12.12.2020 Sakari Tuunainen Lopun ajat – Tuhatvuotinen aikakausi ja viimeinen tuomio
Viimeiset ajat ja lopun ajan päätös – Tuhatvuotinen aikakausi ja viimeinen tuomio.
Ilm. 20:1-6. Tuhatvuotinen aikakausi Minä näin, kuinka taivaasta tuli alas enkeli, jolla oli kädessään syvyyden avain ja isot kahleet. Hän otti kiinni lohikäärmeen, tuon muinaisaikojen käärmeen, jonka nimet ovat Paholainen ja Saatana, ja pani sen kahleisiin tuhanneksi vuodeksi, syöksi sen syvyyteen ja lukitsi ja sinetöi sen jäljestä syvyyden oven. (Sana "syvyys" tarkoittaa Raamatun kielenkäytössä sekä maapallon pintaa että tuonelaa. Saatana on kahleissa 1000 vuoden ajan "syvyyden kuilussa".) 1. Moos. 1:2. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet Room. 10:7. "tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?" - nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista. Enää ei käärme saa johtaa kansoja harhaan, ennen kuin tuhat vuotta on tullut täyteen. Sitten se on päästettävä irti vähäksi aikaa. Minä näin valtaistuimia, ja niille, jotka asettuivat istuimille, annettiin tuomiovalta. Minä näin niiden sielut, jotka oli mestattu Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eivätkä sen kuvaa eivätkä olleet ottaneet sen merkkiä otsaansa eivätkä käteensä. He heräsivät eloon ja hallitsivat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta. (Tämä kohta näyttäisi puoltavan sitä tulkintaa, että ne ihmiset, jotka ovat vihan maljojen aikana Jumalan Sanan vuoksi kieltäytyneet pedon merkistä ja sen vuoksi kuolleet marttyyreina, herätettäisiin eloon tuhatvuotiseen aikakauteen. He eivät enää pääse mukaan Karitsan häihin, mutta pelastuisivat toiselta kuolemalta marttyyriuden kautta.) Muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli täyttynyt. (Ylöstemmattu Karitsan morsian on ylösnousemusruumiissa Kristuksen luona ja laskeutuu maan päälle Karitsan vaimona, Uutena Jerusalemina 1000 vuotisen aikakauden ajaksi.) Tämä on ensimmäinen ylösnousemus (Ensimmäinen ylösnousemus on tapahtunut useammassa osassa alkaen Kristuksen ylösnousemuksesta). Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! Heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he ovat Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta (1000 vuotinen aikakausi).
1. Tess. 3:13. ja vahvistakoon näin sydämenne, että ne olisivat pyhät ja moitteettomat Jumalamme ja Isämme edessä, kun Herramme Jeesus saapuu kaikkien pyhiensä kanssa. (Pyhä kaupunki, Karitsan vaimo, laskeutuu taivaasta, Jumalan luota.)
Matt. 19:27-30. "Entä me?" kysyi silloin Pietari. "Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?" Jeesus sanoi heille: Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä (siirryttäessä tuhatvuotiseen aikaan) istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.
Ps. 102:16-19. Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä, kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan. Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan. Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle (viimeiselle sukupolvelle), jotta uudeksi luotu kansa (Jeesuksen Kristuksen vastaanottanut Israel) ylistäisi Herraa.
Miika 4:1-8. Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: "Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe." Hän, Herra, ratkaisee kansakuntien riidat, hän jakaa oikeutta väkeville kansoille lähellä ja kaukana. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja. Silloin jokainen saa istua mitään pelkäämättä oman viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla. Näin on Herra Sebaot sanonut. Vaikka kaikki kansat palvelisivat muita jumalia, niin me palvelemme nyt ja aina Herraa, Jumalaamme. Sinä päivänä, sanoo Herra, minä kokoan ontuvat, tuon yhteen hajalle joutuneet, kaikki, joita olen rangaissut. Ontuvista minä teen maani perillisiä, hajalle joutuneista väkevän kansan. Herra on oleva heidän kuninkaansa Siionin vuorella nyt ja aina. Sinä vartiopaikka, tytär Siionin temppelivuori, sinä saat takaisin entisen valtasi, Jerusalemin kuninkuuden.
