Jeesuksen toinen tuleminen

Jeesus tulee toisen kerran (kuninkaana). Se on aivan varma asia.

Kaikille kristityillekään ei ole aivan selvää, miksi Jeesuksen Kristuksen pitää tulla kaksi kertaa. Ensin Kristus tuli kärsivänä messiaana sovittaen syntimme ja vasta myöhemmin hän tulee tuomarina ja kuninkaana.

Tämä toinen tuleminen näyttää jakaantuvan erilaisiin tapahtumiin pidemmän jakson kuluessa.

Jukka Norvanto on kirjoittanut kirjan ”Genesis, evankeliumi Mooseksen mukaan”, josta seuraava lainaus;

Miksi Jumala ei voinut vain yksinkertaisesti antaa Aadamille ja Eevalle lankeemusta anteeksi? … Miksi ryhtyä tuhansia vuosia kestävään työhön, kun pelkkä yksinkertainen anteeksianto olisi riittänyt? Ajattelen niin, että täydellistäkään vastausta tuohon kysymykseen ihminen ei pystyisi edes käsittämään. Se puolestaan johtuu siitä, ettemme oikeasti ymmärrä, millainen turmiovalta synti on. Ontuvaa kuvaa käyttääkseni kuvittele suuri ikkunalasi, jonka takaa voit turvallisin mielin ihailla kaunista maisemaa kovallakin pakkasella. Jos sitten joku … rikkoisi lasin, niin auttaisiko asiaa (pelkästään se), että antaisit rikkoneelle teon anteeksi? Lasi on rikki, vaikka mitä sanoisit ja tekisit, ja pakkasella sinun tulisi pian kylmä. Asian kuntoon saamiseksi pitäisi tehdä muutakin kuin päättää antaa anteeksi.

Syntiinlankeemuksessa tapahtui jotakin paljon hirvittävämpää kuin ikkunalasin rikkoontuminen. Jotakin perustavanlaatuista särkyi ihmisessä, eikä vain ihmisessä vaan myös Jumalan ja ihmisen välisessä suhteessa. Pelkkä anteeksiannon sana ei voisi korjata sitä, mikä on särkynyt. …

Samaan aikaan on koko ajan muistettava, että koska Jumala on olemukseltaan ehdottoman pyhä, hän ei voi pettää sanaansa. … Jumalan pyhyyden tähden, myös ilmoitus kuolemasta tulisi toteutumaan, eikä sitä voisi mikään estää.

Timo Eskola on kirjoittanut kirjan ”ateismin sietämätön keveys”, jonka lopusta muutamia lainauksia;

Varhaisista kirkkoisistä lähtien on esiintynyt uskon puolustajia, jotka ovat käyneet aatteellista keskustelua kristinuskon vastustajien kanssa. Heidän keskeisin tehtävänsä on ollut väärinkäsitysten poistamisessa. Sama taitaa koskea (myös) uusateismin väittämiä. Niistä suurin osa on pelkkiä (Raamatusta tehtyjä) virhetulkintoja. …

Raamatun antama vastaus pahan ongelmaan on luonteeltaan sellainen, että filosofinen ajattelu ei hyväksy sitä. …

Raamattuteologian mukaan pahan ongelmaan on toisenlainen ratkaisu. Ihminen on Jumalan luoma. … Hänen ainutlaatuisuuteensa Jumalan kuvana kuuluu kuitenkin mahdollisuus lankeamiseen ja itsekkyyteen. Se on hinta ihmisen vapaudesta. Eläin ei voi langeta tai tehdä syntiä. Mutta kun ihminen lankeaa ja käyttää vapauttaan väärin, kun hän toimii eläimellisesti ja ottaa edun itselleen toisten kustannuksella, hän rikkoo erityisyyttään vastaan. Hän rikkoo suhteensa luojaan. Siksi Jumalan täytyy lankeemuksen jälkeen käydä jollain tavalla oikeutta ihmisen kanssa. …

