30.1.2019 Sakari Tuunainen Alustus – Jumalan valtakunta


Jumalan valtakunta


Kun puhumme Jumalan valtakunnasta, emme ehkä ajattele, mitä sillä tarkoitetaan. Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan Isäämme Taivaissa; "Tulkoon Sinun valtakuntasi … sillä Sinun on valtakunta". Toistammeko me tätä rukousta miettimättä mitä me silloin oikeastaan pyydämme?


Jo vanhassa testamentissa puhutaan Jumalan valtakunnasta sekä läsnä olevana (Dan. 4:31-32, Ps. 51:1-13, 1. Kun. 19:18) mutta myös tulossa olevana Jumalan valtakuntana (Dan. 2:42-44).

Dan. 4:31-32. "Päivien kuluttua umpeen (kun järki palasi takaisin hulluudessa vietetyn ajan jälkeen) minä, Nebukadnessar, nostin silmäni kohti taivasta ja sain ymmärrykseni takaisin, ja minä kiitin Korkeinta ja ylistin ja kunnioitin häntä, joka elää ikuisesti: - Totisesti, hänen valtansa on ikuinen valta ja hänen valtakuntansa pysyy polvesta polveen! …

Dan. 2:42-44. Se, että varpaat olivat osaksi rautaa ja osaksi savea, tarkoittaa, että valtakunta on oleva osittain luja ja osittain hauras. ... "Noiden kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti

Vanhassa testamentissa Jumalan valtakunta liittyi läheisesti Jumalan tekemiin liittoihin Aabrahamin ja Israelin kanssa. Myös uudessa testamentissa Jumalan valtakunta on sidottu liittoajatukseen (Luuk. 22:20).

Jumala teki liiton Aabrahamin kanssa siten, että se velvoitti vain Jumalaa itseään (1. Moos. 15:17). Liitto jatkui Iisakin ja Jaakobin (Israel) kautta. Tämä Jumalan liittolupaus on edelleen voimassa Jumalaa itseään sitovana. Tätä liittoa ei Israel voi edes rikkoa, sillä se on Jumalan yksipuolisesti tekemä.

1. Moos. 15:17-18. Auringon laskettua tuli pilkkopimeä, ja silloin näkyi uunin savuava roihu ja soihdun lieska, joka liikkui uhrilihojen välissä. Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja lupasi hänelle: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka

Lakiliitto Siinailla Israelin kansan kanssa (2. Moos.24:8) oli muodoltaan toisenlainen. Siinä Israel vasallina sitoutui tiettyjen ehtojen noudattamiseen vastineeksi eduista. Tämän liiton Israel rikkoi. Jumala kuitenkin lupasi että Hän tekee vielä yhden liiton, uuden liiton (Jer. 31:31-33). Tämän uuden liiton päämies, Jeesus, kykeni ihmisten puolesta noudattamaan lakiliiton ehtoja.

2. Moos.24:8. Mooses otti veren, vihmoi sillä kansaa ja sanoi: "Tämä on sen liiton veri, jonka Herra nyt tekee teidän kanssanne näillä ehdoilla." (Lakiliitto Siinailla)

Jer. 31:31-33. "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. (Tämä toteutuu kun ihminen saa Pyhän Hengen ja uudestisyntyy Jumalan lapseksi.) Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Tämän jo Vanhassa testamentissa luvatun uuden liiton Jumala teki Jeesuksessa Kristuksessa. Tähän uuteen liittoon (= Jumalan valtakuntaan, Jumalan lapseuteen, Jeesuksen Kristuksen yhteyteen) on Pyhän Hengen sinetöimänä liitetty jokainen, joka on hyväksynyt Jeesuksen Kristuksen sovitustyön omalla kohdallaan.

Luuk. 22:20. Aterian jälkeen hän (Jeesus) samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne.

2. Kor. 3:6. ja hän (Jumala) on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi. (Yksikään uudestisyntymätön, Pyhää Henkeä vailla oleva, ei kykene palvelemaan Jumalaa.)

Hepr. 12:25. Varokaa torjumasta häntä (Jumalaa), joka puhuu! Kun isät Siinailla (vanhan liiton Israel) torjuivat hänet (Jumalan), joka ilmoitti tahtonsa maan päällä, he eivät päässeet rangaistuksetta. Vielä huonommin käy meidän, jos käännämme selkämme hänelle (Jeesukselle Kristukselle, Jumalan Pojalle), jonka sanat tulevat taivaasta.

