29.11.2008 Sakari Tuunainen

Parantumisesta kohtia Raamatussa

Jeesuksen parantamistyölle on ominaista, ettei siihen löydy vakiokaavaa.

- Jeesuksen toiminnassa oli evankeliumin julistaminen ja parantumiset sidottu yhteen (Jeesuksen persoonaan). Mat. 4:23-24

- Jeesus muutti toimintatapaansa sadanpäämiehen uskon seurauksena. Parantanut Hän olisi joka tapauksessa Mat. 8:5-13, Luk. 7:2-10.

- Jeesukselle ei koskaan ole liian myöhäistä. Jeesus ei myöhästynyt vaikka Hän ei ehtinytkään perille tytön eläessä Mat. 9:18-26, Mar. 5:22-43, Luk. 8:41-56

- Tässä on kohta, jonka mukaan sairaan oma usko oli merkittävässä asemassa parantumisessa. Paraneminen tapahtui Jeesuksen yhteydessä. (Ilman Jeesusta ei olisi uskollakaan ollut mitään merkitystä.) Novumin mukaan ihme ei tapahtunut Jeesuksen tahdon vastaisesti, eikä Hän myöskään ollut epätietoinen tapahtuneesta. Hän kysyi ”kuka minuun koski” naisen vuoksi. Ellei häntä olisi julistettu terveeksi, , hänen laitansa olisi ollut ihmisten silmissä yhtä huonosti kuin ennenkin. Mat. 9:20-22, Mar. 5:25-34, Luk. 8:42-48

- Tässä on ainakin osittain sama ilmiö, kuin verenvuototautia sairastaneen naisen tapauksessa (Mat. 9:20). Sairaan oma usko vaikuttaa sen että hän tulee Jeesuksen luo, mutta Jeesus uskon kohteena on ratkaiseva tekijä. Jeesusta voi lähestyä useilla eri tavoilla. Jeesus ei aseta mitään tiettyä kaavaa sille, miten Hänen luokseen voi tulla. Hän paransi kaikki parantamista tarvitsevat jotka ko. tarkoitusta varten Hänen luokseen tulivat Mar. 6:56

- Sokeat kulkivat jonkin matkaa Jeesuksen perässä huutaen. Jeesus paransi heidät vasta sisällä, ei matkalla. Ei tässäkään usko parantanut vaan Jeesuksen sana. Mikäli sokeat eivät olisi uskoneet siihen, että Jeesus parantaa, eivät he olisi tulleet sisälle, joten siihen he tarvitsivat uskoa Mat. 9:27-31

- Tämän sokean Jeesus paransi kutsuttuaan hänet luokseen. Jeesus ei kuitenkaan itse aktiivisesti hakeutunut sokean luokse Mar. 10:46-52, Luk. 18:35-43

- Läsnäolijoiden (fariseusten) epäusko voi vain rajoittaa Jeesuksen toimintaa mutta ei estää sitä Mat. 9:32-34

- Käännökset (1992 ja vanhempi) antavat erilaisen sisällön sille, paransiko Jeesus kaikki vai vain ne jotka Hänen luoksensa tuotiin. Jälkimmäinen on todennäköistä, koska Jeesus ei yleensä parantanut ilman ao. suostumusta Mat. 9:35-38

- Jeesus kutsui aluksi 12 henkilöä julistamaan ja parantamaan mutta myöhemmin 72. Jeesusta seurasi vieläkin isompi joukko. Opetuslapset voitelivat öljyllä sairaita ja paransivat heidät. Evankeliumin julistus liittyi kiinteästi parantamisiin. Jeesus lähetti opetuslapset matkaan annettuaan heille nämä ohjeet. Ohjeisiin sisältyi paljon muutakin kuin pelkästään sairaiden parantaminen. Mat. 10:1-11.1, Mar. 6:7-13, Luk. 9:1-6, Luk. 10:1-22

