Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Seurakunnan alku

Apt. 2:42. Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää (= ehtoollisen vietto) ja rukoilivat.

Seurakunta kuunteli ja noudatti apostolien opetusta. Kun tämä toteutuu, silloin myös Jumalan siunaus lepää seurakunnan yllä ja seurakunta kasvaa. Kun Ihminen ottaa omakseen Herran Kristuksen Jeesuksen, hän uudestisyntyy Jumalan lapseksi. Tässä on kuitenkin vasta toinen puoli asiasta, sillä pysyäkseen Jumalan lapsena, on myös elettävä Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, juurruttava Häneen ja rakennettava elämänsä Kristuksen varaan (Kol. 2:6-7, Apt. 9:31, 2. Piet. 1:8). Kristuksen Jeesuksen yhteydessä eläminen seurakuntana on mahdollista vain, jos yksittäiset seurakuntalaiset kasvavat Kristuksen tuntemisessa (Ef. 1:17-19, 2. Piet. 3:18).

Kol. 2:6-7. Kun (niin kuin) kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, (niin) eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. (Usko ei vahvistu vaan näivettyy, ellei opetus ole oikeaa.) Kaikukoon kiitoksenne runsaana. (Kun seurakunnasta välittyy ulospäin yhteys ja kiitollinen mieli, muutkin tulevat mukaan. Riidat ja eripura taas estävät ihmisiä tulemasta ja hajottavat seurakuntaa sisältäpäin.)

Apt. 9:31. Kaikkialla Juudeassa, Galileassa ja Samariassa kirkolla oli nyt rauha. Se eli ja rakentui Herran pelossa, ja Pyhä Henki vahvisti sitä, niin että se yhäti kasvoi. (Jumalan sanan kunnioitus ja noudattaminen on seurakunnan kasvun edellytys.)

2. Piet. 1:8. Kun näet teillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät, te ette jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää teissä vaille hedelmää. (Meidänkin tulee tavoitella Jeesuksen Kristuksen tuntemista. Siihen myös Pyhä Henki meitä ohjaa, Joh. 16:13-15. Kun me tavoittelemme Jeesuksen tuntemista, opimme tuntemaan myös Pyhän Hengen. Jos me tavoittelemme Hengen tuntemista Jeesuksen sijasta, olemme vaarassa saada väärän hengen ja menettää yhteyden Jeesukseen Kristukseen.)

Ef. 1:17-19. Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet (Jeesuksen Kristuksen), ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa.

2. Piet. 3:18. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.

Mekin saamme kuunnella apostolien opetusta, sillä se on kirjoitettuna meille Raamattuun (Apt. 1:1-2, Apt. 5:42, Apt. 18:11). Oma ratkaisumme sitten on, haluammeko me kuunnella saati noudattaa sitä?

Apt. 1:1-2. Edellisessä kirjassani (Luukkaan evankeliumi), hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi valitsemilleen apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen.

Apt. 5:42. Entiseen tapaan he (apostolit) joka päivä opettivat temppelissä ja kodeissa ja julistivat, että Jeesus on Messias.

Apt. 18:11. Niin Paavali viipyi puolitoista vuotta korinttilaisten keskuudessa ja opetti heille Jumalan sanaa. (Paavalin opetus korinttilaisille käy ilmi hänen kirjeistään.)

Jumala huolehti siitä, että seurakunta pysyi ilman harhaoppeja niin kauan, että oikea oppi ehti saamaan kirjallisen muodon (Apt. 5:11-14). Jo hyvin varhaisessa vaiheessa Uudessa testamentissa olevat kirjoitukset valikoituivat seurakuntien käyttöön seuraavilla perusteilla (kaikkien ehtojen piti täyttyä);

- Kirjoituksen piti olla joko jonkun apostolin kirjoittama tai perustua apostolien historialliseen silminnäkijätodistukseen Jeesuksesta.

- Kirjoituksen piti sisältää se oppi, jota apostolit puhuivat.

- Kirjoituksen piti olla seurakunnissa yleisesti tunnettu, tunnustettu ja käytetty.

