24.6.2012 Sakari Tuunainen


Ilmestyskirja


Ilmestyskirja on Jeesuksen Kristuksen ilmestys, niin kuin heti sen alussa sanotaankin. Sen avulla Jumala poistaa peitettä lopunajan tapahtumien päältä. Meille, jotka elämme lopunajan tapahtumia, on hyödyllistä tietää, että tapahtumat eivät yllätä Jumalaa, vaan ne tulevat Hänen salliminaan juuri sillä hetkellä kun Hän on hyväksi nähnyt. Ilmestyskirjassa tosin on kerrottu monia asioita sellaisessa muodossa, että ne avautuvat vasta tapahtumahetkellä. Ne ovatkin tarkoitettu lohdutukseksi juuri sitä aikaa eläville, joille se on tarpeen, ei meille ennakkotiedon kipeille. Ilmestyskirjassa kerrotut asiat eivät myöskään ole muusta Raamatusta erillisiä, vaan liittyvät muuhun Raamatussa kerrottuun. Tästä ovat esimerkkinä esim. Paavalin 2 kirje Timoteukselle sekä Juudaan kirje. Vanhassa Testamentissa on paljon tekstiä, joka täydentää ilmestyskirjan sanomaa.

2 Tim. 3:1-5, 13 ja 4:1-8. Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia! … Kelvottomat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessa yhä pitemmälle, eksyttäen muita ja eksyen itse. …

He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät. Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut. Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni. Minua odottaa nyt vanhurskauden seppele, jonka Herra, oikeudenmukainen tuomari, on antava minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle vaan kaikille, jotka hartaasti odottavat hänen ilmestymistään.

Juud. 3-25. Rakkaat ystävät! Hartaasti olen halunnut kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, ja nyt sain aiheen kehottaa teitä taistelemaan sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu.

Teidän joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen. Vaikka te kaiken tiedättekin, tahdon silti muistuttaa teitä siitä, että Herra kyllä ensin pelasti kansansa Egyptistä mutta tuhosi sitten ne, jotka eivät uskoneet. Ja niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan vaan hylkäsivät omat asuinsijansa, hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten. Niin kävi myös Sodoman ja Gomorran ja muiden sen seudun kaupunkien, jotka samalla tavoin antautuivat siveettömyyden ja luonnonvastaisten himojen valtaan: niiden saama rangaistus on varoittava esimerkki, joka muistuttaa ikuisesta tulesta. …

Heistä on myös ennustanut Henok, Aadamista seitsemäs: "Katso, Herra tulee pyhiensä tuhatlukuisen joukon kanssa ja panee jokaisen tuomiolle. Hän rankaisee kaikkia jumalattomia jokaisesta teosta, jonka he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikista julkeista puheista, joita nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet." Nuo ihmiset ovat osaansa tyytymättömiä valittelijoita, jotka elävät himojensa vallassa. ...

Rakkaat ystävät, rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään. ...


Ilmestyskirjassa on näkyjen muodossa kerrottu sekä laajoja tapahtumia että pienempiä yksityiskohtia. Näyt annettiin Johannekselle, Jeesuksen opetuslapselle Patmos saarella, jonne Jumala oli iäkkään Johanneksen vainojen kautta johdattanut. Kannattaa muistaa että Johanneksella ei ollut sitä maailmankuvaa, tietämystä, eikä elettyä historiatietoa parin vuosituhannen ajalta, joka meillä nyt on. Johannes joutui näkemäänsä kertoessaan ottamaan sanat omasta kokemusmaailmastaan. Ei Johannes ollut ikinä nähnyt taisteluhelikopteria joka on varustettu ohjuksilla, ei kyennyt sellaista edes kuvittelemaan. Kun (jos) hän sellaisen näyssään näki, hän oli lähes mahdottoman tilanteen edessä. Kuitenkin hän onnistui selityksessään hyvin.

Ilm. 9:7-10. Heinäsirkat olivat näöltään kuin taisteluun varustettuja hevosia. Niillä oli päässään kullalta kimaltavat seppeleet, niiden kasvot olivat kuin ihmisen kasvot, ja niillä oli naisen tukan kaltainen tukka. Niiden hampaat olivat kuin leijonan hampaat, ja niillä oli rintapanssarit, jotka olivat kuin rautaa. Niiden siivistä lähti samanlainen jyminä kuin sotavaunuista, joita monet hevoset täyttä laukkaa vetävät taisteluun. Niillä oli pyrstö ja pistin kuin skorpioneilla

