Parantaako Jumala?

Tarvitseeko ihminen enää Jumalaa parantajana, kun meillä on lääkärit, psykiatrit ja lääkkeet? Nehän ovat osoitus ihmiskunnan pahoinvoinnista, joten kyllä tarvitsee.

Monet lääkkeistä ovat hyödyllisiä, toiset jopa pakollisia. Mutta mikä erottaa lääkkeen myrkystä? Myrkyllinen aine muuttuu lääkkeeksi silloin kun sillä on ihmiselle enemmän hyviä vaikutuksia kuin haittoja.

Lisäksi tutkimustulokset näyttävät muuttavan nykytietoa elämän kaikilla alueilla. Monet asiat, jotka aikaisemmin olivat haitallisia, ovatkin nyt elämisen kannalta tärkeitä - ja päinvastoin. Lääkäreihin kuitenkin kannattaa edelleenkin luottaa. Mutta vielä enemmän kannattaa luottaa Jumalaan, suureen parantajaan.

Eräältä psykiatrilta kysyttiin, millainen on täysin terve ihminen? Hän vastasi: "En tiedä, koska en ole vielä tavannut sellaista."

Mitä on parantuminen? Mistä meidän pitäisi parantua - vaivoistamme vai vääristä asenteista – vai pitäisikö peräti tehdä parannus? Onko ruumiillisesti hyvinvoiva ihminen terve, jos lähimmäisen hätä ei liikuta häntä?

Millaista terveyttä me oikeastaan haemme? Sellaistako, että voisimme mahdollisimman hyvässä ruumiillisessa kunnossa tehdä mitä itse haluamme, muista välittämättä? Aikaisemmin tätä sanottiin synniksi, nyt sitä sanotaan itsensä toteuttamiseksi.

Erik Ewalds kertoi kahdesta henkilöstä.

Huippukuntoinen urheilija, puhui pelkästään itsestään. Jos kuuntelija yritti puhua muusta, keskeytti urheilija heti ja palautti keskustelun omiin saavutuksiinsa.

Toinen henkilö oli sairas iäkäs henkilö. Hänellä oli kuitenkin aina lohduttavaa sanottavaa luokseen tulleille. Hän kuunteli ja kyseli. Niinpä hänen luokseen tultiin ja hänen luonaan viihdyttiin.

Kumman luona sinä olisit viettänyt aikaasi? Kumpi näistä kahdesta henkilöstä itse asiassa oli terve?

Ihminen voi parantua joko ajan kanssa itsekseen, lääkkeen vaikutuksesta, terapiassa tai ihmeen kautta. Kaikista näistä paranemistavoista löytyy esimerkkejä.

Mutta miksi kaikki eivät parane, vaikka haluaisivat? – Miksi Jumala ei esim. ottanut apostoli Paavalilta pois sitä pistintä joka häntä vaivasi, vaikka Paavali sitä monta kertaa rukoili? Tai miksi Paavali joutui jättämään Trofimoksen sairastamaan vaikka olisi halunnut hänet matkalle mukaansa?

2 Kor. 12:7-9. … olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. ...

2. Tim. 4:20. Erastos jäi Korinttiin. Trofimoksen, joka oli sairaana, jätin Miletokseen.

Ja miksi kaikki eivät halua parantua vaikka voisivat? Yksi valaiseva kommentti oli; "Enhän minä voi tulla terveeksi, sillä silloinhan minä menetän nämä etuudet."

omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?

Matt. 10:28. Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

Jumala on jo ratkaissut ihmisen terveysongelman antamalla ihmiselle Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa iankaikkisen elämän. Tämä terveys ei kelpaa niille, jotka hakevat itselleen terveyttä rahan-, vallan, ja muista himoista.

