Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Pietarin puhe helluntaina

Pietari puhui sille suurelle väkijoukolle, joka oli tullut ihmettelemään Pyhän Hengen vuodatusta. Jerusalem oli täynnä väkeä, koska elonleikkuujuhla eli helluntai oli yksi niistä suurista juhlista, jolloin israelilaiset tulivat Jerusalemiin. Kannattaa panna merkille, että vaikka kysymys on Pyhän Hengen vuodatuksesta, Pietari keskittyy puheessaan Jeesukseen Kristukseen.

Apt. 2:16-21. (Pietarin puhetta.) Tämä on sitä, mikä profeetta Joelin suulla on ilmoitettu: - Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia. Näin teen: palvelijoihini ja palvelijattariini minä vuodatan Henkeni niinä päivinä, ja he profetoivat. Minä näytän ihmeitä ylhäällä taivaalla, merkkejä alhaalla maan päällä: verta, tulta ja suitsevaa savua. Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja häikäisevä. Mutta joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu.

Viimeiset päivät alkoivat Jeesuksesta. Jumala sanoo vuodattavansa Henkensä palvelijoihinsa ja palvelijattariinsa. Vain ne ovat Jumalan palvelijoita ja palvelijattaria, jotka suostuvat elämään Jumalan sanan, Raamatun, mukaan. Muut palvelevat vain itseään tai itselleen tekemiään epäjumalia.

Joelin profetia Vanhassa testamentissa koskee sekä helluntaina tapahtunutta Pyhän Hengen vuodatusta että lopun ajan päätöstä, Herran toisen tulemisen aikana (Joel 3:1-5). Lohdullista Joelin profetiassa on se, että riippumatta siitä, mikä ajan hetki on, jokainen joka huutaa avuksi Herraa Jeesusta Kristusta, pelastuu. Pelastumisen edellytys on kuitenkin aina evankeliumin sanoman vastaanottaminen sillä vain se, joka on kuullut ja uskoo Jumalan Poikaan, tietää huutaa Häntä avuksi Herranaan (Room. 10:13-14).

Joel 3:1-5. Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia. Myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä. Minä annan teidän nähdä merkkejä taivaalla ja maan päällä: verta, tulta ja savupatsaita. Aurinko pimenee (tapahtui Jeesuksen ollessa ristillä ja tulee tapahtumaan vielä lopun ajan päätöksessä), kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja pelottava. Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, (tai Siionissa ja Jerusalemissa on vapaus) niin Herra on luvannut. Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat.

Room. 10:13-14. Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?

Apt. 2:22. (Pietarin puheen jatkoa.) "Israelilaiset, kuulkaa mitä teille sanon! Jeesus Nasaretilainen oli Jumalan teitä varten valitsema mies. Sen Jumala osoitti niillä voimateoilla, merkeillä ja ihmeillä, joita Jeesus hänen lähettämänään teki teidän keskuudessanne, niin kuin tiedätte.

Jumala oli valmistanut itselleen kansan, vanhan liiton Israelin (2. Sam. 7:23-24 v. 1933/38 käännös, Jes. 44:1). Jumala oli antanut heille kirjoitukset ja profeetat. Kaikki vanhassa liitossa viittaa Messiaaseen, Jeesukseen. Jeesus täytti Vanhan testamentin kärsivää Messiasta koskevat kirjoitukset ja tulee aikanaan täyttämään myös kaikki Messias-kuningasta koskevat (Joh. 7:30-31, Matt. 26:56, Luuk. 24:25-27).

Saddukeukset, jotka papistona pitivät valtaa käsissään, olivat kuitenkin hylänneet muut Vanhan testamentin kirjoitukset paitsi Mooseksen kirjoja (Apt. 23:8). Nykyään on tultu samanlaiseen tilanteeseen, sillä valtaosa papeista pitää 1. Mooseksen kirjaa satuna sekä hylkää itselleen epämieluisan osan Paavalin kirjoituksista. He hylkäävät myös Jeesuksen neitseestä syntymisen, jne. Se, joka hylkää Raamatun kirjoitukset, hylkää aina myös Jeesuksen itsensä sillä kirjoitukset todistavat Jeesuksesta (Joh. 5:39).

