Johannes Kastaja

Johannes oli pappissukua ja hänen olisi pitänyt aloittaa pappispalvelus Jerusalemin temppelissä isänsä Sakariaan tavoin. Ei aloittanut, koska Jumala kutsui hänet noin 30 -vuotiaana muuhun tehtävään. Itse asiassa Jumala kutsui Johannes Kastajan tehtäväänsä jo ennen tämän syntymää.

Johannes Kastaja oli täynnä Pyhää Henkeä jo ennen syntymäänsä.

Johanneksen tehtävä oli valmistaa kansa Herran Jeesuksen tuloa varten.

Luuk. 1:5-17. Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana eli pappi Sakarias, joka kuului Abian pappisosastoon. Hänen vaimonsa Elisabet oli hänkin Aaronin jälkeläisiä. He olivat kumpikin Jumalan silmissä hurskaita ja elivät nuhteettomasti kaikkien Herran käskyjen ja säädösten mukaan. Mutta lapsia heillä ei ollut, sillä Elisabet oli hedelmätön, ja he molemmat olivat jo iäkkäitä. Eräänä päivänä Sakarias oli osastonsa vuorolla toimittamassa papin tehtäviä Jumalan edessä. Palvelustoimia tavan mukaan arvottaessa tuli hänen tehtäväkseen mennä Herran temppeliin toimittamaan suitsutusuhri. Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella ja rukoili. Silloin Sakariaalle ilmestyi Herran enkeli suitsutusalttarin oikealla puolella. Enkelin nähdessään Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan. Mutta enkeli puhui hänelle: "Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes. Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään. Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä. Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen. Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten."

Maria, Jeesuksen äiti, meni Johannes Kastajan äidin, Elisabetin luo tämän ollessa 6 kuukaudella raskaana ja Maria oli siellä ilmeisesti Johannes kastajan syntymään asti. Luukas on saanut evankeliumiin kirjoittamansa tiedot Marialta. Luukas on haastatellut Mariaa ilmeisesti Efesoksessa, jossa Jeesuksen opetuslapsi, Johannes Sebedeuksen poika oli srk:n johtajana. Jeesuksen kuoleman jälkeen tämä opetuslapsi otti Jeesuksen äidin huomaansa (katso Joh. 19:25-27).

Luuk. 1:35-39. Enkeli vastasi (Marialle): "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella - hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.". … Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin.

Luuk. 1:57-79. Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: "Ei, hänen nimekseen tulee Johannes." Toiset sanoivat: "Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä." He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: "Hänen nimensä on Johannes." Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa. Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen yllään. Sakarias, lapsen isä, täyttyi Pyhällä Hengellä ja puhui profeetallisin sanoin: Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala! Armossaan hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen. Väkevän pelastajan hän on nostanut meille palvelijansa Daavidin suvusta, niin kuin hän ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla. …

Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen. Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle.

Joh. 19:25-27. Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: "Nainen, tämä on poikasi!" Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Tämä on äitisi!" Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.

Johannes Kastaja oli autiomaassa, koska Herodes oli etsinyt myös häntä tapattaakseen hänet muiden lasten mukana. Seuraava teksti on poimittu netistä sivulta ”ortodoksi.net”

Jeesuksen syntymän ja paimenien sekä itämaan tietäjien vierailun jälkeen paha kuningas Herodes määräsi tapettavaksi kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset. Tämän kuultuaan Elisabet pakeni erämaahan ja piiloutui luolaan. Sakarias oli Jerusalemissa jumalanpalveluksessa temppelissä, kun Herodes lähetti sotilaitaan Sakariaan luo kysymään lapsen olinpaikkaa. Sakarias sanoi, ettei hän sitä tiedä. Sotilaat tappoivat hänet temppelissä. Vanhurskas Elisabet jatkoi elämäänsä lapsen kanssa erämaassa ja aikanaan hän myös kuoli siellä. Pyhä Johannes enkelien suojaamana asui erämaassa, kunnes tuli hänen aikansa saarnata katumusta ihmisille ja hänen tehtäväkseen tuli kastaa Kristus Jordan-virrassa. Pyhä Johannes oli siis syntyään nasaretilainen, mutta hän vietti ensimmäiset elinvuotensa Juudean vuoristoseuduilla Jerusalemin ja Kuolleenmeren välimaastossa.

Luottaisin tässä asiassa kyseiseen ”ortodoksi.net” sivustoon, vaikka netissä on paljon huuhaata Johannes Kastajastakin.

Luuk. 1:80. Lapsi kasvoi ja vahvistui Hengessä. Hän oli autiomaassa siihen päivään saakka, jolloin hänen oli määrä astua Israelin eteen.

Jumalan sana tuli Johannekselle ja hän alkoi julistaa sanomaa tulossa olevasta Jeesuksesta Kristuksesta. Sanoma sisälsi ainakin seuraavat kuvaukset;

• Hän on niin suuri, että en kelpaa edes kumartumaan ja avaamaan hänen kenkiensä nauhoja (eli; en kelpaa palvelemaan Häntä edes orjana).