2. Kor. 6:1. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! (Jeesus Kristus kuoli jokaisen ihmisen puolesta mutta kaikille tämä Jumalan ratkaisu ei kelpaa. He jättäytyvät itse Jumalan armon ulkopuolelle.)


Jumalan valtakunta etenee maailmassa uuden liiton kautta. Vaikka vanha liitto, lakiliitto, hylkäsikin messiaansa, Jeesuksen Kristuksen, ei vanhan liiton kansaa, Israelia, silti ole hylätty (Room. 11:25).

Matt. 21:33-46. "Kuulkaa toinen vertaus. Oli isäntä, joka istutti viinitarhan, ympäröi sen aidalla, louhi kallioon viinikuurnan ja rakensi vartiotornin. Sitten hän vuokrasi tarhan viininviljelijöille ja muutti itse pois maasta. "Kun korjuuaika oli käsillä, hän lähetti palvelijoitaan perimään viinitarhan viljelijöiltä hänelle kuuluvan sadon. Mutta nämä ottivat palvelijat kiinni. Jonkun he pieksivät, jonkun iskivät kuoliaaksi, jonkun kivittivät. Isäntä lähetti uusia palvelijoita, enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, mutta heidän kävi samalla tavoin. Lopulta hän lähetti vuokraajien luo poikansa ajatellen: 'Minun omaan poikaani he eivät sentään uskalla koskea.' Mutta kun nämä näkivät pojan, he sanoivat toisilleen: 'Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin perintö on meidän.' He ottivat hänet kiinni, raahasivat ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. "Kun viinitarhan omistaja tulee, mitä hän tekee noille viljelijöille?" He vastasivat: "Hän antaa noille pahoille pahan lopun ja vuokraa tarhan toisille viljelijöille, jotka toimittavat hänelle kuuluvan sadon määräaikaan." Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan kirjoituksista lukeneet: Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme. "Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle (uusi liitto), joka tekee sen hedelmiä. Joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja jonka päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa." Nämä vertaukset kuultuaan ylipapit ja fariseukset ymmärsivät, että Jeesus puhui heistä. He olisivat halunneet ottaa hänet kiinni mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana.

Room. 11:25. Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen.


Jeesus Kristus puhui paljon Jumalan valtakunnasta (taivasten valtakunnasta), joka oli tullut lähelle. Jeesus tarkoitti sillä itseään ja sitä uutta liittoa, jonka päämies Hän on. Niin kauan kun Jeesus itse eli ihmisenä maan päällä, ei uutta liittoa ollut vielä vahvistettu hänen sovintoverellään. Jeesuksen ristinkuolema, jossa Jumalan viha kääntyi pois meidän päältämme, oli myös edellytyksenä sille, että Jumala voi lähettää Pyhän Henkensä ja liittää ihmiset uuteen liittoon ja Jumalan lapseuteen (Joh. 16:7).

Joh. 16:7, Luuk. 24:49. Mutta minä (Jeesus) sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja (Pyhä Henki) voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne,

Joh. 14:26. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. (Joka puhuu vastoin sitä, mitä Jeesus Raamatussa opettaa, puhuu omiaan. Liian moni myös jättää valikoiden, omaan korvasyyhyynsä, puhumatta osan siitä, mitä Jeesus on puhunut.)

Matt. 11:12. Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen. (Johannes Kastaja kuului vielä vanhaan liittoon. Hän oli messiaan edelläkulkija.)

Mark. 1:14-15, Matt. 4:17. Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: "Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!"

Hepr. 9:22. Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta. (Mekään emme olisi saaneet anteeksi, ellei Jeesus olisi ottanut meidän syntejämme päälleen ja sovittanut niitä Jumalan uhrikaritsana.)


Jeesuksen puhe jumalan valtakunnasta sisältää mm. seuraavia asioita;

Itse asiassa Jeesus itse, Pyhän Henkensä kautta, on tämä Jumalan valtakunta ihmisten keskellä. Tämä ilmenee mm. siitä, että Jeesus on kuin puu, jossa Jumalan lapset ovat oksia (Joh. 15:5), tai Jeesus on kuin vartalo jossa hän itse on pää ja Jumalan lapset ovat jäseniä (1. Kor. 12:12).

1. Kor. 12:12. Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin.

Joh. 15:5. "Minä olen viinipuu, te olette oksat. …

Luuk. 17:21. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne / sisäisesti teissä." (Molemmat käännökset ovat alkutekstin mukaan mahdollisia.)


Missä Jeesus Kristus on, siellä Jumalan valtakunta on läsnä. Missä on Pyhä Henki, siellä on myös Isä jumala ja Poika Jeesus Kristus (Kolmiyhteinen Jumala).

Matt. 12:28, Luuk. 11:20. Mutta jos minä (Jeesus) karkotan pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.

Matt. 3:1-3. Noihin aikoihin Johannes Kastaja tuli ja alkoi julistaa Juudean autiomaassa: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!" Juuri häntä tarkoittaa profeetta Jesajan sana: - Ääni huutaa autiomaassa: "Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!"

Joh. 14:16-20. Minä (Jeesus) käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. "En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.

Jeesus Kristus on sama menneisyydessä, tänään ja tulevaisuudessa (Hepr. 13:8). Siksi myös Jumalan sana, Raamattu, kertoo samasta Jeesuksesta Kristuksesta sekä Vanhan testamentin puolella että Uuden testamentin puolella.

Hepr. 1:8. Mutta Pojastaan (Jeesuksesta) hän (Jumala) sanoo: Jumala, sinun (Kristuksen) valtaistuimesi pysyy ajasta aikaan, ja sinun kuninkaanvaltikkasi on oikeudenmukaisuuden valtikka.

Joh. 17:4-5. Minä (Jeesus) olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni. Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä.

Hepr. 13:8. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.


Kun Kristus Helluntaina tuli takaisin lähettämällä Häneen uskoville Pyhän Henkensä, tuli myös Jumalan valtakunta uuden liiton muodossa Jeesuksessa Kristuksessa maan päälle. Kristus istuu myös Jumalan oikealla puolella taivaassa.

Luuk. 16:16. "Lain ja profeettojen aika kesti Johannekseen asti. Siitä lähtien on julistettu hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta, ja jokaista vaaditaan tulemaan sinne.

Apt. 1:3-5. Heille hän (Jeesus) myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta. Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää."

Ilm. 12:10-11. Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä: Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin. He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. He eivät säästäneet henkeään vaan olivat valmiit kuolemaankin.


Jumalan valtakuntaa vainotaan, sillä maailma ei halua kuulla totuutta itsestään. Länsimainen, kristillisyydestä luopumassa oleva maailma hyväksyy vain ne, jotka saarnaavat sellaista rakkaudeksi muutettua armoa joka ei ole enää armo, koska se ei sisällä syntikäsitettä eikä parannuksen tekoa. Ei-kristillinen maailma ei armoa edes tunne.

Joh. 16:33. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa (Jeesuksessa Kristuksessa) rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."

Gal. 4:28-29. Veljet, te olette lupauksen lapsia, niin kuin Iisak oli. Niin kuin luonnonjärjestyksen mukaisesti syntynyt silloin vainosi Hengen vaikutuksesta syntynyttä, niin on laita nytkin.

Apt. 14:21-22. Paavali ja Barnabas julistivat Derbessä evankeliumia ja saivat monet kääntymään opetuslapsiksi. Sitten he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan, rohkaisivat opetuslapsia ja kehottivat heitä pysymään uskossa. He sanoivat: "Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta."

2. Tim. 4:3-4. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.

Ilm. 1:9. Minä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta.

Vainojen ja ahdistuksien keskelläkin Jumala pitää lapsistaan huolen.

Matt. 6:33-34. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Luuk. 12:30-32. Tätä kaikkea maailman ihmiset tavoittelevat; teidän Isänne tietää kyllä, että te sitä tarvitsette. Etsikää hänen valtakuntaansa, niin te saatte myös kaiken tämän. "Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.

Room. 14:17. Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.

Fil. 4:6-7. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.


Jumalan valtakunta on toistaiseksi salattuna maailmassa ihmisten keskellä. Uudestisyntymättömät, Pyhästä Hengestä osattomat, eivät sitä tiedosta. He korkeintaan tuntevat, että jotain tärkeää heiltä puuttuu.

Jeesus käytti Jumalan valtakunnasta puhuessaan (Luuk. 17:20-21) sanaa, jonka merkitys on sekä "teidän keskellänne" että "sisäisesti teissä". Jumalan valtakunta on jokaisen sellaisen ihmisen sydämessä, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana ja on kastettu, sillä Jumala on antanut heille jokaiselle Pyhän Henkensä ja näin sinetöinyt heidät yhteyteensä omiksi lapsikseen. Ne, jotka eivät usko, ovat Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Vaikka Jumalan valtakunta on jo heidän keskellään, he eivät ole astuneet sinne sisälle ainoasta sinne vievästä portista, joka on Jeesus Kristus.

Luuk. 17:20-21. Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne (sisäisesti teissä)."

Matt. 13:10-12. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Miksi sinä puhut heille vertauksin?" Jeesus vastasi: Siksi, että te olette saaneet oppia tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta he eivät. Jolla on, sille annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on (kuvittelee omistavansa).


Varmistuakseen siitä, onko sisällä Jumalan valtakunnassa, voi rukoilla esim. Alfa-kurssilla jaetussa kirjasessa olevan rukouksen.

HERRA JEESUS KRISTUS, ANNA ANTEEKSI KAIKKI SE PAHA, MITÄ OLEN ELÄMÄNI AIKANA TEHNYT.

(Pysähdy hetkeksi ja pyydä anteeksi asioita, jotka painavat tuntoasi)

Tahdon hylätä kaiken sen, minkä tiedän vääräksi.

Kiitos, että kuolit ristillä minun puolestani, niin että voin saada anteeksi ja päästä vapaaksi.

Kiitos, että nyt tarjoat minulle lahjana anteeksiantamuksen ja Pyhän Henkesi. Otan tämän lahjan vastaan.

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja pysy luonani ikuisesti.

KIITOS, HERRA JEESUS. AAMEN.

Pelastumisessa kysymys on prosessista, jossa Jumala vetää ihmistä Kristuksen luo. Uudestisyntyminen Jumalan lapseksi ja Jumalan valtakunnan kansalaiseksi on hetkellinen tapahtuma, vaikka ihminen ei aina koekaan sen tapahtuvan nopeasti. Tämä prosessi ei pääty pelastukseen sillä sen jälkeen alkaa vaellus Pyhän Hengen johdatuksessa ja kasvatuksessa. Tässä prosessissa, jos Pyhä Henki saa sitä ohjata, meidän oman luontomme hallintavalta pienenee. Synnistä me emme tämän maanpäällisen vaelluksen aikana pääse eroon mutta meidän mukanamme kulkee avoin lähde syntiä vastaan (Sak. 13:1) ja se lähde on Jeesus Kristus. Tässä lähteessä kannattaa päivittäin käydä pesulla.

Joh. 6:44. Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä.

Sak. 13:1. "Sinä päivänä Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille puhkeaa lähde, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta. (Meidät on liitetty Daavidin sukuun, koska meidät on liitetty Daavidin Poikaan, Jeesukseen Kristukseen.)

Ef. 2:16-22. Ristillä kuollessaan hän (Jeesus) omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon … Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.

Joh. 3:3-18. Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." … "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.' … "Miten tämä kaikki on mahdollista?" Nikodemos kysyi. Jeesus vastasi: …

Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika. "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

Alfa-kurssi kannattaa käydä, sillä siellä saa hyvän perustiedon siitä, mistä kristinuskossa on kysymys.


Jeesus puhui maailmassa läsnä olevasta Jumalan valtakunnasta käyttäen vertauksia.

Vertauksessaan kylväjästä (Matt. 13:3-8 ja 18-23, Mark. 4:2-8 ja 13-20, Luuk. 8:4-15), Jeesus kertoo siitä, miten erilailla me ihmiset otamme vastaan meille kerrotun Jumalan sanan.

Mieleeni tulee henkilöitä, joille oli muodostunut maailman eri uskonnoista (sisältäen ateismin ja kristillisyyden uuden tulkinnan) niin vahva käsitys omasta opistaan ja oikeassa olemisestaan, ettei Raamatun sanalla ollut mitään mahdollisuutta itää siinä. Heidän puolestaan voisi rukoilla, että Jumala siirtäisi heidät valitsemansa tien sivuun ja antaisi kyntöauransa muokata heidän valitsemansa tien heidän kohdallaan kulkukelvottomaksi. Ehkä Jumalan sanan siemen silloin alkaisi heissä itää.

Tällä kallioperällä ei tarkoiteta Kristusta vaan ihmisen omaa vanhaa luontoa. Olen itse alun perin kuulunut tähän joukkoon. Koska en aluksi tuntenut Kristusta syntieni sovittajana, eivät juureni olleet Kristuksen sovitustyössä vaan löyhästi kiinni kristillisyydessä. Kristuksen armoa minua kohtaan oli, että Jumala itse alkoi murtaa oman vanhan luontoni kalliopohjaa minussa hajalle. Hän näytti syyllisyyteni Jumalan edessä ja antoi armon nöyrtyä.

Maaperä sinällään oli viljelyyn kelpaavaa. Ihminen ei kuitenkaan tee pesäeroa maailman viettelyksiin, vaan hän keksii syitä voidakseen elää Raamatun ilmoituksen vastaisesti. Hän murehduttaa saamansa Pyhän Hengen. Jos hän ei tee parannusta, hän voi lopulta etääntyä liian kauaksi Jumalan armosta.