Laajemmin historiaan liittyvä näky, Kristuksen syntymästä ilmeisesti meidän aikamme alkuun asti, taas on kerrottu Ilm. 12 luvussa. Raamattu yleensä selittää itse käyttämänsä kielikuvat toisaalla Raamatussa;

Ilm. 12:13 - 13:1. Kun lohikäärme huomasi, että se oli syösty maahan, se lähti ajamaan takaa naista, joka oli pojan synnyttänyt. Mutta naiselle annettiin suuren kotkan siivet, jotta hän lentäisi turvapaikkaansa autiomaahan. Siellä hän on suojassa käärmeeltä, ja hänestä pidetään huolta vuosi, kaksi vuotta ja puoli vuotta. Käärme syöksi kidastaan naisen perään vesivirran, jotta virta veisi hänet mennessään, mutta maa auttoi naista: se avasi suunsa ja nielaisi virran, jonka lohikäärme oli syössyt kidastaan. Lohikäärmeen raivo yltyi, ja se lähti sotimaan naisen muita lapsia vastaan, niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle.

Lohikäärme seisahtui meren rannalle. Minä näin, kuinka merestä nousi peto. Sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja kaikissa kymmenessä sarvessa oli kruunu ja jokaiseen päähän oli kirjoitettu herjaava nimi.

_______________________________


Ilmestyskirja on Kristuksen kirje seurakunnille. Kirje kertoi seurakunnille seurakuntien senhetkisen tilan ja myös tulevaisuuden. Seurakuntien tulevaisuutta ei Jumala suinkaan ollut lyönyt lukkoon, vaan seurakunnilla oli mahdollista vaikuttaa siihen toiminnallaan (tekemällä parannus).

Ilm. 1:11 ja 19. Ääni sanoi: "Kirjoita, mitä näet, ja lähetä kirja seitsemälle seurakunnalle: Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan." … Kirjoita siis, mitä näet: se, mikä on nyt, ja se, mikä on myöhemmin tapahtuva.

Ilm. 2:1-5. Kirjoita Efesoksen seurakunnan enkelille (lähetti, sanansaattaja, piispa): Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan. (Lamppu = 7-haarainen lampunjalka/lamppu; Seurakuntaa kuvataan tällaiseksi lampuksi esim. Ilm. 1:20)


Seurakunnille lähetetty viesti oli hyvin konkreettinen. Jumala otti viestiinsä vertailukohdat seurakunnan jokapäiväisestä elämästä niin, että viesti ymmärrettiin oikein.

Esim. Smyrnan seurakunta tuhottiin pian kirjeen kirjoittamisen jälkeen. Polykarpos oli Smyrnan piispana. Perimätieto kertoo, että kun Polykarposta, joka oli jo harmaahiuksinen vanha mies, vietiin roviolle poltettavaksi, hänelle annettiin vielä mahdollisuus kieltää Jeesus ja jäädä eloon. Polykarpos oli vastannut jotenkin näin, että kuinka hän voisi kieltää sen Jeesuksen, joka on häntä koko elämän ajan rakastanut ja pitänyt hänestä niin hyvää huolta. Smyrnan seurakunnalle lähetetty viesti oli lohdullinen; ”Näin sanoo Hän, joka oli kuollut mutta heräsi eloon. Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Ole uskollinen kuolemaan asti. Siihen joka voittaa ei toinen kuolema kajoa.”

Smyrnan seurakunta on toinen kirjeen 7 saajasta jolle ei annettu mitään moitteita.

Laodikean seurakunta oli varakas. Laodikean kaupungin markkinoimia ”hittituotteita” oli oksennuslääke ylensyömisen mahdollistamiseksi mm. Rooman ylimyksille – niinpä Jumalan ilmoitusta siitä, että Hän oksentaa Laodikean seurakunnan ulos, ei voitu ymmärtää väärin. Muita Laodikean ”hittituotteita” olivat silmävoide ja mustaksi värjätty kangas.

Ilm. 2:8 ja 10-11. Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, hän, joka oli kuollut mutta heräsi eloon. … Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Saatana on sulkeva muutamia teistä vankeuteen, jotta teitä koeteltaisiin, ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän. Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Siihen, joka voittaa, ei toinen kuolema kajoa.

Ilm. 3:16-18. Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani. "Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet.