Sak. 14:16-21. Kaikki jäljellä olevat niistä kansoista, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, tulevat nyt sinne vuosi vuodelta kumartaen rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa. Mutta jos jokin kansa ei tule Jerusalemiin rukoilemaan Kuningasta, Herraa Sebaotia, niin se saa turhaan odottaa maahansa sadetta. Jos egyptiläiset (Egypti on ollut 40 vuotta autiona) eivät lähde matkaan ja tule Jerusalemiin, niin hekään eivät saa sadetta. Sen sijaan Herra lyö heitä vitsauksella, niin kuin hän lyö muitakin kansoja, jos ne eivät tule lehtimajanjuhlaan. Tämä olkoon rangaistuksena egyptiläisille ja kaikille kansoille, jotka eivät saavu viettämään lehtimajanjuhlaa. Silloin on hevosten kulkusissa kirjoitus: "Herralle pyhitetty." Ja Herran temppelin padat ovat yhtä pyhät kuin alttarin edessä olevat vihmontamaljat. Jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle. Ihmiset, jotka tulevat uhraamaan, voivat keittää niissä uhrilihaa. (Uhreja joko uhrataan Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman muistoksi tai sitten tässä käytetään vertauskuvallista kieltä ehtoollisesta.) Silloin ei kukaan enää käy kauppaa Herran Sebaotin temppelissä. (Samoin kuin muut Israelin heimot aikoinaan vapaaehtoisesti huolehtivat leeviläisten toimeentulosta vanhan liiton aikana, samoin huolehtii muu maailma nyt Jerusalemin alueen toimeentulosta.)
(Maa
on edelleen sama maa 1000 vuotisen aikakaudenkin aikana mutta
pinnanmuodoltaan muuttuneena. Meriä ei ole. Saasteet ovat
hautautuneet syvälle ja maa on saanut täysin uuden puhtaan
pinnan. (Joidenkin tulkintojen mukaan uusi taivas ja uusi maa sekä uusi Jerusalem toteutuisivat vasta valkoisen valtaistuimen tuomion jälkeen.) |
Ilm. 21:1-8. Uusi taivas ja uusi maa Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. (Karitsan morsiamesta on taivaallisten häiden jälkeen tullut täysivaltainen Karitsan vaimo.) Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! (Jumala asuu nyt Uudessa Jerusalemissa "näkyvänä" kuten ilmestysmajassa Israelin erämaavaelluksen aikana.) 2. Moos. 40:34. Silloin pilvi peitti pyhäkköteltan ja Herran kirkkaus täytti telttamajan. Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Tämä on sanottu Karitsan vaimolle, ei kaikille 1000-vuotisessa aikakaudessa eläville ihmisille.) Valtaistuimella istuva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken." Hän sanoi: "Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet." Vielä hän sanoi minulle: "Nyt ne ovat käyneet toteen. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani. Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema." (Eivät tässä vaiheessa ole vielä joutuneet. Tässä kerrotaan edessä olevasta tapahtumasta.)
Jes. 66:22-24. Niin kuin uusi taivas ja uusi maa, jotka minä luon, pysyvät minun edessäni, sanoo Herra, niin pysyvät minun edessäni teidän sukunne ja teidän nimenne. Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra. Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden ruumiit, jotka ovat minusta luopuneet. Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole, liekki, joka niitä nuolee, ei sammu. Ne ovat kauhistava varoitus koko ihmissuvulle. (Pedon valtakunnan alue on 1000 vuoden ajan liekeissä ja muistuttaa ihmisiä Jumalan sanan laiminlyönnin seurauksista.)
