sovittaa itsensä, antaa lahjoja tai muuttaa tapansa, muuttua paremmaksi tai käyttäytyä paremmin, ennen kuin jumala voi hänet hyväksyä.

• Jumala on Kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. (Yksi Jumala, kolme persoonaa.)
  Muissa uskonnoissa on yleensä monia jumalia. Poikkeuksena on esim. islam, joka syntyi 600 luvulla jälkeen Kristuksen ja jonka pyhä kirja, Koraani, on saanut paljon vaikutteita kristinuskosta.

• Paha (Saatana) on alisteinen Jumalalle.
  Muissa uskonnoissa paha ja hyvä käyvät yleensä tasavertaista kamppailua.

• Ihminen on perusluonnoltaan synnin turmelema. Tosin tässä asiassa kristikunta jakaantuu, sillä osa kristikunnasta opettaa, että ihminen on edelleenkin perusluonteeltaan hyvä. Ihmisen oma tie tulla Jumalan yhteyteen on kuitenkin Raamatun mukaan mahdotonta (lue esim. Jeesuksen vuorisaarna).
  Muissa uskonnoissa ihmisestä itsestään löytyy se hyvä, jonka avulla hän kykenee palauttamaan jumalasuhteensa kunnolliseksi eli tulemaan jumalansa yhteyteen.

• Jumala antaa saman arvon kaikille ihmisille, eli rakastaa agape -rakkaudella (tahto –rakkaudella) kaikkia ihmisiä uskontoon, rotuun tai sukupuoleen, katsomatta. Omia, uudestisyntyneitä lapsiaan Jumala rakastaa lisäksi tunnepitoisella filia –rakkaudella.
  Muissa uskonnoissa toisia ihmisiä voidaan pitää alempiarvoisina (esim. Intian kastijako). Luontoäitiä jumalanaan pitävät antavat ilmeisesti saman arvon (tai arvottomuuden) kaikille, ei pelkästään ihmisille.

• Jumala itse antaa ihmiselle voiman muuttua (Pyhän Hengen). Tosin edellytyksenä on, että ihminen tunnustaa syntinsä katumuksessa ja hyväksyy kohdalleen Jeesuksen Kristuksen sovitustyön.
  Muissa uskonnoissa ihmisen on löydettävä muutoksen aikaansaava voima sisimmästään.

Mutta mistä me tunnemme harhaopin? Siihen yritän seuraavassa antaa vastauksia.

Raamattu puhuu harhaopeista, joten meidänkin tulee niistä puhua. Raamatun mukaan me emme saa niistä vaieta. Kristityn velvollisuus on ojentaa tietämätöntä (yleensä kahden kesken). Jeesuskin kehottaa meitä valvomaan omaa oppiamme ja opetustamme. Sen vuoksi meidän tulee olla selvillä siitä, mikä on oikea oppi, koska muuten voimme hukata yhteytemme Kristukseen. Ja se sielunvihollisen tarkoitus onkin, sillä ei vihollinen meiltä jumalaa ole viemässä vaan Kristuksen.

2. Piet. 2:1-3. Israelin kansan keskuudessa esiintyi kuitenkin myös vääriä profeettoja, ja samoin on teidänkin joukkoonne ilmestyvä vääriä opettajia. He salakuljettavat teidän keskuuteenne tuhoisia harhaoppeja, jopa kieltävät herransa, joka on ostanut heidät omikseen. Pian he kuitenkin saattavat itsensä tuhoon. Heidän irstasta menoaan lähtevät monet seuraamaan, ja näiden takia totuuden tie tulee häväistyksi. Ahneudessaan he pyrkivät käyttämään teitä hyväkseen esittämällä tekaistuja tarinoita. Mutta heille muinoin langetettu tuomio on yhä voimassa, heidän tuhonsa odottaa heitä.