Tämä maaperä oli jo kynnetty ja muokattu sellaiseksi, että Jumalan sana alkoi siinä itää. Tästä maaperästä kitkettiin myös ohdakkeet ajallaan.

Matt. 13:3-8 ja 18-23, Mark. 4:2-8 ja 13-20, Luuk. 8:4-15. Hän (Jeesus) sanoi: "Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen, siinä jyvät tallautuivat ja linnut tulivat ja söivät jyvät. Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta eivätkä ne saaneet maasta kosteutta. Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat oraan kanssa ja tukahduttivat oraan eikä siitä saatu satoa. Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää.

"Kuulkaa siis, mitä vertaus kylväjästä tarkoittaa. Siemen on Jumalan sana. Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty siemen. Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta. Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys sekä nautinnonhalu ja muut mielihalut saavat heissä sijan ja tukahduttavat sanan. He eivät tuota kypsää satoa. Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja pysyy siinä puhtain ja ehein sydämin. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää."


Toisessa vertauksessaan (Matt. 13:24-30 ja 37-43) Jeesus kertoo siitä, miten jumalan valtakunnan lapsia ei maailmassa kykene erottamaan Paholaisen vallassa olevista, ennen kuin vasta sitten, kun heidän sisäisen maailmansa tuottama hedelmä tulee näkyviin. Silloinkaan ei kannata ottaa tuomiovaltaa Jumalalta itselleen. Apostoli Paavali on tästä esimerkki. Jos Paavali olisi eliminoitu pois silloin, kun hän vainosi kristittyjä, olisi Jumalan valtakuntaa eteenpäin vievä hyvä hedelmäkin jäänyt Paavalin kautta tulematta.

Matt. 13:24-30 ja 37-43. Jeesus esitti heille toisen vertauksen taivasten valtakunnasta: "Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin. Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?' Isäntä sanoi heille: 'Se on vihamieheni työtä.' Miehet kysyivät silloin häneltä: 'Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?' 'En', hän vastasi, 'te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin. Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.'

"Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika. Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa. Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana, elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat enkeleitä. Niin kuin rikkavilja kootaan ja hävitetään polttamalla, niin tapahtuu maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä. Enkelit heittävät heidät tuliseen pätsiin, ja siellä itketään ja kiristellään hampaita. Mutta Jumalan omat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko.

Me otamme helposti Jumalan valtakunnan avaimet itsellemme jos itse erottelemme ihmisiä viljaksi ja rikkaviljaksi. Korostamme helposti omia ansioitamme "viljana" ja muiden pahuutta "rikkaviljana". Ihmisen oma vanha luonto pyrkii aina ottamaan edes hiukan kunniaa itselleen. Tämä käy ilmi vähäisemmässä määrin esim. siinä, kun siksi perustuskallioksi, jolle Jeesus rakentaa valtakuntansa, sanotaankin Pietarin ja muiden tunnustusta (Matt. 16:15-19, Jes. 51:1). Suuremmassa määrin tämä ilmenee siinä, että Paavin sanotaan olevan Kristuksen sijainen maan päällä. Jumalan valtakunnan lapsetkaan kun eivät pääse eroon vanhasta luonnostaan, ennen kuin vasta taivaassa.

Paavin hiipassa lukee "Jumalan pojan sijainen". Tämä väärintulkinta alkoi siitä, kun Augustinus (k. 430) samaisti ilmestyskirjassakin mainitun 1000 –vuotisen ajanjakson katoliseen kirkkoon. Keskiajalla tämä oppi vääristyi vielä lisää, kun Kristuksen hallitseva asema 1000 –vuotisen aikajakson aikana siirtyi paaville.

Matt. 16:15-19. "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?" Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika." Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari (petrus, kivenkappale), ja tälle kalliolle (petra, kallio. Kallio on yksin Kristus, ei esim. tunnustus hänestä.) minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle (jokaiselle, joka on Kristus-kalliolla, koska tässä ei sanota että pelkästään sinulle) taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu."

Jes. 51:1. Kuulkaa minua, te jotka tavoittelette vanhurskautta ja etsitte Herraa! Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu, sitä kaivosta, jonka uumenista teidät on louhittu.

Room. 7:21-8:1. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. (Paavali kirjoitti näin ollessaan jo pelastunut Jumalan lapsi.)


