Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Helluntai

Apt. 2:1. Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo helluntaista mm. seuraavaa;

Elonleikkuujuhlasta käytetään toisaalla nimitystä viikkojuhla (2. Moos. 23:16, 2. Moos. 34:22). Uudessa testamentissa tätä juhlaa kutsutaan helluntaiksi. Nykyajan juutalaisessa kalenterissa juhlan nimi on Šavuot-juhla. Juutalaisille Helluntai on myös lain antamisen muistopäivä.

Elonkorjuujuhla, jota kutsutaan myös hedelmänkorjuu- tai lehtimajajuhlaksi, on eri juhla (2. Moos. 34:22). Nykyajan juutalaisessa kalenterissa sen juhlan nimi on Sukkot-juhla.

2. Moos. 23:14-16. "Lähde kolmesti vuodessa viettämään juhlaa minun kunniakseni. Vietä happamattoman leivän juhlaa ja syö happamatonta leipää seitsemänä päivänä, niin kuin olen käskenyt, säädettyyn aikaan abib-kuussa, sillä juuri siinä kuussa lähdit Egyptistä. Älköön silloin kukaan astuko tyhjin käsin minun eteeni. (Pääsiäisen vietto. Vanhan testamentin aikana uhrattiin karitsa, kun tultiin Jumalan eteen. Uuden testamentin aikana menemme Jumalan eteen Jeesuksen, Jumalan uhrikaritsan sovintoveren turvissa.) Pidä myös elonleikkuujuhla, kun leikkaat ensimmäiset tähkät peltoon kylvämästäsi viljasta, (Elonleikkuujuhlana eli helluntaina, kun Pyhä henki vuodatettiin, Jumala korjasi talteen myös uuden liiton ensimmäisen pelastettujen joukon. Silloin Jumalan viljapellolta korjattiin ensimmäiset tähkät.) sekä korjuujuhla vuoden päättyessä, kun korjaat hedelmätarhojesi sadon. (Tämä kuvaa sitä, kun Kristus Jeesus palaa noutamaan kaikki omansa taivaan ilojuhlaan.)

Opetuslapsia oli ainakin viisisataa ja he olivat nyt koolla. Jos joku opetuslapsi jostain syystä ei ollut päässyt tulemaan paikalle, hän sai Pyhän Hengen siellä missä oli. Vastaava tilanne koettiin Vanhan testamentin aikana (4. Moos. 11:24-29).

4. Moos. 11:24-29. Mooses meni ulos ja kertoi kansalle, mitä Herra oli sanonut. Sitten hän kokosi seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpien joukosta ja vei heidät pyhäkköteltan luo. Herra laskeutui pilveen verhoutuneena ja puhui Moosekselle. Sitten hän siirsi Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen hurmokseen. Myöhemmin tätä ei heille enää tapahtunut. Leiriin oli jäänyt kaksi miestä; toinen oli nimeltään Eldad ja toinen Medad. Heidätkin oli merkitty seitsemänkymmenen valitun joukkoon. Henki laskeutui myös heihin, vaikka he eivät olleet menneet teltalle, ja he joutuivat hurmoksiin leirissä. Muuan poika juoksi kertomaan Moosekselle: "Eldad ja Medad ovat joutuneet hurmoksiin leirissä." Joosua, Nunin poika, joka oli nuoruudestaan saakka ollut Mooseksen palvelija, kiirehti sanomaan: "Mooses, herrani, tee siitä loppu!" Silloin Mooses sanoi hänelle: "Mitä syytä sinulla on kiivailla minun puolestani? Kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja saisi Herran hengen!"

Apt. 2:2-3. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

"Kohahdus" voi kreikankielisessä alkutekstissä tarkoittaa myös aaltojen jylinän ääntä (Luuk. 21:25). Tässä se kuvaa Hengen näkymättömän voiman ilmestymistä tavalla, jonka kaikki huoneessa olijat kokivat. Kreikan kielen henkeä tarkoittava sana "pneuma" voi tarkoittaa myös tuulta tai henkäystä.

Luuk. 21:25. "Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot (Raamattu kuvaa kansoja mereksi, Hes. 26:3, Jes. 17:12, Ps. 65:8.) pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. (Tässä Jeesus puhuu meillekin lopun aikojen tapahtumista.)