Raamattuteologian antama vastaus (tähän) on; Jumalan tuomiopäivä kyllä tulee mutta Jumalalla ajatellaan olevan muutakin sanottavaa ihmiselle (kuin vain tuomita tämä). Vaikka Jumala näyttää olevan hiljaa pahuuden edessä, tuolle hiljaisuudelle on olemassa mielekäs peruste. Jumala ei halua kohdata ihmisiä ainoastaan tuomiolla. Hän haluaa osoittaa ihmisille armollista rakkautta. …

Apostoli Paavalin mukaan Jumala tuo kyllä oikeuden kaikille ihmisille. Jumala ei kuitenkaan voinut toteuttaa tuota oikeutta yksinkertaisesti tuomiolla, koska silloin kaikki (ihmiset poikkeuksetta) olisivat tuhoutuneet. Se ei olisi ollut rakkauden mukaista. Sen sijaan hän on osoittanut vanhurskauttaan, koska hän oli ”jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään” (Room. 3:25) ja tuominnut ne kaikki Kristuksessa.

Jumalan viha syntiä kohtaan osui Paavalin mukaan Kristukseen, kun tämä kärsi ihmiskunnan syntien edestä. Näin Kristuksesta tuli syntiuhri ja sijainen meidän puolestamme. Jumalan rangaistus on siten todellista, mutta se ei kohdistu suoraan syntien tekijöihin. Rangaistus siirrettiin koskemaan Jumalan Poikaa. Nyt pahan ongelma näyttäytyy uudessa valossa. Ihmisen pahuuden todellisuutta ei tarvitse kiistää. Se on ihmiskäsityksen väistämätön lähtökohta. Ihminen ei voi osoittautua hyväksi ja oikeudenmukaiseksi, eli teologisin termein sanottuna ei voi saavuttaa omaa vanhurskautta (omilla toimillaan). Siksi Jumala antaa pelastuksen lahjaksi, toisin sanoen ”vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen” (Room. 3:26). …

Jumalan ”viivyttely” tai ”hiljaisuus” on ollut armon osoitusta. Jumala ei halunnut vain yksinkertaisesti tuomita maailmaa. Hän halusi rakkaudessaan tarjota pelastuksen tälle synnin vallassa elävälle luomisteolleen. Siksi Jumalan piti uhrata oma poikansa syntisten edestä. Kristuksen ristillä tuomio kohtasi syntiä. Hänet tehtiin synniksi meidän edestämme. Hän kantoi koko maailman synnit, kaiken petollisuuden, haureuden ja väkivallan tuoman syyllisyyden. Vain näin Jumala voi toteuttaa oman pelastavan vanhurskautensa, oman pelastavan työnsä. Paavalin mukaan siis uskonvanhurskaus ratkaisee pahan ongelman. Jumala on yhtä aikaa kaikkivaltias ja hyvä. Hän rankaisee pahaa, mutta armahtaa ihmistä, joka olisi ansainnut oikeudenmukaisen tuomion. Toisin sanoen armo vastaa pahan ongelmaan ja tuo sen tilalle anteeksiantamuksen.

Tämä ratkaisu ei ole kristillisen sanoman kokonaisuudessa edes outo, vaan pikemminkin sen keskipisteessä. … Armo ei ole erossa sovituksesta, vaan perustuu siihen. Syntinen ei myöskään jää tietämättömäksi armahduksesta, vaan riemuitsee siitä, kun evankeliumi vapauttaa hänet.

... Jumala on hiljaa vain siksi, että hän kärsii ihmisen pahuutta voidakseen armahtaa heitä. Lopullinen päätös pahuudelle on tulossa, mutta sitä ennen tässä kärsimyksen maailmassa vallitsee armon aika. Muuta puolustelua kristinuskolle ei tarvitse tässä kysymyksessä antaa. Kirkko tyytyy julistamaan tätä sanomaa ja odottaa rauhallisesti, minkälaisen vastakaiun se synnyttää.

