110818 Sakari Tuunainen Alustus 17.8.2011 beetaan

PELASTUS


Evankeliumin sanan kuuleminen ja sanoman vastaanottaminen on edellytys pelastukselle. Ellei ihminen kuule sanomaa siitä, että Jeesus Kristus on sovittanut hänet ja avannut pääsyn Jumalan yhteyteen, ei hän voi pelastua. Usein kuulee väitteen, ettei se voi olla näin, koska kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta kuulla tätä evankeliumin sanomaa. Sinun ja minun kohdalla asia kuitenkin on näin. Me emme voi millään itseämme puolustaa, jos hylkäämme Kristuksen.

Ne, joilla ei ole ollut mahdollisuutta kuulla pelastussanomaa ennen iäisyyteen siirtymistään, me jätämme Jumalan ”käsiin”, emmekä itse lähde ratkaisemaan asiaa (Room. 2:14-16).


Iso Raamatun tietosanakirja kertoo kohdassa ”pelastus” seuraavasti;


Enemmän tai vähemmän tietoinen pelastuksen tarve tulee esiin jokaisen ihmisen elämässä. Niinpä pelastus onkin kaikkien uskontojen keskeiskäsite, vaikka itse pelastuminen ymmärretään niissä eri tavoin. Raamatussa pelastus-käsitteellä on avainsanan asema. Kristinuskon käsitys pelastuksesta on täysin omaleimainen verrattuna muiden uskontojen käsityksiin.


Vanhassa Testamentissa (VT), pelastusta tarkoittavat sana (= tulla pelastetuksi, saada apu, kokea pelastus, antaa pelastaa itsensä) on käännetty suomeksi myös sanoilla autuus ja apu. Tästä pelastaa-sanasta on johdettu myös Jeesus-sana. Perusmerkityksessään sana sisältää käsitteet; avara, laaja, rajoituksista vapaa. Sanalla ”shalom” on melkein yhtäläinen merkitys, nimittäin rauha, yhtenäisyys, täydellisyys, vaaraton tai kaikki hyvin -olotila. Hepreankielinen shalom-sana käännetäänkin septuagintassa, joka on Vanhan Testamentin kreikankielinen käännös, 68 kertaa sanalla jonka merkitys on ”säilyttää ehjänä / pelastaa”.


Yksittäisen ihmisen lisäksi pelastus koskee myös Israelia. Oltuaan hajotettuna maailman kaikkien kansojen sekaan Israel vielä kerran kokee Herran, Jumalansa, pelastuksen joka johtaa lopulta myös hengelliseen uudestisyntymiseen.


Pelastuksen taustana on luopuminen ja syntiinlankeemus. Antamansa pelastuksen kautta Jumala saattaa luomakuntansa alkuperäiseen tilaan, palauttaa sopusoinnun ja eheyden. Pelastus tulee taivaasta, itse Jumalalta. Jumala tosin käyttää pelastustyössään apuna ihmisiä aina tarpeen ja olosuhteiden mukaan. He ovat kuitenkin vain Hänen välikappaleitaan. Jumalan olemuksessa on kaikki mikä täydelliseen pelastuksen kuuluu, Hän on pelastus.


Uudessa Testamentissa (UT) pelastuskäsite on suppeampi kuin VT:ssa. Hengellinen merkitys hallitsee, vaikka fyysinen / aineellinenkin merkitys on olemassa monessa kohdassa. Niinpä esim.

Uudessa Testamentissa pelastus on ennen kaikkea uskonnollis-siveellinen. Taustalla on Raamatun perustotuus, että synti on ihmisen pahin vihollinen ja että kaiken hädän syynä on synnin seurauksena tapahtunut ero Jumalasta. Pelastus tarkoittaa pelastumista seuraavilta;

Mutta pelastus on ennen kaikkea positiivista, myönteistä.