Kun Pyhä Henki annettiin helluntaina kohahduksineen ja tulenkielineen, se oli kertaluontoinen tapahtuma. Vastaava tapahtuma koettiin kuitenkin myös Korneliuksen kodissa, kun Pyhä Henki annettiin pakanoille. Ellei niin olisi ollut, ei pakanoita olisi hyväksytty uskovien yhteyteen (Apt. 10:28, 44-48).

Apt. 10:28. Hän (Pietari) sanoi heille (Korneliuksen kodissa oleville): "Niin kuin tiedätte, juutalaisen ei ole sallittua seurustella toiseen kansaan kuuluvien kanssa eikä mennä heidän luokseen. Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, ettei ketään ihmistä saa pitää epäpuhtaana tai saastaisena.

Apt. 10:44-48. Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa. Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin; he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta. Silloin Pietari sanoi: "Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Apt. 2:4. He (yläsalissa olevat) tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.

Helluntai oli juutalaisille Mooseksen lain antamisen muistopäivä. Kuvaavaa on se, että juuri Mooseksen kautta tulleen lain antamisen muistopäivänä, Jumala kirjoitti uuden lain ihmisten sydämiin antamalla heille Jeesuksen lähettämän Pyhän Hengen (Jer.31:31-34, Hepr. 10:14-16).

Jer.31:31-34. "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta (lakiliitto Mooseksen kautta). Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. (Jokainen Jeesuksen Kristuksen sovintovereen uskova saa Pyhän Hengen.) Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään." (Opetuslasten kanssa ehtoollisella ollessaan; Jeesus otti maljan, kiitti ja sanoi, ottakaa ja juokaa tästä te kaikki. Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksi antamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.)

Hepr. 10:14-16. sillä hän (Jeesus Kristus) on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. (Meidät on kätketty Jeesukseen Kristukseen Hänen ristinkuolemassaan. Niin kauan kun pysymme Jeesuksen Kristuksen sovintoveren alla, Jumala näkee meidät täydellisinä, puettuina Jeesuksen täydellisyyteen.) Tästä todistaa meille myös Pyhä Henki. Ensin näin: Tämän liiton minä teen heidän kanssaan tulevina aikoina, sanoo Herra: minä asetan lakini heidän sydämeensä, kirjoitan sen heidän sisimpäänsä. (Pyhä Henki annettiin ensimmäisten opetuslasten sydämiin helluntaina, joka oli juutalaisille Mooseksen lain antamisen muistopäivä.)

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Tässä toteutuivat profeetta Jooelin sanat Pyhän Hengen vuodattamisesta (Jooel 2:28-29), Johannes Kastajan sanat siitä, että Jeesus kastaa ihmisiä Pyhällä Hengellä ja tulella (Luuk. 3:16), sekä Jeesuksen itsensä lupaus Pyhän Hengen lähettämisestä (Luuk. 24:49, Apt. 1:5). Kuningas Salomon vihkiessä Jerusalemin temppelin Jumala oli lähettänyt tulen taivaasta ja täyttänyt temppelin kirkkaudellaan (2. Aik. 7:1-3). Nyt Jumala osoitti täyttävänsä uuden temppelinsä, uuden liiton seurakunnan, voimallaan ja läsnäolollaan.

Vanhan lakiliiton aikana papitkaan eivät voineet mennä temppelin kaikkeinpyhimpään Jumalan läsnäoloon, ainoastaan lähelle sitä. Temppelin kaikkein pyhimpään osaan sai vain ylipappi mennä kerran vuodessa ja silloin hänellä piti olla sovitusveri mukanaan. Nyt uuden liiton aikana saa kaikkein vähäisinkin Jumalan lapsi mennä Jumalan läsnäoloon Jeesuksen Kristuksen sovintoveren turvissa milloin tahansa. Itse asiassa, kun hän on Kristuksessa, hän silloin jo on jatkuvasti Jumalan läsnäolossa.

Jooel 2:28-29 v. 1933/38 käännös. Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni. (Tähän kohtaan myös Pietari vetosi selittäessään helluntaina tapahtunutta Pyhän Hengen vuodatusta paikalle tulleelle väkijoukolle.)