Maailma, sielunvihollinen ja oma vanha luontomme sitovat ihmisen syntien harjoittamisen orjuuteen. Ihminen on tässä mielessä kuoleman sairas – itse asiassa synteihinsä jo kuollut. Ainoa parannuskeino tähän kuolemantautiin on antaa Jumalan tehdä oma tekonsa, synnyttää meidät uudesti ylhäältä omiksi lapsikseen. Tämä uudestisyntyminen tapahtuu, jos suostumme Jeesuksen Kristuksen sovintoveren puhdistettavaksi. Kristus tulee sydämeemme Pyhässä Hengessään, jos vain suostumme avaamaan sydämemme hänelle. Pyhä Henki alkaa sen jälkeen pikku hiljaa, joskus nopeastikin, uudistamaan meitä (minuuttamme) sisältä käsin. Saamme uuden luonnon. Tosin Pyhä Henki pyytää meiltä aina muutokseen luvan. Terveys ei siksi ole automaattista, sillä liian moni kristitty kuuntelee, elämän valintatilanteeseen jouduttuaan, edelleenkin oman vanhan luontonsa neuvoja.

Seppo Jokinen sanoo kirjassaan ”Terve kiintymys” (sivu 154) näin:

”Emme saa inhimillistää Jumalaa emmekä hänen voimaansa. Emme saa tehdä Jumalasta pikkupsykologia tai terapeuttia, joka pystyy hyvin, hyvin rajallisesti auttamaan meitä. Silloin puhumme eri Jumalasta kuin Raamattu. Raamattu puhuu Jumalasta, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Muistan kun tajusin toistakymmentä vuotta sitten; Hyvänen aika, tämähän on totta. Jumala ei ole pikku juoksupoika, jonka työnnän rintataskuuni, kun en enää tarvitse häntä. Hän ei ole käskyläiseni, jonka komennan luokseni tarvitessani rahaa, auton tai kesämökin ja jolle sanon; Hommaapas minulle kesämökki järvenrannalta. Kun olet hoitanut asian, tule tänne ilmoittautumaan. Aiemmin tosiaan mielsin Jumalan juoksupojakseni. Kun tajusin, että tilanne on juuri päinvastainen – että jos joku on juoksupoika, se olen minä.”

Ihminen voi sairastua esim. menestysteologiaan (vahvuuteen sairastuminen). Haluaako ihminen silloin parantua? Ei yleensä halua, sillä ihminen haluaa olla terve, arvostettu, vaikutusvaltainen, rikas, – kaikkea sitä, mitä menestysteologia tarjoaa. Äärikarismaattinen menestysteologia saarnaa väärää parantumista.

Seuraavassa lainaan Sana-lehdessä (19.11.2015) ollutta kirjoitusta osittain;

Monien äärikarismaattisten eksytysten taustalla on menestysteologia, joka on vastakohta kirkon perinteiselle ristinteologialle. Samaan aikaan, kun puhutaan valtavista voimista ja ihmeistä, ollaan silti taloudellisesti ja moraalisesti rappiolla. Kristityn tulee vaeltaa totuudessa ja olla rehellinen. Tämä totuus on monilta hämärtynyt.

Menestysteologiaa on, kun korostetaan taloudellista menestystä, terveyttä ja onnellista elämää. Menestysteologiaa on myös, kun köyhyys, sairaus ja muut vastoinkäymiset tulkitaan pelkästään synnin seuraukseksi.

Menestysteologian mukaan, jos ihminen uskoo ja elää oikein, hänestä sen seurauksena tulee muka rikas, terve ja menestynyt, muka Jumalan siunaama. Menestysteologia vääristää Jumalan totuuksia perusteellisesti. Menestysteologian pohjalta on noussut vääriä ja julmia käsityksiä synnistä;

• Lapsi kuoli tapaturmaisesti. Seurakuntalaisia tuli kysymään äidiltä, mikä oli se synti, jonka takia lapsi menehtyi?

• Eräs nainen sairastui syöpään ja hänestä alettiin ajaa riivaajaa ulos, koska uskottiin että kaikki sairaudet ovat paholaisesta.

Yksi karismaattinen saarnaaja sanoi, ettei hän aina jaksa puhua siitä Jeesuksesta. Moni puhuu mielellään ihmeistä, jopa Kristuksesta mutta Kristuksen sovintoverestä on ajauduttu kauas.

Maailman teiltä ja harhaopeista tullaan usein takaisin särkyneinä. Synnin särkemät ihmiset tietävät itsekin epäonnistuneensa, ei heitä enää tarvitse siitä muistuttaa. Eivät särkyneet tuomion sanaa tarvitse, he tarvitsevat sitä eheyttävää Jumalan armoa, joka meille on annettu Jeesuksessa Kristuksessa.

