LUTHER

Martti Lutherin (myöhemmin Martti) vanhemmat kuuluivat sen ajan Saksan uskonnollisesti vanhoillisimpaan kansankerrokseen, maalaisväestöön. Martin isä, Hans Luther, ei kuitenkaan ollut talon perillinen vaan hän teki kaivostyötä. Hän menestyikin niin että hänellä oli lopulta nimissään useita kaivoksia. Hän kiitti menestyksestään Pyhää Annaa. Anna on Jeesuksen äidin äiti, jonka Katolinen Kirkko on julistanut pyhimykseksi.

Jumala koettiin tuolloin epävakaisena, joka heilahteli vihan ja laupeuden välillä. Jumalaa kuvattiin välillä isänä välillä ukkosen valtiaana ja Jeesuskin kuvattiin usein leppymättömäksi tuomariksi jota ei edes hänen äitinsä, neitsyt Maria, saanut leppymään. Ellei Neitsyt Maria itse ollut läsnä, voitiin kääntyä myös Pyhän Annan puoleen. Äitien kun ei tarvinnut tuntea tunnonvaivoja vaikka olisivat petkuttaneet sekä Jumalaa että paholaista puolustettaviensa nimissä. Munkkeja arvostettiin, koska Tuomas Akvinolainen, joka oli yksi merkittävimmistä Katolisen Kirkon teologeista, oli selittänyt munkinkaapuun pukeutumisen olevan toinen kaste, joka palauttaa ihmisen viattomuuden tilaan. Tämä oli kansanhurskautta, johon tavallinen kansa uskoi. Martti kasvoi tällaisessa uskonnollisessa ympäristössä.

Martti oli 21 vuotias ja opiskeli Erfurtin yliopistossa isänsä toivomuksesta lakimieheksi. Hän oli paluumatkalla yliopistoon kun hän joutui ukkosmyrskyyn ja salama iski hänet maahan. Martti huusi kauhuissaan; ”Auta Pyhä Anna, minä lupaan ruveta munkiksi”. Kasvutausta huomioon ottaen, ei ole mitenkään outoa, että Martti huusi hätänsä hetkellä nimenomaan isänsä suojelupyhimystä avukseen ja lupasi ruveta munkiksi. Martti meni luostariin vastahakoisesti mutta meni kuitenkin, koska ei halunnut vastustaa sitä, minkä ymmärsi mielessään Jumalan tahdoksi. Martti itse totesi myöhemmin, että kiusaaja pysyttelee ensimmäisen luostarivuoden, joka on koeaika ennen munkkilupausta, aivan hiljaa. Joten Martti hyväksyttiin augustiinolaisluostariin munkiksi.

Martti piti vastavihittynä pappina ensimmäistä messuaan. Katolisen Kirkon opin mukaan ehtoollisleipä ja viini muuttuvat alttarilla Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi ja Golgatan uhri annetaan uudelleen. Papille joka suorittaa ehtoollisaineiden muuttamisihmeen, on Katolisen Kirkon mielestä suotu tällainen voima. Pappien ja maallikoiden ero perustui juuri tähän. Keisarikaan ei voinut tehdä tällaista tekoa, jonka vähäisinkin pappi Katolisessa Kirkossa saa aikaan. – Martti järkyttyi. ”Millä kielellä voin puhutella tällaista majesteettia, kun näen kaikkien ihmisten vapisevan jo maallisenkin ruhtinaan edessä.” ”ja voinko minä, mitätön kääpiö sanoa; Tätä minä tarvitsen, tätä minä pyydän?” Vain tavattomin ponnistuksin hän pystyi viemään messutoimituksen loppuun asti.