Uudessa Testamentissa pelastuskäsite on kauttaaltaan myös messiaanis-eskatologinen (= pelastushistoriallinen sisältäen myös viimeiset tapahtumat). Lopullinen pelastus tapahtuu vasta tulevaisuudessa, sillä toivossa me olemme pelastetut.

Pelastus on kokonaan Jumalan työtä (Ef. 2:8-10). Ihmisellä ei ole minkäänlaista kykyä itsensä pelastamiseen. Ei tiedon, oivalluksen, elämysten tai tekojenkaan kautta. Pelastus on Jumalan teko (Luuk. 3:6). Jumalan Kristuksessa ilmenevä pelastus julistetaan ja tarjotaan ihmisille pelastuksen evankeliumin kautta (Ef. 1:13, Room. 1:16, 1 Kor. 15:2, 2 Tim. 3:15). Jumala voi käyttää jokaista uskovaa välikappaleenaan kanssaihmisten pelastamiseksi (Joh. 5:20, Juud. 22,23).

Pelastus vastaanotetaan uskon kautta (Apt. 16:31, Room. 3:22, Gal. 3:26). Usko on Jumalan lahja (Ef. 2:8) joka voidaan torjua sydämen paaduttamisella (Hebr. 4:2, 10:39).

Usko pelastukseen tulee ilmi ihmisessä;


Pelastus on kolminainen.

1. Se on jo toteutunut tosiasia sillä uskova on pelastettu (Luuk. 7:50, Ef. 2:8, 2 Tim. 1:9). Hänet on vapautettu synnin tuomiosta ja rangaistuksesta ja hänellä on elämänyhteys Jumalaan Kristuksessa. Uskova on vanhurskautettu.

2. Pelastus on kuitenkin myös jatkuvaa: ”Uskova pelastuu lakkaamatta” (Fil. 2:12-13, vert. Room. 5:10) pyhittyen kohti Kristuksen kaltaisuutta (Ef. 4:20-24, Kol. 3:12-ss).

3. Pelastuksen loppuvaihe kuuluu tulevaisuuteen: Uskova on pelastuva Herran tulemuksessa (Fil. 3:20-21, Hebr. 9:28, 1 Piet. 1:5,9,jne.) ja kokeva kirkastumisen (Room. 8:23, 1 Kor. 15:51-52).



Pelastushistoria sisältäen tulevat tapahtumat


Pelastuksesta päätettiin ja sovittiin jo taivaassa ennen ihmisen luomista. Koska Jumala (1 Moos. kirjassa monikkomuodossa) tiesi mitä tulee tapahtumaan, hänellä oli ratkaisu syntiongelmaan jo ennen kuin syntiinlankeemusta oli tapahtunutkaan. Ratkaisu oli Jeesuksessa Kristuksessa tapahtuva pelastus.

Sananl. 8:22-31. "Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli. Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä. Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin, ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään. Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle, kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan, kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään. Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.

Jes. 45:18 ja 46:9-13. Näin sanoo Herra, Jumala, joka loi taivaan ja muovasi ja valmisti maan, joka asetti sen perustuksilleen, ei luonut sitä tyhjäksi vaan teki sen asumista varten, näin hän sanoo: - Minä olen Herra, eikä muuta jumalaa ole.

Muistakaa menneitä aikoja, muinaisista alkaen: minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole. Minä olen Jumala, ei kukaan ole minun vertaiseni. Jo alusta asti olen kertonut kaiken, mikä oli tuleva, jo ammoin ilmaissut sen, mikä ei ollut tapahtunut vielä. Näin minä sanon, ja päätöksessäni pysyn, kaiken, mitä tahdon, minä toteutan: Minä kutsuin idästä haukan, kaukaisesta maasta päätökseni toteuttajan. Minä olen sanonut sanani ja panen sen toimeen, olen kaiken suunnitellut ja saatan sen päätökseen. Kuulkaa minua, te joilla on pöyhkeä sydän, te jotka olette kaukana vanhurskaudesta! Minun pelastava vanhurskauteni ei ole kaukana, olen tuonut sen lähelle teitä. Minun apuni ei ole myöhässä. Siioniin minä tuon pelastuksen, Israelille annan kirkkauteni.