Vahvuuteen sairastunut ihminen turvautuu omaan voimaansa, viisauteensa ja omaan menestykseensä. Hänen terveeksi tulemisensa edellytyksenä on, että hän menettää sen vahvuutensa, johon hän turvasi. Vasta omassa voimassaan heikko tarvitsee Kristusta ja turvautuu häneen.

1 Kor. 1:27-31. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä.

Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta."

2 Kor. 12:8-10. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä (pistin lihassa). Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.

Jumalan sana sanoo myös yksiselitteisesti, että me Jumalan lapset olemme maailmassa ahtaalla – maailmassa meillä on ahdistus (Joh. 16:33). Mutta Jeesuksessa meillä on rauha - sairainakin. Näin Jeesus puhuu opetuslapsilleen ja heidän kauttaan meille.

Joh. 16:33. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."

Sairaudet kuuluvat ihmisenä elämiseen. Ne ovat tulleet meidän osaksemme sen jälkeen kun ihminen käänsi selkänsä Jumalalle. Ja ne vain lisääntyvät koko ajan sukupolvi sukupolven jälkeen ihmisen perimän rappeutumisen seurauksena. Kaiken elollisen kehitys kulkee rappeutumista ja sukupuuttoa kohden. Kehitysopin kannattajien markkinoimaa kehittymistä ei ole havaittu missään tutkimuksissa. Myös ympäristö saastuu ihmisen ahneuden vaikutuksesta mm. hormonien kaltaisilla aineilla, joilla on suora vaikutus terveyteen. Kun ihminen sairastuu, onko se Jumalan vika? Hyvä kysymys silloin olisi, olemmeko me ihmiset itse tehneet sellaista, jonka vuoksi sairastumme? Toinen yhtä hyvä kysymys on, mikä on tämän sairauden sanoma minulle? Jos kahvi aiheuttaa närästystä, eikö sen sanoma silloin ole, että lopeta kahvinjuonti.

Ne, jotka kieltävät Jumalan (Isä, Poika ja Pyhä Henki) olemassaolon, eivät halua tulla terveiksi.

Ps. 14:1-2, 53:2-3. Mieletön se, joka ajattelee: "Ei Jumalaa ole." Turmeltuneita ovat ne, jotka näin ajattelevat. Kukaan heistä ei tee hyvää. Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa.

Kun Jumalan olemassaolo kielletään, kielletään myös se, että ihminen on Jumalan kuva. Tätä perustellaan darvinistisella näkemyksellä, että ihminen ei olisi muuta kuin kehittynyt eläin. Tällöin menetetään ihmisarvo. Kun ihmisarvo menetetään, johtaa se aina heikkojen, sairaiden ja muiden hyödyttömiksi katsottujen eliminointiin. Mieti seuraavaa Princetonin yliopiston professorin Peter Singerin vuonna 2011 lausumaa kantaa, onko se tervettä vai sairasta?

Vanhemmilla on moraalinen oikeus tappaa lapsensa, koska ”teon moraalisen vääryyden kannalta ei ole merkittävää eroa myöhäisellä kehitysasteella olevan sikiön ja vastasyntyneen lapsen tappamisen välillä”. Singerin mukaan tämä ei kuitenkaan oikeuta ”tappamaan vauvaa sattumanvaraisesti”, koska moraalisesti oikeutettu ”lapsen tappaminen voidaan rinnastaa aborttiin ainoastaan, kun lapsen läheiset eivät halua hänen elävän”. Lapsen syntymä ei ole olennainen raja, vaan ”aborttiin omaksumamme kanta oikeuttaa myös lapsen tappamisen”.

Kopioitu Tapio Puolimatkan kirjoituksesta Perusta-lehteen 6/2015 ”Jälkikristillisen maailman kauhut”, jossa hän lainaa (Singer Peter; Practical Ethics. Third edition. Cambridge University Press 2011)

Ilman Raamatun Jumalaa oleva ihminen sortuu tällaiseen sokeuteen. Aluksi voidaan tappaa sikiö ennen syntymää, koska ”hänhän ei ole vielä ihminen”. Kun tämä kanta on saatu läpi yleisessä mielipiteessä, vedotaankin moraaliin. Siihen, että ei ole eroa syntymättömän ja vastasyntyneen välillä.