• Hän kastaa Pyhällä Hengellä (eli; Hän on Jumalan vertainen Pyhän Hengen suhteen).

• Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu (eli; Hän tulee joko pelastukseksi tai tuomioksi ihmisille. Hänessä ihmiskunta jakaantuu Jumalan luo meneviin ja tuleen meneviin).

Johannes kastoi ihmisiä parannuksen kasteella, joka valmisti heitä kohtaamaan Kristuksen.

• ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen” (Matt. 3:11).

• ”Juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän (Jeesus) on” (Joh. 1:31).

Fariseukset ja lainopettajat eivät ottaneet Johannekselta kastetta.

Mark. 1:1-8. Ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta, lähti liikkeelle näin. Profeetta Jesajan kirjassa sanotaan: Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien. Ääni huutaa autiomaassa: "Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!" Ja näin tapahtui. Johannes Kastaja julisti autiomaassa, että ihmisten tuli kääntyä ja ottaa kaste, jotta synnit annettaisiin heille anteeksi. Hänen luokseen tuli paljon väkeä Jerusalemista ja joka puolelta Juudeaa. He tunnustivat syntinsä, ja Johannes kastoi heidät Jordanissa. Johanneksella oli yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja. Hän julisti: "Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes kumartumaan ja avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Minä olen kastanut teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä."

Luuk. 3:1-18. Keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuotena, siihen aikaan kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana, kun neljännesruhtinaina hallitsivat Galileassa Herodes, Itureassa ja Trakonitiksen maassa hänen veljensä Filippos ja Abilenessa Lysanias ja kun ylipappeina olivat Hannas ja Kaifas, tuli Jumalan sana Johannekselle, Sakariaan pojalle, joka eli autiomaassa. Niin hän lähti liikkeelle ja kulki kaikkialla Jordanin seudulla saarnaten ja kehottaen ihmisiä kääntymään ja ottamaan kasteen, jotta synnit annettaisiin heille anteeksi. Tapahtui niin kuin on kirjoitettuna profeetta Jesajan kirjassa: Ääni huutaa autiomaassa: "Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut! Kaikki rotkot täytettäköön, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon, tulkoot mutkat suoriksi, louhikot tasaisiksi teiksi! Kaikki saavat nähdä Jumalan pelastustyön." Kun ihmisiä tuli joukoittain kastettavaksi, Johannes sanoi heille: "Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan? Tehkää hedelmiä, joissa kääntymyksenne näkyy! Älkää ruvetko ajattelemaan: 'Olemmehan me Abrahamin lapsia.' Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä. Nyt on jo kirves pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen." Ihmiset kysyivät häneltä: "Mitä meidän sitten tulee tehdä?" Hän vastasi heille: "Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin." Myös publikaaneja tuli kastettavaksi, ja he kysyivät Johannekselta: "Opettaja, mitä meidän tulee tehdä?" Hän sanoi heille: "Älkää vaatiko enempää kuin on säädetty." Sotilaatkin kysyivät häneltä: "Entä me, mitä meidän tulee tehdä?" Hän sanoi heille: "Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään, vaan tyytykää palkkaanne." Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias. He saivat Johannekselta vastauksen: "Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu." Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia.

Matt. 3:1-12. Noihin aikoihin Johannes Kastaja tuli ja alkoi julistaa Juudean autiomaassa: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!" Juuri häntä tarkoittaa profeetta Jesajan sana: Ääni huutaa autiomaassa: "Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!" Johanneksella oli yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja. Hänen luokseen tuli paljon väkeä Jerusalemista, joka puolelta Juudeaa ja kaikkialta Jordanin ympäristöstä. He tunnustivat syntinsä, ja Johannes kastoi heidät Jordanissa. Mutta kun Johannes näki, että hänen kasteelleen oli tulossa myös monia fariseuksia ja saddukeuksia, hän sanoi heille: "Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan? Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy! Älkää luulko, että voitte ajatella: 'Olemmehan me Abrahamin lapsia.' Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä. Kirves on jo pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. "Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu."

Luuk. 7:30. Mutta fariseukset ja lainopettajat asettuivat Jumalan tahtoa vastaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.

Sen lisäksi, että Johannes Kastaja saarnasi tulossa olevasta Kristuksesta, messiaasta, hänellä oli opetuslapsia. Hän opetti näitä mm. rukoilemaan.

Luuk. 11:1. Kerran, kun Jeesus oli ollut rukoilemassa, eräs hänen opetuslapsistaan pyysi: "Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan."

Jeesuskin tuli Johanneksen kasteelle. Vaikka Johannes ei vielä ennen Jeesuksen kastetta tiennyt, että juuri Jeesus on se, jonka edelläkävijäksi Jumala oli Johanneksen kutsunut, hän esteli. Johannes ilmeisesti Jeesuksen sukulaisena (pikkuserkku) oli nähnyt Jeesuksen elämää tarpeeksi läheltä, niin että totesi, ettei Jeesus tarvinnut parannuksen kastetta, niin kuin muut. Tässä Johannes antaa hienon todistuksen Jeesuksen synnittömyydestä.

