Muistiinpanot Ilkka Puhakan luennoista Vihdissä 2019

Kaikkea Puhakan luennoimasta en muista ja osaa asioista olen käsitellyt laajemmin. Tekstissä olevat virheet ovat minun. Pyrin kuitenkin tuomaan oleellisimmat kuulemani asiat esiin.

Edellisessä alustuksessa olen käsitellyt Puhakan aikaisemmat luennot; "Maailma, johon Jeesus syntyi", "Hän puhui niin kuin se, jolla on valta" ja "Vuorisaarna aikalaisten silmin".

Jeesuksen identiteetti

Mikä oli Jeesuksen agenda (ohjelma, tehtävät, suunnitelma, toiminnan tarkoitus)? Mistä syystä Jeesus toimi siten kuin toimi? Kun tähän saa selityksen, ymmärtää paremmin, kuka Jeesus oli ja on. Tästä ymmärryksestä käsin saavat myös muuten irrallisiksi jäävät raamatunlauseet sisällön ja merkityksen.

Kun toista oppii tuntemaan, alkaa ymmärtää myös sitä tarkoitusta, joka toisella on sanojen takana. Oivaltaa toisen tavoitteet. Saa yksityiskohdat täsmäämään laajempaan kokonaisuuteen. Virhetulkinta vähenee.

Puhakka kertoi Tarja Halosesta, jota hän ei aina ole arvostanut. Kerran hän kuuli haastattelun, jossa Tarja kertoi saaneensa vanhemmiltaan neuvon, "ole aina myönteinen" ja jota neuvoa Tarja sanoi pyrkineensä noudattamaan. Tämä avasi.

Ilkka pidättäytyi viisaasti kertomasta niitä syitä, joiden vuoksi hän ei ollut Tarjaa arvostanut.

Sama periaate koskee myös Jeesusta. Jotta ymmärtäisi Jeesuksen opetusta ja toimintaa (tekoja), on tutustuttava Jeesukseen itseensä paremmin. Millainen Jeesus oli sisimmässään? Tässä mielessä me tutustumme siihen, mitä Jeesus itse puhui itsestään suhteessa Vanhan testamentin ilmoitukseen (sen ajan Raamattuun, koska Uutta testamenttia ei vielä ollut).

• Mitä Jeesus ajatteli itse olevansa (mitä Jeesus itse sanoi itsestään)?

• Mitä Jeesus on?

Vanhassa testamentissa on paljon (satoja) messiasennustuksia, jotka kaikki täyttyivät Jeesuksessa. Esimerkiksi Jesajan 53 luku on tällainen.

Vanhan testamentin messiasennustuksien tulkinnoissa on tehtävä ero niille, joita juutalaiset rabbit tekivät ennen Jeesuksen aikaa, ja niille, joita he tekivät Jeesuksen ajan jälkeen. Ne eroavat toisistaan joiltakin osin.

Rabbit, jotka eivät hyväksyneet Jeesusta Messiaakseen, totesivat myöhemmin; "Meidän syntiemme vuoksi kävi niin kuin kävi." Aika, jolloin Messiaan olisi pitänyt saapua, oli mennyt ja Jerusalemin temppelikin oli hävitetty, joten Messias ei enää voinut enää edes tulla temppeliinsä. Tämän jälkeen juutalaisuudessa syntyi tulkinta, että Israelin kansa olisi tämä "kärsivä Herran palvelija".

Psalmin 22 tekstin alkuperäinen merkitys on säilynyt septuagintassa (VT:n kirjoitusten kreikankielinen käännös, joka tehtiin ennen Jeesuksen aikaa). Suomessa edellinen raamatunkäännös on käyttänyt virheellistä tekstiä.

Ps. 21:17 ed. käännös. Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.

Uudemmassa raamatunkäännöksessä teksti noudattaa paremmin alkuperäistä, "ovat lävistäneet käteni ja jalkani", merkitystä.

Ps. 22:2-23. Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana. Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa. Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret. Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.

Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka. Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua: "Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!"

Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla. Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen. Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta. Sonnien laumat piirittävät minua, villit Basanin härät minut saartavat, kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.

Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan. Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani. Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan! Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut, (ovat lävistäneet käteni ja jalkani) ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.

Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi! Pelasta minut miekalta, pelasta henkeni koirilta, pelasta minut leijonien kidasta, pelasta villihärkien sarvista!

Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

Jeesus käytti itse itsestään nimitystä "ihmisen poika". Tämä sana esiintyy Danielin kirjassa.

Dan. 7:13-14 ed. käännös. Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.

Uudempi raamatunkäännös, "näöltään kuin ihminen" hämärtää Vanhan testamentin liittymistä Jeesuksen puheisiin. Sanasta sanaan käännettynä kohta on; "kuin ihmisen poika".

