Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Pietarin puhe Jumalan tekemän ihmeen jälkeen

Ramman parantuminen tapahtui ennen Jeesuksesta Kristuksesta kertovaa evankelioivaa puhetta. Jumala ajatteli kokonaisuutta tehdessään ihmeen Pietarin ja Johanneksen välityksellä (Apt. 3:6).

Apt. 3:6. Mutta Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. (Pietarilla oli Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen ja Jumalan lahjoittama Pyhä Henki, joka ohjasi Pietaria.) Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele." (Hengen vaikutuksesta Pietari kykeni uskossa sanomaan; nouse ja kävele.)

Apt. 3:11-12. Mies (joka oli ollut rampa, mutta joka oli parantunut Jeesuksen Kristuksen nimessä, tai paremminkin, jonka Jeesus Kristus oli parantanut) pysytteli yhä Pietarin ja Johanneksen seurassa, ja kaikki riensivät ihmeissään heidän luokseen niin sanottuun Salomon pylväikköön. Tämän nähdessään Pietari alkoi puhua kansalle:

Sanoma ramman parantumisesta levisi nopeasti ja kaikki tulivat sitä ihmettä katsomaan. Pietari sekä selitti ihmisille tilanteen että käytti tilanteen hyväksi levittääkseen evankeliumin sanomaa (Kol. 4:3-6).

Kol. 4:3-6. Rukoilkaa samalla meidänkin puolestamme, jotta Jumala avaisi meille oven sanansa julistamiseen (vaikuttaisi oikean hetken ja paikan julistamiselle) ja me saisimme puhua Kristuksen salaisuudesta (Kristuksesta ristiinnaulittuna ja syntien sovittajana), jonka vuoksi juuri olen vankinakin. Kunpa voisin tehdä sitä tunnetuksi ja puhua niin kuin minun pitäisi! Suhtautukaa viisaasti ulkopuolisiin, käyttäkää sopivaa hetkeä hyväksenne. Puhukaa aina ystävällisesti, kuitenkin sananne suolalla höystäen (ei mitä tahansa sanaa, vaan Kristus ristiinnaulittuna ja syntien sovittaja). Teidän on tiedettävä, miten kullekin vastaatte. (Tulosta tulee, kun Pyhä Henki saa ohjata puheita ja tekoja.)

Apt. 3:12-13. (Pietarin puhetta) "Israelilaiset, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä, aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet tämän miehen kävelemään? Ei -

Pietari antoi kaiken kunnian tapahtuneesta Jeesukselle Kristukselle, Apt. 3:16. Hän ei lähtenyt omimaan edes osittaista kunniaa itselleen, niin kuin jotkut tämän päivän julistajat tekevät kun he sanovat: "En minä itse mitään, vaan Jumalan Henki minun kauttani." Minun kauttani! - Heidän ajatuksensa on se, että voima on kyllä Jumalan mutta että oman hurskauteni tai Jumalalle luovuttautumiseni takia Jumala minua käyttää (Kol. 2:23, Luuk. 17:10). Hurskaus, tai vanhurskaus, on meille lahjaksi annettua Jeesuksen Kristuksen vanhurskautta, jonka Jumala pukee jokaisen sellaisen ylle, joka ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen syntiensä sovittajaksi (Room. 3:22-25, 1. Kor. 4:7). Kukaan ei omissa voimissaan kykene antautumaan Jumalan käyttöön, sillä ihmisen oma vanha luonto on pysyvässä sodassa Jumalaa vastaan (Room. 7:15 - 16:1, Gal. 5:16-17). Kun Jumala jakaa omilleen armolahjoja, Hän ei katso ihmisen hurskauden määrää vaan seurakunnan tarvetta (1. Kor. 12:7-9). Siksi mekin, omasta mielestämme hurskaat mutta sydämessämme ylpeät, voimme saada Jumalan armolahjoja. Meitä, syntisiä ja kelvottomia, Jumala rakastaa ja käyttää tuottaakseen nimelleen kunniaa.

Kol. 2:23. Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.

Luuk. 17:10. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: 'Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.' (Emme me tee edes sitä, mitä pitäisi. Ja jos hyviä tekojamme ei huomata, tai jos tekojamme moititaan, me loukkaannumme.)

Room. 3:22-25. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi.

1. Kor. 4:7. Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi? (Maailmallinen erikoisasema on katoavaa ja se houkuttelee meitä syntiin ja pois Jumalan armosta. Jumalan antama erikoisasema on annettu muiden palvelemiseksi. Erikoisasemassa kestää ylpistymättä vain tuntemalla oman heikkoutensa ja jatkuvalla turvautumisella Jeesuksen Kristuksen sovintovereen.)

Room. 7:15 - 16:1. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. (Paavali oli jo niin pitkälle edennyt oikean hengellisyyden tiellä, että hän havaitsi, ettei omissa voimissaan kyennyt tekemään Jumalalle kelpaavia tekoja.) Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. (Vanha luonto ihmisessä on tällainen uudestisyntymisen jälkeenkin hamaan ruumiilliseen kuolemaan asti.) Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. (Vanhaa luontoa ei voi erottaa synnistä, siksi vanha luonto on joka päivä pidettävä Jeesuksen kanssa ristillä, Gal. 5:24. ) Sisimmässäni (sisällisen ihmiseni puolesta) minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa (palvelen mielellä) Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. (Paavali vastaa itse omaan kysymykseensä, ”kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista”, että taistelu oman sisimmän hallinnasta jatkuu aina ruumiilliseen kuolemaan asti. Gal. 5:16-17 kohdassa Paavali vielä selventää tätä asiaa.) Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.

Gal. 5:16-17. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte.

1. Kor. 12:7-9. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan,

Apt. 3:13-15. (Pietarin puhetta) Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, meidän isiemme Jumala, on korottanut kirkkauteen palvelijansa (Poikansa) Jeesuksen, hänet, jonka te luovutitte tuomittavaksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, vaikka Pilatus oli päättänyt vapauttaa hänet. Hänet te kielsitte, pyhän ja vanhurskaan, ja pyysitte vapaaksi murhamiehen. Te surmasitte elämän ruhtinaan! Mutta Jumala herätti hänet kuolleista; me olemme sen todistajia.

Vuoden 1992 raamatunkäännöksessä on muutettu ”Poika” palvelijaksi. Vuoden 1933/38 käännöksessä se on vielä oikein, vaikka alkuteksti sisältääkin molemmat merkitykset. Jeesus on Jumalan Poika, mutta Hän luopui ihmiseksi syntyessään tästä arvosta ja eli ihmisenä palvellen Jumalaa. Ylösnousemuksessa Hän sai / otti valtansa kaikkivaltiaana takaisin (Hepr. 2:7-9, Sananl. 30:4).

Hepr. 2:7-9. Lyhyeksi aikaa sinä asetit hänet (Jeesuksen) enkeleitä alemmaksi, mutta sitten seppelöit hänet kirkkaudella ja kunnialla, panit kaiken hänen valtansa alle. Jumala siis antoi ihmisen valtaan kaiken, hän ei jättänyt mitään tälle alistamatta. Vielä tosin emme voi havaita, että kaikki olisi hänen vallassaan. Sen kuitenkin näemme, että tuo "lyhyeksi aikaa enkeleitä alemmaksi asetettu", Jeesus, on kuoleman tuskat kärsittyään "seppelöity kirkkaudella ja kunnialla". Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta.

Sananl. 30:4. Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä? Kuka on koonnut käsiinsä tuulen? Kuka viittansa sisään kietonut vedet? Kuka pannut paikoilleen maan ääret? Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi? Sinä tiedät kyllä. (Jo sananlaskuissa puhutaan Jumalasta ja Jumalan Pojasta.)

Samalla tavalla kuin puheessaan helluntaina, Pietari aloittaa sanomalla kuulijoilleen, että nämä ovat syntisiä. Vaikka kuulijat eivät olleetkaan mukana siinä joukossa, joka oli tuominnut Jeesuksen ristille, Pietari sanoo heitä murhaajiksi. Seuraavista syistä;

- Kaikki Vanhan testamentin kirjoitukset todistavat siitä, että Jeesus Kristus on Messias (Luuk. 24:25-27). Nämä Jerusalemin temppelissä olevat juutalaiset tunsivat kirjoitukset, joten he eivät voineet millään puolustaa välinpitämättömyyttään Jeesuksen ristiinnaulitsemisen suhteen.

