Kuolleiden tila ennen ylösnousemusta

Tässä alustuksessa en käsittele muiden uskontojen esittämiä käsityksiä siitä, mikä ihmistä kohtaa ruumiillisen kuoleman jälkeen. Kristittyjenkin osalta keskityn yksinomaan ruumiillisen kuoleman ja ylösnousemuksen väliseen aikaan.

Kuolleiden tilasta ennen ylösnousemusta (välitilaoppi) on kristityillä useita eri käsityksiä, kuten;

• sielut puhdistuvat taivasta varten kiirastulessa,

• sielut odottavat ylösnousemustaan tietoisessa tilassa (pahat ja hyvät erillään toisistaan),

• välitilaa ei ole, eli sielut ”nukkuvat” tiedostamatta omaa olemistaan (ovat pelkästään Jumalan mielessä).

Jokaiselle käsitykselle löytyy jokin peruste Raamatusta (eihän ao. käsitystä muuten olisi syntynytkään). Kannattaa kuitenkin muistaa, että kyseessä oleva oppi ei vähimmässäkään määrin liity siihen, miten ihminen itse pelastuu. Ihminen pelastuu yksinomaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, hänen ristillä tekemänsä sovitustyön omalle kohdalleen.

Omasta käsityksestään, millaisessa tilassa ruumiillisesti kuolleet ovat, kannattaa pitää kiinni aina siihen asti, kunnes joku Raamatun alkukielen merkitykset huomioon ottaen kokonaisvaltaisesti muuta esittää. Tätä alustusta ei ole tarkoitettu sellaiseksi.

Room. 14:22-15:2. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä. Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä.

Room. 14:21. Sinun on hyvä … välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi.

Kannattaa myös muistaa, että me teemme opetuslapsia Herrallemme Jeesukselle, emme itsellemme.

Room. 14:4-8. Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu - vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä. Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa. Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle.

Kiirastuli

Wikipedian mukaan;

Kiirastuli ('puhdistuspaikka') on katolisen kirkon teologian mukaan olotila, jossa pelastuneen ihmisen sielu kuoleman jälkeen puhdistuu synneistä ennen taivaaseen pääsyä. Useimmat taivaaseen pääsevät tarvitsevat katolisen kirkon käsityksen mukaan tällaista puhdistusta ennen kuin kohtaavat Jumalan. Sitä vastoin kadotukseen joutuvat eivät käy kiirastulessa.

Katolisen kirkon katekismuksen mukaan "ne, jotka kuolevat Jumalan armossa ja ystävinä, mutta eivät ole täydellisesti puhdistuneet, saavat kyllä olla varmoja ikuisesta pelastuksestaan, mutta he joutuvat kuolemansa jälkeen läpikäymään puhdistuksen saavuttaakseen sen pyhyyden, joka on välttämätön taivaan iloon pääsemiseksi".

Käsitys kiirastulesta nojaa käytäntöön rukoilla vainajien puolesta. Tähän liittyy sielunmessujen viettäminen. Katekismuksen mukaan "kirkko on jo varhaisimmista ajoista asti kunnioittanut vainajien muistoa ja kantanut heidän puolestaan esirukouksia ja varsinkin eukaristista uhria, jotta he puhdistuisivat ja pääsisivät autuaaksi tekevään Jumalan katselemiseen. Kirkko suosittaa myös almuja, aneita ja katumustekoja vainajien puolesta."

Katolinen kirkko katsoo kiirastulen olemassaolon näkyvän jo Raamatun kirjoissa; kirkkoisillä se on havaittavissa varhaisimmillaan 200–400-luvuilla. Oppi määrättiin pakolliseksi uskonkappaleeksi kirkon jäsenille vuonna 1274.

Protestanttisten kirkkojen ja liikkeiden piirissä oppia kiirastulesta ei hyväksytä. Martti Lutherin mukaan kiirastulen olemassaolosta ei voida sanoa mitään.

Ortodoksisen teologian mukaan ihmiset ovat kuolemansa jälkeen välitilassa, jossa he ovat tietoisia, mutta kirjaimellista puhdistavaa tulta ei ortodoksisen kirkon mielestä ole. Ortodoksisen näkemyksen mukaan sielut siirtyvät pois välitilasta viimeisen tuomion jälkeen.

Dante Alighierin teos Jumalainen näytelmä lienee kuuluisin kaunokirjallinen kuvaus kiirastulesta. Dante kuvaa kiirastulen pengerretyksi vuoreksi. Kun syntinen on viimein puhdistunut synneistään, hän voi nousta vuoren huipulle, mistä alkaa paratiisi. Danten näkemys kiirastulesta on kuitenkin taiteilijan oma, eikä sinänsä edusta kirkon virallista näkemystä. Kirkon viralliseen näkemykseen ei myöskään kuulu käsitys kirjaimellisesta, polttavasta tulesta, vaan ylipäätään kärsimyksestä tai taakasta, josta sielu kiirastulen myötä vapautuu.

Topi Jääskeläisen kirjoituksesta SLEYN nettisivulta

Katolisen kirkon Katekismuksen kiirastulta käsittelevä vajaan sivun mittainen alaluku on otsikoitu "Viimeinen puhdistus, tai kiirastuli". Teoksen mukaan "kaikki, jotka kuolevat Jumalan armossa ja ystävyydessä, mutta ovat vielä epätäydellisesti puhdistuneita, ovat tosin varmoja iankaikkisesta pelastuksestaan; mutta kuoleman jälkeen heihin kohdistuu puhdistaminen, niin he saavuttavat sen pyhyyden, joka on välttämätöntä sisälle pääsyyn taivaan iloon." (1030). Kyseessä nähdään olevan nimenomaan valittujen puhdistaminen, joka kirjan mukaan eroaa täysin kirottujen (ts. niiden, joita ei ole valittu) rangaistuksesta. Tämän opin muotoilemisen taustalla Katekismus sanoo olevan mm. Trenton (1545-63) kirkolliskokouksen (1031). Opin tueksi esitetään 1. Kor. 3:15, 1. Piet. 1:7 ja apokryfinen 2. Makk.12:46.

1 Kor. 3:14-15. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.

1 Piet. 1:7. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.

2 Makk. 12:46. Sen tähden on hän (Juudas Makkabealainen) myös rukoillut näiden kuolleiden puolesta, että synnit heille anteeksi annettaisiin.

Tämän luterilaista kristittyä kummastuttavan opin taustalla on Rooman kirkon vanhurskauttamisoppi. Sen mukaan vanhurskauttaminen on ihmisessä tapahtuva pyhitys- eli paremmaksituloprosessi, joka ei tule tässä maailmassa milloinkaan valmiiksi. Jumalan armoa katoliset eivät ymmärrä anteeksiantavaksi, vaan otolliseksi tekeväksi armoksi. Sen voimalla ihmisen itsensä on kyettävä paremmaksi tulemisellaan ansaitsemaan pelastuksensa. Niinpä tämä kehitys ei ehdikään tulla valmiiksi tässä ajassa, vaan se jatkuu Katekismuksen mukaan kuoleman jälkeen juuri kiirastulessa, jossa tulen tehtävänä on polttaa jäljelle jäänyt kuona pois. Lutherin aikana tätä aikaa koetettiin lyhentää mm. aneilla. …

Edellä mainittuihin kolmeen raamatunkohtaan lisäisin itse vielä seuraavan;

Luuk. 12:40 ja 45-48. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista." … "Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: 'Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!' Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset. "Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.

Yllä mainittu raamatunkohta on 1 Kor. 3:14-15 kohdan lisäksi ainoita, joita minun mielestäni voisi käyttää kiirastuliopin perustelemiseen. Ne soveltuvat myös siihen ajatukseen, että Jeesuksen toisen tulemisen jälkeen Jumalan palvelijoillekin tulisi vielä ”kurinpalautus”, joka on jo aika lähellä kiirastulioppia. Kiirastulesta haetaan ratkaisua ilmeisesti siihen, miten ihmisen niitä ominaisuuksia, joita ei taivaassa ole kuten epätäydellisyys, riisutaan pois ennen taivaaseen pääsyä.

Itse oletan, että 1200 –luvulla joku paaveista olisi rahaa tarvitessaan paavinistuimelta antanut ko. oppilauselman. Aneiden myynti oli erittäin hyvä tulonlähde. Koska paavi on katolisen kirkon opin mukaan näissä tilanteissa (Jumalan Pojan sijaisena) erehtymätön, ei oppia haluta/voida enää perua. Näin tulkinnanvaraisten raamatunkohtien perustalle ei oppia ehkä kannattaisi rakentaa.

Minä en löydä itselleni Raamatusta riittävästi perusteluja voidakseni täysin yhtyä sellaiseen kiirastulioppiin, jossa pelastuksen (Jeesuksen) omaavat ihmiset vielä ruumiillisen kuolemansakin jälkeen kasvaisivat kärsimyksen kautta, vaikka se näyttäisi mahdollista olevan. Taivas on mielestäni edelleenkin kasvun paikka. Siellä itse asiassa joidenkin kasvu vasta pääsee vauhtiin. Jo täällä maailmassa Jeesuksen Kristuksen sovintoveren alla oleva ihminen alkaa kasvaa Jumalan tuntemisessa ja samanaikaisesti ”kuolee” niille omille haluilleen, jotka ovat vääriä. Tällainen kasvu, ”sielun puhdistuminen”, on mahdollista vain Jeesuksen Kristuksen läsnäolossa Pyhän Hengen työnä. Vaikka Jumala tämän maallisen vaelluksemme aikana käyttääkin ”puhdistustyökaluinaan” kärsimystä, ei se välttämättä tarkoita, että niin tapahtuisi Kristuksen omille myös ruumiin kuoleman jälkeen.