(Tällainen) käsitys Jumalasta … on ristiriidassa ihmisten luontaisten näkemysten ja suurissa maailmanuskonnoissa esiintyvien jumalakäsitysten kanssa. Jumaluus mielletään yleensä ensisijaisesti suuren taivaallisen olennon mahtavuuden ja majesteettisuuden kautta. Jumala on kaikkivaltias tuomari. Näitä piirteitä on kyllä myös Raamatun jumalakuvassa, mutta käsitys Raamatun Jumalasta on huomattavasti laajempi. Jumaluus käsitetään Uudessa testamentissa ennen kaikkea inkarnaation (ihmiseksi tulon) ja alentumisen kautta. Jumala inkarnoituu ihmisten joukkoon ja ottaa kantaakseen langenneen ihmisyyden taakan. Tässä tyhjentymisessä Kristus antautuu ihmisten vihan kohteeksi, ruoskittavaksi ja kidutettavaksi kuolemaan asti.

Siksi Raamatun käsitys Jumalasta on kätkettynä luontaisen jumalakäsityksen vastakohtaan. Vanhassa testamentissa jo profeetta Jesaja kuvaa messiaanista hahmoa näin: ”tuskin häntä enää ihmiseksi tunsi, niin kammottavasti hänet oli runneltu” (52:14). … kristillinen julistus pitää varsin varmana, että ihmisten ensimmäinen reaktio evankeliumin kohtaamiseen on vieroksunta. …

Ihmisen luontaisen päättelyn mukaan jumalallinen olento rakastaa käytännössä vain sellaista kohdetta, joka on hyvä, kaunis tai muuten rakastettava. Juuri näistä syistä useimmat ihmiset rakastavat toisia ihmisiä. … Ollakseen rakastettava ihmisen täytyy osoittautua luotettavaksi ja uskolliseksi. Raamatun käsitys Jumalan rakkaudesta on täysin ristiriidassa tämän vaatimuksen kanssa.

Kristillisen evankeliumin mukaan Jumala rakastaa vihollisiaan. … Oikeudenmukaisuus ja rakkaus eivät enää evankeliumissa ole kriteereitä armon saamiselle. Sen sijaan armo kohdistuu nimenomaan pahoihin ja uskottomiin ihmisiin. ”Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä” (Room. 5:8). …

Historiaa katsoen näyttää ilmeiseltä, että ihmisen pahuutta pitävät kurissa vain Raamatun sanoma ja kristillinen perinne, ja nekin vaihtelevalla menestyksellä. Erityisesti ne maat, joissa on pyritty toteuttamaan ateistista kulttuuria, ovat tunnettuja väkivaltaisesta toiminnasta. Myös valistuneet länsimaat ovat hankkineet rikkautensa toisia riistämällä. … Kristinuskosta määrätietoisesti irtautuva yhteiskunta tuottaa väkivaltaa ja eriarvoisuutta.

Mitä Vanhassa testamentissa on Jeesuksen toisesta tulemisesta sanottu?

Monessa kohtaa Raamattua Herra lupaa sekä anteeksiantoa että oikeuden toteutumista. Sitä varten Herra neuvoo nöyrille tien, jonka välityksellä voi välttyä rangaistukselta. Tämä tie on Kristus Jeesus.

Ps. 25:8-12. Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo syntisille tien. Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa. Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini. Se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien.

Joh. 14:6. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

2. Kor. 5:10. Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa.

Room. 8:1. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.

Psalmissa 17 on mielestäni viittaus siihen, kun Jeesus tulee hakemaan uskovan seurakunnan luokseen. Suomenkielinen raamatunkäännös on häivyttänyt yhteyden.

Ps. 17:15. Minä saan nähdä sinun (Jumalan) kasvosi, sillä minä olen viaton. Kun herään unesta, sinun läsnäolosi ravitsee minut.

Ps. 17:15 (ed.käännös). Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.

Iso Raamatun tietosanakirja kääntää jakeen lopun muodossa; … ”olen tyytyväinen herätessäni kaltaisenasi.”

Syväntö kääntää jakeenalkutekstistä; ”Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa ja olen autuas, kun herään sinun kaltaisenasi.”

Apostolit Paavali ja Johannes sanovat tämän asian seuraavalla tavalla;

1. Kor. 15:51-52. Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.

1. Joh. 3:2. Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.

Herran riemuvuosi ja Herran koston päivä

Vanhassa testamentissa ei aina ole erotettu Jeesuksen kahta tulemista toisistaan. Esim. Jesaja mainitsee ne samassa lauseessa peräjälkeen.

Jes. 61:1-2. Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan (ed.käännös; meidän Jumalamme kostonpäivää) …

Jeesus, ensimmäisessä tulemisessaan, syntyessään ihmiseksi, erottaa ne kuitenkin toisistaan sanomalla että hän tuli ihmiseksi syntyessään toteuttamaan riemuvuoden, eli vapauttamaan ihmiset.

Luuk. 4:16-21. Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: - Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: "Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen."

Profeetta Sakarja kertoo ensin Jeesuksen nöyryydestä kun Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin ja sitten samassa yhteydessä Jeesuksen suuresta vallasta.

Sak. 9:9-10. Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.

Profeetta Malakia sanoi, että ennen Herran päivän tulemista, joka on tuomion päivä Herran toisessa tulemisessa, profeetta Elia tulee ensin ja vielä silloin Jumala (ensimmäisen kerran tullessaan) ei tule tuomarina.

Mal. 3:13-24. Te puhutte uskaliaasti minua vastaan, sanoo Herra. "Miten me olemme puhuneet sinua vastaan?" te kysytte. Olette sanoneet näin: "Turha on palvella Jumalaa. Mitä hyötyä on siitä, että noudatamme hänen käskyjään, palvelemme Herraa Sebaotia ja kuljemme murhe kasvoillamme? Me näemme, kuinka röyhkeät ovat onnellisia, kuinka he menestyvät vaikka ovat tehneet pahaa. He saavat elää, vaikka ovat koetelleet Jumalan kärsivällisyyttä."

Mutta kun ne, jotka Herraa pelkäävät, puhuvat kaikesta tästä, Herra kuulee, mitä he sanovat. Kaikki kirjoitetaan muistiin hänen edessään. Se koituu iloksi niille, jotka kunnioittavat häntä ja pelkäävät hänen nimeään. - Sinä päivänä, jonka minä määrään, he jälleen ovat minun oma kansani, sanoo Herra Sebaot. - Ja minä olen hyvä heitä kohtaan, niin kuin isä on hyvä pojalleen, joka tottelee häntä. Te näette jälleen eron vanhurskaan ja jumalattoman välillä. Te näette, kuka on palvellut Jumalaa ja kuka ei ole häntä palvellut.

Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin - sanoo Herra Sebaot - eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta. Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella. Sinä päivänä, jonka minä määrään, te poljette jumalattomat maahan, tallaatte heidät tomuksi, sanoo Herra Sebaot.

Pitäkää mielessänne palvelijani Mooseksen laki, jonka annoin hänelle Horebilla: käskyt ja säädökset, jotka annoin koko Israelille. Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.

Jeesus sanoi itse, että hänen edellään kulkenut Johannes Kastaja oli tämä Elia.

Matt. 11:13-14. Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla.

Kerran, Jumalan määräämänä päivänä, Jeesus kuitenkin tulee tuomitsemaan ne, joille hänen tarjoamansa vapautus ei kelpaa.

Ap. t. 17:31. Hän (Jumala) on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista."

Jes. 62:11-63:6. Maailman ääriin saakka Herra on kuuluttanut: - Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastajasi saapuu, hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut. Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa, Herran lunastamat, ja sinua nimellä Kaivattu kaupunki, Kaupunki, jota ei hylätä.