Horjuvin askelin Martti tuli alttarilta ruokapöytään, jonka ääressä hänen isänsä ja muut juhlavieraat olivat. Martti kääntyi isänsä puoleen ja sanoi; ”Rakas isä, miksi panitte niin ankarasti vastaan sitä että rupesin munkiksi. Onhan tämä rauhallista ja jumalallista elämää?” Tämä oli liikaa vanhalle Hans Lutherille, joka oli yrittänyt tukahduttaa vastustelunhalunsa. Hän puuskahti kaikkien kuullen; ”Sinä korkeasti oppinut, etkö ole koskaan lukenut Raamatusta, että sinun tulee kunnioittaa isääsi ja äitiäsi.” Tätä Martti ei ollut odottanut mutta hänellä oli vastaus valmiina. Martti lisäsi vastaukseensa myös sen asian että Jumala oli kutsunut häntä ukkospilvessä. ”Suokoon Jumala ettei se ollut saatanan hämäystä”, isä sanoi. Tämä toinen järkytys jonka aiheuttivat messun pito ja epävarmuus kutsumuksen aitoudesta, aloittivat Martissa sisäisen prosessin. Martti tavoitteli koko ajan rauhaa Jumalan kanssa. Etsiminen ja löytäminen kestivät jonkin aikaa, sillä hän luopui munkin kaavustakin vasta pidettyään sitä 19 vuotta.

Martti huomasi, ettei hän pystynyt missään suhteessa tekemään Jumalalle kylliksi. Mutta jos hän ei kyennyt, kykenivät ehkä toiset. Katolisen Kirkon mielestä jotkut ihmiset ovat tehneet hyviä tekoja enemmän kuin mitä autuuden saamiseksi tarvitaan, joten heille on jäänyt ylimääräistä muille. Tämän siirron suoritti kirkko ensisijaisesti paavin välityksellä. Tuohon aikaan varsinkin paavit olivat maallistuneita, loistoa rakastavia ja häikäilemättömiä. Sivistyneistö ei noussut vastustamaan kirkkoa, koska se tunsi kirkon kaltaisekseen. Politiikassakaan ei enää otettu uskoa huomioon.

Martin avuksi tuli hänen oppi-isänsä Staupitz, joka ehdotti häntä ryhtymään raamattutiedon opettajaksi yliopistossa. Martti paneutui tutkimaan ja selittämään Raamattua. Martti löysi ratkaisun kysymyksiinsä keskellä tätä jokapäiväistä työtään. Martille syntyi uusi kuva Jumalasta. Jumalan viha ja Jumalan rakkaus sulavat yhteen ristillä. Synnin kauheutta ei voi kieltää eikä unohtaa. Mutta Jumala joka ei halua syntisen kuolevan vaan kääntyvän ja elävän, on löytänyt sovituksen. Ei niin, että Pojan uhri tarvittaisiin lepyttämään vihastunut Isä; eikä edes niin, että Jeesus uhrautuvaisella hyvyydellään korvaisi meidän vajavuutemme. Kysymys on siitä, että Jumala sovitti maailman itsensä kanssa käsittämättömällä tavalla, Kristus otti päälleen Jumalan hylkäyksen meidän sijastamme. Jumala pysyy edelleenkin meille salattuna. Vain Kristuksessa me voimme Hänestä jotain ymmärtää. Vain usko pystyy ottamaan vastaan näin korkean salaisuuden. Siinä on ”ristin hullutus” joka on viisailta salattu. Ristin sanoman tutkistelu sai Martin vakuuttuneeksi siitä, ettei Jumala olekaan ilkeä eikä oikukas.

Martin löytö oli, että vanhurskas on elävä uskosta. Usko yksin vanhurskauttaa.

Martti oli myös rukouksen mies. Martti kertoo menettelevänsä seuraavasti, kun paholainen tulee syyttämään häntä synneistä; ”Hyvä paholainen, olen kuullut syntilistasi. Mutta minä olen tehnyt vielä muitakin syntejä, jotka ovat unohtuneet sinulta, kirjoita nekin muistiin.”

Martin mukaan hyvä keino karkottaa paholainen on myös valjastaa hevonen ja ajaa lantaa pellolle.

Martti käänsi Raamatun saksankielelle. Kun samaan aikaan vielä keksittiin kirjapainotaito, tuli Raamatun hankkiminen omalla kielellään mahdolliseksi suurelle joukolle.

Martti uudisti julkisen jumalanpalveluksen puhdistamalla sen vieraista aineksista ja otti sen sitten opetuksen välineeksi. Messusta poistettiin latinan kieli, koska kuulijat eivät ymmärtäneet sitä. Myös messun musiikki uudistettiin. Martti julkaisi virsikirjan, jossa oli 24 virttä.

Martti palautti ennalleen alkukirkon käsityksen ehtoollisesta luterilaisiin seurakuntiin.

Martin toiminta pakotti Katolisen kirkon tekemään sisäisen vastauskonpuhdistuksen, jossa pahimmat väärinkäytökset ja opin harhat poistettiin. Katolinen Kirkkokaan ei olisi sitä mitä se nyt on, ilman Martti Lutheria.

Martti sairasteli jatkuvasti. Martin toistuvat masennustilat panevat meidät kysymään, mahtoiko niillä olla jokin ruumiillinen perusta. Vastausta siihen ei ole saatu.

Martin suhde lahkolaisiin, varsinkin kasteen uusijoihin oli ongelmallinen, koska nämä hylkäsivät esivallan, lapsikasteen ja saarnaviran, jotka olivat Martille luovuttamattomia. Toinen ryhmä olivat juutalaiset. Viimeisinä elinvuosinaan Martti kirjoitti juutalaisia vastaan kirjan, joka olisi saanut jäädä kirjoittamatta. Martti harmistui vanhana entistä enemmän myös paavin kannattajille ja julkaisi heitäkin vastaan kirjan jossa oli lisäksi karkeita pilapiirroksia. Martin arviointiperuste näitä ihmisryhmiä kohtaan oli hänen löytämänsä usko ja se, miten nämä ryhmät suhtautuivat hänen löytämiinsä Raamatun sanan totuuksiin. Martti omalla tavallaan yritti saada Jumalan valtakunnan näkymään enemmän jo täällä maan päällä. Hän heilutti Jumalan sanan miekkaa välillä unohtaen, että miekka on Jumalan. Vaikka Martti meni joissakin asioissa raskaasti pieleen, evankeliumi säilyi hänellä kirkkaana kuitenkin loppuun asti.

Minulle itselleni Martin inhimillinen ja erehtyvä puoli on lohdullinen. Vaikka Martti joissakin asioissa meni täysin metsään, Jumala käytti häntä silti. Ei ole sellaista ihmistä, joka ei joskus erehtyisi. Ei edes silloin, kun on jo edennyt pitkälle Kristuksen kaltaisuuteen.

Sananl. 24:16. Vaikka hurskas seitsemästi kaatuisi, hän nousee jälleen, mutta jumalaton sortuu onnettomuuteensa.

ek. Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen …

Kuka on pyhimys?

Pyhimyksiä ei ole - pyhiä kylläkin. Jokainen Jeesukseen Kristukseen uskova armahdettu syntinen on Raamatun mukaan pyhä. Me olemme samaan aikaan syntisiä mutta pyhiä. Me olemme pyhiä koska Jumala joka meissä asuu on Pyhä. Hän pyhittää meidät.

Kol. 3:12. Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.

Hebr. 2:11. Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen.

1 Joh. 1:8-10. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.

Neitsyt Marian erityisasema?

Marialla, Jeesuksen äidillä, ei pelastuksen suhteen ole mitään erityisasemaa. Hänkin pelastuu yksinomaan Jeesuksen ristinkuoleman kautta.

Mark. 3:32-35. Matt. 12:47-50. Joku tuli sanomaan Jeesukselle: "Äitisi ja veljesi ovat tuolla Ketkä ovat veljiäni?" Hän osoitti kädellään opetuslapsiaan ja sanoi: "Katso, tässä ovat minun äitini ja veljeni. Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini."

Jumalan valtakunta?

Kun Martti Luther aloitti toimintansa, Katolisessa kirkossa oli vallalla harhaoppi, joka voidaan kiteyttää seuraaviin asioihin;

• Munkki voi luottaa munkinkaapuunsa pelastavan hänet viimeisellä tuomiolla. Mutta ellei munkinkaavun alla ole uudestisyntynyttä ihmistä, ei kaavustakaan ole mitään hyötyä. Sama harha jatkuu meidän aikanamme kun ajatellaan; Olen kastettu, olen pelastettu, elämäntavalla ei siis enää ole merkitystä muuten kuin palkinnon suuruuden kannalta.