Hebr. 12.5-8. Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan: Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua - jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa. Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi? Jos te siis olette jääneet vaille kuritusta, josta kaikki muut ovat osansa saaneet, te olette äpäriä, ette laillisia lapsia.

Hebr. 12:22-24. (Seuraava on kirjoitettu elossa oleville seurakuntalaisille;) Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.

Luuk. 16:25. Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, ...

”Nukkuvatko” sielut, vai ovatko ne tietoisia?

Sen kannan puolustamiseksi, että sielut ruumiin kuoleman jälkeen ennen ylösnousemustaan olisivat tiedottomassa tilassa, on olemassa kirja; ”Kuoleman arvoitus”, kirjoittanut Arvo W. Arasola, julkaissut Kirjatoimi 2012. Kirja on päivitetty versio Arvo Arasolan kirjasesta ”Kuoleman arvoitus” vuodelta 1978. Kirjoista käy hyvin ilmi ne asiat, joilla sielun tiedottomuutta kuoleman unessa perustellaan.

Itse edustan toista kantaa kuin kirjan kirjoittaja ja siksi olen aikoinaan kommentoinut molempia kirjaversioita. Valitettavasti en ole saanut kommentteihini vastauksia (jälkimmäinen kirja voi olla sellainen), joten näistä asioista käytävä keskustelu on kesken. Otan tähän alustukseeni uudempaan kirjaan (2012) esittämiäni kommentteja.

Huomioithan, että esitän kommenteissani oman näkemykseni erehtyvänä ihmisenä. Huomioithan myös sen, etteivät nämä nyt tässä käsitellyt asiat liity ihmisen pelastumiseen. Molemmissa Arasolan kirjoissa esitettiin pelastuskysymys (se, miten ihminen pelastuu uskomalla yksinomaan Kristukseen) erittäin hienolla tavalla, johon oli ilo yhtyä. Vain tässä vähäpätöisessä asiassa (ja siitä johdetuissa asioissa) ajattelen eri tavalla kuin kirjan kirjoittaja.

Valitettavasti aikoinaan kirjoitin typistetysti kirjan kirjoittajan esitykset kommentteihini, joten täydellisemmän esityksen kirjan kirjoittajan mielipiteistä saa lukemalla hänen kirjansa.

Kommentit kirjaan ”Kuoleman arvoitus”

Seuraavassa 20.3.2013 esittämiäni (Sakari Tuunainen) kommentteja kirjaan ”Kuoleman arvoitus”, kirjoittanut Arvo W. Arasola, julkaissut Kirjatoimi 2012.

Kirjan tekstin olen merkinnyt etuliitteellä (KA), Oman kommenttini olen merkinnyt etuliitteellä (ST).

Kirjan teksti on lyhennetyssä muodossa, joten se kannattanee lukea kirjasta ennen kommenttia.

(ST) Yleistä: Se, mitä nyt käsittelen, ei ole pelastuskysymys. Raamatussa kerrotaan tarkasti se, miten ihminen pelastuu Jeesuksessa Kristuksessa ja miten hänestä tulee Jumalan lapsi. Se, mitä ihmiselle tapahtuu ruumiin kuoleman jälkeen, on jätetty vähemmälle. Sekin tieto on mielenkiintoista, mutta juuri siksi, että siihen viitataan vain ikään kuin ohimennen muissa yhteyksissä, olotilasta ruumiin kuoleman jälkeen on mahdollista päätyä erilaisiin lopputoteamuksiin. Seuraavassa tuon kirjan kirjoittajan näkemyksen rinnalle omia huomioitani, ikään kuin avartaen näkemystä, mutta korostan sitä, että nyt kyseessä ovat sellaiset asiat, joista saakin olla eri mieltä.

Fil. 3:12-16. En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. ... Meidän on vain jatkettava eteenpäin siitä, mihin olemme päässeet.

(ek.) Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!

(KA) Sivu 10 Kaksi vastakkaista ihmiskäsitystä

Ensimmäinen …

Ihminen on henkis-sielullis-ruumiillinen ykseys

Ihminen on kokonaan syntinen

Ihminen on kokonaan kuolevainen

Ihminen pelastetaan kokonaan

Ihmisen ikuisen elämän toivo on Kristuksessa.

Toinen …

Ihmisellä on katoava ruumis ja kuolematon sielu

Ruumis on aineellinen ja sielu on ihmisen jumalallinen ”korkeampi” osa

Sielu on ruumiissa kuin vankilassa

Kuolemassa sielu vapautuu.

(ST) Kirjoittaja tekee aivan oikeat johtopäätökset päätyessään siihen, että jälkimmäinen, dualistinen ihmiskäsitys on virheellinen. Mutta yksinkertaistetaanko asiaa nyt liikaa? Yksinkertaistamalla saadaan tietty selkeys, mutta samalla menetetään osa sisällöstä. Itse en tekisi jakoa aivan tällä tavalla, mitä kirjan kirjoittaja on tehnyt. Minun luetteloni ”oikeaksi ihmiskäsitykseksi” olisi seuraavanlainen (käyttäen kirjan kirjoittajan listaa apuna). Tästäkin ihmiskäsityksestä puuttuu oleellisia osia:

Ihminen on henkis-sielullis-ruumiillinen ykseys (näin on jo Vanhassa Testamentissa)

Ihminen on kokonaan syntinen

Ihminen on kokonaan kuolevainen (kuoleman määrittely on minulla kuitenkin erilainen kuin kirjan kirjoittajalla)

Ihminen pelastetaan kokonaan

Ihmisen ikuisen elämän toivo on Kristuksessa.

Ihmisellä on ”osittain” katoava ruumis (Huom. ylösnousemusruumis) ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä kuolematon sielu

Ruumis aineellisena ja sielu (mieli) henkisenä muodostavat koko pelastumattoman ihmisen

Sielu ”käyttää” ruumista eli vartaloa (sydämestä, ihmisen sisimmästä, nousevat pahat teot)

Kuolemassa sielu ja ruumis menevät kumpikin omaan paikkaansa odottamaan ylösnousemusta (ylösnousemusruumista).

(KA) Sivu 11 … Tämän mukaan vain ruumis, ei sielu, tarvitsisi kuolleista herättämistä tai ylösnousemusta.

(ST) Tämä vastakkainasettelu seuraa, mikäli pitäydymme pelkästään kirjan kirjoittajan esille ottamaan kahteen erilaiseen ihmiskäsitykseen.

Minun käsitykseni mukaan sielu on Jumalaan nähden kuollut siihen asti kunnes ottaa vastaan Kristuksen vapahtajanaan. Tällöin ihminen syntyy uudesti ylhäältä. Vanha luonto jää myös ihmisessä olemaan mutta se ei peri taivasta.

(KA) Sivu 11. Onko sielu kuolematon?

… sanat sielu tai henki mainitaan yhteensä noin 1700 kertaa, mutta ei kertaakaan sanan ”kuolematon” yhteydessä. …

Tästä johtuu, että sielun kuolemattomuutta todisteltaessa tuskin milloinkaan viitataan Raamattuun.

(ST) Ei se, että sanoja sielu ja henki ei mainita yhdessä, ole osoituksena niiden kuolemattomuudesta tai kuolevaisuudesta. Vaikka jotain ei Raamatussa mainittaisikaan, voi itse asia silti olla olemassa. Näin perusteltaessa ei kissaakaan olisi olemassa. Asian voi ilmaista monellakin tapaa ja tämä tapa on vain yksi monista.

Itse yritän nimenomaan perustella käsitykseni Raamatun sanalla. Olen myös valmis muuttamaan käsitykseni, kun joku Raamatun sanalla osoittaa minun olleen väärässä, tai itse tutkiessani Sanaa huomaan olleeni väärässä. Tämän vuoksi kommentoinkin tätä kirjaa, sillä käyn samanaikaisesti koko ajan itsetutkiskelua siitä, mihin minun oma uskonnäkemykseni perustuu. Tiedän, että Jumala haluaa totuutta salatuimpaan saakka, myös minun sydämessäni.

(KA) Sivu 15. Mitä on ruumis?

… Opille sielun kuolemattomuudesta on ominaista ruumiin halveksuminen, mikä on kokonaan vierasta Raamatulle.

(ST) En ymmärrä kirjan kirjoittajan tätä kommenttia. Ehkä tämä on seurausta siitä, että kirjassa käsitellään vain kahta ”typistettyä” ihmiskäsitystä. Ruumiin halveksuminen on vierasta Raamatulle ja myös kristilliselle opille sielun kuolemattomuudesta. Dualistiselle, Raamatun vastaiselle opille, se kylläkin on ominaista. Ruumiin ja ruumiillisen halveksiminen, itse asiassa kaiken aineellisen halveksiminen on gnostilainen harhaoppi, jota vastaan jo apostoli Paavali taisteli.