2. Sam. 7:23-24 v. 1933/38 käännös. Ja missä on maan päällä toista kansaa sinun kansasi Israelin vertaista, jota Jumala itse on käynyt lunastamaan kansaksensa, tehdäkseen sen nimen kuuluisaksi ja tehdäkseen teille, sinun maallesi, suuria ja peljättäviä tekoja kansasi edessä, jonka sinä lunastit itsellesi Egyptistä, pakanain ja heidän jumaliensa vallasta? Ja sinä olet valmistanut itsellesi kansasi Israelin, omaksi kansaksesi ikuisiksi ajoiksi; ja sinä, Herra, olet tullut heidän Jumalaksensa. (Tästäkin raamatunkohdasta käy ilmi, että Jumala ei ole hylännyt Israelin kansaa, vaan sillä on lopun aikana tietty tarkoitus kirkastaa Jumalan kunniaa.)

Jes. 44:1. Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule, kuule Israel, sinä jonka olen valinnut!

Joh. 7:30-31. Hallitusmiesten teki mieli pidättää hänet (Jeesus), mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. Monet kansanihmiset sen sijaan uskoivat häneen. He sanoivat: "Tokkopa Messias tullessaan tekee useampia tunnustekoja kuin tämä on jo tehnyt."

Matt. 26:56. Mutta kaikki tämä on tapahtunut (Jeesuksen pidättäminen ristiinnaulitsemista varten), jotta profeettojen kirjoitukset kävisivät toteen." Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat.

Luuk. 24:25-27. Silloin Jeesus sanoi heille (Ylösnousemuksensa jälkeen Emmauksen tien kulkijoille): "Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa." Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

Apt. 23:8. Saddukeukset näet väittävät, ettei mitään ylösnousemusta ole, ei myöskään enkeleitä eikä henkiä, kun taas fariseukset uskovat näihin kaikkiin.

Joh. 5:39. Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän - ja nehän juuri todistavat minusta (Jeesuksesta).

Apt. 2:23. (Pietarin puheen jatkoa.) Tämän Jeesuksen te surmasitte. Te panitte lakia tuntemattomat pakanat naulitsemaan hänet ristiin, kun hänet oli annettu teidän käsiinne niin kuin Jumala oli suunnitellut ja ennalta nähnyt.

Pietari aloitti puheensa sanomalla kuulijoille, että te olette murhaajia. Nykyään puhutaan liian usein vain Jumalan rakkaudesta yleisellä tasolla, kertomatta että Jumalan rakkaus on jokaisen kuulijan syntisyyden vuoksi sidottu Jeesuksen ristinkuolemaan. Joka ei hyväksy Jeesusta syntiensä vuoksi ristiinnaulittuna, hylkää aina myös Jumalan rakkauden (1. Joh. 4:9-10).

1. Joh. 4:9-10. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Jumala näki ennalta sen, että Jeesus ristiinnaulittaisiin. Tästä on mm. psalmi 22 todisteena (Psalmi 22). Valinta pelastukseen tapahtuu pelkästään sen perusteella, hyväksyykö ihminen Jeesuksen Kristuksen syntiensä sovittajaksi vai eikö (Ef. 1:4-7).

Psalmi 22. Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana. (Isä Jumala hylkäsi Poikansa Jeesuksen, jotta meitä ei hylättäisi.) … olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka. Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua: "Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!" … Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan. Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani. Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan! Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut, ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa. … Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. (Jeesuksen Kristuksen puoleen.) Kumartakoot häntä myös vieraat heimot, sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat. (Jeesus on jo nyt kaikkivaltias. Jeesus kuitenkin odottaa, että mahdollisimman moni vielä pelastuisi, ennen kuin Hän tulee tuomarina ja kuninkaana.) Vain häntä kumartakoot maan mahtavat, hänen eteensä langetkoot kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat. …

Ef. 1:4-7. Jo ennen maailman luomista hän (Jumala) on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden (kautta). (Valinta tapahtuu Jeesuksessa.) Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa! Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto.

