Roomalaiskirje

Historiaa;

Roomassa sijaitsi alkukristillinen seurakunta jo hyvin varhain kristinuskon synnyn jälkeen. Rooma oli tuolloin noin miljoonan asukkaan kaupunki. Siellä oli myös juutalainen siirtokunta ja useita synagogia. Monet siirtokunnan asukaista tekivät pyhiinvaellusmatkoja Jerusalemiin. Näitä pyhiinvaeltajia oli Jerusalemissa myös sinä helluntaina, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin (Apt. 2). Joten kristillinen seurakunta oli ollut Roomassa jo yli kaksikymmentä vuotta ennen Roomalaiskirjeen kirjoittamista.

Oliko Jeesus Messias, oli kiistanaiheena myös Rooman juutalaisten parissa. Vuonna 49 keisari Claudius karkotti juutalaiset Roomasta, koska nämä koko ajan metelöivät "jonkun Khrestoksen yllytyksestä". Nimi viittaa samoin ääntyvään Kristukseen (Apt. 18:1-2).

Claudius kuoli vuonna 54 jonka jälkeen juutalaiset saivat luvan palata Roomaan takaisin. Rooman kristittyjen joukossa oli myös sellaisia pakanoita, jotka ensin olivat kiinnostuneet juutalaisuudesta ja sitten kääntyneet kristityiksi. Kristittyjen enemmistö muodostui kuitenkin niistä, jotka olivat kääntyneet pakanauskonnoista (Room. 1:6,13; 11:13-32). Kaikille kristityille Vanha testamentti oli Jumalan sanaa. He käyttivät Vanhan testamentin kreikankielistä käännöstä, Septuagintaa.

Apostoli Paavali kirjoitti kirjeen Rooman kristityille noin vuonna 57 Korintin alueelta. Ennen Roomalaiskirjettä Paavali oli jo kirjoittanut useita kirjeitä muihin seurakuntiin.

Kirjeen kirjoittamisen jälkeen Paavali lähti viemään rahalahjaa Jerusalemiin, jossa hänet vangittiin. Parin vuoden vankeuden jälkeen Paavali vietiin Roomaan, jossa hän eli vankeudessa kaksi vuotta. Sen jälkeen hänet vapautettiin ja hän mahdollisesti kävi Espanjassa. Paavali johti Rooman vankeutensa aikana uskoon ainakin yhden pakanan, Kolossasta karanneen orjan nimeltä Onesimus (Filemon 10).

Seitsemän vuotta kirjeen kirjoittamisen jälkeen alkoi Roomassa keisari Neron toimeenpanema kristittyjen vaino. Perimätiedon mukaan myös Paavali ja Pietari kärsivät silloin marttyyrikuoleman.

Jumala johdatti Paavalin kirjoittamaan kirjeensä roomalaisille ennen keisari Neron vainoja. Vainojen aikana kristityksi kääntyneen juutalaisen olisi ollut helppo välttää vainot luopumalla Kristuksesta ja kääntymällä takaisin juutalaisuuteen. Roomalaiskirjeen yksi perustavanlaatuinen sanoma on, että silloin kristitty ei voita mitään, voi vain menettää kaiken.

Jumala toimii aktiivisesti ihmiskunnan historiassa. Hän varjelee sanansa säilymisen sekä huolehtii myös siitä, että Hänen sanansa toteutuu. Koko Raamattu, sekä VT että UT, kertovat siitä selkeästi.

Luther ja Roomalaiskirje

Lutherin mukaan Roomalaiskirje pyrkii johdattamaan meidät Vanhan testamentin ymmärtämiseen. Kirje osoittaa, että Vanhan testamentin ja Uuden testamentin välillä on läheinen yhteys.

Luterilainen vanhurskauttamisoppi perustuu ennen kaikkea Roomalaiskirjeeseen. Opin avainjae on
Room. 5:1:

Room.5:1. Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.

Jumalan ja ihmisen välissä ei ole enää mitään estettä, ei mitään syntiä, joka estäisi suoran yhteyden. Rauha Jumalan kanssa on mahdollista ainoastaan siksi, että Jeesus maksoi syntivelkamme ristinkuolemallaan.

Aikoinaan uskonpuhdistaja Martti Luther joutui Room. 1:16-17 jakeiden äärellä syvään ahdistukseen.

Room. 1:16-17. Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää."

Luther kertoo: "Minut oli vallannut todella ihmeellinen kiihko päästä ymmärtämään Paavalia hänen kirjeessään Roomalaisille, mutta tähän asti oli esteenä ollut … yksi ainoa sana ensimmäisessä luvussa: Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy. Tunsin itseni Jumalan edessä syntiseksi, jonka omatunto oli mitä rauhattomin ja joka ei voinut luottaa omakohtaisella sovituksella häntä lepyttäneensä, enkä siksi rakastanut vaan suorastaan vihasin vanhurskasta ja syntiä rankaisevaa Jumalaa. Kiukkuisena ja omatunto rauhattomana minä sitten raivosin, kolkuttaen julkeasti Paavalin tätä kohtaa janotessani mitä palavimmin päästä perille siitä, mitä Paavali tarkoitti. Lopulta minä yötä päivää asiaa pohtiessani Jumalan armosta kiinnitin huomioni lauseyhteyteen".

Lutherille selvisi, mistä Jumalan vanhurskaudessa on oikein kysymys. "Jumala ei halua pelastaa oman vaan vieraan vanhurskauden ja viisauden kautta, joka ei tule eikä synny meistä itsestämme vaan joka tulee meihin muualta, joka ei ole kotoisin maan päältä vaan joka tulee taivaasta. Sen tähden on opetettava yksinomaan ulkopuolista ja vierasta vanhurskautta ja siksi on ensiksi oma ja kotitekoinen vanhurskaus poisjuurrettava" (Luther).

Taivaasta tuleva vanhurskaus on meille vieras siksi, ettemme ole itse sen eteen mitään tehneet tai sitä ansainneet. Se annetaan meille ulkopuolelta. Se on tehty meitä varten ja ilman meitä silloin, kun Jeesus kärsi ristinkuoleman syntiemme tähden.

Jumala tarjoaa lahjana tämän vanhurskautensa syntiselle ihmiselle. Syntisen ainoa tehtävä on uskoa se niin, että ottaa sen vastaan. Vastaanotettaessa tämä vanhurskaus tulee henkilökohtaiseksi, koska suhde Jumalaan muuttuu silloin lapsen suhteeksi Isään Jumalaan. Tätä lahjavanhurskautta ei tule vain kerran elämässään ottaa vastaan, vaan sen vastaanottamisen jälkeen tulee alkaa elämään uskossa, elämään uskosta. Ensimmäistä uskossa tapahtuvaa evankeliumin vastaanottamista seuraa koko elämän kestävä jatkuva vastaanottaminen (Kristuksen kanssa kulkeminen). Juuri tällä tavoin ihmiselle luettu Jumalan vanhurskaus tuo iankaikkisen elämän. Niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta.

Kirjassaan "sidottu ratkaisuvalta" Luther on todennut, että sekä katumus, kääntymys ja usko ovat Jumalan antamia lahjoja. Ihminen ei voi niitä itse itselleen synnyttää. Joka nämä lahjat ottaa vastaan, lähtee Pyhän Hengen kanssa muutoksen tielle kohti Kristuksen kaltaisuutta. Näitä lahjoja kaikki eivät halua ottaa vastaan, vaan valitsevat niiden sijaan paatumuksen ja jopa vihan Jumalaa ja kristillisiä asioita kohtaan.

Huomioita Roomalaiskirjeestä;

Paavalin rukous oli, että hän voisi päästä käymään Roomassa. Paavali sai rukoukseensa vastauksen, kun hänet vietiin sinne vankina.

Paavali ei lähestynyt Rooman seurakuntaa suurena julistajana ja opettajana vaatien näitä omaksumaan oman oppinsa, vaan oppiakseen itsekin ja saadakseen rohkaisua yhteisestä uskosta Kristukseen.

Room. 1:10-15. Alati rukoilen, että vihdoin saisin tulla teidän luoksenne, jos se on Jumalan tahto. Kaipaan päästä tapaamaan teitä, jotta voisin antaa teille jonkin hengellisen lahjan ja näin vahvistaa teitä, tai paremminkin, jotta puolin ja toisin saisimme rohkaisua yhteisestä uskostamme. Teidän on syytä tietää, veljet, että olen monta kertaa suunnitellut matkaa luoksenne mutta tähän saakka minulle on aina tullut jokin este. Tahtoisin korjata satoa myös teidän luonanne, niin kuin olen korjannut muidenkin kansojen parissa. Olen velassa sekä kreikkalaisille että barbaareille, sekä viisaille että tyhmille, ja siksi haluaisin päästä julistamaan evankeliumia myös teille Roomassa asuville.

Paavali kertoo heti kirjeensä alussa julistamansa evankeliumi sisällön, joka on;

• Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta tuo pelastuksen Jumalan vihan alta jokaiselle, joka evankeliumin ottaa vastaan.

• Jumalan viha kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät.

• Paavali kertoo Roomalaiskirjeessä myös niitä asioita, joita Jumala vihaa.

• Jumalan tuomio näitä vääryydentekijöitä kohtaan toteutuu varmasti ja se on oikeudenmukainen.

• Ihminen pelastuu Jumalan vihan alta vain uskomalla ilosanoman Jeesuksesta Kristuksesta.

Kunpa meilläkin kaikki julistajat ja saarnaajat kertoisivat selväsanaisesti, keneen tai mihin he uskovat. (Tai oikeastaan he kertovatkin jättämällä saarnoistaan pois tietyt asiat.)

Room. 1:16. Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.

Room. 1:18-32. Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. … Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi.

Välittömästi tämän jälkeen Paavali kieltää tuomitsemasta niitä ihmisiä, jotka Jumala on jättänyt arvottomien ajatustensa valtaan. Ennemmin heidän puolestaan pitäisi murehtien rukoilla, etteivät he jäisi lopullisesti Jumalan vihan alle. Toisen tuomitseminen on eri asia kuin hänen rakkaudellinen neuvomisensa. Kristuksesta vieraantuneet ihmiset eivät useinkaan osaa erottaa näitä toisistaan.

Room. 2:1. Sen tähden et voi mitenkään puolustautua, ihmisparka, sinä joka tuomitset muita, kuka sitten oletkin. Tuomitessasi toisen julistat tuomion myös itsellesi, koska sinä, toisen tuomitsija, teet itse samoja tekoja.

Joku lähtee ehkä puolustautumaan sillä, että vaikka tuomitsenkin, enhän minä nyt sentään rakkaudeton ja säälimätön ole (Paavalin listan kohta 1:31). Tällainen ihminen ei vielä ole oppinut tuntemaan itseään eikä vanhaa luontoaan. Näin ajatteleva on joko pelastuksen ulkopuolella tai sitten Kristus ei ole vielä saanut muotoa hänessä.

Luvussa 14 Paavali kirjoittaa vielä lisää muiden tuomitsemisesta ja halveksimisesta. Ainoastaan, mikäli annamme Pyhän Hengen ohjata ajatusmaailmaamme ja käytöstämme, meillä on edes mahdollista elää oikealla tavalla tuomitsemisen ja väärän vaitiolon (hiljaisen hyväksynnän) välimaastossa.

Room. 14:1 – 15:2. Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia. Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin.

Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu - vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.

Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa.

Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra.

Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Onhan kirjoitettu: - Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa. Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.

Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan.

Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta. Jos veljesi pahastuu ruoastasi, et enää ole noudattanut rakkauden vaatimuksia. Älä saata ruoallasi perikatoon sitä, jonka vuoksi Kristus on kuollut. Älkää antako aihetta pilkata sitä hyvää, minkä olette saaneet. Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.

Joka tällä tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieleen ja saa ihmistenkin arvonannon. Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme. Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa. Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.

Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä.

Paavali ottaa esille Mooseksen lakia noudattavat juutalaiset ja todistaa Vanhan testamentin kirjoituksilla, että hekin pelastuvat vain uskomalla Jeesukseen Messiaanaan.

Room. 2:11-16. sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. Ne, jotka ovat tehneet syntiä lakia tuntematta, myös tuhoutuvat laista riippumatta. Ne taas, jotka ovat lain tuntien tehneet syntiä, myös tuomitaan lain nojalla. Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia. Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä. Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi.

Paavali ottaa myös esimerkin noin 10 vuotta aikaisemmasta tapahtumasta, joka osaltaan saattoi olla vaikuttamassa juutalaisten karkottamiseen Roomasta.

Jotkin juutalaiset rabbit olivat saaneet Rooman ylhäisönaisen lahjoittamaan merkittävän summan Jerusalemin temppelille. He pitivät rahasumman itse. Tämä tuli kuitenkin ilmi.

Room. 2:22-23. Anastatko itsellesi temppelien aarteita, vaikka inhoat epäjumalia? Kuinka sinä, joka ylpeilet laista, häpäiset Jumalaa rikkomalla lakia?

Ja Paavali jatkaa Room. 2:25-29, että se ympärileikkaus, johon ihminen ainoastaan voi turvautua, on Jumalan Hengen ihmiselle tekemä, sydämen vertauskuvallinen ympärileikkaus. Ihminen itse ei saa sitä aikaan koska sen tekee Henki. Ihminen voi ainoastaan vastustaa sitä tai kieltäytyä siitä.

Room. 2:25-29. Ympärileikkaus on kyllä hyödyksi, jos noudatat lakia. Mutta jos olet lainrikkoja, ympärileikkauksesi on mitätön. Jos ympärileikkaamaton noudattaa lain säännöksiä, eikö häntä silloin tule pitää ympärileikattuna? Ulkonaisesti ympärileikkaamaton, joka noudattaa lain käskyjä, on tuomitseva sinut, joka lain kirjaimesta ja ympärileikkauksesta huolimatta rikot lakia. Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti, eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka on ulkonaisesti näkyvänä ruumiissa. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä.

Ei meillä pakanoillakaan, jotka Jumala on liittänyt Kristuksessa tekemäänsä uuteen liittoon, ole aihetta kerskailla omista aikaansaannoksistamme. Sillä; oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki (ihmisen omat teot), vaan Henki.

Jer. 9:22-23. Näin sanoo Herra: - Älköön viisas kerskuko viisaudellaan, älköön väkevä voimillaan, älköön rikas rikkaudellaan. Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä, että tuntee minut ja tietää, mitä minä tahdon. Sillä minä olen Herra, minun tekoni maan päällä ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja. Niitä minä tahdon myös teiltä, sanoo Herra.

Tähän sydämen ympärileikkaukseen Paavali liittää Pyhän Hengen saamisen ja sen jälkeen Pyhän hengen vaikutuksesta ja voimasta tapahtuvan syntitekojen kuolettamisen.

Room. 8:5-14. Lihan (vanhan luontonsa) mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset. Lihan (vanhan luonnon) pyrkimykset tuottavat kuoleman, Hengen pyrkimykset elämän ja rauhan. Lihan (vanhan luonnon) pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen.

Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa. Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne (koko ihminen) tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi. Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla.

Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia.

Paavalin mukaan tietyt asiat kuuluvat kaikkien kristittyjen perustietoon. Näitä ovat mm.;

• Me saamme kasteessa lahjana osallisuuden Kristuksen kuolemaan, hautaamiseen ja ylösnousemiseen. Toisin sanoen, meidät kätketään Kristukseen.

Room. 6:3-5. Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.

• Kun Jeesus Kristus ristiinnaulittiin, Jumala näki meidät, myös meidän vanhan syntisen luontomme kätkettynä Poikaansa. Meidät sovitettiin ristillä Jumalan kanssa. Hän pitää meidän vanha luontomme ristiinnaulittuna, jos suostumme Kristuksen meille tarjoaman Pyhän Hengen johdatuksen ja voiman alle.

Room. 6:6. Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis (vanha luontomme) menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.

Gal. 2:19-20. ... Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa.

Gal. 5:24. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen.

Gal. 6:14-15. Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle. On samantekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ympärileikkaamaton. Tärkeää on, että hänet on luotu uudeksi.

• Jumala on Jeesuksessa Kristuksessa jo tehnyt kaiken pelastumisessa tarvittavan valmiiksi. Meidän osuutemme on;

• Ajatella, (luottaa siihen) että Jeesus Kristus on meissä ja että Hän meissä vaikuttaa sen, että me elämme Jumalalle kelpaavaa elämää.

Room. 6:9-11. Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.

• Pyrkiä tottelemaan Jumalaa (Jumalan sanaa).

Room. 6:16. Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon.

Room. 7:1-6. Veljet, tehän tunnette lain ja tiedätte, että laki hallitsee ihmistä niin kauan kuin hän elää. Laki sitoo naimisissa olevan naisen mieheensä niin kauan kuin tämä on elossa. Mutta jos mies kuolee, nainen vapautuu siitä laista, joka sitoi hänet mieheen. … Samoin on teidän laitanne, veljeni. Kristuksen kuolemassa te hänen ruumiinsa jäseninä olette kuolleet vapaiksi laista ja kuulutte nyt toiselle, hänelle joka on herätetty kuolleista. … Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina.

• Olla varuillamme vanhan luontomme vaikutusta (lihallisuus, ylihengellisyys) vastaan. Vanha luontomme ei halua pysyä ristiinnaulittuna koska se on jatkuvassa sodassa Pyhää Henkeä vastaan.

Room. 7:14-18. Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. … Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.

• Luottaa Jumalan rakkauteen ja huolenpitoon; kärsimyksistä, sairauksista ja vastoinkäymisistä huolimatta.

Room. 8:22-23. Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi.

Room. 8:28. Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.

Room. 8:35-39. Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu: - Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Ettei seurakunta saisi sitä käsitystä, että kristillinen kirkko olisi korvannut Israelin, Paavali selventää asiaa.

• Israelia ei ole korvattu, vaikka Israelin kanssa tehty lakiliitto on vanhentunut ja korvattu uudella liitolla Kristuksessa. Uusi liittokin tehtiin Israelin kanssa. Se, että Jumala on ottanut myös pakanat mukaan tähän liittoon, ei mitätöi liittoa.

• Alussa kaikki uuden liiton jäsenet olivat israelilaisia. Seuraavaksi Jumala liitti tähän uuteen liittoon pakanoita (muita kuin israelilaisia). Nykyisin tässä uudessa liitossa israelilaiset ovat vähemmistönä.

• Sen jälkeen kun muista kansoista pelastuneiden lukumäärä, jonka Jumala vain tietää, on tullut täyteen, Israelin jäljellä oleva jäännös kääntyy Messiaansa, Jeesuksen Kristuksen puoleen ja pelastuu.

Room. 11:17-25. Jos jalosta oliivipuusta (Israel) on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta (muut kansat), on oksastettu oikeiden oksien joukkoon niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois.

Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa. Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu.

Mikä on looginen johtopäätös edellä olevasta? Se on se, että kannattaa antaa Pyhän Hengen johtaa ja johdattaa kaikissa elämän asioissa. Ilman tutustumista Jumalan kirjoitettuun sanaan, Raamattuun, Pyhän Hengen johdolla, emme edes tiedä, mitkä asiat ovat meille hyviä, mitkä vahingollisia. Raamatun lisäksi tärkeitä ovat myös rukous ja seurakuntayhteys. Meidän vanha luontomme pyrkii erottamaan meidät sekä Kristuksesta että toisistamme ja saamaan meidät elämään vain itsellemme.

Room. 12:1-5. Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä (loogisella) tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä.

Kerrotaan että kylään tuli saarnaaja ja hän majoittui kahden veljeksen luo. Jäätyään kahden toisen veljeksen kanssa, saarnaaja kysyi tältä, että onkohan tällä kylällä paljonkin uskovia. Tämä vastasi, että oikeita uskovia on kaksi - vaikka tuosta veljestään hän ei ole ihan varma.

Paavalin lopputervehdyksissä on myös huomionarvoisia asioita. Paavalia ovat jotkut tarkoitushakuisesti pitäneet naisvihaajana mutta sille ei ole mitään perusteita.

Room. 16:1-6. Annan teille suositukseni sisarestamme Foibesta, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija. Ottakaa hänet vastaan Herran palvelijana niin kuin pyhille sopii ja auttakaa häntä kaikessa, missä hän tarvitsee teitä. Onhan hän itsekin ollut tukena monille, myös minulle. Tervehtikää Priscaa ja Aquilaa, työtovereitani Kristuksen Jeesuksen palveluksessa. He ovat panneet henkensä alttiiksi minun takiani, ja heitä kiittävät minun lisäkseni myös kaikki pakanuudesta kääntyneiden seurakunnat. Sanokaa terveisiä myös heidän talossaan kokoontuvalle seurakunnalle. Terveisiä ystävälleni Epainetokselle, joka on Aasian työn ensi hedelmä Kristukselle. Terveisiä Marialle, joka on nähnyt paljon vaivaa teidän hyväksenne.