- Jeesus toteutti toiminnallaan koko ajan Jumalan sanaa (kirjoituksia). Jeesus paransi myös, jotta sapatin oikea tarkoitus kävisi ilmi. Tässä mielessä Hän kutsui itse sairaan esiin eikä odottanut sairaan pyyntöä (”ojenna kätesi” – ei vastoin sairaan tahtoa). Mat. 12:9-18, Mar. 3:1-6, Luk. 6:6-11

- Parannuksen tekeminen ja Jeesuksen seuraan liittyminen parantavat Mat. 13:13-16

- Jeesus oli ikään kuin ei olisi aluksi kuullut mitään. Vasta kun Jeesus sanoi ”tapahtukoon”, niin tapahtui. Halusiko Jeesus myös, että parannettava tunnistaisi ja tunnustaisi asemansa? Mat. 15:21-28, Mar. 7:25-30

- Parantumiset saivat kansan ylistämään Jumalaa Mat. 15:30-31

- Ruumiillinen terveys ei ole mitään verrattuna siihen asiaan, että saa syntinsä anteeksi. Elämä pelastuu vasta Jeesuksen yhteydessä. Joka häpeää evankeliumia, ei ole terve (parantumiset seuraavat evankeliumin julistamista). Mat. 16:24-26, Luk. 9:23-26

- Tässä kysyttiin parantajan uskoa, ei parannettavan uskoa (opetuslapset eivät kyenneet parantaman). Jos julistaja vaatii parannettavalta uskoa edellytyksenä sille, että tämä paranisi, on hän väärässä, koska parantamista hakevalla on riittävä usko (hänhän on tullut Jeesuksen luo). Parantajalla ei sen sijaan silloin ole uskoa, koska hän ”kaataa” epäonnistumisensa parannettavan niskaan. Joihinkin parantamisiin tarvitaan rukouspaastoa. Jeesus rukoili usein (Luk. 5:16). Mat. 17:14-21, Mar. 9:17-29, Luk. 9:38-43

- Me emme voi emmekä saa erotella lähimmäisiämme esim. heidän uskonmääränsä mukaan tai sen mukaan, paranevatko he vai eivät Mat. 18:10

- Jeesus kysyi, mitä sairaat halusivat Jeesuksen heille tekevän. Jeesus paransi koskettamalla. Joskus rakastava kosketus on se tärkein asia, ei parantuminen. Kosketus kertoo että sinä olet hyväksytty, olet koskettamisen arvoinen Mat. 20:29-34

- Tuojien usko oli avainasemassa. Sairaan uskoa ei edes kysytty. Parantamisen tarkoitus oli Jeesuksen kirkastaminen – ”jotta tietäisitte …”. Tässä tapauksessa Jeesus käski parannetun mennä kotiinsa. Mar. 2:3-12, Luk. 5:17-26

- Jeesus rinnasti publikaanit ja syntiset sairaisiin, jotka tarvitsevat parantamista ja jotka myös tunnistivat tarpeensa parantua. Fariseukset olivat sairastuneet todella vakavasti (itseriittoisuus, vahvuus, kyynisyys, rakkaudettomuus, yms.) mutta eivät halunneet parantua Mar. 2:16-17, Luk. 5:27-32

- Tämä rahan keräämiseen sairastunut pelastui ja ”parani”. Pienuus tai riittämättömyyden tunne kompensoidaan usein rahalla ja vallalla. Jeesus palautti Sakkeukselle arvon. Kun Sakkeus eheytyi sisäisesti, koitui se perheen hyväksi Luk. 19:1-10

- Ihmisten epäusko Jeesukseen rajoitti hänen toimintaansa mutta ei estänyt sitä. Vaikka ihmiset tiesivät että Jeesus kykeni tekemään ihmeitä, silti he olivat epäuskossa. Epäusko kohdistui Jeesuksen persoonaan. Ihmiset, varsinkin fariseukset olivat sitä mieltä, että se riittää kun kuuluu ”Jumalan kansaan”, muuta ei tarvita Mar. 6:1-6, Luk. 4:13-30

- Jeesus ei tässä tapauksessa parantanut kerralla vaan jaksoissa. Jeesus vei parannettavan eroon muista. Parantaminen ei kuitenkaan ole se ensisijainen asia vaan evankeliumin julistaminen Mar. 8:22-26

