Rankaiseeko Jumala meitä? Tilille joutuminen.

Lyhyesti asian voisi sanoa seuraavasti;

• Ainoa joka on jo lopullisesti tuomittu, ilman armon ja pelastumisen mahdollisuutta, on saatana ja hänen enkelinsä. Hekin vasta odottavat rangaistusta.

• Jokainen ihminen syntyy tuomion alaiseksi tähän maailmaan ja pysyy tuomittuna siihen asti, kunnes sallii Jumalan armahtaa hänet. Valitettavasti suurin osa ihmiskuntaa ”haluaa toteuttaa itseään” ja pysyttelee tuomion alaisena.

Näitä kadotukseen matkalla olevia ihmisiä Jumala näyttää kohtelevan kahdella tavalla. Heillä laki (lain saarna) on kasvattaja Kristukseen.

* Antaa heidän rypeä synneissään ja saastua edelleen ja enemmän. Ja kuitenkin samanaikaisesti Yrittää saada heidät kääntymään puoleensa että voisi armahtaa heidät. Tässä Jumala käyttää tapoja, joita ihminen pitää rankaisuna mutta jotka ovat Jumalan rakkautta.

* Kun kansakunnan tai ihmisen syntivelka on täyttynyt, Jumala puuttuu asiaan ”suuren leikkausveitsen” kanssa. Tämäkään ei itse asiassa ole vielä rankaisua, vaan rakkautta jäljelle jääneitä kohtaan. Asiaa voisi verrata sellaisen syöpäkasvaimen poistoon, jota ei saada parannetuksi lääkkeillä.

• Niiden ihmisten elämässä, jotka suostuvat kohtaamaan tuomarinsa jo täällä maallisen elämänsä aikana, ja antavat Jumalan armahtaa itsensä, alkaa elämänajan kestävä kasvatus, opetus ja puhdistus. Jumalan päämääränä on aina ihmisen paras. Kuritustakin Jumala joutuu käyttämään, jos kristitty ei muuten tottele Jumalan sanaa. Jumalan johdatus on joskus voimakastakin kurittamista. Tämä on suurta Jumalan rakkautta meitä kohtaan. Kristittykin tarvitsee lain saarnaa, ettei tekisi syntiä pelastuneena.

Oman kokemukseni mukaan totuudesta ja samalla Jeesuksen yhteydestä lipsuminen alkaa pienistä asioista. Luullaan, että enhän minä saa enää olla lain alla, kun Kristus on minut synneistä pelastanut. Minulle alkaa olla sallittua käyttää työnantajan aikaa omien asioiden hoitamiseen, lisätä muutama kilometri tai minuutti matkalaskuun, heittää roskat luontoon muiden kerättäväksi, jne. Näissä asioissa kristitty ei saa koskaan poistua lain alta. Lain alta voidaan poistua silloin, kun lähimmäisen rakkaus ja välttämätön tarve vaativat.

- Tuomitut, joilla ei ole Kristuksen sovintoverta suojanaan, kohtaavat rangaistuksensa saatanan kanssa maailman lopussa, paikassa jota Raamattu sanoo tulijärveksi.

Ne, jotka ovat Kristuksen yhteydessä täällä maan päällä, ovat Kristuksen yhteydessä myös taivaassa.

Oliko Vanhassa testamentissa vain rankaiseva Jumala ja Uudessa testamentissa vain armahtava Jumala? Ei ollut eikä ole. Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kadotukseen joutumisesta ja Jumalan tuomiosta on eniten Raamatussa puhunut Jeesus itse. Raamatun ilmoitus tuomiosta ja armosta on pysynyt samana kautta koko Raamatun ilmoituksen.

Ps. 103:11-14. Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme. Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua.

2 Moos. 34:6-7. Sitten Herra kulki hänen (Mooseksen) editseen ja sanoi hänen kuultensa: "Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Lapset ja lasten lapset aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka hän panee vastaamaan isiensä pahoista teoista."

Ps. 106:1. Halleluja! Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

Luuk. 13:1-5. Juuri siihen aikaan Jeesuksen luo tuli ihmisiä, jotka kertoivat Pilatuksen surmauttaneen uhraamaan tulleita galilealaisia, niin että heidän verensä oli sekoittunut uhrieläinten vereen. Jeesus sanoi siihen: "Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? Eivät suinkaan - samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? Eivät suinkaan - yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny."

Room. 2:12. Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla.

Raamatun iso tietosanakirja antaa ”rangaista” –sanalle mm. seuraavia merkityksiä Raamatun eri kohdissa.

• olla puhdas, jättää rankaisematta

• vaatia tilille, tuomita

• tuomarille kuuluva, rangaistusta vaativa

• sakottaa

• oikaista, nuhdella

• koskettaa, lyödä

• rajoittaa, sitoa

• nylkeä, ruoskia

• rangaista kuolemalla, tulla surmatuksi

• etsiä, tarkastaa huolehtia, asettaa vastuuseen; mm. 2 Moos. 34:7. kohdassa, jossa ek kääntää sen sanalla ”kostaa” ja uk sanalla ”asettaa vastuuseen”.

• 2 Moos. 23:21 jakeessa se on merkityksessä; ”hän ei kanna teidän rikoksianne”.