Kirkkokaan, jonka pitäisi julistaa evankeliumia Kristuksesta, ei ole välttynyt keskuuteensa levinneeltä "rikkaviljalta". Verratessaan Jumalan valtakuntaa sinapinsiemenestä kasvavaan puuhun, Jeesus puhuu linnuista tämän puun oksilla. Nämä "linnut" eivät ole osa puuta (Jumalan valtakuntaa). Kyllähän näiden "lintujen" laulu kaunista on, mutta se ei johda ketään sisälle Jumalan valtakuntaan, ainoastaan "pesimään" siinä.

Matt. 13:31-32, Mark. 4:30-32, Luuk. 13:18-19. Jeesus esitti heille myös tällaisen vertauksen: "Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille."

Esimerkki tällaisesta "linnusta" on Marcus J. Borg. Hänen kirjoittamastansa kirjasta "Kristinuskon sydän", jossa hän turhentaa Kristuksen pelastustyön, kerroin viime alustuksessani.


Myös kaste liittyy oleellisesti Jumalan valtakuntaan mutta en käsittele sitä tässä alustuksessa. Kasteen merkitys pelastustapahtumassa ymmärretään eri kristillisissä piireissä eri tavoilla. Kasteen perusteista voi lukea esim. Matti Väisäsen kirjasta "Pelastuksesta osalliseksi" (Sley-Media Oy, 2017). Kirja on Väisäsen yhteenveto useamman kymmenen vuoden tutkimuksesta, joten se on melko tiivis.


Jumalan valtakunnasta, joka on salattu, kerrotaan lisäksi seuraavissa Raamatun kohdissa;


Me voimme edistää Jumalan valtakunnan läsnä olemista keskuudessamme mm. seuraavilla tavoilla;

Matt. 6:9-10, Luuk. 11:2. Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Jaak. 4:2-3. … mutta jäätte vaille, koska ette pyydä. …

Matt.10:7-8. ja julistakaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

1. Piet.4:10. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.

2. Tim.4:1-4 kohta on vakava varoitus niille, jotka ovat seurakunnassa johtavassa asemassa. Mikäli he laiminlyövät asemansa tuomat velvoitteet, he joutuvat siitä Jumalan edessä tilille (Hepr. 13:17).

Matt. 13:52. Silloin hän (Jeesus) sanoi heille: "Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa."

Matt. 28:19-20. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.

2. Tim.4:1-4. Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.

Luuk. 9:1-2. Jeesus kutsui koolle kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille voiman ja vallan parantaa taudit ja karkottaa pahat henget. Hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita.

Matt. 19:12. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon."

Luuk. 4:43-44, Luuk. 8:1. Mutta Jeesus sanoi: "Minun on vietävä Jumalan valtakunnan ilosanoma myös muihin kaupunkeihin, sitä vartenhan minut on lähetetty." Ja hän saarnasi Juudean synagogissa.

Luuk. 9:11. Ihmiset saivat kuitenkin tietää, missä hän (Jeesus) oli, ja lähtivät hänen peräänsä. Jeesus antoi heidän tulla luokseen. Hän puhui heille Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki, jotka olivat avun tarpeessa.

Apt. 19:8-10. Kolmen kuukauden ajan Paavali sitten kävi synagogassa, keskusteli siellä ja puhui rohkeasti ja vetoavasti Jumalan valtakunnasta. Kun muutamat kuitenkin kovettivat sydämensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat Herran tiestä pahaa kaikkien kuullen, Paavali lähti heidän luotaan ja vei opetuslapset mukanaan. Siitä alkaen hän opetti ja keskusteli päivittäin Tyrannoksen koulussa. Tätä jatkui kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian maakunnan asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan.

Apt. 28:30-31. Täydet kaksi vuotta Paavali sitten asui omassa vuokra-asunnossaan (Roomassa) ja otti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen. Hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti, kuka Herra Jeesus Kristus on, avoimesti ja kenenkään estämättä.

1. Tess. 2:10-12. Te voitte todistaa, ja itse Jumala, että käytöksemme teitä uskovia kohtaan oli puhdasta, oikeudenmukaista ja moitteetonta. Niin kuin tiedätte, me kehotimme ja rohkaisimme teitä jokaista kuin isä lapsiaan ja vetosimme teihin, että eläisitte Jumalalle kelpaavaa elämää, sillä hän kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa.


Ketkä ovat sisällä Jumalan valtakunnassa ja ketkä eivät ole? Meillä yhdelläkään ei ole oikeutta lausua kadotustuomiota kenellekään (Luuk. 6:37 ed. käännös). Mutta ei ole oikein myöskään sanoa, että selkeästi Raamatun sanan vastaisesti elävät ihmiset olisivat sisällä Jumalan valtakunnassa. Heille niin kuin meillekin Jumala antaa mahdollisuuden tunnustaa syntimme ja pyytää Jumalalta voima tehdä parannus.