- Evankeliumin julistusta seuraavat mainitut tunnusmerkit. Sairaiden paraneminen palvelee tässä evankeliumin julistamista. Armolahjat on annettu seurakunnalle, ei yksittäiselle uskovalle (vaikka yksittäinen uskova niitä käyttääkin). Mar. 16:15-20

- Hedelmättömyys voi olla myös sairaus. Elisabetin tapauksessa sen parantaminen vasta myöhemmin kuului Jumalan suunnitelmiin Luk. 1:5-17

- Jeesus tahtoo parantaa. Tässä tapauksessa sairaus oli se asia, joka toi sairastuneen Jeesuksen luo. Jos Jumala olisi varjellut hänet sairastumasta, olisiko hän ikinä kohdannut Jeesusta? Jeesus haluaa, että me kerromme parantumisistamme ja myös että menemme lääkäriin Luk. 5:12-14

- Jeesus ei suostunut parannusautomaatiksi Luk. 5:15-16

- Jeesus tahtoo parantaa. Mutta Jumalan lapseksi pääseminen on kuitenkin tärkeämpää Luk. 9:11

- Jeesuksesta lähti voima joka paransi kaikki. Olisivatko nämä ihmiset tulleet Jeesuksen luo, jos olisivat olleet terveitä? Sairaus voi olla se tarttumakohta ihmisen elämässä, jolla Jumala ottaa hänet kiinni. Ihmiset halusivat koskettaa Jeesusta, koska ilmeisesti luulivat että se on parantumisen edellytys. Heillä toisin sanoen oli vain vähän uskoa ja se kohdistui koskettamistarpeeseen (vertaa sadanpäämiestä, joka pyysi Jeesusta sanomaan vain sanan, niin sairas paranee). Mutta uskon hitunenkin riittää, kun sen kohteena on Jeesus. Jeesus on niin rakastava, että Hän salli ihmisten koskettaa itseään, eikä torunut heitä Luk. 6:17-19

- Olisiko todellinen terveys sitä, että Jumala saisi vaikuttaa meissä mainitut teot? Suostunko Jumalan käden alle, suostunko muutokseen? Sallinko Jumalan näyttää itselleni sen hirren, joka on omassa silmässäni? Onko terveys terveenä olemista vai myös oikeiden tekojen tekemistä? Sallinko vihan viedä minulta terveyden? Luk. 6:27-46

- Tästä käy ilmi, miten Jeesus todellakin haluaa parantaa Luk. 7:11-17

- Jeesus yhdistää jo tässä vaiheessa evankeliumin (ilosanoman) julistamisen parantumisiin. Tärkeää on se, ettei torju Jeesusta. Autuas ei ole se, joka paranee, vaan se joka ei torju Jeesusta Luk. 7:21-23

- Mitä eroa on sillä, kun Jeesus sanoo: Uskosi on parantanut sinut (Mar. 10:46-52) tai uskosi on pelastanut sinut? Onko rakkaudettomuus sairautta? Olla Jumalan rauhassa sisällä – se on terveyttä Luk. 7:36-50

- Opetuslapset olivat saaneet Jeesukselta voiman parantaa sairaita ja nyt he olivat voimansa tunnossa, mutta väärän hengen alaisia Luk. 9:52-56

- Parantuminen Jumalan sanalla ilman, että Jeesus on sydämessä, on vaarallista. Parantaminen Jumalan sanalla ilman, että kysytään parannettavan sieluntilaa, on edesvastuutonta. Sairaus ja henkivallat ovat kuitenkin eri asioita. Luk. 11:24-26

- Jeesus kutsui luokseen parannettavaksi (Jeesus oli aloitteentekijä.) Sairaus oli tässä tapauksessa sairauden hengen aikaansaama (sairas oli saatanan siteissä). Luk. 13:10-17

- Jeesus paransi sapattina osoittaakseen fariseusten toiminnan ja opin valheellisuuden Luk. 14:1-6

