Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Voimattomana voimakas

Luukkaan kirjoittama apostolien teot jatkaa siitä, mihin hänen kirjoittamansa evankeliumi jäi.

Jeesus lupasi opetuslapsilleen Pyhän Hengen ja sanoi; älkää lähtekö Jerusalemista ennen kuin olette saanet Hänet. Jumalan työ lähtee aina Jumalasta käsin, ei ihmisistä.

Tämä Jeesuksen kehotus, samoin kuin lähetyskäsky, pitää sisällään kehotuksen lähteä liikkeelle julistamaan evankeliumia kaikkeen maailmaan eikä jämähtää paikalleen. Koska seurakunta ei tätä Jeesuksen kehotusta aikanaan noudattanut, joutui Jumala sallimaan vainot, jotka "pakottivat" uskovat muuallekin julistamaan sanaa. Meidän ei kuitenkaan tarvitse lähteä juuri kotiovea kauemmaksi, sillä Suomi on kansana vieraantunut Jumalan sanasta. "Se löytyi" valtakunnallinen mediamissio 19.9. – 16.10.2022 tulee todella tarpeeseen. Tästä missiosta, MISSIO2022, löytyy netistä tietoa. Rukoillaan myös että Luterilainen kirkko tai ainakin oma seurakuntamme liittyisi mukaan missioon.

Apt. 1:1. Edellisessä kirjassani (Luukkaan evankeliumissa), hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen

Vuoden 1992 kirkkoraamattu on lisännyt tekstiin ylimääräisen sanan "hyvä", saadakseen tervehdyksen kuulostamaan sujuvammalta. Teofilos-nimi tarkoittaa "Jumalan ystävä".

Jeesus opetti opetuslapsiaan samalla tavalla, kuin muutkin lainopettajat siihen aikaan tekivät. Jeesus toisti samoja vertauksia eri yhteyksissä soveltaen niitä tilannekohtaisesti. Opetuslasten tehtävänä oli painaa opetus mieleen. Tämä mieleen painaminen on tärkeää, sillä Pyhä Henki palauttaa mieleen Jeesuksen opetukset (Joh. 17:8-26 Joh. 14:25-26). Evankeliumin kuuleminen Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä on pelastumisen edellytys sekä meille itsellemme että jokaiselle muullekin (Room. 10:13-17).

Joh. 17:8-26. Kaiken sen, minkä (Isä Jumala) olet puhuttavakseni antanut, minä (Jeesus) olen puhunut heille (opetuslapsille), ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. … Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. (Jumalan sanan vastaanottaminen erottaa maailmasta, sillä maailma ei halua kuulla totuutta, joka saadaan vain Jumalan sanan kautta.) … Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus. Niin kuin sinä lähetit minut (Jeesuksen) maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät (opetuslapset). (Jeesus tuli palvelemaan ja lähettää meidät palvelemaan.) Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. (Vain se, joka tunnustaa Jeesuksen kuolleen omien syntiensä vuoksi, pelastuu, saa Pyhän Hengen ja alkaa kasvaa Jumalan tuntemisessa.) "Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. (Opetuslasten todistus on kerrottuna meille Raamatussa.) … Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä." (Jeesus rukoilee jatkuvasti meidänkin puolestamme. Samoin Jeesus opettaa itse meitä jatkuvasti sanansa / nimensä tuntemisessa Pyhän Henkensä kautta.)

Joh. 14:25-26. "Tämän minä (Jeesus) olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. (Jumalan Pyhä Henki on jokaisella uudestisyntyneellä Jumalan lapsella.)

Room. 10:13-17. Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä (Jeesusta Kristusta), pelastuu." (Ja saa Jumalalta Pyhän Hengen pelastumisensa sinetiksi.) Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!" Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: "Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?" Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. (Jumalan pelastava voima on evankeliumin sanassa, se ei ole evankeliumia julistavassa ihmisessä.)

Jumala voi antaa ihmisille heidän sisäiseksi rakentamisekseen myös kielillä puhumisen armolahjan, mutta siitä ei hyödy seurakunta eikä julistustyö ellei läsnä ole kielten selittämisen armolahjan saanutta (1. Kor. 14:18-20, 1. Kor. 14:28). Jumala ei jostain syystä evankelioi ihmisiä kielilläpuhumisen armolahjan kautta, eikä enkeleidensä välityksellä (Apt. 10:11-14) vaan Kristuksen sovintovereen uskovien lastensa julistaman evankeliumin ja heidän oikeanlaisen elämänsä kautta.

1. Kor. 14:18-20. Minä (Paavali) puhun kielillä enemmän kuin kukaan teistä, ja siitä kiitän Jumalaa. Jotta voisin opettaa muitakin, haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja. Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia.

1. Kor. 14:28. Ellei tulkitsijaa ole, puhuja olkoon seurakunnan parissa vaiti ja puhukoon vain itselleen ja Jumalalle.

Apt. 10:11-14. "Juuri silloin seisahtui kolme miestä sen talon eteen, jossa me olimme (Pietari mm.). Heidät oli Kesareasta lähetetty minun luokseni. Henki sanoi minulle, että minun oli epäröimättä lähdettävä heidän mukaansa. Myös nämä kuusi veljeä lähtivät kanssani, ja niin me menimme sen miehen (Korneliuksen) kotiin. Hän kertoi meille nähneensä talossaan enkelin. Enkeli oli sanonut hänelle: 'Lähetä miehiä Joppeen noutamaan tänne Simon, toiselta nimeltä Pietari. Hän puhuu sinulle, ja niiden sanojen voimasta sinä pelastut, sinä ja koko perhekuntasi.' (Enkeli ei puhunut evankeliumia Korneliukselle, vaan käski kuuntelemaan Pietaria.)

Apt. 1:2. aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla (kautta) antoi valitsemilleen apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen.

Matt. 28:18-20. Jeesus tuli heidän (opetuslasten) luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Tässä meille on annettu opetuslapseuden määritelmä: Kastettu, tunnustaa kolmiyhteisen Jumalan, noudattaa Raamatussa ilmoitettua Jumalan sanaa ja opettaa muitakin sitä noudattamaan ja on saanut Pyhän Hengen.)

Luuk. 24:46-47. Hän (Jeesus) sanoi heille (opetuslapsille): "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava (julistettava, "toitotettava") parannusta (mielenmuutosta = alkaa ajatella toisin) ja syntien anteeksiantamista. (Syntien anteeksiantamista ei ole ilman Jeesuksen Kristuksen sovintoverta.)

Tämän antamansa lähetyskäskyn toteuttaa Jeesus itse meidän kauttamme Pyhän Henkensä välityksellä, jos me vain elämme Hänen yhteydessään (1. Piet. 3:14-16). Jumala itse huolehtii siitä, että Hänen meihin istuttamansa sanan siemen kasvaa ja tuottaa aikanaan hedelmää.)

1. Piet. 3:14-16. Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. (Ei tarvitse olla teologi eikä evankelista voidakseen kertoa omista kokemuksistaan ja Herran hyvyydestä.) Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana - silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat.

Apt. 1:3. Heille (opetuslapsille) hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta.

DigiNovum kertoo seuraavaa;

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ei ilmestynyt kaikelle kansalle, vaan ainoastaan omilleen. Maailma ei häntä nähnyt ristiinnaulitsemisen jälkeen. Alussa opetuslasten oli ollut hyvin vaikeata ymmärtää kuolleista nousemisen merkitystä. Nyt Jeesuksen ylösnousemuksesta tuli heidän julistuksensa kulmakivi. Jumalan valtakunnan ilmestyminen voimassa ja kirkkaudessa oli asia, joka oli askarruttanut heitä kovasti. Niinpä heidän oli välttämättä saatava valtakunnasta sellaista opetusta, että he vuorostaan pystyisivät opettamaan oikein toisia. Hän ei antanut heille näkyjä. Hän "puhui" heidän kanssaan ja antoi heille hengellistä ymmärrystä.

Apt. 1:4-5. Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää."

Johannes Kastaja oli jo kertonut tästä Pyhän hengen kasteesta, jonka Jeesus omilleen antaisi (Matt. 3:11-12).

Matt. 3:11-12. "Minä (Johannes kastaja) kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu." (Pyhä Henki erottaa uudestisyntyneen Jumalan lapsen uudestisyntymättömästä kadotukseen matkalla olevasta.)

Apt. 1:6. Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: "Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?"

Sana elämään Kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Jeesuksen maanpäällisen toiminnan aikana opetuslapset kyselivät jatkuvasti Jumalan valtakunnasta. Milloin se tulisi? Mikä olisi heidän tehtävänsä siinä? Perinteisen käsityksen mukaan Messiaan oletettiin olevan maallinen voittaja, joka vapauttaisi Israelin Rooman vallasta. Mutta Jeesus puhui valtakunnasta, joka oli hengellinen ja perustettaisiin uskovien sydämiin (Luuk. 17:21). Jumalan läsnäolo ja voima asuvat uskovissa Pyhän Hengen kautta.

Jumalalla on jokaiselle tehtävä, joka on tarkoitus tehdä Pyhän Hengen voimassa. Haluamme usein kiirehtiä suorittamaan palvelutyötämme emmekä malta odottaa Jumalan aikataulua. Odottaminen on kuitenkin osa Jumalan suunnitelmaa. Tarvitsemme Jumalan ajoitusta ja voimaa, jotta voimme hoitaa tehtävämme hyvin.

Luuk. 17:20-21. Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne (sisäisesti teissä)".

Kun Jeesus vaelsi maan päällä, hän puhui Jumalan valtakunnasta / taivasten valtakunnasta. Tämä Jumalan valtakunta on parhaillaan salattuna meidän keskuudessamme ja sisäisesti meissä. Tämän Jumalan valtakunnan kansalaisuuden Jumala antaa jokaiselle, joka uskoo evankeliumin Jeesuksen Kristuksen sovintoverestä, jonka Hän vuodatti meidän syntiemme sovittamiseksi.

Raamatussa on paljon profetioita, jotka vakuuttavasti kertovat, että Israelin valtakunta Jumalan hallitsemana maallisena valtakuntanakin kyllä syntyy, mutta sen aika tulee olemaan vasta Jeesuksen paluun ja niiden valtavien katastrofien jälkeen, jotka tapahtuvat Jeesuksen paluun jälkeen (Jes. 29:18-24, Jer. 31:31-40). Tämä tuleva valtakunta on eri kuin nykyisin olemassa oleva Israelin valtio.

Jes. 29:18-24. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, sokeat pääsevät synkästä pimeydestä ja heidän silmänsä näkevät. (Raamatun sanaa aletaan noudattaa, kun saatana on sidottuna 1000 vuoden aikana.) Kurjat riemuitsevat jälleen Herrasta ja köyhimmät iloitsevat Israelin Pyhästä, sillä sortajat ovat hävinneet ja pilkkaajat ovat poissa ja väärintekijät revitään juurineen maasta, (Vanhan testamentin profeetat ja ilmestyskirja kertovat valtavasta tuhosta, joka ihmiskuntaa kohtaa ennen 1000 vuotista hyvinvoinnin aikakautta.) nuo, jotka sanoillaan leimaavat viattoman syylliseksi ja puheillaan virittävät ansoja kaupunginportin tuomarille, nuo, joiden väärä todistus tuo syyttömälle tuomion. Sen tähden Herra, joka lunasti omakseen Abrahamin, sanoo Jaakobin suvulle näin: - Nyt ei Jaakobin enää tarvitse olla häpeissään, enää eivät hänen kasvonsa kalpene. Sillä kun he näkevät keskuudessaan minun kätteni luomuksen - omat lapsensa - he jälleen pitävät pyhänä minun nimeni, pitävät pyhänä Jaakobin Pyhän ja vapisevat kunnioituksesta Israelin Jumalan edessä. Ja ne, joiden mieli on eksyksissä, tulevat järkiinsä, ja marisijat ottavat opikseen. (Kun Raamatussa puhutaan Jaakobista, sen tulkitaan usein koskevan maallista Israelia. Israelista puhuttaessa tarkoitetaan usein hengellistä Israelia.)

Jer. 31:31-40. "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. (Tämä liitto tehtiin Golgatalla.) Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. (Lakiliitto Siinailla.) Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. "Tämän (uuden) liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: (Myös tämä uusi liitto tehtiin Israelin kanssa ja meidät pakanat otettiin tähän liittoon mukaan jälkikäteen.) Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. (Jeesus solmi uuden liiton ristinverellään ja antaa Pyhän Hengen jokaisen Häneen uskovan sydämeen. Tämä uuden liiton armokausi kestää Jeesuksen takaisinpaluuseen asti. Sen jälkeen ihmiskunta tuhoutuu suurimmaksi osaksi ja siinä yhteydessä maallisen Israelin jäännös kääntyy Herran puoleen.) Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään." Herra on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet radoilleen valaisemaan yötä. Hän panee meren kuohumaan, aallot pauhaamaan - Herra Sebaot on hänen nimensä, ja hän sanoo näin: - Yhtä varmasti kuin minä pidän voimassa tämän järjestyksen, yhtä varmasti pidän huolen siitä, että Israelin jälkeläiset ovat aina minun kansani. (Jotkut kristityt ovat ajatelleet, että Jumala olisi hylännyt Vanhan liiton Israelin ja asettanut kristillisen seurakunnan sen tilalle. Sille ei löydy perusteita.) Näin sanoo Herra: - Yhtä vähän kuin voidaan mitata taivaan avaruus tai tutkia maan perustukset, yhtä mahdoton minun on hylätä Israelin jälkeläisiä edes kaiken sen jälkeen, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra. "Aika tulee", sanoo Herra, "jolloin Jerusalem rakennetaan minun kaupungikseni, Hananelintornista aina Kulmaporttiin asti. Sieltä mittanuora vedetään vielä edemmäs, suoraan Garebinkukkulalle ja sieltä Goaan. Koko laakso, johon kuolleet on haudattu ja uhrieläinten tuhka hajotettu, sekä kaikki penkereet Kidroninpurolle ja idässä aina Hevosportin kulmaan saakka ovat silloin Herralle pyhitettyä maata. Sitä kaupunkia ei milloinkaan enää revitä eikä tuhota."

Apt. 1:7. Hän (Jeesus) vastasi: "Ei teidän kuulu tietää aikoja (kronos, "kuluva aika") eikä hetkiä (kairos, "sopiva / oikea aika"), jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.

Välillä miettii, kuinka kauan joku asia tai esim. vaikeus vielä kestää. Kannattaa kyllä tehdä kaikki tarpeellinen, se minkä voi, mutta ei kannata jäädä murehtimaan sitä, mihin ei voi vaikuttaa. Se tulee viedä rukouksessa Herralle kiitoksen kanssa ja luottaa siihen, että Hän asettaa määräajat (Ps. 75:3, Fil. 4:6-7). Ajatusten kiinnittäminen elämän murheisiin Kristuksen sijasta pyrkii erottamaan meidät Kristuksen yhteydestä tuomalla epäilyn Hänen kaikkivaltiuteensa määräaikojen asettajana.

Ps. 75:3. Minä, Herra, asetan määräajan ja tuomitsen oikeudenmukaisesti.

Fil. 4:6-7. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Apt. 1:8. Mutta (sen sijaan) te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka."

Tiedon sijasta Jumala antaa meille paljon parempaa, Hän antaa itsensä. Pyhä Henki on jokaisella uudestisyntyneellä Jumalan lapsella ja niin ollen hänellä on myös Jumalan voima. Miksi tämä voima ei sitten tule meissä paremmin näkyviin? Siksi, koska me olemme vielä lihallisia kristittyjä joita oma vanha luonto ohjaa ja hallitsee (1. Kor. 3:1-3, 2. Kor. 4:7). Siksi, koska me emme halua palvella, vaan esiintyä voimassa.

1. Kor. 3:1-3. Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia. Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään, sillä olette yhä vanhan luontonne vallassa. Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät.

2. Kor. 4:7. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. (Kummalle, itselleen vai Jumalalle, saviastia Jumalan voimalla tuottaa kunniaa?)

Vanhan luontonsa vallassa oleva ei edes halua itselleen oikeaa Jumalan voimaa. Hän haluaa toisenlaista voimaa, sellaista joka nostaa hänen omaa arvoaan muiden silmissä. Joku onkin osuvasti sanonut; "Joka etsii ristiinnaulittua Kristusta, saa elämäänsä uuden voiman. Mutta joka ristiinnaulitun sijasta etsii uutta voimaa, saa elämäänsä toisenlaisen kristuksen." Ja se kristus ei ole ristiinnaulittu Jumalan Poika.

Mutta millaisessa muodossa Jumala meille voimansa antaa, kun Hänen voimansa lopulta meille kelpaa?

- Voima on evankeliumissa (Room. 1:16-17, 1. Tess. 1:5). Kaikkivaltias Jumala toimii oman Raamattuun kirjoitetun sanansa mukaan, ei koskaan sitä vastaan. Jumalan voima on sidottu evankeliumin julistamiseen ja Jumalan sanan noudattamiseen (Mark. 16:20, Apt. 14:3).

Room. 1:16-17. Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä (evankeliumissa) Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää."

1. Tess. 1:5. sillä evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme.

Mark. 16:20. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.

Apt. 14:3. apostolit viipyivät kaupungissa pitkähkön aikaa. He puhuivat rohkeasti, turvaten Herraan, ja Herra vahvisti armonsa sanan tunnusteoin ja ihmein, jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta.

- Voima on sanomassa Jeesuksen ristinkuolemasta (1. Kor. 1:18-19). Vain tässä sanomassa on voima pelastaa meidät iankaikkiselta kadotukselta. Viisastelu sellaisella Jumalan rakkaudella, joka ei sisällä Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemaa, ohjaa kuulijoitansa kadotukseen.

1. Kor. 1:18-19. Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen.

- Voima on ristiinnaulitussa Jeesuksessa Kristuksessa (1. Kor. 1:23-24). Vain Hänen sovintoveressään meillä on syntiemme anteeksianto ja pääsy Jumalan lapseuteen.

1. Kor. 1:23-24. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

- Voima on Jumalan armossa (1. Kor. 15:10). Vaikka Jumala armossaan on valinnut juuri meidät, maailman silmissä vähäpätöiset ja halveksitut, ei Jumala jätä meitä sellaisiksi. Hänen armonsa läsnäolo saa meissä muutoksen aikaan (1. Kor. 1:28-31, 2. Kor. 3:18). Vaikka me edelleenkin olemme maailman silmissä vähäpätöisiä, ei sillä ole meille enää merkitystä, sillä me olemme Jumalan perillisiä.

1. Kor. 15:10. Mutta Jumalan armosta minä (Paavali) olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.

1. Kor. 1:28-31. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta."

2. Kor. 3:18. Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.

- Jumalan voima ja Jumalan rakkaus vaikuttavat aina yhdessä eikä kumpaakaan saa ohi Jeesuksen Kristuksen sovintoveren (2. Tim.1:7, Joh. 3:16-18).

2. Tim.1:7. Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen.

Joh. 3:16-18. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa (Jeesus syntyi ihmiseksi, eli synnittömän elämän ja kuoli meidän sijaisenamme sovittaen meidän syntimme), jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. (Siihen, ettei Jeesus tullut ketään tuomitsemaan, vedotaan väärin perustein. Ei Jeesuksen "tarvinnut" tulla ketään tuomitsemaan, koska jokainen ihminen oli jo tuomittu ja oli jo matkalla kadotukseen.)

- Siellä missä Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen voima saavat vaikuttaa, sinne tulevat myös ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Tämä tapahtuu sen jälkeen kun olemme itse asettuneet Pyhän Hengen puolelle sodassamme meidän omaa vanhaa luontoamme vastaan.

Gal. 5:22-24. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen.

- Jumala antaa voimansa heikoille, ei vahvoille (2. Kor. 12:9-10, Jes. 40:29-31).

2. Kor. 12:9-10. Mutta hän (Herra) on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.

Jes. 40:29-31. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman,

Kun meillä on tämä Jumalan voima, sana Jeesuksesta Kristuksesta juurtuneena sydämessämme, me todistamme Herrastamme jopa huomaamattamme. Me emme enää yritä todistaa Herrasta, vaan me olemme todistus.

Entä Jumalan armolahjat, kuten voimateot? Ne ovat Jumalan seurakunnalleen antamia työkaluja, joiden saaja on velvoitettu palvelemaan muita. Ne ovat saajalleen rasite, eivät kunnia (Ef. 4:7, 1. Piet. 4:10, Ef. 4:11-16). Joka alkaa armolahjoilla pröystäilemään, syyllistyy samaan ylpeyden syntiin Paholaisen kanssa.

Ef. 4:7. Mutta kukin meistä on saanut oman armolahjansa, sen jonka Kristus on nähnyt hyväksi antaa.

1. Piet. 4:10. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.

Ef. 4:11-16. Hän (Kristus) antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. … kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.

Apt. 1:9-11. Kun hän (Jeesus) oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän."

DigiNovum mainitsee seuraavaa;

"Samalla tavalla" merkitsee, että Jeesuksen tulemus on oleva näkyvä, ruumiillinen ja kirjaimellinen, ja että hän tulee pilvessä (Ilm. 1:7). Ennen sana »galilealainen» oli sisältänyt lähinnä halveksivan vivahteen. Tässä se kuulostaa arvonimeltä. Enkelin sanoissa ei ollut nuhdetta, ainoastaan kehotus ja lupaus Jeesuksen paluusta. Oli hyödytöntä enää seistä katselemassa taivaalle ja odottaa, että Jeesus tulisi takaisin heti. Sen sijaan heidän oli nyt Jeesuksen sanojen mukaan odotettava Jerusalemissa, kunnes heidät puettaisiin voimalla korkeudesta.

Ilm. 1:7. Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat. Näin on käyvä. Aamen.

Jumala on Raamatussa usein kätkeytynyt pilveen (2. Moos. 13:21-22, 2. Moos. 40:34, Mark. 9:7-8, Ilm. 11:11-12, Ilm. 14:14-16). Kyseessä ei kuitenkaan ole tavallinen pilvi.

2. Moos. 13:21-22. Herra kulki päiväsaikaan pilvipatsaassa heidän (Israelin kansan) edellään näyttäen heille tietä ja yöllä tulipatsaassa valaisten heidän tietään, niin että he saattoivat kulkea sekä päivällä että yöllä. Pilvipatsas oli jatkuvasti kansan edellä päivällä ja tulipatsas yöllä.

2. Moos. 40:34. Silloin pilvi peitti pyhäkköteltan ja Herran kirkkaus täytti telttamajan.

Mark. 9:7-8. Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!" Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.

Ilm. 11:11-12. Mutta noiden kolmen ja puolen päivän kuluttua tuli (surmattuihin) profeettoihin elämän henki, jonka Jumala oli lähettänyt, ja he nousivat jaloilleen. Kauhu valtasi kaikki, jotka sen näkivät. He kuulivat, kuinka taivaasta huudettiin kovalla äänellä: "Nouskaa tänne!", ja vihollistensa nähden profeetat nousivat pilven kannattelemina taivaaseen.

Jeesuksen takaisin tulo on varma asia. Raamatussa on kuitenkin kerrottu sellaisia asioita Jeesuksen takaisin tulosta, joita on vaikea sovittaa yhteen ja samaan tapahtumaan. Toisaalla Jeesus tulee kuin varas, toisaalla Hänen paluunsa on julkinen. Toisaalla Hänen tulonsa on äkillinen kuin salama, toisaalla Hän polkee Jumalan vihan viinikuurnan. Itse ajattelen Jeesuksen paluun tapahtuvan useammassa osassa;

- Ensin Jeesus tulee kuin varas / salama ja hakee Häneen uskovat luokseen taivaalliseen hääjuhlaan. Tässä samassa yhteydessä Hän mahdollisesti palaa myös Israeliin Öljymäelle samalla tavalla kuin mitä opetuslapset näkivät hänen nousevan taivaaseen.

- Myöhemmin Jeesus palaa tuomarina.

Ilm. 14:14-20. Sitten näin tämän: Oli valkoinen pilvi, ja pilven päällä istui joku ihmisen kaltainen, (Jeesus Kristus) jolla oli päässään kultainen seppele ja kädessään terävä sirppi. Temppelistä tuli toinen enkeli, joka kovalla äänellä huusi pilven päällä istuvalle: "Pane sirppisi työhön ja leikkaa, nyt on sadonkorjuun aika. Maan sato on kypsä korjattavaksi." (Uskovien ylösotto tapahtuu.) Silloin se, joka istui pilvellä, heitti sirppinsä maan päälle, ja niin korjattiin maan sato. (Sadon korjaaja, Jeesus Kristus, ei tässä vaiheessa vielä tule maan päälle, heittää ainoastaan sirpin. Tämä kuvaa Jeesukseen Kristukseen uskovien ylösottoa.)

Taivaan temppelistä tuli taas enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi. Myös alttarista tuli enkeli, se jolla on tuli vallassaan, ja hän huusi kovalla äänellä sille enkelille, jolla oli terävä sirppi: "Pane terävä sirppisi työhön ja korjaa tertut maan viinitarhasta. Rypäleet ovat kypsyneet." Silloin enkeli heitti sirppinsä maan päälle, korjasi sadon maan viinitarhasta ja heitti rypäletertut suureen altaaseen, Jumalan vihan viinikuurnaan. Rypäleet poljettiin altaassa kaupungin ulkopuolella, (Jeesus Kristus tekee tämän. Tässä vaiheessa Hän tulee maan päälle.) ja verta pursui niin, että veri vielä tuhannen kuudensadan stadionmitan päässä ulottui hevosen kuolaimiin asti.

Apt. 1:12-14. Silloin he lähtivät tuolta vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä (noin kilometri). He palasivat Jerusalemiin ja menivät siellä siihen taloon, jonka yläkerrasta oli tullut heidän kokoontumispaikkansa: (Siellä Jeesus oli viettänyt opetuslastensa kanssa viimeisen ehtoollisen.) Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.