Ilm. 21:9-22:5. Uusi Jerusalem (1000 v. aikana) Yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemässä maljassaan seitsemän viimeistä vitsausta, tuli luokseni ja puhui minulle. Hän sanoi: "Tule, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon." (Jeesus puhui usein kuninkaan häistä. Nyt taivaalliset häät on vietetty.) Ef. 5:31-32. "Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Henki valtasi minut, ja enkeli vei minut suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui taivaasta, Jumalan luota. Se loisti Jumalan kirkkautta, se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis. Sitä ympäröi suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia, ja niitä vartioi kaksitoista enkeliä. Portteihin oli hakattu Israelin kahdentoista heimon nimet. Idän puolella oli kolme porttia, pohjoisessa kolme, etelässä kolme ja lännessä kolme porttia. Kaupungin muurissa oli kaksitoista peruskiveä, ja niissä oli kaksitoista nimeä, Karitsan kahdentoista apostolin nimet. 1. Kor. 3:9-10. … te olette … Jumalan rakennus. Jumalalta saamani armon mukaan olen (apostoli Paavali) taitavan rakentajan tavoin laskenut (Kristus)perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Enkelillä, joka minulle puhui, oli kultainen mittakeppi kaupungin sekä sen porttien ja muurin mittaamista varten. Kaupunki oli neliön muotoinen, yhtä leveä kuin pitkä. Enkeli mittasi kaupungin kepillään ja sai tulokseksi kaksitoistatuhatta stadionmittaa (n. 2300 km); pituus, leveys ja korkeus olivat kaikki tämänsuuruiset. Hän mittasi myös muurin, ja se oli sataneljäkymmentäneljä kyynärää (n. 72 m) - enkeli käytti siinä ihmismittaa. Muuri oli rakennettu jaspiskivestä, ja kaupunki oli kimmeltävää, lasinkirkasta kultaa. Kaupunginmuurin perustukset oli kaunistettu kaikenlaisilla kalliilla kivillä. Ensimmäisenä peruskivenä oli jaspis, toisena safiiri, kolmantena kalsedoni, neljäntenä smaragdi, viidentenä sardonyksi, kuudentena karneoli, seitsemäntenä krysoliitti, kahdeksantena berylli, yhdeksäntenä topaasi, kymmenentenä krysopraasi, yhdentenätoista hyasinttikivi ja kahdentenatoista ametisti. Porttitorneina oli kaksitoista helmeä - kukin kahdestatoista tornista oli tehty yhdestä helmestä. Kaupungin valtakatu oli kultaa, puhdasta kuin läpinäkyvä lasi. Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa. Kaupunki ei myöskään tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa. Jes. 60:19-20. Aurinko ei enää ole sinun päiviesi valona eikä kuu kirkasta sinun teitäsi, vaan Herra on sinun ikuinen valosi ja sinun Jumalasi on sinun kirkkautesi. Sinun aurinkosi ei enää laske eikä kuu katoa, sillä Herra on sinun ainaisena valonasi. Sinun murhepäiviesi luku on täyttynyt. Kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston. Sen portteja ei suljeta päiväsaikaan, ja yötä siellä ei olekaan. Kaikki kansojen kalleudet ja ihanuudet tuodaan sinne. Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä, ei ainoatakaan iljettävän valheen palvelijaa, vaan ainoastaan ne, joiden nimet on kirjoitettu Karitsan elämänkirjaan. Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. (Jumalan luomistyön alkuperäinen tarkoitus on täyttynyt. Pyhä kaupunki, Karitsan vaimo, saa nauttia elämän puun hedelmää. Ympärillä oleva maailma kuitenkin nauttii vielä puun lehtiä.) 1. Moos. 3:24. Hän (Jumala) karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki (kaupungissa olevat) palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti. |