(KA) Sivu 18-19. Sielun kuolemattomuus sanan valossa

… Kun syntiselle omistetaan kuolemattomuus, joudutaan ristiriitaan Raamatun syntiä koskevan perusopin kanssa.

Raamattu rajoittaa kuolemattomuuden vain Jumalan ominaisuudeksi. …

Kuolematon on se, jota ei ole alistettu kuoleman mahdollisuuteen. Jos ihminen väittää, että hänellä on kuolemattomuus ja ettei häntä ole alistettu kuolemalle, kyseessä on mitä suurin ylpeys, koska se merkitsee ihmisen korottamista Jumalan vertaiseksi.

(ST) Edellä oleva pitää täysin paikkansa, kun puhutaan dualistisesta ihmiskäsityksestä.

Sen sijaan;

• Syntiselle omistetaan kuolemattomuus (eli hän alkaa elää), kun hän ottaa pelastuksen vastaan Jeesuksessa Kristuksessa. Kuoleman määritelmä ratkaisee sen, mitä kuolemattomuudella tässä tarkoitetaan. Ristiriitaa Raamatun syntiopin kanssa ei silloin ole.

• Raamattu todellakin rajoittaa kuolemattomuuden, kuten elämänkin, vain Jumalan ominaisuudeksi. Kun me olemme kätketyt Kristukseen ja meille on annettu Jumalan Pyhä Henki sinetiksi, en enää elä minä vaan Kristus minussa (Gal. 2:19).

• Jos ihminen väittää olevansa kuolematon ilman Jumalaa (kolmiyhteinen Jumala; Isä, Poika ja Pyhä Henki), kyseessä onkin mitä suurin ylpeys tai sitten perustavanlaatuinen harha.

(KA) Sivu 19.

… ihminen on kuolevainen sieluineen eli sieluna.

Jos väitämme että sielu on kuolematon, joudumme ristiriitaan Raamatun selvän opetuksen kanssa.

Onko Raamatussa yhtään kohtaa, joka puhuu sielun kuolemattomuudesta? Ei yhtään. …

(ST) Ihminen on todellakin kuolevainen sieluineen eli sieluna. Kun ihminen luotiin paratiisissa, Jumala puhalsi (ruah, pneuma / suomennettu sanoilla henki, tuuli) häneen ja niin ihmisestä (siihen asti tomusta tehty) tuli elävä sielu (ruumis-sielu-henki-kokonaisuus). Tämän jälkeen ihminen söi puusta, josta Jumala oli sanonut: … te tulette kuolemalla kuolemaan (kuoleman vahvistettu muoto).

Raamattu tuntee kuoleman kuitenkin muuna asiana kuin ruumiin kuolemisena. Paratiisissa tapahtui ensimmäinen kuolema (ero Jumalasta), ruumis kuoli vasta joskus myöhemmin, aikanaan tulee myös toinen kuolema, tulijärvi.

Kun kirjan kirjoittaja kysyy, onko Raamatussa yhtään kohtaa, joka puhuu sielun kuolemattomuudesta, hän ehkä tarkoittaa kohtia, joissa sanat sielu ja kuolemattomuus mainittaisiin yhdessä. Sitä olen kommentoinut aikaisemmin. Raamatun mukaan on mielestäni mahdollista, että sielu ja ruumis voivat olla eri paikoissa odottamassa ylösnousemusruumista ruumiin kuoleman jälkeen. Mikäli näin ei ole, muuttuvat monet Raamatun ilmaisut käsittämättömiksi ja niille täytyy keksiä muu selitys.

1. Moos. 2:7. Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.

Saarn. 12:7. Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.

1. Tess. 4:13-17. Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, ... Näin saamme olla aina Herran kanssa.

Hepr. 12:22-24. Ei, te olette tulleet Siionin vuoren juurelle, elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin luo. Teidän edessänne on tuhansittain enkeleitä ja juhlaa viettävä esikoisten seurakunta, ne, joiden nimet ovat taivaan kirjassa. Siellä on Jumala, kaikkien tuomari, siellä ovat perille päässeiden vanhurskaiden henget, ja siellä on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.

Luuk. 16:22-29. Tätä raamatunkohtaa en käsittele, koska kirjan kirjoittaja pitää tätä vain vertauksena ja niin ollen tätä ei saisi ottaa kertomuksena todellisuudesta. Ongelmaksi tämän jälkeen tulee se, että suuri osaa Raamatun sanasta voidaan ohittaa merkityksettömänä perustellen niitä vertaukseksi. Näin tekevät liberaaliteologit. He vesittävät lähes kaiken. Mutta tämän Jeesuksen kertoman asian tai vertauksen sanamuodosta ei pääse ohi muulla tavalla. Miksi sanoisin tätä sellaiseksi vertaukseksi, jota ei tarvitse huomioida mutta muita Jeesuksen puheita en – itse en uskaltaisi tässäkään nousta Raamatun arvovallan yläpuolella – joten jätän asian avoimeksi.

Ilm. 6:9-11. Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden. Ne huusivat kovalla äänellä: "Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?" Silloin niille kullekin annettiin valkea vaate ja niitä kehotettiin odottamaan rauhassa vielä vähän aikaa, kunnes niitä ja niiden veljiä, niiden lailla surmattuja Jumalan palvelijoita, olisi täysi määrä.

Luuk. 20:37-38. Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä."

Joh. 5:24. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.

Joh. 17:3. Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

1. Tess. 5:10. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa.

1. Piet. 3:18-20. Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana.

(KA) Sivu 22. Mitä on kuolema?

… Herra ottaa kaikki ihmislapset kiinni heidän harhateiltään ja vie heidät suureen hiljaisuuteen. Sieltä heidät kerran kutsutaan Jumalan eteen. Silloin kaikki ymmärtävät elämän arvon. Kuolema opettaa meille, että elämä on kallis helmi, jota ei saa kadottaa eikä tahrata synnin likaan. …

(ST) Kirjan kirjoittaja tuo tässä ehkä ensimmäisen kerran selkeästi esille oman näkemyksensä siitä, että ruumiin kuoleman ja ylösnousemuksen välissä on ”suuri hiljaisuus”. Mikäli ylösnousemuksen jälkeinen tuomio tulijärvessäkin on suuri hiljaisuus, jää Jeesuksen sanomisista paljon toteutumatta. Väärät eivät tällaisessa ylösnousemuksessa voi ymmärtää elämän arvoa, vaikka kirjoittaja niin kertoo. Tässä kirjoittaja on mielestäni temmannut ajatuksen ilmasta. Ellei ruumiin kuoleman jälkeen ole ollut tietoisuutta, miten vääränä kuoleman uneen nukkuneet olisivat kasvaneet muutokseen. He todennäköisesti ottavat kiroten vastaan haihtumisen olemattomuuteen (kirjan kirjoittajan tämä kanta ilmenee myöhemmin). Joka Jumalaa kiroten on nukkunut tiedottomaan kuoleman uneen ja sitten ”herää unestaan”, mikä hänet muuttaisi? Miten kuolema voisi opettaa, jos kuoleman aikana on vain suuri hiljaisuus? Tämän asian kirjoittaja olisi saanut selittää – en ymmärrä kirjoittajan ajatuksenkulkua.

Sivulla 31 kirjoittaja sanoo seuraavaa; ”On ilmeistä, että jumalattomat nousevat luonteeltaan ja sydämeltään samanlaisina kuin ovat olleet eläessäänkin.” Kirjoittajakin olettaa, ettei kuolema ole opettanut mitään. Jollei näillä herätetyillä olisi nyt edessään muuta kuin tyhjiin raukeaminen, milloin toteutuu Raamatun heille ilmoittama itku ja hammasten kiristys. Minä itse pelastumattomana olisin ottanut tyhjiin raukeamisen siinä tilanteessa vastaan riemuiten ja Jumalaa kiroten.

(KA) Sivu 23.

Katolisuudesta peritty oppi siitä, että pyhät menevät kuoltuaan taivaaseen ja pahat vaivanpaikkaan, on yhä yleisemmin tullut hylätyksi.

Monet ovat sen sijaan omaksuneet niin kutsutun välitilaopin. Sen mukaan vainajat eivät mene taivaaseen eivätkä vaivanpaikkaan, vaan välitilaan: pyhät paratiisiin, jossa he odottavat lopullista kirkkautta, ja pahat lopullisen tuomion odotuspaikkaan, jossa heillä on tuska ja ahdistus.

Oppi vainajien suoraan taivaaseen ja vaivanpaikkaan menosta on ristiriidassa Raamatun ylösnousemus-, tuomio-, palkanmaksu- ja Kristuksen takaisintulo –ajatuksen kanssa.

ja Sivu 25 yläosa;

… Ihminen ei mene kuollessaan taivaaseen eikä välitilaan, vaan tuonelaan eli hautaan.

(ST) Ihminen ei mene ruumiin kuoleman jälkeen suoraan taivaaseen. Tässä kirjoittaja on mielestäni oikeassa, koska kuoleman uneen nukkuneet eivät saa ylösnousemusruumista ennen niitä, jotka ovat elossa Jeesuksen tullessa toisen kerran (1 Tess. 4:14-17). Jeesus sanoi myös menevänsä valmistamaan meille sijaa ja (vasta sitten) tulevansa hakemaan omansa pois (Joh. 14:2-3).