2 Moos. 23:20-21 "Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka olen sinulle varannut. Muista, että hän on lähelläsi, tottele häntä äläkä vihastuta häntä. Hän ei anna anteeksi niskoittelua (hän ei kanna teidän rikoksianne), sillä hän toimii minun nimissäni.

Edellinen käännös ilmaisee kohdan seuraavasti.

”Hän ei jätä teidän rikoksianne rankaisematta, sillä minun nimeni on hänessä”.

Kyseessä oleva enkeli (lähettiläs) on tulkittu olevan Kristus esiolevaisena, ennen ihmiseksi syntymistään. Tällöin alkutekstin mukainen käännös, ”hän ei kanna teidän rikoksianne”, on lähinnä oikeata, koska Jeesus Kristus itse kantoi (sovitti) meidän syntimme.

2 Moos. 34:7. Hän on armollinen tuhansille ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta ei jätä syyllistä rankaisematta. Lapset ja lasten lapset aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka hän panee vastaamaan isiensä pahoista teoista."

Edellinen käännös ilmaisee kohdan seuraavasti.

”vaan kostaa isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen”.

Kyseisessä kohdassa, ”kostaa” tai ”panna vastaamaan”, on käytetty alkukielessä sanaa, jonka merkitys on ”etsiä, tarkastaa huolehtia, asettaa vastuuseen”. Jumala siis etsii syytä, voidakseen armahtaa. Mutta jos ei löydä, niin hän asettaa vastuuseen. Jumala ei siis kosta lapselle eikä pane lasta vastaamaan isänsä synneistä, vaikka niin voisi suomenkielisestä Raamatusta lukea. Alkukielessä on eri sävy. Raamattu kertoo tämän asian muualla pariinkin otteeseen harvinaisen selväsanaisesti.

Tosiasia on, että vanhempien malli, niin hyvässä kuin pahassakin, siirtyy jälkipolville, ellei Jumala armossaan saa lupaa katkaista sitä. Jos lapsi itse tekee samoja syntejä kuin vanhempansa, hän itse myös niistä vastaa. Hesekielin 18 luvusta käy hyvin ilmi, ettei lapsi vastaa isänsä synneistä.

Hes. 18:4-32. Kaikki ihmiset, niin isät kuin pojat, ovat minun vallassani, minun määrättävissäni, ja kuolema on vain sen osana, joka on syntiä tehnyt.

"Vanhurskas mies tekee niin kuin oikein ja hyvin on. Hän ei käy kukkuloilla uhrilihaa syömässä eikä palvo Israelin kansan epäjumalia. Hän ei viettele toisen vaimoa, eikä hän makaa naisen kanssa silloin kun tämä on epäpuhdas. Hän ei sorra toista, vaan antaa takaisin velasta saamansa pantin, hän ei riistä ketään, vaan antaa leivästään nälkäiselle ja vaatettaa alastoman. Hän ei lainaa korkoa vastaan eikä ahnehdi voittoa, vaan pysyy loitolla vääryydestä ja ratkaisee ihmisten väliset asiat oikein. Hän elää minun säädösteni mukaisesti ja noudattaa minun määräyksiäni, tekee niin kuin oikein on. Hän on vanhurskas, ja hän saa elää. Näin sanoo Herra Jumala.

"Mutta tämä vanhurskas mies voi saada pojan, joka kohtelee toisia raa'asti, tahraa kätensä vereen ja rikkoo käskyjä, joista isä ei rikkonut yhtäkään. Hän käy kukkuloilla syömässä uhrilihaa, hän viettelee toisen miehen vaimon, hän sortaa heikkoa ja riistää köyhää, hän ei palauta velasta saamaansa panttia. Hän palvoo epäjumalia ja tekee iljettäviä tekoja, hän lainaa korkoa vastaan ja ahnehtii voittoa. Onko tuollaisen lupa elää? Ei, hän ei saa elää! Koska hän on tehnyt kaikki nuo iljettävät teot, häntä on rangaistava kuolemalla. Itse hän on sen ansainnut.

"Mutta tämä mies taas voi saada pojan, joka näkee isänsä tekemät synnit ja ottaa opikseen eikä tee itse samoin. … Ei hänen pidä kuolla isänsä syntien tähden - ei, hän saa elää! Mutta isä on kohdellut toisia raa'asti, riistänyt lähimmäisiään ja tehnyt heille sellaista mikä ei ole oikein, ja niinpä hänen on kuoltava syyllisyytensä tähden.

"Te kysytte: 'Miksi poikaa ei panna vastaamaan isänsä synneistä?' Siksi, että poika on tehnyt niin kuin oikein ja hyvin on! Hän on noudattanut kaikkia säädöksiäni, hän on ne pitänyt, ja siksi hän saa elää. Mutta sen, joka tekee syntiä, on kuoltava. Ei poikaa panna vastaamaan isänsä synneistä eikä isää poikansa synneistä. Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan.

"Jos jumalaton kääntyy synneistään, kaikesta pahasta mitä on tehnyt, jos hän noudattaa kaikkia minun säädöksiäni ja tekee niin kuin oikein ja hyvin on, hän saa elää, ei hän kuole. Hänen syntejään ei enää milloinkaan muisteta, ja hän saa elää sen hyvän tähden mitä on tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?