Vaikka Jeesus ei tarvinnutkaan kastetta parannukseen, Johanneksen antama kaste oli Hänen julkisen työnsä alkupiste. Jeesus suostui tässäkin asiassa ihmisen osaan niin kuin Hän oli suostunut ympärileikkaukseen (eli; lakiliittoon Jumalan kanssa) ja kirjoitettavaksi Rooman veroluetteloon (eli; maallisen vallan alle). Raamattu sanoo, että Jeesus oli synnitön, mutta että Hänet tehtiin synniksi (ei syntiseksi, vaan uhrikaritsaksi, joka otti kantaakseen meidän syntimme).

Matt. 3:13-17. Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!" Mutta Jeesus vastasi hänelle: "Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon." Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."

Luuk. 3:21-22. Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt."

Mark. 1:9-13. Niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa. Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. Ja taivaista kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt." …

Ap. t. 1:21-23. Siispä on nyt valittava yksi niistä miehistä, jotka ovat kulkeneet kanssamme koko sen ajan, jolloin Herra Jeesus eli ja vaikutti meidän keskuudessamme, siitä alkaen, kun Johannes hänet kastoi, aina siihen päivään, jona hänet otettiin luotamme taivaaseen. Yksi heistä olkoon hänen ylösnousemuksensa todistajana yhdessä meidän kanssamme." Ehdolle pantiin kaksi miestä: Joosef Barsabbas, toiselta nimeltään Justus, sekä Mattias.

Johannes Kastaja tunnisti Jeesuksen messiaaksi, Kristukseksi vasta kastaessaan Hänet (Joh. 1:33).

Johannes osoitti Jeesusta myös sen jälkeen, kun hän oli kastanut Jeesuksen. Johannes jopa luopui omista opetuslapsistaan Jeesuksen hyväksi.

Johannes Kastaja tiesi sen, että Jeesus tulisi kärsivänä messiaana, ei voittoisana kuninkaana, koska kutsui Häntä Jumalan (uhri)karitsaksi. Jeesuksen omat opetuslapsetkin olivat niin ”sokeita”, että odottivat Jeesuksen olevan voittoisa kuningas.

Joh. 1:29-40. (Kastetta) seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’ Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on.” Johannes todisti: ”Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika.” Seuraavana päivänä Johannes oli samassa paikassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa!” Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta. Jeesus kääntyi, ja nähdessään heidän seuraavan hän kysyi: ”Mitä te haluatte?” He vastasivat: ”Rabbi” – se merkitsee: opettaja – ”missä sinä asut?” ”Tulkaa, niin näette”, Jeesus sanoi. He menivät ja näkivät hänen majapaikkansa, ja he jäivät hänen seuraansa lopuksi päivää. Ilta oli tulossa, oli noin kymmenes tunti. Toinen näistä, jotka kuulivat Johanneksen sanat ja lähtivät seuraamaan Jeesusta, oli Andreas, Simon Pietarin veli.

Joh. 1:6-28. Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli. Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. … Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi: ”Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.” … Tämä on todistus, jonka Johannes antoi, kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ”Kuka sinä olet?” Johannes tunnusti totuuden, hän ei sitä kieltänyt. Hän sanoi: ”En minä ole Messias.” ”Mikä sitten?” he kysyivät. ”Oletko Elia?” ”En ole”, Johannes vastasi. ”Oletko se luvattu profeetta?” Hän vastasi: ”En.” Silloin he sanoivat: ”Kuka sitten olet? Meidän on vietävä vastaus niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanot itsestäsi?” Johannes vastasi: ”Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: ’Tasoittakaa Herralle tie!’ Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut.” Niiden joukossa, jotka oli lähetetty Johanneksen luo, oli myös fariseuksia. He kysyivät häneltä: ”Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?” Johannes vastasi: ”Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne, hän, joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja.” Tämä tapahtui Jordanin tuolla puolen, Betaniassa, missä Johannes oli kastamassa.

Johannes Kastajan ja Jeesuksen toiminta menivät hetken aikaa päällekkäin. Kun Johannes Kastajan opetuslapset näyttivät pahoittavan mielensä Jeesuksen toiminnasta, Johannes sanoi; ”Jeesuksen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.”

Joh. 3:22-36. Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi (Jeesuksen opetuslapset kastoivat) ihmisiä. Myös Johannes kastoi edelleen; hän oli Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettaviksi. Johannes ei näet vielä ollut joutunut vankilaan. Kerran Johanneksen opetuslapset kiistelivät erään juutalaisen kanssa puhdistautumisesta. Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: ”Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen.” Johannes vastasi: ”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ’En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.’ Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Hän, joka tulee ylhäältä, on kaikkien yläpuolella. Joka on maasta, on maan tomua ja puhuu tämän maailman asioista. Hän, joka tulee taivaasta, todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut, mutta kukaan ei ota vastaan hänen todistustaan. Joka ottaa hänen todistuksensa vastaan, tunnustaa, että Jumala puhuu totta, sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu julki Jumalan sanat. Ei Jumala anna Henkeään määrämitalla. …

Johannes Kastaja oli Vanhan Testamentin viimeinen profeetta. Johannes Kastaja kuului vielä vanhaan lakiliittoon. Jeesuksessa tuli uutta, joka ei enää sopinut vanhaan.

• Vanhaa lakiliittoa ei voi paikata (vanha viitta Jeesuksen vertauksessa), vaan Jeesus tuli tuomaan jotain täydellisesti uutta, tekemään uuden liiton, armoliiton (uusi viitta).

• Ihminen vanhana langenneena luomuksena ei kykene ottamaan vastaan armoa (eli; tunnustautumaan sydämessään syylliseksi, syntiseksi ja kelvottomaksi sekä vielä pelastettunakin armoa ja jatkuvaa anteeksiantoa tarvitsevaksi. Se kykenee kyllä naamioitumaan sellaiseksi. Jumalan on annettava meille Pyhä Henkensä, joka uudistaa meidät.

Tässä meillä on salaisuus, jota emme oikeastaan kykene ymmärtämään. Hyväksyessämme Jeesuksen kuoleman Jumalan uhrikaritsana, Jumala uudestisynnyttää meidät ja meistä tulee uusia luomuksia (uusi leili Jeesuksen vertauksessa), jotka Jumala sitten voi täyttää Pyhällä Hengellä (uudella viinillä).

Matt. 9:14-17. Sitten Johanneksen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo. He sanoivat: "Meille ja fariseuksille paastoaminen on tärkeää. Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?" Jeesus vastasi heille: "Eivät kai häävieraat voi surra silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin he paastoavat. Ei kukaan ota kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Viitta repeää sellaisen paikan vierestä, ja reikä on entistä pahempi. Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat säilyvät."

Mark. 2:18-22. Johanneksen opetuslapset ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: "Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa, kun kerran Johanneksen opetuslapset ja fariseusten opetuslapset paastoavat?" Jeesus vastasi: "Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on heidän joukossaan, he eivät voi paastota. Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin, sinä päivänä he paastoavat. Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Silloinhan vanha vaate repeää uuden paikan vierestä ja reikä on entistä pahempi. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin."

Luuk. 5:33-39. Jeesukselle sanottiin: "Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pitävät rukouksia, samoin fariseusten opetuslapset, mutta sinun opetuslapsesi syövät ja juovat." Hän vastasi: "Ette kai te voi vaatia häävieraita paastoamaan silloin kun sulhanen vielä on heidän kanssaan? Vielä tulee toinenkin aika. Kun sulhanen on otettu pois, silloin, niinä päivinä he paastoavat." Jeesus esitti heille vielä vertauksen: "Ei kukaan leikkaa uudesta viitasta paikkaa ja ompele sitä vanhaan viittaan. Silloinhan uusi viitta menee pilalle eikä myöskään uudesta kankaasta otettu paikka sovi vanhaan. Eikä kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan uusi viini rikkoo leilit, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin. Ei kukaan, joka on juonut vanhaa viiniä, halua uutta. Hänen mielestään vanha on hyvää."

Luuk. 16:15-17. Jeesus sanoi heille: … "Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan tulemaan sinne. Mutta laista ei häviä piirtoakaan, ennemmin katoavat taivas ja maa.

Herodes Antipas vangitutti Johannes Kastajan, koska tämä oli nuhdellut Herodesta pahoista teoista.

Luuk. 3: 19-20. Mutta kun hän(Johannes Kastaja) nuhteli neljännesruhtinas Herodesta tämän veljen vaimon Herodiaan tähden ja moitti häntä myös muista pahoista teoista, Herodes teki vielä senkin, että telkesi Johanneksen vankilaan.

Matt. 4:12. Kun Jeesus sai kuulla, että Johannes oli vangittu, hän siirtyi Galileaan.

Mark. 1:14. Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia.

Joh. 4:1-3. Jeesus sai tietää fariseusten kuulleen, että hän kokosi ympärilleen enemmän opetuslapsia ja kastoi useampia kuin Johannes – tosin hän ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Silloin hän lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan.

Kaikki Johanneksen opetuslapset eivät lähteneet seuraamaan Jeesusta. Kun Johanneksen opetuslapset kertoivat vankilassa Johannekselle Jeesuksen ihmeteoista, lähetti hän kaksi opetuslastaan Jeesuksen luo kysymään tältä, ”onko Jeesus messias”?

Monet ovat tulkinneet tätä kohtaa siten, että Johannes Kastaja joutui epäilyksen valtaan vankilassa ollessaan. Voihan se olla niinkin. Jeesus kuitenkin vastasi Johanneksella tavalla, joka nousi suoraan Raamatun (VT:n) kirjoituksista. Jeesus teki niitä tekoja, joita Raamatun kirjoitukset kertoivat messiaan tulevan tekemään. Se oli ilmeisesti paras mahdollinen vastaus ja todiste Johannekselle Jeesuksen messiaanisuudesta, jonka Johannes pappissukuun syntyneenä ja kirjoitusten tuntijana kykeni kyllä ymmärtämään.

On myös mahdollista, että Johannes lähetti taas pari opetuslastaan Jeesuksen luo, jotta nämäkin alkaisivat seurata Jeesusta.

• Qumranin kirjakäärölöydöissä, käärössä 4Q521, on seuraava teksti; ”Taivaat ja maa tottelevat Hänen (Jumalan) Messiastaan … vangitut hän päästää vapaiksi, sokeat hän tekee näkeviksi, hän nostaa alaspainetut … silloin hän parantaa sairaat, herättää kuolleet ja köyhille julistaa ilosanomaa.”

Qumranin kirjakääröt olivat essealaisten kirjoittamia. Vaikka Johannes Kastaja ei ollutkaan essealainen, käy edellä olevasta hyvin ilmi se, mitä kirjanoppineet odottivat Messiaan tekevän.

• (Netistä poimittua, Teologinen tiedekunta Eksegetiikan laitos)

Luukkaan evankeliumin mukaan Johannes Kastaja yhdisti hengelliseen kääntymykseen konkreettisen puhdistautumiskylvyn eli kasteen (ks. Luuk. 3:3). Myös Qumranin liikkeen ajattelussa nämä kaksi asiaa, kääntymys ja puhdistautuminen, näyttävät liittyneen toisiinsa (ks. 1QS III,4-12). Täysin samanlaisesta puhdistautumisesta ei kuitenkaan ollut kyse: Johanneksen kaste oli kertakaikkinen ja tapahtui luonnonvedessä, kun taas Qumranin liikkeen rituaaliset kylvyt olivat jokapäiväisiä ja niitä varten oli erityisiä altaita. Myös suhtautuminen rituaaliseen puhtauteen on Qumranin teksteissä erilaista kuin Johanneksesta kertovissa teksteissä. Qumranin liikkeessä rituaalinen puhtaus oli ehdoton vaatimus, ja sen seurauksena liike oli huomattavan rajattu. Johanneksen (samoin kuin Jeesuksen) toiminta oli avoimempaa ja keräsi ympärilleen myös syntisinä pidettyjä ihmisiä.

(ST:n kommentti edelliseen;) Seppo Kangas, Helsingin raamattukoulu, raamattuluennoillaan on muistaakseni kertonut, että Qumranin peseytymisaltaiden seisovassa vedessä eleli ihmisen terveydelle vaarallinen loinen. Jumalan antamat ohjeet eivät koskaan ole ihmiselle vaaraksi, siksikin Johannes kastoi juoksevassa vedessä.

Matt. 11:2-19. Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?" Jeesus vastasi heille: "Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju." Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta: "Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu: Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien. "Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen. Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla. Jolla on korvat, se kuulkoon! "Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: 'Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.' Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: 'Hänessä on paha henki.' Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: 'Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!' Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!"

Luuk. 7:16-35. Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta. Jumala on tullut kansansa avuksi." Tähän tapaan Jeesuksesta puhuttiin kohta joka puolella Juudeaa ja kaikkialla sen ympäristössä. Johanneksen opetuslapset kertoivat kaikesta tästä opettajalleen. Silloin hän kutsui kaksi heistä luokseen ja lähetti heidät kysymään Herralta: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?" Miehet tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: "Johannes Kastaja lähetti meidät kysymään sinulta: 'Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta muuta?'" Jeesus oli silloin juuri parantanut monien taudit ja vaivat, karkottanut pahoja henkiä ja antanut monelle sokealle näön. Niinpä hän vastasi: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju." Kun Johanneksen lähettämät miehet olivat menneet pois, Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta: "Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka koreilevat vaatteillaan ja elävät ylellisesti! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu: Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien. "Minä sanon teille: yksikään naisesta syntynyt ei ole Johannesta suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on Jumalan valtakunnassa, on suurempi kuin hän. "Kaikki, jotka kuulivat Johannesta, publikaanitkin, taipuivat tunnustamaan, että Jumalan vaatimus oli oikea, ja ottivat Johannekselta kasteen. Mutta fariseukset ja lainopettajat asettuivat Jumalan tahtoa vastaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta. "Mihin siis vertaisin tämän sukupolven ihmisiä? Millaisia he ovat? He ovat kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: 'Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.' Johannes Kastaja on tullut, hän ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: 'Hänessä on paha henki.' Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: 'Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!' Mutta Viisauden tunnustavat oikeaksi kaikki Viisauden lapset."

Herodes Antipas mestautti Johannes Kastajan.

Matt. 14:1-12. Noihin aikoihin neljännesruhtinas Herodes kuuli Jeesuksesta. Hän sanoi hovimiehilleen: "Se on Johannes Kastaja. Hän on herännyt kuolleista, siksi hänessä vaikuttavat nuo voimat." Herodes näet oli pidättänyt Johanneksen, pannut hänet kahleisiin ja heittänyt vankilaan. Tämän hän oli tehnyt veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden, sillä Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa elää hänen kanssaan." Herodes olisi halunnut surmata Johanneksen mutta pelkäsi kansaa, joka piti Johannesta profeettana. Sitten Herodes vietti syntymäpäiviään ja Herodiaan tytär tanssi vieraille. Tyttö miellytti Herodesta niin, että tämä valalla vannoen lupasi antaa hänelle mitä hän vain pyytäisi. Äitinsä yllytyksestä tyttö sanoi: "Anna minulle nyt heti vadilla Johannes Kastajan pää." Kuningas tuli pahoille mielin, mutta koska hän oli vieraittensa kuullen vannonut valan, hän käski täyttää pyynnön. Hän lähetti vankilaan sanan ja käski mestata Johanneksen. Tämän pää tuotiin vadilla ja annettiin tytölle, ja tyttö vei sen äidilleen. Johanneksen opetuslapset tulivat sitten hakemaan ruumiin ja hautasivat sen. Sen jälkeen he menivät kertomaan Jeesukselle, mitä oli tapahtunut.

Mark. 6:16-20. Kun Herodes kuuli Jeesuksesta, hän sanoi: "Johannes, se mies, jonka minä mestautin, on herännyt kuolleista." Herodes oli näet pidättänyt Johanneksen, pannut hänet kahleisiin ja teljennyt vankilaan. Tämän hän oli tehnyt veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden. Hän oli nainut Herodiaan, mutta Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa elää veljesi vaimon kanssa." Herodias ei sietänyt Johannesta ja olisi halunnut tappaa hänet, mutta ei voinut, koska Herodes pelkäsi Johannesta. Herodes tiesi hänet hurskaaksi ja pyhäksi mieheksi ja suojeli häntä. Hän kuunteli Johannesta mielellään, vaikka tämän puheet usein jäivätkin vaivaamaan häntä.

Luuk. 9:7-9. Neljännesruhtinas Herodes sai kuulla kaikesta tästä eikä tiennyt mitä ajatella. Jotkut näet sanoivat, että Johannes oli noussut kuolleista, jotkut arvelivat Elian ilmestyneen maan päälle, ja toisten mukaan joku entisajan profeetoista oli noussut ylös. Herodes sanoi: "Johanneksen minä olen mestauttanut. Kuka sitten on tämä mies, josta minulle kerrotaan tuollaista?" Hän halusi nähdä Jeesuksen ja etsi tilaisuutta siihen.

Jeesus sanoi Johannes Kastajan olevan se ”Elia”, jonka piti Malakia 3:23-24 mukaan tulla ennen Herran tulemista.

Mal. 3:23-24. Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.

Matt. 17:10-13. Opetuslapset kysyivät häneltä: "Miksi lainopettajat sanovat, että Elian pitää tulla ensin?" "Elia kyllä tulee", hän vastasi, "ja panee kaiken taas kohdalleen. Ja minä sanon teille, että Elia on jo tullut. Ihmiset vain eivät tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle mitä tahtoivat. Samoin he tulevat tekemään Ihmisen Pojalle." Silloin opetuslapset ymmärsivät, että hän oli puhunut heille Johannes Kastajasta.

Fariseukset ja lainopettajat eivät olleet ottaneet Johannekselta kastetta (Luuk. 7:30). He eivät nähtävästi omasta mielestään olleet parannuksen tarpeessa niin kuin muut. He jatkoivat johdonmukaisesti tätä linjaansa myös Jeesuksen suhteen.

Fariseusten tarkoituksena ei ollut varmistua, oliko Jeesus messias, vaan vain saada Jeesus sanoistaan ansaan. Jeesus käytti tätä fariseusten älyllistä tarkoituksenmukaisuutta lähtökohtana vastatessaan heidän kysymykseensä oliko Jeesus messias, ottamalla Johannes Kastajan valtuutusperustan esille (oliko valtuutus Jumalalta vai nousiko se ihmisestä itsestä). Fariseukset joutuivat valintatilanteeseen, kertovatko oikean mielipiteensä (puhuvatko totta) vai kertovatko sen, mitä ihmiset odottivat heidän sanovan (valehtelisivat). Koska kumpikin valinta olisi johtanut vaikeuksiin, he valitsivat älyllisen epärehellisyyden ja jättivät vastaamatta.

Matt. 21:24-32. Jeesus vastasi heille: "Minäkin teen teille kysymyksen. Jos te vastaatte siihen, minä puolestani sanon, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen. Mistä Johanneksen kaste oli peräisin? Taivaasta vai ihmisistä?" He neuvottelivat keskenään: "Jos sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo meille: 'Miksi sitten ette uskoneet häntä?' Jos taas sanomme: 'Ihmisistä', saamme pelätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana." Niin he vastasivat Jeesukselle: "Emme tiedä." Silloin Jeesus sanoi: "En minäkään sitten sano teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen." … Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.

Mark. 11:27-33. He tulivat taas Jerusalemiin. Kun Jeesus kävi temppelissä, tulivat ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat hänen luokseen. He kysyivät häneltä: "Millä valtuuksilla sinä tällaista teet? Kuka sinut on valtuuttanut tekemään tätä?" Jeesus vastasi heille: "Minäkin teen teille kysymyksen. Vastatkaa te ensin minulle, niin minä sanon teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen. Oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä? Mitä sanotte?" He neuvottelivat keskenään: "Jos sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo: 'Miksi sitten ette uskoneet häntä?' Sanoisimmeko sitten: 'Ihmisistä'?" Mutta he pelkäsivät kansaa, sillä kaikkien mielestä Johannes oli todella profeetta. Niin he vastasivat Jeesukselle: "Emme tiedä." Silloin Jeesus sanoi: "En minäkään sitten sano teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen."

Luuk. 20:2-8. ja sanoivat hänelle: "Kerro meille, millä valtuuksilla sinä tällaista teet. Kuka on valtuuttanut sinut tähän?" Jeesus vastasi heille: "Minäkin teen teille kysymyksen. Sanokaa te minulle, oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä." He neuvottelivat keskenään: "Jos sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo: 'Miksi sitten ette uskoneet häntä?' Jos taas sanomme: 'Ihmisistä', kansa kivittää meidät, se kun uskoo lujasti, että Johannes oli profeetta." Niin he vastasivat, etteivät tienneet sitä. Silloin Jeesus sanoi: "En minäkään sitten sano teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen."

Jeesus fariseusten kanssa keskustellessaan ilmaisi näille epäsuorasti olevansa messias käyttämällä esim. ”ihmisen poika” nimitystä. Jeesus myös yllättävän selvästi kertoo fariseuksille, että Johannes Kastaja todisti juuri Hänestä.

Joh. 5:32-36. Mutta minusta (Jeesus) todistaakin toinen, ja minä tiedän, että todistus, jonka hän minusta antaa, on pätevä. Te lähetitte edustajanne Johanneksen luo, ja hän todisti totuuden puolesta. En minä tarvitse kenenkään ihmisen todistusta, mutta sanon teille tämän, jotta pelastuisitte. Johannes oli kirkkaalla liekillä palava lamppu, mutta vain hetken aikaa te halusitte nauttia hänen valostaan. "Minulla on todistus, joka on Johanneksen todistusta painavampi: teot, jotka Isä on antanut tehtäväkseni. Nämä teot, jotka minä teen, todistavat, että Isä on minut lähettänyt.

Joh. 10:39-42. Juutalaiset yrittivät taas ottaa Jeesuksen kiinni, mutta hän ei jäänyt heidän käsiinsä. Jeesus meni jälleen Jordanin toiselle puolelle, sinne missä Johannes aluksi oli kastanut kansaa. Hän jäi sinne joksikin aikaa, ja hänen luokseen tuli paljon ihmisiä. He sanoivat: "Johannes ei tehnyt yhtään tunnustekoa, mutta kaikki, mitä hän tästä miehestä sanoi, on totta." Monet uskoivat siellä Jeesukseen.

Johannes Kastajan kaste ei vielä ollut kristillinen kaste.

Ap. t. 1:4-5. Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää."

Ap. t. 18:24-26. Efesokseen tuli Apollos, Aleksandriassa syntynyt juutalainen, joka oli etevä puhuja ja tunsi kirjoitukset perin pohjin. Hänelle oli opetettu Herran tie, ja pyhää intoa hehkuen hän julisti sanaa ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta hän tunsi vain Johanneksen kasteen. Apollos alkoi rohkeasti puhua synagogassa. Kuultuaan hänen julistustaan Priscilla ja Aquila ottivat hänet huostaansa ja perehdyttivät hänet tarkemmin Jumalan tiehen.

Ap. t. 19:1-6. Apolloksen ollessa Korintissa Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia ja kysyi heiltä: "Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?" "Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä", nämä vastasivat. "Millä kasteella teidät sitten on kastettu?" kysyi Paavali. He vastasivat: "Johanneksen kasteella." Silloin Paavali sanoi: "Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen." Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.

Matt. 28:18-20. Jeesus tuli heidän (opetuslapsiensa) luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."

Netissä on paljon huuhaata Johannes Kastajaankin liittyen, joten sieltä ei kannata hakea tietoa kuin luotettavilta sivuilta. Seuraavana poiminta sivulta ”ortodoksi.net”;

Pyhän Johannes Edelläkävijän eli pyhän Johannes Kastajan syntyminen ja siihen liittyvät asiat on kerrottu seikkaperäisesti Uudessa Testamentissa Luukkaan evankeliumin 1. luvussa (Luuk.1:5-80).

Evankeliumi kertoo pyhän Johanneksen vanhurskaista ja iäkkäistä vanhemmista, pappi Sakariaasta ja hänen hedelmättömästä vaimostaan Elisabetista, jotka elivät Hebronin kaupungissa. Johanneksen äiti Elisabet oli Aaronin sukua ja hän oli Zoian tytär ja Zoia taasen oli Kristuksen isoäidin, Neitsyt Marian äidin Annan sisar. Näin ollen pyhä Johannes oli Kristuksen pikkuserkku. Johanneksen isä Sakarias oli myös Aaronin sukua ja hän kuului Abian pappisosastoon. Tuhatlukuinen temppelipapisto oli jaettu 24 osastoon, joista Abian osasto oli kahdeksas.