Sen sijaan ns. välitilaoppi näyttäisi parhaiten soveltuvan selitykseksi. Se jättää vähiten ongelmia jäljelle. Jäljempänä kommentoin tarkemmin niitä Raamatun kohtia, joilla kirjoittaja perustelee kantaansa, ettei välitilaoppi voi olla oikea.

(KA) Sivu 23. … Meri antoi kuolleensa …

(ST) Meri mielestäni tässä ilmestyskirjan kohdassa (Ilm. 20:13) ei ehkä tarkoita normaalia merta, jossa olisi vettä. Sen sijaan Raamatun muualla esittämä tulkinta merestä sopisi paremmin.

Ilm. 17:15. Vielä enkeli sanoi: "Vedet, jotka näit, ne, joiden äärellä portto asuu, ovat kansoja, joukkoja, maita ja kieliä.

Jes. 17:12. Voi kansojen meren kohinaa! Kumeana se pauhaa. Voi kansanheimojen kuohuja! Ne kohisevat kuin hyökyaallot, …

(KA) Sivu 24. … Mitä Jeesus opettaa kuolleiden olinpaikasta? ”Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. … Selvemmin tätä ei olisi enää voitu sanoa. …

(ST) Hauta –sana ei Raamatussa ole niin yksiselitteinen, kuin kirjoittaja haluaa sen esittää. Esim.;

Hes. 37:1-14. Herran käsi tarttui minuun, ja Herran henki vei minut kauas pois ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleitten luita. Hän kuljetti minua yltympäri niiden ylitse, ja minä näin, että luita oli laaksossa hyvin paljon ja että ne olivat rutikuivia. Herra sanoi minulle: "Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." Hän sanoi: "Sano profeetan sana näille luille, sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana! Näin sanoo Herra Jumala näille luille: Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Minä panen teihin jänteet, kasvatan ympärillenne lihan ja peitän teidät nahalla, ja minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon. Silloin te tiedätte, että minä olen Herra." Minä puhuin saamani käskyn mukaan, ja minun vielä puhuessani alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä. Minä näin, että niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen, mutta elämää niissä ei ollut. Herra sanoi minulle: "Ihminen, kutsu sanallasi henkeä ja sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: Tule, henki, tule taivaan neljältä tuulelta ja mene näihin surmattuihin, niin että ne heräävät eloon." Minä puhuin niin kuin Herra minua käski, ja luihin tuli henki. Ne heräsivät eloon ja nousivat maasta, ja siinä oli luvuton ihmisjoukko. Herra sanoi minulle: "Ihminen, nämä luut ovat Israelin kansa. Kaikki israelilaiset sanovat: 'Luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyt, me olemme hukassa.' Sen tähden julista heille: Näin sanoo Herra Jumala: Minä aukaisen teidän hautanne, päästän teidät, oman kansani, haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. Te tiedätte silloin, että minä olen Herra, kun minä aukaisen hautanne ja päästän teidät, kansani, haudoistanne. Minä panen teihin henkeni, niin että te heräätte eloon, ja vien teidät maahanne. Silloin te tiedätte, että minä, Herra, teen sen minkä olen luvannut tehdä. Näin sanoo Herra."

Tämän kohdan on perinteisesti tulkittu tarkoittavan Israelin kansaa, joka on vielä kuolleessa tilassa Jumalaan nähden. Nyt juutalaiset ovat palanneet ja palaavat edelleenkin omaan maahansa muiden kansojen keskeltä (haudoista tai meressä olevasta haudasta).

Tämä sopisi myös siihen tulkintaan, jossa meri (kansojen meri) antaa kuolleensa.

(KA) Sivu 24. Vainajat lepäävät maassa, haudoissaan, ja sieltä he tulevat esiin ylösnousemuksessa. Kristuksen ristinkuoleman yhteydessä tapahtui jo erikoisylösnousemus. …

Matt. 27:50-53. Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä. Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.

(ST) Kristuksen kuollessa tapahtui joidenkin kuolleiden herääminen, ei ehkä ylösnousemus;

Jos nämä olisivat saaneet ylösnousemusruumiin ennen Jeesusta, ei Jeesus olisikaan esikoisena noussut kuolleista. Paavalin mukaan tällaista erikoisylösnousemusta ei tapahtuisi, sillä ”ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina” ja tämä tapahtuisi samanaikaisesti kun meidät elossa olevat ”temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan”.

Ilm. 1:5. ja Jeesukselta Kristukselta, luotettavalta todistajalta, joka on esikoisena noussut kuolleista ja on maailman kuninkaiden hallitsija! Hänelle, joka rakastaa meitä ja on verellään vapauttanut meidät synneistämme,

Kol. 1:18. Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku. Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta hän olisi kaikessa ensimmäinen.

1 Tess. 4:15-17. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa.

Joten itse pidän heitä esim. Jeesuksen aikana kuolleina, mahdollisesti Jeesuksen opetuslapsina kuolleita, jotka nousivat kuolleista samalla tavalla kuin Lasarus. He heräsivät kuolleista mutta kuolivat myöhemmin uudelleen niin kuin Lasaruskin kuoli.

Raamatussa mainitaan muualla pyhiksi nimenomaan Jeesukseen uskovat.

Room. 12:13. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta.

Room. 15:25. Nyt olen kuitenkin lähdössä Jerusalemiin viemään avustusta pyhille.

On tosin myös mahdollista, että joitakin Vanhan Testamentin pyhiä olisi noussut ylös ja he olisivat saaneet ylösnousemusruumiin, mutta kuitenkin vasta Jeesuksen jälkeen. Nämä pyhät olisivat ilmeisesti silloin ne ilmestyskirjassa mainitut 24 vanhinta.

(KA) Sivu 25. … Tutkikaamme huolellisesti seuraavia raamatunkohtia.

”Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään.” (Saarn. 9:5) …

”Heidän rakkautensa ja vihansa ja kiihkonsa on mennyt --. Tee voimiesi mukaan se, mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta.” (Saarn. 9:6, 10).

(ST) Saarnaajan teksti kannattaisi ottaa kokonaisena, eikä vain joitakin osia siitä. Esim. seuraavat kohdat huomioiden.

Saarn. 6:3-5. Vaikka mies saisi sata lasta ja eläisi lukemattomia vuosia - niin monta kuin ihmisen suinkin on mahdollista elää - niin jos hän ei kaikesta tästä huolimatta saa tyydytystä elämästään eikä edes kunniallista hautausta, minä sanon: kuolleena syntynyt on häntä onnellisempi. Turhaan se tulee ja pimeään menee, ja pimeään sen nimi peittyy, eikä se ole nähnyt aurinkoa eikä tajunnut mitään; mutta sen lepo on syvempi kuin hänen.

Saarn. 8:17. niin havaitsin, ettei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mitä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä.

Ne kertovat meille, että tuonelassa, jossa ei olisi ajatuksia, on kuitenkin levossa eri asteita.

Olisikohan tämä Saarnaajan sana viisainta ymmärtää siten, että hän tarkoittaisi, että ruumiin kuoleman jälkeen ei olisi mitään mahdollisuutta tehdä maanpäällisiä tekoja. Eli tilanne olisi sama kuin olisit matkustanut pysyvästi pois kotoa. Ajatukset, tieto ja viisaus, jotka sinulla ovat, olisivat täysin turhia kotiin jäävien kannalta ajatellen. Tätä käsitystä puoltaa mielestäni Iso Raamatun tietosanakirja seuraavalla tavalla;

• Saarn. 9:10 kohdassa käytetty sana ”ajatus” on alkukielessä merkityksessä ”järki, laskelma”.
  Kohdassa ei ole käytetty seuraavia alkukielen sanoja, vaikka ne olisivat olleet mahdollisia:

• ajatelma, se mitä sanotaan

• ajatus, miettiminen

• tunteiden, tahdon ja ymmärryksen kuvaus

• ajatella levottomasti

• ajatella tarkoitusperäisesti

• aikomus

• juoni, suunnitelma

• mietiskellä

• tietää ymmärtää.

Saarnaajan ajatus alkutekstin mukaan on ehkä ollut se, että sinne minne olet matkalla, siellä ei voi enää laskelmoida, koska maallisiin ei enää ole yhteyttä.

• Saarnaaja käyttää useassa kohdassa sanaa ”turhuus” ja ”turhuuksien turhuus”. Sana on alkutekstin mukaan ”hengähdys, mitättömyys, turhuus”. Jukka Norvanto kääntää sen sanalla ”katoavaa”. Tämä tuo saarnaajan tekstiin sen näkökohdan, että kaikki maallinen ja ruumiillinen on Saarnaajan mielestä katoavaa turhuutta sisältäen teot, ajatukset, tiedon ja viisauden.

(KA) Sivu 25. ”Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei yksikään, joka on hiljaisuuteen laskeutunut” (Ps.115:17)

(ST) Kyseinen psalmin kohta on luettava yhdessä seuraavan jakeen kanssa, jolloin merkitys laajenee.

Ps. 115:17-18. Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei yksikään, joka on hiljaisuuteen laskeutunut. Mutta me kiitämme Herraa nyt ja ikuisesti. Halleluja!

Raamatun kielenkäytön mukaan ikuisuus on aikaan sidottu (Iso Raamatun tietosanakirja). Se alkaa jo täällä ajassa. Itse asiassa jumalattomana kuollut ei ylistäkään Herraa, se on hänelle mahdottomuus. Jumalan uudestisyntynyt lapsi sen sijaan ylistää hengellään.