Seurakunnille lähetetyt kirjeet ovat Jumalan puhetta myös meille. Monet ovat kristikunnassa ajatelleet, että Laodikean seurakunnan kuvaus on kuvausta myös siitä lopunajan seurakunnasta, joka on olemassa silloin kun Kristus tulee hakemaan omansa pois maailmasta (koska se on mm. viimeisin kirjeen saajista). Muissa kirjeen saaneissa seurakunnissa on kuitenkin myös viitteitä ehdokkaaksi täksi lopun ajan viimeiseksi seurakunnaksi. Esim.;

Koska Jumala on tarkoituksella jättänyt tämän asian tällaiseksi, onkin parempi kääntää katseensa seurakunnan tilan arvostelemisesta oman sydämen tilan arvioimiseksi. Olenko itse valmis kohtaamaan Jeesuksen Kristuksen silloin kun Hän tulee hakemaan omansa pois täältä maan päältä luokseen, niin kuin Hän on luvannut.

Tämän rinnalla tärkeää onkin sitten toimiminen juuri siinä vajavaisessa, vajavaisten ihmisten muodostamassa seurakunnassa, johon Jumala on minut asettanut olemaan ja toimimaan Kristuksen ruumiin jäsenenä.

Itse en ole kyennyt ratkaisemaan sitä, tuleeko Herra hakemaan omansa pois (=tempaus) ennen vai jälkeen vaivanajan, vai sen puolivälissä. Siitä olen kuitenkin varma, ettei Jumala kaada varsinaisia vihan maljoja (Ilm. 16:1) omien lastensa päälle. Perustelen tätä sillä että mainitussa kohdassa, jae 5, sanotaan; ”Vanhurskas olet sinä, joka olet ja joka olit, sinä Pyhä”. Jumalan nimestä on jätetty osa ”joka tuleva on” pois. Toisin sanoen Kristus on silloin jo tullut toisen kerran, kuninkaana.

_______________________________


Luvusta neljä alkaa uusi näky, jossa Johannekselle kerrotaan tulevaisuudesta. Minä näytän sinulle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva (Ilm.4:1). Muutama huomio;

5:1 Kirjakäärö oli sinetöity 7 sinetillä – Ilmestyskirja avautuu vasta kun Jumala sallii sen avautuvan, ei hetkeäkään aikaisemmin.

5:6 Jeesus on Jumalan uhrikaritsa – taivaassakin. Jumalan Pyhä Henki on Jeesuksen käytössä.

6:1 Ensimmäinen sinetti – valkoinen hevonen;

6:3 Toinen sinetti – tulipunainen hevonen;

6:5 Kolmas sinetti – musta hevonen;

6:7 Neljäs sinetti – kellanvihreä hevonen: (Huom. Alkutekstissä on tosiaankin kellanvihreä.)

Näiden kolmen ratsastajan valtaan annettiin neljäsosa maasta.

6:9 Viides sinetti – Marttyyrius;

Tässä viidennen sinetin yhteydessä on mielenkiintoinen viittaus siihen, että annetaan valkoinen vaate. Toisaalta valkoinen vaate on perille päässeillä (7:9 ja 13), toisaalta taas marttyyreita tulisi vielä lisää. Mikäli Jeesus hakee omansa pois maailmasta tässä vaiheessa, tarkoittaa se sitä, että ihmisiä pelastuu taivaaseen vielä tempauksen jälkeenkin.

6:12 Kuudes sinetti – Karitsan vihan päivä on tullut (6:17);

Kuudennen ja seitsemännen sinetin välissä on kerrottu pelastettujen joukosta (7:1).

8:1 Seitsemäs sinetti –kuvaus lopun ajan päätöksestä?


Seitsemännen sinetin tapahtumat alkavat puolen tunnin hiljaisuudella.

Jes. 28:15-22. … Itse Herra nousee … hän kiivastuu ja tekee työnsä - outo on hänen työnsä! - ja toteuttaa tekonsa - merkillinen on hänen tekonsa! Älkää siis enää pilkatko, etteivät kahleenne tulisi vielä raskaammiksi, sillä olen saanut tietää, että Jumala, Herra Sebaot, on tehnyt päätöksensä ja on valmis hävittämään kaiken maan.

Ennen torviin puhaltamista vielä rukoillaan (8:3), joten maailmassa on edelleenkin pelastusta odottavia ihmisiä.

8:7 Neljä ensimmäistä enkeliä puhaltavat torveensa, joiden seurauksena;

Neljännen pasuunan jälkeen Johannekselle näytettiin näyssä kotka, joka lensi korkealla taivaan laella ja huusi kovalla äänellä: "Voi! Voi! Voi niitä, jotka asuvat maan päällä! Vielä tulevat torvet soimaan, vielä puhaltaa torveensa kolme enkeliä."

9:1 Viides enkeli puhalsi torveensa. Tämä on samalla ensimmäinen ”voi”-huuto (9:12).