Kuinka sokea onkaan ihminen, joka ei halua nähdä (Joh. 9:39-41).

Tällaiseenko, yllä olevan kaltaiseen terveyteen ja vapauteen Kristus meidät vapautti? Vai vapauttaako tässä ihminen itse itsensä;

• Jumalasta Isänä ja Luojana, ja siirtyy kehitysopin kautta itse itsensä luojaksi ja jumalaksi,

• Jeesuksesta Kristuksesta Lunastajana ja Pelastajana, sillä jos syntiä ei ole, ei tarvita sovittajaakaan,

• ja Pyhästä Hengestä Pyhittäjänä ja Eläväksi tekijänä, koska heille riittää mindfulness ja vastaavat opit itsensä kehittämisessä,

sellaiseen synnin tekemisen vapauteen, jossa sielunvihollinen, maailma ja oma vanha luontomme saavat pitää meidät erossa Kristuksesta ja tuhota meidän inhimillisyytemme, minuutemme ja terveytemme?

Jumala varjelkoon meitä tulemasta niin ”terveiksi”, että luopuisimme Suuresta Parantajastamme Jeesuksesta Kristuksesta.

Mitä Raamattu sanoo parantumisesta?

Jumala lupasi Israelin kansalle seuraavaa;

2. Moos. 23:20, 25. "Minä lähetän enkelin (Jumalan lähettiläs) kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. … Palvelkaa Herraa, Jumalaanne, niin hän siunaa teidän ruokanne ja juomanne. Minä, Herra, otan taudit pois teidän keskuudestanne: …

Se, mitä Jumala lupasi ilman ehtoja, oli viedä Israelin kansa luvattuun maahan. Sen sijaan taloudellinen toimeentulo ja terveys oli sidottu Jumalan sanan noudattamiseen.

Jumalan lupaukset terveydestä onkin nähtävä laajemmassa yhteydessä. Meidän päämääränämme on Jumalan taivas ja Jumala on lupautunut tekemään kaikkensa, jotta me pääsisimme sinne. Taivaaseen vie kuitenkin vain yksi tie ja Hän on Jeesus Kristus. Jos hylkäämme Jeesuksen Kristuksen, hylkäämme samalla, taivaspaikkamme lisäksi, myös tien parantumiseen.

Jos en parane juuri sillä hetkellä tai sillä tavalla kuin haluaisin parantua, syy ei ole se, ettei Jumala kykenisi tai tahtoisi. Rakkaus (Jumala on myös rakkaus) haluaa vain kaikkein parasta rakastetulleen. Ongelma ei ole siinä, ettei Jumala rakastaisi, vaan siinä, että minä en usko enkä luota Jumalan rakkauteen. Unohdan helposti, että Jumala on rakastava Isä, kasvattaja, kaikkivaltias, ikuiseen elämään viejä. Unohdan, ettei tämän minun lihallisen ruumiini ole tarkoituskaan periä Jumalan valtakuntaa. Unohdan myös sen, että rikkauden, vallan tai terveyden ihannointi on epäjumalan palvelemista.

Juud. 1: 1. Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija, Jaakobin veli, tervehtii kutsuttuja, joita Isä Jumala rakastaa ja varjelee Jeesusta Kristusta varten.

Jaak. 1: 2-3. Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä.

Tiit. 2: 11-12. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa …

Hyviin tekoihinsa ei voi vedota sen vaatimiseksi, että Jumalan pitäisi parantaa. Hyvät teot (Ps. 41:2-4) ovat ainoastaan sen seurausta, että me olemme Kristus-tiellä.

Ps. 41:2-5. Hyvä on sen osa, joka pitää huolta avuttomasta. Sitä ihmistä Herra auttaa hädän päivänä. Herra varjelee häntä, ja hän saa elää. Kaikki ylistävät hänen onneaan. Herra ei jätä häntä vihamiesten armoille. Herra tukee häntä, kun hän on sairas, ja nostaa hänet tautivuoteelta. Minä sanon: Herra, armahda minua, tee minut terveeksi! Minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan.

