Saate alustukselle (11.6.2011)

Alustus on taas rajoittunut ja vajavainen. Pari päivää ennen alustuksen pitämistä luin seuraavan raamatunkohdan;

Matt. 11: 25-30. 25. Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi: … 28. "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. 29. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. 30. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."

Mieleni teki tehdä koko alustus uudelleen tämän raamatunlauseen pohjalta. En kuitenkaan tehnyt mutta seuraavassa niitä ajatuksia, joita raamatunkohta herätti.

Jakeen 28 voisi suomentaa myös seuraavasti, että ”tulkaa minun (Jeesuksen) luokseni kaikki rikkirevityt …, minä annan teille levon ”. Jokainen meistä on rikki jollain tavalla. Me määrittelemme toisen sairaaksi sillä perusteella, koska hän on rikki sellaisella, minulle oudolla tai erilaisella tavalla, jota en hyväksy tai jota en kestä. Omaa rikkinäisyyttäni en helpolla suostu näkemään (vertaa Jeesuksen kertomus rikasta toisen silmässä ja hirrestä omassa silmässä). Jeesuksen antama lepo on ”shalom”-lepoa ja rauhaa (katso varsinaisen alustuksen ao. kohta).

Ottakaa minun ikeeni … Voi jos me ymmärtäisimme mitä Jeesus tässä meille tarjoaa. Jeesuksen tarjoama ies on tarkoitettu kahdelle. Hän itse on jo sen ikeen alla aisaparina ja tarjoaa sinulle paikkaa vierellään oman ikeensä alle Sitä tyhjää paikkaa ei voi kukaan muu täyttää, se on tarkoitettu pelkästään sinulle. Raamatusta käy hyvin ilmi se, miten Jumala etsii yksittäistä ihmistä. Hän on suunnattoman surullinen, jos paikka jää tyhjäksi.  Hän kysyy, suostutko luopumaan omasta ikeestäsi ja tulemaan siihen Hänen vierelleen. Tämä tie, Jeesuksen vierellä saman ikeen alla, on itse asiassa ainoa tapa löytää lepo. Sielu löytää sellaisen levon, jossa rikkinäisyyskään ei enää haittaa. Olet tullut hyväksytyksi rikkinäisenä.

Ies on Jeesuksen ies. Hänhän sanoo että ”minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt. Minun ja sinun on hyvä olla siinä vierellä luottaen siihen että minunkin kuormani on nyt osa Jeesuksen kuormaa. Hän on ottanut minut ja minun kuormani omakseen.

Terve ihminen (tervehtymisen tiellä oleva ihminen) on hän, joka on tuonut rikkinäisyytensä (sairautensa, huolensa, yms.) Jeesuksen kuormaksi. Kuorma säilyy myös henkilöllä itsellään, onhan hänkin saman ikeen alla. Mutta nyt voi luottaa siihen, että meni syteen tai saveen, niin sinne mentiin Jeesuksen kanssa. (Vertaa VT:n kertomusta kolmesta miehestä tulisessa pätsissä.) Täysin terveitä meistä ei tule kuitenkaan kuin vasta kerran perillä.

Siunauksin; Sakari

Miksi Jeesus ei paranna? (5.6.2011)

Mitä on terveys?

Erik Ewalds määritteli terveyden jotenkin näin; Terve ihminen on hän, joka säilyttää empaattisen ja myönteisen elämänasenteen ja rakastavan mielenlaadun eikä katkeroidu vaikka kärsii, sairastaa tai kokee vaikeuksia.

Erik perusteli tätä kertomalla kahdesta henkilöstä.

• Toinen, vanhus, makasi liikuntakyvyttömänä vuoteessa. Kaikille hänellä oli kuitenkin hyvää ja lohduttavaa sanottavaa. Niinpä hänen vuoteensa äärellä viihdyttiin, hänelle tultiin kertomaan murheet. Vanhus osasi kuunnella.

• Toinen, nuori huippu-urheilija, oli elämänsä kunnossa. Keskusteluissa hän puhui aina itsestään ja omista saavutuksistaan, keskeytti toisen ja palasi omiin saavutuksiinsa.

Kumman vierellä sinä olisit viihtynyt, kumman kanssa halunnut keskustella. Itse asiassa – kumpi näistä kahdesta oli terveempi?

Jeesus kysyi usein, ”haluatko tulla terveeksi”? Miksi hän ei parantanut kysymättä?

Tosiasia on, että kaikki eivät halua tulla terveiksi.

Miten Jumala voisi parantaa ”menevän” miehen, jolle omaisuuden, nautintojen tai vallan tavoittelu ohittaa oman perheen hyvinvoinnin?

Vanha ihmisemme meissä, vahaksi Aatuksi sanottu, ei halua terveyttä Jumalan ilmoittamilla ehdoilla. Se on rikki pahimmalla mahdollisella tavalla. Se on sodassa Jumalaa vastaan (Room. 8:7 ja Gal. 5:17).

• Rikkinäinen ei anna tilaa muille, ei uskalla antaa (hän kokee olevansa turvassa vain jos pitää kaikkia omaan elämäänsä vaikuttavia lankoja omissa käsissään), ja siksi

• rikkinäinen aina vahingoittaa muita ja myös itseään.