"Mutta jos vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan ja tekee sellaista mikä on väärin, samoja iljettäviä tekoja joita jumalaton tekee - jos hän tekee niin, saako hän elää? Sitä hyvää, minkä hän on tehnyt, ei lasketa hänen hyväkseen. Hän on luopunut Jumalasta ja syyllistynyt synnintekoon, ja siksi hän kuolee.

"Ja sitten te sanotte: 'Herra ei tee oikein.' Kuulkaa, israelilaiset! Kenen ajatus kulkee väärää tietä - minunko? Ei, vaan teidän! Jos vanhurskas luopuu vanhurskaudestaan ja tekee sellaista mikä on väärin, hän kuolee väärien tekojensa tähden. Hän on tehnyt sellaista mikä on väärin, ja siksi hän kuolee. Ja jos jumalaton kääntyy jumalattomuudestaan ja tekee niin kuin oikein ja hyvin on, hän pelastaa elämänsä. Hän saa elää, ei hän kuole. Hän saa elää, kun hän ottaa opikseen ja luopuu synneistään ja kaikista pahoista teoistaan. Silti Israelin kansa sanoo: 'Herra ei tee oikein.' Minäkö en tee oikein, israelilaiset? Päinvastoin: teidän ajatuksenne kulkevat väärää tietä. Minä tuomitsen teistä itse kunkin sen mukaan, mitä hän on tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala.

"Kääntykää, luopukaa synneistänne, ettei syyllisyys olisi uhkana yllänne! Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne, kaikki se millä olette syntiä tehneet, ja ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki. Miksi te kuolisitte, israelilaiset? En minä tahdo kenenkään kuolemaa - näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!

2 Kun. 14:6. … Tässä hän noudatti Mooseksen lain kirjaa, jossa on Herran käsky: "Isää ei saa tuomita kuolemaan poikansa eikä poikaa isänsä rikoksesta, vaan kukin tuomittakoon vain omasta rikoksestaan.

Vanhassa testamentissa Jumala oikein etsimällä etsii syitä, että voisi armahtaa ihmistä. Silloinkin armahduksen peruste oli Jeesuksen sovitustyö, tosin vasta myöhemmin tulevana. (Tämä ei ole Jumalalle ongelma, koska hän on samaan aikaan menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.) Mikäli Jumala ei löydä syytä armahtamiseen, silti hän viivyttää tuomioitaan mahdollisimman pitkälle, josko joku kuitenkin tekisi parannuksen ja kääntyisi Jumalan puoleen. Asia käy hyvin ilmi Jeesuksen vertauksessa rikkaviljasta (Matt. 13:24-38), jota ei saa repiä ennen aikojaan irti, ettei sen mukana kitkettäisi vehnääkin.

Jer. 5:1. Kierrelkää Jerusalemin katuja, katselkaa ja kyselkää, tarkkailkaa väkeä toreilla. Jos löydätte yhden ainoankaan, joka tekee oikein, joka on rehellinen ja uskollinen, niin minä (Jumala) armahdan kaupunkia.

Jes. 30:18. Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

Ps. 78:38-39. Mutta Jumala on laupias, ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa. Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansa eikä antanut kiivaudelleen valtaa. Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä, vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa.

1 Moos. 18:20-33. Ja Herra sanoi (Aabrahamille): "Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. Siksi minä aion mennä sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistä valitetaan. Minä haluan saada siitä selvän." Miehet lähtivät kulkemaan Sodomaan päin, mutta Herra jäi vielä puhumaan Abrahamin kanssa. Abraham astui lähemmäksi ja kysyi: "Aiotko sinä tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Ehkä kaupungissa on viisikymmentä hurskasta. Tuhoaisitko sen silloinkin? Etkö armahtaisi tuota paikkaa niiden viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siellä asuvat? On mahdotonta, että surmaisit syyttömät yhdessä syyllisten kanssa ja että syyttömien kävisi samoin kuin syyllisten. Ethän voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?" Herra sanoi: "Jos löydän Sodomasta viisikymmentä hurskasta, niin heidän tähtensä minä säästän koko kaupungin." Abraham vastasi: "Minä olen rohjennut puhua sinulle, Herra, vaikka olenkin vain tomua ja tuhkaa. Entä jos niistä viidestäkymmenestä puuttuu viisi? Hävittäisitkö viiden vuoksi koko kaupungin?" Herra vastasi: "En hävitä, jos löydän sieltä neljäkymmentäviisi." Abraham kysyi vielä: "Entä jos siellä on neljäkymmentä?" Herra sanoi: "Niiden neljänkymmenen takia minä säästän sen." Abraham sanoi: "Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin vielä. Entä jos siellä on kolmekymmentä?" Herra vastasi: "En hävitä sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä." Mutta Abraham sanoi: "Saanko vielä puhua sinulle, Herra? Entä jos sieltä löytyy vain kaksikymmentä?" Herra sanoi: "Niiden kahdenkymmenen takia jätän sen hävittämättä." Mutta Abraham sanoi: "Älä suutu, Herra, vaikka puhun vielä tämän kerran. Entä jos sieltä löytyy kymmenen?" Herra sanoi: "Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä." Tämän sanottuaan Herra lähti pois, ja Abraham palasi kotiinsa.