Sak. 14:5-11. Sitten Herra, teidän Jumalanne, tulee Jerusalemiin, ja kaikki pyhät ovat hänen mukanaan. Sinä päivänä ei ole hellettä, ei pakkasta eikä jäätä. (1000 vuoden aika on maapallolla tasalämpöistä. Meriäkään ei enää ole. Mahdollisesti palataan ilmastollisesti samanlaiseen tilaan kuin oli ennen vedenpaisumusta.) Kerran tulee aika - milloin, sen Herra tietää - jolloin yö on kirkas kuin päivä eikä ilta enää pimene. Silloin virtaavat Jerusalemista elämää antavat vedet. Puolet niistä juoksee itäiseen mereen, puolet läntiseen mereen kesät ja talvet, ehtymättä. Sinä päivänä Herra on oleva koko maanpiirin kuningas. Hän on oleva yksi ja ainoa Jumala ja hänen nimensä ainoa, jota avuksi huudetaan. (Jeesus ja Hänen omansa hallitsevat maailmaa Jerusalemista käsin.) Koko maa Jerusalemin ympärillä Gebasta etelään, Rimmoniin saakka, on muuttuva tasangoksi. Mutta Jerusalem kohoaa korkealla, ja siellä asutaan niin kuin ennen. Kaupunki tulee ulottumaan Benjamininportilta entiselle Kulmaportille asti ja Hananelintornilta kuninkaan viininpuristamolle saakka. Mikään ei enää uhkaa Jerusalemia. Siellä saadaan elää turvassa.
Sef. 3:9-20. Vielä minä, Herra, annan kansoille uuden mielen, ja niin ne puhuvat puhtain huulin, huutavat avuksi minun nimeäni, kaikki ne palvelevat minua. Nubian jokien takaa hajallaan asuvat palvelijani tuovat minulle uhrilahjoja. Tuona päivänä sinun, Jerusalem, ei tarvitse enää hävetä, vaikka olet rikkonut minua vastaan. Silloin minä poistan keskuudestasi kaikki julkeat ja ylimieliset, ylpeät minä karkotan pyhältä vuoreltani. Nöyrät ja köyhät minä jätän sinne asumaan, kansan, joka turvaa Herran nimeen. Ne, jotka ovat jäljellä Israelista, eivät tee pahaa eivätkä valehtele, heidän suustaan ei lähde petollista sanaa. He paimentavat laumojaan ja elävät rauhassa, eikä kukaan ahdista heitä. (Tuhatvuotisena aikakautenakin on vielä julkeita, ylimielisiä ja ylpeitä ihmisiä, mutta he eivät saa hallita uudessa Jerusalemissa.)
Iloitse, tytär Siion, huuda riemusta, Israel! Juhli ja laula täysin sydämin, tytär Jerusalem! Herra ottaa pois tuomiosi ja karkottaa vihollisesi. Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi, sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa. Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille: - Älä pelkää, Siion, älä anna kättesi hervota! Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.
Minä, Herra, tuon takaisin ne, jotka murehtivat kaukana sieltä, missä kansani kokoontuu. Sinä olet heidän kotinsa, Jerusalem. Minä otan pois sinun päältäsi häpeän kuorman. Katso, kun tuo aika tulee, minä tuhoan kaikki sortajasi. Minä pelastan sinut, tuon ontuvat ja karkotetut kotiin. Kaikkialla, missä he ovat kantaneet häpeää, minä nostan heidät kunniaan. Silloin minä kokoan teidät ja tuon teidät takaisin. Minä nostan teidät kunniaan kaikkien kansojen keskuudessa. Minä käännän teidän kohtalonne, te saatte nähdä sen omin silmin, sanoo Herra.