Apt. 2:24-28. (Pietarin puheen jatkoa.) Mutta Jumala herätti hänet (Jeesuksen), päästi hänet kuoleman kidasta. Eihän edes ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää häntä vallassaan, sillä Daavid sanoo hänestä: - Minä näen alati edessäni Herran, hän pysyy oikealla puolellani, etten horjahtaisi. (Tämä Daavidin Herra on Jeesus Kristus ennen ihmiseksi syntymistään.) Siksi minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, vieläpä ruumiini on lepäävä toivossa, sillä sinä et hylkää sieluani tuonelaan etkä salli pyhän palvelijasi (Jeesuksen) ruumiin maatua. Sinä osoitat minulle elämän tien. Minä saan nähdä sinun kasvosi, sinä täytät minut ilolla.

Mekin tunnustamme sunnuntaisin yhteisen uskomme ruumiin ylösnousemiseen. Kun ylösnousemuksessa saamme ylösnousemusruumiin, silloin näemme myös Jumalan (Job 19:25-27, 1. Kor.15:48-49). Jumalan kasvot ja Jumalan luonteen me näemme jo nyt Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan Sanassa.

Job 19:25-27. Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.

1. Kor.15:48-49. Millainen tuo maallinen ihminen (Aadam) oli, sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen (Jeesus ylösnousseena) on, sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.

Apt. 2:29. (Pietarin puheen jatkoa.) "Veljeni, kantaisästämme Daavidista voi varmasti sanoa, että hän kuoli ja hänet haudattiin. Onhan hänen hautansa tänäkin päivänä meidän nähtävissämme.

Vielä tuolloin tiedettiin, missä kuningas Daavidin hauta sijaitsi. Nykyään sen paikka on epävarma, vaikka Israelissa jotain paikkaa Daavidin hautana matkailijoille esitelläänkin.

Raamatun sanasta luopuneet liberaali-raamatuntutkijat väittivät vielä jokin aikaa sitten, ettei Daavidia ole koskaan elänytkään. Kun sitten muinaisen Danin kaupungin sijaintipaikalta löydettiin kivenpalanen, johon Daavidin nimi oli kaiverrettu, he alkoivat väittää, että Daavid oli vain pikkukylän kuningas. Nämä liberaali-raamatuntutkijat eivät usko, että Raamattu on Jumalan sanaa (Ps. 14:1-2).

Ps. 14:1-2. Mieletön se, joka ajattelee: "Ei Jumalaa ole." Turmeltuneita ovat ne, jotka näin ajattelevat. Kukaan heistä ei tee hyvää. Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa.

Apt. 2:30-31. (Pietarin puheen jatkoa.) Mutta Daavid oli profeetta, ...

Raamatussa on paljon Daavidin tekemiä psalmi-tekstejä. Daavidista kerrotaan Raamatussa paljon. Lisäksi Jumala oli antanut Daavidille temppelin piirustukset (1. Aikak. 28:11-19).

1. Aikak. 28:11-19. Daavid antoi pojalleen Salomolle temppelin eteishallin, koko temppelirakennuksen, varastokammioiden, ylähuoneiden ja sisähuoneiden suunnitelman sekä suunnitelman huoneesta, jossa liitonarkku oli. Hän esitti tarkoin, miten hän oli Hengen johtamana suunnitellut Herran temppelin esipihat ja niiden ympärille tulevat huoneet. Niissä piti säilyttää temppelin aarteita, pyhiä lahjoja, ja pappien ja leeviläisten oli määrä toimittaa niissä jumalanpalvelukseen liittyviä tehtäviä ja säilyttää temppelissä tarvittavia esineitä. Hän määräsi myös, miten paljon kultaa tuli käyttää kuhunkin jumalanpalveluksessa tarvittavaan kultaesineeseen ja miten paljon hopeaa kuhunkin hopeaesineeseen, miten paljon kultaa kultaisiin lampunjalkoihin ja niiden lamppuihin ja miten paljon hopeaa hopeisiin lampunjalkoihin ja niiden lamppuihin, aina kunkin lampunjalan käytön mukaan. ... Hän määräsi myös, millaisiksi oli tehtävä vaunut ja kultaiset kerubit, joiden levällään olevien siipien tuli peittää Herran liitonarkku. Kaiken tämän, kirjoitetut ohjeet kaikesta mitä oli tehtävä, Daavid oli saanut Herralta.