- Spitaaliset parantuivat vasta lähtiessään toteuttamaan Jeesuksen sanaa (ajan kanssa). Kaikki 10 parantuivat, mutta yksi heistä pelastui Luk. 17:11-19

- Paraneminenkin tulee Jumalalta Joh 3:25-27

- Jeesus paransi naisen siten, että tämä eheytyi sisäisesti. Paranemisen seurauksena monet uskoivat Jeesukseen Joh 4:5-42

- Poika olisi parantunut vaikka isä ei olisi uskonutkaan kaukoparantamiseen. Isä uskoi kuitenkin tarpeeksi että tuli Jeesuksen luo ja se riitti Joh. 4:46-64

- Jeesus kysyi sairaalta lupaa parantaa tämän. Jeesus sanoi parantuneelle: Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin. Tässä on vakava varoitus sille, että Jeesukselta ei tule koskaan hakea pelkästään ruumiin sairauksiin parantumista, vaan Hänet tulee kohdata myös syntien sovittajana. Läsnä oli suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja halvaantuneita mutta Jeesus ei parantanut heitä. Vain tämän yhden. Joh. 5:2-18

- Jeesus eli niin lähellä Isää Jumalaa, että teki vain sen, mitä Isä halusi hänen tekevän. Parantamiset ja parantamatta jättämiset on nähtävä tässä valossa Joh. 5:19-30

- Sokea parani vasta tehtyään ne toimenpiteet, jotka Jeesus antoi hänelle tehtäväksi. Jeesus halusi, että parannettu uskoisi Ihmisen Poikaan (Jeesukseen). Fariseukset olivat toisella tavalla ”todella sairaita”, eivätkä edes halunneet tulla Jeesuksen parannettaviksi Joh. 9:1-41

- Jeesus viivytteli tahallaan kuultuaan Lasaruksen sairastuneen. Jeesus tiesi Lasaruksen kuolevan ja tiesi myös, mitä itse aikoi tehdä Joh. 11:1-44

- Lupaus siitä, että Jumala antaa meille kaiken, mitä pyydämme, on sidottu muuhun Jumalan sanaan. Jumalan sanan on pysyttävä meissä - tiedon saamme Raamatusta – ymmärryksen antaa PH – noudattamisen vaikuttaa Jumala. Tarkoituksena on hedelmän tuottaminen. Edellyttää liikkeelle lähtemistä (Jumalan sanan toteuttaminen elämässä). Joh. 15:1-17

Seurakunnan aikana (apostolien teot ja UT:n kirjeet)

Apt. 3:1-16 Jeesus ei ollut parantanut tätä rampaa vaikka olikin ollut usein temppelissä. (Vert. Siiloan lammikko – yksi parannettiin ja opetuslasten kysymykseen; kuka teki syntiä, lapsi vai vanhemmat.) Ramman ja opetuslasten välille syntyi katsekontakti, jonka jälkeen Pietari tarttui miestä kädestä ja auttoi hänet ylös. Kyseessä oli ihmeteko, ei niinkään parantaminen, vaikka se kohdistuikin rampaan. Tässä mielestäni tarkoitetaan apostolien uskoa (Apt. 4:9-10).

Apt. 4:29-31. Pyysivät voimaa pelotta julistaa sanaa – täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti sanaa. - Pyysivät voimaa, saivat PH:n. - Voima ja rohkeus liittyvät sanan julistamiseen = kristittynä elämiseen (näitä ei ole mahdollista erottaa toisistaan). - Pyysivät, että Jeesuksen lupaamat merkit seuraisivat julistusta. He itse asiassa rukoilivat, että eivät itse olisi Jumalan tahdon toteutumisen esteenä. Että pelko ei rajoittaisi sanan leviämistä. Ihmispelko tai muu pelko voi tehokkaasti estää sanan eteenpäin viemisen. Tällöin on turha odottaa ihmeitä ja merkkejäkään.