Jes. 2:1-5. Sana Juudasta ja Jerusalemista. Jesajan, Amosin pojan, näky. Tulee vielä aika, jolloin Herran pyhäkön vuori seisoo lujana. Ylimpänä vuorista se kohoaa, korkeimpana kukkuloista, ja kansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: - Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe. Hän, Herra, ratkaisee kansanheimojen riidat, hän jakaa oikeutta kaikille kansoille. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja. Jaakobin lapset, tulkaa, vaeltakaamme Herran valossa! (Tuhatvuotisena aikanakin on kansojen välillä riitoja, koska ihmisten luonne ei ole muuttunut. Riidat eivät muutu sodiksi, koska Herra hallitsee ja saatana on sidottuna.)
Jes. 4:2-6. Sinä päivänä Herra antaa versonsa nousta maasta kauniina ja ylväänä. Rehevänä ja kukoistavana nousee maan hedelmä henkiin jääneille israelilaisille. Ja Siionin jäljelle jääneitä ja Jerusalemissa jäljellä olevia kutsutaan pyhiksi - kaikkia, jotka on kirjoitettu elävien kirjaan Jerusalemissa.
Kun Herra on huuhtonut pois Siionin tyttärien lian ja poistanut Jerusalemista sen verivelat oikeuden hengellä, puhdistavalla hengellä, hän nostaa Siionin vuoren ylle ja sinne kokoontuneiden ylle päiväksi pilven ja yöksi savupatsaan ja tulen loimun. Ja Herran kirkkaus on oleva kattona kaiken yllä. Se on oleva kuin maja, joka varjelee päivän helteeltä ja suojaa sateen ryöppyjä vastaan.
Jes. 65:17-25. Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen. Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti siitä, mitä minä luon. Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin, teen riemuitsevaksi sen kansan. Ja minä riemuitsen Jerusalemista, iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta, eivät vastasyntyneet siellä enää kuole, ei yksikään, ei kuole vanhus, ennen kuin on elänyt päivänsä täyteen. Joka kuolee satavuotiaana, kuolee nuorena, jonka vuodet jäävät alle sadan, häntä surkutellaan. (Kuolemaa ei ole vielä heitetty tulijärveen, vaikka uusi taivas ja maa ovat luotu. Maa on vielä sama maapallo, sen pinta on vain vaihdettu niin kuin päällysviitta.)
Hepr. 1:10-12. … Sinä, Herra, laskit alussa maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat. Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kaikki kuluvat kuin vaate, sinä käärit ne kokoon kuin päällysviitan, ne vaihdetaan niin kuin vaate. Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.
He rakentavat taloja ja saavat asua niissä, he istuttavat viinitarhoja ja nauttivat itse niiden hedelmän, ei niin, että he rakentaisivat ja toinen taloa asuisi, eikä niin, että he istuttaisivat ja toinen söisi hedelmän. Niin kuin puiden päivät, niin ovat minun omieni päivät. (Ihmisten elinikä pitenee 1000 vuoden aikana.) Minun valittuni saavat itse nauttia työnsä tuloksista. Enää he eivät näe vaivaa tyhjän vuoksi, eivät synny kuollakseen kohta, vaan he ovat Herran siunaama suku ja heidän vesansa pysyy heidän luonaan. Jo ennen kuin he kutsuvat, minä vastaan, kun he vielä esittävät pyyntöään, minä jo toteutan sen. Susi ja karitsa käyvät yhdessä laitumella, leijona syö heinää kuin härkä, ja käärmeen ruokana on maan tomu. Kukaan ei tee pahaa, kukaan ei vahingoita ketään minun pyhällä vuorellani, sanoo Herra.
Hoos. 2:20-25. Sinä päivänä minä luon rauhan: Villieläimet, taivaan linnut, maan matelijat eivät enää tuota vaaraa. Minä särjen jousen ja miekan, niin ettei sotia enää käydä. Minä annan kansani asua turvassa.