Luuk. 24:25-27. Silloin Jeesus sanoi heille (Emmauksen tien kulkijoille): "Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa." Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

- He eivät olleet tehneet parannusta, vaikka Jeesus Kristus oli opettanut heitä 3,5 vuoden ajan, tehnyt ihmetekoja ja osoittanut olevansa Messias (Joh. 2:23).

Joh. 2:23. Kun Jeesus oli pääsiäisjuhlan aikaan Jerusalemissa, monet uskoivat häneen nähdessään ne tunnusteot, jotka hän teki.

Kukaan nykyäänkään elävistä ihmisistä ei voi puolustaa välinpitämättömyyttään Jeesuksen Kristuksen suhteen (Room. 1:18-21). Syntisyys ei estä pääsyämme Jumalan luo, vaan se, jos emme usko Jeesukseen (Joh. 16:9, Joh. 5:21-23, 1. Joh. 2:23.).

Room. 1:18-21. Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

Joh. 16:9. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun (Jeesukseen),

Joh. 5:21-23. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo. Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt.

1. Joh. 2:23. Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.

Apt. 3:16. (Pietarin puhetta) Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette.

Jeesuksen nimeä ei voi erottaa Jeesuksesta itsestään. Siksi Jeesuksen nimessä on Jumalan voima ja se saadaan uskon kautta Jeesukseen (Hepr. 12:1-2, Fil. 2:9-11, Kol. 3:17).

Hepr. 12:1-2. … Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.

Fil. 2:9-11. 6. Sen tähden (koska Jeesus luopui jumaluudestaan ja suostui kärsimään kuoleman meidän sijaisenamme) Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra."

Kol. 3:17. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.

Kun Ihminen käyttää Jeesuksen nimeä vastoin Jeesuksen omaa tahtoa, siinä ei ole mukana Jumalan voimaa (Ap. t. 19:13-16).

Ap. t. 19:13-16. Myös jotkut kiertelevät juutalaiset henkienmanaajat alkoivat loitsiessaan lausua Herran Jeesuksen nimeä. Karkottaessaan sairaista pahoja henkiä he sanoivat: "Minä vannotan teitä sen Jeesuksen nimessä, jota Paavali julistaa." Näin tekivät myös juutalaisen ylipapin Skeuaksen seitsemän poikaa, mutta paha henki vastasi heille: "Jeesuksen minä tunnen ja Paavalinkin tiedän, mutta keitä te olette?" Ja mies, jossa paha henki oli, ryntäsi heidän kimppuunsa, nujersi heidät kaikki ja runteli heitä niin, että heidän oli alasti ja verissä päin paettava talosta.

Apt. 3:17-18. (Pietarin puhetta) "Minä kyllä tiedän, veljet, että te niin kuin hallitusmiehennekin teitte tietämättömyyttänne sen, minkä teitte. Mutta sillä tavoin Jumala pani täytäntöön sen, minkä hän ennalta oli ilmoittanut kaikkien profeettojen suulla: hänen Voideltunsa (Jeesuksen Kristuksen) tuli kärsiä ja kuolla.

Jumalan ennakkoon ilmoittama suunnitelma kadotetun ihmisen pelastamiseksi toteutui, vaikka ihmiset sitä vastustivatkin (1. Kor. 2:7-8, Joh. 13:2).

1. Kor. 2:7-8. Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, (evankeliumia Jeesuksen ristinkuolemasta meidän sijaisenamme) jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme. Sitä ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut, sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa.

Joh. 13:2. He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen.

Apt. 3:19-20. (Pietarin puhetta) Katukaa siis syntejänne (tehkää parannus), jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää,

Jumalan lupaus syntien pois pyyhkimisestä koskee vain niitä, jotka kääntyvät Jeesuksen puoleen syntinsä tunnustaen (Apt. 10:43). Tärkeintä on kääntyä Jeesuksen puoleen. Eikä minkä tahansa Jeesuksen, vaan sen ristiinnaulitun Jeesuksen puoleen, jota Raamattu meille julistaa. Jeesuksen yhteydessä Pyhä Henki kirkastaa meille syntimme, niin että voimme katua niitä oikeasti (Luuk. 11:4).

Apt. 10:43. Hänestä (Jeesuksesta) kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi."

Luuk. 11:4. Anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen." (Voiman ja halun antaa anteeksi vihollisillemme me saamme vasta Jeesuksen Kristuksen yhteydessä.)

Apt. 3:20. (Pietarin puhetta) jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun.

Tässä on sanottu kaksi tärkeää asiaa.

- "Lähettäisi Jeesuksen teille." Tässä viitataan Jeesuksen paluuseen. Virvoituksen ajat Jeesuksen tullessa takaisin noutamaan omiaan taivaalliseen hääjuhlaan, tulevat vain niille, jotka ovat Jeesuksen omia, niille jotka ovat uudestisyntyneet Jumalan lapsiksi.

- "Teille ennalta Jumalan valitsema voideltu, Messias." Kaikki ihmiset on kyllä kutsuttu tulemaan Jumalan valtakuntaan, mutta ne jotka hylkäävät Jeesuksen, jäävät valinnan ulkopuolelle.

Apt. 3:21. (Pietarin puhetta) "Taivas oli oleva hänen asuinsijansa siihen aikaan saakka, jolloin kaikki pannaan kohdalleen, niin kuin Jumala ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla.

Taivas oli Jeesuksen asuinsija siihen asti, kunnes Hän syntyi ihmiseksi. Jeesus sovitti ristinkuolemallaan ihmisen ja Jumalan välit kuntoon. Yhdenkään ihmisen, oli hän kuinka syntinen tahansa, ei tarvitsisi mennä paholaisen kanssa kadotukseen. Ehtona pelastumiselle on vain Jeesuksen ristinkuoleman hyväksyminen omalle kohdalleen.

Ylösnoustuaan kuolleista Jeesus palasi ylösnousemusruumiissa takaisin taivaaseen. Hän on kolmiyhteisenä Jumalana läsnä sekä seurakuntansa keskellä että jokaisen Häneen uskovan sydämessä.

Jeesus palaa takaisin hakemaan omansa taivaalliseen hääjuhlaan ja silloin on seurakunnan osalta, joka on karitsan morsian, kaikki asetettu kohdalleen (Ilm. 3:11-13).

Ilm. 3:11-13. "Minä tulen pian. Pidä kiinni siitä mitä sinulla on, ettei kukaan vie voitonseppelettäsi. Siitä, joka voittaa, minä teen pylvään Jumalani temppeliin, eikä hän joudu milloinkaan lähtemään sieltä. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta Jumalani luota, ja oman uuden nimeni. "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.

Apt. 3:22-23. (Pietarin puhetta) Mooses on sanonut: 'Herra, teidän Jumalanne, on veljienne joukosta nostava esiin profeetan, minun kaltaiseni. Kuulkaa häntä, tehkää kaikessa niin kuin hän teille sanoo. Jokainen, joka ei tätä profeettaa kuule, poistetaan kansansa parista ja tuhotaan.'

5. Moos. 18:15-19. "Herra, teidän Jumalanne, antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun (Mooseksen) kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella. … Herra sanoi silloin minulle: … minä annan heidän omien jälkeläistensä joukosta nousta profeetan, joka on sinun kaltaisesi; minä panen sanani hänen suuhunsa, ja profeetta puhuu kaiken, minkä minä hänen puhuttavakseen annan. Jos joku ei kuuntele niitä sanoja, jotka hän minun nimissäni puhuu, minä itse vaadin tilille sen miehen. (Kun Jeesus syntyi ihmiseksi, Hän oli myös tämä profeetta.)

DigiNovum kertoo seuraavaa:

Kristuksen hylkääminen on kohtalokasta. Niin tekevän tuomio on jo julistettu. "Kuulla" merkitsee tässä hänen (Jeesuksen) opetuksensa noudattamista, sillä hänellä on jumalallinen arvovalta. Se, joka ei tottele Kristusta, ei tottele Jumalaa. "Hävitetään (eksolethreuè)" esiintyy Ut:ssa ainoastaan tässä. Sana ilmaisee täydellistä tuhoamista.

Apt. 3:24. (Pietarin puhetta) Samoin ovat muut profeetat, niin Samuel kuin kaikki myöhemmätkin, kansalle puhuessaan myös ennustaneet näistä päivistä.

DigiNovum kertoo seuraavaa:

Mooseksen jälkeiset profeetat lasketaan Samuelin ajoista lähtien. Tämä itse oli suuri profeetta, joka perusti profeettakoulun. Hän voiteli Daavidin kuninkaaksi ja kertoi, miten hänen valtakuntansa perustettaisiin. Daavidille annetut lupaukset täyttyivät lopullisesti Jeesuksessa.

Apt. 3:25. (Pietarin puhetta) Te olette profeettojen lapsia, te olette perineet sen liiton, jonka Jumala teki isienne kanssa sanoessaan Abrahamille: 'Sinun jälkeläisesi kautta tulee siunaus kaikille sukukunnille maan päällä.'

1. Moos. 12:3. Minä (Herra) siunaan niitä, jotka siunaavat sinua (Abrahamia), ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille." (Tämä siunaus toteutui Jeesuksessa Kristuksessa.)

Pietari ei tässä viittaa siihen lakiliittoon, jonka Jumala teki Mooseksen kautta Siinailla, vaan aikaisempaan liittoon Abrahamin kanssa. Lakiliitto velvoitti molempia osapuolia. Jumalan liitto Abrahamin kanssa oli lupauksen liitto joka velvoitti vain Jumalaa. Puhuessaan yhdestä tietystä Abrahamin jälkeläisestä, Jumala tarkoittaa Jeesusta Kristusta.

Jumalan siunaus saadaan ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa, sillä ilman Jeesuksen Kristuksen sovintoveren suojaa ihminen on matkalla kadotukseen.

Apt. 3:26. (Pietarin puhetta) Teitä varten ennen muita Jumala on nostanut kuolleista palvelijansa (Poikansa). Hänet Jumala on lähettänyt siunaamaan teitä kaikkia, kun käännytte pois pahuudestanne."

Mekin saamme Jumalan siunauksen, kun käännymme pois pahuudestamme. Jumalan siunaus saadaan vain Jeesuksessa Kristuksessa. Tässä tulemme erittäin tärkeään kristilliseen totuuteen, joka ohitetaan helposti.

Nimittäin, yksikään ihminen ei itse kykene kääntymään pois pahuudestaan. Hän kyllä kykenee vaimentamaan tekojaan ja voi jopa kieltäytyä ajattelemasta pahaa muista ihmisistä, mutta perusluonnettaan, joka on sodassa Jumalaa vastaan, hän ei kykene muuttamaan (Room. 8:7-8). Hän ei ota todesta sitä Jumalan sanaa, että ei ole yhden yhtäkään, joka hyvää tekisi (Room. 3:10-12). Tällainen ihminen jopa vertaa itseään muihin kristittyihin ja toteaa olevansa parempi. Tämä on kuva uskonnollisesta ihmisestä, joka uudestisyntymättömänä on matkalla kadotukseen.

Room. 8:7-8. Lihan (ihmisen vanhan luonnon) pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikaan alistua. Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaisesti, eivät voi olla Jumalalle mieleen.

Room. 3:10-12. Onhan kirjoitettu: Ei ole yhtäkään vanhurskasta, ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.

Uudestisyntyminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämän tärkein asia. Isä Jumala vetää meitä Poikansa Jeesuksen ristin luo, että saisimme syntimme anteeksi ja pelastuisimme. Tultuamme Jeesuksen luo sellaisina kuin olemme, eli pahoina, Hänen sovintoverensä antaa meille rohkeuden kääntyä Hänen puoleensa ja ottaa vastaan pelastus. Uudestisyntymisessä me saamme Jumala Pyhän Hengen, eli Jumalan itsensä sydämeemme. Vasta tämän jälkeen uusi luomus, voisi sanoa että Kristus meissä, alkaa saada valtaa vanhan luontomme yli. Varsinainen taistelu mielemme herruudesta alkaa vasta uudestisyntymisemme jälkeen. Toisessa kristityssä Jeesus Kristus saa muotoa enemmän kuin toisessa. Pelastusta emme menetä, ellemme käännä selkäämme Jeesuksen Kristuksen sovintoverelle.