8.2.2016 Sakari Tuunainen Beta-alustus – Riippuvuus Jeesuksesta

Riippuvuus Jeesuksesta


Iso Raamatun tietosanakirja, joka noudattaa vuoden 1933/38 käännöstä, tuntee vain yhden ”riippua” –sanan. Uudemmassa Raamatun käännöksessä (1992) tämä ”riippua” –sana on käännetty mm. seuraavasti;

5 Moos. 30:20. Rakastakaa Herraa, Jumalaanne, totelkaa häntä ja pysykää hänelle uskollisina. …

(ed. käännös). Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni,

Joos. 23:8. vaan pysykää uskollisina Herralle, Jumalallenne, kuten olette pysyneet tähän päivään saakka.

(ed. käännös). vaan että riiputte kiinni Herrassa, Jumalassanne, niin kuin olette tehneet aina tähän päivään asti.

2 Kun. 18:6. Hän (Hiskia) pysyi Herralle uskollisena, ei luopunut hänestä vaan noudatti käskyjä, jotka Herra oli antanut Moosekselle.

(ed. käännös). Hän riippui Herrassa kiinni eikä luopunut hänestä, vaan noudatti hänen käskyjänsä, jotka Herra oli antanut Moosekselle.

Ruut 1:14. Miniät itkivät nyt vielä katkerammin. Viimein Orpa suuteli anoppiaan hyvästiksi, mutta Ruut ei suostunut eroamaan Noomista.

(ed. käännös). Niin he korottivat vielä äänensä ja itkivät. Silloin Orpa suuteli anoppiaan jäähyväisiksi, mutta Ruut riippui kiinni hänessä.

Ps.63:9. Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja sinun oikea kätesi tukee minua.

(ed. käännös). Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua.

Room. 12:9. Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä.

(ed. käännös). Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.

Ps. 91:14. Herra sanoo: "Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.

(ed. käännös). "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.

Ps. 119:31. Sinun liitostasi, Herra, minä pidän kiinni - älä anna minun joutua häpeään!

(ed. käännös). Minä riipun kiinni sinun todistuksissasi, Herra, älä anna minun joutua häpeään.

Matt. 22:37-40. Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat."

(ed. käännös). Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

Jes. 44:20. Tyhjän perässä juoksija! Hänen harhautunut sydämensä eksyttää hänet. …

(ed. käännös). Joka tuhassa kiinni riippuu, sen on petetty sydän harhaan vienyt, …

Kaikki nämä uuden käännöksen tulkinnat kertovat omalta osaltaan siitä, mitä tarkoitetaan kun ollaan riippuvaisia joko Jeesuksesta Kristuksesta tai hänen sijastaan jostain muusta.


Jollemme riipu kiinni Kristuksessa Jeesuksessa, riipumme kiinni jossain muussa. Riippumaton on äärimmäisen riippuvainen itsestään. Näitä meille muita luovuttamattomia asioita voivat olla raha, omaisuus, valta, maine, katkeruus, kosto tai oma mielipide.


Voiko sitten samanaikaisesti riippua kiinni Kristuksessa ja jossain muussa? Mielestäni voi. Liian moni on luopunut Raamatun lukemisesta rukoillen ja kiinnittäytynyt pelkästään omiin tai oman uskonsuuntansa mielipiteisiin. Tällainen henkilö asettaa helposti toisessa uskonsuunnassa olevan Jumalan lapsen itseään alempiarvoiseen asemaan. Uskonsuunnat, kirkot ja seurakunnat ovat tässä mielessä Jumalan palvelijoita, joihin Jumala asettaa lapsensa kasvamaan uskossa ja Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.

1 Kor. 3:1-8. Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia. Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään, sillä olette yhä vanhan luontonne vallassa. Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät. Jos yksi sanoo: "Minä olen Paavalin puolella", toinen taas: "Minä Apolloksen", ettekö silloin ole kuin ihmiset ainakin? Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan.


Yksittäinen kristitty voi pelastuttuaankin pysyä vanhan luontonsa vallassa siten, ettei anna ohjausvaltaa Kristukselle. Tai hän voi myös palata takaisin vanhan luontonsa ohjaukseen ja vähentää riippuvuuttaan Kristuksesta (Pyhästä Hengestä) Huom. Ei kuitenkaan menetä vielä pelastusta.

Gal. 5:16-25. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. … Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.

Kun ihmisen vanha luonto alkaa jäädä alakynteen, ei se suinkaan suostu vapaaehtoisesti pysymään ristillä Kristuksen kanssa, vaan se naamioituu hengelliseen kaapuun ja alkaa tehdä hurskaita lain tekoja. Vanha luonto valitsee aina hengelliset teot saadakseen siirrettyä edes vähän kunniaa Kristukselta itselleen.

Room. 7:15-8:1. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.

Otetaan esimerkki;

Matt. 16:15-18. "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?" Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika." Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari (petros), ja tälle kalliolle (petra) minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.

Edellinen raamatunkohta on ymmärretty kolmella eri tavalla. Kuka tai mikä on se kallioperustus, jolle Kristus kirkkonsa rakentaa?

Voiko ihminen itse olla oman tai toisen pelastuksen perustus? Entä voiko se, mitä ihminen itse tekee, olla hänen pelastuksensa (tai oppinsa) perustus? Nämä kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa sisältävät ”mannaa” ihmisen omalle vanhalle luonnolle. Ihminen yrittää ottaa itselleen jotain, vaikka Jeesus itse samassa yhteydessä sanoo, että; Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri (eli, ei mikään ihmisessä), vaan minun Isäni, joka on taivaissa.

Itse olen kolmannen vaihtoehdon kannalla.

1 Kor. 3:9-11. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus. Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.

Jos luotan pelastuskysymyksessä omiin ansioihini edes hiukan, joudun olemaan epävarmuuden tilassa - milloin olen tehnyt riittävästi, milloin olen osoittautunut riittävän hyväksi? Tälle tielle lähtenyt kokee tehneensä riittävästi vasta sitten, kun on mennyt täydellisesti lain alle, Jeesuksen ajan fariseusten tavoin. Mutta silloin hän ei Kristusta sovittajakseen enää tarvitsekaan.


Entä sitten se, kun Raamatussa sanotaan, että suun tunnustuksella pelastutaan (Room. 10:9)? Kannattaa lukea koko kohta, jossa niin sanotaan.

Room. 10:5-17. Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: "Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän." Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin: "Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen?" - nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle - "tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?" - nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista. Mitä siis on sanottu? Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.

Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!" Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: "Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?" Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.

Kaiken lähtökohtana on evankeliumi (ilosanoma) Jeesuksesta Kristuksesta. Joka avaa sydämensä oven Jeesukselle Kristukselle, pelastuu. Jeesuksen Kristuksen mukana hän saa sydämeensä Pyhän Hengen ja uskon. Suun tunnustus on vasta tämän uskon seurausta. Eli seurausta ei voi laittaa perustukseksi.

Fil. 2:10-11. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen (myös pelastumattomien kun he joutuvat Kristuksen tuomioistuimen eteen) on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra."

1. Kor. 12:2-3. Muistattehan, kuinka ollessanne vielä pakanoita vastustamaton voima ajoi teitä mykkien epäjumalien luo. Siksi sanon teille selvästi, että kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: "Jeesus on kirottu." Kukaan ei myöskään voi sanoa: "Jeesus on Herra", muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.

Antti Laato on sanonut Vanhan Testamentin viikkohartauskirjassaan (kohta 231).

”Omilla pahoilla teoillamme emme voi muuttaa Jumalaa toisenlaiseksi. Hän on ja pysyy pyhänä Jumalana, joka rakkaudessaan haluaa pelastaa meidät. Pahoilla teoilla voimme kuitenkin tuhota suhteemme häneen. Yhtä vähän voimme hyvillä teoillamme muuttaa Jumalaa. Hän pysyy rakkautena, ja hän haluaa rakastavana isänä kohdata meidät ilman omia ansioitamme. Juuri siksi hän nostaa langenneen, korottaa syntisen pahuuden loasta, ja antaa paljon rikkoneelle synnit anteeksi. Jumalan rakkauden olemusta emme voi muuttaa omilla teoillamme, hyvillä tai pahoilla.”


Toiseksi Raamatun kohdaksi voitaisiin ottaa 2. Kor. 2:14;

2. Kor. 2:14. Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua!

Me kuitenkin käyttäydymme siten, kuin voittosaatto olisi meidän ja Kristus olisi osana meidän voittosaattoamme, koska emme ymmärrä, mitä voittosaatolla tässä yhteydessä tarkoitetaan.

Voittosaatto eli triumfi oli kulkue, jolla palkittiin sotilasmenestystä saavuttanut komentaja antiikin Roomassa. Triumfin viettäjä kulki vaunuissa häntä juhlivan kaupungin halki joukkojensa, sotasaaliin ja merkittävien sotavankien kanssa.

Mielenkiintoista olisi myös käydä keskustelu siitä, mikä on asemamme tässä Kristuksen voittosaatossa;

Itse koen tämän siten, että kristitty aloittaa ”ylhäältä” haluten olla jotain. Ainakin alempiarvoinen upseeri. Sitten hän Kristuksen tuntemisen lisääntyessä kokee olevansa sotilas Kristuksen joukoissa. Mutta Kristuksen itselleen voittama sotavanki monikaan ei halua olla - koska sehän on täydellistä riippuvuutta Kristuksesta.


Jeesuksessa riippuminen ei ole sitä, että ihminen alkaa tuottaa hengellisiä kokemuksia tai henkistä mielihyvää itselleen. Moni käy hengellisissä tilaisuuksissa luullen että siinä on tarpeeksi, ikään kuin Jumala ei välittäisi siitä, mitä me arkielämässä teemme. Paavali kertoo meille varoittavan esimerkin 1. Kor. 10 luvussa, jossa;

Eräs porukka vaelsi Herran johdatuksessa. He olivat kaikki kastettuja. Heitä ruokittiin hengellisellä ruoalla. Kristus oli heidän mukanaan. Mutta Jumala hylkäsi useimmat heistä. Miksi?

Apostoli Paavali sanoo selvästi, että nämä asiat on kerrottu Raamatussa varoitukseksi meille, ettemme me harjoittaisi samoja syntejä.

Kysymys on siitä, mihin minä ja sinä yksittäisinä ihmisinä uskomme ja annammeko uskon (eli Pyhän Hengen uskon takana) vaikuttaa meissä oikeita tekoja ja estää vääriä tekoja.

1. Kor.10:1-12. Veljet, haluan teidän tietävän, että isämme vaelsivat kaikki pilven johdattamina ja kulkivat meren poikki. Kaikki he saivat pilvessä ja meressä kasteen Mooseksen seuraajiksi. Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus. Mutta useimmat heistä Jumala hylkäsi, kohtasihan heidät tuho autiomaassa. Näin heistä tuli meille varoittavia esimerkkejä: meidän ei pidä himoita pahaa, niin kuin he tekivät. Älkää ruvetko palvelemaan epäjumalia niin kuin jotkut heistä. Kirjoituksissa kerrotaan: "He istuivat syömään ja juomaan, ja sitten he nousivat tanssimaan." Älkäämme antautuko siveettömyyteen niin kuin jotkut heistä; heitä kuoli yhtenä päivänä kaksikymmentäkolmetuhatta. Meidän ei myöskään tule koetella Herran kärsivällisyyttä, niin kuin jotkut heistä tekivät; he kuolivat käärmeenpuremiin. Älkää liioin nurisko niin kuin jotkut heistä; he saivat surmansa kuolemanenkelin kädestä. Nämä tapahtumat ovat varoittavia esimerkkejä, ja ne on kerrottu ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja. Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.

Ihmettelen sitä, miten jotkut ikään kuin kokeilevat, kuinka kauas Jumalan kirjoitetusta sanasta, Raamatusta he uskaltavat mennä.


Entä mitä tarkoitetaan sillä, kun sanotaan, että ihmisen vanha luonto on ristiinnaulittu? Se on kerrottu meille siinä samassa raamatunkohdassa (Gal. 5:13-6:10).

Gal. 5:13-6:10. Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia. Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen. Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa. Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.


Me itse emme saa edellä mainitusta mitään aikaan. Mutta kun vietämme aikaa Jeesuksen Kristuksen seurassa, alkaa hänen vaikuttamansa Hengen hedelmä vähitellen tulla näkyviin.

Gal. 5: 22. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Joh. 15:5. "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.

1. Kor. 12:6. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama.


Hän, jonka vanha luonto riippuu ristillä Jeesuksen Kristuksen kanssa, riippuu Kristuksessa. Me muut olemme enemmän tai vähemmän vain katselemassa Kristusta.

6