Kerran Sakariaan ollessa toimittamassa jumalanpalvelusta Jerusalemissa, ylienkeli Gabriel ilmestyi hänelle suitsutusalttarin oikealla puolella. Enkeli ennusti Sakariaalle, että hänestä tulee isä pojalle, jolle hänen on annettava nimi Johannes ja joka on oleva suuri Jumalan mies. Enkeli kertoi vielä Johanneksen tulevan kulkemaan Herran edelläkävijänä ja hän valmistaa kansaa Vanhassa testamentissa ennustetun Vapahtajan, Messiaan tulemiseen. Sakarias huolestui asiasta ja pelko valtasi hänet. Hän epäili, etteivät he tämän ikäisinä voisi enää saada lasta ja hän pyysi ennusmerkkiä. Se annettiin hänelle ja se oli samalla rangaistus hänen epäuskostaan: hän tuli mykäksi siihen saakka kunnes ylienkelin sanat kävisivät toteen.

Jonkin ajan kuluttua Elisabet tuli raskaaksi. Hän pelkäsi kohtaavansa ivaa ja pilkkaa raskaudestaan noin iäkkäänä ja siksi hän piilotti asiaa viisi kuukautta. Elisabetin ollessa kuudennella kuukaudella raskaana, hänen serkkunsa Neitsyt Maria tuli hänen luokseen jakamaan yhteisen ilon. Hän oli ylienkeli Gabrielilta saanut tiedon Kristuksen syntymisestä ja tuli sen johdosta Elisabetin luo. Elisabet ”Pyhällä Hengellä täyttyneenä” oli ensimmäinen, joka tervehti Jumalansynnyttäjää, Neitsyt Mariaa sanoin: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni?” Elisabetin kohdussa oleva pyhä Johannes evankeliumin mukaan hypähti kohdussa tässä tapaamisessa.

Pian Elisabet synnytti pojan ja sukulaiset sekä tutut riemuitsivat hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä Mooseksen lain mukaisesti poika ympärileikattiin ja hänelle annettiin nimi Johannes. Jokainen paikallaolija oli hämmästynyt nimestä ja he halusivat ristiä lapsen isän mukaan Sakariaaksi. He kysyivät asiaa lapsen isältä ja Sakarias pyysi viittomalla kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: Hänen nimensä on Johannes. Samalla hetkellä hän sai takaisin puhekykynsä, ja Sakarias ylisti Jumalaa ja profetoi Messiaan tulemista maailmaan. Omasta pojastaan, pyhästä Johanneksesta hän sanoi: ”Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen.” (Luuk.1:76)

Jeesuksen syntymän ja paimenien sekä itämaan tietäjien vierailun jälkeen paha kuningas Herodes määräsi tapettavaksi kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset. Tämän kuultuaan Elisabet pakeni erämaahan ja piiloutui luolaan. Sakarias oli Jerusalemissa jumalanpalveluksessa temppelissä, kun Herodes lähetti sotilaitaan Sakariaan luo kysymään lapsen olinpaikkaa. Sakarias sanoi, ettei hän sitä tiedä. Sotilaat tappoivat hänet temppelissä. Vanhurskas Elisabet jatkoi elämäänsä lapsen kanssa erämaassa ja aikanaan hän myös kuoli siellä. Pyhä Johannes enkelien suojaamana asui erämaassa, kunnes tuli hänen aikansa saarnata katumusta ihmisille ja hänen tehtäväkseen tuli kastaa Kristus Jordan-virrassa. Pyhä Johannes oli siis syntyään nasaretilainen, mutta hän vietti ensimmäiset elinvuotensa Juudean vuoristoseuduilla Jerusalemin ja Kuolleenmeren välimaastossa. Siellä hän vietti yksinkertaista elämää, ”yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja” (Matt.3:4).

Aikuisena pyhä Johannes aloitti julkisen saarnaamisen ja hänen luultiin olevan mahdollisesti Messias. Silloin Johannes sanoi: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.” (Luuk.3:16)

Kastettuaan Jeesuksen täyttääkseen Jumalan vanhurskaan tahdon, pyhä Johannes pyysi omia opetuslapsiaan seuraamaan Jeesusta. Hänen oma tiensä johti kuningas Herodeksen vankilaan, jossa hän, arvosteltuaan kuninkaan riettaita elämäntapoja, menetti henkensä ja hänet mestattiin.

Koska pyhä Johannes kastoi Kristuksen, häntä pidetään kummivanhempien suojeluspyhänä. Toisinaan häntä nimitetään myös Erämaan enkeliksi, ja tämän nimityksen johdosta hänet kuvataan joskus ikoneissa samoin kuin enkelit siivekkäänä. Apostoli Johannes käyttää evankeliumissaan pyhästä Johannes Edelläkävijästä ilmausta: ”kirkkaalla liekillä palava lamppu” (Joh.5:35). Pyhä Johannes Edelläkävijä olikin viimeinen Vanhan Testamentin profeetoista ja ikään kuin silta tuon ilmoituksen ja Jeesuksen välillä.