Hebr. 10:5-7. Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan: Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut, mutta sinä loit minulle ruumiin. Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua miellyttäneet. Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala.

2 Tim. 1:9. Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen


Pelastuksesta ilmoitettiin ensimmäisen kerran ihmiselle heti syntiinlankeemuksen jälkeen paratiisissa. Ihmistä ei karkotettu tyhjän päälle vaan toivon varaan.

1Moos. 3:12-15. Mies vastasi: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin." Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: "Mitä oletkaan tehnyt!" Nainen vastasi: "Käärme minut petti, ja minä söin." Herra Jumala sanoi käärmeelle: Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät. Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille (Sananmukaisesti; sinun siemenesi ja hänen siemenensä välillä; siemen-sana on yksikkömuodossa): ihminen (tietty yksittäinen ihminen) on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.


Jumala ei toimi ihmisten elämässä mielivaltaisesti. Säästäessään jonkun ja toista ei, VT:nkin aikana, Jeesus otti jo silloin kantaakseen tuomion tämän säästetyn sijasta. Tosin tämä tuomion kantaminen tuli tapahtumaan ajallisesti vasta myöhemmin ristillä. Tästä on hienona esikuvana VT:n seremonia- ja uhrilainsäädäntö, jotka viittaavat suoraan Jeesukseen uhrikaritsana. Jäljempänä olevista Raamatun kohdista 2 Moos. 8 kohdassa edellinen käännös on selkeämpi. 2 Moos. 23 kohdassa kumpikaan käännös ei oikeastaan noudata alkutekstiä.

1 Moos. 15:13-16. Silloin Herra sanoi hänelle (Aabrahamille): "Sinun tulee tietää, että jälkeläisesi joutuvat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa. Heistä tulee siellä orjia, ja heitä sorretaan neljäsataa vuotta. Mutta minä rankaisen myös sitä vierasta kansaa, jonka orjiksi he joutuvat, ja he pääsevät lähtemään sieltä suuri omaisuus mukanaan. Sinä itse saat kuitenkin mennä rauhassa isiesi luo ja pääset hautaan hyvän vanhuuden jälkeen. Sinun jälkeläisistäsi palaa tänne (luvattuun maahan) vasta neljäs sukupolvi, sillä amorilaisten syntien määrä ei vielä ole täyttynyt."

2 Moos. 8:21-23 (ek). Sillä jos et (faarao) päästä minun kansaani, niin katso, minä lähetän paarmoja sinun, sinun palvelijaisi ja sinun kansasi kimppuun ja sinun taloihisi, niin että egyptiläisten talot, jopa se maa, jonka päällä ne ovat, tulevat paarmoja täyteen. Mutta minä erotan sinä päivänä Goosenin maan, jossa minun kansani asuu, ettei sinne paarmoja tule, tietääksesi, että minä olen maan Herra. Näin minä panen pelastuksen (= ostaa vapaaksi, lunastaa) erottamaan oman kansani sinun kansastasi. Huomenna on tämä ihme tapahtuva.'"

(uk). Minä teen eron oman kansani ja sinun kansasi välillä. Huomenna tämä ihme tapahtuu.'"

2 Moos. 12:1-. Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille Egyptissä: … ottakoon kukin perheenpää karitsan, yhden karitsan perhekuntaa ja taloa kohti. … ja jokainen Israelin yhteisöön kuuluva teurastakoon karitsansa iltahämärissä. Ottakaa sen verta ja sivelkää sitä ovenpieliin ja ovenkamanaan niissä taloissa, joissa karitsaa syödään. ... Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. Ja (karitsan) veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne. Minä kuritan vain egyptiläisiä, eikä tämä vitsaus satu teihin.

2 Moos. 23:20-21 (uk). "Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. Muista, että hän on lähelläsi, tottele häntä äläkä vihastuta häntä. Hän ei anna anteeksi niskoittelua (= hän ei kanna teidän rikoksianne), sillä hän toimii minun nimissäni.

(ek) ”Hän ei jätä teidän rikoksianne rankaisematta, sillä minun nimeni on hänessä”.


Pelastuksen luonne ja tapa oli ilmoitettu Israelilaisille jo hyvinkin varhain. He eivät vain ottaneet pelastajaansa vastaan. Tämäkään ei ollut ongelma Jumalalle, koska Hän käytti sitä, että Israel hylkäsi messiaansa, pakanoiden pelastamiseksi.

Jes. 52:13 – 53:12. Katso, minun palvelijani menestyy: hänestä tulee korkea, ylhäinen ja suuri. Ja kuitenkin monet järkyttyivät hänet nähdessään - tuskin häntä enää ihmiseksi tunsi, niin kammottavasti hänet oli runneltu. Mutta hän saattaa vielä ihmetyksiin kansat, hänet nähdessään kuninkaat mykistyvät, sillä sen, mitä heille ei koskaan kerrottu, sen he saavat nähdä, mistä he eivät ikinä ole kuulleet, sen he saavat nyt kokea.

Kuka uskoo meidän sanomamme? Kuka ymmärtää Herran käsivarren voiman? Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois - kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden. Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen. Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan. Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa. Minä annan hänelle paikan suurten joukossa, hän saa jakaa saalista mahtavien kanssa, koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon. Hän otti kantaakseen monien synnit, hän pyysi pahantekijöilleen armoa.

Room. 9:25-27. Hoosean kirjassa hän (Jumala) sanoo: Minä olen sanova kansakseni sitä, joka ei kansaani ollut, ja rakastetukseni sitä, jota en rakastanut. Ja samassa paikassa, jossa heille sanottiin: "Te ette ole minun kansaani", heitä tullaan sanomaan elävän Jumalan lapsiksi. Mutta Israelista Jesaja huudahtaa: Vaikka Israelin kansa olisi lukuisa kuin merenrannan hiekka, siitä pelastuu vain rippeet.

Room. 10:19-20. Mutta eikö Israel ole sitä käsittänyt? Jo Mooses sanoo: Minä saan teidät kadehtimaan kansaa, joka ei ole kansa, vihaamaan pakanoiden ymmärtämätöntä joukkoa. Jesaja sanoo vielä rohkeammin: Ne, jotka eivät minua etsineet, ovat minut löytäneet, olen ilmaissut itseni niille, jotka eivät minua kysyneet.

Room. 11:11-12. Kysyn siis: eivät kai juutalaiset sen vuoksi kompastuneet, että he jäisivät maahan makaamaan? Päinvastoin! Heidän lankeemuksensa on avannut pelastuksen muille kansoille, ja näin juutalaiset ovat saaneet aiheen kadehtia niitä. Jos heidän lankeemuksensa on koitunut rikkaudeksi maailmalle ja heidän tappionsa rikkaudeksi kansoille, kuinka paljon enemmän saakaan aikaan heidän täysimääräinen voittonsa!


Vanhan testamentin ajan ihmiset pelastuivat uskomalla Kristukseen samoin kuin mekin pelastumme uskomalla Kristukseen. He uskoivat Häneen, joka oli luvattu mutta ei vielä ollut tullut. Me uskomme Häneen, joka oli luvattu ja joka on jo tullut ja on vielä tuleva. (Katso ”Kristillinen dogmatiikka / Franz Pieper”, sivu 472 Vanhan liiton armovälineet.)


Jeesus syntyi ihmiseksi, kun aika koitti.

Jer. 33:14-15. "Aika tulee", sanoo Herra, "jolloin minä täytän Israelin ja Juudan heimoille antamani lupauksen. Kun se aika koittaa, Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso. Hän saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden.

Room. 5:6. Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti.


Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa, jonka Jumala itse meissä vaikuttaa, on iankaikkinen elämä (Joh 17:1-26). Joka uskoo evankeliumin Kristuksesta, on siirtynyt kuolemasta elämään, eikä hän enää kuole. Jumalasuhteessaan kuollut alkaa elää koska Jumala synnyttää hänet uudesti. Ihminen ns. uudestisyntyy Jumalan lapseksi ja Jumala antaa tämän varmistukseksi Pyhän Henkensä ihmisen sydämeen asumaan. Pyhä Henki ei kuitenkaan tee ihmisestä itselleen tahdotonta sätkynukkea. Pyhä Henki on esirukoilija, rinnallakulkija, ”kirittäjä”, puolustaja, rohkaisija. Meidät on jo pelastettu Kristuksen sovitustyön perusteella, voitto pahasta on jo saavutettu. Samaan aikaan me kuitenkin olemme vasta matkalla pelastusta kohti, koska maailmassa meillä on ahdistus ja vainot sekä taistelu henkivaltoja ja omassa lihassa vaikuttavaa turmelusta vastaan. Lopullinen pelastuminen, joka sisältää myös uudeksi luomisen ja ylösnousemusruumiin, tapahtuu Kristuksen tullessa hakemaan omansa eli ylösnousemuksessa. Jumalan yhteydessä alkanutta ja jatkunutta elämää ei ruumiillinen kuolema katkaise, vaan se ainoastaan sinetöi sen.

Joh 3:5-7. Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.

Rom. 8:23-24. … myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi. Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo.

1 Joh 3:1-3. Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme. Tästä syystä maailma ei meitä tunne, eihän se tunne häntäkään. Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä.


Jeesus lupasi kuolemansa ja taivaaseen nousemisensa jälkeen tulla takaisin noutamaan omansa luokseen. Raamatun ilmoituksen mukaan ylösnousemus ruumiillisesta kuolemasta näyttää tapahtuvan eri aikoina ”hyville” ja ”pahoille”. Ylösnousemus, jota sanotaan myös tempaukseksi, tapahtuu niin kuin salamanleimaus. Jeesuksen omina ruumiillisen kuoleman kokeneet, uudestisyntyneet Jumalan lapset, saavat Jeesuksen tullessa ylösnousemusruumiin. Samanaikaisesti heidän kanssaan maan päällä elossa olevat uudestisyntyneet Jumalan lapset muuttuvat ja saavat myös ylösnousemusruumiin.

Joh 5:28-29. Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan - hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.

Ilm. 20:5-6. Muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli täyttynyt. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuaita ja pyhiä ovat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta! …

Mat. 24:38-42. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään. "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.

1 Kor. 15:51-53. Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen.

Luuk. 17: 24. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.



Entä se kohta, jossa Paavali sanoo naisen pelastuvan lastensynnyttämisen kautta? Tämä kohta on nähtävä Paavalin puheena knostilaisuutta, pahaa harhaoppia, vastaan. Knostilaiset korostivat pelkkää henkisyyttä ja sallivat karkeatkin synnit koska ne eivät heidän mielestään ulottuneet ihmisen henkeen. Knostilaisuudessa nainen asetettiin miehen yläpuolelle. Nainen ei myöskään saanut synnyttää, koska se olisi ollut Luoja-Jumalan yläpuolella olevan Demiurgin tahdon vastaista. Paavali halusi seurakunnan erottautuvan jyrkästi knostilaisista opeista.

Naisen opetuksessa ei sinällään ole mitään väärää, niin kuin ei miehenkään, opetuksen sisältö ratkaisee. Paavali puhuu kirjeidensä saateosissa paljon hyvää naisdiakoneista. Knostilaisuuden valtaamassa ajassa ei kuitenkaan voinut antaa mitään merkkiä siitä, että olisi hyväksynyt ko. harhaopin.