Apt. 5:12-16 Ihmeteot tapahtuivat apostolien kätten kautta (tässä vaiheessa). Ehkä ne jotka eivät rohjenneet liittyä seurakuntayhteyteen toivat sairaat kadulle ”vahingossa” parannettaviksi. Käyttivätkö he Pietaria ikään kuin talismaanina (oliko Pietari uskon kohde Jeesuksen sijasta?) Ainakin kaikki ne sairaat jotka tuotiin sanan kuuloon tulivat terveiksi.

Apt. 8:4-8 Evankeliumin julistaminen oli tässäkin ensisijalla. Tunnusteot seurasivat sanan julistusta ja saivat aikaan sen, että lisää ihmisiä tuli sanan kuuloon.

Apt. 8:9-25 Filippos julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta (tämä oli pääasia). Myös apostolien pääasiana oli julistaa evankeliumia. Simon uskoi, ja hänet kastettiin mutta hän oli edelleen vääryyden kahleissa eikä hän ollut vilpitön Jumalan edessä. Simon luuli, että Jumalan voiman (lahjan) voisi ansaita tai ostaa. Hänelle annettiin ohje kääntyä Jumalan puoleen, tunnustaa syntinsä ja rukoilla / anoa ne anteeksi. Tämän jälkeen Simon pyysi esirukousta. Yksi syy siihen, että PH tuli vasta Pietarin ja Johanneksen kautta, voisi olla se, että Jumala ei halua eri seurakuntia vaan seurakuntien yhteyttä.

Apt. 8:40. Varmasti Filippoksen julistusta seurasivat myös ihmeet ja merkit, mutta tässä niistä ei puhuta koska ne ovat ”sivuseikka”. Apt. 9:1-19 Ananiaalle tuli selkeä kehotus Herralta mennä parantamaan Saul. Jumala oli ilmoittanut Saulille, että Saul paranee (Saul rukoili). Sokeus oli tässä tapauksessa yksi työkalu, jolla Jumala ”otti Saulin kiinni”. Jumala ei parantanut heti, vaan vasta sitten kun aika koitti.

Apt. 9:19-22 Saul sai yhä enemmän voimaa – tai paremminkin PH sai yhä enemmän Saulia ”hallintaansa”. PH:n voimavaikutus lisääntyy vähitellen tai annoksina, mikäli sitä tarvitaan Jeesuksen tunnustamisessa. PH on kuitenkin aina kokonainen ja saadaan sydämeen kokonaisena.

Apt. 9:32-35 Jokainen Kristukseen pelastajanaan uskova on pyhä. Pietari tiesi, että Jeesus haluaa parantaa. Pietarilla oli myös selkeästi parantamisen ja uskon armolahja.

Apt. 14:1-3 Ensin evankeliumin julistus, sitten Herra vahvisti armonsa sanan. Ihmeet ja tunnusteot tapahtuivat julistajien käsien kautta.

Apt. 14:8-20 Tässäkin parantuminen seurasi evankeliumin julistamisen jälkeen ja vahvisti sen. Parantumiseen vaikutti Paavalin tieto Jumalan sanasta sekä miehen usko Jumalan parantavaan voimaan. Paavali julisti sellaista evankeliumia joka herätti miehen uskon paranemiseen. Kun Paavali ja Barnabas antoivat kunnian paranemista Jeesukselle, joutui Paavali kivitettäväksi. Paavali parani siitä nopeasti, mutta tässä ei kerrota tarkemmin miten.

Apt. 19:9-17. Millä tavalla se että Paavalin käyttämät vaatekappaleet paransivat ihmisiä, erottui siitä että henkienmanaajat paransivat käyttäen Paavalin nimeä? Ero oli siinä, mikä oli tekijän suhde Jeesukseen, uskon kohteeseen. Uskovat seurakuntalaiset käyttivät vaatekappaletta välittämään Jumalan parantavaa voimaa uskoen Jeesukseen. Paavaliin uskottiin vain siinä mielessä, että hän voi käyttää Jumalan antamaa parantamisen armolahjaa Jumalan oman sanan mukaisesti. Ei vaatekappale, Paavali itse tai Paavalin nimi parantanut vaan Jeesus Paavalille antamansa armolahjan välityksellä. Henkien manaajat käyttivät Jeesuksen nimeä ja Jumalan sanaa talismaanina tuntematta Jeesusta. He uskoivat että Jumalan sana parantaa silloinkin kun se on irrotettu yhteydestään eli Jeesuksesta. Kuinka väärässä he olivatkaan.