Nämä jo käytössä olleet kirjoitukset hyväksyttiin sitten myöhemmin kirkolliskokouksessa virallisiksi Raamatun kirjoituksiksi.

Apt. 5:11-14. Kauhu valtasi koko seurakunnan ja kaikki jotka tästä kuulivat. (Ananias ja Safira olivat kuolleet, koska olivat tehneet sopimuksen elää valheessa.) Apostolien kätten kautta tapahtui kansan keskuudessa monia tunnustekoja ja ihmeitä. Uskovat pitivät yhtä ja kokoontuivat Salomon pylväikössä; kukaan muu ei rohjennut liittyä heidän seuraansa. (Mm. siksi, koska tiedon sanojen armolahjalla paljastettiin "pyrkyrit" ja oman edun tavoittelijat, 1. Kor. 14:23-25.) Mutta kansa piti heitä suuressa arvossa, ja Herraan uskovien määrä kasvoi yhä, niin miesten kuin naistenkin.

Nykyisin seurakunta on yhteisö, jossa on sekä pelastuneita että pelastumattomia. Pelastuneille Jumala on antanut Henkensä, pelastumattomat ovat maailman hengen vallassa (1. Kor. 2:12-14). Ratkaisevaa seurakunnan kannalta on, ohjaako seurakunnan johtajia Jumalan Henki vai maailman henki (Gal. 1:11-12, 2. Tim. 2:24-26). Pelastunut haluaa levittää Jumalan sanaa kertomalla Jeesuksesta Kristuksesta ristiinnaulittuna, pelastumaton yleensä vaikenee Kristuksen sovintoverestä ja korvaa sen puhumalla Jumalan rakkaudesta (Kol. 3:16, 1. Kor. 2:1-2). Kun maailman henki valtaa seurakunnan, se valitettavasti myös valitsee itselleen maailmanhenkisen johtajan, joka sitten saarnaa seurakunnan korvasyyhyyn (Hepr. 2:3, 2. Tim. 4:3).

1. Kor. 2:12-14. Mutta me (Jumalan tarjoaman pelastuksen vastaanottaneet) emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille. Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla. Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän (pelastumaton) ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.

Gal. 1:11-12. Teen teille selväksi, veljet, että minun (Paavalin) julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. (Pelastumaton johtaja ei halua seurakuntaansa Raamatun mukaista opetusta, sillä se ei ole hänen mielensä mukaista.) Enhän minä (Paavali) ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle.

2. Tim. 2:24-26. Herran palvelija ei saa riidellä, vaan hänen on oltava ystävällinen kaikille, taitava opettamaan ja kärsivällinen, niin että hän lempeästi ojentaa vastustelevia. (Jumalaton herran palvelija on lempeä vain samalla tavalla harhassa olevia kohtaan.) Ehkäpä Jumala antaa heidän mielensä muuttua, niin että he tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät Paholaisen ansasta, johon tämä on heidät vanginnut pakottaakseen heidät tahtoonsa. (Sellainen Herran palvelija, joka ei pyri noudattamaan kaikessa Raamatun sanaa, on itse paholaisen ansassa eikä hänellä siten ole mahdollisuuksia saada muitakaan pois paholaisen ansasta.)

Kol. 3:16. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.

1. Kor. 2:1-2. Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.

Hepr. 2:3. Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti? (Seurakunnan johtajat joutuvat kerran tekemään Jumalalle tiliä itsestään, kaikista puheistaan ja vielä jokaisesta seurakuntansa jäsenestä, Room. 14:12, Matt. 12:36, Hepr. 13:17.) Ne, jotka kuulivat hänen (Jeesuksen) julistuksensa, ovat sen todistuksellaan vahvistaneet ja välittäneet meille, (Apostolit kuulivat Jeesuksen opetukset ja me voimme lukea ne Raamatusta.)

2. Tim. 4:3. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee.

Apt. 2:43. Pelko levisi ihmisten keskuuteen (seurakunnan keskuudessa), ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja.