Minä kihlaan sinut, otan omakseni ainiaaksi, minä liitän sinut itseeni vanhurskauden ja oikeuden sitein, rakkaudella ja hyvyydellä. Minä liitän sinut itseeni uskollisuuden sitein, ja sinä tulet tuntemaan Herran. Tuona päivänä minä vastaan pyyntöihin, sanoo Herra, minä vastaan taivaan pyyntöön, ja taivas vastaa maalle. Maa vastaa viljan, viinin ja öljyn pyyntöön, ja ne vastaavat Jisreelille (Israelin hellyttelynimi). Minä kylvän Israelin tähän maahan omaksi kansakseni. Minä rakastan Lo-Ruhamaa (ei rakastettu), minä sanon Lo-Ammille (ei minun kansani): "Sinä olet minun kansani!" Ja hän vastaa minulle: "Sinä olet minun Jumalani!"
Jes. 11:6-9. Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä. Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan. (Syntiinlankeemuksen jälkeen alkaneen geenien rappeutumisen on Jumala korjannut. Luomakunta palaa siihen alkuperäiseen tilaan, jossa se oli silloin, kun Jumala loi kasvit ja eläimet.)
Room. 8:19-21. Koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä. Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen, ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.
Ilm. 20:7-10. Tuhatvuotisen aikakauden loppu
Kun tuhat vuotta tulee täyteen, päästetään Saatana vankilastaan, ja se lähtee liikkeelle, kiertää maan neljä kolkkaa ja johtaa kansat harhaan. Se eksyttää niin Gogin kuin Magogin ja kokoaa kansat sotaan, ja joukkoja on kuin meren rannalla hiekkaa. (Vihan maljojen jälkeen maapallolle jäi eloon vain vähän ihmisiä. Nyt he ovat lisääntyneet ja saatana saa luvan koetella heitä. Valtaosa näistä 1000 vuoden aikana syntyneistä ihmisistä uskoo saatanan valheisiin, liittyy saatanaan ja kääntyy Jumalaa vastaan.) Ne nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin. Mutta taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki. Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti. (Jotkut selittäjät lähtevät siitä oletuksesta, että toinen kuolema, tulinen järvi, olisi tyhjiin häviämistä. Minäkin olen joskus kannattanut sitä näkemystä, ja puolustanut sitä Jumalan rakkaudella. Se käsitys vei minut itseni rakkaudettomuuteen, koska miksi evankelioida, jos kadotuksessa tyhjiin häviämisellä välttää pahojen tekojensa seuraukset. Asia ei kuitenkaan ole meidän ihmisten päätettävissä. Se, miten Jumala näyttää asian päättäneen, on kirjoitettu Hänen sanaansa.)
Matt. 25:46. "Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen (aiōnios) rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen (aiōnios) elämään." (Nämä ovat Jeesuksen omia sanoja. Alkukielessä kummastakin iankaikkisuudesta käytetään samaa sanaa.)
Ilm. 20:11-15. Valkoisen valtaistuimen tuomio
Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen (hänet), joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. (Ilmeisesti vasta tässä vaiheessa Jumalan luoma maailmankaikkeus, jonka keskiosassa maa on, katoaa. Tiedemiehet sanoisivat, että maailmankaikkeuden materia katoaa yhteen singulariteettiin.)
2. Piet. 3:10-13. Herran päivä tulee kuin varas. Sinä päivänä taivaat katoavat jylisten, taivaankappaleet palavat ja hajoavat. Silloin paljastuu maa ja kaikki, mitä ihminen on maan päällä saanut aikaan. (Viimeisellä tuomiolla kaikki on paljasta.) Koska tämä kaikki näin hajoaa, millaisia onkaan pyhässä elämässä ja hurskaissa teoissa oltava niiden, jotka odottavat Jumalan päivää ja jouduttavat sen tuloa - tuon päivän, joka saa taivaat liekehtien hajoamaan ja taivaankappaleet sulamaan kuumuudesta. Mutta meillä on hänen lupauksensa, ja siihen luottaen me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee. (Tämä koskee myös aikaa ennen 1000 vuotista aikakautta.)
Matt. 5:18. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.