Matt. 13:24-38. Jeesus esitti heille toisen vertauksen taivasten valtakunnasta: "Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin. Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: … 'Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?' 'En', hän vastasi, 'te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin. Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. … (36-38) Opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Selitä meille vertaus pellon rikkaviljasta." Hän vastasi heille: ... Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa.

Uudessa testamentissa Jumala armahtaa jokaisen, joka vain suostuu hyväksymään omien syntiensä sovitukseksi Jeesuksen sijaiskuoleman ristillä ja suostuu pysymään siinä sovituksessa.

Room. 3:22-26. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.

Room. 5:15-21. Rikkomusta ei kuitenkaan voi verrata armoon. Yhden ainoan ihmisen rikkomus on tosin tuottanut kaikille kuoleman, mutta vielä paljon runsaammin ovat Jumalan armo ja hänen lahjansa tulleet yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi. Tätä lahjaa ei voi edes verrata yhden ihmisen synnin seurauksiin, sillä yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio. Yhden ihmisen rikkomus aiheutti sen, että kuolema pääsi hallitsemaan tämän yhden vuoksi. Paljon ennemmin tulevat ne, jotka saavat omakseen vanhurskauden ylenpalttisen armon ja lahjan, elämään ja hallitsemaan yhden ainoan ansiosta, Jeesuksen Kristuksen. Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuus teki kaikista syntisiä, niin yhden kuuliaisuus tekee kaikista vanhurskaita.

Laki tuli maailmaan sitä varten, että rikkomus tulisi suuremmaksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden.

Matt. 5:2-13. Silloin hän (Jeesus) alkoi puhua ja opetti heitä näin: "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. …

... "Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.

Jumalattomat voivat jatkaa tekojaan ja jumalatonta elämäänsä, ennen kuin heidän syntiensä mitta on täysi. Seuraukset synneistään he joutuvat kohtaamaan jo maallisenkin elämänsä aikana. Varsinainen rankaisu synneistä tulee heille kuitenkin vasta iäisyydessä. Hehän ovat jo koko maallisen elämänsä ajan olleet tuomion alaisina (tuomittuja). Ihminen menee siinä hakoteille, kun hän luulee syntyneensä vapaana ja puhtaana tänne maailmaan. Jokainen ihminen, Aadamin jälkeen, on syntynyt tuomion alaiseksi. Orjalle syntynyt lapsi on itsekin orja, ellei häntä vapauteta. Sama koskee synnin orjuutta. Synnin seuraus, tuomio synnistä ja rankaisu ovat eri tapahtumia. Vaikka synnin seuraus ja rankaisu muistuttavatkin toisiaan.

Joh. 3:17-18. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.

2 Piet. 2:9. Herra siis voi pelastaa koetuksesta ne, jotka häntä pelkäävät, mutta jumalattomien hän antaa rangaistuksen alaisina odottaa tuomion päivää.

Kol. 3:25. Väärintekijä saa maksaa tekemänsä vääryyden, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.

Ps. 94:1-12. Herra, koston Jumala, koston Jumala, saavu jo! Nouse, maailman tuomari, maksa ylvästelijöille heidän tekojensa mukaan. Kuinka kauan, Herra, annat jumalattomien pitää iloaan? Kuinka kauan he saavat rehennellä, syytää suustaan julkeita sanoja? Herra, he sortavat sinun kansaasi, polkevat alleen sinun omiasi. He murhaavat leskiä ja orpolapsia, surmaavat maassaan asuvia muukalaisia ja sanovat: "Ei Herra tätä näe, ei Jaakobin Jumala tätä huomaa." Milloin te mielettömät tulette järkiinne? Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän. Hän, joka on luonut korvan - hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän - hänkö ei näe? Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä, hän, joka ohjaa maailman kansoja - hänkö ei rankaise? Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: ne raukeavat tyhjiin. Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi.

Ps. 73:3-28. Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän. Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia. He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta. Sen tähden ylpeys koristaa heidän kaulaansa ja väkivalta on viittana heidän yllään. Pahuus pursuaa heidän sisimmästään, heidän sydämensä on tulvillaan juonia. He puhuvat ilkeästi ja pilkallisesti, häikäilemättä he sortavat avutonta. Heidän puheensa uhmaavat taivasta, heidän sanansa eivät säästä mitään maan päällä. Ja minun kansani kääntyy heidän puoleensa, särpii suun täydeltä heidän sanojaan! He sanovat: "Miten Jumala tämän saisi selville? Ei Korkein mitään tiedä." Sellaisia ovat jumalattomat, kaikessa rauhassa he kasvattavat mahtiaan.

Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina? Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu. Jos sanoisin: "Noin minäkin tahdon puhua", pettäisin ne, jotka ovat sinun lapsiasi, Jumala. Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa. Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy. Sinä johdatat heidät liukkaalle polulle, he putoavat pettävään kuoppaan. Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon, heidän loppunsa on kauhea. Herra, kun sinä nouset, he ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa.

Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti. Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi. Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni. Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan. Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti. Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut. Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.

Jer. 5:26-29. Kansassani on julkeita riistäjiä! He väijyvät kuin linnustajat, he virittävät ansoja ja vangitsevat niihin ihmisiä. Niin kuin linnustajan häkki on täynnä lintuja, niin heidän talonsa ovat täynnä petoksella hankittua tavaraa. He ovat tulleet mahtaviksi ja rikkaiksi, lihaviksi ja kiiltäviksi. Heidän pahoilla puheillaan ei ole määrää. Eivät he aja orvon etua, eivät tahdo hänen voittavan asiaansa, eivät puolusta köyhän oikeutta. Enkö minä rankaisisi tällaisista teoista, enkö kostaisi tällaiselle kansalle? sanoo Herra.

Synti on niin sitonut syntiä harjoittavat niin, etteivät he välitä seurauksista.

• Lapsien laiminlyönti – rahalla saa hoitajia ja hoitopaikkoja – seurauksena on isätön ja äiditön sukupolvi, joka vastaavasti laiminlyö myöhemmin sekä omat vanhempansa että lapsensa.

• Puolison laiminlyönti – rikkaalla on aina seuraa – aikanaan odottaa yksinäinen vanhuus katkeruudessa.

• Itsensä laiminlyönti – lääkärit antavat terveyden – vai antavatko?

• Ystävien laiminlyönti – lahjoilla voi ostaa ystäviä – mutta ei voi ostaa ystävyyttä.

• Jumalan laiminlyönti – valheessa eläminen on niin suloista, ja jumalahan on rakkauden jumala, ei hän ketään unohda – ongelma onkin, ettei unohda, maksun aika odottaa helvetissä (tulijärvi) niitä jotka eivät suostu puhdistettavaksi synneistään, niitä joilla ei ole Kristuksen sovintoverta suojana.

Mark. 8:36-37 ja Matt. 16:26. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?

Juud. 1:4. Teidän (kristittyjen) joukkoonne on näet luikerrellut ihmisiä, joista jo kauan on ollut tuomio kirjoitettuna. Nämä jumalattomat kääntävät meidän Jumalamme armon riettaudeksi ja kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen.

Jer. 15:6. Sinä hylkäsit minut, sanoo Herra, sinä käänsit minulle selkäsi. Niinpä minä kohotan käteni sinua vastaan ja hävitän sinut, en enää voi armahtaa!

Seuraukset eivät ole Jumalan rankaisua, vaan seurausta synnistä. Syyn ja seurauksen laki toimii. Syntiensä seurauksien kohtaaminen voi jopa saada jotkut kääntymään Jumalan puoleen, tunnustamaan syntinsä ja pyytämään armoa.

Room. 3:20. … Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.

Ps. 119:67-68. Minä kuljin harhateitä, kunnes jouduin nöyrtymään. Nyt olen kuuliainen, elän ohjeittesi mukaan. Herra, sinä olet hyvä, sinun tekosi ovat hyvät. Opeta minut tuntemaan määräyksesi!

Jaak. 1:14-16. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman. Älkää eksykö, rakkaat veljet!

Hoos. 12:3. Herra käy oikeutta Juudan kanssa, rankaisee Jaakobia tekojen mukaan, kääntää hänen tekonsa häntä itseään vastaan.

Jes. 55:6-7. Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.

Hoos. 4:10-14. Näin heille käy sen vuoksi, että he ovat hylänneet Herran eivätkä kuule häntä enää. Huoruus ja viini vievät kansalta järjen. He kysyvät neuvoa pyhiltä puiltaan, arvat antavat heille vastauksia. Huoruuden henki eksyttää heidät, he kääntyvät uskottomina pois Jumalansa luota. Vuorten huipuilla he uhraavat, polttavat suitsuketta kukkuloilla tammen, poppelin ja rautatammen alla. Ne luovat suloisen varjon. Onko siis ihme, että tyttäristänne tulee porttoja ja miniänne rikkovat avion! Mutta minä en syytä tyttäriänne siitä, että he harjoittavat haureutta, enkä miniöitänne siitä, että he rikkovat avion. Itsehän miehet lähtevät huorien matkaan, uhraavat temppeliporttojen kanssa. Ymmärtämätön kansa joutuu turmioon!

Joskus Jumala näyttää ottavan synnintekijän kesken elämänsä pois. Yleensä Jumala odottaa, että henkilön tai kansan syntivelka täyttyy. Tässäkin asiassa me joudumme luottamaan siihen, ettei Jumala tee virhettä.

Luuk. 12:19-21. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut - kenelle se joutuu?' "Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona.".

1 Moos. 15:16. Sinun (Aabrahamin) jälkeläisistäsi palaa tänne (luvattuun maahan) vasta neljäs sukupolvi, sillä amorilaisten syntien määrä ei vielä ole täyttynyt." (Amorilaiset oli yksi kansa luvatussa maassa, joka piti hävittää pois Israelin tieltä.)

Se että joku mielestämme kuolee ennen aikojaan, ei kuitenkaan ole osoitus hänen syntisyydestään.

Luuk. 13:2-5. Jeesus sanoi siihen: "Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? Eivät suinkaan - samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny. Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun Siloan torni sortui heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllistyneet johonkin pahempaan kuin muut jerusalemilaiset? Eivät suinkaan - yhtä lailla te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny."

Joh. 9:1-3. Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?" Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.

1 Kun. 14:12-13. "Lähde sinä nyt kotiisi. Sillä hetkellä kun astut kaupunkiin, poika kuolee. … Kukaan muu Jerobeamin pojista ei saakaan kunniallista hautausta. Hän on siinä suvussa ainoa, jossa Herra, Israelin Jumala, on nähnyt jotakin hyvää.

Jeesus sanoi (Joh. 5:17); "Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä." Tähän Jumalan työhön kuuluvat myös kansojen, kaupunkien ja yksittäisten ihmisten ”tuomiot” jo ennen viimeistä tuomiota.

Jumalan tuomiot (ennen viimeistä tuomiota) ovat oikeastaan ”siivousta”. Jumala käyttää suurta leikkausveistä kansojen ja myös yksittäisten ihmisten elämässä päämääränään mahdollisimman monen ihmisen pelastuminen.

Jumala loi kaiken ja lepäsi seitsemäntenä päivänä. Tämä ei tarkoita sitä, että Jumala lepäisi nytkin ja vain katselisi. Jumala toimii lakkaamatta, nytkin.

Joh. 5:16-17. Juutalaiset alkoivat vainota Jeesusta, koska hän teki tällaista sapattina. Mutta Jeesus sanoi heille: "Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä."

Gal. 4:4-5. Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.

Sef. 1:12. Siihen aikaan minä, Herra, tutkin Jerusalemin tarkoin soihduilla valaisten ja rankaisen niitä miehiä, jotka juomisen pöhöttäminä lojuvat raskaan viininsä ääressä ja sanovat itsekseen: "Ei Herra tee hyvää eikä pahaa."

Matt. 23:29-36. "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! … Jatkakaa toki isienne tapaan, kunnes mitta on täysi! Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt! Miten te voisitte välttää kadotustuomion?

"Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ... Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta!

2 Piet. 3:7. Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan.

Jumalan armo syntiselle maksoi Jumalalle paljon. Armon peruste on Jeesuksen sovintokuolema ristillä. Näin Jumala itse Raamatussa meille yksiselitteisesti ilmoittaa. Joka haluaa saada Jumalan armon muuta tietä, halveksii Jumalaa.

Jes. 26:10. Mutta jumalaton, vaikka hänet armahdettaisiin, ei opi elämään vanhurskaan tavoin. Hän vääristää oikeuden, ei hän näe Herran valtasuuruutta.

Jes. 53:4-6. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.

Jumala tuomitsee jokaisen kristityn jo täällä maallisen elämän aikana. Tämä tuomio kohtaa kristittyä sinä hetkenä, kun hän uskossa hyväksyy Jeesuksen ristillä tekemän sovitustyön omalle kohdalleen. Tämä tuomio on ihmiselle vapauttava tuomio, koska Jeesus sanoo oikeudenkäyntitilaisuudessa; Minä vuodatin vereni tämänkin henkilön puolesta, hänen rikoksensa ovat sovitettu. Kadotustuomiota ei Kristuksessa pysyneellä kristityllä ole.

1 Piet. 4:17-19. On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Mutta jos se alkaa meistä, mikä onkaan niiden loppu, jotka eivät taivu uskomaan Jumalan evankeliumia? Jos hurskas pelastuu vaivoin, miten käykään jumalattoman ja syntisen! Sen tähden ne, jotka joutuvat kärsimään, jos niin on Jumalan tahto, antakoot elämänsä uskollisen Luojan haltuun ja tehkööt edelleen sitä, mikä on hyvää.

Joh. 9:39. Jeesus sanoi: "Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita."

Jes. 1:18. Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.

Joh.16:9-11. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

Room. 8:1. Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.

Tämän jälkeen alkaakin sitten kristityn elämänajan kestävä kasvatus, opetus ja puhdistus. Kuritustakin Jumala joutuu käyttämään, kun kristitty ei muuten tottele Jumalan sanaa. Jumalan johdatus on joskus voimakastakin kurittamista. Esimerkiksi Paavalille oli annettu pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan häntä, ettei hän ylpistyisi. Pistimen moni mieltää Jumalan rankaisuksi vaikka se ei sitä ole.

Sananl. 3:11-12. Älä torju, poikani, Herran kuritusta, älä katkeroidu, kun hän ojentaa sinua - jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä omaa lastaan.

2 Kor. 12:7-9. Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. …

Jumalan päämääränä on ”hedelmän” kasvattaminen. Hedelmä ”irtoaa” eri ihmisistä eri tavoilla. Puhdistaminen lisää hedelmän määrää.

Joh. 15:1-5. "Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. …

Jes. 28:23-28. … Eihän mustakuminaa puimareellä puida eikä puimajyrää kierrätetä kuminain päällä! Kepillä mausteet irti hakataan, sauvalla kuminan siemenet. Vilja tosin puidaan jyräämällä, mutta ei sitäkään loputtomiin puida. Vaikka jyrä ja vetojuhdat saavat kulkea sen ylitse, ei niiden anneta jauhaa sitä rikki.