2. Joh. 1:7-9. Maailmassa on nyt liikkeellä monia eksyttäjiä, niitä jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Siinä teillä on Antikristus, eksyttäjä. Katsokaa, että ette hukkaa sitä, minkä me olemme työllämme saaneet kokoon, vaan saatte täyden palkan. Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika.

Apt. 18:24-26. Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien.

Ilm. 16:15. (Jeesuksen Kristuksen tuleminen kuninkaana ja tuomarina) "Minä tulen kuin varas. Autuas se, joka valvoo ja pitää huolen vaatteistaan, ettei joutuisi häpeään, kulkemaan alasti kaikkien nähden."

Mark. 13:37. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!"

1. Tim. 4:6-16. Kun opetat veljiä näin, olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija ja saat itsekin vahvistusta siitä uskonopista ja oikeasta opetuksesta, jota olet noudattanut. Hylkää jumalattomat ja joutavat tarut. ... Lue seurakunnalle pyhiä kirjoituksia, kehota ja opeta ... Valvo itseäsi ja opetustasi, pidä kiinni näistä ohjeista! Silloin pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua.

Jo alkuseurakunnan aikana Jotkut henkilöt yrittivät tuoda kristittyjen keskuuteen omia oppejaan, jotka perustuivat johonkin Kirjoitusten (silloin vielä Vanha Testamentti) yksityiskohtaan, ja jotka oli poimittu eroon kokonaisnäkemyksestä.

Ap. t. 15:1. Juudeasta tuli Antiokian seurakuntaan eräitä, jotka opettivat: "Ellette anna ympärileikata itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua."

Apostolit ja vanhimmat ratkaisivat ympärileikkauskiistan seuraavalla tavalla.

Ap. t. 15:22-29. Silloin apostolit ja vanhimmat yhdessä koko seurakunnan kanssa päättivät ... Heille annettiin mukaan seuraava kirje: "Apostolien ja vanhimpien veljellinen tervehdys pakanuudesta kääntyneille Antiokian, Syyrian ja Kilikian veljille. Me olemme kuulleet, että muutamat, jotka ovat tulleet meidän luotamme mutta joita me emme ole lähettäneet, ovat puheillaan järkyttäneet teitä ja saattaneet teidät hämmennyksiin. Siksi olemme yksimielisesti päättäneet lähettää edustajamme teidän luoksenne. He tulevat yhdessä rakkaiden veljiemme Barnabaksen ja Paavalin kanssa, jotka ovat panneet henkensä alttiiksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Lähetämme siis Juudaksen ja Silaksen, ja he tuovat tämän saman viestin myös suullisesti. Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin."

Ratkaisun perusteet löytyivät silloinkin Raamatusta (ei perinnäissäännöistä eikä lainsäädännöstä). Huomattavaa on, että näitä judaisteja ei erotettu seurakunnan yhteydestä. He saivat edelleenkin ympärileikata itsensä. Mutta pakanakristittyjen tuli noudattaa sellaisia ”pelisääntöjä”, että yhteiselämä judaistien kanssa tuli mahdolliseksi.

Knostilaisuus oli kristillisen seurakunnan vitsaus melko varhain. Jo apostoli Paavali joutui taistelemaan sitä vastaan (tuomitsemaan sen).

Katkelma Lauri Thurénin kirjasta, ”Raamatun käyttöohje 2”;

Merkillisimpiä lauseita Raamatussa on väite: ”Nainen pelastuu lasten synnyttämisen kautta” (1. Tim.2:15). Tarjosiko apostoli vaihtoehtoista reittiä pelastukseen?

