Lauri Thurénin kirjasta ”Raamatun käyttöohje 2”, kohta 1. Timoteuskirje – synnyttämällä taivaaseen? (Sivut 128-130.)

Apostolin ajatus ei aukea pähkäilemällä. Tuskin hän kehottaa hankkimaan lapsia vaikka väkisin, mutta vielä huonompi on hurskasteleva selitys. Sen mukaan naisen pitää synnyttää Jumalalle lapsia käännyttämällä ihmisiä uskoon. Mitä jos ei olekaan synnynnäinen evankelista? Hatusta tempaistuja ovat myös väitteet, että Paavali puhuu Mariasta, joka synnytti Jeesuksen, tai että hän puhuu turvallisesta synnyttämisestä, tai että nainen pelastuu lapsista huolimatta. Viesti kun on juuri päinvastainen: synnyttämisen avulla pelastutaan! Nykyinen kirkkoraamattu (vuodelta 1992) kiemurtaa irti ongelmasta pyöristämällä lauseen epämääräiseksi.

Vaikean raamatunkohdan selvittäminen kannattaa aina aloittaa lukemalla tekstiä sen ympäriltä ja miettimällä, mistä koko jaksossa keskustellaan. Mielenkiinto kasvaa, kun apostoli painottaa edellä, että – yllätys, yllätys – Aadam luotiin ennen Eevaa! Seuraava yhtä erikoinen uutinen on, syntiinlankeemuksessa petetyksi joutui nainen eikä mies. Aivan kuin vastaanottajat eivät olisi koskaan kuulleet luomis- ja syntiinlankeemuskertomuksia. Lisäksi todetaan, että nainen ei saa opettaa ja hallita miestään. Samojen eriskummallisten lauseiden joukkoon kuuluu puhe pelastumisesta synnyttämisen avulla. Mikä niitä yhdistää?

Apostoli puhuu siis sellaisia ihmisiä vastaan, jotka ajattelevat toisin kuin hän. Tämän vastapuolen näkemyksiä voi yrittää hahmottaa hänen repliikkiensä pohjalta, kuin peilistä lukien. Timoteuskirjeen jakeista syntyy vaikutelma, jonka mukaan vastapuoli ajatteli, että luomiskertomus ja syntiinlankeemuskertomus menivät toisin kuin 1. Mooseksen kirjassa. Ensin luotiin Eeva ja ensin petettiin Aadam. Nykytilanteesta apostolin vastapuoli tuntuu ajattelevan, että naisen pitää toimia opettajana ja kieltäytyä synnyttämästä lapsia. Muuten hän ei pelastu. Tällaisia väitteitä näissä Timoteuskirjeen jakeissa ilmeisesti vastustetaan.

Tunnelma on kuin kuuntelisi, kun joku puhuu puhelimeen. Yhden osapuolen puheenvuoroista ei koko keskustelu hahmotu helpolla. Iso kysymys onkin: julistiko joku todellisuudessa tuollaista erikoista oppia?

Vähän myöhemmältä ajalta tunnetaan Johanneksen salainen kirja, gnostilaisväritteistä kristillisyyttä edustava teos. Se on kuin peilikuva 1. Timoteuskirjeen tekstistä. Toisin sanoen: Johanneksen salainen kirja kuvaa aika tarkkaan sellaista ajattelua, jota 1. Timoteuskirje vastustaa. Gnostilaishenkiselle kristillisyydelle oli tyypillistä selittää, että näkyvä maailma on kuin varjokuva, todellisuus on taivaassa.

Paha luojaJumala Jaldabaot meni tekemään tämän maailman, ja mikä surkeinta: ihmisen. Jokaisen sydämessä kun on vangittuna hippunen taivaallista valoa eli sielu. Sielun päämäärä on vapautua maallisista kahleista ja kohota takaisin taivaaseen. Tätä varten tarvitaan opetusta ja tietoa eli gnosista.

Gnostilaiset arvelivat, että pelastuakseen sielun on parasta suhtautua torjuen kaikkeen aineelliseen, varsinkin jos jokin asia tuntuu hyvältä. Maalliset ilot ja nautinnot kiinnittävät ihmisen tähän maailmaan, eikä hän enää kaipaa taivaaseen. Ruumis on sielun vankila, eikä vankilaan saa rakastua! Mutta kun ihminen kieltäytyy ruoasta, juomasta, omaisuudesta, nukkumisesta ja seksistä, hän on oikealla tiellä.

Raskainta syntiä oli lasten synnyttäminen, sillä silloin lisää jumalallista valoa joutuu ruumiin vankilaan. Siksi synnyttäjä joutuu suoraan kadotukseen. Ettei näin kävisi, naisen olisi parasta muuttua niin mieheksi kuin mahdollista. Hänen pitäisi toimia seurakunnan opettajana ja jättää lapset synnyttämättä. Tällaista oppia siis apostoli vastustaa. Hän kääntää vastapuolen iskulauseen reippaasti päälaelleen: ei nainen synnyttämällä kadotukseen joudu, vaan pikemminkin taivaaseen.

Gnostilaisväritteisen ajattelun taustalla oli Platonilta ammentava kansanfilosofia, kun taas alkuperäinen kristinusko nousi juutalaiselta pohjalta. Juutalaisuudessa Jumalan luomistyötä pidettiin hyvänä. Samaa todisti Luojan omakin laaduntarkkailu luomiskertomuksen mukaan, 1. Moos. 1:10-31. Kunnon juutalainen ei torjunut Jumalan antamia ”maallisia” lahjoja vaan ylisti ja kiitti häntä niiden tähden. Näin myös ensimmäiset kristityt ajattelivat. Ei ruumis ole sielun vankila vaan Pyhän Hengen temppeli.

Ensimmäisestä Timoteuskirjeestä huolimatta gnostilaisia maailmankielteisiä ajatuksia imeytyi kirkon uskoon. Paasto, köyhyys, naimattomuus ja elämänkielteisyys nousivat korkeaan kurssiin. Maallisia iloja karttavat uskovaiset ovat vieläkin muinaisten gnostilaisten hengenheimolaisia. Erikoisilta kuulostavilla kommenteillaan Ensimmäinen Timoteuskirje ohjaa tekemään toisin: ylistämään Jumalaa hänen lahjoistaan, joista lapset ovat arvokkaimpia.