Mikä kristinuskossa ja kristittynä elämisessä on tärkeintä

Tärkeintä on syntien anteeksi saaminen ja Jumalan lapseksi pääseminen. Vasta sen jälkeen opitaan tuntemaan Jeesus Kristus Pyhän Hengen vaikutuksesta. Sen seurauksena asettuu kristinuskossa ja kristittynä elämisessä kaikki muukin kohdalleen.

Kristinuskon tärkein sanoma on sovitus. Sovitus, jossa Jumala itse sovitti luomansa ihmiskunnan itsensä kanssa. Sovitus, jossa Jumalan Poika, Jeesus Kristus, kuoli ristillä kuolemaan tuomitun ihmisen sijaisena. Tätä vastaan maailma ja maallistunut kristinuskonto hyökkäävät kaikkein rajuimmin.

Jos synti mitätöidään (jos ihminen ei olisi syntinen), silloin ei tarvita sovitusta eikä Jeesusta Kristusta synnin sovittajana. Miten synti sitten yritetään mitätöidä? Kahdella tavalla; Tehdään synnistä puhuminen epäsoveliaaksi ja vaietaan Raamatun sanomasta synnin ja tuomion osalta.

• Synnistä ei ole soveliasta enää puhua, koska sen kuuleminen mukamas alkaa ahdistaa osaa ihmisistä. Samojen ihmisten mielestä televisio-ohjelmat kuitenkin voivat olla täynnä väkivaltaa. Jeesus kyllä mainitaan mutta ei syntien sovittajana eikä varsinkaan lopunajan tuomarina. Jeesuksen sovintoverestä puhuminen on jo joillekin ihmisille kauhistus. Jumalaa ei myöskään saisi enää sanoa Isäksi, koska sekin ahdistaa tätä "isätöntä" sukupolvea. Näin on jo Ruotsin Luterilaisessa kirkossa neuvottu tekemään.

Erääseen seurakuntaan valittiin uusi kirkkoherra. Ensitervehdykselle tuli pariskunta, joka sanoi; "Edellinen kirkkoherra puhui aivan liikaa Kristuksen verestä. Ettehän te tee niin?" "En tule puhumaan liikaa Kristuksen verestä", sanoi kirkkoherra; "sillä, Kristuksen verestä ei koskaan voi puhua liikaa."

Mikäli synnistä ja ihmisen syntisyydestä ei enää puhuta, ei puhuta myöskään henkilökohtaisen parannuksen teon tarpeesta eikä siitä, että oikea parannus on mahdollista vain Jeesuksen Kristuksen yhteydessä syntinsä tunnustaen ja Hänen sovintovereensä turvaten.

Kristitty ei voi luopua siitä tosiasiasta, että ilman yhteyttä Kristukseen hän on kadotettu syntinen, mutta uskomalla Jeesuksen Kristuksen sovintokuolemaan puolestaan, hänestä tulee pelastettu Jumalan lapsi, joka on saanut ja saa syntinsä anteeksi.

• Raamattua ei myöskään haluta kokonaisuudessaan pitää Jumalan sanana. Sillä, jos Raamattu on Jumalan sanaa, silloin jokainen ihminen joutuu aikanaan vastuuseen ajatuksistaan, sanoistaan, teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Darvinistisella kehitysopilla yritetään tehdä satukertomukseksi varsinkin 1. Mooseksen kirjan alkuluvut. Mutta jos ne (luominen, syntiinlankeemus ja lupaus vaimon siemenestä) ovat satua, on johdonmukainen johtopäätös, että muukin osa Raamatusta on satua. Tähän tulokseen moni kehitysopin sisäistänyt kristitty on tullut – ja on eronnut kirkosta.

• Tosiasia kuitenkin on, että Jumala loi maailman kuudessa päivässä noin 6000 vuotta sitten. Tämän vahvistavat myös tieteen viimeaikaiset havainnot. Jumalasta luopunut maailma yrittää kuitenkin viimeiseen asti ja kaikin keinoin pitää kiinni miljardeista vuosista ja Darvinistisesta kehitysopista, koska heillä ei ole muutakaan. Koska tieteen uusimmat havainnot todistavat, että elämä ei ole voinut syntyä itsestään, etsitään nyt epätoivoisesti elämän lähdettä avaruudesta (tai ainakin siirretään ihmisten huomio muualle, etteivät he heräisi näkemään totuutta).

• Kaikki geeniteknologian viimeisimmät havainnot viittaavat siihen, että alussa oli geneettisesti täydellinen ihmispari, mies ja nainen. Oletettu yhteys apinoihin on jo kaatunut geneettisesti mahdottomana. Me nykyisin elävät ihmiset, jotka olemme noin 6000 vuoden ajan kuluessa saaneet solujemme kopioitumisessa lukuisia geenivirheitä ja sen seurauksena kolmekymmentä tuhatta sairautta, olemme kovaa vauhtia rappeutumassa. Ei ihmiskunta ole kehittymässä, kuten meille uskotellaan.

Darvinistisen kehitysopin kannattajat haluavat pitää kiinni opistaan, vastakkaisista todisteista huolimatta koska muuten he joutuisivat sen tosiasian eteen, että Jumala luojana on olemassa ja Ihminen on luotu ja syntiin langennut olento ja että ihminen joutuu kerran teoistaan tuomiolle. Valitettavasti kirkko kehitysopillisissa kannanotoissaan pitää vielä yhtä jumalankieltäjien (ateistien) kanssa.

Kristitty ei voi luopua siitä tosiasiasta, että Raamattu on historiallisesti totta. Konkreettisesti totta ovat myös Raamatun alkuluvut koskien luomista, syntiinlankeamista ja vedenpaisumusta.

Kristinuskossa luovuttamatonta on myös se, että syntien anteeksisaaminen (sovitus) jää turhaksi, ellei ihminen hyväksy pelastajakseen ja syntiensä sovittajaksi ristiinnaulittua Jeesusta Kristusta. Se, että on olemassa Jumalan lapsia, jotka jo nyt, eläessään, ovat taivaan kansalaisia, tarkoittaa myös sitä, että monet ihmiset eivät sitä ole vaikka he itse niin luulisivatkin. Kaikki eivät pääse taivaaseen, vaikka joku niin väittääkin.

Miten ihmisestä sitten voi tulla Jumalan lapsi ja taivaan kansalainen?

1. Jumala on jo ennalta tehnyt kaiken valmiiksi. Jeesus Kristus on konkreettisesti kuollut ristillä meidän sijaisenamme. Synti ei enää ole se tekijä joka erottaa meidät Jumalasta vaan se, ettei uskota Jumalan ilmoittamaan Sanaan syntien sovittajasta, Jeesuksesta Kristuksesta.

Joh. 16:9. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun (Jeesukseen)

Joh. 1:29. … Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

2. Jumala tarjoaa Jeesuksessa Kristuksessa olevaa sovitusta meille ilmaiseksi, lahjana. Sitä ei voi itse hankkia, siihen ei voi mitään lisätä ja sitä ei voi millään omallaan ansaita. Sen voi vain ottaa vastaan.

Ef. 2:8-9. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.

3. Joka hyväksyy (ei torju) Jeesuksen Kristuksen syntiensä sovittajaksi, siirtyy kuolemasta elämään. Jumala adoptoi hänet lapsekseen ja antaa lapseuden vakuudeksi Pyhän Hengen. Tätä sanotaan uudestisyntymiseksi (Joh. 3:3).

Ellei ole varma siitä, onko jo Jumalan lapsi vai ei, se kannattaa varmistaa pyytämällä että Jeesus Kristus tulisi oman elämän valtiaaksi.

Ef. 1:13-14. Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

Joh. 3:3. Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."

4. Jumalan lapselleen antama Pyhä Henki alkaa kasvattaa meitä ja kuljettaa meitä pois syntielämästä – jos vain itse siihen suostumme. Kasvu vie oman aikansa ja lankeemuksiakin tulee mutta Jumala on kärsivällinen ja uskollinen.

Tit. 2:11-12. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa,

Ef. 4:30-32. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.

5. Jokainen, joka pysyy Jeesuksessa Kristuksessa, välttyy kadotustuomiolta.

2. Kor. 5:10. Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa.

Room. 8:1-2. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Kristityllä elämän tarkoitus on oppia tuntemaan Jeesus Kristus. Paavali halusi oppia tuntemaan Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulittuna. Jumalan voima ja Jumalan viisaus on nimenomaan ristiinnaulitussa Jeesuksessa Kristuksessa. Yhdelläkään, joka ei tunnusta ristiinnaulittua Jeesusta Kristusta Herrakseen, ei ole Jumalan voimaa eikä Jumalan viisautta. Tällainen ihminen on vain oman maailmallisen viisautensa varassa.

1. Kor. 1:23-24. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

1. Kor. 2:1-5. Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta. … Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan.

Jeesuksen risti (ristiinnaulittu Kristus) erottaa Jumalan lapset maailmasta. Maailma hyväksyy muunlaiset Jeesukset ja kristukset (messiaat) mutta ei Ristiinnaulittua Kristusta, koska se ei halua kuulla puhuttavan synneistään.

Monessa valtiossa sallitaan syntymättömän lapsen tappaminen ja nykyisin jo kuudessa valtiossa vanhusten ja sairaiden armomurhat. Eräs ateismia tunnustava nobelisti on jopa esittänyt, että vasta kolmepäiväinen lapsi katsottaisiin ihmiseksi, jolloin vanhemmille jäisi aikaa miettiä, haluavatko he sen. Tätä perustellaan sillä, että ei ole eroa syntymättömän ja vastasyntyneen lapsen välillä. Tähän on tultu, kun on luovuttu Raamattuun perustuvasta ihmiskäsityksestä. Raamatun sanan vastaiset (avio)liitotkin ovat arkipäivää.

Mitä Paavali tarkoittaa, kun hän sanoi että; "Jeesuksen Kristuksen ristillä minun vanha luontoni on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu?" (Room. 6:6) Miten Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitseminen koskee meitä, jotka uskomme Kristukseen syntiemme sovittajana ja myös sen että Raamattu on Jumalan sanaa?

Room. 6:6. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen (Jeesuksen) kanssaan ristiinnaulittu

Gal. 6:14. Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle.

Kun Jeesus Kristus ristiinnaulittiin, meidän jokaisen syntinen vanha luontomme oli kätkettynä Kristukseen. Muunlaista luontoahan meillä ennen pelastumistamme ei ole ollutkaan. Kun Kristus ristillä otti kaiken synnin itseensä (2. Kor. 5:21), Hän otti itselleen myös minun syntini ja kuoli ristillä. Hän sisällytti kuollessaan itseensä myös sen minun pakollisen kuolemani jonka olen synneilläni ansainnut (Room. 6:10-12). Niinpä, kun laki, Jumalan pyhyys ja oikeudenmukaisuus vaativat minullekin synneistäni kuolemantuomiota, Tuomarina toimiva Jeesus Kristus (Apt. 17:30-31) voi nyt sanoa; "Rangaistus on täytetty. Tämä ihminen on jo kuollut, sillä hän on ollut kätkettynä minuun (Jeesukseen Kristukseen) kuollessani ristillä ja Minä tunnen hänet."

Jeesus Kristus nousi kuolleista ja astui ylös taivaisiin. Tällä perustalla lepää meidän uusi asemamme ja uusi luontomme. Jeesus Kristus, joka on nyt meidän vanhurskautenamme (meillä ei edelleenkään ole omaa vanhurskautta), on Isän Jumalan luona taivaissa (Joh. 16:10) ja Jumala antaa meille lahjana Kristuksen Jeesuksen vanhurskauden jos suostumme olemaan yhdistettynä ristiinnaulittuun Kristukseen. Jumala itse tekee meistä Jeesuksessa Kristuksessa uuden luomuksen (Room. 6:3-11), me uudestisynnymme kun uskomme Jeesukseen Kristukseen.