Apostolin ajatus ei aukea pähkäilemällä. Tuskin hän kehottaa hankkimaan lapsia vaikka väkisin, mutta vielä huonompi on hurskasteleva selitys. Sen mukaan naisen pitää synnyttää Jumalalle lapsia käännyttämällä ihmisiä uskoon. Mitä jos ei olekaan synnynnäinen evankelista? Hatusta tempaistuja ovat myös väitteet, että Paavali puhuu Mariasta, joka synnytti Jeesuksen, tai että hän puhuu tavallisesta synnyttämisestä, tai että nainen pelastuu lapsista huolimatta. Viesti kun on juuri päinvastainen: synnyttämisen avulla pelastutaan! Nykyinen kirkkoraamattu kiemurtaa irti ongelmasta pyöristämällä lauseen epämääräiseksi.

Vaikean raamatunkohdan selvittäminen kannattaa aina aloittaa lukemalla tekstiä sen ympäriltä ja miettimällä, mistä koko jaksossa keskustellaan. Mielenkiinto kasvaa, kun apostoli painottaa edellä, että – yllätys, yllätys – Aadam luotiin ennen Eevaa! Seuraava yhtä erikoinen uutinen on, että syntiinlankeemuksessa petetyksi joutui nainen eikä mies. Aivan kuin vastaanottajat eivät olisi koskaan kuulleet luomis- ja syntiinlankeemuskertomuksia. Lisäksi todetaan, että nainen ei saa opettaa ja hallita miestään. Samojen eriskummallisten lauseiden joukkoon kuuluu puhe pelastumisesta synnyttämisen avulla. Mikä niitä yhdistää?

Apostoli puhuu siis sellaisia ihmisiä vastaan, jotka ajattelevat toisin kuin hän. Tämän vastapuolen näkemyksiä voi yrittää hahmottaa hänen repliikkiensä pohjalta, kuin peilistä lukien. Timoteuskirjeen jakeista syntyy vaikutelma, jonka mukaan vastapuoli ajatteli, että luomiskertomus ja syntiinlankeemuskertomus menivät toisin kuin 1: Mooseksen kirjassa. Ensin luotiin Eeva ja ensin petettiin Aadam. Nykytilanteesta apostolin vastapuoli tuntuu ajattelevan, että naisen pitää toimia opettajana ja kieltäytyä synnyttämästä lapsia. Muuten hän ei pelastu. Tällaisia väitteitä näissä Timoteuskirjeen jakeissa ilmeisesti vastustetaan.

Tunnelma on kuin kuuntelisi, kun joku puhuu puhelimeen. Yhden osapuolen puheenvuoroista ei koko keskustelu hahmotu helpolla. Iso kysymys onkin: julistiko joku todellisuudessa tuollaista erikoista oppia?

Vähän myöhemmältä ajalta tunnetaan Johanneksen salainen kirja, gnostilaisväritteistä kristillisyyttä edustava teos. Se on kuin peilikuva 1. Timoteuskirjeen tekstistä. Toisin sanoen: Johanneksen salainen kirja kuvaa aika tarkkaan sellaista ajattelua, jota 1. Timoteuskirje vastustaa. Gnostilaishenkiselle kristillisyydelle oli tyypillistä selittää, että näkyvä maailma on kuin varjokuva, todellisuus on taivaassa.

(Johanneksen salaisen kirjan mukaan) Paha luojajumala Jaldabaot meni tekemään tämän maailman, ja mikä surkeinta; ihmisen. Jokaisen sydämessä kun on vangittuna hippunen taivaallista valoa eli sielu. Sielun päämäärä on vapautua maallisista kahleista ja kohota takaisin taivaaseen. Tätä varten tarvitaan opetusta ja tietoa eli gnosista.

Gnostilaiset arvelivat, että pelastuakseen sielun on parasta suhtautua torjuen kaikkeen aineelliseen, varsinkin jos jokin asia tuntuu hyvältä. Maalliset ilot ja nautinnot kiinnittävät ihmisen tähän maailmaan, eikä hän enää kaipaa taivaaseen. Ruumis on sielun vankila, eikä vankilaan saa rakastua! Mutta kun ihminen kieltäytyy ruoasta, juomasta, omaisuudesta, nukkumisesta ja seksistä, hän on oikealla tiellä.

Raskainta syntiä (Johanneksen salaisen kirjan mukaan) oli lasten synnyttäminen, sillä silloin lisää jumalallista valoa joutuu ruumiin vankilaan. Siksi synnyttäjä joutuu suoraan kadotukseen. Ettei näin kävisi, naisen olisi parasta muuttua niin mieheksi kuin mahdollista. Hänen pitäisi toimia seurakunnan opettajana ja jättää lapset synnyttämättä.

Tällaista oppia siis apostoli vastustaa.

Katkelmia Peter Halldorfin kirjasta ”21 kirkkoisää”;

Alkuseurakunnan ensimmäisiä ”kirkkoisiä” eli seurakunnan johtajia oli Ignatios Antiokialainen (30 – 107). Hän vastusti voimakkaasti kahta ajatustapaa;

• Doketismia, joka edustaa sitä käsitystä, ettei Kristus ollut tosi ihminen.

• Uskonnollista legalismia, jonka mukaan kristittyjen pitäisi omaksua vanhatestamentilliset säännöt.

Useat Uuden Testamentin kirjeet onkin kirjoitettu juuri näitä asioita vastaan. Kiista jumalallisesta ja inhimillisestä Jeesuksen henkilössä jatkui seuraavien vuosisatojen ajan.

Ignatios kuoli Rooman Colosseumilla vuonna 107 marttyyrikuoleman.

Irenaeus Lyonilainen eli vuosien 130 ja 200 välillä. Eräässä kirjeessään hän kertoo, miten hän nuorena kuunteli usein Polykarposta, Smyrnan seurakunnan johtajaa, joka oli ollut apostoli Johanneksen oppilas. Irenaeuksella oli merkittävä osa prosessissa, joka loi Uuden Testamentin ja antoi muodon kristittyjen Raamatulle. Alkukirkon kristityille ”kirjoitukset” tarkoittivat Vanhaa Testamenttia. Mitään selvärajaista kristittyjen kirjoitusten kokoelmaa ei ennen tätä ollut vielä olemassa. Irenaeuksen elinaikana koottiin muutamia pieniä osia lukuun ottamatta se Uusi Testamentti, joka on kristittyjen yhteisessä käytössä vielä meilläkin.

Taistelu knostilaisuutta vastaan leimaa Irenaeuksen elämäntyötä. Gnostilaisuuden monina versioina tarjotut ajatukset torjuttiin pois kristillisestä uskosta. Se oli taistelua sen puolesta, että Jeesus todella syntyi ihmiseksi. Ja taistelua sitä vastaan, että kristillinen usko olisi pelkästään henkistä (ikään kuin ihmisen teoilla ei olisikaan mitään väliä). Irenaeus pelasti kirkolle apostolien välittämän evankeliumin, joka oli osittain katoamassa knostilaisten keksimien harhojen joukkoon.

Voiko Ikuinen Jumala, taivaan ja maan Luoja, olla sylivauva? Missä merkityksessä Jeesus on sekä Jumala että ihminen? Ensimmäisen ja viidennen vuosisadan välillä esitettiin ainakin kuusi toisistaan poikkeavaa käsitystä Kristuksen identiteetistä.

• Doketismi oli knostilaisuudessa levinnyt käsitys, että Jeesuksen ihmisyys olisi ollut vain harhaa, suunnilleen kuin puku, jonka hän puki päälleen tullessaan maan päälle.

(ST:n kommentti) Tämä käsitys johtaa siihen, että Jeesuksen kärsimys ja ristinkuolemakin ja sitä kautta sovitus olisi ollut vain harhaa. Uskaltaisitko jättää elämäsi harhakuvan käsiin?

• Adoptianismin kannattajat ajattelivat, ettei Jeesus ollut syntyjään Jumala, vaan Jumalan ”adoptoima” ihminen.

(ST:n kommentti) Tämä käsitys johtaa siihen, että Jeesus olisi ollut alkujaan syntinen ihminen, jonka Jumala olisi ottanut tehdäkseen hänestä uhrin. Kuinka syntinen olisi voinut kelvata synnittömäksi sijaiskärsijäksi meidän puolestamme? Jos Jumala kuitenkin adoptoi vain ruumiin mutta ei sielua (psyykettä), ei kyseessä edes ollut ihminen vaan ”lihanukke”.

• Areiolaiset väittivät, että Jeesus oli luotu olento ja sellaisena alemman asteen Jumala.

(ST:n kommentti) Tämä väite on ristiriidassa sekä Vanhan Testamentin kirjoitusten että Uuden Testamentin todistuksen kanssa.

• Apollinarismi ei tunnustanut Jeesuksessa ihmissielua. Kristus oli sekä Jumala että ihminen, mutta Sana oli vallannut ihmissielun paikan.

(ST:n kommentti) Tämä väite on käytännössä adoptianismia uudessa muodossa. Koska Jumala oli paratiisissa sanonut ihmiselle, että sinun (ihmisen) pitää kuolla, on tällaisen risteytyksen esittäminen sijaisuhriksi naurettavaa. Jumala on totuudenmukainen myös tässä asiassa.

Tähän liittyy Vanhan Testamentin (juutalaisuuden) käsitys ihmisestä. Sielulla tarkoitettiin koko Ihmistä (suhteessa Jumalaan), joten sielu käsitti ruumiin, psyyken ja hengen. Me länsimaiset ihmiset olemme kreikkalaisen filosofian vaikutuksesta jakaneet (paloitelleet) ihmiskäsityksen osiin.

• Nestorialaisuudessa Jeesuksen inhimillinen ja Jumalallinen puoli olivat erillään (dualismi). Tämän opin loppupäätelmä oli, että Jumala ja ihminen oli Jeesuksessa liitetty yhteen tiivisti kuin kaksi lautaa.

(ST:n kommentti) Tämän väitteen heikkous on siinä, että vain puolikas sijaisuhrista olisi ollut synnitön. Ongelma on myös siinä, että tässä opissa Jumala karttaa kosketusta ihmisyyteen, eikä niin ollen voida luottaa siihen, että hän olisi halunnut kantaa ihmisten syntejä.

• Monofysitismi meni taas toiseen äärimmäisyyteen, jossa korostettiin Jeesuksen jumalallista luontoa inhimillisen luonnon kustannuksella.

(ST:n kommentti) Tämän heikkous oli siinä, että Jeesusta ei voitu enää pitää todellisena ihmisenä. Vain todellinen ihminen kelpasi kärsimään ja kuolemaan ihmisen sijaisena. Muu olisi ollut kikkailua.

Yhteistä kaikille poikkeaville opeille oli, että yhtä puolta Jeesuksen persoonassa korostettiin voimakkaasti, jolloin tasapaino häiriintyi. Joko korostettiin Kristuksen jumalallisia piirteitä niin voimakkaasti, että häntä ei voitu enää pitää todellisena ihmisenä. Tai painotettiin Jeesuksen ihmisyyttä sellaisella tavalla, että hänen jumalallinen identiteettinsä joutui uhatuksi. Taipumus liioitella totuuden toista puolta johtaa harhaoppiin ja hajaannukseen.

Näiden harhaoppien vastustajille oli selvää seuraava; mikäli inhimillinen ja jumalinen eivät yhdy täydellisesti Kristuksessa, ei Jumala ole halunnut eikä näin ollen voi tunkeutua ihmisen syvimpiin sopukoihin, eikä meillä ole mitään toivoa saavuttaa pyhyyttä. Mutta jos Jumala todella syntyi maailmaan, sikisi neitsyessä, makasi seimessä ja imi Marian rinnoista maitoa, toivo ei ole hävinnyt siltä, joka päivittäin kärsii tappion pahimpien taipumustensa vuoksi.

Nikean uskontunnustus, jolla pyritään torjumaan em. kaltaiset harhaopit, kuuluu seuraavasti;

Me uskomme yhteen Jumalaan, / Isään, Kaikkivaltiaaseen, / taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan, /

ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, / Jumalan ainoaan Poikaan, / joka on ennen aikojen alkua Isästä syntynyt, / Jumala Jumalasta, / Valkeus Valkeudesta, / tosi Jumala tosi Jumalasta, / syntynyt, ei luotu, / joka on samaa olemusta kuin Isä / ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, / joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, / tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta / ja syntyi ihmiseksi, / meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, / kärsi kuoleman ja haudattiin, / nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin on kirjoitettu, / astui ylös taivaisiin, / istuu Isän oikealla puolella / ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, / ja jonka valtakunnalla ei ole loppua. /

Uskomme Pyhään Henkeen, / Herraan ja eläväksi tekijään, / joka lähtee Isästä ja Pojasta / ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan / ja joka on puhunut profeettojen kautta. / Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen seurakunnan. / Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, / odotamme kuolleiden ylösnousemusta / ja tulevan maailman elämää.

Sielunvihollinen (saatana ja häneen liittyneet ihmiset) pyrkivät romuttamaan kristillisen uskon mm. seuraavissa kohdissa ja seuraavilla tavoilla, ja ovat siinä jo monen kristityn kohdalla onnistuneetkin;

• Jumala Isänä.

Jumala mielletään julmaksi ja kostonhimoiseksi despootiksi (määräilijä). Kumma miten Saatana onkin onnistunut laittamaan oman kuvansa rakastavan Isän tilalle. Joten ei ole ihme, että jotkut haluavat Isän tilalle äitijumalan (esim. Marian, taivaan kuningattarena) ja sortuvat näin ”astarten” palvontaan.

• Jumala kaikkivaltiaana.

Jumalaa ei enää pidetä pyhänä, häntä ei pelätä. Ja mihin maallistunut ihminen Jumalaa enää tarvitseekaan, koska luullaan että tiede selittää kaiken ja lääkärit parantavat kaiken. Tätä pyhyyden häviämistä kuvaa hyvin kysymys; nukkuiko Jumala silloin kun Estonia upposi?

• Jumala taivaan ja maan luojana.

Kehitysopin luullaan selittävän kaiken. Tosin Darvinismi on jo osoittautunut tieteen harhapoluksi (tieteen tekijät itse kertovat näin). Luonnonvalinta on osoittanut kulkevansa kohti täydellistä rappeutumista. (Tätä ei haluta tunnustaa, sillä silloin ateisteilta menisi toiseksi viimeinen oljenkorsi oman oppinsa tueksi. Viimeinen oljenkorsi on kristittyjen mollaaminen.)

• Jeesus tosi Jumalana ja tosi ihmisenä.

Jos Jeesus oli ”vain” ihminen, ei hän syntisenä ole voinut sovittaa ihmisen ja Jumalan välejä. Ja jos Jeesus ”vain” ihmisenä pääsi taivaaseen, pääsevät sinne omin voimin muutkin. Tätä oppia ihmiset haluavat kuunnella, sillä silloin heidän ei tarvitse olla syntisiä eikä tehdä parannusta teoistaan.

• Jeesuksen tarpeellisuus ihmisen syntien sovittajana.

Synti on nykyään jo sananakin kartettu. Jollei ole syntisyyttä, ei tarvita syntien sovittajaakaan.

Tätä kuvaa hyvin Erik Ewaldsin kertoma tapaus miehestä, jonka kuolinvuoteen vieressä hän sai olla. Mies ei hyväksynyt evankeliumia Jeesuksesta, koska hänen mukaansa; ”Se ei ole mies eikä mikään, joka ei vastaa omista teoistaan.” Miehen viimeinen lause ennen ”poisnukkumistaan” oli kuitenkin ollut; ”Helvettiin tässä mennään”.