Matt. 5:2-3 ja 10. Silloin hän (Jeesus) alkoi puhua ja opetti heitä näin: "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. … Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.

Matt. 7:20-23. Hedelmistä te siis tunnette heidät. "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'

Matt. 21:28-32. "Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.' 'En minä halua', poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni. "Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: 'Menen kyllä, isä', mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?" "Edellinen", he vastasivat. Jeesus sanoi: "Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä.

Matt. 5:20. Minä (Jeesus) sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan. (Tällä Jeesus tahtoi sanoa, että sillä fariseusten valitsemalla tiellä, jolla Jeesus Kristus hylätään, ei päästä taivaaseen.)

Matt. 18:1-6, Luuk. 18:15-17, Mark. 9:42-50. … opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. (Rooman valtakunnassa keisaria vastaan majesteettirikoksen tehneitä rangaistiin näin.)

Matt. 19:13-14, Mark. 10:13-16. Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.

Matt. 19:23-26, Mark. 10:23-27, Luuk. 18:24-27. Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: "Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!" Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: "Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista."

Jaak. 2:5. Kuulkaa, rakkaat veljeni! Onhan Jumala valinnut juuri maailman silmissä köyhät olemaan uskossa rikkaat ja perimään valtakunnan, jonka Jumala on luvannut häntä rakastaville.

Luuk. 6:20. Jeesus katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: "Autuaita olette te köyhät (köyhä, nöyrä, ahdistettu), sillä teidän on Jumalan valtakunta.

Matt. 23:11-15. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan. "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät. "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te viette leskiltä talot ja latelette pitkiä rukouksianne vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan teidän tuomionne. "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te kierrätte maat ja meret hankkiaksenne edes yhden käännynnäisen, ja kun siinä onnistutte, teette hänestä helvetin oman, kahta vertaa pahemman kuin itse olette.

Luuk. 13:22-30. Jeesus vaelsi kohti Jerusalemia. Hän kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti. Joku kysyi häneltä: "Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?" Jeesus vastasi: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene. "Tulee hetki, jolloin talon isäntä nousee ja sulkee oven. Kun te sitten seisotte ulkona, kolkutatte ovelle ja huudatte: 'Herra, avaa meille!', hän vastaa: 'Keitä te olette? En tunne teitä.' Silloin te alatte selittää: 'Mehän söimme ja joimme sinun kanssasi, ja sinä opetit meidän kaduillamme.' Mutta hän sanoo: 'Keitä te olette? En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryydentekijät.'

1. Kor. 6:9-11. Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat (huorintekijät) eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät. Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimasta.

Gal. 5:19-25. Lihan (ihmisen vanha luonto) aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.

Paavali piti huolen siitä, että sen aikainen seurakunta tiesi hyvin, ettei kenelläkään (katumattomalla) siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella (Ef. 5:5). Nykyisin tuntuu siltä, että monikaan seurakuntalainen ei tätä tiedä. Mutta, ettei häntä, joka tulee aralla omallatunnolla sanankuuloon, suljettaisi jumalan valtakunnan ulkopuolelle, kannattaa saarnaan pyytää Pyhän Hengen johdatusta.

Ef. 5:5. Tehän tiedätte hyvin, ettei kenelläkään siveettömällä eikä saastaisella ole osaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnasta, ei myöskään ahneella, sillä hän on epäjumalanpalvelija.

Kol. 4:5-6. Suhtautukaa viisaasti ulkopuolisiin, käyttäkää sopivaa hetkeä hyväksenne. Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen. Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte.


Jumalan valtakunta on vielä tuleva myös näkyvänä ja kunniassaan. Tämä tapahtuu silloin, kun Jeesus tulee toisen kerran maan päälle kuninkaana ja tuomarina. Otan tähän katkelmia Raimo Mäkelän kirjoittamasta 60 -sivuisesta kirjasta "tuhatvuotinen valtakunta" (Perussanoma Oy 2008).

Tuhatvuotinen valtakunta on tietty tuleva pitkä ajanjakso. Silloin nykyisessä luodussa maailmassa, Jeesuksen paluun jälkeen, Jumalan hyvä tahto toteutuu Jeesuksen ja seurakunnan hallitessa. Vasta sen jälkeen toteutuu viimeinen tuomio ja sitä seuraava uusi luominen.