Ennen kuin Jumalan kunnioitus, "pelko", voi levitä pelastumattomien ihmisten keskuuteen, sen on ensin vallattava kristillinen seurakunta (vuoden 1933/38 käännös). Turha meidän on rukoilla herätystä seurakuntaan, ellemme itse ole valmiita tekemään työtä herätyksen eteen. Ei Jumala synnytä lapsiaan sellaiseen seurakuntaan, joka jättää Hänen lapsensa heitteille kuolemaan ilman "sanan maitoa" (1. Piet. 2:1-5).

Apt. 2:41-43, vuoden 1933/38 käännös. Jotka nyt ottivat hänen (Pietarin) sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he (pelastuneet) pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja (heille) jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta.

1. Piet. 2:1-5. Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te "maistaneet Herran hyvyyttä". Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden.

Kirjoitusten (Vanha testamentti) ja apostolien opetuksen (Uusi testamentti) noudattaminen sai aikaan myös sen, että Jumala vahvisti sanansa tunnusmerkeillä. Aidot tunnusmerkit seuraavat oikeaa opetusta, ei toisin päin (Apt. 14:3). Joka mainostaa itseään tunnusmerkeillä, on varmasti väärä profeetta ja harhaopettaja. Seurakuntalaisten olisi ehdottomasti opeteltava sekä oikeat Raamatun kirjoitukset että se, millä tavalla Jumalan voima ilmenee (Mark. 12:24). Sillä väärää opetustakin voivat seurata tunnusmerkit, esim. jotain kielillä puhumisen kaltaista, näennäisiä parantumisia, kaatumisia voiman vaikutuksesta, ym. Puheen palavuus ei ole merkki Hengen läsnäolosta, vaan puheen sisältö. Erään amerikkalaisen "voimaevankelistan" puhemuistion marginaalissa luki: "Korota ääntäsi, sillä perustelut ovat heikot."

Apt. 14:3. Siitä (vastustuksesta) huolimatta apostolit viipyivät kaupungissa pitkähkön aikaa. He puhuivat rohkeasti, turvaten Herraan, ja Herra vahvisti armonsa sanan tunnusteoin ja ihmein, jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta. (Jumalan sana ei ole armon-sanaa, valtavista ihmeistäkään huolimatta, ellei se sisällä sanomaa Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemasta meidän syntiemme vuoksi.)

Mark. 12:24. Jeesus vastasi heille (saddukeuksille, "papistolle"): "Te kuljette eksyksissä, ja mistä syystä? Koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. (Ihminen, joka ei pyydä Jumalalta, että Jumala itse kirkastaisi oman sanansa, turvautuu helposti omaan ihmisviisauteensa ja menee harhaan, Jaak. 3:13-15. Kun Pyhä Henki kirkastaa Jumalan sanaa, Hän tekee sen aina korottamalla Jeesuksen Kristuksen sovitustyötä ristillä.)

Apt. 2:44-45. Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi.

Alkuteksti mukaan uskovat myivät omaisuuttaan vähitellen, aina kulloisenkin tarpeen mukaan. Pääasia ei ollut omaisuudesta luopuminen, vaan että kukaan ei kärsi puutetta.

Jumala piti Jerusalemin seurakunnasta huolta, vaikka Paavali sitä aluksi vainosikin (Apt. 7:3). Myöhemmin Paavali toimitti pakanaseurakunnissa keräyksen Jerusalemissa oleville uskoville (1. Kor. 16:1-2). Kun Jerusalem 40 vuotta myöhemmin juutalaiskapinan seurauksena hävitettiin ja ihmiset joko tapettiin tai myytiin orjiksi, ei kenenkään uskovan omaisuus tullut hänelle esteeksi kaupungista pois lähtemiselle. Perimätiedon mukaan seurakunta muisti Jeesuksen sanat (Luuk. 21:20-22) ja pakeni ennen Jerusalemin hävitystä Petraan.