Room. 8:16. Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.

(KA) Sivu 26. Paavali sanoo kuolleista: … samoin kuin Jeesus ”on kuollut ja noussut kuolleista”.

(ST) Jeesus ”astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista”. Jos Jeesus kuolemansa jälkeen saarnasi vankeudessa oleville hengille, niin samoin kuin Jeesus tarkoittaa mielestäni aivan muuta kuin mitä kirjoittaja esittää.

1. Piet. 3:18-20. Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana.

(KA) Sivu 26. Jos ihminen olisi tietoinen kuolemansa jälkeenkin, ei olisi mahdollista sanoa, että hän nukkuu, koska silloin kuolleet olisivat täysin valveilla.

(ST) Kirjoittaja kertoo tässä kohdassa esimerkkejä, joissa tajuton tai nukutettu ihminen ei ole tietoinen. Kuitenkin tällaisen ihmisen rauhaseritys toimii, sydän lyö, hengitys toimii, jne. Jokin ihmisen aivoissa pitää nämä toiminnassa. Kirjoittaja ehkä yksinkertaistaa tässä liikaa.

Uni ja nukkuminen ovat siinä mielessä sopiva kielikuva ruumiin kuolemalle, että silloin ei olla yhteydessä hereillä olevaan maailmaan vaan ollaan siitä erossa.

(KA) Sivu 27. … Lääkärin veitsi katkaisee valtasuonen, ja potilas kuolee. … Hän on kuollut ruumiineen ja sieluineen. …

(ST) Miten sitten seuraava Raamatun lause on ymmärrettävä?

1. Tess. 5:10. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa.

(KA) Sivu 29. Kuinka paratiisissa oleva vainaja voitaisiin herättää …

(ST) Paratiisissa oleva ihminen voidaan herättää viimeisenä päivänä esim. seuraavasti; Jumala antaa ylösnousemusruumiin sielulle. Tällöin ihmisestä tulee kykenevä vaikka tulemaan käymään maan päällä elossa olevien luona (esim. 1000 –vuotisen aikakauden aikana), niin kuin Jeesus teki 40 päivän ajan ylösnousemusruumissaan (Apt. 1:3). Tällöin ”herättäminen” tapahtuisi suhteessa maan päällä oleviin. Tämä on tietenkin pelkkää spekulaatiota. Kuitenkin taivaallisista puhuttaessa ei ihmiskielessä ole oikeita sanoja, joilla asiat voitaisiin ilmaista. Tämän vuoksi sana ”herättää” on vain kielikuva todellisesta tapahtumasta ylösnousemuksessa. Kannattaa myös miettiä, mikä muu sana olisi sopinut paremmin kuvaamaan sellaista tulevaa tapahtumaa, jota sen ajan ihmiset eivät edes käsittäneet (niin kuin emme mekään käsitä kuin vähäiseltä osin).

(KA) Sivu 29. Ylösnousemuksen merkitys

(KA) (sivu 31) Jumalan lapset ovat kuolevaisia ylösnousemukseen asti. …

(ST) Kun me uudestisynnymme Hengestä uskomalla Kristuksen vapahtajaksemme, olemme myös henkeä. Lihallinen ruumis kyllä on edelleen kuolevainen mutta miten on hän joka on osallisena Jumalan Hengestä? Alla olevien Raamatun kohtien valossa en ymmärrä kirjoittajan kantaa. Ainakin kirjoittaja saisi kertoa oman käsityksensä tästä ristiriitaisuudesta. Yksi selitys voisi olla, että Henki palaa Jumalan luo (tomu palaa maahan) mutta tämäkään ei puolla uudestisyntyneen ihmisen hengen osaa kuolleena ruumiin kuoleman jälkeen. Jeesuksen mukaan uudestisyntynyt ihminen on henkeä. Jumalan Hengestä syntynyt henki ei mielestäni voi olla katoavaa.

Joh. 3:5-7. Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.'

Tit. 3:5. hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.

1. Kor. 15:50. Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta.

(KA) Sivu 31. Kuka nousee?

On ilmeistä, että jumalattomat nousevat luonteeltaan ja sydämeltään samanlaisina kuin ovat olleet eläessäänkin. Uskovallekin kuolema merkitsee koko ihmisen häviämistä. Hän nukkuu Kristuksessa ja hänen elämänsä on kätkettynä Vapahtajassa, joka antaa sen viimeisenä päivänä takaisin. …

… Oppi sielun kuolemattomuudesta on hämärtänyt käsityksen …

(ST) Kirjoittaja sanoo asian ytimen hienolla tavalla. ”Hän nukkuu Kristuksessa ja hänen elämänsä on kätkettynä Vapahtajassa, joka antaa sen viimeisenä päivänä takaisin”. Sen sijaan siitä vedettävä johtopäätös on minulla erilainen kuin kirjoittajalla. Kristityn uudestisyntynyt henki, se uusi luomus Kristuksessa, on kätkettynä Vapahtajassa jo tämän maallisen elämän aikana. Jotkut kristityt ovat jopa todenneet, että ruumiillisen kuoleman tuolla puolella ihmisen kehitys hyvään kunnolla vasta pääsee vauhtiin.

Oli miten oli, tässä ollaan sellaisten asioiden äärellä, jotka eivät vaikuta pelastumiseen tai pelastukseen Kristuksessa millään tavalla.

(KA) Sivu 32. Kritiikkiä opille sielun kuolemattomuudesta

Apt. 17:32 heijastelee vastakkainasettelua ylösnousemuksen ja sen käsityksen välillä, että sielu on kuolematon. …

(KA) Sivu 33. Oppi sielun kuolemattomuudesta nousee pakanallisesta filosofiasta …

Ap. t. 17:32. Jotkut ivailivat Paavalia, kun kuulivat hänen puhuvan kuolleiden ylösnousemuksesta, toiset taas sanoivat: "Kenties saamme kuulla sinulta tästä vielä toistekin."

(ST) Kirjoittaja on mielestäni aivan oikeassa puhuessaan hellenististä käsitystä vastaan, joka ei ole kristillinen.

(ST) Sen sijaa oman käsitykseni olen saanut lukemalla Raamattua ja käsitykseni nousee Raamatun sanasta, ei hellenismistä. Hellenistisellä opilla sielun kuolemattomuudesta on vain joitakin yhtymäkohtia kristilliseen, Raamatusta löytyvään oppiin ”sielun kuolemattomuudesta”.

(KA) Sivu 33. … Käsitys sielun kuolemattomuudesta omii sielulle Jumalan ominaisuuksia, kun ylösnousemususko edellyttää syntistä kokonaisminuutta, syntistä sydäntä eli persoonaa … Ajatus sielun kuolemattomuudesta hävittää kuoleman vakavuuden ja merkityksen. …

(ST) Olen molemmissa asioissa kirjoittajan kanssa osittain eri mieltä. Kirjoittaja on kuitenkin oikeassa kun asiaa peilataan hellenismin maallista, jumalanvastaista, käsitystä vastaan.

Sielun kuolemattomuus ei kristityllä omi sielulle Jumalan ominaisuuksia, vaan korostaa Jumalan yksinvaltiutta ja jumalallisuutta, koska sielun kuolemattomuus on kuolemattomuutta Jumalassa ja Jumalan voimasta ja Jumalan päätöksellä. Meillä on jo nyt Jumalan lapsen nimi.

Ylösnousemususko edellyttää syntien anteeksisaamista Jeesuksessa Kristuksessa. Ylösnousemususko on näin ollen sidoksissa siihen uskoon, jonka kohde on Jeesus Kristus ja Hänen kuolemansa minun syntieni sovittamiseksi. Olen kyllä syntinen mutta sovitettu. Tätä puolta ei saisi milloinkaan unohtaa.

Sielun kuolemattomuus kristillisyydessä ei hävitä kuoleman vakavuutta vaan korostaa sitä. Siinä kirjoittaja on oikeassa että kaiken maailman harhaopeissa kuolemattomuus on esteenä Kristuksen puoleen kääntymisessä. Ei tarvita Kristusta, kun eletään muutenkin ikuisesti. Kristillisyydessä taas korostuu se harhaoppi, ettei teoistaan tarvitsisikaan joutua vastuuseen. Tällöin tämä voi olla esteenä Kristuksen puoleen kääntymisessä. Mihin tarvita Kristusta jos elämä päättyy kuolemaan. Saatana on ovela. Hän löytää kyllä juuri sen tavan, jolla tehdä Jumalan sana kyseenalaiseksi. Ja ihminen, joka haluaa kaiken heti itselleen välittämättä huomisesta, ottaa tarjouksen vastaan. Sen sijaan ihminen, joka tietää joutuvansa vastuuseen iäisyydessä, mahdollisesti ottaa sekä kuoleman että elämän vakavasti.

(KA) Sivu 34. Vastauksia vastaväitteisiin

Raamatun totuuden on perustuttava kokonaiskäsitykseen. …

Jos joku esimerkiksi lähtee todistamaan sielun kuolemattomuutta tai tietoista tilaa kuolemassa vertauksella rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, on lähtökohta alun perin väärä … Tämä mielessämme vastaamme vastaväitteisiin.