Matt. 24:35-36. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. (Jeesus Kristus Jumalan Poikana on kaikkitietävä. Ihmiselämänsä ajaksi Hän kuitenkin luopui tästä ominaisuudestaan ja turvautui ihmisenä eläessään pelkästään Isään Jumalaan.)
Fil. 2:6-8. Hänellä (Jeesuksella Kristuksella) oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.
Matt. 24:14. ja sitten tulee loppu.
1. Kor. 15:28. Sitten kun kaikki on saatettu hänen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan, joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea. (Tämä kohta voisi olla ainoita kohtia Raamatussa, joka voisi puoltaa sitä näkemystä, että toinen kuolema voisi joskus olla "tyhjiin raukeamista", jos iankaikkisuus, aiōnios, päättyisi tällä tavalla.)
Ps. 102:26-28. Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat. Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin. Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.
Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.
Matt. 37:47-50. "Vielä taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja. Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen rantaan, istuutuivat ja lajittelivat hyvät kalat koreihin mutta viskasivat huonot pois. Samoin käy maailman lopussa: enkelit tulevat, erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä itketään ja kiristellään hampaita."
Matt. 16:27. Ihmisen Poika (Jeesus Kristus) on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.
Matt. 25:31-33. "Kun Ihmisen Poika (Jeesus Kristus) tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.
Joh. 5:27-29. Isä on myös antanut hänelle (Jeesukselle Kristukselle) tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan - hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.
1. Kor. 3:11-15. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka (Kristuskalliolle rakennettu) rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka (Kristuskalliolle rakennettu) rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. (Se, joka ei rakenna Kristuskalliolle, sen perustus on muualla kuin Jumalan Sanassa ja hän itsekin tuhoutuu rakennuksensa mukana.)
Luuk. 6:46-49. "Miksi te sanotte minulle (Jeesukselle): 'Herra, Herra', mutta ette tee mitä minä sanon? Minä kerron teille, millainen on se, joka tulee minun luokseni, kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan. Hän on kuin mies, joka taloa rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle (Kristuskalliolle). Kun sitten vedet tulvivat ja syöksyivät taloa vasten, ne eivät saaneet sitä horjumaan, koska se oli hyvin rakennettu. Se taas, joka kuulee mutta ei tee, on kuin mies, joka rakensi talon maan pinnalle (ihmiskäsitysten varaan), ilman (Kristus)perustusta. Kun tulvavedet syöksyivät taloa vasten, se sortui heti maan tasalle."
1. Kor. 6:2-3. Ettekö tiedä, että pyhät tulevat kerran olemaan maailman tuomareina? Jos te saatte tuomita maailmaa, ettekö muka kelpaa tuomareiksi vähäpätöisissä asioissa? Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitäkin - kuinka emme sitten voisi ratkaista tämän elämän asioita?
Dan. 12:2-3. Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun. Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti.
Ilm. 22:6-21. (Loppusanat Herra Jeesus tulee pian)
Minulle sanottiin: "Nämä sanat ovat luotettavat ja todet. Herra Jumala, joka antaa Henkensä profeetoille, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian on tapahtuva. Minä (Jeesus Kristus) tulen pian. Autuas se, joka ottaa varteen tämän kirjan ennussanat. Minä, Johannes, olen kaiken tämän kuullut ja nähnyt. Kuultuani ja nähtyäni sen minä heittäydyin kasvoilleni kumartaakseni enkeliä, joka oli sen minulle näyttänyt. Mutta hän sanoi: "Älä tee niin! Minä olen vain Jumalan palvelija, niin kuin sinä ja profeetat, sinun veljesi, ja kaikki ne, jotka ottavat varteen tämän kirjan sanat. Jumalaa sinun tulee kumartaa!" Sitten minulle sanottiin: "Älä sulje sinetillä tämän kirjan ennussanoja, sillä hetki on lähellä. Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. "Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. "Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa (Karitsan, Jeesuksen Kristuksen sovintoverellä):
Ilm. 7:14. Hän (yksi vanhimmista) sanoi minulle: Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