Tuhatvuotinen valtakunta osoittaa, mihin ihmiskunta olisi kyennyt kulttuurissaan Jumalan yhteydessä, Jumalaa totellen, Jumalan "taloudenhoitajana", ilman Saatanan vaikutusta ja syntiinlankeemusta.

Tuhatvuotinen valtakunta on myös Jumalan tuomion yksi, kouriintuntuva peruste. Se osoittaa, millainen maailma olisi voinut olla Jumalan luomistyön jäljiltä, mutta millaiseksi ihmiset tekivät sen suostuessaan seuraamaan Saatanaa. Sitä taustaa vasten ihmisen synti eli Jumalan luomislahjojen väärinkäyttö, tulee entistä karmeammaksi ja Jumalan tuomio entistä ymmärrettävämmäksi ja vastaansanomattomaksi.

Johanneksen ilmestyksessä tuomio tulee vasta tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen, ei sitä ennen.

Nykyinen maailma ei ole tuhatvuotinen valtakunta eikä voi sellaiseksi kehittyä. Nyt kuljetaan kohti kauheaa tulevaisuutta. Mutta Kristuksen paluun ja antikristuksen tuhoamisen jälkeen kaikki muuttuu. Tämä on tuhatvuotisen valtakunnan suuri ja tärkeä sanoma.

Dan. 2:41-45. "Se, että näit jalkojen ja varpaiden olevan osaksi ruukkusavea ja osaksi rautaa, tarkoittaa, että tämä (maallinen, ihmisten muodostama) valtakunta on oleva jakautunut mutta siinä on raudan lujuutta, niin kuin näit rautaa olevan ruukkusaven seassa. ... "Noiden kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti,

Dan. 7:24.-27. Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka tulevat hallitsemaan sitä valtakuntaa. Heidän jälkeensä nousee vielä yksi. Hän on erilainen kuin edelliset ja kukistaa kolme kuningasta. Uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan, tuhoaa Korkeimman pyhiä ja pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain. Korkeimman pyhät annetaan hänen armoilleen ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Mutta oikeus on istuva tuomitsemaan, ja hänen valtansa otetaan häneltä pois, se tuhotaan ja hävitetään lopullisesti. Kuninkuus ja valta ja valtakuntien mahti kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Sen kansan valtakunta on ikuinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat ja tottelevat sitä.

Luuk. 21:29-32. Hän (Jeesus) esitti heille myös vertauksen: "Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu.


Olotila tulevassa Jumalan valtakunnassa.

Matt. 5:19. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.

Matt. 11:11, Luuk. 7:28. "Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän (Johannes Kastaja).

Matt. 19:27-30. "Entä me?" kysyi silloin Pietari. "Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?" Jeesus sanoi heille: Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.

Matt. 22:30, Mark. 12:25. Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.

Fil. 3:20-21. Mutta me olemme taivaan kansalaisia, ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta. Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken.

1. Kor. 15:48-53. Millainen tuo maallinen ihminen oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi. Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta. Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.


Lopullinen Jumalan valtakunta alkaa Jeesuksen antaessa valtakunnan Isälle Jumalalle (1. Kor. 15:24). Tämä tapahtuu kuitenkin vasta viimeisen tuomion jälkeen kun Saatana ja kuolemakin ja on tuhatvuotisen aikakauden jälkeen heitetty tulijärveen (Ilm. 20:10 ja 14).

1. Kor. 15:22-26. Sillä niin kuin kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat, niin myös kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee. Sitten seuraa kaiken päätös, kun hän luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan, mahdin ja voiman. Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.

Matt. 25:31-46. "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.' "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?' Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.' "Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?' Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' "Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

Hepr. 12:27-29. Sanat "vielä viimeisen kerran" tarkoittavat sitä, että kaikki luotu järkkyy ja siirtyy sijoiltaan, jotta se, mikä ei järky, pysyisi paikallaan. Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli.

Ilm. 20:7-10. Kun tuhat vuotta tulee täyteen, ... Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti.

Ilm. 20:11-15. Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. ... Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.


Kun me rukoilemme Isän Jumalan valtakunnan tulemista, se tarkoittaa kaikkea edellä olevaa. Jo nyt me saamme olla sisällä Jumalan valtakunnassa (Kristuksessa) ja samalla odottaa Jumalan valtakunnan lopullista ilmestymistä (Kristuksen paluun jälkeistä aikaa).

Ilm. 22:12-17. Minä (Jeesus) tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. … Henki ja morsian (Kristukseen uskova seurakunta) sanovat: "Tule!" Joka tämän kuulee, sanokoon: "Tule!" Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä.

13