(ST) Kirjoittaja esittää vastaväitteenä kertomuksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Itse en ole sitä edes ottanut aikaisemmin mukaan tähän omaan tekstiini, koska tiedän kirjoittajan kannan asiaan.

Vertaus sopii kuitenkin mielestäni erittäin hyvin siihen kokonaiskäsitykseen, jonka minä olen saanut lukemalla Raamattua. Itse en uskalla sivuuttaa tätäkään Jeesuksen vertausta merkityksettömänä. Lisäksi Jeesus aloittaa vertauksensa sanomalla ”Oli”. Jos nyt Jeesus olisi tässä vertauksessaan puhunut vastoin totuutta, ei Hän olisi kelvollinen syntien sovittajaksi. Jumalahan haluaa totuutta salatuimpaan saakka. Kirjoittaja on mielestä ”heikoilla jäillä” ja saattaa murentaa pohjaa Raamatun uskottavuudelta.

Luuk. 16:19-31. "Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan. "Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.' Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.' Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä - hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.' Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.' 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.' Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'"

Kirjoittaja ilmaisee mielestäni aika hyvin sen, millä perustalla hänen vastauksensa ovat. Hän lähtee mielestäni soveltamaan omaa käsitystään Raamattuun, kuin miettisi, mitä Raamattu asiasta kokonaisvaltaisesti ilmaisee. Valitettavasti itsekin olen lukenut Raamattua laput silmillä. Ne laput ovat olleet esim. isän malli, joka suoraan vaikutti siihen, miten Jumalan koin Isänä. Lapsuuden kasvatus ja lapsuudessa saatu kristillisen opin muoto säilyvät usein koko elämän ajan (elleivät luopumuksen tai pettymysten kautta muutu vastakohdikseen).

(KA) Sivu 35. (Vastauksia vastaväitteisiin) Raamattu esittää sielun eli hengen palaavan Jumalan luo

Luomisessa Jumala antoi ihmiselle elämän hengen (VKR). … Tämä elämän henki ei ole tietoinen persoona, …

Tekstiyhteys Saarnaajan kirjassa viittaa kääntymättömään ihmiseen, … joudutaan hyväksymään myös se, että jumalattomatkin sielut menevät Jumalan tykö.

Jos ihmisestä lähtisi kuolemassa tietoinen henki, olisi hengen täytynyt olla tietoinen ihmiseen tullessaankin. …

(ST) Kirjoittaja lienee sikäli oikeassa, että Jumalan ihmiseen puhaltama elämän henki ei itsessään ole tietoinen persoona, paitsi jos sillä tarkoitetaan Pyhää Henkeä. Raamatun mukaan tämän hengen puhaltamisen jälkeen ihmisestä kuitenkin tuli elävä sielu tai elävä olento. Ihmisestä tuli persoona joka kykeni kommunikoimaan Jumalan kanssa. Jeesus itse sanoi, että tällaisen, Jumalan kanssa yhteydessä olevan persoonan omasta sisimmästä kumpuaa elämä (elävän veden virrat Kristuksessa). Kirjoittaja on pitänyt mahdottomana sitä, että ihmisessä olisi jumalallisia ominaisuuksia. Ihmisessä ei näitä olekaan omavoimaisesti mutta Jumalalta lahjaksi saatuna mielestäni voi olla.

1. Moos. 2:7. Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.

KR38: 1. Moos. 2:7. Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

Joh. 7:38. Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan."

2 Kor.5:17. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!

Se, menevätkö jumalattomatkin sielut Jumalan tykö, mutta eri paikkaan kuin pelastuneet, on mielestäni varma asia, sillä hehän ovat jumalattominakin Jumalassa, vaikka eivät olekaan Hänen ominaan. Ikuinen tulikin (toinen kuolema) on Jumalan valmistama ja näin ollen Hänen valtapiirissään.

Ap. t. 17:27-28. ... "Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme. ...'

Matt. 25:41. "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.

Ajatelma, että; ”Jos ihmisestä lähtisi kuolemassa tietoinen henki, olisi hengen täytynyt olla tietoinen ihmiseen tullessaankin”, on minulle outo. Itse en uskaltaisi rajata Jumalan uutta luovaa toimintaa tällä tavalla. Raamattu sanoo että hengen vaikutuksesta ihmisestä tuli elävä sielu. Raamatun mukaan Jumala tuntee myös ihmisen jo idussaan ennen syntymää.

Ps. 139:16-17. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!

(KA) Sivu 36. Vertaus (Luuk. 16:19-31)

… Jos kertomusta pidetään kirjaimellisena, joudutaan suuriin vaikeuksiin. Siinä tapauksessa meidän on uskottava …

… Abraham ei ole välitilassa …

Luuk. 16:19-31. "Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan. "Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: 'Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.' Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.' Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä - hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.' Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.' 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.' Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'"

(ST) Kirjoittaja ei ota vertausta kirjaimellisesti. Ei tulekaan ottaa. Mutta se, mihin vaikeuteen kirjoittaja nyt joutuu on, että Jeesus ei olisi tarkoittanutkaan sitä, mitä hänen sanoistaan voidaan ymmärtää. Koska Jumala haluaa totuutta salatuimpaan saakka, ollaan vertauksen tulkinnassa mielestäni vaarallisilla vesillä.

Abraham elää Jumalalle kuolleenakin. Se käy ilmi Jeesuksen selväsanaisesti kertomana.

Luuk. 20:37-38. Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä."

(KA) Sivu 36. Voi vain kuvitella, mitä joku äiti ajattelisi pelastettujen puolella lapsestaan, joka pyytäisi häneltä lievitystä tuskaansa? …

(ST) Kirjoittajan perustelu ei osu kohdalleen. Jeesushan nimenomaan sanoi, että Lasarus sai lohdun. Sen mukaan ei ole mahdollista se, mitä kirjoittaja esittää. Tätä puoltaa myös se, ettei rikas mies keskustellut Lasaruksen vaan Abrahamin kanssa. Tämä kuvaa sitä, miten hienosti Jeesus kertoi vertauksensa siten, ettei hänen tarvinnut poiketa totuudesta.

Luuk. 16:25. Mutta Abraham sanoi: 'Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa.

(KA) Sivu 37. Aina puhuessaan ikuisesta elämästä Jeesus esittää ylösnousemuksen tämän elämän porttina. …

(ST) En ymmärrä, mihin kirjoittaja perustaa väitteensä. Minä löydän Raamatusta itsensä Jeesuksen, joka on elämän portti. Meillä on kirjoittajan kanssa tässä asiassa nyt joku ihmeellinen näkemysero.

Hepr. 10:19-20. Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon - hänen ruumiinsa - kautta.

Joh. 14:6. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

Joh. 10:7. Siksi Jeesus jatkoi: "Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti.

Joh. 4:14. mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."

(KA) Sivu 37. Osoittaako Ilm. 6:9, 10, että pyhät ovat jo taivaassa?

Tämäkin on vertauskuvallinen esitys. …

… Miksi arvokkaimmat heistä olisivat alttarin alla? … Missä oli se alttari, jonne heidän verensä vuoti? Se oli … maan päällä. Tekstissä ei puhuta mitään taivaasta. … Tässä ei ole kysymys elävistä sieluista, vaan marttyyrien verestä …

Ilm. 6:9-11. Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka oli tapettu Jumalan sanan ja oman todistuksensa tähden. Ne huusivat kovalla äänellä: "Kuinka kauan kestää, Valtias, sinä Pyhä ja Tosi, ennen kuin lausut tuomiosi ja kostat meidän veremme maan asukkaille?" Silloin niille kullekin annettiin valkea vaate ja niitä kehotettiin odottamaan rauhassa vielä vähän aikaa, kunnes niitä ja niiden veljiä, niiden lailla surmattuja Jumalan palvelijoita, olisi täysi määrä.

(ST) Tekstikohdassa ei ole tarpeen erikseen puhua taivaasta koska koko tapahtuma tapahtuu tekstin mukaan taivaassa.

Kirjoittaja on siinä oikeassa, että tapettujen veri huutaa Jumalalle maasta. Sitä ei kuitenkaan mielestäni voi yhdistää alttariin, koska Raamattu ei tee niin. Maallinen alttari oli sovituspaikka. Turvapaikkana oli turvakaupunki.

1. Moos. 4:10. Herra sanoi: "Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?

2. Moos. 21:14. Mutta jos joku tekee niin pahasti, että salakavalasti murhaa toisen ihmisen, hänet on minun alttarinikin äärestä haettava surmattavaksi.

4. Moos. 35:11. valitkaa itsellenne joitakin kaupunkeja turvapaikoiksi, niin että jokainen, joka on vahingossa surmannut toisen ihmisen, voisi paeta johonkin niistä.

Sen sijaan Vanhan testamentin uhrien veri juoksi alttarin alle. Tässäkin kirjoittaja on oikeassa. Raamattu ei mielestäni kuitenkaan pidä marttyyreja uhrina.

Arvokkaimmille sopii mielestäni hyvin olla taivaassa lähimpänä Jumalaa, eli vertauskuvallisesti alttarin alla. Uhrialttari on kuva Jeesuksesta joka uhrasi itsensä meidän vuoksemme. Minulle alttarin alla oleminen kuvaa Jeesuksen sovitusveren alla olemista.

