Veren merkitys Raamatussa

Ensimmäisen sijaisuhrin veri, joka oli esikuva tulevasta täydellisestä uhrista Golgatalla, vuodatettiin paratiisissa heti ihmisen syntiinlankeemuksen jälkeen (1. Moos. 3:21). Samassa yhteydessä elämään sisälle vievän tien portiksi tuli miekka, joka on kuva Jumalan Sanasta (Hepr. 4:12), joka taas on kuva Jeesuksesta Kristuksesta (Joh. 1:1,14). Tämän ensimmäisen sijaisuhrin yhteydessä jumala lupasi myös, että vaimon siemen, Jeesus Kristus, vapauttaa ihmisen paholaisen ja synnin vallasta (vaimon siemen polkee rikki käärmeen pään). Kristus maksoi meidän syntivelkamme Golgatalla ja Hänessä me olemme vapaita käärmeen otteesta. Jo tässä alkuvaiheessa kaikki osoittaa kohti Jeesuksen ristinkuolemaa Golgatalla (1. Piet. 1:18-20).

1. Moos. 3:1-24. Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: "Onko Jumala todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta'?" … Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen. …

Herra Jumala sanoi käärmeelle: … Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille … ihminen (vaimon siemen) on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän. …

Ja miehelle hän sanoi: Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. … Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin. … Hän (Jumala) karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.

1. Piet. 1:18-20. Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä. Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista, ja nyt aikojen lopulla hänet on tuotu julki teitä varten.

Tämän sijaisuhrin veren merkityksen oli Aabel, toinen Aadamin ja Eevan pojista ymmärtänyt, kun hän uhrasi Jumalalle karitsan. Kain ei ollut sitä ymmärtänyt tai sitten hän ei välittänyt siitä.

1. Moos. 4:3-5. Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa, ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa, mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. …

Ei kulunut kauaakaan, kun Jumalan yhteydestä langennut ihminen, Kain, vuodatti toisen ihmisen veren.

1. Moos. 4:8-10. Kain sanoi veljelleen Abelille: "Lähde mukaani." Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: "Missä on veljesi Abel?" Kain vastasi: "En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?" Herra sanoi: "Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?

Murhatun / tapetun ihmisen veri huutaa jumalalle. Jeesus itse rinnasti murhaan sen, kun joku kantaa vihaa sisällään lähimmäistään kohtaan eikä suostu luopumaan siitä (Matt. 5:22, 1. Joh. 3:15).

1. Moos. 9:1-5. Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa. … Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit. Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä. Ja jokaisen, joka vuodattaa teidän verenne, teidän elämänvoimanne, minä vaadin tilille. Minä vaadin tilille jokaisen eläimenkin. Vaadin tilille jokaisen ihmisen, joka vuodattaa lähimmäisensä veren.

2. Moos. 21:14. Mutta jos joku tekee niin pahasti, että salakavalasti murhaa toisen ihmisen, hänet on minun alttarinikin äärestä haettava surmattavaksi.

4. Moos. 35:31-33. Jos joku on murhannut toisen ja näin ansainnut kuolemantuomion, te ette saa ottaa vastaan hänen henkensä pelastamiseksi tarjottua hyvitysmaksua; hänet on surmattava. … Älkää saastuttako maata, jossa asutte; veri saastuttaa maan, ja maan, johon verta on vuodatettu, voi puhdistaa verivelasta vain sen verellä, joka veren on vuodattanut.

Jes. 59:1-3. Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan. Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne ovat saaneet hänet kääntymään pois, niin ettei hän teitä kuule, sillä teidän kätenne ovat veren tahrimat, teidän sormenne vääryyden saastuttamat, teidän huulenne puhuvat valheita ja kielenne kuiskii petosta.

Jumala ei anna viattoman veren vuodattamista anteeksi - paitsi yhdessä tapauksessa. Se on, jos murhaaja tunnustaa syntinsä, suostuu kärsimään tekonsa seuraukset ja turvautuu Jumalan uhrikaritsan, Jeesuksen Kristuksen, sovintovereen.

Hepr. 12:24. ja siellä (taivaassa) on uuden liiton välimies Jeesus ja vihmontaveri, joka huutaa, mutta ei kostoa niin kuin Abelin veri.

1. Joh.1:9-2:2. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä. Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.

Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Karitsan uhriveren merkityksestä kertoo myös pääsiäinen.

2. Moos. 12:3-14. Sanokaa Israelille: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenpää karitsan, yhden karitsan perhekuntaa ja taloa kohti. … Eläimen tulee olla virheetön, vuoden vanha uros, … ja jokainen Israelin yhteisöön kuuluva teurastakoon karitsansa iltahämärissä. Ottakaa sen verta ja sivelkää sitä ovenpieliin ja ovenkamanaan niissä taloissa, joissa karitsaa syödään. Syökää liha sinä yönä, syökää se avotulella paahdettuna, happamattoman leivän ja karvaiden yrttien kanssa. … Näin vietetään pääsiäistä Herran kunniaksi.

Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne. Minä kuritan vain egyptiläisiä, eikä tämä vitsaus satu teihin. "Tästä päivästä tulkoon teille muistopäivä. Viettäkää sitä Herran juhlana. Pitäkää tämä ikuisena säädöksenä sukupolvesta toiseen.

Egyptistä lähdön aikaan, ensimmäisenä pääsiäisenä, karitsan veri oven pielissä varmisti sen, että kuolema kulki ohi. Lisäksi Jeesus Kristus kuoli pääsiäisenä ristillä juuri siihen aikaan, kun Hänen esikuvanaan ollut uhrikaritsakin piti temppelissä teurastaa. Jeesuksen kuollessa esirippu temppelin kaikkein pyhimmän edestä revittiin auki (enkelin toimesta) osoitukseksi siitä, että ne sijaisuhrit jotka olivat olleet Jumalan Karitsan esikuvia, olivat nyt tarpeettomia.

Se, joka nyt turvautuu Jumalan uhrikaritsan, Jeesuksen Kristuksen sovintovereen, varmistaa itselleen sen, että iankaikkinen kuolema kulkee hänen ohitseen.

Hepr. 9:11-12. Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut. … Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen.

Jumalan tekemät liitot ihmisen kanssa yleensä edellyttivät niiden vahvistamista verellä.

• Kun Jumala teki yksipuolisen, lupaukseen perustuvan liiton Abrahamin kanssa, Jumala noudatti sen aikaista liitonsolmimismenettelyä, samanlaista jota ihmiset sinä aikana muutoinkin noudattivat (1. Moos. 15:9-10, 17). Liitto Abrahamin kanssa jatkui edelleen Iisakille ja Jaakobille (Israelille). Tämä liitto velvoitti vain Jumalaa, koska vain Jumala kulki liitonsolmimismenettelyä varten halkaistujen uhrien välitse. Tämä, vain Jumalaa velvoittava liitto Israelin kansan kanssa, on edelleen voimassa.

1. Moos. 15:7-10, 17-18. Herra sanoi Abramille: "Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Urista antaakseni sinun omaksesi tämän maan." Mutta Abram kysyi: "Herra, minun Jumalani, mistä minä voin tietää, että saan sen omakseni?" Silloin Herra sanoi hänelle: "Hae kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi, kolmivuotias pässi, metsäkyyhky ja kyyhkysenpoikanen." Ja Abram haki ne kaikki, halkaisi ne keskeltä ja asetti kunkin eläimen puolikkaat vastakkain; lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut. … Auringon laskettua tuli pilkkopimeä, ja silloin näkyi uunin savuava roihu ja soihdun lieska, joka liikkui uhrilihojen välissä. Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja lupasi hänelle: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka,

• Siinailla Mooseksen välityksellä tehty lakiliitto (vanha liitto) Israelin kansan kanssa vahvistettiin verellä. Tämä lakiliitto Jumalan kanssa oli erilainen kuin Abrahamin kanssa tehty liitto. Tässä lakiliitossa Israel sitoutui omalta osaltaan noudattamaan tiettyjä ehtoja vastineeksi Jumalalta saatavista eduista (siunauksesta ja varjeluksesta).

2. Moos. 24:3-8. Mooses palasi ilmoittamaan kansalle, mitä Herra oli sanonut ja säätänyt. Kansa vastasi yhteen ääneen: "Me teemme kaiken, mitä Herra on käskenyt." Mooses kirjoitti muistiin kaikki Herran antamat määräykset. … Hän lähetti israelilaisia nuorukaisia uhraamaan polttouhreja ja teurastamaan sonneja yhteysuhriksi Herralle. Puolet niiden verestä Mooses pani uhrimaljoihin, ja puolet hän vihmoi alttarille. Sitten hän otti liiton kirjan ja luki sen kansan kuullen, ja kansa sanoi: "Me teemme kuuliaisesti kaiken, mitä Herra on käskenyt." Mooses otti veren, vihmoi sillä kansaa ja sanoi: "Tämä on sen liiton veri, jonka Herra nyt tekee teidän kanssanne näillä ehdoilla."

Tämän liiton Israel rikkoi omalta puoleltaan kerta toisensa jälkeen. Niinpä Jumala lupasi, että Hän tekee uuden liiton, jolla Hän korvaa Siinailla tehdyn lakiliiton (Hepr. 8:13). Laki itsessään on kuitenkin voimassa, vaikka lakiliitto vanheni (Matt. 5:18-19).

Jer. 31:31-33. "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Hepr. 8:813. Mutta nyt Jumala moittii kansaansa: Kuulkaa! Aika tulee, sanoo Herra, jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Se ei ole samanlainen liitto kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin, kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. He eivät pysyneet minun liitossani, ja siksi en minäkään välittänyt heistä, sanoo Herra. Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. … Puhuessaan uudesta liitosta Jumala osoittaa, että ensimmäinen liitto on vanhentunut. Ja se, mikä on vanhentunut ja aikansa elänyt, häviää pian.

Lakiliitossa ihminen pyrkii olemaan Jumalan yhteydessä ulkonaisten muotomenojen ja miellyttämisen kautta. Ihminen kyllä tietää oikean ja väärän eron mutta ihmisellä ei ole itsellään voimaa (eikä haluakaan) valita oikein saati elää sen mukaisesti (Gal. 5:17).

Uudessa liitossa syntyy aina ensin yhteys Jumalaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Liiton sinetiksi saatu Pyhä Henki antaa sen jälkeen voiman vastustaa oman vanhan luonnon ratkaisuja, valita ja elää oikein (Gal. 5:24).

Lakia kuitenkin tarvitaan edelleen pitämään ihmisen oma vanha luonto kurissa.

• Myös tämä Jumalan lupaama uusi liitto vahvistettiin verellä.

Hepr. 13:11-12. Tehän tiedätte, että kun ylipappi syntien sovittamiseksi vie kaikkeinpyhimpään eläinten verta, näiden eläinten ruhot poltetaan leirin ulkopuolella. Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan omalla verellään.

Hepr. 9:11-28. Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut. … Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen. Jos jo pukkien ja härkien veri ja saastuneiden päälle vihmottava hiehon tuhka puhdistaa ihmisen ulkonaisiin menoihin kelvolliseksi, kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa. Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön.

Liitto on myös testamentti, ja testamentin tekijän kuolema on aina voitava näyttää toteen. Testamenttihan astuu voimaan vasta sen tekijän kuoltua; tekijänsä eläessä sitä ei voida koskaan panna täytäntöön. Siksi ei ensimmäistäkään liittoa (lakiliittoa) voitu vahvistaa ilman verta. Luettuaan kansalle lain käskyt Mooses otti sonnien ja pukkien verta sekä vettä, punaista villaa ja iisopinvarsia ja vihmoi lain kirjan ja koko kansan sanoen: "Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on teille säätänyt." Samalla tavoin hän vihmoi verta teltan ja kaikkien jumalanpalveluksessa käytettävien esineiden päälle. Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta.

Kun siis taivaan todellisuuden kuvat on näin puhdistettava, tulee itse todellisuus puhdistaa paremmin uhrein. Kristus ei mennytkään ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön, joka on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan itse taivaaseen ollakseen nyt Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme. Hänen tarkoituksenaan ei myöskään ole antaa uhriaan toistuvasti, niin kuin tavallinen ylipappi kerran vuodessa vie kaikkeinpyhimpään verta, joka ei ole hänen omaansa. Muutoinhan Kristuksen olisi pitänyt kärsiä kuolema monet kerrat maailman luomisesta lähtien. Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan. Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle. Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat.

Tässä uudessakin liitossa on ehto ihmisen täytettäväksi. Se ehto on, että hyväksyy Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ja sovintoveren, koskevan itseään omakohtaisesti. Sille pelastuksen tielle, joka paratiisissa suljettiin Jumalan Sanalla, Jumala itse nyt nostaa ne jotka uskovat Hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen joka on tämä Jumalan Sana.

Joh. 3:16. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Hepr. 10:19-20. Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon - hänen ruumiinsa - kautta.

Room. 3:25-26. Hänet (Jeesuksen Kristuksen) Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.

Lakiliitossa olevilta oli kielletty veren syöminen sekä sellaisen lihan syöminen, josta verta ei ollut laskettu pois. Perustelu tälle löytyy 3. Moos. 17:11 kohdasta.

3. Moos. 17:11. Veressä on elävän olennon elämänvoima (sielu). Minä itse olen määrännyt, että veri on tuotava alttarille teidän puolestanne tapahtuvaa sovitusta varten, sillä veressä oleva elämänvoima (sielu) tuottaa sovituksen.

Uusi liitto ei tällaista verensyöntikieltoa samassa muodossa tunne. Uudessa liitossa kristityn ohjeena on pidättäytyä kaiken sellaisen tekemisestä, mikä johtaisi lähimmäistä tekemään jotain omantuntonsa vastaista ja näin lankeamaan (1. Kor. 10:23-33, 1. Kor. 8:1-13).

Apt. 15:13-29. Kun he olivat lopettaneet, alkoi Jaakob puhua. Hän sanoi: "Veljet, kuulkaa mitä sanon. Simon kertoi, kuinka Jumala ensi kerran lähestyi pakanoita ottaakseen heistä itselleen oman kansan. Tämä käy yksiin sen kanssa, mitä profeetat ovat kirjoituksissa sanoneet: Sen jälkeen minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin sortuneen majan. Raunioista minä sen taas rakennan, minä pystytän sen uudelleen, jotta kaikki muutkin ihmiset etsisivät Herraa, kaikki kansat, jotka olen omikseni ottanut. Näin sanoo Herra, joka on antanut tästä tiedon jo ammoin. Tästä syystä ei mielestäni pidä hankaloittaa niiden elämää, jotka vieraista kansoista kääntyvät Jumalan puoleen. Meidän on kuitenkin lähetettävä heille kirje ja kehotettava heitä karttamaan sellaista, minkä epäjumalanpalvelus on saastuttanut, sekä haureutta, verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu. Onhan Mooseksen laki jo ikimuistoisista ajoista tullut tunnetuksi joka kaupungissa, kun sitä luetaan synagogissa jokaisena sapattina." …

Lähetämme siis Juudaksen ja Silaksen, ja he tuovat tämän saman viestin myös suullisesti. Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin."

1. Kor. 10:30-32. Jos minä kiitän Jumalaa ruoastani, miksi minua moitittaisiin siitä, mistä itse kiitän? Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Älkää loukatko sen enempää juutalaisia kuin kreikkalaisiakaan älkääkä liioin Jumalan seurakuntaa.

Room. 14:19-20. Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme. Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa.

Vanhassa lakiliitossa joidenkin uhrien lihaa sai syödä, joidenkin ei missään tapauksessa. Verta ei saanut syödä koskaan. Nyt uudessa liitossa, Jeesus kehotti syömään itsensä, Jumalan uhrikaritsan, lihaa ja verta. Sen me teemme ehtoollisessa.

Joh. 6:53-54. Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.

Matt. 26:26-28, Mark. 14:22-24, Luuk. 22:19-20. Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

1. Kor. 10:16-17. Eikö malja, jonka me siunaamme, ole yhteys Kristuksen vereen? Ja eikö leipä, jonka me murramme, ole yhteys Kristuksen ruumiiseen? Leipä on yksi, ja niin mekin olemme yksi ruumis, vaikka meitä on monta, sillä tulemme kaikki osallisiksi tuosta yhdestä leivästä.

1. Kor. 11:23-29. Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.

Jeesus Kristus on kuollut, ylösnoussut ja on nyt ylösnousemusruumiissaan taivaassa. Meillä ei ole hänen maallista ruumistaan eikä vertaan. Mutta meillä on Hänen sanansa ja Hänen Henkensä. Niissä Kristus on itse läsnä.

Jeesuksen kuolema ristillä Jumalan uhrikaritsana ja verensä vuodattaminen meidän syntiemme sovitukseksi, oli ja on edelleenkin edellytys sille, että ihminen voi pelastua, että hänestä tulee Jumalan lapsi.

Koska me Jumalan lapsinakin olemme vajavaisia ja teemme syntiä tämän maallisen vaelluksemme aikana, tarvitsemme joka päivä jatkuvaa Kristuksen veren puhdistusta (1. Joh. 1:7). Jos me lähdemme Kristuksen ristin ja sovintoveren alta pois, lähdemme silloin pelastajamme, Jeesuksen Kristuksen, luota pois.

1. Joh. 1:7. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

1. Kor. 1:23-24. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

1. Kor. 2:2. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.

Jumala ei ole jättänyt pelastamaansa lastaan heitteille, vaan antaa Pyhän Hengen kulkemaan hänen kanssaan. Henki ei kirkasta itseään eikä ketään ihmistä vaan Henki kirkastaa meille ristiinnaulittua Kristusta (Joh. 13-15). Kun Pyhä Henki kirkastaa Kristusta, Hän tekee sen kolmella tavalla (1. Joh. 5:6-10);

1. Joh. 5:6-10. Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta - ei ainoastaan veden, vaan veden ja veren. Ja Henki on todistaja, sillä Henki on totuus. Todistajia on näin kolme: Henki, vesi ja veri, ja nämä kolme todistavat yhtäpitävästi. Hyväksymmehän me ihmistenkin todistuksen, ja Jumalan todistus on paljon painavampi. Tämä on Jumalan todistus: hän on todistanut Pojastaan. Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. Mutta jokainen, joka ei Jumalan todistusta usko, tekee hänestä valehtelijan, hän kun ei usko itse Jumalaa.

• Henki; "Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään (1. Joh. 5:10)."

Room. 8:13-16. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.

• Vesi; Meidät on kasteessa liitetty Kristukseen. Kaste on uuden liiton merkki.

1. Piet. 3:18-22. Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana. Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit, vallat ja voimat.

• Veri; Me olemme saaneet syntimme anteeksi Kristuksen veren tähden.

Minulle itselleni ei olisi vähempi, kuin Kristuksen kuolema puolestani ristillä, riittänyt todistamaan Jumalan rakkaudesta. Olen tässä mielessä ollut kuin epäilevä Tuomas (Joh. 20:24-29), joka vaati todisteita.

Hepr. 13:20-21. Rauhan Jumala, joka ikuisen liiton uhriveren tähden on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen, meidän Herramme Jeesuksen, varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan, niin että voitte täyttää hänen tahtonsa. Sen, mikä on hänelle mieleen, hän itse tehköön meissä, hän ja Jeesus Kristus. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.

Jumalan vastustajat yrittävät kieltää verestä puhumisen ja jopa synnistä puhumisen loukkaavana. Eikä Kristuksen sovintoveri merkitsekään mitään sellaiselle, joka ei pelastajaa ja pelastusta tarvitse.

Se, joka eläessään on turvautunut Jumalan Pojan sovintovereen syntiensä anteeksisaamiseksi, odottaa nyt Jumalan Pojan paluuta ja tulevaa tuomiota ilolla (Hepr. 9:27-28).

Hepr. 9:27-28. Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle. Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat.