Raamatun lukeminen kirjaimellisesti

Kun väittely uuden (1992) ja vanhemman raamatunkäännöksen (1933/38) paremmuudesta kävi kiivaana, eräältä papilta tiukattiin, kumpaa käännöstä hän piti parempana. Pappi vastasi, että hän lukee heprean- ja kreikankielistä Raamattua alkukielellä.

En osaa hepreaa enkä kreikkaa, joten joudun käyttämään molempia käännöksiä sekä muitakin käännöksiä siinä ohessa. Raamatun selitysteokset ovat myös olleet minulle välttämättömiä.

Suurin ongelma Raamatun lukemisessa on kuitenkin se, että sitä luetaan liian vähän. Tällöin Jumalan Poika, Jeesus Kristus, joka on yhtä sanansa kanssa, ei voi tulla tutuksi omana persoonanaan. Silloin me tunnemme Jumalaa "vain korvakuulolta", kuten Job aluksi (Job. 42:5-6).

Job. 42:5-6. Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.

2. Tim. 1:12. Siitä syystä minä (Paavali) myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ...

Eräästä suomalaisesta (Vilhelmi Raudaskoski), jonka saamia profetioita vieläkin tutkitaan, kerrotaan seuraavaa; Kun hän luki Raamatun läpi ensimmäisen kerran, hän ei ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Kun hän luki sen toisen kerran, hän alkoi ymmärtää jotakin. Kolmannella lukukerralla hän kohtasi Jeesuksen Kristuksen.

Markuksen evankeliumi on evankeliumeista vanhin. Se sai kirjallisen muodon vuosina 65 – 68 jKr. Yksi varhaisista kirkkoisistä, Klemens Aleksandrialainen, kertoo seuraavaa; Markus, joka toimi Pietarin tulkkina ja seurasi Pietaria tämän lähetysmatkoilla, kirjoitti evankeliuminsa Roomassa asuvien Pietarin kuulijoiden pyynnöstä juuri ennen Pietarin kuolemaa tai heti sen jälkeen. Toinen kirkkoisä, Papias, 140 jKr., sanoo näin: "Pietarin tulkiksi tultuaan Markus kirjoitti tarkasti, vaikkakaan ei järjestyksessä, muistiin niin paljon Herran sanoja ja tekoja kuin muisti. Hän ei ollut itse kuullut Herran puheita, mutta hän seurasi Pietaria ja tämän opetusta ja oli tarkka siitä, ettei jättänyt pois mitään kuulemaansa eikä kirjoittanut mitään virheellisesti."

Markuksen evankeliumi on kertomus Jeesuksen toiminnasta ja kuolemasta. Markus on ymmärtänyt, että Jumalan Sana, joka on annettu maailmalle, sisältyy kaikkeen siihen, mitä Jeesuksen toiminta, kuolema ja ylösnousemus yhdessä ovat. Apostoli Johannes julistaa tämän saman asian muodossa; "Sana tuli lihaksi."

Kun Markus kirjoitti evankeliuminsa, lähes kaikki johtavat alkuseurakunnan apostolit olivat jo kuolleet. Kristuksen seuraajiksi oli tullut uusi sukupolvi. Niin kauan kuin silminnäkijätodistajia oli elossa, seurakunnan kokouksissa ei voinut esittää mitä hyvänsä. Tilanne oli alkuseurakunnassa muuttumassa. Toinen kristillinen sukupolvi tarvitsi luotettavaa tietoa kristillisen sanoman synnystä ja sisällöstä.