Ilm. 8:3. Vielä tuli yksi enkeli, joka asettui alttarin ääreen kädessään kultainen suitsutusastia. Hänelle annettiin paljon suitsuketta, jotta hän valtaistuimen edessä olevalla kultaisella alttarilla liittäisi suitsutusuhrin kaikkien pyhien rukouksiin.

Jes. 6:3-7. He huusivat toinen toiselleen: Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan. Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua. Ja minä sanoin: Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin. Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta. Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi: Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.

Lisäksi lause; ”Silloin niille kullekin annettiin valkea vaate ja niitä kehotettiin odottamaan rauhassa”, vaikka onkin vertauskuvallista kieltä, ei sovellu maahan vuotaneeseen vereen. Itse en uskaltaisi lähteä kirjoittajan tulkinnan kannalle, vaikka jotkut asiat sitä näyttäisivät osin puoltavan.

(KA) Sivu 38. Uskoiko Paavali pääsevänsä kuolemassa Herran luo?

… Riisuutuminen ja alastomuus kuvaavat voimakkaalla tavalla kuolemaa.

2. Kor. 5:1-5. Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä. Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi. Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen.

(ST) En saa kiinni kirjoittajan perusteluista. Hän kirjoittaa asioita, joihin hyvin voisi yhtyä. Yhtäkkiä hän kuitenkin vetää johtopäätöksen, ”Paavalin kaipaus päästä Herran luo on hyvin käsitettävissä, kun tietää hänen oppinsa kuolemasta unena”.

Tässä ilmenee hyvin se, miten me itse kukin luemme Raamattua aikaisemmin opitusta käsin. Uutta on opittuun vaikea hyväksyä, jos se ei sovellu aikaisempaan.

Kuitenkin laajentaisin kirjoittajan näkemystä siinä, että riisuutuminen kuvaa voimakkaammalla tavalla kuolemista itselle ja omille pyyteille täällä maan päällä. Ellei ”riisuuduta”, ei kyetä rakentamaan kestävälle Kristus-pohjalle vaan oman itsen varaan. Tällainenkin henkilö on pukeutunut, mikäli hänellä on turvanaan Kristus-kallio. Tässä mielessä riisuutuminen ja alastomuus eivät liittyisi niinkään ruumiin kuolemaan.

1. Kor. 3:11-16. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

(KA) Sivu 40. Saarnasiko Kristus tuonelassa hengille?

Sivu 40. Tärkein kysymys kuitenkin on tämä: Eikö Jeesus kuollutkaan ristillä? …

(ST) Kirjoittajan mukaan ihminen ei ole kuollut, ellei sekä hänen ruumiinsa että sielunsa (mielensä) ole kuollut. Kirjoittajakaan ei kuitenkaan mielestäni edellytä sielun (mielen) lopullista kuolemaa, vaan ainoastaan sen tiedostamatonta tilaa. Tässä mielessä meidän keskustelumme nyt kyseessä olevasta asiasta lienee jopa naurua aiheuttavaa. Se, onko sielu tiedostava vai ei ruumiin kuoleman jälkeen, ei saisi aiheuttaa riitaa, keskustelua kylläkin.

Uskontunnustuksessa sanotaan; ... astui alas tuonelaan (helvettiin, kuten vanha käännös sanoo). Näin ovat uskoneet kristityt paljon ennen meitä. Pitäydyn sen vuoksi kannassani, koska mielestäni löydän sille Raamatusta perusteet. Jos Jeesuksen mieli olisi ollut tiedottomassa tilassa ristinkuolemansa jälkeen, miten hän olisi voinut itse ottaa henkensä takaisin?

Joh. 10:17-18. "Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni - saadakseni sen jälleen takaisin. Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni käskenyt minun tehdä."

Jeesuksen ruumis ristiinnaulittiin ja kuoli siinä. Henkensä Hän antoi Jumalan käsiin (Luuk. 23:46). Ymmärtääkseni tässä on ratkaiseva ero minun ja kirjoittajan ymmärryksen välillä. Jeesuksen Henki lienee kirjoittajan mielestä sellainen persoonaton elämän henki, jolla ei ole muuta kuin elämää ylläpitävä vaikutus. Kun se poistuu, myös sielun tietoisuus lakkaa (anteeksi, jos olen ymmärtänyt väärin). Oman näkemykseni mukaan, kun ihminen luotiin Jumalan kuvaksi ja kun hän sai hengen, tämä henki on tiedostava sielu ruumiin kuoleman jälkeenkin.

Eli kyllä Jeesus kuoli todellisesti, vaikka hänen sielunsa olisikin ollut tiedostavassa tilassa ruumiin kuoleman jälkeen. Tämä kanta kylläkin edellyttää tuonelan (helvetin) olemassaoloa muuna kuin pelkkänä hautana.

(KA) Sivu 40. Saarnasiko Kristus tuonelassa hengille?

Sivu 40. … Jos Jeesus olisi ollut tietoisena henkenä kuolemassaan, kuinka voitaisiin sanoa, että hänet on herätetty kuolleista?

(ST) Jeesuksen kuolleenakin näkyvä ruumis oli kadonnut (muuttunut ylösnousemusruumiiksi), kun opetuslapset tulivat katsomaan sitä hautaan. Hänen ruumiinsa oli noussut kuolleista. Tässä mielessä kun puhutaan Jeesuksen herättämisestä kuolleista, on merkityksetöntä, oliko Jeesus tietoisena vai ei kuolemassaan.

Joh. 20:3-9. Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle. Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.

(KA) Sivu 40. Saarnasiko Kristus tuonelassa hengille?

Sivu 41. Jeesus ei toiminut eläessään ennen kirkastumistaan monissa paikoissa yhtä aikaa eikä ole syytä ajatella, että hän olisi tehnyt näin kuoltuaan. Koska tekstissämme ei puhuta mitään tuonelassa saarnaamisesta, emme saa sitä siihen lisätä.

(ST) Jeesus oli olemukseltaan ihminen ja oli ikään kuin sammuttanut itsessään jumalallisen. Koska oli suostunut ihmiseksi, hän oli suostunut myös paikan rajoitteisiin. Sen sijaan hänen Henkensä ei ollut rajoitettu. Tämä ilmenee Hänen suorittaessaan ns. ”kaukoparantamista”.

Kirjoittaja on taas oikeassa siinä että emme saa tuonelassa saarnaamista lisätä tähän yhteyteen. Sen sijaan mikään ei oikeuta poistamasta sitä ajatusta, että Jeesus todellakin saarnasi (joillekin) vankeudessa oleville hengille. Tekikö Jeesus niin kuolleena ollessaan vai sen jälkeen, sillä ei myöskään ole merkitystä. Merkitystä on sillä, että hengille saarnattiin. Tätä asiaa ei saisi hämärtää.

1. Piet. 3:18-20. Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana.

(KA) Sivu 41. Menikö Kristus rosvon kanssa kuolinpäivänään paratiisiin?

Sivu 41. Meillä on seuraavat selvät sanat ylösnousemuspäivältä: ”Jeesus sanoi: Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. …” Näiden Jeesuksen sanojen mukaan on epäämätöntä, ettei Jeesus vielä kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen ollut käynyt paratiisissa Isänsä luona, vaan lupasi mennä sinne vasta tulevaisuudessa.

(ST) Siinäkin kirjoittaja on oikeassa, ettei Jeesus heti noussut Isän luo. Tosin minun käsitykseni mukaan paratiisi (Aabrahamin helma) ei ole ”Isän luona”. Jos Jeesus olisi heti noussut Isän luo (Isän Jumalan oikealle puolelle), ei hän olisi voinut jättää sitä todistusta ylösnousemuksestaan, minkä hän nyt jätti.

Joh. 20:17-23. Jeesus sanoi: "Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo." Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: "Minä olen nähnyt Herran!" Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut. Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi."

(KA) Sivu 41. Menikö Kristus rosvon kanssa kuolinpäivänään paratiisiin?

Sivu 41. … Totisesti sanon sinulle tänä päivänä: Olet oleva minun kanssani paratiisissa.” …

(ST) Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä kaksoispisteen paikasta. Asia on voitu ilmaista; ”Minä sanon sinulle tänä päivänä, sinun pitää olla minun kanssani paratiisissa.” Tämä on jopa todennäköistä, koska Jeesus ei heti kuolemansa jälkeen mennyt paratiisiin vaan (uskontunnustuksen mukaan) helvettiin.

(KA) Sivu 42. Mooses ja Elia kirkastusvuorella

Sivu 43. … on Mooseksen ylösnousemus ennen muita täysin todistettu. …

Sivu 43. Nämä kuolleista nousseet muodostavat erikoisluokan, joka on ennen muita päässyt kirkkauteen.

(ST) Tämä oli minulle aivan uutta tietoa. Jos sielun tiedostava tila kielletään ruumiin kuoleman jälkeen, ajaudutaan tällaisiin tulkintoihin. En kykene yhtymään kirjoittajan perusteluihin. Tehdään erikoisluokkia, jotka pääsevät kirkkauteen ennen muita, vaikka Raamattu sanoo, että Jeesus on esikoinen myös tässä mielessä.

En ymmärrä kirjoittajan perusteluja. Toisaalta hän sanoo, ettei ruumiin kuoleman jälkeen ole tietoisuutta, toisaalta taas joillakin olisi tietoisuus. Koska Raamatun mukaan Jeesus oli ensimmäinen ylösnousemusruumiin saanut ja me muut saamme sen sitten tempauksessa, ei tämä erikoisluokka voi olla muuten kuin tietoisessa tilassa ilman ylösnousemusruumista. En ymmärrä kirjoittajaa?