Tämäkin on nähtävä Jumalan rakkautena ihmiskuntaa kohtaan. Jumala tekee kaikkensa, jotta ihmiset alkaisivat uskoa Häneen ja pelastuisivat. Silloin kun Israelin kansa lähti Egyptistä orjuudesta vapauteen Mooseksen johtamana, lähti sen mukana myös sekakansaa (2 Moos. 12:38). Samoin tapahtuu lopun ajan aikana. Kun ihmisiä ei saa tulemaan Pelastuksen yhteyteen hyvällä, Jumala Rakkaudessaan ihmistä kohtaan käyttää sitten muita konsteja, jotka eivät ihmistä miellytä. Jumala tietää, mikä ihmistä iankaikkisuudessa odottaa, siksi Hän yrittää näilläkin teoillaan saada ihmistä kääntymään pois kadotukseen vievältä tieltään.

9:13 Kuudes enkeli puhalsi torveensa = toinen ”voi” –huuto.

Loput ihmiset, ne jotka eivät kuolleet näihin vitsauksiin, eivät lakanneet palvomasta kättensä töitä. He kumarsivat yhä pahoja henkiä ja kullasta, hopeasta, pronssista, kivestä ja puusta tekemiään jumalankuvia. He eivät kääntyneet, he eivät luopuneet murhatöistään eivätkä taioistaan, eivät siveettömästä elämästä eivätkä varastamisesta.

Kuudennen ja seitsemännen pasuunansoiton välissä on kerrottu että vielä nytkin sanaa julistetaan ja rukoillaan (11:1 ja 3).

11:15 Seitsemäs merkkisoitto = kolmas ”voi” –huuto.


Tässä välissä, ennen kuin viimeistä merkkisoittoa kuvataan tarkemmin, kerrotaan muita asioita, jotka osin selkeyttävät ilmestyskirjan kielikuvien ymmärtämistä.

Nainen ja lohikäärme (12:1-17) – antaa kokonaiskuvaa ilmestyskirjankin tapahtumille;

Kaksi petoa (13:1-18);

Karitsa seisomassa Siionin vuorella (14:1-5);

Kohta jossa VT:n puolella laajemmin kerrotaan Jerusalemin hävityksestä ja sen jälkeen tapahtuvasta Herran tulemisesta, Siionin vuorelle, löytyy Sakarjan kirjasta.

Sak. 14:4. Hän seisoo sinä päivänä Öljymäellä, joka kohoaa Jerusalemin itäpuolella. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen, toinen puoli vuoresta väistyy pohjoiseen, toinen puoli etelään, ja välille syntyy valtaisa laakso.

Kolmen enkelin sanomat (14:6-13);

Sadonkorjuun aika (14:14-20);

Jes. 63:3-6. Minä poljin kuurnallisen rypäleitä, poljin yksin, kansojen joukosta ei ketään tullut avukseni. Ja niin minä vihassani poljin ne kaikki ja kiivaudessani tallasin ne, niin että niiden mehu roiskui puvulleni ja tahri kaikki vaatteeni. Sillä koston päivää vaati minun sydämeni, kansani lunastamisen vuosi oli tullut. Minä katselin ympärilleni, mutta ei ollut yhtään auttajaa. Minä ihmettelin, ettei ketään tullut tuekseni. Vain oman käsivarteni voima minua auttoi, vain oma kiivauteni minua vahvisti. Niin minä poljin kansat vihassani, murskasin ne kiivaudessani ja annoin mehun valua maahan.


Seitsemäs merkkisoitto = kolmas ”voi” –huuto (15:1).

Jumalan luo, temppeliin, ei voi kukaan mennä näiden seitsemän vihan maljan aikana. Se mitä tämä kuvaa, jäänee salaisuudeksi. Jumala ilmeisesti rakkaudessaan ei haluaisi vihan maljoja kaadettavaksi ihmiskunnan päälle, mutta Hänen oikeudenmukaisuutensa ei anna siihen vapautusta. Jumala on jo tehnyt kaikkensa, että ihmiset pelastuisivat, enempää Hän ei voi tehdä. Näin ollen mahdollista on myös se, ettei vihan maljojen aikana olisi enää mahdollisuutta pelastua.

16:2 Ensimmäinen malja

16:3 Toinen malja

16:4 Kolmas malja

16:8 Neljäs malja

16:10 Viides malja

16:12 Kuudes malja

Tässä yhteydessä kerrotaan myös kolmesta pahasta hengestä, jotka lähtevät lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan suusta. Pahat henget kykenevät tekemään ihmetekoja (16:13-14 ja 16).