Apt. 27:1-3 Paavali tarvitsi hoitoa johonkin (sairauteen)? Jumala ei ollut parantanut häntä itse, eikä Paavali ollut voinut itse parantaa itseään, ei myöskään muut kristityt joilla oli parantamisen armolahja. (Perimätieto kertoo Paavalin sairastaneen jotain sellaista tautia, jota nykyisin nimitettäisiin malariaksi.)

Apt. 28:7-10. Tässä ei kerrota, menikö Paavali kutsuttuna vai kutsumatta. Ei myöskään sitä, miten parantaminen liittyi evankeliumin julistamiseen. Muita johtopäätöksiä ei voine tehdä, kuin että Paavali rukoili ja käytti Jeesukselta saamaansa parantamisen armolahjaa.

Room. 5:1-11 Pääpaino asetetaan siihen että meillä on rauha Jumalan kanssa ja siihen että pysymme armossa. Maailmassa meillä on ahdistus mutta kun sekin on annettu Jumalan käsiin, on sekin meille parhaaksi. (En sulkisi sairautta ahdistuksen aiheuttajana pois, varsinkaan kun raamattu ei mielestäni sulje sitä pois.)

Room. 8:22-28. Vaikka meidät on pelastettu ja olemme saaneet Pyhän Hengen, me vielä huokailemme ruumiimme lunastamista vapaaksi. (Me tulemme kerran saamaan ylösnousemusruumiin ja siinä ei ole sairautta eikä raihnaisuutta.) Kaikki –sana sisältää kaiken (myös elämässä tarpeelliset ahdistukset yms.).

Rom. 8:35-39. Tärkeintä tässä onkin sen tiedostaminen, että Jumala rakastaa ja mikään ulkoinen merkki ei ole osoituksena siitä, ettei Jumala rakastaisi.

1 Kor. 1:4-9. Armolahjojen koko rikkaus ja sanoman Kristuksesta juurtuminen liittyvät yhteen.

1 Kor. 2:1-5 Paavali oli Korinttossa ollessaan hyvin heikko, arka ja pelokas. Silti (tai siksi) Jumalan Hengen voima ilmeni hänen julistuksessaan.

1 Kor. 9:19-27. Evankeliumi, (jonka merkkinä parantumisetkin ovat), ei ole väkisten eikä ”runnomalla” levitettävissä. Paavali ei kohdista iskuja toisiin ihmisiin vaan itseensä.

1 Kor. 10:32 – 11:2. Paavali toimi koko ajan siten, että ihmiset pelastuisivat. Paavali pyrki olemaan loukkaamatta juutalaisten ja pakanoiden lisäksi Jumalan seurakuntaa. (Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa seurakuntaa piti ojentaa takaisin Jumalan sanan noudattamiseen.)

1 Kor. 11:17-31 Ehtoollisen vietto oikealla tavalla (itseään tutkien) on heikkoudelta ja sairaudelta varjeleva tekijä.

1 Kor. 12:1-11 Jeesus antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä (toisista poikkeavalla) tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Hengen voimasta toinen (joku) saa parantamisen lahjan. Henki jakaa lahjoja niin kuin Hän tahtoo, ei siten, kuin me tahdomme.

1 Kor. 12:26-31. Jumala on seurakunnassaan asettanut muutamat/toiset siihen asemaan, että on antanut heille parantamisen armolahjan. Kaikilla ei ole parantamisen armolahjaa (joten he eivät voi parantaa muita). Jumala parantaessaan ei kuitenkaan ole sidottu edes tähän, vaan hän kyllä kuulee rukoukset ja voi parantaa myös suoraan ilman parantamisen armolahjalla varustetun henkilön läsnäoloa.

1 Kor. 15:42-54. Me olemme täällä ”lihassa ollessamme” maallisen ihmisen (Aadamin) kaltaisia. Huomioiden kuitenkin, että Jumala on lyhentänyt ihmisen eliniän noin 70-80 vuodeksi.

2 Kor. 3:17-18. Vapaus sallii vapauden myös toiselle (ei painosta). Seurustelu Herran kanssa parantaa syvällisellä tasolla (ruumiillinen parantuminen on vain häviävän pieni osa sitä).

2 Kor. 12:7-10. Paavalin pistin oli joku sellainen asia, joka teki hänet heikoksi.

Gal. 4:13-15. Paavali oli ruumiillisesti heikko (sairas) niin pitkään, että se pani galatalaiset koetukselle.

Gal. 5:22-26. Jotkut vetoavat siihen, ettei sairautta ole mainittu tietyissä luetteloissa (esim. Paavalin puheessa pistimestään). Terveyttä ei ole mainittu tässä luettelossa Hengen hedelmistä. Joten on väärin vedota johonkin luetteloon sillä tarkoituksella, että puolustettaisiin omaa näkemystä veljiä vastaan.

Fil. 2:25-27. Sairaus on ollut ilmeisesti pidempi, koska sairausviestin mukana ei ole mennyt tietoa parantumisesta.

Fil. 4:6-7. Myös terveyttä tulee rukoilla. Tärkeintä on pysyä Kristuksessa, jossa Jumalan rauha meidät varjelee.

1 Tim. 5:23. Paavali ei tässä käske Timoteusta parantamaan itseään tai menemään srk:n vanhimpien voideltavaksi (öljyllä), vaan käyttämään lääkettä. Timoteuksen usko ei ollut vajaa, ei myöskään seurakunnan usko. Silti Timoteus sairasti vatsavaivoja.

2 Tim. 4:20, 1933/38 käännös. Paavali ei parantanut Trofimusta, vaan jätti hänet sairastamaan.

Hepr. 12:5-11. Eikö Jumala saisi käyttää myös sairautta sellaisena työkaluna, jolla Hän ojentaa meitä?

Jaak. 1:2-12 Koettelemus voi olla myös sellainen sairaus, joka ei heti parane vaikka kuinka uskoisi. Jaakob sanoo että usko koetellaan, mutta selviytyminen kasvattaa kestävyyttä joka taas johtaa eheyteen. Viisauden pyytäminen ja se, että Jumala antaa pyydetyn (viisauden), liittyy koettelemuksen kestämiseen. Lause, ”hän on saava pyytämänsä, jos uskoo epäilemättä”, liittyy tähän yhteyteen. Sen laajentaminen kaikkeen pyytämiseen voi olla Jaakobin kirjoittaman vastaista. Pääpaino Jaakobilla on ohjata kestämään koettelemus, ei välttämään sitä, sillä silloin vältettäisiin myös uskon kestävyys.

Jaak. 2:26. Jos ei parantuakseen tee niitä tekoja, mitä raamattu kehottaa (öljyllä voitelu, meneminen parantamisen armolahjalla varustetun henkilön luo, pyrkii noudattamaan Jumalan tahtoa muutenkin) niin ”usko” ei ainakaan noudata raamatun sanaa.

Jaak. 5:10-11. Vastoinkäymisten kestämisessä otetaan esimerkiksi Job, jonka kärsimyksen merkittävä osa oli myös sairaus.

Jaak. 5:14-16. Aloite on sairaalla. Sairas kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat ja nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan. Syntien tunnustaminen liittyy kiinteästi parantumiseen.

1 Piet. 3:1-7. Mikäli emme elä Jumalan sanan mukaan, tulee rukouksellemme esteitä. Myös silloin kun rukoilemme parantumista. (Jumala voi kuitenkin parantaa siitäkin huolimatta.)

1 Piet. 5:6-11 Myös sairaus-murheet tulee heittää Herran kannettavaksi. Meidän tehtävänämme on valvoa. Vähän aikaa kärsittyämme Jeesus itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa meidät (mutta ei välttämättä aina paranna).

1 Joh. 5:13-15 Jeesus pyysi Isältään päästä pois ristin alta, mutta suostui siihen koska tiesi sen Isän tahdoksi. Hän rukoili: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi”. Avainsana on ”Jumalan tahto”. Jumalan tahto on, että ihmiset ottaisivat vastaan Hänen Poikansa Jeesuksen ja tämän jälkeen kasvaisivat Jeesuksen tuntemisessa. Ja Jumalako ei saisi käyttää myös omiensa sairautta siinä työkaluna? Kuinka usein mekin rukoilemme poispääsyä sairauden alta vaikka juuri kärsimyksessä Jeesukselta saamamme lohdutus houkuttelee muita tulemaan Jeesuksen seuraan.

Ilm. 3:7-13 Jumalan sanan tarkka seuraaminen on sitä, että huomioidaan koko raamattu, ei vain joitakin yksittäisiä kohtia. Ihmisen oma sydän ja perinnäissäännöt vievät helposti harhaan.

Ilm. 22:1-2. Tämä ilmestyskirjan näky saattaa liittyä tuhatvuotiseen aikakauteen.

VT (muutama kohta):

4 Ms 12:1-15. Mooses ei lähtenyt puolustautumaan toista ”Jumalan profeettaa” vastaan, vaan jätti asiansa Jumalalle. Mirjamiakaan ei hylätty, vaan pilvi- ja tulipatsas seisoivat paikoillaan ko. odotusajan. Sairaus oli tässä tapauksessa opetukseksi ja ojennukseksi sen lisäksi että se vahvisti Jumalan sanan. Tässä tapauksessa Jumalan tahto ei ollut parantaa spitaalia heti, koska sairauden ”sanoma”, nöyrry ja tyydy osaasi, olisi jäänyt vajaaksi.

4 Ms. 21: 4-9. Tässä luvataan, että ”jää eloon”. (Ei sitä, että paranee.) Kohta on esikuva siitä, mitä Jeesus tekee meille.

2 Kun. 5:1-15. Jumala ei toiminut Naemania parantaessaan niin kuin Naemanin ennakko-odotukset olivat. Tottelemmeko me Jumalan sanaa sellaisena kun se on meille annettu raamatussa?

Jes. 53:2-12. Tässä sairaudella ja parantumisella tarkoitetaan kaikkea sitä, mitä synti on tuonut ihmisen kannettavaksi. Ruumiillinen sairaus on vain pieni osa sitä. Tätä raamatun kohtaa ei saa typistää pelkästään ruumiillisesta sairaudesta parantumiseen.

Jes. 61:1-3. Tässä parantaminen saa hyvin laajan käsitteen. Ruumiin parantamista ei mainita ollenkaan tässä kohdassa.

Ps. 103:1-5. Mitä hyvää Herra on minun sielulleni tehnyt? (Vertaa kohta; ”Mitä se ihmistä hyödyttää, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman mutta saisi sielulleen vahingon?) Jos luen tämän kohdan tarkoitushakuisesti väärin, niin vaadin Jumalalta maailmaan kuuluvaa terveyttä. Tällöin minun tulisi vaatia myös ruumiillista kuolemattomuutta, sillä ne liittyvät yhteen tämän sanan kohdan mukaan. Tärkeintä on löytää Jumalan armo ja rakkaus ja näin eheytyä sisäisesti. Ruumiin parantuminenkin seuraa usein näitä jälkeenpäin.

Hoos. 6:4-7:2. Parantaminen voi vaatia syvällekin käyvää leikkaamista. Parantuminen syvällisellä tasolla edellyttää aina Jumalan eteen nöyrtymistä.

Hoos. 14:2-10. Tämä on kirjoitettu Israelille, mutta soveltuu myös yksittäiselle kristitylle. Jumala parantaa meidät uskottomuudestamme (pikku hiljaa). Niin kuin orpo paranee saadessaan osakseen rakkautta, niin Herra parantaa meitä ajan kanssa. Paranemisen edellytyksenä on palaaminen Herran luo sydämen tasolla.