(KA) Sivu 44. Raamatun lohdutusperusteita

Sivu 44. … verrattuna uskoon, että vainajat elävät ja seuraavat henkinä elämäämme.

(ST) Minunkaan mielestäni vainajat eivät seuraa elämäämme. Raamattu ei tätä ajatusta tue.

(KA) Sivu 44. Raamatun lohdutusperusteita

Sivu 45. … On myös helpompi kestää tuomio, jonka perusteet saa tietää.

(ST) Tässä kirjoittajan kommentissa on perää, kun ajatellaan kristittyä ihmistä. Jumalaton ihminen sen sijaan voi kokea tuomion rankempana sillä perusteella, että hän joutuu nyt kohtaamaan totuuden itsestään ja teoistaan. Nyt hän kuitenkin tietää tuomion perusteet vaikka ei edelleenkään hyväksyisi niitä.

Ilm. 20:12. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.

1. Piet. 4:15-18. Kenenkään teistä ei tule kärsiä murhamiehenä tai varkaana tai pahantekijänä tai toisten petkuttajana. Mutta sen, joka kärsii kristittynä, ei pidä hävetä, vaan hän kirkastakoon kristityn nimellään Jumalaa. On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia? Jos hurskas pelastuu vaivoin, miten käykään jumalattoman ja syntisen!

Itse olen ymmärtänyt, että seurakunnasta alkava tuomio on Jeesukseen uskovat ihmiset vapauttava tuomio. Ja että kuolleet (ne jotka eivät ole pelastuneet Kristuksessa ja näin alkaneet elää Jumalalle) aikanaan saavat kuulla tuomionsa valtaistuimen edessä.

Tämä kohta pisti miettimään, olisiko ns. välitilassa tietoisena oleminen jo tuomion alla olemista vai ei?

Kol. 3:25. Väärintekijä saa maksaa tekemänsä vääryyden, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.

Hepr. 10:26-27. Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat.

Ehkä Hebr. kirjeen kohta eräällä tavalla antaisi vastauksen. Siellä voisi olla kauhea tuomion odotus ja tuomio olisi sitten tuli (toinen kuolema). Sanat ”kauhea tuomion odotus” eivät mielestäni oikein sovi muuhun yhteyteen.

(KA) Sivu 44. Raamatun lohdutusperusteita

Sivu 45. Jos vainajat seuraavat meitä henkinä, …

(ST) Vainajat eivät seuraa meitä. Kristuksessa kuolleet saavat lohdutusta.

(KA) Sivu 44. Raamatun lohdutusperusteita

Sivu 46. … Vanha on ensin riisuttava … Kuolema merkitsee kaikesta vanhasta riisumista. …

(ST) Kuolema ei oikeastaan riisu. Se vain sinetöi pysyväksi ne valinnat tai valinnan puuttumisen, joka täällä maan päällä on tehty. Kuolema kylläkin poistaa ihmiseltä kaiken kanssakäymisen maailman kanssa. Riisuminen tapahtuu siinä, mitä sanotaan kristityn pyhittymiseksi (kasvaminen Jumalan tuntemisessa). Emme halua pyhittyä (riisuutua), koska se on vanhalle luonnolle mahdotonta. Juuri tähän ristiriitaan vanha luonnon ja uuden luonnon välillä Jumala on antanut meille Henkensä.

Room. 8:10. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi.

2. Kor. 5:4-5. Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina. Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista. Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen.

Room. 6:22. Mutta kun nyt olette päässeet vapaiksi synnistä ja tulleet Jumalan palvelijoiksi, te korjaatte satona pyhityksen ja saatte lopuksi ikuisen elämän.

Hes. 11:19. Minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.

(KA) Sivu 44. Raamatun lohdutusperusteita

Sivu 46. Kuolema on suuri opettaja, jonka käsiin meidän tulee nöyrästi taipua.

(ST) Kirjoittaja käyttänee tässä luonnollisen ihmismielen mukaista, tunteisiin vetoavaa kieltä, jolle ei Raamatusta löydy perusteita. Kuolema on vihollinen. Kristus on Suuri Opettaja. Kristuksen käsiin meidän tulee nöyrästi taipua.

1. Kor. 15:26. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.

Joh. 13:13-15. Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen. Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.

Jaak. 4:7. Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä.

(KA) Sivu 47. Ylösnousemuksessa ratkeaa ihmisen kohtalo joko ikuiseksi elämäksi tai toiseksi kuolemaksi.

(ST) Asia sinällään lienee oikein, vain huonosti sanottuna. Ihmisen kohtalo ratkeaa jo täällä maan päällä sen mukaan, onko nimi kirjoitettu elämän kirjaan vai ei.

(KA) Sivu 50. Puhuuko Raamattu uudesta armonajasta.

(ST) Kirjoittaja on kertonut asian erittäin hienolla tavalla.

Vain kahta perustelua kommentoisin;

• (KA) Kuolema merkitsee koko ihmisen kuolemaa ruumiineen ja sieluineen. Kuningas Hiskia ilmaisee Raamatun ajatuksen kuolemasta sanoilla: ”Ei tuonela sinua kiitä eikä kuolema sinua ylistä …” …
  (ST) Kuolema ei ylistä Jumalaa, koska on Jumalan vihollinen. Kuolema voi olla tosiaankin ihmisen tuomion alku, juuri niin kuin kirjoittajakin sanoo. Siksi Kristuksessa elämän saanut ihminen ei näekään kuolemaa.

Joh. 8:51. Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa."

• (KA) Ylösnousemus on eläväksi tekemistä.
  (ST) Kristukseen uskominen tekee ihmisen eläväksi (Jumala tekee).

Joh. 5:24. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.

(KA) Sivu 58. Mitä Raamattu sanoo?

Sivu 59. Ajatelkaamme seuraavanlaista tapausta. Lato on palanut. …

(ST) Aika hieno vertaus mutta ei sovellu tapaukseen. Ihminen ei ole pelkkä lato, jossa kaikki häviää tulipalon (kuoleman) seurauksena. Paremmin vertauskohdaksi soveltuisi tietokone, jonka kovalevyltä saadaan palon jälkeen kaikki tieto talteen. Tai tietokoneen etäpääte, jonka palamisella ei olisi vähintäkään vaikutusta itse tietojen käyttöön tai säilyvyyteen. Pyhä Henki on mieleen palauttaja.

Saarn. 12:7. Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.

Joh. 14:26. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

(KA) Sivu 60. Mitä Jeesus opettaa kadotuksesta?

Sivu 62-63. Raamattu puhuu kolmenlaisesta kuolemasta

1. Hengellisestä kuolemasta … Hengellinen kuolema tarkoittaa osattomuutta hengellisestä, toisen maailman elämästä.

2. Kuolemasta Aadamissa. … Tämä kuolema on fyysisen elämän menettämistä, … Tätä kuolemaa kutsutaan uneksi …

3. Toisesta kuolemasta

Ensimmäinen kuolema on uni, josta herätetään, mutta toinen kuolema on täydellinen hävitys, josta ei enää herätetä.

(ST) Kirjoittaja ei mielestäni huomioi sitä, että kuolema Aadamissa on juuri hengellinen kuolema. Roomalaiskirjeessä (Room. 5:12-6:4) kuolema ja kadotustuomio nimittäin kulkevat rinnakkain. Aadam kuoli syntiinlankeemuksessa heti hengellisesti ja vasta myöhemmin ruumiillisesti. Aadam pelastui (mahdollisesti) hengelliseen elämään uskomalla vaimon siemeneen eli Kristukseen, joka oli tuleva. (Me pelastumme uskomalla samaan Kristukseen, joka on tullut.)

Fyysisen elämän päättymistä eli ruumiin kuolemaa voitaisiin kutsua myös ruumiin uneksi, koska se ”uudestisyntyy” sielun kanssa ylösnousemusruumiiksi.

Toinen kuolema voisi aivan hyvin olla sellainen mitä kirjoittaja esittää (Raamattu ei sulje sitä pois). Tällöin tulee kuitenkin ”itkun ja hammasten kiristyksen aika” sijoittaa muualle ja ainoa jäljelle jäävä paikka olisi ”välitila-aika”.

Room. 5:12-6:4.Yhden ainoan ihmisen teko toi maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman. Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset, koska kaikki ovat tehneet syntiä. … Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva. Rikkomusta ei kuitenkaan voi verrata armoon. Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi. Tätä lahjaa ei voi edes verrata yhden ihmisen synnin seurauksiin, sillä yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio. Yhden ihmisen rikkomus aiheutti sen, että kuolema pääsi hallitsemaan tämän yhden vuoksi. Paljon ennemmin tulevat ne, jotka saavat omakseen vanhurskauden ylenpalttisen armon ja lahjan, elämään ja hallitsemaan yhden ainoan ansiosta, Jeesuksen Kristuksen. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita. Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.

Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä? Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista.

Lopuksi

Se, mikä kohtaa meitä ruumiillisen kuoleman jälkeen, jää avoimeksi. Me voimme kuitenkin luottaa siihen, että Jumala pitää lapsistaan huolen parhaalla mahdollisella tavalla.

1 Kor. 2:9. Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.

Ilm. 7:17. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.