Tässä välissä, jakeessa 16:15, on mielenkiintoinen välimaininta siitä, että Jeesus tulee niin kuin varas.

Ilm. 16:15. "Minä tulen kuin varas. Autuas se, joka valvoo ja pitää huolen vaatteistaan, ettei joutuisi häpeään, kulkemaan alasti kaikkien nähden."

Meitä kehotetaan valvomaan, näkemään vaivaa oman uskomme säilymisestä, sillä paholainen kyllä yrittää ihmeilläänkin meidät eksyttää. Paholaisen tarkoitus on saada meidät jäämään pois tempauksesta (katso myös 1 Kor. 15:51-52). Tämä maininta on tärkeä senkin vuoksi, että lukiessamme ilmestyskirjaa, muistaisimme että se on Jeesuksen Kristuksen ilmestys ja että tapahtumat, niiden rankkuudesta huolimatta, tapahtuvat vain, koska Jumala on niin sallinut.

16:17 Seitsemäs malja

Jes. 24:1-6. Katso: Herra hävittää maan ja autioittaa sen, runtelee sen kasvot ja lyö hajalle sen asukkaat. Samalla tavoin käy papin kuin kansankin, niin isännän kuin orjankin, niin emännän kuin orjattaren, niin myyjän kuin ostajan, niin lainan antajan kuin sen saajan, niin velkojan kuin velallisenkin. Autioksi maa autioituu, tyhjäksi se ryöstetään. Näin on Herra puhunut. Maa kulottuu ja kuivuu, maanpiiri riutuu ja kuivuu, maan lailla taivaskin riutuu. Maa muuttuu saastaiseksi jalkojen alla, sillä sen asukkaat ovat hylänneet lain, rikkoneet käskyt, tehneet tyhjäksi ikuisen liiton. Siksi kirous syö maan, sen asukkaat saavat maksaa teoistaan. Siksi maan asukkaat käyvät vähiin, vain muutama harva jää jäljelle ihmisen suvusta.

Jes. 24:18-21. Sillä taivaan akkunat aukenevat ja maan perustukset järkkyvät, maa järisee, maa järisee, maa aaltoaa ja huojuu, maa aaltoaa ja sortuu, maa horjuu kuin juopunut, vaappuu kuin vartiolava tuulessa. Raskaana sitä painaa sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse. Sinä päivänä Herra vaatii tilille korkeuksissa asuvat korkeuden joukot ja maan päällä elävät maan kuninkaat.

Jesajan kirjan 24 luku antaa kuitenkin vielä lohdun. Sen mukaan ihmiskunta ei vielä nytkään lopu olemasta vaikkakin ”vain muutama harva jää jäljelle ihmisen suvusta”.


Tässä välissä, ennen seuraavia tapahtumia, selvennetään tarkemmin joitakin yksityiskohtia. Se, mihin yhteyteen ne liittyvät, ei aina ole selvää.

Babylonin tuomio (17:1 – 19:5);

Dan. 7:23-26. Neljäs eläin tarkoittaa neljättä valtakuntaa, joka on syntyvä maailmaan. Se valtakunta on erilainen kuin muut valtakunnat, ja se syö koko maailman ja tallaa ja murskaa sen. Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka tulevat hallitsemaan sitä valtakuntaa. Heidän jälkeensä nousee vielä yksi. Hän on erilainen kuin edelliset ja kukistaa kolme kuningasta. Uhmaten hän puhuu Korkeinta vastaan, tuhoaa Korkeimman pyhiä ja pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain. Korkeimman pyhät annetaan hänen armoilleen ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Mutta oikeus on istuva tuomitsemaan, ja hänen valtansa otetaan häneltä pois, se tuhotaan ja hävitetään lopullisesti.

Karitsan häiden aika on tullut (19:6-10);

Valkoisella hevosella ratsastaja (19:11-21);

1000 vuoden aikakausi (20:1-10);

Jes.11:6-9. Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä. Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan.

Viimeinen tuomio (20:11-15);

Uusi taivas ja uusi maa ja uusi Jerusalem (21:1 – 22:5);

Raamattu jättää avoimeksi sen, tarkoitetaanko tässä uudelleen muotoutunutta maata 1000 vuoden aikana vai aikaa valkean valtaistuimen jälkeen.


Loppusanat (22:6-21);



Pyydän että lukisit itse ilmestyskirjan rukoillen. Anna Jumalan puhua sinulle Sanansa kautta.

Rukoilen, etten ole lisännyt tähän selitykseen omiani. Rukoilen, etten myöskään ole jättänyt mitään oleellista pois.

Ilm. 22:18-19. Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu.

Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu.

10