Apt. 2:30-31. (Pietarin puheen jatkoa.) … ja Jumala oli valalla vannoen luvannut asettaa Daavidin valtaistuimelle hänen oman jälkeläisensä. Daavid tiesi tämän ja näki ennalta Kristuksen ylösnousemuksen. Sitä hän tarkoitti sanoessaan, ettei Herra hylkää häntä tuonelaan eikä hänen ruumiinsa maadu.

Sen lisäksi, että Daavidin oma poika Salomo tuli kuninkaaksi Daavidin jälkeen, Daavid näki profeetallisesti ennalta sukuunsa myöhemmin syntyvän Messiaan, Kristuksen.

Sana elämään kommentaariraamattu mainitsee seuraavaa;

Pietari lainasi yhtä Daavidin psalmeista (Ps. 16:8-11) ja selitti, ettei Daavid puhunut itsestään, koska hän kuoli ja hänet haudattiin. Sen sijaan Daavid kirjoitti profetian Messiaasta, joka nousisi kuolleista. Tuonelalla ei tässä viitata lopullisen rangaistuksen paikkaan vaan hautaan. Tämä korostaa sitä, ettei Jeesuksen ruumista jätetty hautaan maatumaan, vaan se herätettiin eloon ja kirkastettiin.

Psalmi 16: Daavidin runo. Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan. Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun valtiaani, sinulta saan kaiken hyvän!" Pyhille, jotka maan päällä ovat, hän osoittaa ihmeellistä rakkauttaan. Mutta tuska ja vaiva tulee niiden osaksi, jotka seuraavat vieraita jumalia. Minä en ota osaa juhlamenoihin, joissa vuodatetaan juomauhrina verta, en edes mainitse heidän jumaliaan! Herra, sinä olet minun perintöosani, sinulta saan ruokani ja juomani, sinun kädessäsi on minun arpani. Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu. Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua, yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä. Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju. Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne (ruumiini asuu turvassa). Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan. Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.

Myös Paavali puhuu samalla tavalla todistaessaan Jeesuksesta Pisidian Antiokian juutalaisille (Apt. 13:23-38).

Apt. 13:23-38. "Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. … Jerusalemilaiset ja heidän hallitusmiehensä eivät tajunneet, kuka Jeesus oli. He tuomitsivat hänet, mutta näin he panivat täytäntöön profeettojen sanat, joita joka sapattina luetaan. Mitään syytä kuolemantuomioon he eivät voineet esittää, mutta silti he vaativat Pilatusta teloittamaan hänet. Kun he olivat toteuttaneet kaiken, mitä hänestä oli kirjoitettu, he ottivat hänet ristinpuulta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hän ilmestyi sitten usean päivän aikana niille, jotka yhdessä hänen kanssaan olivat tulleet Galileasta Jerusalemiin. Nämä ovat nyt hänen todistajiaan, he todistavat hänestä Israelin kansalle. "Me julistamme teille ilosanoman: Minkä Jumala lupasi meidän isillemme, sen hän on täyttänyt meille, heidän lapsilleen. Hän on herättänyt Jeesuksen kuolleista, niin kuin toisessa psalmissa sanotaan: - Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ja kun Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista, Jeesus ei enää palaa katoavaisuuteen. Tästä Jumala on sanonut: - Sen pyhän ja lujan lupauksen, jonka Daavidille annoin, minä täytän teille. Hänhän sanoo toisessa kohden: - Sinä et salli pyhän palvelijasi ruumiin maatua. "Palveltuaan omana aikanaan Jumalan suunnitelmaa Daavid nukkui pois; hänet vietiin isiensä viereen ja hänen ruumiinsa maatui. Mutta hän, jonka Jumala herätti kuolleista, ei maatunut. Tietäkää siis, veljet: hänen ansiostaan teille julistetaan synnit anteeksi, ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi, saavuttaa kaiken sen, mitä te Mooseksen lain avulla ette voineet saavuttaa.