Raamatussa kerrotaan paljon siitä, miten Jumala kohteli Israelia. Jollei Jumala olisi kovalla kädellä puuttunut Israelin kohtaloon, olisi Israelin kansa poikennut niin kauas Jumalastaan, ettei Jeesuksella olisi ollut paikkaa, johon syntyä, eikä Jumalalla mahdollisuutta ihmiskuntaa pelastaa. Vedenpaisumuskin oli samasta syystä tarpeen. Jumala ei nauti kurittamisesta, mutta lopulta ihminen itse ei jätä Jumalalle muuta keinoa kääntää ihmisen tai kansan suuntaa pois kadotukseen vievältä tieltä.

Aamos 4:6-7,14. Minä tein hampaat joutilaiksi kaikissa kaupungeissanne ja vein leivän kaikista asuinpaikoistanne. Silti te ette palanneet minun luokseni. Tämä on Herran sana. "Samoin minä pidätin teiltä sateen, kun oli vielä kolme kuukautta elonkorjuuseen. Yhdelle kaupungille minä annoin sadetta, toiselle en. Yksi pelto sai sadetta, mutta toinen, joka jäi ilman, kuivui. Silloin ihmiset hoippuivat kaupungista toiseen juomavettä hakemaan, mutta eivät saaneet janoaan sammumaan. Silti te ette palanneet minun luokseni", sanoo Herra. "Minä turmelin teidän viljanne ruosteella ja nokitähkällä ja annoin puutarhojenne ja viinitarhojenne kuivua. Teidän viikunapuunne ja oliivipuunne söi heinäsirkka. Silti te ette palanneet minun luokseni", sanoo Herra. - Minä lähetin teidän keskuuteenne ruton, Egyptin ruton. Minä tapoin sotilaanne miekalla, teidän hevosenne vietiin sotasaaliiksi. Ruumiiden löyhkä nousi teidän sieraimiinne omasta leiristänne. Silti te ette palanneet minun luokseni, sanoo Herra. - Minä kylvin tuhoa teidän keskuuteenne niin kuin Sodoman ja Gomorran hävityksessä, niin että te olitte pelkkä tulesta siepattu kekäle. Ja silti te ette palanneet minun luokseni, sanoo Herra. - Sen tähden, Israel, minä teen sinulle vielä jotakin. Koska sen sinulle teen, valmistaudu kohtaamaan Jumalasi, Israel!

Katso, hän on muovannut vuoret ja luonut tuulen. Hän ilmoittaa ihmisille tahtonsa. Hän tekee aamunkoiton ja yön pimeyden, hän kulkee maan kukkuloiden yli. Hänen nimensä on Herra, Jumala, Sebaot.

Kuule, Israelin kansa. Minä laulan sinusta kuolinvirren! … Näin sanoo Herra Israelin kansalle: - Etsikää minua, niin saatte elää! … Pyrkikää hyvään, älkää pahaan, jotta saisitte elää!

Valitusv. 3:31-33. Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi. Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa. Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä.

Jumalan kasvatus ei ole rankaisua vaan Jumalan armoa.

Tiit. 2:11-14. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää.

Jaak. 1:2-4. Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.

5 Moos. 8:5-6. Painakaa siis mieleenne, että niin kuin isä kasvattaa lastaan, niin Herra, teidän Jumalanne, kasvattaa teitä. Noudattakaa hänen käskyjään, kulkekaa hänen tietään ja pelätkää häntä.

Ps. 94:1-12. Herra, koston Jumala, koston Jumala, saavu jo! Nouse, maailman tuomari, maksa ylvästelijöille heidän tekojensa mukaan. Kuinka kauan, Herra, annat jumalattomien pitää iloaan? Kuinka kauan he saavat rehennellä, syytää suustaan julkeita sanoja? Herra, he sortavat sinun kansaasi, polkevat alleen sinun omiasi. He murhaavat leskiä ja orpolapsia, surmaavat maassaan asuvia muukalaisia ja sanovat: "Ei Herra tätä näe, ei Jaakobin Jumala tätä huomaa." Milloin te mielettömät tulette järkiinne? Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän. Hän, joka on luonut korvan - hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän - hänkö ei näe? Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä, hän, joka ohjaa maailman kansoja - hänkö ei rankaise? Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: ne raukeavat tyhjiin. Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi.

Opetus on hyvin lähellä kasvattamista. Jumala opettaa meitä eri tavoilla. Esim. tuomarien aikana Jumala jätti luvattuun maahan vieraita kansoja koetukseksi Israelille. Joka taas opettaa toisille Jumalan sanaa, on suoraan Jumalalle vastuussa opetuksensa oikeellisuudesta. Seurakunnan paimenille on sanottu yhtä kova sana. He ovat Jumalalle vastuussa jokaisesta laumansa jäsenestä.

Jaak. 3:1. Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin.

1 Tess. 4:9. Veljesrakkaudesta teille ei tarvitse kirjoittaa, sillä Jumala itse on opettanut teidät rakastamaan toinen toistanne.

1 Kor. 2:13. Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla.

Joh. 17:25-26. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä."

Joh. 14:26. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

Joh. 7:16-17. Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.

Hoos. 11:3-4. Minä (Jumala) opetin Efraimin kävelemään, kannattelin sitä käsivarsista. Mutta Efraim ei käsittänyt, että minä sitä hoidin. Lempeästi, rakkauden köysin minä vedin sitä luokseni. Niin kuin mies syöttäessään juhtaansa nostaa ikeen sen niskasta, niin minä käännyin Efraimin puoleen ja annoin sen syödä.

