3.6.2012 Sakari Tuunainen

Katoavat ja katoamattomat aarteet


Taivaassa eräällä miehellä oli taskut täynnä kultaharkkoja. Muut ihmettelivät, että miksi sinä kannat katukiviä taskuissasi?

Mikä lopulta on tärkeää, mihin täällä maan päällä eläessään kannattaisi satsata? Satsaanko vallan, aseman tai rahan hankkimiseen – vai satsaisinko ihmissuhteiden säilymiseen? Suhde lähimmäiseen näyttää sydämeni tilan (Snl. 27:19). Olemmeko jo tulleet sokeiksi lähimmäistemme suhteen. Mikäli pörssikurssin seuraaminen on tärkeämpää kuin lähimmäisen hyvinvoinnin, on raha jo elämäni tärkein turva. Kuitenkaan rahaa ei koskaan ole niin paljoa, että se riittäisi turvaksi. Sen sijaan pienikin usko Jeesukseen riittää.

Ei raha tai omaisuus sinällään ole pahaksi tai hyväksi. Ne ovat välineitä joko hyvän tai itsekkyyden toteuttamiseen. Esim. Jaak. 5:1-9 kohdassa, jossa rikkaiden tuleva kurjuus todetaan, ei huomio ole itse rikkaudessa vaan tavassa, jolla rikkaus on hankittu. Jos raha on hankittu teettämällä työntekijöillä alipalkattua työtä, tai muulla vääryydellä – ja Jumala on Hän joka sanoo mikä on väärää – ei osa iäisyydessä aikanaan ole helppo.

Ei ruokakaan ole hyväksi tai haitaksi itsessään. Mutta jos hankin lohdutuksen ruoasta, mistä se kertoo? Mistä löytyisi tällaiselle ihmiselle rinnallakulkija joka tuomion sijaan armahtaisi. Sen sijaan sille, jonka turvana on omaisuus, voisi olla Jumalan suurta rakkautta se, että turva katoaisi. Silloin, ellei ihminen katkeroidu, voisi uuttakin syntyä omaisuuden haalimisen sijaan.


Jumala on luvannut antaa Kristuksen Jeesuksen tähden taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsemme (Fil. 4:19)?

”Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä. Mutta sinä, Jumalan ihminen, karta kaikkea tätä! Pyri nuhteettomaan elämään, hurskauteen ja uskoon, pyri rakkauteen, kestävyyteen ja lempeyteen. Käy uskon jalo kilpailu ja voita omaksesi ikuinen elämä” (1 Tim. 6).