Apt. 2:32. (Pietarin puheen jatkoa.) Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; me kaikki olemme sen todistajia.

Kaikki nämä yli 500 Pyhän Hengen saanutta olivat nähneet Jeesuksen ylösnousseena ja todistivat yksimielisesti siitä (1. Kor. 15:6, Apt. 1:1-3). Myöhemminkin ovat ihmiset saaneet nähdä Jeesuksen Kristuksen ylösnousseena. Paavali on tästä yksi esimerkki (1. Kor. 15:8).

1. Kor. 15:3-8. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: - Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle (Pietarille) ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt.

Apt. 1:1-3. Edellisessä kirjassani, hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi valitsemilleen apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen. Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta.

Apt. 2:33. (Pietarin puheen jatkoa.) Jumala on korottanut hänet (Jeesuksen Kristuksen) oikealle puolelleen, ja hän on ottanut vastaan Isän lupaaman Pyhän Hengen lahjan ja vuodattanut sen, niin kuin te voitte nähdä ja kuulla.

Pietarin puheessa on läsnä kolmiyhteisen Jumalan kaikki kolme persoonaa.

Nikean uskontunnustus sanoo Pyhästä Hengestä seuraavalla tavalla;

Me uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.

Apt. 2:34-35. (Pietarin puheen jatkoa.) Ei Daavid itse noussut taivaisiin. Hänhän sanoo: - Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät korokkeeksi jalkojesi alle.

Pietari käyttää tässä psalmin 110 sanoja (Ps. 110:1).

Jeesus myös käytti tätä Daavidin psalmia keskustellessaan niiden fariseusten kanssa, jotka yrittivät saada hänet sanoistaan ansaan (Matt. 22:41-46).

Ps. 110:1. Daavidin psalmi. Herra (Jumala) sanoo minun herralleni (Messiaalle): "Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle, korokkeeksi valtaistuimesi eteen. (Jeesus istuutui taivaaseen noustuaan Isän Jumalan oikealle puolelle.)

Matt. 22:41-46. Fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä: "Mitä te ajattelette Messiaasta? Kenen poika hän on?" He vastasivat: "Daavidin." Silloin Jeesus kysyi: "Miksi Daavid sitten Hengen innoittamana kutsuu häntä herraksi? Hän sanoo: - Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle. Jos kerran Daavid sanoo Messiasta herraksi, kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa?" (Tämä on mahdollista vain, kun Jumala itse syntyi Messiaana Daavidin sukuun, Daavidin jälkeläiseksi.) Kukaan ei pystynyt vastaamaan hänelle, eikä yksikään siitä päivästä lähtien enää rohjennut kysyä häneltä mitään.

Apt. 2:36. (Pietarin puheen jatkoa.) Tästä siis saa koko Israelin kansa olla varma: Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi (Kristukseksi, voidelluksi) - tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."

Pietari sanoi puheensa alkupuolella kuulijoille, että te olette murhaajia. Hän myös lopettaa puheensa samoilla sanoilla.

Apt. 2:37. Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?"

Kun Pietari toi esiin kuulijoiden ja kansansa synnit, Jumala vaikutti sen, että kuulijoista tuli syntisiä ja he tunsivat piston sydämessään (4. Moos. 5:5-8, Ps. 32:1-5, Matt. 3:5-8).

4. Moos. 5:5-8. Herra sanoi Moosekselle: "Sano israelilaisille: Jos joku tekee toiselle vääryyttä ja näin luopuu Herrasta ja hänen käskyistään, hän joutuu syynalaiseksi. (Vääryydentekijä, joka ei halua tunnustaa vääryyttään, on aina luopunut Herrasta.) Hänen tulee tunnustaa tekemänsä synti ja korvata aiheuttamansa vahinko kokonaisuudessaan sille, jolle on vahingon tuottanut, sekä lisätä korvaukseen vielä viidesosa. … Lisäksi (papille) on tuotava pässi, joka uhrataan syyllisen syntien sovitukseksi. (Pässin uhraaminen synnin sovitukseksi on tässä esikuva Jeesuksesta Jumalan uhrikaritsana, joka ottaa pois maailman synnin, Joh. 1:29.)

Ps. 32:1-5. Daavidin virsi. Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois. (Synnit saa anteeksi vain tunnustamalla ne ja kääntymällä Jeesuksen Kristuksen puoleen.) Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi hänen syntiään ja jonka sydämessä ei ole vilppiä. Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. (Synnissä eläminen piti Daavidin erossa Jumalasta. Jumala rakkaudessaan veti häntä puoleensa ahdistusten kautta.) Minun elämänvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä. Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: "Tunnustan syntini Herralle." Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. (Kääntyminen Jumalan puoleen ja syntien tunnustaminen johtivat takaisin Jumalan yhteyteen.)

Matt. 3:5-8. Hänen (Johannes Kastaja) luokseen tuli paljon väkeä Jerusalemista, joka puolelta Juudeaa ja kaikkialta Jordanin ympäristöstä. He tunnustivat syntinsä, ja Johannes kastoi heidät Jordanissa. (Nämä tunnustivat oikeita syntejään.) Mutta kun Johannes näki, että hänen kasteelleen oli tulossa myös monia fariseuksia (Fariseukset olivat jo mielestään hurskaita, koska noudattivat lakia, joten he olisivat tunnustaneet vain näennäisiä syntejä kasteen saadakseen.) ja saddukeuksia, (Saddukeukset, papisto, oli hylännyt suuren osan Jumalan kirjoituksista.) hän sanoi heille: "Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan? Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy! (Vain Jumalan Pyhä henki saa ihmisessä aikaan oikean synnintunnon ja oikeanlaista hedelmää. Pyhän Hengen saa vain katumalla syntejään oikeasti ja kääntymällä Jeesuksen Kristuksen puoleen Hänen sovintoverensä turviin.)

Apt. 2:38-40. Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." (Myös meitä.) Pietari jatkoi vielä puhettaan. Hän vetosi heihin ja kehotti: "Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana."

Kuulijoilla oli jo aito synnin tunto. Nyt heidän tarvitsi vain kääntyä Jeesuksen Kristuksen puoleen saadakseen syntinsä anteeksi. Kasteen otettuaan, heitä ei ollut vielä kastettu, he saivat Pyhän Hengen.

Apt. 2:41. Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.

Ne kuulijat, jotka eivät ottaneet evankeliumin sanomaa vastaan, jäivät synteihinsä pelastuksen ulkopuolelle.

Mietin, mitä tähän kirjoittaisin kasteesta. Vapailla suunnilla ja luterilaisella kirkolla on hiukan eri näkemys kasteesta. Kumpikin pitää kastetta välttämättömänä, mitä se onkin. Asiaa selvittääkseni olen pyrkinyt lukemaan kaikki mahdolliset suomeksi kirjoitetut kastetta käsittelevät kirjat Raamatun ja sen selitystekstien lisäksi. Minulle on muodostunut kasteesta käsitys, josta en voi luopua omaatuntoani loukkaamatta (Room. 14:22-23).

Room. 14:22-23. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. Mutta se, joka epäröi ja silti syö, (tai tekee muuta, mikä loukkaa omaatuntoa) on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.