Jeesuksen aikana kansa ei kuitenkaan odottanut kärsivää messiasta vaan voittoisaa, Rooman ikeen alta vapauttavaa messiasta.

Jesajan kirja Vanhassa Testamentissa jakaantuu sanomansa puolesta kahteen osioon. Ensin, luvuissa 1-39, Jumala nuhtelee kansaansa siitä, ettei kansa tottele Häntä ja kertoo mitkä ovat seuraukset. Jumala yritti profeettojen kautta, jotka puhuivat kovaa ja suoraan, vielä estää kansaansa kulkemasta tuhoon. Ei Jesaja tässä mielessä puhunut mitään ennen kuulumatonta. Jo Mooses oli kertonut selväsanaisesti, millaiset tulevat olemaan seuraukset, jos kansa luopuu Jumalan sanasta.

Jes. 1:2-3. Kuule, taivas, kuuntele, maa! Herra puhuu: - Minä kasvatin lapsia, saatoin heidät täyteen mittaan, mutta uhmaten he ovat nousseet minua vastaan. Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua.

Jes. 24:1-3. Katso: Herra hävittää maan ja autioittaa sen, runtelee sen kasvot ja lyö hajalle sen asukkaat. Samalla tavoin käy papin kuin kansankin, niin isännän kuin orjankin, niin emännän kuin orjattaren, niin myyjän kuin ostajan, niin lainan antajan kuin sen saajan, niin velkojan kuin velallisenkin. Autioksi maa autioituu, tyhjäksi se ryöstetään. Näin on Herra puhunut.

Jes.30:18. Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

Jes. 36:1. Kuningas Hiskian neljäntenätoista hallitusvuotena Sanherib, Assyrian kuningas, hyökkäsi Juudan linnoitettuja kaupunkeja vastaan ja valloitti ne. (Vain Jerusalemin kaupunki jäi valloittamatta.)

Kansa ei totellut, joten se, millä Jumala oli uhannut, toteutui. Israelin kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen, josta se ei enää palannut. Juudan alueesta vain Jerusalem jäi Assurialta valtaamatta.

Tämän toteutuneen, kansalle tulleen kärsimyksen jälkeen, Jumala ei enää julistanut profeetta Jesajan kautta tuomioita, vaan lohdutti kansaansa. (Luvusta 40 alkaen.)

Jes. 40:1. Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne.

Profeetta ei syyllistynyt siihen, mihin me helposti syyllistymme; "Mitä minä sanoin, mikset kuunnellut".

Jeesus identifioi itsensä lohduttajaksi. Jes. 53 kertoo juuri tällaisesta kärsivästä Messiaasta, joka lohduttaa.

Jes. 53:1-12. Kuka uskoo meidän sanomamme? Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman?

Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.

Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.

Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois - kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden.

Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen.

Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan. Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa. Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.

Miten Jumala lohduttaa? Sana lohduttaa "menahem", kuvaa sitä, että joku tulee vierelle, sulkee syliinsä. Vierelle tulijalla ei tällöin ole kiire. Puhakka kertoo oppineensa Risto Santalalta mm. seuraavan asian lohduttamisesta; "Keittäkää termospullollinen kahvia, menkää surevan luo ja olkaa hiljaa."

Jeesuksen kaikki opetus ja puheet lähtivät siitä, että Hän tiesi olevansa kansan opettaja ja pelastaja.

Jeesuksen puheissa erityinen huomio kannattaa kiinnittää hänen ensimmäiseen ja viimeiseen puheeseensa. Ensimmäinen puhe (Luuk. 4:16 eteenpäin) oli ohjelmajulistus Jeesuksen tulevasta toiminnasta. Jeesuksen viimeinen puhe (Joh. 13:31 – 17:26), sisältää sen, mitä Jeesus halusi meille jättää.

Jeesus piti ensimmäisen julkisen puheensa Nasaretin synagogassa. Jeesusta pyydettiin puhumaan, koska hänet jo tunnettiin paikkakunnalla laajemmin. Hän sai itse valita lukutekstin, niin kuin sen ajan rabbinistiseen käytäntöön kuului. Hän valitsi kohdan Jesajan kirjasta.

Luuk. 4:14-21. Täynnä Hengen voimaa Jeesus palasi Galileaan, ja hänestä puhuttiin kohta kaikkialla. Hän opetti synagogissa, ja kaikki ylistivät häntä.

Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:

"Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta."

Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen.

Hän alkoi puhua heille: "Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen."

Jeesus sanoi kuulijoille, että hän itse on tämä mies, josta profeetta Jesaja on ilmoittanut. Että Hänessä, tässä ja nyt, tulee käymään toteen hyvän sanoman julistaminen köyhille, vankien vapauttaminen, näön palauttaminen sokeille, sorrettujen vapauttaminen ja Herran riemuvuosi (orjien vapauttaminen ja omaisuuden palauttaminen).

Se, minkä Jeesus jätti ao. Jesajan kohdasta lukematta, oli kohta; "meidän Jumalamme kostonpäivää", sillä se ei vielä tässä vaiheessa ollut Jeesuksen tehtävä. Jeesus katkaisi Jesajan lauseen kahtia. Jeesuksen ensimmäisen tulemisen tarkoitus, ihmiseksi syntymisen, oli vapauttaa ihmiset synnin, kuoleman paholaisen ja maailman otteesta. Sen Jeesus teki silloin ja tekee niin yhä. Niille, jotka kerta toisensa jälkeen kieltäytyvät pelastuksesta, meidän Jumalamme kostonpäivä tulisi myöhemmin Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä, kun Hän tulee takaisin kuninkaana.

Jes. 61:1-2. Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille (nöyrille) hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan (meidän Jumalamme kostonpäivää)

Jeesuksen aikaa tuntemattomat, maallistuneet raamatunselittäjät ovat näitä Raamatun tekstejä lukiessaan riemastuneet; Hei, tämähän osoittaa, että Raamattu on keksittyä tarinaa, koska Vanhaa testamenttiakin on siteerattu väärin. Näiltä epäilijöiltä on 50 viimeisen vuoden aikana pudonnut pohja täydellisesti pois. Valitettavan suuri osa heistä vielä elää viime vuosisadan virheellisissä tulkinnoissa. Tällä hetkellä on valtavasti todisteita, historiallisia, kielitieteellisiä, arkeologisia ja kulttuurin tutkimukseen perustuvia, jotka kaikki vakuuttavat Raamatun kertomusten aitoutta.

Milloinkaan aikaisemmin ei ole ollut näin valtavaa määrää todisteita siitä, että Raamatun tapahtumat ovat totta – ja samaan aikaan vallitsee suunnaton välinpitämättömyys näitä asioita kohtaan. Esim.

• Valtavasti Raamatun aitoutta korostavia arkeologisia löytöjä alkoi kaivauksissa tulla esiin sen jälkeen, kun Israel sai haltuunsa Jerusalemin "pyhät paikat" vuonna 1968.

• Juutalaiset kielitieteen tutkijat ovat sitä mieltä, että Jeesuksen puheessa on lainattu käsittämättömän hienosti ja aitoperäisesti Jesajaa oikein. Jeesuksen lainaus menee juuri niiden sääntöjen mukaan, joita Jeesuksen ajan rabbit käyttivät. Juutalaiset kielitieteen tutkijat toteavatkin: "Vain aito, alkuperäinen rabbi voi puhua näin."

Puhakka käytti asiaa selventääkseen vertausta savolaisista. Vain aito savolainen erottaa puheen perusteella toisen aidon savolaisen sellaisesta, joka vain matkii savolaista. Samoin, jos aito juutalainen ottaa kantaa Jeesuksen puheen aitouteen, sitä tulee uskoa mieluummin kuin sellaista länsimaista Raamatun opin selittäjää, joka on opetellut kirjoista hepreankielen alkeet.

Kun Jeesus puhui Nasaretin synagogassa, "… Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, …", hänen käyttämällään köyhä –sanalla on seuraavat merkitykset;

• Pelastukseen kelpaamaton (merkitys synagogakielessä)
  Näitä olivat ne, jotka eivät täyttäneet uskovan mittaa. Talmudin mukaan esim. paimenet olivat näitä köyhiä. Heitä ei kelpuutettu esim. oikeudessa todistajiksi. Jumala kuitenkin valitsi juuri paimenet todistamaan Poikansa Jeesuksen syntymää ihmiseksi. Tämäkin asia varmistaa sen, että Jeesuksen syntymäkertomus Raamatussa on totta. Jos joku olisi keksinyt sen, ei hän ainakaan paimenia olisi laittanut todistajiksi.
  Jos joku nyt ei koe täyttävänsä uskovalta vaadittua mittaa, ole rauhassa. Jeesus on oman ilmoituksensa mukaan tullut juuri sinua ja minua varten.

• Kiusattu; Kiusattuna voi olla ulkoapäin tai sisältäpäin.

• Ulkoapäin kiusattuja ovat esim. koulukiusatut ja työpaikkakiusatut. Näiden kiusaamisten seuraus on pelko.

• Sisältäpäin tuleva kiusaus voi olla esim. seksuaalinen, ylpeyteen tai rahaan liittyvä. Näiden kiusausten seuraus on häpeä.

Joku voi kokea, ettei kiusattuna (kiusauksiin langenneena) enää kelpaa Jumalalle. Usko mieluummin Jumalan Pojan omaan, iankaikkisesti pysyvään sanaan, kuin omiin vaihteleviin kokemuksiisi. Hän (Jumala) on lähettänyt minut (Poikansa Jeesuksen Kristuksen) ilmoittamaan köyhille (juuri sinulle, kiusauksessa olevalle) hyvän sanoman (sinä kelpaat).