Kuka on tuo, joka tulee Edomista, joka tulee Bosrasta, kirkkaanpunaisessa puvussa, tuo, joka astuu tietään voimaa uhkuen komeassa asussaan? Minä se olen, oikeuden julistaja, suuri pelastaja. - Miksi on pukusi punainen, vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan? - Minä poljin kuurnallisen rypäleitä, poljin yksin, kansojen joukosta ei ketään tullut avukseni. Ja niin minä vihassani poljin ne kaikki ja kiivaudessani tallasin ne, niin että niiden mehu roiskui puvulleni ja tahri kaikki vaatteeni. Sillä koston päivää vaati minun sydämeni, kansani lunastamisen vuosi oli tullut. Minä katselin ympärilleni, mutta ei ollut yhtään auttajaa. Minä ihmettelin, ettei ketään tullut tuekseni. Vain oman käsivarteni voima minua auttoi, vain oma kiivauteni minua vahvisti. Niin minä poljin kansat vihassani, murskasin ne kiivaudessani ja annoin mehun valua maahan.

Nykyisen armonajan lopussa näyttäisi tapahtuvan mm. seuraavia asioita;

• Evankeliumia julistetaan kaikille kansoille.

Matt. 24:14. Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.

Ilm. 14:6-7. Minä näin taas uuden enkelin (lähettiläs, sanansaattaja, voisi kuvata jopa radiolähetystä), joka lensi korkealla taivaan laella. Hänen tehtävänään oli julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille. Hän kuulutti kovalla äänellä: "Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia - hänen tuomionsa aika on tullut! Kumartakaa häntä, joka on luonut taivaan, maan ja meren ja vesien lähteet."

• Jumala erottaa vääryyden valinneet hyvistä lähettämällä eksytyksen, jonka pahat näyttäisivät hyväksyvän. Ne jotka riippuvat kiinni Jumalan sanassa, eivät eksy.

Matt. 24:24. Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan.

2. Tess. 2:9-12. Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä. Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden.

• Kristityt joutuvat ahtaalle.

Matt. 24:9-13. "Silloin teidät pannaan ahtaalle, monia teistä surmataan ja kaikki kansat vihaavat teitä minun nimeni tähden. Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen toistaan. Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu.

Ilm. 13:5-10. Pedolle annettiin suu, joka herjaa ja puhuu suuria sanoja, ja se sai tämän vallan neljänkymmenenkahden kuukauden ajaksi. Niin se avasi suunsa ja alkoi herjata Jumalaa. Se herjasi hänen nimeään ja hänen asuinsijaansa ja niitä, jotka asuvat taivaassa. Sille annettiin myös lupa käydä taisteluun pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja niin sen valtaan annettiin kaikki heimot, kansat, kielet ja maat. Kaikki maan asukkaat kumartavat sitä - kaikki ne, joiden nimi ei maailman luomisesta alkaen ole ollut kirjoitettuna teurastetun Karitsan elämänkirjaan. Jolla on korvat, se kuulkoon: - Kenen osana on vankeus, se joutuu vankeuteen, kenen osana on kaatua miekkaan, se kaatuu miekkaan. Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa.

• Pahat kootaan erilaisiksi kimpuiksi, ryhmittymiksi. Näitä ryhmittymiä voisivat olla esim. tieteen kaikkivoipaisuuteen uskovat, ahneuden valinneet, naisen ja miehen erilaisuuden hylkäävät ym. Tämä näyttää jopa tapahtuvan vihreän ”vallankumouksen” alla (vertaa ilmestyskirjan neljäs hevonen, joka on vihreä väriltään).

Matt. 13:30. Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.

• Ennen Jeesuksen toista tulemista hänen tulemisensa asetetaan kyseenalaiseksi.

2. Piet. 3:3-4. Erityisesti tietäkää, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka ovat omien himojensa vietävinä. He sanovat pilkaten: "Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti."

• Suuri osa kristikunnasta myös luopuu Jumalan sanasta, Raamatusta, ennen Jeesuksen toista tulemista.

2. Tess. 2:1-4. Otamme nyt puheeksi Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen ja sen, että meidät kootaan hänen luokseen. Me pyydämme, veljet, ettette heti menetä malttianne ja säikähdä, jos joku vedoten Hengen ilmoitukseen tai muka meidän puheeseemme tai kirjeeseemme väittää, että Herran päivä on jo käsillä. Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen. Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle, asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.