1. Piet. 1:18-19. Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä.
he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin. (Tuhatvuotisen aikakauden aikana kaupungin ulkopuolella oleville ihmisillekin annettiin "vain" puun lehdet terveydeksi.) Ulkopuolelle jäävät koirat ja noidat, irstailijat, murhaajat ja epäjumalien palvelijat ja kaikki, jotka rakastavat valhetta ja noudattavat sitä. (Tuhatvuotisen aikakauden aikana, kuten nykyisenä aikanakin, ihmiset uskovat joko valheisiin tai yhteen totuuteen, joka on Jeesus Kristus. Välimuotoja näiden kahden välillä ei ole.)
2. Tess. 2:9-10. Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä. Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät.
Ef. 1:13. Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin (sanoma Jeesuksen Kristuksen sovintokuolemasta meidän syntiemme tähden). Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne.
"Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelin luoksenne, jotta seurakunnat (myös jokainen meistä) saisivat tämän todistuksen. Minä olen Daavidin juuriverso ja suku (juuriverso Daavidin suvusta, se) kirkas aamutähti." Henki ja morsian sanovat: "Tule!" (Kristityn ensirakkauteen sisältyy halu olla lähellä Jeesusta ja Hänen sanaansa sekä Jeesuksen paluun jokahetkinen odotus. Siitä ei pidä luopua.) Joka tämän kuulee, sanokoon: "Tule!" Joka on janoissaan, tulkoon. Joka haluaa, saa lahjaksi elämän vettä. Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu.
(Ensimmäinen henkilö, joka lisäsi Jumalan ilmoitukseen omiaan, oli Aadam. Kun Jumala kielsi Aadamia syömästä puusta, niin välittäessään tätä tietoa eteenpäin Eevalle, Aadam lisäsi siihen ettei puun hedelmiin saanut edes koskea.
1. Moos. 2:16-17. Herra Jumala sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma."
1. Moos. 3:2-3. Nainen vastasi käärmeelle: "... Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'
Tällaisiin lisäyksiin saatana tarttuu ja niiden kautta hän saa sellaisen henkilön, joka ei pidä Raamattua auktoriteettinaan, joko epäilemään Jumalan ilmoitusta tai elämään näiden väärien tai turhien lisäysten mukaan. Tällaisia lisäyksiä on katolisessa kirkossakin. Näitä Raamatun ilmoituksen vastaisia lisäyksiä ovat mm. paavin erehtymättömyys ja asema Kristuksen sijaisena, Marian asema kirkossa ja pappien selibaatti. Vaarallista on myös se, että Jumalan sanasta jätetään pois oleellisia osia. Tällaista tapahtuu kaikissa kirkkokunnissa.)
Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu.
(Se, millä vakavuudella ilmestyskirjan sanomaan tulee suhtautua, käy tästä ilmi. Raamatun lakien väärinopettaminenkaan ei ole Matt. 5:19 mukaan yhtä vakavaa. Myös Jobin kolme ystävää saivat anteeksi, vaikka olivat puhuneet Jumalasta väärin, Job 42:7-9.)
Matt. 5:19. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi.
Job 42:7-9. Kun Herra oli puhunut Jobille, hän sanoi temanilaiselle Elifasille: "Minä olen vihastunut sinuun ja kahteen kumppaniisi, sillä te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, toisin kuin palvelijani Job. … Palvelijani Job rukoilee teidän puolestanne, ja minä kuulen hänen rukouksensa. Näin minä säästän teidät rangaistukselta ja häpeältä, vaikka te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, …
Hän (Jeesus Kristus), joka todistaa tämän (ilmestyskirja on Jeesuksen Kristuksen todistus, joka näytettiin Johannekselle), sanoo: "Tämä on tosi, minä tulen pian." (johon Johannes ja kaikki Jumalan lapset sanovat) Aamen. Tule, Herra Jeesus!
Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa.