Maallistuminen

Sivulta evl.fi – kirkon ja uskon sanasto;

Sekularismi tarkoittaa maailmallisuutta. Uskonnollisessa kielenkäytössä sekularismi tarkoittaa tämänpuoleiseen maailmaan kohdistuvaa kiintymystä tai maallistumista. Maailmaa, yhteiskuntaa ja ihmiselämää tulkitaan ei-uskonnollisesti. Samalla uskonnon ja kirkon merkitys vähenee. Sanaa käytetään myös yleisnimityksenä ei-uskonnollisista maailmankatsomuksista sekä sekularisointia ajavista aatteista ja liikkeistä.

Yhtenä syynä sekularisaatioon on tieteissä 1200-luvulta lähtien tapahtunut kehitys kohti ns. modernia maailmankuvaa. Esimerkiksi yhteiskunnallisten ilmiöiden oikeutusta perustellaan vetoamatta Jumalaan.

… monet ovat katsoneet, että kirkon ei tule puuttua esimerkiksi heidän työhönsä, vaan sillä on omat pelisääntönsä. Näin elämänalue toisensa jälkeen on irrottautunut uskonnosta. Lopputuloksena on se, että monien kirkon jäsenten elämään uskonnolla on vain hyvin kapea kosketuspinta.

Maallistuminen alkoi jo alkukirkossa, kun Ananias ja Safira rakastivat rahaa enemmän kuin Jumalaa ja halusivat silti samanlaista kunniaa kuin Barnabas oli saanut.

Apt. 4:36-5:2. Myös Joosef, Kyproksesta kotoisin oleva leeviläinen, jota apostolit kutsuivat Barnabakseksi - nimi merkitsee: rohkaisija - myi omistamansa pellon ja toi rahat apostolien jaettavaksi. Muuan Ananias-niminen mies myi yhdessä vaimonsa Safiran kanssa maatilan, mutta pani vaimonsa tieten osan kauppahinnasta syrjään. Loput hän luovutti apostolien haltuun.

Maallistuminen kiihtyi 300 –luvulla, jolloin kristinuskosta tuli Rooman valtionuskonto. Vainot olivat siihen asti pitäneet melko tehokkaasti pyrkyrit loitolla myös kirkon viroista.

Piispa Jaakko Gummerus kirjassaan kansankirkko näkee ulkonaisen kirkon kolmikehäisenä. Sisäkehällä kilvoittelevat kristityt, keskikehällä etsivät ja uloimmalla kehällä uskosta osattomat ja vieraantuneet. Elävän kirkon tuntomerkki on kulkea sisäkehältä ulospäin johtamaan etsiviä Kristuksen yhteyteen ja kutsumaan suruttomia elävän kirkon jäseniksi. Jos tämä toimintanäky sammuu, kirkko muuttuu yhä enemmän vain laitokseksi, joka ei enää täytä Vapahtajan antamaa tehtävää evankeliumin sanoman viemiseksi.

Nykyisin joitakin Raamatun vastaisia oppeja pyritään aktiivisesti tuomaan ulkokehältä sisäänpäin.

Antikristillisyys pyrkii muuttamaan ihmisten ajattelua niin että paha muuttuu hyväksi. Normit ja lainsäädäntö pyritään irrottamaan Jumalan sanasta ja perustamaan enemmistön mielipiteisiin.

• Viikon ensimmäinen päivä, sunnuntai, siirrettiin viikon viimeiseksi päiväksi, koska se häiritsi työelämää.

• Arkipyhät oli jo kerran siirretty viikonlopuiksi samasta syystä ja niiden siirrosta keskustellaan taas.

• Ajanlaskun alkua ei enää ilmoiteta alkavaksi Kristuksen syntymästä, vaan ”jälkeen ajanlaskun alun”.

• Sanomalehtien kuolinilmoituksissa on pitkälti luovuttu ristin käyttämisestä symbolina ja muistolauseet ovat fraaseja ilman kristillistä sanomaa.

• Avioliitto ei olisikaan enää miehen ja naisen välinen vaan valheellisesti tasa-arvoon vedoten muutakin.

• Sikiölle ei anneta ihmisarvoa.

• Armomurhan sallimisesta keskustellaan.

Ihminen voi kyllä valita hyvän ja pahan välillä mutta hän ei voi valita tekojensa seurauksia.

Maallistuminen pois kristinuskosta on eri asia kuin siirtyminen pois kristinuskosta harhaoppeihin, vaikka ne vievätkin samaan lopputulokseen eli eroon Jumalasta.

• Maallistuneen henkilön sydämessä ovat maailma ja oma vanha luonto saaneet vallan. Koska tuomio ei useinkaan tule tämän maallisen elämän aikana, henkilö rohkaistuu itsekkäästi yhä syvemmälle vallan, rahan, maineen tai nautinnon tavoitteluun.

Maallistunut henkilö ei ajattele hengellisiä kysymyksiä ennen kuin esim. vakava vastoinkäyminen pakottaa hänet siihen. Maallistunut henkilö rauhoittaa omantuntonsa äänen yleisellä mielipiteellä (eli karttaa Raamatun sanaa ja kouluttaa omantuntonsa yleisen mielipiteen avulla antamaan itselleen väärän signaalin).

Saarn. 8:11. Milloin pahaa tekoa ei pian seuraa rangaistus, ihmiset rohkaistuvat pahantekoon:

Room. 9:1. Vakuutan Kristuksen nimessä, että puhun totta, ja Pyhän Hengen valaisema omatuntoni todistaa, etten valehtele:

Tit. 1:15. Puhtaille kaikki on puhdasta, mutta epäpuhtaille ja epäuskoisille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän mielensä ja omatuntonsakin on likaantunut.

Mark. 4:18-19. Sitten on siemen, joka kylvettiin ohdakkeiden sekaan. Se tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta joissa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden petolliset houkutukset ja muut mielihalut saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan.

Luuk. 12:29-31. "Älkää siitä murehtiko, mitä söisitte tai joisitte. Älkää sitä etsikö. Tätä kaikkea maailman ihmiset tavoittelevat; teidän Isänne tietää kyllä, että te sitä tarvitsette. Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän.

1 Kor. 3:18-20. Älköön vain kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä on olevinaan viisas tässä maailmassa, hänestä täytyy ensin tulla hullu (uskomalla Jeesuksen ristillä aikaansaamaan sovitukseen), jotta hänestä tulisi viisas. Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hulluutta. Onhan kirjoitettu: Hän vangitsee viisaat heidän omaan viekkauteensa. Ja samoin: Herra tietää viisaiden ajatukset, hän näkee ne turhanpäiväisiksi.

2 Tim. 4:10. Demas on tähän maailmaan mieltyneenä jättänyt minut ja lähtenyt Tessalonikaan. ...

Jaak. 1:27. Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.

Jaak. 4:4. Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi.

1 Joh. 2:15-16. Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä.

1 Joh. 5:4-5. Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme. Kuka sitten voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?

• Hengellisiin harhaoppeihin siirtynyt sen sijaan korvaa kristinuskon Jeesuksen muulla hengellisyydellä.

Tiit. 3:10-11. Karta harhaoppista ihmistä, kun ensin olet ojentanut häntä kerran tai kahdesti. Sinähän tiedät, että tuollainen ihminen on kieroutunut ja tekee syntiä. Hän tuomitsee itse itsensä.

2 Tim. 3:13-15. Kelvottomat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessa yhä pitemmälle, eksyttäen muita ja eksyen itse. Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.

Raamatun lähtökohtana on se, että ihminen joutuu Jumalan tuomioistuimen eteen ennemmin tai myöhemmin. Koskaan ihminen ei voi paeta siitä tilanteesta. Ajallisen elämänsä aikana moni pystyy unohtamaan tämän täysin. Jumala antaa ihmiskunnalle vielä armonaikaa ja ilmoittaa itsensä kärsivänä Jumalana Kristuksessa. Jumala odottaa toistaiseksi, että mahdollisimman moni kääntyisi hänen puoleensa.

• Kun ihminen tunnustaa syntinsä ja kohtaa Jeesuksen Kristuksen vapahtajanaan (”tulee uskoon”), hän on silloin tuomiolla. Mutta tämä tuomio on vapauttava, sillä Jeesus Kristus on kärsinyt sen rangaistuksen, joka syntinsä tunnustavalle ihmiselle kuuluisi.

• Ihminen, joka ei suostu kohtaamaan Kristusta syntiensä sovittajana maallisen elämänsä aikana, kohtaa Kristuksen tuomarina maallisen kuolemansa jälkeen.

Ps. 139:6-7. Sinä (Jumala) tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?

Saarn. 8:11-12. Milloin pahaa tekoa ei pian seuraa rangaistus, ihmiset rohkaistuvat pahantekoon: moni syntinen tekee pahaa sata kertaa ja elää silti kauan. …

Hebr. 9:27. Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle.

Joh. 5:28-29. Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan - hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.

Room. 8:1. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.

”Fariseukset” eivät Jeesusta puolustajanaan tarvitse, koska he mielestään käyttäytyvät siten, että luulevat selviävänsä Jumalan tuomioistuimesta itse. Tällaisia fariseuksia on sekä uskovien että maailmallisten ihmisten joukossa.

Luuk. 16:14-15. Fariseukset kuulivat kaiken tämän. He olivat rahanahneita, ja niinpä he ivailivat Jeesusta. Jeesus sanoi heille: "Ihmisten edessä te olette olevinanne hurskaita, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne. Se, mikä on ihmisten silmissä arvokasta, on Jumalalle iljetys.

Luuk. 5:30-32. (Mark. 1:16-17.) Fariseukset ja heihin kuuluvat lainopettajat olivat tästä äkeissään ja sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: "Kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" Jeesus vastasi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät."

Maailmalliset ihmiset kieltävät Raamatun Jumalan eri tavoilla.

• Jumala kielletään kokonaan (ateistit), tai

• tehdään Jumalasta heikko ja kaukana oleva, niin että Jumalasta, jollaisena hän itse ilmoittaa itsensä Raamatussa, ei tarvitse välittää,

• mitätöidään Jumalan tuomio vedoten Jumalan rakkauteen

• mitätöidään Jumala luojana uskomalla kehitysoppiin. (Suosittelen tutustumista vastauksia-osioon nettisivulla: http://vastauksia.luominen.fi )

• mitätöidään Isän Jumalan pyhyys tekemällä Jumalasta oman mielen mukainen. Toisin sanoen nostamme itsemme Jumalan vertaisiksi.

1 Moos. 3:4-5. Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan."

Kun Raamatun Jumala kielletään tavalla tai toisella (ja kielletään samalla myös tuleva tuomio), on helppoa antaa itselle lupa elää omien mielihalujen mukaan.

Valitettavaa tässä on se, että moni kokee Jumalan samanlaiseksi kuin mitä hänen omat vanhempansa ovat olleet. Joko sellaisena, että kiitos oli ansaittava tai vielä huonompana (esim.; armoton, vaativa, kiittämätön, juoppo, väkivaltainen, hyväksikäyttäjä tai fariseus,) niin ettei poika voi (tai ei halua) samaistua isäänsä, eikä tytär äitiinsä. Näistä lapsuuden olosuhteista ei juurikaan kasva minuudeltaan terveitä aikuisia ellei Kristus itse saa (yleensä jonkun lähimmäisen kautta) myöhemmin elämässä rakastaa häntä terveeksi.

Vain fariseus voi tuomita tällaisen henkilön. Oikea kristitty lähtee (voimiensa mukaan) rinnalla kulkijaksi menemättä kuitenkaan mukaan toisen synteihin.

Ps. 14:1-2. (Ps. 53:2) Mieletön se, joka ajattelee: "Ei Jumalaa ole." Turmeltuneita ovat ne, jotka näin ajattelevat. Kukaan heistä ei tee hyvää. Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa.

1 Joh. 5:9-12. Hyväksymmehän me ihmistenkin todistuksen, ja Jumalan todistus on paljon painavampi. Tämä on Jumalan todistus: hän on todistanut Pojastaan. Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. Mutta jokainen, joka ei Jumalan todistusta usko, tekee hänestä valehtelijan, hän kun ei usko itse Jumalaa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.

Room. 1:21-24. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. … Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa.

Juud. 1:22-23. Armahtakaa niitä, jotka epäilevät. Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta.

Sitten on kelvottomiksi itsensä kokevien joukko, sekä uskovia että maailmallisia, jotka arvelevat olevansa niin huonoja, ettei Jumalakaan voi heitä enää sietää.

1 Tim. 1:13-16. (Paavali) ... Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän.

Ef. 2:4-9. Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.

(Lutherin mukaan) ”Jos mielit lepyttää minut (Jumalan), älä tyrkytä minulle tekojasi äläkä ansioitasi, vaan usko Jeesukseen Kristukseen, minun ainosyntyiseen poikaani, joka on syntynyt, kärsinyt, ristiinnaulittu ja kuollut syntiesi tähden. Silloin minä otan sinut vastaan, julistan sinut vanhurskaaksi enkä lue syyksesi sitä syntiä, mikä sinussa vielä on jäljellä.”

Joh. 3:36. Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.

Joh. 3:18. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

Room. 8:1. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.

On kuitenkin myös niitä inhimillisiä kristittyjä, joissa Jeesus Kristus on saanut muotoa, niin että he säikkyvät syntiä mutta eivät syntistä ihmistä.

Ef. 2:10. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.

Fil. 1:9-11. Rukoilen myös, että teidän rakkautenne kasvaisi ja yltäisi yhä parempaan ymmärrykseen ja harkintaan, niin että osaisitte erottaa, mikä on tärkeää, säilyisitte puhtaina ja moitteettomina odottaessanne Kristuksen päivää ja tuottaisitte Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi runsain mitoin hyvää hedelmää, jonka saa aikaan Jeesus Kristus.

Maallistumisen eteneminen on kerrottu meille Raamatussa, joten sen ei pitäisi olla yllätys. Varsinkin juuri ennen Jeesuksen toista tulemista, maallistuminen on huipussaan.

Luuk. 18:8. ... Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?"

Ilm. 3:1-3"Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita: Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.

Raamattu jopa ilmoittaa, että Jumala itse lähettää eksytyksen lopun aikana. Eksytyksen tarkoitus on tehdä selkeä ero niiden välillä jotka uskovat ja jotka eivät usko.

2 Tess. 2:9-13. Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä. Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden. Mutta teidän vuoksenne meillä on täysi syy aina kiittää Jumalaa, te Herralle rakkaat veljemme. Jumala on valinnut teidät ensimmäisinä pelastumaan, kun Henki pyhittää teidät ja te uskotte totuuteen.

Me voimme kuitenkin vielä tehdä parannuksen ja kääntyä (palata) Jeesuksen Kristuksen yhteyteen. Tuhlaajapojan isän tavoin (Luuk. 15:11-32) Jumala antaa lapsensa lähteä synnin teille mutta ei sittenkään häntä hylkää vaan odottaa takaisin kotiin. Koko ihmiskuntaa ajatellen Jumala vielä viivyttää tuomiopäivää, että mahdollisimman moni kääntyisi ja palaisi kotiin.

Jes. 1:18. Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. - Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.

Luuk. 15:10. Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen."

Apt. 3:19. Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois,

2 Kor. 7:10. Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen. Maallinen murhe sen sijaan tuottaa kuoleman.

Ilm. 3:3. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.

Kuinka me yksittäisinä ihmisinä voimme välttyä maallistumiselta?

• Lukemalla sanaa (Raamattua) ja elämällä sen mukaan.

4 Moos. 15:38-39. "Käske israelilaisten tehdä viittansa kulmiin tupsut ja sitoa jokaiseen tupsuun sinipunainen lanka. Näin on tehtävä sukupolvesta toiseen. Teillä tulee olla tällaiset tupsut, jotta niitä katsoessanne muistaisitte kaikki Herran käskyt ja täyttäisitte ne. Silloin ette antaudu sydämenne ja silmienne mielihalujen valtaan, kun ne viekoittelevat teitä luopumaan minusta.

2 Tim.14-17. Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä.

• Valvomalla (tutkimalla itseämme ja omaa vaellustamme) ja rukoilemalla.

Matt.26:41. Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko."

1 Kor. 11:31-32. Jos me itse tutkisimme itseämme, emme joutuisi tuomittaviksi. Rangaistessaan Herra kuitenkin kurittaa meitä, jotta meitä ei yhdessä maailman kanssa lopullisesti tuomittaisi.

• Lähtemällä itse lähimmäiselle rinnalla kulkijaksi, menemättä kuitenkaan mukaan hänen synteihinsä. Rinnalla kulkija voittaa toisen Kristukselle olemuksellaan ja käytöksellään (Kristus minussa), ei niinkään puheillaan.

Juud. 1:22-23. Armahtakaa niitä, jotka epäilevät. Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta.

1 Piet. 3:15-17. vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana - silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat. Parempi on tehdä hyvää ja kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin kärsiä pahojen tekojen tähden.

Kuinka me kirkkona voimme välttyä maallistumiselta?

Kirkon vastaus maallistumiseen näyttää usein olevan mukautuminen ja ”halvan armon kaupittelu” (armo ilman Kristuksen sovintoverta, armo ilman parannuksen tekoa) vaikka juuri toisenlainen käyttäytyminen toisi tulosta. Pietarin helluntaisaarnan kohtikäyvä laki osui kuulijoiden sydämeen ja pani heidät etsimään pelastusta (Apt. 2:36-38). Tosin Stefanoksen lainsaarna sai siivosyntiset raivon valtaan eivätkä he suostuneet näkemään tuomionalaista tilaansa (Apt. 7:51-54).

Osa Suomen Luterilaisen kirkon johdossa olevista näyttäisi pitävän omia mielipiteitään Raamatun sanomaa tärkeämpänä.

Kirkko tekee parannuksen vain jos sen yksittäinen jäsen, eli me, teemme parannuksen.

Minun rukoukseni on pitkään jo ollut; Herra, murra ja muuta sinulle kelpaamattomien palvelijoidesi sydän. Herra, elleivät he suostu sinun johtosi alle, siirrä heidät syrjään ja aseta heidän paikalleen toinen, kelvollisempi. Niin kuin sinä siirsit Saulin syrjään ja asetit Daavidin hänen tilalleen.

Esimerkki parhaillaan menossa olevasta maallistumisesta;

Pieni "vapaa"-ajattelijain liitto on kanteluillaan saanut aikaan sen, että puolustusministeriön 8.5.2014 asettama työryhmä on esittänyt muun muassa seuraavaa: Eettisen opetuksen puolustusvoimissa pitää jatkossa olla uskonnotonta, tunnustuksetonta ja julistuksetonta. Hartaudet ja jumalanpalvelukset siirretään vapaa-ajalle, ne eivät saa kuulua palvelukseen.

Uudet käytännöt astuvat voimaan heinäkuun 2015 saapumiserästä. Esimerkki uudesta käytännöstä (työryhmän raportista);

”Mitä tulee muihin uskonnollisiksi katsottaviin tilaisuuksiin, kuten esimerkiksi ruokarukouksiin, työryhmä esittää, että Pääesikunta antaa niiden osalta toimintaohjeet, jotka toteuttavat uskonnonvapauden.”

Työryhmä kuunteli vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeriä ja kenttäpiispaa tasavertaisina toimijoina.

"Vapaa"-ajattelijain tosiasiallinen tavoite on ilmeisesti häätää sotilaspapit pois puolustusvoimista.

(Varmistamattoman tiedon mukaan) Kenttäpiispa edustaa ihmisryhmää, joka on vuosittain vajaa 30 000 varusmiestä + henkilökunta. Ilkka-lehden (6.1.2015) mukaan "Pääkaupunkiseudun ateistit ry:n tiedotteessa ... kerrotaan, että Liiton jäsenmäärä on viimeisen kolmen vuoden aikana pudonnut noin 20 prosenttia (1983->1577)". Enimmilläänkin tässä ateistien liitossa on ollut jäseniä alle 2000! Silti työryhmän esityksissä kaikuu voimakkaasti ateistien ääni.

Edellisen pastoreiden toiminnan rajausyrityksen Jumala käänsi voitoksi. Esim. Utin tulojumalanpalvelukseen halusi tulla sellaisiakin, jotka eivät kirkkoon kuuluneet!