Ensin näyttäisi tapahtuvan Jumalan lapsien eli uskovien kristittyjen poisotto maan päältä. Sen jälkeen maan päälle jääneiden ihmisten keskuudessa näyttäisi tapahtuvan Jumalan tuomiot (joiden aikana kuitenkin olisi vielä mahdollista pelastua).

Ilm. 14:14-19. Sitten näin tämän: Oli valkoinen pilvi, ja pilven päällä istui joku ihmisen kaltainen, jolla oli päässään kultainen seppele ja kädessään terävä sirppi. Temppelistä tuli toinen enkeli, joka kovalla äänellä huusi pilven päällä istuvalle: "Pane sirppisi työhön ja leikkaa, nyt on sadonkorjuun aika. Maan sato on kypsä korjattavaksi." Silloin se, joka istui pilvellä, heitti sirppinsä maan päälle, ja niin korjattiin maan sato.

Taivaan temppelistä tuli taas enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi. Myös alttarista tuli enkeli, se jolla on tuli vallassaan, ja hän huusi kovalla äänellä sille enkelille, jolla oli terävä sirppi: "Pane terävä sirppisi työhön ja korjaa tertut maan viinitarhasta. Rypäleet ovat kypsyneet." Silloin enkeli heitti sirppinsä maan päälle, korjasi sadon maan viinitarhasta ja heitti rypäletertut suureen altaaseen, Jumalan vihan viinikuurnaan.

Kristusta odottavien poisotto, ”tempaus” esiintyy Raamatussa mm. seuraavissa kohdissa;

Jesaja 57:1 ”menehtyy” sanalla on Ison Raamatun tietosanakirjan mukaan alkukielessä seuraavia merkityksiä; tuhoutua, hukkua, joutua harhaan, joutua kadoksiin, menettää rohkeus, tulla pois temmatuksi. Edellinen käännös on uudempaa käännöstä parempi. Raamatun kääntäjät eivät ole nähneet yhteyttä uskovien ylösottoon eli tempaukseen.

Jes. 57:1. Vanhurskas menehtyy, eikä kukaan siitä piittaa, hurskaat otetaan pois, eikä se ketään liikuta. Pahan mahti pyyhkäisee vanhurskaan pois.

Jes. 57:1 (ed.käännös). Vanhurskas hukkuu (tulee pois temmatuksi), eikä kukaan pane sitä sydämelleen, hurskaat miehet otetaan pois kenenkään siitä välittämättä, sillä vanhurskas otetaan pois pahuutta näkemästä.

Syväntö kääntää ao. kohdan; ”Vanhurskas katoaa …” ja liittää näin ao. kohdan tempaukseen.

Apostoli Paavalin mukaan;

1. Kor. 15:51-52. Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.

Jeesus on itse sanonut;

Matt. 24:39-42. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään. "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.

Luuk. 17:34-36. Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on yhdessä jauhamassa: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään.

Lopuksi;

• Älä anna kenenkään pelotella itseäsi sillä, että Herramme Jeesus Kristus on tulossa. Se ei ole meille Kristuksen sovintoveren suojassa oleville pelon vaan riemun ja ilon päivä. (2. Tess. 2:1-4.)

• Rakasta edelleenkin lähimmäistäsi, että hänkin pelastuisi.

Ps. 69:7. Herrani, Herra Sebaot! Älköön minun takiani joutuko häpeään kukaan, joka odottaa sinua. Israelin Jumala! Älköön minun takiani joutuko pilkattavaksi kukaan, joka etsii sinua.

1. Piet. 4:16-19. Mutta sen, joka kärsii kristittynä, ei pidä hävetä, vaan hän kirkastakoon kristityn nimellään Jumalaa. On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia? - Jos hurskas pelastuu vaivoin, miten käykään jumalattoman ja syntisen! Sen tähden ne, jotka joutuvat kärsimään, jos niin on Jumalan tahto, antakoot elämänsä uskollisen Luojan haltuun ja tehkööt edelleen sitä, mikä on hyvää.