Luuk. 3:15-17. Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias. He saivat Johannekselta vastauksen: "Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu."

Luuk. 24:49. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta."

Apt. 1:4-5. Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää."

2. Aik. 7:1-3. Kun Salomo oli päättänyt rukouksensa (temppelin vihkimistilaisuudessa), taivaasta iski tuli, joka söi polttouhrit ja teurasuhrit, ja Herran kirkkaus täytti temppelin. Papit eivät voineet mennä temppeliin, sillä se oli täynnä Herran kirkkautta. Kun israelilaiset, jotka seisoivat kivetyllä esipihalla, näkivät tulen ja näkivät Herran kirkkauden laskeutuvan taivaasta temppelin päälle, he kumartuivat kasvoilleen ja rukoilivat ja ylistivät Herraa: "Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa."

Yläsalissa olevat tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. Tässä tilanteessa ei tarvittu kielten selittämisen armolahjaa, koska Jumala johdatti paikalle ne, joiden ymmärtämää kieltä tässä armolahjan vaikutuksesta puhuttiin. Seurakunnan kokouksissa sen sijaan on kiellettyä käyttää kielillä puhumisen armolahjaa, ellei paikalla ole tulkitsijaa (1. Kor. 14:26-28, 37). Pyhä Henki ei koskaan toimi vastoin Raamattuun kirjoitettua Jumalan sanaa. Ihmisen oma vanha luonto sen sijaan toimii saadessaan tilaisuuden korottaa itseään ja lahjojaan.

1. Kor. 14:26-28, 37. Mitä tämä siis tarkoittaa, veljet? Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta. Kaiken on tapahduttava yhteiseksi parhaaksi. Jos puhutaan kielillä, vain kaksi tai enintään kolme saa puhua, kukin vuorollaan, ja jonkun on tulkittava puhetta. Ellei tulkitsijaa ole, puhuja olkoon seurakunnan parissa vaiti ja puhukoon vain itselleen ja Jumalalle. … Jos joku uskoo olevansa profeetta tai saaneensa muita Hengen lahjoja, hänen tulee tietää että tämä, mitä kirjoitan, on Herran käsky.

Apt. 2:5-11. Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: "Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia - ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja."

Huomiomme kiinnittyy liian helposti vain opetuslapsiin ja heidän saamiinsa armolahjoihin. Kiinnitämme huomiotamme myös itseemme ja omiin lahjoihimme tai niiden puuttumiseen. Jumala kiinnitti huomionsa niihin paikalle tulleisiin ihmisiin, jotka Hän halusi pelastaa. Jumala antoi opetuslapsille käyttöön juuri sellaiset työkalut, joiden välityksellä Hän pystyi nämä paikalle tulleet ihmiset pelastamaan. Me kiinnitämme liian usein huomiomme itse kielilläpuhumiseen ja korotamme ihmistä, kun huomio tulisi kiinnittää puheen sisältöön, Jumalan suuriin tekoihin.

Apt. 2:12-16. He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: "Mitä tämä oikein on?" Mutta jotkut pilkkasivat: "He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä." Silloin Pietari astui esiin, ja muut yksitoista hänen kanssaan. Hän alkoi puhua kuuluvalla äänellä: "Kuulkaa minua, juutalaiset, te kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! Tietäkää tämä: Eivät nämä miehet ole juovuksissa, niin kuin te luulette - nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti (kello 9 aamulla). Tämä on sitä, mikä profeetta Joelin suulla on ilmoitettu: …

Pietari ei provosoitunut vastaanväittäjistä, vaan vastasi heidänkin kysymyksiin sillä viisaudella, minkä Pyhä Henki hänelle antoi (1. Piet. 3:14-16). Tässä vaiheessa ei ollut enää tarvetta kielilläpuhumiseen vaan selväsanaiseen puheeseen (1. Kor. 14:18-20).

1. Piet. 3:14-16. Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana - silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat.

1. Kor. 14:18-20. Minä (Paavali) puhun kielillä enemmän kuin kukaan teistä, ja siitä kiitän Jumalaa. Jotta voisin opettaa muitakin, haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin tuhansia hurmoskielen sanoja. Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia.