• Nöyrä; Rehellinen tunnustaa olevansa pelastusasiassa yksinomaan Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen sovitustyön varassa. Rehellinen myös tunnustaa pysyvänsä pelastuksen (Jeesuksen) yhteydessä ainoastaan siksi, että Kristuksen antama Pyhä Henki hänet siinä pitää. Tämä on oikeaa nöyryyttä. Rehellinen suostuu myös hyväksymään elämässään Pyhän Hengen ohjauksen.

Puhakan mukaan kaikki Jeesuksen opetus liittyy tähän. Tämä oli Jeesuksen ohjelmajulistus köyhille.

Mutta mitä kautta minä itse kiinnityn Jumalaan? Millainen suhde minulla on Jeesukseen? Lähestynkö minä Jumalaa Jeesuksen kautta köyhänä vai kuten se rikas mies kysyen; mitä minä voisin tehdä, jotta osoittaisin olevani kelvollinen (ansioitunut)? Marian kiitosvirressä (Luuk. 1:46-55) on seuraava jae;

Luuk. 1:53. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.

Miten minä itse identifioidun uskovana – mihin / keneen katson?

• Katsonko muihin ihmisiin – mitä nuo toiset ajattelevat minusta? Alanko käyttäytyä heidän odotustensa ja toiveidensa mukaan? Silloinhan muut ihmiset määrittelevät minun identiteettini uskovana.

• Vai katsonko Jeesukseen – mitä Jeesus minusta ajattelee? Ja alan käyttäytyä Jumalan sanan ilmoituksen, Raamatun mukaan. Silloin Jumalan Sana (Jeesus itse) määrittelee minun identiteettini uskovana.

Kristityn oikea identiteetti liittyy Kristukseen sekä tietoon siitä, mitä Kristus on hänen puolestaan tehnyt. Tätä identiteettiä ei kannata mitätöidä sillä, että "nyt tuntuu kurjalta, mahdankohan enää ollakaan Jumalan lapsi". Kyllä kristitty saa niin halutessaan elää myös ankeaa ja askeettista elämää ("minä vaivainen oon mato matkamies maan") – mutta saa katsoa toisella tavallakin. On lupa ajatella, että;

• Minun pelastukseni riippuu Hänestä, Vapahtajastani. (Jeesus haluaa pelastaa minut.)

• Minun tulevaisuuteni riippuu Hänestä, Vapahtajastani. (Miksi murehtia – miksen kiittäisi?)

Ps. 138:8. Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen. Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!

Kaikki mitä Jeesus opettaa, puhuu ja tekee, osoittaa, miten suuri ja hyvä Pelastaja Hän on.

Viimeisen puheensa Jeesus piti sen jälkeen kun Juudas oli lähtenyt kavaltamaan hänet. Tämä puhe sisälsi sen, mitä Jeesus halusi meille jättää testamentiksi. Pyhä Henki on annettu meille siksi, että Hän meissä kykenee oikeaan rakkauteen ja Hän meissä saa aikaan oikean yhteyden toisiimme ja Jumalaan.

Joh. 13:31-35. Kun Juudas oli mennyt, Jeesus sanoi: "Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastunut hänessä. Ja kun Jumala on hänessä kirkastunut, on Jumala myös itsessään kirkastava hänet, ja Jumala tekee sen aivan pian. …

Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne."

Joh. 14:16-17. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.

Joh. 17:1-26. Tämän puhuttuaan Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi: "Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut. Sinä olet uskonut kaikki ihmiset hänen valtaansa, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille, jotka olet hänelle uskonut.

Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni. Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä.

Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta.

Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.

Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.

Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.

Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.

Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. "Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.

Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.

Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä."

Kun Jeesus sanoi; "Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne", hän käytti rakkaudesta "agapao" –sanaa, joka yleensä suomennetaan jumalalliseksi rakkaudeksi. Sitä se on, mutta tämä Jumalallinen rakkaus pitää sisällään kärsimyksen. "Agape" –rakkaus on myös kärsivä rakkaus. Ei loukkaantuvalla tavalla kärsivä, "herneet nenäänsä vetävä", vaan sellainen, joka suostuu näkemään vaivaa, että toisella (jopa vihamiehellä) olisi parempi olla (ei niin, että hän voisi paremmin jatkaa väärällä tiellään). Tällainen Jeesus meillä on.

Tätä Jeesus odottaa ja toivoo myös meiltä. Mutta Hän tietää, että me emme siihen kykene. Siksi Hän antaa meille Pyhän Henkensä. Hänen Pyhä Henkensä kykenee – jos me vain sallimme sen suostumalla Hänen johdatukseensa.