Eli, kerran pelastutetuksi tullut on aina pelastettu, saatua pelastusta ei voida enää menettää. Näin luullaan vaikka Paavalikaan ei pitänyt pelastumistaan varmana vaan jätti sen Jumalan käsiin.

• Hyviä tekoja voidaan ostaa ja myydä, voin siis pelastua ilman parannuksen tekemistä. Tämäkin harha jatkuu meidän aikanamme kun luullaan, että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä samalla tavalla ehdoitta. Joh. 3:16, pienoisevankeliumi, halutaan tarkoituksellisesti ymmärtää väärin, ettei tarvitsisi tehdä parannusta. Jumalan rakkaus ei kohtaa kaikkia ihmisiä samalla tavalla.

Joh. 3:1-21. Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan." Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' Tuuli (henki, tuuli) puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita." "Miten tämä kaikki on mahdollista?" Nikodemos kysyi. Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä? "Totisesti, totisesti: me (Henki ja Jeesus) puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista! Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika. "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut (agapee- eli valinta- ja tahtorakkaudella) maailmaa (luopunutta, Jumalaa vastaan kapinassa olevaa ihmiskuntaa) niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään (kaikki ne jotka uskovat mutta ei kukaan sellainen joka on Jeesuksesta kuullut mutta hylännyt hänet), joka häneen uskoo (olla uskossa, olla uskollinen, säilyttää uskonsa, pysyä uskossa), joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko (uskon aoristimuoto jonka merkitys on mm. ”pysyä uskollisena”), on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet (= rakastaneet agapee- eli tahto- ja valintarakkaudella) sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."

Jumala siis rakastaa kaikkia ihmisiä agapee-rakkaudella (tahto- ja valintarakkaus) mutta tämä rakkaus on sidottu täysin Jeesukseen. Kukaan joka hylkää Jeesuksen ei voi eikä saa vedota Jumalan rakkauteen. Heille pitäisikin saarnata, että Jumala inhoaa sinua ja sinun tekojasi mutta on valmis Jeesuksen sovitustyön tähden muuttamaan sinusta kantaansa.

Jumalan lapseksi uudestisyntymän kautta tullut voi menettää lapseutensa. Tässä ei ole mitään eroa sillä, onko lapseuden saanut lapsikasteen ja uskon vai aikuiskasteen ja uskon kautta.

Jumalan valtakunta on Jeesuksen sanojen mukaan, jotka alkutekstissä sisältävät molemmat merkitykset, sekä meidän keskellämme että sisäisesti meissä.

Luuk. 17:20-21 (uk). Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” (ek) … Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä."

Jumalan valtakunnan läsnäolo voidaan havaita ainoastaan sen aiheuttamien vaikutusten perusteella. Uudestisyntymätön ei edes silloin näe Jumalan valtakuntaa. Niin kuin tuuli saa maailmassa roskat ja akanat liikkeelle mutta jyvät ja kalliolle rakennetut pysyvät paikoillaan, samoin Henki saa sisäisen myrskymme rauhoittumaan ja ulkoiset päätökset voimme tehdä rauhassa hätäilemättä Sanaan perustuen. Jumalan valtakunta ei ole korkeuksissa liitävissä roskissa ja akanoissa. Kun Jumala sanoo että nyt on kiire, Hän ei tarkoita sitä että pitäisi hätäillä tai hosua tai että ei olisi aikaa suunnitteluun tai rukoukseen. Hän tarkoittaa että aloittakaa rukous, lopettakaa toistenne mitätöiminen, ja ryhtykää yhdessä toimeen, ”jotta kunkin kohdalla kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta”.

Joh. 3:3. Jeesus vastasi hänelle (Nikodeemokselle): "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."

Joh. 3:7-8. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' Tuuli (henki/tuuli) puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita."

Joh. 3:21. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."