1 Tim. 2:9-15. Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys - eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, vaan hyvät teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa. Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti. Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva, eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn. Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää.

Room. 16:1-2. Annan teille suositukseni sisarestamme Foibesta, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija (palvelija, seurakuntapalvelija, diakoni). Ottakaa hänet vastaan Herran palvelijana niin kuin pyhille sopii ja auttakaa häntä kaikessa, missä hän tarvitsee teitä. Onhan hän itsekin ollut tukena monille, myös minulle.

Room. 16:3. Tervehtikää Priscaa ja Aquilaa, työtovereitani Kristuksen Jeesuksen palveluksessa. (Prisca / Priscilla on nainen.)



Raamatun kohtia, jotka liittyvät pelastukseen


Ps. 91:14. Herra sanoo: "Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.

Jes. 46:3-4. … Kuulkaa te, joita olen joutunut nostamaan ja kantamaan hamasta syntymästänne saakka, äitinne kohdusta asti! Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan.

Matt. 10:22-31. Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu. ... "Älkää siis pelätkö ihmisiä. Ei ole kätköä, joka ei paljastuisi, eikä salaisuutta, joka ei tulisi ilmi. ... Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.

Matt. 19:23-26. Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista."

Matt. 24:10-13. Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen toistaan. Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu.

Mark. 10:23-27. Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: "Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!" Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: "Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista."

Mark. 13:13. Kaikki vihaavat teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.

Mark. 16:15-16. Hän (Jeesus) sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Luuk. 8:11-15. Vertaus tarkoittaa tätä: Siemen on Jumalan sana. Tien laitaan pudonnut siemen tarkoittaa ihmisiä, jotka kuulevat sanan mutta joiden sydämestä Paholainen heti tulee ottamaan sen pois, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi. Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat. Ohdakkeisiin pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa. Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa.

Luuk. 13:23-24. Joku kysyi häneltä (Jeesukselta): "Herra, onko niin, että vain harvat pelastuvat?" Jeesus vastasi: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene.

Luuk. 18:24-27. Nähdessään sen Jeesus sanoi: "Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." "Kuka sitten voi pelastua?" kysyivät kuulijat. Jeesus vastasi: "Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle."

Joh. 3:14-18. "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

Apt. 2: 47. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.

Apt. 4:12. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän (Jeesus). Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."

Apt. 15:1-2. Juudeasta tuli Antiokian seurakuntaan eräitä, jotka opettivat: "Ellette anna ympärileikata itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua." Paavali ja Barnabas asettuivat vastustamaan heitä …

Apt. 16:29-32. Vartija pyysi valoa, ryntäsi sisään ja heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen. Hän vei heidät ulos ja kysyi: "Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?" He vastasivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi." He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle.

Room. 10:9-10. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.

Room. 13:11-14. Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle, päivä jo sarastaa. Hylätkäämme siis pimeyden teot ja varustautukaamme valon asein. Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen. Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.

1 Kor. 3:1-17. (Tämä sanankohta koskee varsinkin opettajia, julistajia ja profetioiden esittäjiä, koska he rakentavat Jumalan seurakuntaa.) Minä (Paavali) en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia. Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään, sillä olette yhä vanhan luontonne vallassa. Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät. Jos yksi sanoo: "Minä olen Paavalin puolella", toinen taas: "Minä Apolloksen", ettekö silloin ole kuin ihmiset ainakin? Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus. Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.

1 Kor. 5:1-5. Olen kuullut, että teidän keskuudessanne on haureutta, jopa sellaista mitä ei tavata edes pakanakansojen parissa: eräskin elää äitipuolensa kanssa. Ja te vielä pöyhkeilette, vaikka teillä olisi ollut syytä surra ja erottaa joukostanne mies, joka on syyllistynyt tuollaiseen. Vaikka minä ruumiillisesti olen poissa luotanne, olen kuitenkin hengessä läsnä ja olen kuin paikalla olevana jo päättänyt, mitä syylliselle on tehtävä. Kun te olette yhdessä koolla Herramme Jeesuksen nimessä ja minun henkeni ja Herramme Jeesuksen voima ovat läsnä, tuo mies on luovutettava Saatanalle ja niin annettava hänen ruumiinsa tuhoutua, jotta hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.

1 Kor. 15:1-2. Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi.

2 Kor. 6:1-2. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.

2 Kor. 7:10. Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen. Maallinen murhe sen sijaan tuottaa kuoleman.

Ef. 1:13-14. Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

Ef. 2:1-10. Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin. Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.

Fil. 1:27-30. Teidän on vain käyttäydyttävä Kristuksen evankeliumin arvoa vastaavalla tavalla. Pääsenpä itse käymään luonanne tai en, toivon saavani kuulla, että te pysytte lujasti samanhenkisinä ja taistelette yksimielisesti evankeliumin ja uskon puolesta antamatta vastustajien säikyttää itseänne. Se on heille Jumalan antama osoitus siitä, että heitä odottaa kadotus mutta teitä pelastus. Teille on suotu se armo, että saatte uskoa Kristukseen ja vielä kärsiäkin hänen puolestaan. Te käytte samaa taistelua, jota olette nähneet minun käyvän ja jota nyt kuulette minun yhä jatkavan.

Fil. 2:12-13. Siksi, rakkaat ystävät, niin kuin olette aina totelleet minua, kun olen ollut luonanne, totelkaa vielä enemmän nyt, kun olen poissa: tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.

Kol. 1:12-14. Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto.

1 Tes. 5:8-10. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa.

2 Tes. 2:9-10. Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä. Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät.

1 Tim. 2:3-4. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Tiit. 2:11-13. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.

Hebr. 2:1-4. Sen tähden meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme se, minkä olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan. Johan sekin sanoma, jonka enkelit toivat, osoittautui paikkansa pitäväksi, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai ansaitsemansa palkan. Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? Ne, jotka kuulivat hänen julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille, ja itse Jumala vahvisti heidän todistuksensa: hän antoi heidän tehdä tunnustekoja ja ihmeitä, monia voimallisia tekoja, ja jakoi Pyhän Hengen lahjoja tahtonsa mukaan.

1 Piet. 1:4-5. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.

1 Piet. 2:2. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen.

1 Piet. 4:12-19. Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki. Kenenkään teistä ei tule kärsiä murhamiehenä tai varkaana tai pahantekijänä tai toisten petkuttajana. Mutta sen, joka kärsii kristittynä, ei pidä hävetä, vaan hän kirkastakoon kristityn nimellään Jumalaa. On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia? Jos hurskas pelastuu vaivoin, miten käykään jumalattoman ja syntisen! Sen tähden ne, jotka joutuvat kärsimään, jos niin on Jumalan tahto, antakoot elämänsä uskollisen Luojan haltuun ja tehkööt edelleen sitä, mikä on hyvää.

Juud. 1:5. Vaikka te kaiken tiedättekin, tahdon silti muistuttaa teitä siitä, että Herra kyllä ensin pelasti kansansa Egyptistä mutta tuhosi sitten ne, jotka eivät uskoneet.

Ilm. 1:17-18. … "Älä pelkää. ... Minulla (Jeesus) on kuoleman ja tuonelan avaimet.

Ilm. 3:5. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä (Jeesus) pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.

Ilm. 3:21. "Sen, joka voittaa, minä (Jeesus) annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.

Ilm. 22:6-. Minulle (Johannes) sanottiin: … Minä (Jeesus) tulen pian. Autuas se, joka ottaa varteen tämän kirjan ennussanat." … Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. "Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan.

10