Kasteessa meidät yhdessä Kristuksen kanssa haudattiin ja herätettiin eloon kun uskoimme Jumalaan joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Kuten ympärileikkaus yhdisti ihmisen vanhaan lakiliittoon, kaste ja usko yhdistää nyt ihmisen siihen uuteen liittoon, jonka Jumala teki Jeesuksessa Kristuksessa (Kol. 2:11-13).

2. Kor. 5:21. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.

Room. 6:10-12. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja.

Room. 6:3-11. Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.

Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia. Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta. Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan.

Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.

Kol. 2:11-13. Häneen teidät on yhdistänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty, Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois. Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa. Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi,

Vaikka moni asia kristinuskossa on tunteenkin asia, tämä oman vanhan luonnon pitäminen ristillä Kristuksen kanssa on tiedon ja tahdon, ei tunteen asia.

Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus (2. Kor. 5:17). Se elämä, jota tässä ruumiissa vielä eletään, eletään uskoen Jumalan Poikaan (Gal. 2:20). Jeesukseen Kristukseen uskovan vanha luonto on ristiinnaulittuna Jeesuksen kanssa ristillä (Gal. 5:24). Näin meidän tulee ajatella (Room. 6:10-12), ja pitää katseemme Kristukseen suunnattuna (Hepr. 12:1-2) sekä Pyhän Hengen avulla lopettaa vanhan luontomme hemmottelu ja totteleminen. Tätä sanotaan kilvoitteluksi.

2. Kor. 5:17 - 6:1. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!

Gal. 2:19-20. Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.

Gal. 5:24. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen.

Room. 13:14. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.

Meidän vanha luontomme ei kuitenkaan halua olla ristillä. Usein me päästämme sen ristiltä pois, kun se tekohurskaana alkaa tehdä itsekin jotain pelastuksensa eteen ja "alistuu sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa" (Kol. 2:20-21). Vanha luontomme valvoo myös mielellään muita ja muiden tekemisiä ja tekee "hurskaita" tekoja kunniaa saadakseen. Tätä sanotaan valvomattomuudeksi.

Kol. 2:20-21. Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"?

Kol. 3:1-3. Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan.

Kol. 3:9-10. Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.

Vanha luontomme osaa kyllä naamioitua "hurskaaksi" ja rukoilee esim. seuraavalla tavalla; "Herra, anna minulle armolahjoja, että voisin niiden avulla tehdä työtä sinun kunniaksesi." Kumpi tässä tulisi käyttämään armolahjoja, minä vai Herra?

Parannuksen teko on sitä, kun viemme sen oman vanhan luontomme takaisin Jeesuksen luo ristille. Jos me emme enää tarvitse ristiinnaulittua Jeesusta Kristusta jokapäiväisessä elämässämme, silloin me olemme jo antautuneet vanhan luontomme valtaan. Paavali sanoi vanhan luontonsa vuoksi, josta mekin pääsemme eroon vasta taivaassa, että hän haluaa tuntea Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulittuna (1. Kor. 2:1-5).

2. Kor. 5:1-2. Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme

Eli; Tärkeintä kristinuskossa on sanoma ristiinnaulitusta Jumalan Pojasta, Jeesuksesta Kristuksesta, joka kuoli ristillä sovittaakseen meidän syntimme. Jumalan Pojan kuolema ei ole vertauskuva, vaan ajassa ja paikassa tapahtunut todellinen tapahtuma.

Kristitylle tärkeintä on omassa elämässään elää todeksi Jeesuksen Kristuksen läsnäoloa, pitäen vanhaa luontoaan Herramme kanssa ristiinnaulittuna.