Mitä Raamatussa kerrotaan kielillä puhumisesta?

● Vastakkainen tapahtuma, kielten sekoittaminen, tapahtui Baabelissa, kun Jumala sekoitti ihmiskunnan yhden yhteisen kielen (1. Moos. 11:1-9). Ellei näin olisi tapahtunut, ihmiskunta olisi saastuttanut itsensä niin nopeasti, ettei Vapahtaja, luvattu "vaimon siemen", olisi ehtinyt syntyä. Kielten sekoittamisessakin Jumalalla oli mielessään meidän pelastamisemme.

1. Moos. 11:1-9. Koko maailma käytti samoja sanoja ja puhui yhtä kieltä. Kun ihmiset siirtyivät itään, he löysivät Sinearin maasta tasangon ja jäivät sinne asumaan. Ja he sanoivat toisilleen: "Tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi." He käyttivät savitiiltä rakennuskivenä ja asfalttipikeä muuraamiseen. He sanoivat: "Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, joka ulottuu taivaaseen asti. (Eivät ihmiset taivasta tavoitelleet, eivät he tyhmiä olleet. He rakensivat temppeliä taivaan seitsemälle planeetalle, palvontapaikaksi näille epäjumalina pitämilleen valoille.) Sillä tavoin saamme mainetta emmekä myöskään hajaannu yli koko maan." (Tämä oli vastoin Jumalan antamaa selvää käskyä täyttää maa, 1. Moos. 9:1.) Herra tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmiset rakensivat, ja sanoi: "Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa. (Ihmiskunta olisi nopeasti saastuttanut itsensä siten, ettei Vapahtaja, luvattu "vaimon siemen", olisi voinut syntyä.) Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta." Ja niin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia. Kaupunki sai nimen Babylon, sillä siellä Herra sekoitti ihmisten kielen ja sieltä hän hajotti heidät kaikkialle maailmaan. (Nebukadnessarin ajoilta on säilynyt savitaulu, jossa kerrotaan hänen korjanneen tämän baabelin tornin, jonka huippu oli jäänyt keskeneräiseksi. Kannattaa kuunnella netistä Pekka Luukkalan luennot; "aarteita vanhoissa juutalaisissa lähteissä".)

Jumalalla ei ollut silloin eikä ole nytkään aikomusta jättää ihmiskuntaa hajaannuksen valtaan. Hän tekee vieläkin enemmän ja parempaa, kuin mitä oli ennen kielten sekoittamista. Jumala yhdistää Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä, Jumalalle uskollisena pysyneet enkelivallat ja ne kristityt, jotka ovat valkaisseet vaatteensa Karitsan verellä (Ef. 1:3-14, Ilm. 7:13-17). Tämä toteutui jo osittain helluntaina, kun Pyhä Henki yhdisti uskovat opetuslapset ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen. Lopullisesti se tulee toteutumaan aikojen lopussa (Ilm. 21: 1-8).

Ef. 1:3-14. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. (Kristus kuoli kaikkien ihmisten puolesta, joten kaikki ovat valittuja, 2. Kor. 5:14-15. Ketään ei ole ennalta määrätty kadotukseen. Tämä Jumalan valinta ei kuitenkaan kaikille kelpaa, vaan he hylkäävät Jumalan kutsun, sillä valinta tapahtuu Kristuksessa Jeesuksessa. Jumala haluaa pelastaa kaikki, mutta kaikki eivät pelastu, sillä heille ei kelpaa Jumalan ilmoittama tapa pelastua.) Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden. (Me pääsemme Jumalan yhteyteen ainoastaan Jeesuksen Kristuksen vuoksi, Hänessä ja Hänen kauttaan. Emme minkään oman luonteenpiirteemme, oman ansion tai teon, emme edes pelastuneina tekemiemme tekojen vuoksi. Emme rukoilemiemme rukousten, emme edes uskomme vuoksi, oli se kuinka palavaa tahansa, sillä uskokin on lahja Jumalalta, Hepr. 12:2.) Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa! Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli määräajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä. Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt - hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti. Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi. (Sanotaan, että "aateluus velvoittaa". Samoin elämä Kristuksen yhteydessä velvoittaa meitä elämään Raamatun sanan mukaisesti.) Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

Ilm. 7:13-17. Yksi vanhimmista kysyi minulta (Johannekselta): "Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." Hän sanoi minulle: Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet.

Ilm. 21: 1-8. Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." Valtaistuimella istuva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken." Hän sanoi: "Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet." Vielä hän sanoi minulle: "Nyt ne ovat käyneet toteen. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. Tämä on voittajan palkinto. Minä olen hänen Jumalansa, ja hän on minun poikani. Mutta pelkurit, luopiot ja iljetysten kumartajat, murhamiehet ja irstailijat, noidat, epäjumalien palvelijat ja kaikki valheen orjat saavat tämän palkan: he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Tämä on toinen kuolema."

● Kielillä puhuminen on yksi Jumalan seurakunnan käyttöön antamista monista armolahjoista (1. Kor. 12:7-11, 27-31). Muut henkilöt seurakunnassa hyötyvät tästä armolahjasta kuitenkin vain, jos läsnä on myös kielten selittämisen armolahjan saanut henkilö (1. Kor. 14:27-28). Muista armolahjoista poiketen, kielillä puhuminen on tarkoitettu Jumalan lapsen henkilökohtaiseksi rakennukseksi (1. Kor. 14:4-5). Kielillä puhumista seurakunnan kokouksessakaan ei saanut estää, paitsi silloin, jos paikalla ei ollut selittäjää (1. Kor. 14:39-40). Paavali toivoi, että jokainen seurakunnassa puhuisi kielillä.

1. Kor. 12:7-11. Hän (Jumala) antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.

1. Kor. 12:27-31. Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä. Eivät kai kaikki ole apostoleja? Tai profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä? Eihän kaikilla ole parantamisen lahjaa? Eiväthän kaikki puhu kielillä tai tulkitse tällaista puhetta? Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja!

1. Kor. 14:27-28. Jos puhutaan kielillä, vain kaksi tai enintään kolme saa puhua, kukin vuorollaan, ja jonkun on tulkittava puhetta. Ellei tulkitsijaa ole, puhuja olkoon seurakunnan parissa vaiti ja puhukoon vain itselleen ja Jumalalle.

1. Kor. 14:4-5. Kielillä puhuva rakentaa itseään, profetoiva rakentaa seurakuntaa. Toivoisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, (Paavali toteaa tässä, että kaikki eivät puhu kielillä, mutta että se olisi toivottavaa.) mutta vielä mieluummin toivoisin teidän profetoivan. Profetoiva on arvokkaampi kuin kielillä puhuva, ellei tämä sitten osaa myös tulkita puhettaan, niin että se koituu seurakunnan parhaaksi. (Kielillä puhuja ja profetoija voivat puhua samoista asioista. Profetoijan puhe ymmärretään, kielillä puhujaa ei kukaan ymmärrä, ellei paikalla ole kielten selittäjää.)

1. Kor. 14:39-40. Veljet, tavoitelkaa siis profetoimisen lahjaa älkääkä estäkö kielillä puhumista. Kaiken on vain tapahduttava arvokkaasti ja hyvässä järjestyksessä.

● Kielillä puhuminen on yksi niistä tuntomerkeistä, jotka seuraavat uskovia (Mark. 16:17). Ilman Jumalalta saatua rakkautta, kielillä puhuminen on kuitenkin vain turhaa meluamista (1. Kor. 13:1).

Mark. 16:15-20. Hän (Jeesus) sanoi heille (opetuslapsille): "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, (Paavali joutui pakosta tähän tilanteeseen, Apt. 28:1-5.) ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat." (Kaikilla uskovilla ei myöskään ole parantamisen armolahjaa.) Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.

1. Kor. 13:1-3. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä (kielillä puhumisen armolahja) mutta minulta puuttuisi rakkaus (agape-rakkaus, jumalalta saatu rakkaus), olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Jumalan suunnitelmissa pienet yksityiskohdatkin asettuvat oikeille paikoilleen. Tämä saa minut kestämään pikkuvaivani, kun tiedän, että kaikkivaltias Jumala antaa niille oikean tarkoituksen (tosin en vielä tarkasti tiedä, minkä) ja asettaa nekin oikeaan yhteyteen palvelemaan omaa tarkoitustaan.