Kymmenykset Raamatussa

Kymmenykset tarkoittavat sitä, että henkilö antaa tuloistaan yhden kymmenesosan Jumalan valtakunnan työhön tavalla tai toisella. Kymmenysten suhteen mielipiteet jakaantuvat. Toinen haluaa antaa, toinen ei. Joku pitää kymmenyksiä vain vanhan liiton aikaan kuuluvana määräyksenä, joku pitää niiden antamista myös nykyisin voimassa olevana Jumalan tahtona.

Seuraavassa yritän selvittää, mitä Raamatussa asiaan liittyen on mainittu.

Ensimmäinen maininta kymmenyksien antamisesta löytyy Aabrahamin tekemänä tekona Vanhan testamentin puolelta, jo kauan ennen lakiliiton solmimista.

1. Moos. 14:17-20. Kun Abram oli paluumatkalla lyötyään Kedorlaomerin ja hänen kanssaan liittoutuneet kuninkaat, … Salemin kuningas Melkisedek toi sinne leipää ja viiniä. Hän oli Korkeimman Jumalan pappi, ja hän siunasi Abramia sanoen: Siunatkoon Abramia Korkein Jumala, taivaan ja maan luoja. Kiitetty olkoon Korkein Jumala, joka antoi sinun lyödä vastustajasi. Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta saaliista.

Aabraham antoi voittosaaliistaan kymmenykset Melkisedekille, joka Raamatun mukaan on esikuva Kristuksesta.

Ps. 110:4. Näin on Herra vannonut, eikä hän valaansa peruuta: "Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta."

Hepr. 5:5-6. Siten ei Kristuskaan itse korottanut itseään ylipapin arvoon, vaan hänet korotti se, joka sanoi hänelle: Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin, ja toisessa paikassa: Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.

Hepr. 7:4-10. Pankaa merkille, kuinka suuri hän on: kantaisämme Abrahamkin antoi hänelle kymmenykset, parhaimman osan sotasaaliistaan. Niiden Leevin jälkeläisten, jotka on asetettu papeiksi, tulee lain käskyn mukaan kerätä kymmenykset kansalta, omilta veljiltään, jotka hekin ovat Abrahamin jälkeläisiä. Mutta Melkisedek, joka ei ollut heidän sukuaan, otti kymmenykset Abrahamilta ja siunasi hänet, vaikka Abraham jo oli saanut Jumalan lupaukset. Kiistatontahan on, että siunauksen antaja on korkeampiarvoinen kuin siunauksen saaja. Edellisessä tapauksessa kymmenyksiä keräsivät kuolevaiset ihmiset, jälkimmäisessä kymmenykset otti mies, joka kirjoitusten todistuksen mukaan elää aina. Jopa Leevikin, kymmenysten kerääjä, joutui Abrahamin välityksellä tavallaan maksamaan hänelle kymmenykset. Hänhän oli vielä esi-isässään Abrahamissa, kun Melkisedek tuli Abrahamia vastaan.

Merkille pantavaa on, että Aabraham luopui muustakin voittosaaliistaan kokonaan. Tämä osoitti sen, että Aabrahamin sydän ei ollut kiinni omaisuudessa. Jumala oli jo siunannut hänelle riittävästi omaisuutta. Aabraham luotti siihen, että Jumala pitää hänestä huolta ja antaa hänelle kaiken hänen tarvitsemansa ajallaan.

1. Moos. 14:21-15:1. Sodoman kuningas sanoi Abramille: "Anna minulle ihmiset. Karjan ja tavaran voit pitää itse." Silloin Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: "Minä nostan käteni Herran, Korkeimman Jumalan, puoleen, joka on luonut taivaan ja maan, ja vannon: minä en ota mitään sinun omaasi, en edes langanpätkää tai sandaalinhihnaa. Silloin et voi sanoa: 'Minä olen tehnyt Abramista rikkaan.' Minä en tahdo mitään sen lisäksi, mitä palvelijani ovat syöneet ja mikä kuuluu niille miehille, jotka seurasivat minua. Myös Aner, Eskol ja Mamre saakoot oman osuutensa."

Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri."

Aabraham noudatti omaisuuden suhteen sitä samaa periaatetta, joka meille on kerrottu Uudessa testamentissa. Kun meillä on elanto ja vaatteet, tyydymme siihen mitä meillä on (1. Tim. 6:6-10). Tässäkin mielessä me, Jeesukseen Kristukseen uskovat, olemme Aabrahamin perillisiä (Gal. 3:29).

1. Tim. 6:6-10. Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on. Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä. Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon. Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä.

Gal. 3:29. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.

Aabrahamin omaisuus ja Jumalan lupaukset siirtyivät aikanaan Iisakille. Iisakin lapsista Eesau ilmeisesti otti itselleen kaiken omaisuuden mutta Jumalan lupaukset siirtyvät eteenpäin vain Jaakobin kautta.

Kun Jaakob pakeni veljeään Eesauta enonsa Laabanin luo vain vaatteet päällään, hän teki Jumalalle uhrilupauksen, jossa hän sitoutui antamaan kymmenykset Jumalalle kaikesta saamastaan.

Jaakob elämänsä tässä vaiheessa Ilmeisesti yritti vain varmistaa (ostaa) Jumalan siunaukset kymmenyksiä maksamalla. Jaakobin suhde Jumalaan muuttui oikeaksi vasta Jabbok-virralla (1. Moos. 32:23-33). Silloin Jumala antoi Jaakobille uuden nimen, Israel.

Raamattu ei kerro, milloin, mihin tai kenelle Jaakob kymmenyksensä maksoi.

1. Moos. 28:11-22. Matkallaan (Jaakob) hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle. Yöllä Jaakob näki unessa … että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: "Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. … Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut." … Jaakob teki uhrilupauksen ja sanoi: "Jos Herra on minun kanssani ja varjelee minua tällä matkallani … on Herra oleva minun Jumalani. ... Kaikesta, mitä sinä annat minulle, minä tuon sinulle kymmenykset."

Jumala ei ole peliautomaatti, johon kolikon laittamalla saa kymmenen takaisin. Joka sitä yrittää, on rahanhimon vallassa.

Room. 11:35. Kuka on antanut hänelle (Jumalalle) jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin?

Myöhemmin kymmenykset otettiin lakiliiton osaksi, jonka Jumala ja Israelin kansa olivat keskenään sopineet. Kymmenysten käyttämisestä oli tarkempia säännöksiä, joita Israelilaisten tuli noudattaa. Jumala taas oli luvannut siunata kansaansa Israelia vastineeksi.

3. Moos. 27:30-34. "Kymmenesosa kaikesta maan tuotosta, sekä pellon sadosta että puiden hedelmistä, on Herran. Se on Herralle kuuluva pyhä lahja. … Myös nautakarjasta, lampaista ja vuohista on annettava kymmenykset pyhänä lahjana Herralle. Joka kymmenes eläin, joka kulkee karjaansa laskevan omistajan sauvan alitse, kuuluu Herralle. … Nämä ovat säädökset, jotka Herra Siinainvuorella antoi Moosekselle israelilaisten noudatettaviksi.

5. Moos. 26:14-15. En ole suruaikana syönyt kymmenyksistä, en ole koskenut niihin epäpuhtaana enkä antanut niistä mitään vainajille. Olen totellut Herraa, Jumalaani, olen tehnyt kaiken niin kuin olet käskenyt minun tehdä. Katso alas taivaasta, pyhästä asunnostasi, ja siunaa kansaasi Israelia sekä maata, jonka olet antanut meille, kuten valallasi lupasit esi-isillemme, tätä maata, joka tulvii maitoa ja hunajaa.'

Kymmenykset lakiliitossa oli tarkoitettu pääasiassa leeviläisten elannoksi. He tarvitsivat sen elämiseensä sillä he eivät saaneet Israelin maasta maaomaisuutta itselleen.

4. Moos. 18:20-28. Herra sanoi Aaronille: "Kun israelilaiset jakavat maan ja muut heimot saavat osuutensa, sinä et saa omaa osuutta maasta, sillä minä olen sinun perintöosasi. Leevin jälkeläisille minä annan perintöosaksi kaikki kymmenykset. Se on korvaus siitä työstä, jonka he tekevät pyhäkköteltassa. ... Mutta leeviläiset eivät saa omistaa maata, sillä ne kymmenykset, jotka israelilaiset tuovat minulle uhrilahjana, minä annan leeviläisten perintöosaksi. Siksi minä olenkin sanonut heistä: 'Leeviläiset eivät saa perintömaata kuten muut israelilaiset.'"

Herra sanoi Moosekselle: "Sano leeviläisille: Kun otatte israelilaisilta vastaan kymmenykset, jotka minä olen antanut teidän perintöosaksenne, antakaa tekin puolestanne kymmenesosa niistä Herralle uhrilahjaksi. Se katsotaan uhrilahjaksi teiltä itseltänne. ... Tuokaa tämä Herralle kuuluva uhrilahja pappi Aaronille.

• Joka kolmas vuosi kymmenykset oli tarkoitettu oman paikkakunnan leeviläisille, muukalaisille, orvoille ja leskille (5. Moos. 14:28-29).

5. Moos. 26:12. "Joka kolmas vuosi, kymmenysten vuotena, teidän tulee asuinsijoillanne erottaa sadosta kaikki leeviläisille, muukalaisille, orvoille ja leskille kuuluvat kymmenykset.

• Muina vuosina kymmenykset vietiin Jumalan valitsemaan jumalanpalveluspaikkaan / temppeliin, jossa kymmenyksistä voi nauttia myös itse (5. Moos. 14:22-27). Leeviläisiä, ulkopuolisia ja muukalaisia ei saanut silloinkaan jättää kymmenyksistä osattomaksi.

5. Moos. 12:4-7. "Älkää palvelko Herraa samalla tavoin kuin nuo kansat palvovat omia jumaliaan, vaan palvelkaa häntä siinä ainoassa paikassa, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee heimojenne alueelta nimensä asuinsijaksi. Menkää sinne ja viekää sinne polttouhrinne ja teurasuhrinne, kymmenyksenne ja uhrilahjanne, lupausuhrinne ja vapaaehtoiset lahjanne sekä nautojenne, lampaidenne ja vuohienne esikoiset. Siellä teidän tulee Herran, Jumalanne, edessä syödä ja iloita perheenne kanssa työnne tuloksista, joilla hän on teitä siunannut.

5. Moos. 14:22-29. "Luovuttakaa vuosittain kymmenykset kylvönne tuottamasta sadosta, kaikesta siitä, mikä kasvaa pelloillanne. Teidän tulee syödä viljanne, viininne ja öljynne kymmenykset sekä nautojenne, lampaittenne ja vuohienne esikoiset Herran, Jumalanne, edessä siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi. Näin te opitte olemaan koko elinaikanne kuuliaisia Herralle, Jumalallenne.

Mutta jos matka on pitkä - Herra näet siunaa teitä tekemällä alueenne laajaksi - ettekä siksi kykene viemään kymmenyksiänne siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee nimensä asuinsijaksi, muuttakaa ne rahaksi, ottakaa rahat mukaanne ja menkää siihen paikkaan, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee. Ostakaa sillä rahalla kaikkea, mitä mielenne tekee, nautoja, lampaita ja vuohia, viiniä tai olutta tai muuta mieleistänne, ja syökää ja iloitkaa siellä perheinenne Herran, Jumalanne edessä.

Mutta keskuudessanne asuvaa leeviläistä älkää jättäkö osattomaksi, sillä hänellä ei ole omaa perintömaata.

"Joka kolmas vuosi teidän tulee jättää sadosta erottamanne vuotuiset kymmenykset omalle paikkakunnallenne, niin että leeviläiset, joilla ei ole teidän keskuudessanne omaa perintömaata, sekä luonanne asuvat muukalaiset, orvot ja lesket saavat syödä itsensä kylläisiksi. Jos teette, kuten Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt, hän siunaa teitä kaikissa toimissanne.

5. Moos. 26:10-13. Pankaa lahjanne sitten Herran, Jumalanne eteen, kumartukaa rukoilemaan häntä ja iloitkaa kaikesta siitä hyvästä, minkä Herra, teidän Jumalanne, on teille ja teidän perheillenne antanut. Myös leeviläiset ja keskuudessanne asuvat muukalaiset saavat iloita kanssanne.

"Joka kolmas vuosi, kymmenysten vuotena, teidän tulee asuinsijoillanne erottaa sadosta kaikki leeviläisille, muukalaisille, orvoille ja leskille kuuluvat kymmenykset. Kun olette tehneet tämän ja kaikki ovat saaneet syödä itsensä kylläisiksi, sanokaa Herran, Jumalanne edessä: 'Olen vienyt talostani pois kaiken Herralle pyhitetyn ja antanut sen leeviläisille, muukalaisille, orvoille ja leskille, niin kuin olet käskenyt minun tehdä. En ole rikkonut enkä unohtanut käskyjäsi.

Israelin kansa halusi itselleen kuninkaan, niin kuin oli ympäröivillä kansoillakin. Samuel, joka oli tuomarien aikakauden viimeisin tuomarina toiminut henkilö, varoitti kansaa siitä, että kuningas kerää veroina kymmenykset ja antaa ne hoviherroilleen ja väelleen (1. Sam. 8:15).

Kuningasvalta johti siihen, että kymmenykset piti antaa leeviläisten elannon takaamisen lisäksi kuninkaan hovin ylläpitoon. Kun verotaakka kasvoi, kansa alkoi laistaa alkuperäisestä kymmenysten maksamisesta. Leeviläisille, muukalaisille, orvoille ja leskille kuuluvat kymmenykset annettiin kuninkaalle, joka käytti ne omiin tarkoituksiinsa ja näin rikottiin Jumalan kanssa tehty liitto.

1. Sam.8:10-22. Samuel kertoi Herran sanat kansalle, joka pyysi häneltä kuningasta. Näin hän sanoi: "Nämä oikeudet kuuluvat kuninkaalle, joka hallitsee teitä: Hän ottaa teiltä poikanne ja tekee heistä sotilaita vaunujoukkoihinsa ja ratsuväkeensä, panee jotkut juoksemaan vaunujensa saattomiehinä ja tekee toisista tuhannen miehen ja viidenkymmenen miehen päälliköitä, tai hän teettää heillä omia kyntö- ja korjuutöitään sekä valmistuttaa itselleen sotatarvikkeita ja vaunuvarusteita. Myös tyttärenne hän ottaa teiltä hajuvoiteiden valmistajiksi, keittäjiksi ja leipojiksi. Hän ottaa teidän parhaat peltonne, viinitarhanne ja oliivilehtonne ja antaa ne omalle väelleen. Hän kerää veroina kymmenykset peltojenne ja viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroilleen ja väelleen. Teidän parhaat orjanne ja orjattarenne, härkänne ja aasinne hän ottaa ja teettää niillä omia töitään. Hän kerää veroina kymmenykset lampaistanne ja vuohistanne, ja te itsekin joudutte hänen orjikseen. Silloin te nostatte hätähuudon kuninkaanne vuoksi, jonka olette itsellenne valinneet, mutta sinä päivänä Herra ei vastaa valitukseenne." Kansa ei kuitenkaan välittänyt Samuelin puheesta vaan sanoi: "Ei, kuningas meidän täytyy saada! Vasta silloin me olemme muiden kansojen veroisia, kun oma kuninkaamme hallitsee meitä, käy edellämme ja johtaa sotiamme." Samuel kuunteli, mitä kansalla oli sanottavana, ja kertoi sen Herralle. Herra vastasi Samuelille: "Tee niin kuin he tahtovat. Anna heille kuningas."

Israelilaiset jakautuivat kahteen kuningaskuntaan, Israeliksi ja Juudaksi ja Jahven (JHVH) tilalle alkoi tulla muita jumalia. Kymmenykset eivät enää menneet Herralle vaan epäjumalille. Jumala (JHVH) varoitti Israelilaisia voimakkaasti, että sellainen menettely vie kuolemaan. Kymmenysten antaminen Jumalan tahtomalla tavalla sen sijaan toisi siunauksen.

Aam. 4:4-5. Tulkaa Beteliin - tekemään syntiä! Gilgaliin - tekemään lisää syntiä! Tuokaa aamulla teurasuhrinne ja kolmantena päivänä kymmenyksenne. Polttakaa hapanta leipää kiitosuhriksi. Toitottakaa vapaaehtoisia lahjojanne niin että kuuluu! Tätähän te haluatte, israelilaiset. Tämä on Herran Jumalan sana. … (Aam. 5:1.) Kuule, Israelin kansa. Minä laulan sinusta kuolinvirren!

Mal. 3:6-10. Minä, Herra, en muutu, ettekä tekään, Jaakobin jälkeläiset, ole entisestänne muuttuneet. Isienne ajoista asti te olette poikenneet käskyistäni ettekä ole noudattaneet niitä. Kääntykää minun puoleeni, niin minäkin käännyn teidän puoleenne, sanoo Herra Sebaot. Mutta te kysytte: "Mitä väärää me sitten olemme tehneet?" Voiko ihminen riistää jotakin Jumalalta? Sitä te kuitenkin yritätte. "Mitä me sinulta riistämme?" te kysytte. Kymmenyksiä ja uhrilahjoja! Kirous on teidän osananne, koska te kaikki, koko kansa, petätte minua. Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. - Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen.

Juudan kuningaskunnassa oli välillä hyviäkin kuninkaita, jotka pyrkivät palauttamaan Jumalan kanssa solmitun liiton. Kun kymmenykset tuotiin Jumalan alkuperäisen tahdon mukaisesti, seurauksena oli siunaus sekä kymmenysten tuojille että niiden saajille.

2. Aik. 31:2-10. Hiskia järjesti pappien ja leeviläisten osastot entiselleen ja määräsi papit ja leeviläiset tehtäviinsä, toimittamaan polttouhreja ja yhteysuhreja, ylistämään ja kiittämään Herraa ja suorittamaan palvelusta esipihojen porteilla. Kuningas antoi omaisuudestaan Herran laissa määrätyn osuuden erilaisiin polttouhreihin: aamu- ja iltauhreihin, sapattiuhreihin ja uudenkuun päivien ja vuotuisten juhlien uhreihin. Hän käski Jerusalemin asukkaiden antaa papeille ja leeviläisille heille kuuluvat osuudet, jotta he voisivat tarkoin täyttää Herran lain vaatimukset. Kun tämä käsky oli kaikkialla kuulutettu, israelilaiset toivat maansa tuotteiden ensi sadosta runsain määrin lahjoja, viljaa, viiniä, öljyä ja hunajaa. He toivat myös runsaat kymmenykset kaikesta. …

Hiskia tiedusteli lahjoista papeilta ja leeviläisiltä, ja ylipappi Asarja, joka oli Sadokin sukua, vastasi: "Siitä lähtien kun Herran temppeliin alettiin tuoda lahjoja, olemme syöneet niistä itsemme kylläisiksi. Näin paljon on silti jäänyt jäljelle, sillä Herra on siunannut kansaansa. Tämä kaikki on jäänyt yli."

Pakkosiirtolaisuuden jälkeenkin siunauksen saamisen edellytys Israelissa oli Jumalan tahdon noudattaminen, myös kymmenysten osalta.

Hagg. 1:3-9. Herran käskystä profeetta Haggai sanoi: Onko teidän itsenne aika asua ylellisissä taloissa, kun minun huoneeni on raunioina? Näin sanoo nyt Herra Sebaot: - Katsokaa, miten teidän on käynyt: Te kylvätte paljon mutta leikkaatte vähän. Te syötte, mutta jäätte nälkäisiksi, te juotte, mutta janonne ei sammu. Te puette vaatteet yllenne, mutta teidän ei tule lämmin. Ja palkkalaisen ansio hupenee, kuin hänellä olisi reikä kukkarossa. …

Te odotatte paljon mutta saatte vähän. Te viette sadon kotiinne, mutta minä puhallan sen pois. Miksi? kysyy Herra Sebaot. - Siksi, että kukin teistä ajattelee vain omaa taloaan, vaikka minun temppelini on raunioina.

Neh. 8:1-3. Kansa kokoontui nyt yksissä tuumin Vesiportin aukiolle ja pyysi Esraa, lainopettajaa, tuomaan Mooseksen lain kirjan, joka sisälsi Herran Israelille antamat käskyt. … Esra luki lain kirjaa aamuvarhaisesta keskipäivään asti miehille ja naisille, kaikille, jotka pystyivät ymmärtämään, ja kaikki kuuntelivat tarkkaan, mitä lain kirjassa sanottiin.

Neh. 9:2. Israelin kansaan kuuluvat vetäytyivät erilleen kaikista muukalaisista, ja sitten he tunnustivat omat syntinsä ja myös isiensä synnit.

Neh. 10:1. … tämän vuoksi teemme kirjallisesti juhlallisen sopimuksen, ja päällikkömme, leeviläisemme ja pappimme painavat siihen sinettinsä.

Neh. 10:38-40. … Tuomme papeille Jumalamme temppelin varastohuoneisiin myös leivän vuoden ensimmäisestä leipomuksesta, muut antimme sekä parhaan osan hedelmäpuiden ensi hedelmistä, viinistä ja öljystä. Kymmenesosan maan tuotosta annamme leeviläisille. He keräävät kymmenykset kaikista kaupungeista, joiden peltoja me viljelemme. Leeviläisten kerätessä kymmenyksiä on jonkun Aaronin sukuun kuuluvan papin oltava heidän mukanaan, ja leeviläisten on annettava kymmenyksistä yksi kymmenesosa Jumalamme temppelin varastokammioihin. ... Emme saa laiminlyödä Jumalamme temppeliä."

Jeesuksen aikaan mennessä fariseukset ja lainopettajat olivat jo tehneet Mooseksen lain ympärille ns. ”lain aitauksen”, käskyjen ja kieltojen kokoelman, jossa selitettiin tarkemmin, mitä sai tehdä ja mitä ei saanut tehdä. Tämä oli johtanut siihen, että rikkaat kykenivät paremmin täyttämään määritellyn lain vaatimustason, köyhä kansa ei ollenkaan. Esimerkiksi rikas fariseus maksoi kymmenykset siitäkin mitä osti, jos vaikka myyjä ei olisikaan maksanut niitä.

Joh. 7:47-49. Silloin fariseukset sanoivat: "Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen (Jeesukseen)? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään - kirottuja kaikki!"

Luuk. 18:11-14. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' "Minä (Jeesus) sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."

Fariseukset pyrkivät Jeesuksen aikana kymmenysten maksamisessakin täydellisyyteen. Mutta mitä Jeesus sanoi kansalle sekä opetuslapsilleen tällaisesta täydellisyyden tavoittelusta? Hän sanoi; "ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan" (Matt. 5:20). Jeesus laajensi vihanpidon sisältyväksi tappamiseen. Samalla periaatteella Hän laajensi myös kymmenysten maksamisen merkitystä. Ellette te anna Jumalan muuttaa kivisydäntänne eläväksi sydämeksi, kaikki jumalanpalvelus on turhaa.

Matt. 5:1-2 ja 20. Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin: …

Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

Hes. 11:19, 36,26. Minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.

Jeesuksessa kyllä kumoutuivat kaikki ne lakiliiton säännökset, jotka olivat olleet esikuvina Jeesuksen täydellisestä uhrista. Muu laki ei kumoutunut (Matt. 5:17-6:4). Jeesus sisällytti kymmenysten maksamisen oikeudenmukaisuuteen, laupeuteen, uskollisuuteen ja Jumalan rakastamiseen (Matt. 23:23, Luuk. 11:42).

Matt. 6:2-4. "Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.

Matt. 23:23. "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta.

Luuk. 11:39-42. Mutta Herra sanoi hänelle: "Te fariseukset kyllä puhdistatte maljanne ja vatinne ulkopuolen, mutta teidän oma sisimpänne on täynnä riistoa ja pahuutta. Te mielettömät! Eikö sama, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sisäpuolenkin? Mitä maljassa sisällä on, se antakaa köyhille. Silloin kaikki on teille puhdasta. "Voi teitä, fariseukset! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta ja ruudanlehdistä ja kaikista vihanneksista, mutta vähät välitätte oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta Jumalaan. Näitähän teidän pitäisi noudattaa, eikä lyödä laimin noita muitakaan käskyjä.

Kristitty ei kuitenkaan ole lain alla eikä maksa kymmenyksiä siksi, koska laki vaatii. Miksi kristitty sitten maksaa kymmenykset, jos maksaa, antaa aikaansa Jumalan valtakunnan työlle tai tekee jotain muuta? Samoista syistä, kuin vanhan liiton aikanakin.

• Niiden elatukseksi, jotka tekevät kokopäivätoimista Jumalan valtakunnan työtä.

1. Kor. 9:13-14. Ettekö tiedä, että temppelissä palvelevat papit saavat temppelistä elatuksensa ja ne, jotka toimittavat uhrit, saavat alttarille tuoduista uhreista osuutensa? Samoin on Herra määrännyt, että evankeliumin julistajien tulee saada elantonsa evankeliumista.

2. Kor. 11:9. Teidän luonanne en ollut kenellekään rasituksena, vaikka jouduinkin puutteeseen, sillä Makedoniasta tulleet veljet antoivat minulle kaiken mitä tarvitsin. …

• Köyhistä ja vähäosaisista huolehtimiseksi.

Hepr. 13:16. Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen.

Apt. 20:35-36. Kaikin tavoin olen teille osoittanut, että näin, työtä tehden, tulee huolehtia vähäosaisista muistaen Herran Jeesuksen omat sanat: 'Autuaampi on antaa kuin ottaa.' Näin puhuttuaan Paavali polvistui ja rukoili yhdessä toisten kanssa.

Gal. 2:8-10. Sillä hän, joka on antanut Pietarille voiman toimia juutalaisten apostolina, on antanut minulle voiman toimia muiden kansojen keskuudessa. Kun Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin seurakunnan pylväinä, käsittivät, minkä tehtävän Jumala oli minulle armossaan antanut, he ojensivat minulle ja Barnabakselle kätensä yhteistyön merkiksi: meidän oli määrä mennä vieraiden kansojen, heidän taas juutalaisten keskuuteen. Heidän köyhiään meidän vain tuli muistaa, ja niin minä olen ahkerasti tehnytkin.

Room. 12:13. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta.

2. Kor. 8:12-14. Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole. Tarkoitus ei toki ole, että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle. Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta. Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus.

1. Joh. 3:17. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?

Jumalan valtakunnan kansalaisuutta ei voi ostaa kymmenyksiä maksamalla eikä menettää jättämällä ne maksamatta. Kysymys on siitä, luotanko Jumalaan muiden asioiden lisäksi myös raha- ja omaisuuskysymyksissä. Jos luotan, ei kysymys kymmenysten maksamisesta ole silloin enää ongelma. Silloin kukin antaa sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta (2. Kor. 9:7). Kuvaavaa on, mitä Paavali kirjoitti Korinttin seurakunnalle; "Minun (Paavalin) on oikeastaan tarpeetonta kirjoittaa teille pyhien avustamisesta. Tiedänhän teidän halukkuutenne." (2. Kor. 9:1)

2. Kor. 9:1-15. Minun (Paavalin) on oikeastaan tarpeetonta kirjoittaa teille pyhien avustamisesta. Tiedänhän teidän halukkuutenne. Olen kehunut teitä sen vuoksi makedonialaisille ja kertonut, että Akhaiassa asia on hoidettu jo viime vuonna. Teidän intonne on saanut täälläkin useimmat liikkeelle. Lähetän nyt veljet matkaan varmistaakseni, etten ole turhaan kehunut teitä tässä asiassa vaan että te olette valmiita, niin kuin olen sanonut. Joutuisihan meidän luottamuksemme häpeään, teistä itsestänne puhumattakaan, jos sinne tulisi joitakin makedonialaisia minun kanssani ja he tapaisivat teidät valmistautumattomina. Siksi pidin välttämättömänä kehottaa näitä veljiä lähtemään teidän luoksenne ennen meitä ja järjestämään lupaamanne lahjan etukäteen kuntoon, niin että se olisi valmiina ja olisi runsas eikä kitsas. Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu: Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen hyvyytensä kestää ikuisesti. Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!

Jeesuksen ristinkuoleman, ylösnousemisen ja Pyhän hengen vuodattamisen jälkeen ei Raamatussa oikeastaan enää puhuta kymmenyksistä. Huomio kiinnitetään siihen, mitä Jumala on tehnyt ja edelleen tekee meidän puolestamme. Jeesuksessa Kristuksessa meidän kivisydämemme on tehty eläväksi (Hes. 11:19). Hänen vaikutuksestaan ja Häneltä saamastamme yltäkylläisyydestä käsin me sitten jaamme saamaamme Jumalan hyvyyttä laskelmoimatta muille, varojen, tekojen ja läsnäolon muodoissa (2. Kor. 9:8-11). Toiset enemmän, toiset vähemmän ja joillekin Jumala on suonut jopa antamisen armolahjan (Room. 12:6-8). Silloin olemme ymmärtäneet, että se onkin Jumalan Pyhä Henki, joka kauttamme tekee hyvää, emme me (Fil. 2:13). Minä voin joko suostua Hengen johdatukseen tai vaihtoehtoisesti antaa vanhan luontoni tehdä ratkaisut. Jumalan siunaus saadaan kuitenkin ainoastaan Pyhän hengen johdatuksessa. Ja Pyhän Hengen saamisen edellytyksenä on se, että hyväksyy Jeesuksen Kristuksen sovitustyön omalle kohdalleen.

2. Kor. 9:8-11. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu: Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen hyvyytensä kestää ikuisesti. Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta.

Fil. 2:13. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.

Jos haluaa antaa varojaan Jumalan valtakunnan työhön, ne kannattaa antaa oman seurakunnan käyttöön tai muuhun luotettavaksi tietämäänsä kohteeseen.

Ja lisäksi, ellei lähimmäisen ahdinko kosketa sydäntä, silloin jotain on myös hengellisesti pielessä.

Kymmenysten antaminen ei liity ihmisen omaan pelastumiseen mutta siihen liittyy siunaus. Lisäksi siihen liittyy muiden ihmisten pelastuminen.