• Rikkinäinen ei osaa rakastaa, koska ei uskalla asettaa itseään alttiiksi. Hän on sulkeutunut rikkinäisyyteensä. Ja siksi

• rikkinäisellä on vääristynyt kuva itsestään ihmisenä, väärä kuva Jumalasta ja väärä kuva Jumalan rakkauden perustasta. Ja siksi

• rikkinäinen ei luota Jumalan armoon, ei luota edes pelastuneenakaan. Ja lopuksi

• rikkinäinen haluaa pysyä rikkinäisenä, kun pelkää muutosta (tuttu on turvallisempaa, vaikka ahdistaakin). Ja tämän vuoksi

• rikkinäisellä on myös väärä kuva terveydestä ja hän haluaa käsittää sen pelkästään ruumiin terveydeksi, voidakseen antaa itselleen luvan olla muuttumatta.

Jumalan antamaa terveyttä kuvaa sana ”shalom”, rauha. Sen akkadinkielinen sanajuuri kuvaa ruukun sirpaleita, jotka joku kasaa ehjäksi ja käyttökelpoiseksi ruukuksi.

Rikkinäinenkään ei voi itse korjata itseään. Hän voi ainoastaan jättäytyä Jumalan, tuon suuren korjaajan käsiin.

Mitä Jumalan sitten pitäisi tehdä, että suostuisimme näkemään oman eheytymisen tarpeemme? Myös sen, että pelkän ruumiillisen terveyden tavoitteleminen on sokeutta, hengellistä sokeutta. Ei tämä sitä tarkoita, ettemme saisi pyytää Jumalalta terveyttä. Totta kai me saamme. Mitä Jumalan pitäisi tehdä meille että alkaisimme kuunnella Häntä?

Ensiksi meidän silmämme pitää saada auki tavalla tai toisella. Miksi Jumala ei saisi tässä käyttää parhaita työkalujaan, joita ovat sairaus, kärsimys ja vastoinkäymiset.

Kun meidän oma voimamme tai esim. rikkauden turva on murtunut, ehkä etsimme turvaa muualta. Voimme paeta Jumalaa vielä katkeruuteen – kyllä sekin meiltä onnistuu. Erik Ewaldsia lainatakseni, hän sanoi jotensakin näin, että ”viisas on se, joka alkaa kysellä, mitä sanottavaa sairaudella on hänelle.” Sanoma voi olla: ”Etsi turvasi jostain pysyvästä.” Tai ”jos vaimosi nalkuttaa, hän tekee sen ehkä siksi, että kuuntelisit häntä.” Kun toinen tulee todella kuulluksi, myös tarve nalkutukseen yleensä häviää. Huom. Vaimon nalkutus ei yleensä olekaan se varsinainen ongelma, vaan se, ettei mies häntä kuuntele.

Vastoinkäymisten aikoina Jumala on meitä lähempänä kuin koskaan. Sairaus onkin osoitus Jumalan muuttavasta rakkaudesta. Nämä ovat myös niitä aikoja, jolloin Jeesus kysyy ”saako hän parantaa”. Jeesus ei suostu laittamaan pelkästään laastaria silloin, kun pitää käyttää leikkausveistä. Minä itse kuitenkin päätän, mitä teen Hänen suhteensa. Jos otan Hänet vastaan myös suurena lääkärinä ja parantajana, Hän tuo mukanaan myös sen todellisen terveyden. Tämä jos mikä on evankeliumia – minä saan olla sairas, saan olla rikkinäinen – saan jättää kaiken, myös parantumattoman sairauteni Hänen käsiinsä.

Ja kun olemme saaneet kokea Jumalan rakkautta ja saaneet kokea Jumalan lohdutusta, niin toteutuu sama, mitä Erik kertoi liikuntakyvyttömästä vanhuksesta; (1Joh 4:19) ”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä”. Ja (2 Kor 1:4) ”että me Häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia”.

Meistä on tullut eheämpiä. Ei välttämättä terveitä, mutta käyttökelpoisia siten, että nyt Jumala voi meitä käyttää jaloina astioina jaloon käyttöön. Nyt me ehkä tyydymme palvelemaan omalla paikallamme, emme kadehdi toista tai hänen palveluvirkaansa. Emme myöskään hautaa Jumalalta saamaamme leiviskää maahan, vaan viemme sen seurakuntaan ja otamme vastaan ne tehtävät, joita annetaan mutta omat voimavaramme huomioiden. Ehjä ihminen osaa myös sanoa, ei. Ehjä ihminen osaa jakaa aikansa työn, perheen ja seurakunnan välillä. Ehjä ihminen ei pakene perhettään tai puolisoaan edes seurakuntatehtäviin.

Eräs mies meni hammaslääkäriin. Hammas olisi tarvinnut juurihoidon. Lääkäri ei halunnut tuottaa kipua potilaalleen, joten hän sanoi; ”Jos poraan syvälle, se sattuu, joten eiköhän laiteta tähän varovasti vain paikka päälle, se ei satu ollenkaan”?

Jumala Suurena Lääkärinä ei suostu tällaiseen parantamiseen. Silloin Jeesus ei paranna.

Oheinen kaavio kuvaa Jumalan hallintaa koko ihmiselämän alueella. Muistathan, ettei ihmisen olemassaolo lopu ruumiin kuolemaan.