Apt. 7:3. Mutta (Stefanoksen surmaamisen jälkeen) Saul tahtoi tuhota seurakunnan. Hän kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos ja toimitti heidät vankilaan.

1. Kor. 16:1-2. Kun keräätte varoja Jerusalemin pyhille, noudattakaa niitä ohjeita, jotka olen antanut Galatian seurakunnille: kunkin teistä on aina sapatin jälkeisenä päivänä pantava syrjään rahaa sen mukaan kuin hänellä on varaa, jottei keräystä pantaisi toimeen vasta kun olen tullut sinne.

Luuk. 21:20-22. "Kun te näette Jerusalemin olevan sotajoukkojen piirittämä, silloin tiedätte, että sen hävitys on lähellä. Silloin on kaikkien Juudeassa asuvien paettava vuorille. Niiden, jotka ovat kaupungissa, on lähdettävä sieltä, eikä maaseudulla olevien pidä tulla kaupunkiin. Sillä ne päivät ovat koston päiviä: kaikki, mitä on kirjoitettu, käy toteen. (Juutalaisten noustua kapinaan vuonna 70 jKr., Rooman legioonat piirittivät Jerusalemin. Juutalaiset kuitenkin löivät aluksi Rooman sotajoukon. Tässä vaiheessa kristityt jättivät Jerusalemin ja pakenivat Petraan. Myöhemmin Roomalaiset palasivat vahvemmilla joukoilla ja voittivat.)

Apt. 2:46. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin.

Jeesukseen messiaanaan uskovat kokoontuivat temppelissä. He eivät itse tehneet pesäeroa muista juutalaisista. Heitä pidettiin tässä vaiheessa vielä juutalaisuuden yhtenä lahkona. Myöhemminkin messiaaniset juutalaiset kokoontuivat synagogissa muiden juutalaisten kanssa aina siihen asti, kunnes synagogapalveluksen alkurukoukseen liitettiin kirous juutalaiskristittyjä kohtaan.

Kristityt kokoontuivat myös kodeissaan ja viettivät yhteistä ateriaa, "rakkausateriaa". Leivän murtaminen oli yhteisestä ateriasta erilleen erotettu osa, Jeesuksen asettama ehtoollinen (1. Kor. 11:26-29).

1. Kor. 11:26-29. Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion.

Apt. 2:47. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.

Jos seurakunta ei kunnioita Jumalan sanaa, ei Herra voi lisätä sinne vastasyntyneitä lapsiaan. Jos seurakunta Jumalan sanan sijasta keskittyy erilaisiin temppuihin saadakseen lisää jäseniä, se menettää niitä (Joh. 15:5).

Joh. 15:5. Ilman minua (Jeesusta Kristusta) te ette saa aikaan mitään.

Apt. 3:1. Pietari ja Johannes menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti (suitsutusuhrin aika).

DigiNovum kertoo seuraavaa;

Yhdeksäs hetki oli kello 15, temppelissä pidettävän iltapäivärukouksen tavanomainen aika. Jo kaukaisista ajoista lähtien temppelissä oli uhrattu aamuin ja illoin (2 Moos 29:38-39). Tuolloin pappi suitsutti siinä osassa temppeliä, jota sanottiin pyhäksi, ja hurskaat israelilaiset kokoontuivat mielellään sen ulkopuolelle rukoilemaan. (Vrt. Luuk 1:8-22.) Ensimmäiset kristityt osallistuivat edelleenkin synagoogan ja temppelin jumalanpalveluksiin.

2. Moos. 29:38-39. "Sinun tulee joka päivä uhrata alttarilla kaksi vuoden ikäistä urospuolista karitsaa. Uhraa toinen karitsa aamulla ja toinen iltahämärissä. (Jeesus kuoli ristillä Jumalan uhrikaritsana juuri samaan aikaan, kun uhrikaritsa temppelissä uhrattiin, Luuk. 23:44-46.)

Luuk. 1:8-10. Eräänä päivänä Sakarias (Johannes Kastajan isä) oli osastonsa vuorolla toimittamassa papin tehtäviä Jumalan edessä. Palvelustoimia tavan mukaan arvottaessa tuli hänen tehtäväkseen mennä Herran temppeliin toimittamaan suitsutusuhri. Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella ja rukoili.

Kansa kokoontui temppeliin rukoilemaan juuri aamu- ja iltasuitsutusuhrin toimittamisen aikana, koska ihmiset ajattelivat, että suitsutusuhrin savu vie heidänkin rukouksensa taivaaseen (2. Moos. 30:6-8). Jeesus oli ilmeisesti ollut paikalla katsomassa, kun kaksi henkilöä oli erottautunut tällaisesta rukoilevasta joukosta erilleen (Luuk. 18:9-14). Fariseus erottautui siksi, ettei hän itse olisi saastunut muista ja publikaani siksi, ettei hän olisi saastuttanut muita.

2. Moos. 30:6-8. Aseta suitsutusalttari liitonarkkua ja sen kansilevyä suojaavan väliverhon etupuolelle, pyhäkköteltan sen osan eteen, jossa sinä saat kohdata minut. Tällä alttarilla Aaron polttakoon hyväntuoksuisia suitsukkeita. Niitä hän polttakoon joka aamu pannessaan lamppuja kuntoon, ja samoin iltahämärissä nostaessaan lamput paikoilleen palamaan. Näin on Herran edessä aina uhrattava suitsutusuhri sukupolvesta toiseen.

Luuk. 18:9-14. Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen: "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' (Fariseus kiitti Jumalaa. Hän olikin mallikelpoinen kansalainen. Hänelle oli muodostunut jo oma vakituinen paikkakin, jossa hän rukoili.) Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' (Publikaani, joka oli julkijumalaton, rukoili; Anna tuon uhrin olla minunkin puolestani.) "Minä sanon teille: hän (publikaani) lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen (fariseus) ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." (Raimo Rahnasto kertoi nettiopetuksessaan nykyajan fariseuksesta, joka alensi itsensä ollakseen korotettujen joukossa. Kokouksessa Raimon vieressä istunut mies valitti, kuinka syntinen hän on. Kun Raimo oli siihen tokaissut, että niin oletkin, mies oli loukkaantunut sydänjuuriaan myöten. Näin pinnallista meidän synnintuntomme voi olla.)

Apt. 3:2. Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä.

"Kaunisportti" oli itäinen portti, joka johti naisten esipihasta ulompaan pakanoiden esipihaan. Jeesus oli ollut usein temppelissä, mutta Hän ei ollut parantanut tätä rampaa miestä. Miksi ei? Siksi, että Jumalan tekojen piti tulla vasta nyt opetuslasten kautta julki (Joh. 9:1-4). Vasta nyt oli tämän ramman aika parantua ja tuottaa Jumalalle kunniaa.

Joh. 9:1-4. Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?" Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. (Kristitty toteuttaa Jumalan hänelle ennalta valmistamia tekoja, Ef. 2:10.)

Apt. 3:3-5. Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua. Pietari loi katseensa häneen, samoin Johannes, ja Pietari sanoi: "Katso meihin." Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin.

Rampa teki aloitteen pyytäessään almua. Jumala oli ilmeisesti johtanut asiat siten, että apostoleilla ei ollut rahaa mukanaan.

DigiNovum kertoo seuraavaa;

Apostolien vastaus "katso meihin" oli kerjäläiselle odottamaton. He olivat varmasti nähneet kerjäläisen ennenkin, käviväthän he usein temppelissä. Nyt he katsoivat kerjäläiseen aivan uudella tavalla. He kokivat, että elävä Kristus halusi toimia heidän välityksellään ja tehdä miehen terveeksi. "Katsoivat kerjäläiseen kiinteästi (atenidzè)", katsoivat jännittyneinä ja tarkkaavaisina.

Apt. 3:6-8. Mutta Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele." Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa.