Oikea asenne Jumalaa kohtaan on kuten Daavidilla ao. psalmissa; "Herra armahda minua, tee terveeksi vaikka olenkin syntinen". Huomio kannattaa kiinnittää siihen, että Daavid myös sanoo: Hyväntekijä kyllä sairastuu mutta Herra tukee häntä. Luottamus kohdistuu siihen, että Jumala on minun kanssani, vaikka sairastan. Luotan myös siihen, että se, mitä Jumala tekee tai jättää tekemättä, on minun parhaakseni.

Vanhassa Testamentissa on kerrottu esimerkki 2. Kun. 5 luvussa siitä, kun Jumala parantaa. Israelilaisen profeetan Elisan luo tuli viholliskansan sotapäällikkö Naaman, joka sairasti spitaalia. Naamanin ei tarvinnut tehdä muuta kuin kastautua 7 kertaa Jordanvirrassa ja Naaman parantui. Parantumisensa jälkeen (2 Kun. 5:15) … Naaman … astui Elisan eteen ja sanoi: "Nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla kuin Israelissa. …

Tähän tapahtumaan Jeesus viittasi puhuessaan ihmisille kotikaupungissaan Nasaretissa.

Luuk. 4:23-30. Jeesus sanoi heille: "Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua 'Lääkäri, paranna itsesi!' ja sanotte: 'Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa." Ja hän jatkoi: "Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen." Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. …

Jumala kyllä parantaa, mutta Hän kieltäytyy olemasta parantamisautomaatti. Ja kun Jumala parantaa (tai pidättäytyy parantamasta), Hän ei katso asemaamme, varallisuuttamme tai meidän uskomme määrää.

Tätini mies meni 7 vuotta sitten rukouskokoukseen koska tätini meni sinne eikä miehellä sillä hetkellä ollut muutakaan tekemistä. Kotimatkallaan he poikkesivat veljeni luona, jossa tämä mies kysyi veljeltäni, voiko Jumala parantaa sellaisen joka ei usko? Jumala oli nimittäin parantanut hänen jalkansa. Niin kuin parantumisihme oli Jumalan tie Naamanin sydämeen, niin hengellinen sanoma sai sijansa parantumisen jälkeen myös tätini miehen sydämessä.

Meidän kristittyjen ongelma on se, että hyvällä käytöksellämme me kuvittelemme ostavamme Jumalalta paremman ja terveemmän elämän. Me pyrimme manipuloimaan Jumalaa ja suutumme, kun Jumala ei suostu siihen.

Jesajan 38 ja 39 luvuissa kerrotaan Israelin kuninkaan Hiskian parantumisesta. Hiskialle oli profeetta ensin sanonut, että sinä kuolet. Hiskia kuitenkin rukoili Jumalaa;

Jes. 38:4-6. Silloin Jesajalle tuli tämä Herran sana: "Mene ja sano Hiskialle: Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: 'Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä lisään sinun elinpäiviisi vielä viisitoista vuotta. Minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan käsistä, minä suojelen tätä kaupunkia.'

Hiskian jatkoaikaa tarvittiin, sillä se mahdollisesti liittyi siihen pelastamissuunnitelmaan jolla Jumala aikoi pelastaa Israelin Assyrian vallan alle joutumiselta.

Paavali olisi halunnut, päinvastoin kuin Hiskia, jo päästä taivaaseen. Mutta ei päässyt, koska hänen tehtävänsä täällä maan päällä oli vielä kesken.

Fil. 1:21-24. Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni. En tiedä, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon.

Jes. 61 luvussa on kohta, jossa Jesaja puhuu Jeesuksesta ja siitä, mitä Jeesus aikanaan tulee tekemään. Jeesus itse vahvisti, että tämä Vanhan testamentin kohta koskee häntä.

Jes 61:1-3. Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. ...

Parantaminen saa hyvin laajan käsitteen tässä Raamatun kohdassa. Ruumiin parantamista ei mainita tässä kohdassa ollenkaan. Vaikka ruumiin parantaminen ei ollutkaan Kristuksen ensisijainen tehtävä, hän paransi kaikki luokseen tulleet. Tärkeintä onkin löytää Jumalan armo ja rakkaus ja näin eheytyä sisäisesti. Ruumiin parantuminenkin seuraa näitä usein, mutta ei aina, jälkeenpäin.

Jeesuksen toiminta

Jeesuksen opetukset ja se miten Hän eli, käyvät yksiin. Hän teki itse niin kuin opetti.

Jeesus vahvisti sanallisen ilmaisunsa ihmeteoilla, jotta kuulijan olisi helpompi uskoa myös se, mitä Jeesus itse itsestään sanoi.

Matt. 4:23. Jeesus kulki sitten joka puolella Galileaa. Hän opetti seudun synagogissa, julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat.

Markuksen evankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus paransi halvaantuneen. Ennen parantamista Hän kuitenkin sanoi halvaantuneelle; Mark. 2:5. … "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi."

Kuuntelemassa oli myös oppineita juutalaisia ja he reagoivat Jeesuksen puheeseen välittömästi. Markus kertoo siitä näin;

Mark. 2:6-12. Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: "Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?" Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: "Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - hän puhui nyt halvaantuneelle - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Tällaista emme ole ikinä nähneet." …

Monelle ihmiselle on parantumistakin tärkeämpää saada syntinsä anteeksi.

Jeesus otti hienolla tavalla huomioon myös epäuskoiset lainopettajat. - Jeesus sanoi näille olevansa ”Ihmisen Poika”. ”Ihmisen Poika” on ilmaisu, joka kertoi kirjanoppineille ja lainopettajille että Jeesus samaisti itsensä messiaaseen. Olivathan he lukeneet Danielin kirjaa (Dan. 7:13-14.) Jeesus teki ihmeparantamisen sekä sairaan itsensä vuoksi mutta myös kuulijoidensa vuoksi, jotta lainopettajatkin olisivat voineet uskoa Häneen.

Uudessa Testamentissa kerrotaan myös, miten Jeesus lähetti ensin 12 opetuslastaan ja sanoi ”julistakaa että taivasten valtakunta on tullut lähelle, ja parantakaa”. Tämän jälkeen Jeesus valitsi 72 opetuslasta isommasta opetuslapsijoukosta ja lähetti heidät samalle asialle. Jeesukseen uskova seurakunta on myös lähetetty julistamaan evankeliumia Jeesuksesta ja parantamaan. Mutta niin kuin Jeesus ei lähettänyt kaikkia seuraajiaan julistamaan ja parantamaan, ei hän lähetä meistäkään jokaista. Jumalan valtakunnassa on paljon muitakin tehtäviä.

Kaikilla ei ole Pyhän Hengen antamia parantamisen armolahjoja. Seurakunnalle on kuitenkin annettu vanhimpia, jotka uskovat Raamatun sanaan ja jotka Jumalan sanaan luottaen voivat voidella sairaan öljyllä.

Jaak. 5:14-16 Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.

Kannattaa huomata että syntien tunnustaminen ja parantuminen on tässä Jaakobin kirjeen kohdassa sidoksissa toisiinsa. Öljyllä voideltavalta voi kyllä kysyä, onko hänellä jotain tuotavana Herralle sellaista, mitä hänellä olisi tunnollaan mutta häntä ei saa siihen painostaa eikä öljyllä voitelua voi evätä, jos ”syntejä ei ole”.

Öljyllä voitelun teho perustuu Jumalan sanaan, siihen että Jumalan sanassa on käsketty niin tehdä. Myös siihen että sairas itse noudattaa Jumalan sanaa ja pyytää öljyllä voitelua.

Johannes 14:12 kuuluu näin;

Joh. 14:12. "Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, …

Aikamoinen lupaus Jeesukselta mutta ymmärrämmekö me sen oikein? Millaisia tekoja Jeesus sitten teki? Hän kärsi puolestamme ja hän otti kantaakseen meidän sairautemme. Joka uskoo Jeesukseen ottaa kantaakseen lähimmäisen taakkaa. Joka uskoo Jeesukseen, suostuu kulkemaan lähimmäisen rinnalla tämän kärsimyksissä. Kristitty ei voi Jumalasuhteensa kärsimättä "noukkia rusinoita pullasta". Usko Jeesukseen tuo mukanaan koko paketin - myös sellaisen sydämen, joka ei kykene menemään kärsivän ohi. Toista ei ole ilman toista.