Ps. 94:12. Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi.

Ps. 90:12. Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.

Ps. 32:8. "Minä opetan sinua", sanoo Herra, "minä osoitan sinulle oikean tien. Minä neuvon sinua, katseeni seuraa askeleitasi."

Tuom. 2:18-3:4. Herra asetti Israelin kansalle tuomareita ja oli aina näiden tukena. Herra suojeli kansaa vihollisilta niin kauan kuin tuomari eli, sillä Herran kävi kansaa sääliksi, kun hän kuuli sen huokailevan sorrettuna ja vaivoissaan. Mutta heti tuomarin kuoltua israelilaiset lankesivat uudelleen ja vaipuivat vielä syvemmälle turmelukseen kuin esi-isänsä. He eivät luopuneet pahoista teoistaan eivätkä uppiniskaisuudestaan, vaan seurasivat muita jumalia ja palvelivat ja kumarsivat niitä.

Sen tähden Herra vihastui Israeliin ja sanoi: "Koska te olette rikkoneet liiton, jonka minä tein teidän isienne kanssa, ettekä ole totelleet minua, en enää hävitä teidän tieltänne ainoatakaan niistä kansoista, jotka Joosuan kuollessa vielä olivat kukistamatta. Minä panen nämä kansat teille koetukseksi nähdäkseni, kuljetteko te isienne lailla minun tietäni minun käskyjäni noudattaen." Siksi Herra ei kiirehtinyt tuhoamaan näitä kansoja, vaan antoi niiden jäädä paikoilleen, ja siksi hän ei ollut myöskään antanut niitä Joosuan käsiin.

… Näin Herra halusi koetella israelilaisia, jotta kävisi ilmi, tottelevatko he hänen käskyjään, jotka Mooses oli antanut heidän esi-isilleen.

Jumala auttaa ja lohduttaa meitä koetuksissa.

Hebr. 2:17-18. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.

2 Kor. 1:3-4. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.

Jumala puhdistaa (kitkee). Asiaa voisi verrata kirurgiin, joka leikkaa syöpäkasvaimen pois, että ihmisen henki pelastuisi. Samoin Jumala tekee kaikkensa, että ihminen pelastuisi, mutta ihmisen suostumuksella. Kannattaa muistaa puhdistusvaiheessa ollessaan, että Jumala myös lannoittaa (antaa elämiseen tarvittavat asiat).

Joh. 15:1-5. "Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.

Luuk. 13:6-9. Jeesus esitti vielä vertauksen: "Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi puutarhurille: 'Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.' Mutta puutarhuri vastasi: 'Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.'"

Jumala on jättänyt kaiken tuomion itselleen.

1 Kor. 4:5. Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta.

Matt. 7:1-2. "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan.

Luuk. 6:36. "Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.

Juud. 1:21-23. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään. Armahtakaa niitä, jotka epäilevät. Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta.

Jaak. 2:8-13. Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", te teette oikein. Mutta jos te erottelette ihmisiä, te teette syntiä, ja laki osoittaa teidät rikkojiksi. Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Hän, joka sanoi: "Älä tee aviorikosta", sanoi myös: "Älä tapa." Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat. Vapauden lain mukaan teidät tuomitaan; pitäkää se mielessänne, mitä puhutte tai teettekin. Joka ei toista armahda, saa itse armottoman tuomion, mutta joka armahtaa, saa tuomiosta riemuvoiton.

Saattaisi näyttää siltä, että jos Kristuksessa pysyvä kristitty ei suostu ottamaan vastaan Jumalan kasvatusta täällä ajassa niin sitten hän joutuisi ottamaan sen vastaan iäisyydessä. Näiden harvojen kohtien perusteella ei kuitenkaan saa tehdä mitään kiirastulioppia, koska kohdat on tulkittavissa myös elämän aikana tapahtuvaksi kasvatukseksi, nuhteluksi, ojennukseksi ja kuritukseksi. Lisäksi Raamatun kokonaisilmoitus tukee ihmisen elinaikana tapahtuvaa kasvatusta.

Luuk. 12:40-48. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista." Pietari sanoi: "Herra, tarkoitatko näillä vertauksilla kaikkia vai ainoastaan meitä?" …

(1) "Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: 'Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!' Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset.

(2) "Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua.

(3) Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.

1 Kor. 3:11-17. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.

Jumalalla on hyvä tahto meitä ihmisiä kohtaan.

Room. 8:32. Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?

2 Kor. 1:3-4. … Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! …

Hoos. 11:3-4. Minä (Jumala) opetin Efraimin kävelemään, kannattelin sitä käsivarsista. … Lempeästi, rakkauden köysin minä vedin sitä luokseni. Niin kuin mies syöttäessään juhtaansa nostaa ikeen sen niskasta, niin minä käännyin Efraimin puoleen ja annoin sen syödä.

1 Tess. 4:9. … Jumala itse on opettanut teidät rakastamaan toinen toistanne.

Jes. 1:18. Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.

Jes. 30:8. Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen …

Jes. 53:4-6. ... Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. … Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.

Room. 3:22-26. … hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.

Hes. 18:4-32. Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?

Herra sinua suuresti siunatkoon ja antakoon sinulle rauhan.