Pietari ei pakottanut miestä nousemaan vaan auttoi hänet ylös, joten miehellä oli itselläänkin uskoa sen verran, että hän yritti nousta. Tämän yrityksen aikana Jumala vahvisti hänen jalkansa ja teki aivoihin kävelyyn tarvittavat hermoradat. Mies oli selvästikin evankeliumista tietoinen, sillä hän ylisti Jumalaa.

Kuitenkaan kaikki eivät parane (2. Tim. 4:20) tai edes halua parantua. Esim. Erik Ewalds kertoi itsestään seuraavaa;

Erik sai sydänoireita ollessaan nuori pappi. Hänet määrättiin viikoksi lepoon ja hän joutui sairaalaan. Yöllä Jeesus tuli hänen vuoteensa viereen ja kysyi: "Erik, haluatko tulla terveeksi?" Eerik kauhistui. Terveenä hän joutuisi tekemään uran ja hän pelkäsi epäonnistuvansa (vaativan isänsä silmissä). Sairaalta kukaan ei vaatisi mitään. Erik vastasi: "En halua." Jeesus tuli seuraavana yönä ja kysyi: "Erik, haluatko tulla terveeksi?" Erik oli miettinyt asiaa ja hän vastasi: "Minä harkitsen." Jeesus tuli vielä kolmantena yönä ja kysyi: "Erik, haluatko tulla terveeksi?" Erik vastasi: "Sinä voitit." Sydänoireet paranivat. Erik kertoi arvostavansa tämän jälkeen myös Jumalan sinnikkyyttä.

2. Tim. 4:20. Erastos jäi Korinttiin. Trofimoksen, joka oli sairaana, jätin Miletokseen.

Kerrotaan, että paavin luo Vatikaaniin tuli vieras, jolle paavi esitteli Vatikaanin aarteita. Paavi sanoi vieraalleen, että enää emme voi sanoa niin kuin Pietari: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole." Vieras oli siihen vastannut, että "emme myöskään voi sanoa, nouse ja kävele." Rikkauteensa luottavalla ei ole mitään todellista annettavaa muille (Ilm. 3:17-18).

Ilm. 3:17-18. "Sinä (Laodikean seurakunta) kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Annan sinulle neuvon: osta minulta (Jumalalta) tulessa puhdistettua kultaa (Jumalan sana), niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi (Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä valkaisu), niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet (omien syntien näkeminen ja tunnustaminen).

Jollekin voi tulla mieleen, että kyllähän tuollainen parantamisihme Pietarilta ja Johannekselta onnistui, mutta minä olen vain tavallinen kristitty. Tällainen kristitty ei vielä riittävästi tunne Jumalan suuruutta, ei oikeastaan edes omaa pienuuttaan eikä sitä, että Jumala on juuri heikoissa väkevä (1. Kor. 1:27, 2. Kor. 12:9-10).

1. Kor. 1:27. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta."

2. Kor. 12:9-10. Mutta hän (Herra) on vastannut minulle (Paavalille): "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.

Mitä me kristityt voimme tehdä sairaiden puolesta?

- Rukoilla voi jokainen. Me emme voi käskeä Jumalaa. Sellainenkin harhaoppi on olemassa, jossa Jumalaa käsketään. Me voimme kyllä pyytää Jumalaa parantamaan. Voimme myös pyytää Jumalaa olemaan sairaan kanssa ja lohduttamaan häntä. Lopuksi voimme pyytää, että Jumalan tahto tapahtuisi. Rukouksen jälkeen meidän tehtävämme kristittyinä voi mahdollisesti vasta alkaa, sillä me emme saa jättää sairastavaa yksin.

Jaak. 5:16-18. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan (vanhurskas on se, joka turvaa Jeesuksen Kristuksen sovintovereen) rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. (Antti Laaton mukaan tämä kohta pitäisi suomentaa; "Vanhurskaan rukous voi paljon silloin kun se on vaikutettua", Jumalan Hengen vaikuttamaa.) Elia oli samanlainen ihminen kuin me. Hän rukoili hellittämättä, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen ja puoleen vuoteen. Ja kun hän taas rukoili, taivas antoi sateen ja maa tuotti jälleen hedelmää. (Kysymys ei koskaan ole siitä, mitä ihminen itse voi tai mihin ihminen kykenee.)