• Jeesus tuomarina.

Jeesuksesta, joka on Juudan Leijona, on tehty kotikissa, jota voi halutessaan joskus käydä silittämässä. Kristillisyyttä julistetaan liian usein siten, että opetuksesta on siivottu pois kaikki tuleva tuomio ja Jeesuksen sovintoveri.

• Pyhä Henki eläväksi tekijänä.

Pyhän Hengen yhteys Jeesukseen Kristukseen ja sovitukseen Golgatan ristillä on katkaistu. Pelastumisen ja taivaaseen pääsyn ehdoton edellytys on kuitenkin se, että Pyhä Henki saa uudestisynnyttää ihmisen (Joh. 3:3-7).

• Seurakunta Kristuksen ruumiina.

Seurakuntaa, joka on Kristuksen ruumis, revitään hajalle erilaisiin suuntiin ja oppeihin. Sekään ei ole niin paha kuin Kristus-ruumiissa syöpäkasvaimen tavoin leviävä Raamatun sanasta luopuminen.

• Raamattu Jumalan sanana.

Knostilaiset harhaopit (knostilaiset kirjoitukset) on ”löydetty” uudelleen ja niitä julistetaan nykyisin kristillisen tieteen nimissä samanveroisina kuin Uuden Testamentin evankeliumeja.

• Jeesuksen takaisinpaluu.

Surullista tässä on se, että sielunvihollinen ”nukuttaa” ihmiset. Useat kristityt eivät enää odota Kristusta palaavaksi. Niinpä he ovat vaarassa jäädä pois siitä ”tempauksesta”, kun Kristus hakee omansa pois tulevan vihan alta.

Profetia vuodelta 1912

http://www.reijotelaranta.fi/reijon_blogi/hatkahdyttavan_tarkka_profetia_on_toteutumassa/

Hätkähdyttävän tarkka profetia on toteutumassa

Pelastusarmeijan perustaja William Booth eli vuosina 1829 - 1912. Kyse ei siis ole mistään viime vuosikymmeninä kirjatusta profetiasta. Nykyajan elämästä tiedotusvälineineen ja internetteineen ei tuolloin osattu vielä edes unelmoida. Silti William Boothin profetia meidän aikaamme kuvatessaan osuu maaliin samanlaisella hätkähdyttävällä täsmällisyydellä kuin Paavalin profeetalliset sanat Timoteukselle (2. Tim. 3:1-4). Molempia lukiessa tuntuu kuin silmäilisi päivittäistä uutisvirtaa.

Tällainen on maailma ”päivää ennen Jeesuksen tulemusta”

William Boothin profetiassa, jossa hän kuvaa maailmaa ja kristikunnan hengellistä tilaa ”päivää ennen Jeesuksen tulemusta”, on kuusi kohtaa:

1. Noina aikoina politiikka ei tunne eikä tunnusta Jumalaa. Koko läntisen maailman virallinen valtiopolitiikka on sellaista, että hallinnon eri tasoilla ei enää pelätä Jumalaa. Eurooppaa hallitsee uusi poliittisten johtajien sukupolvi, joka ei pienessäkään määrässä ota päätöksissään huomioon Jumalaa.

2. Silloin julistetaan taivasta ilman helvettiä. Tulee päivä, jolloin tapahtuu suuri irrottautuminen siitä, mitä Raamattu nimittää täyden totuuden evankeliumiksi. Silloin Raamatun profetian mukaisesti saarnataan korvasyyhyyn. Kuulijat määräävät, mitä saarnatuoleista julistetaan: ”Puhukaa lempeitä, makeita sanoja. Puhukaa taivaasta, jättäkää meidät vapaiksi, jotta emme joutuisi rasittumaan, kun saarnaatte helvetistä.”