Vene, jossa on vain pieni purje, ei tarvitse kummoistakaan köliä. Mutta ei sillä tuulta vasten lujaa pääsekään. Mitä isompi purje, sen painavampi köli on oltava. Mitä enemmän Hengen voimaa, sitä enemmän tarvitaan ahdistuksia, vaivoja, sairautta, eli asioita jotka pitävät meidät kiinni Kristuksessa. Ilman tällaista köliä me emme kykene luovimaan vastavirtaan, vaan ajan henki vie meitä laveaa tietä helposti mukanaan.

Jumala valitsee ne henkilöt, joiden kautta Hän tekee ihmeet ja tunnusteot. Apostolien teoissa kerrotaan seuraava;

Apt. 3:1-10. Pietari ja Johannes menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti. Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä.

Pysähdytäänpä tähän hetkeksi. Rampa oli ollut joka päivä temppelissä. Jeesuskin oli monta kertaa ollut temppelissä. Miksi Jeesus ei ollut parantanut tätä henkilöä? Jeesus paransi Betesdan lammikollakin vain yhden, vaikka lammikon reuna oli täynnä sairaita. Heidän oikea aikansa parantua ei ollut vielä silloin. Jatketaan tekstinlukua;

Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua. Pietari loi katseensa häneen, samoin Johannes, ja Pietari sanoi: "Katso meihin." Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin. Mutta Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele." Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa. He tunsivat hänet samaksi mieheksi, joka oli istunut Kauniillaportilla kerjäämässä, ja olivat hämmästyksestä suunniltaan sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut.

Kauniilleportille laitetun miehen oikea aika parantua oli tullut vasta nyt.

Jeesus ei parantanut kaikkia, kaikki luokseen tulleet kylläkin. Myöskään apostolit eivät parantaneet kaikkia. Raamatussa kerrotaan Paavalin läheisestä työtoverista Timoteuksesta. Timoteuksen usko ei ollut vajaa, ei myöskään seurakunnan usko. Silti Timoteus sairasti vatsavaivoja. Paavali ei käskenyt Timoteusta parantamaan itse itseään tai menemään srk:n vanhimpien luo öljyllä voideltavaksi, ehkä sitäkin oli yritetty, vaan käyttämään lääkettä.

1 Tim 5:23. Älä enää juo pelkkää vettä, vaan käytä vatsasi ja toistuvien vaivojesi vuoksi vähän viiniäkin.

Paavali, jolla oli parantamisen armolahja, ei myöskään parantanut Trofimusta, vaan jätti hänet sairastamaan. Tässä on yksi kohta, josta ilmenee, että armolahja on aina Jumalan käytössä, ei sen saajan käskytettävissä.

2 Tim 4:20 ed.käännös. Erastus jäi Korinttoon, mutta Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan.

Kyllä Jeesus on parantanut ihmisiä jatkuvasti historian saatossa, Vanhan Testamentin aikana, maan päällä ollessaan ja nyt ylösnousseena Henkensä välityksellä. Onhan Jumala sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ei Jumala ole tässäkään mielessä muuttunut.

Siihen, miksi Jumalan parantamistoiminta näyttää joskus vaimenevan, voi löytää yhden syyn - epäuskon. Ihmisten epäuskon vuoksi Jeesus ei voinut tehdä ihmetekoja kotikaupungissaan. (Mark. 6:3-6.) Toinen syy voisi olla se, että sairaana olo on ihmiselle iäisyysnäkökulmasta katsottuna tarpeellisempi joko itsensä tai lähimmäisen pelastumista ajatellen. Kolmas syy voisi olla se, että Jumala kasvattaa meitä kärsivällisyydessä tai antaa meille työkaluja kohdata muita kärsiviä ihmisiä.

Ei Jumala edellytä meiltä monimutkaisia suorituksia ennen kuin suostuu kuulemaan meitä.

Psalmi 94:8-9. … Miettikää vähän. Hän, joka on luonut korvan - hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän - hänkö ei näe?