- Seurakunnan vanhimmat voivat voidella sairaan öljyllä (Jaak. 5:13-15).

Jaak. 5:13-15. Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.

- Se, jolle Jumala on antanut parantamisen armolahjan, voi rukoilla sairaan puolesta. Parantamisen armolahjaan liittyy aika usein tiedon sanojen armolahja. Aikoinaan Amerikassa vaikuttanut Kathryn Cullman ja Suomessa vaikuttanut Ulla-Christina Sjöman sanoivat lähes samoilla sanoilla seuraavan; Heille ongelma eivät olleet ne, jotka kokouksessa paranivat. Niistä Jumala oli puhunut heille etukäteen. Ongelmana oli se, mitä sanoa niille, joista Jumala ei ollut puhunut (2. Kun. 4:27).

2. Kun. 4:27. Mutta kun hän (Sunemilainen nainen, jonka poika oli kuollut) tuli vuorelle Jumalan miehen (Elisan) luo, hän lyyhistyi maahan ja syleili hänen jalkojaan. Gehasi (Elisan palvelija) tuli siihen ja aikoi työntää naisen pois, mutta Jumalan mies sanoi: "Anna hänen olla. Hän on murheissaan, mutta Herra on salannut minulta hänen surunsa eikä ole kertonut siitä minulle."

Apt. 3:9-10. Kaikki näkivät, kuinka hän (rampa) käveli ja ylisti Jumalaa. He tunsivat hänet samaksi mieheksi, joka oli istunut Kauniillaportilla kerjäämässä, ja olivat hämmästyksestä suunniltaan sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut.

Syntymästään saakka rammalla, joka ei koskaan ole kävellyt, ovat kaikki jalkalihakset surkastuneet. Ne ovat kuin tikut, pelkkää luuta ja nahkaa. Ihmiset olivat nähneet tämän. Nyt tämä mies käveli omilla jalkalihaksillaan, mikä on mahdollista vain Jumalan luomistyön tuloksena. Meille kristityille tämän ei pitäisi olla ihme, sillä maailmankin Jumala loi kaikkine kasveineen ja eläimineen sekä ihmisen kuudessa päivässä (1. Moos. 1:1-31).

1. Moos. 1:20-23. Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla." Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä. Hän siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä." Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä. (Tämä lause, "Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä", on heprean kieliopin mukaan yksiselitteisesti 24 tunnin aika. Muunlainen tulkinta on seurausta joko ihmisen epäuskosta tai siitä, että hänet on johdettu harhaan.)

Darvinistinen kehitysoppi on merkittävä osa siitä lopun ajan eksytyksestä, jonka Raamattu on ilmoittanut tulevaksi (2. Tess. 2:9-13). Kehitysopin tarinoilla pyritään Jumalan hyvä luomistyö muuttamaan sellaiseksi, että se olisi tapahtunut miljoonien vuosien ajan jatkuneena heikoimpien yksilöiden tappamisena. Kehitysopissa ihminen ei enää ole Jumalan kuva, vaan apinan kuva.

2. Tess. 2:9-13. Vääryyden ihminen tulee Saatanan vaikutuksesta suurella voimalla, tehden petollisia tunnustekoja ja ihmeitä. Hänen vääryytensä pettää ne, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ole rakastaneet totuutta, joka olisi pelastanut heidät. (Jumalan sanaa, joka kertoo Jeesuksesta syntiemme sovittajana.) Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen (Jeesukseen, Joh. 14:6.) vaan ovat valinneet vääryyden. Mutta teidän vuoksenne meillä on täysi syy aina kiittää Jumalaa, te Herralle rakkaat veljemme. Jumala on valinnut teidät ensimmäisinä pelastumaan, kun Henki pyhittää teidät ja te uskotte totuuteen. (Kun me uskomme Jeesuksen, Jumala valitsee meidät pelastukseen, antaa meille Pyhän henkensä ja pyhittää meidät.)