Markus valottaa Jeesuksen persoonaa, joka jää uskosta osattomalle salaisuudeksi. Markukselle Jeesus on alusta pitäen Jumalan Poika mutta samalla myös todellinen historiallinen ihminen. Markus kuvaa evankeliumissaan Vanhan testamentin profetioiden täyttymisen lisäksi myös Jumalan uutta esilletuloa Jeesuksessa Kristuksessa. Ennen kuin Jeesus syntyi ihmiseksi, Häntä jo julistettiin Vanhan testamentin kirjoituksissa persoonana, jossa Jumalan pelastussuunnitelma toteutuu. Ainoastaan lukemalla/kuulemalla ja uskomalla voidaan ymmärtää, että evankeliumin julistuksessa Jumala itse on konkreettisesti läsnä. (Suosittelen Anita Grönqvistin kirjaa "Markus ja Pietarin kirjeet", jossa näistä asioista kerrotaan.)

Tämä usko ei ole sokeaa uskoa vaan Jumala on vahvistanut sanansa näinä viimeisinä aikoina luonnontieteen, matemaattisten tieteiden, tähtitieteen ja geenitieteen avulla. (Suosittelen vierailemaan "Luominen.fi" nettisivuilla.)

Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta (Room. 10:13-17). Jumalan sana on kerrottu meille Raamatussa, jossa Hän ilmoittaa meille itsensä. Jumalaa ei voi erottaa Hänen sanastaan, ne ovat yhtä (Mark. 8:38, Joh. 5:24). Siksi Jumalan sanassa, evankeliumissa, on jo itsessään Jumalan voima (Room. 1:16). Jos haluaa oppia tuntemaan Jumalan, on ensinnäkin tutustuttava Hänen sanaansa mutta myös lähdettävä elämään sen mukaan (Joh. 8:51, Joh. 14:23-26). Vain elämällä Jumalan sanan mukaan tulee tuntemaan, kuinka Jumala johdattaa ja pitää huolta (Joh. 7:16-17). Jokaiselle Kristus-tielle lähtevälle Jumala antaa Pyhän Hengen matkaoppaaksi, varjelijaksi, puolustajaksi, opettajaksi, lohduttajaksi ja nostajaksi lankeemuksissa. Vain Hänen avullaan me pysymme Kristus-tiellä. Vain Hänen avullaan me pysymme kiinni siinä, mitä Jeesus on meille sanassaan sanonut, emme jätä siitä mitään pois emmekä lähde lisäämään siihen omiamme (Joh. 14:26, Room. 8:26-27, Fil. 2:13-16).

Room. 10:13-17. Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!" Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: "Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?" Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.

Mark. 8:38. Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua (Jeesusta Kristusta) ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa."

Joh. 5:24. "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun (Jeesuksen Kristuksen) sanani ja uskoo minun lähettäjääni (Isään Jumalaan), on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.

Room. 1:16. Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.

Joh. 8:51. Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun (Jeesuksen Kristuksen) sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa."

Joh. 14:23-26. Jeesus vastasi: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani - mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. "Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

Joh. 7:16-17. Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.

Room. 8:26-27. Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.

Fil. 2:13-16. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa. Tehkää kaikki nurisematta ja empimättä, jotta olisitte moitteettomia ja puhtaita, nuhteettomia Jumalan lapsia tämän kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa, …

Apostoli Paavalille Jumala ilmoitti ilmestyksessä, miten evankeliumi viedään pakanakansoille. Paavali toimi oikealla tavalla, kun hän varmisti toimintansa oikeellisuuden myös niiltä, jotka olivat saaneet opetusta Jeesukselta itseltään henkilökohtaisesti (Gal. 1:22 – 2:10, Kol.1:25-29). Tämänkin vuoksi me voimme luottaa Paavalin opetuksiin. Kun Paavali vei evankeliumin sanomaa eteenpäin, viejänä oli itse asiassa Pyhä Henki (Kol.1:29.). Paavali suostui Hengen johdatukseen (Apt. 16:6-10).

Gal. 1:22 – 2:10. Juudean kristillisissä seurakunnissa minua (Paavalia) ei vielä tunnettu. Niissä vain kerrottiin kuulopuheena: "Se mies, joka ennen vainosi meitä, julistaa nyt samaa uskoa, jota hän ennen yritti hävittää." Ja Jumalaa ylistettiin siitä, mitä minulle oli tapahtunut. Neljätoista vuotta myöhemmin menin uudelleen Jerusalemiin Barnabaksen kanssa ja otin mukaan myös Tituksen. Menin sinne kokemani ilmestyksen johdosta. Tein siellä selkoa evankeliumista, jota julistan kansojen keskuudessa; puhuin yksityisesti seurakunnan arvohenkilöille. Tahdoin varmistautua siitä, ettei kaikki vaivannäköni menisi hukkaan. Ei edes seuralaistani Titusta, joka on kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseään. Tosin joukkoomme oli tullut eräitä valeveljiä urkkimaan, millaista on se vapaus, jonka me olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. Heidän tarkoituksenaan oli saattaa meidät lain orjuuteen. Mutta me emme hetkeksikään antaneet heille periksi, jotta evankeliumin totuus säilyisi teille puhtaana. Ne taas, joita siellä pidettiin arvossa - mitä he itse asiassa olivat, on minusta yhdentekevää, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä - nämä arvohenkilöt eivät vaatineet minulta mitään enempää. He päinvastoin näkivät, että minun tehtäväkseni oli annettu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille niin kuin Pietarin tehtäväksi sen julistaminen ympärileikatuille. Sillä hän, joka on antanut Pietarille voiman toimia juutalaisten apostolina, on antanut minulle voiman toimia muiden kansojen keskuudessa. Kun Jaakob (Herran maallinen veli), Keefas (Pietari) ja Johannes, joita pidettiin seurakunnan pylväinä, käsittivät, minkä tehtävän Jumala oli minulle armossaan antanut, he ojensivat minulle ja Barnabakselle kätensä yhteistyön merkiksi: meidän oli määrä mennä vieraiden kansojen, heidän taas juutalaisten keskuuteen. Heidän köyhiään meidän vain tuli muistaa, ja niin minä olen ahkerasti tehnytkin.

Kol.1:25-29. Minusta (Paavalista) on tullut sen (evankeliumin) palvelija, kun Jumala suunnitelmansa mukaisesti uskoi minun tehtäväkseni ilmoittaa teille täydellisesti sanansa, salaisuutensa, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen (myös muille kuin Paavalille). Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne (Kristus teissä), kirkkauden toivo. Häntä me julistamme, ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi-ikäisenä Kristuksen tuntemisessa. Sitä varten minä ponnistelen ja taistelen kaikella hänen voimallaan, sillä voimalla, joka vaikuttaa minussa.

Apt. 16:6-10. He (Paavali, Silas ja Timoteus) jatkoivat sitten matkaa Frygian ja Galatian halki, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasian maakunnassa. Mysian puolelle tultuaan he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitä, ja niin he kulkivat Mysian kautta ja tulivat Troakseen. Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: "Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä." Kun Paavali oli nähnyt tämän näyn, me hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan, sillä ymmärsimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä.

Paavalin opetuksia ja kirjeitä, niin kuin muitakin Raamatun opetuksia vääristeltiin jo Paavalin elinaikana. Tämän totesi jo apostoli Pietari (2. Piet. 3:14-18). Jumalattomat ihmiset, jotka ovat vailla Pyhää Henkeä ja siksi myös Jumalan lapseutta mutta jotka kuitenkin ovat seurakuntien yhteydessä ja jäseniä, lukevat ja tulkitsevat Raamattua pelkästään oman järkensä valossa. Siksi he menevät harhaan (2. Piet. 1:20-21). Pelastumattoman ihmisen mielestä ristin sanoma, Jumalan puheet ja -toiminta ovat hulluutta (1. Kor. 1:18, 1. Kor. 2:14-16, 2. Kor. 4:3-4). Jumalan sanan ymmärtäminen on mahdollista vain silloin, kun eletään elävässä yhteydessä Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen. Jumalan sanan oikeaan ymmärtämiseen tarvitaan aina Jumalan antama Pyhä Henki. Uudestisyntynyt Jumalan lapsi, joka on saanut syntinsä anteeksi Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä, huomaa kyllä että Jumala puhuu hänelle Raamatun sanan kautta.

2. Piet. 3:14-18. Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte (Jeesuksen toista tulemusta), pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha. Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia. Kun siis te, rakkaat ystävät, olette ennalta selvillä tästä kaikesta, niin olkaa varuillanne. Älkää antako jumalattomien johtaa itseänne harhaan, niin että putoatte omalta varmalta pohjaltanne. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.

1. Kor. 1:18. Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

2. Piet. 1:20-21. Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.

1. Kor. 2:14-16. Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia. Kuka tuntee Herran mielen, niin että voi neuvoa häntä? Mutta meillä on Kristuksen mieli.

2. Kor. 4:3-4. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva.

Oikeastaan kyse on siitä, olenko viettänyt riittävästi aikaa Jumalan sanan, Raamatun, äärellä niin että Pyhä Henki on voinut opettaa minut tuntemaan Herrran Jeesuksen Kristuksen ja Hänen tahtonsa.

Kirjaimen, lain kirjaimen mukaan eläminen tuo kuoleman. Uudessa liitossa Pyhä Henki tekee eläväksi, liitossa jonka Kristus on verellään vahvistanut,. Pyhä Henki antaa Jumalan lapselle kyvyn ja mahdollisuuden valita elämän valintatilanteissa oikein (2. Kor. 3:5-6). Tällöin hän ei niinkään mieti, toteuttaako hän Jumalan sanaa kirjaimellisesti, vaan hän tekee sen, mitä lähimmäisenrakkaus häneltä edellyttää vaikka kaikki ei aina menisikään ihan kirjaimen mukaan. Havaittuaan tehneensä syntiä hän palaa Jeesuksen ristin juureen, eli kääntyy ja tekee parannuksen.

Maailman ihminen, joka on kyllä uskonnollinen mutta jolta puuttuu Jumalan lahjoittama agape-rakkaus koska hän ei ole uudestisyntynyt Jumalan lapseksi, ei kykene ymmärtämään Jumalan sanaa, Raamattua. Hän voi edetä hyvinkin pitkälle omavanhurskauden tiellä mutta kaikki hänen yrityksensä ovat turhaa ja jäävät turhaksi (1. Kor. 13: 1-3). Oikean agape-rakkauden, joka kohdistuu Jumalan Sanan, Jeesuksen Kristuksen, lisäksi aina myös lähimmäisiin, vaikuttaa ainoastaan Pyhä Henki (Room. 5:5).

2. Kor. 3:5-6. ... Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.

1. Kor. 13: 1-3. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus (agape), olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus (agape), en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus (agape), en sillä mitään voittaisi.

Room. 5:5. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa (agape) meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.

Näitä uskonnollisia ihmisiä on kahdenlaisia;

• Toiset jatkavat yrittämistä tällä täydellisyyden tavoittelemisen tiellä, jota Jumalan sana ihmiseltä vaatii, jatkavat siihen asti kunnes he kokevat haaksirikon. Haaksirikossaan heillä on mahdollisuus kohdata se armahtava Jumala, joka Jeesuksen Kristuksen yhteydessä haluaa itse antaa taakoitetulle ihmiselle sen, mitä hän ihmiseltä vaatii eli vanhurskauden. Tosin tässä haaksirikossa on myös katkeroitumisen ja Jumalalle selän kääntämisen vaara.

Nämä ihmiset vaativat usein myös muilta sitä täydellisyyttä, johon ovat itse pyrkimässä. He löytävät Raamatusta käskyjä ja kieltoja. He elävät lain alla.

• Toiset, huomatessaan, etteivät edes halua täyttää vaatimustasoa, laskevat rimaa. Toisin sanoen he valitsevat Jumalan sanasta vain mieleisensä kohdat, joita he sitten näennäisesti noudattavat. Näin he hylkäävät Raamatun Jumalan ja valitsevat epäjumalakseen rakkauden ja hyvinvoinnin jumalan. Rima voi tulla jopa niin alas, että "kaikki pääsevät taivaaseen", tai "kadottavia syntejä ei ole tai ne saa anteeksi ilman parannuksen tekoa" tai "kadotustuomiota ei ole olemassa".

Uskonto ja uskonnollisuus, jotka tuovat pelastumisen edellytyksiksi ihmisen oman hyvyyden ja hyvät teot, ovat Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ja siihen kohdistuvan uskon pahimpia vihollisia. Uskonnollinen ihminen haluaa itse ansaita pelastuksen.

No, miten Raamattua sitten tulisi lukea? Yksi ohje on ainakin selkeä; rukoillen. Toinen ohje on, ettei lukemista kannata lopettaa yhteen tai kahteen kertaan. Raamattu on yksi kokonaisuus, vaikka koostuukin useasta eri aikana kirjoitetusta kirjasta. Raamatun kirjat liittyvät toisiinsa ja täydentävät toinen toistaan sillä ovathan ne yhden ja saman Pyhän Hengen toimittamia. Ymmärrys lisääntyy jokaisen lukukerran jälkeen. Kolmas ohje on, että kannattaa lähteä toteuttamaan omassa elämässään se, mitä on sanasta ymmärtänyt.

Kol. 1:6-10. kun evankeliumi tuli teidän luoksenne. Samalla tavoin kuin kaikkialla maailmassa se on teidänkin keskuudessanne kantanut hedelmää ja kasvanut siitä päivästä lähtien, jolloin saitte kuulla Jumalan armosta ja tulitte sen tuntemaan sellaisena kuin se todella on. Epafras, jolta olette sen kuulleet, on rakas työtoverimme, joka uskollisesti palvelee Kristusta teidän hyväksenne. Hän on myös kertonut meille siitä rakkaudesta, jonka Henki on teissä synnyttänyt. Siitä lähtien, kun saimme tästä kuulla, mekin olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne ja pyytäneet, että te saisitte runsaasti hengellistä viisautta ja ymmärrystä ja tulisitte täydelleen tuntemaan Jumalan tahdon. Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa.

Raamatussa on selkesti kerrottu se, miten Jumala pelastaa ihmisen. Jollei jotakin kohtaa ymmärrä, se kannattaa joko ohittaa, kysyä muilta tai tarkistaa selitysteoksista. Maallistuneiden lberaaliteologien selitysteoksia ei kannata lukea, sillä he eivät tunnusta Raamattua Jumalan ilmoituksena. He ovat riisuneet Raamatusta Jeesuksen Kristuksen jumaluuden ja samalla itseltään Pelastajan ja pelastuksen. Viimeaikaisin raamatuntutkimus on lisäksi mitätöinyt oikeastaan kaiken liberaaliteologien tekemän tutkimuksen.

1. Joh. 2:23. Joka kieltää Pojan (Jeesuksen Kristuksen), hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä (Jumala).

2. Joh. 1:9. Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä (Jumala) että Poika (Jeesus Kristus).

Raamattu selittää parhaiten itse itsensä ja siksi päähuomio kannattaakin laittaa itse Raamattuun. Raamattu on Pyhän Hengen toimittama (henkeyttämä) kirja. Myös suomenkielisissä raamatunkäännöksissä on säilynyt pelastava evankeliumi. Koko Raamatun punainen lanka, alkaen ensimmäisestä Mooseksen kirjasta päättyen ilmestyskirjaan, on Jeesus Kristus.

1. Kor. 2:12-13. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille. Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla.

Ihmisviisaus ei Raamatusta Jeesusta Kristusta pelastajana löydä, sillä se ei halua Häntä löytää.