Jos olen rukoillut paranemista, voin luottaa siihen, että Jumala on kuullut ja nähnyt. Miksen luottaisi myös siihen, että voin turvallisesti sairastaa Hänen käsissään.

Jeesus ei parantanut kylmästi, vaan aina ihmisen ja hänen tunteensa huomioiden. Esim. Jeesuksen aikana kukaan terve ei koskenut spitaaliseen, koska pelättiin sairauden tarttuvan. Jeesus koski.

Mark.1:41-42. Jeesuksen luo tuli spitaalinen, joka lankesi polvilleen, pyysi häneltä apua ja sanoi: "Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut." Jeesuksen kävi häntä sääliksi. Hän ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: "Minä tahdon. Tule puhtaaksi." Tauti lähti miehestä heti, ja hän tuli puhtaaksi.

Parantamisen yhteyteen voi liittyä tiedon sanojen armolahja. Ulla-Christina Sjöman kertoi eräässä radiohaastattelussa. Kun häneltä oli kysytty, onko hänelle vaikeaa parantaa ihmisiä, hän vastasi jotenkin näin; Eivät ne ole ongelma, jotka paranevat. Jumala on ilmoittanut niistä hänelle etukäteen. Vaikeampaa on kun rukoiltavaksi tulee henkilö, josta Jumala ei ole puhunut hänelle mitään.

Kun sairaan puolesta rukoillaan, kannattaa kysellä myös Jumalan johdatuksen ja tahdon perään siinä tilanteessa. Mutta rukoiltavan ehdoilla.

Entä ovatko riivaajavallat, demonit, sairauksien aiheuttajia? Pirkko Jalovaaran kautta tämä asia nousi jonkin aikaa sitten esille. Vastasin eräälle kysyjälle, kun hän kysyi minulta tästä asiasta, näin;

"Paavo Hiltunen kirjoitti kirjan elämänsä siitä vaiheesta, jossa hänkin ajoi sairauksia ja muita ihmisen ominaisuuksia riivaajina ulos. Ajoi siihen asti, kunnes Jumala pysäytti hänet ja hän tajusi ettei ihmisen sisäisiä ongelmia voi ulkoistaa riivaajiin. Ei ole esim. laiskuuden demonia. Jos liikunnan puute sairastuttaa, olen itse omalla toiminnallani (toimimattomuudellani) hankkinut sen sairauden. Ei laiskuuttakaan saa ulkoistaa, vaan siitä on tarvittaessa tehtävä parannus. Tämä onkin se vaara, joka tässä sairauden demonisoinnissa on. Elämäntavoistaan ja synneistään ei tarvitse luopua eikä tehdä parannusta, kun on ns. "oikotie onneen".

Pirkko Jalovaara ei mielestäni vielä onneksi ollut kovin syvällä tässä vahingollisessa opissa, siitä oli vain viitteitä hänen opetuksessaan. Jumala salli toimittajan puuttua asiaan, että Pirkkokin tajuaisi, missä mennään. (Näin minä näen asian.)

Kuuntelin sen Pirkon puheen josta tämä keskustelu syntyi. Ei Pirkko mielestäni väärin puhunut. Mutta jos puhutaan ”sairauden hengistä” selittämättä niitä tarkemmin, kuulija yleensä ymmärtää ne samoiksi kuin demonihenget, vaikka niin ei ole. Raamatun mukaan on selvääkin selvempi asia, ettei Jeesuksen Kristuksen sovintoveren turviin paenneessa Jumalan lapsessa ole pienintäkään riivaajaa tai pahaa henkeä, ei edes sairauden pahaa henkeä. Se on täysi mahdottomuus. Missä Kristus on, siellä on Pyhä Henki. Sairauksia ja puutteellisuuksia ja vääriä luonteenpiirteitä uskovassa kyllä on. Älkäämme sekoittako niitä riivaajiin.

Lopuksi

Paavalikin rukoili kolme kertaa pistimensä poistamista. Itse asiassa Paavali rukoili siihen asti, kunnes Jumala vastasi hänelle, ettei Hän aio ottaa pistintä pois. Paavali sai kuitenkin vastauksen, että Jumalan armo riittää.

Riittääkö Jumalan armo meillekin silloin, jos emme saa ruumiillista terveyttä rukouksistamme huolimatta?