3. Tuolloin kristikunta on täynnä anteeksiantamusta ilman parannuksen tekemistä. Kristikunnasta katoaa se Raamatun oppi, että anteeksisaamista ei voi olla ilman parannuksentekoa synnistä.

4. Päivinä ennen Jeesuksen tuloa monet ovat täynnä pelastusiloa, vaikka eivät ole uudestisyntyneet ylhäältä.

5. Noina aikoina tulee olemaan paljon uskontoa ilman Pyhää Henkeä.

6. Kristikunta elää ikään kuin ilman Kristusta. William Booth kiteyttää asian: ”Kristus ei ole siellä, missä (Kristuksen) veri ja (Pyhän Hengen) tuli eivät ole voimassa - kieltäkää noista sanoista toinen, ja teillä on kristillisyyden muodot, mutta teillä ei ole Kristusta."

Mistäkö William Boothin profetia nousi juuri nyt mieleen?

Eräs hyvä ystäväni katseli, kun televisiosta tuli Helsingissä Narikkatorin kupeessa sijaitsevan Kampin kappelin vihkiminen. Ystäväni totesi vihkimistilaisuudesta seuraavaa:

• Väkeä oli paikalla runsaasti piispasta tavallisiin kaduntallaajiin. Puheita ja rukouksia kuultiin paljon. Yksi oli kuitenkin joukosta poissa. Hänen nimeään ei mainittu kertaakaan. Kirkon Herraksi ja seurakunnan pääksi sanottu Jeesus oli siivottu syrjään.

• Jumalasta puhuttiin niin yleisellä ja väljällä tasolla, ettei oikein saanut tolkkua, minkä uskonnon jumalakäsityksestä oli kyse. Kappeliinkin mennään kuulemma lähinnä hiljentymään, rauhoittumaan ja kohtaamaan oma itsensä. Vihkitilaisuuden puheiden perusteella turistien vetonaulaksi jo nyt muodostunut kappeli vaikutti kristillisellä uskonnollisuudella höystetyltä humanistisen ihmiskeskeisyyden ja uskontojen välisen kanssakäymisen temppeliltä.

• Tuo ei suinkaan ole ainoa tapahtuma, joka kertoo William Boothin profetian toteutumisesta. Yhä enemmän kuulee julistusta ilman Jeesusta. Tarjolla on armoa ilman parannuksentekoa ja Jumalan rajatonta rakkautta ilman Jeesuksen sovitustyötä, kulttuurikristillisyyttä ilman Jeesuksen sovintoverta, Jeesuksen seuraamista ilman ristiä.

• Raamattu ilmaisee asiat toisin. Sen mukaan hienoimmatkaan Jumalalle kohdistetut rukoukset eivät ilman Jeesusta kohoa kappelin kattoa korkeammalle. Ilman Jeesusta me tosiaankin jäämme kohtaamaan vain oman itsemme, oman raadollisuutemme ja epätoivomme. Ja sen mitä siitä seuraa, kertovat aikamme masennus-, väkivalta- ja itsemurhatilastot.

Suomen seurakunnissa on ilmeisesti sama tilanne kuin minkä Jeesus havaitsi olevan ilmestyskirjan seurakunnissa, joista osa oli menettämässä yhteyden elämän antajaan, Kristukseen. Meitä koskee sama Jeesuksen sana, minkä hän sanoi näille; ”Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus …” (Ilm. 2:5) ” Tee siis parannus …” (Ilm. 2:16); ”Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus.” (Ilm. 3:3), ”Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.” (Ilm. 3:19).

Lopuksi

Pidä kiinni Jeesuksesta Kristuksesta.

Pidä kiinni Raamatun sanasta.

2. Tim. 3:13-17. Kelvottomat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessa yhä pitemmälle, eksyttäen muita ja eksyen itse. Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.

Ja rukoile Suomen puolesta.