Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Luottamus Jumalaan

Apt. 4:32-35. Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä. Apostolit todistivat voimallisesti Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja Jumalan armo oli heidän kaikkien osana runsain määrin. Kukaan ei kärsinyt puutetta. Ne, jotka omistivat tilan tai talon, myivät sen ja luovuttivat kauppasumman apostolien haltuun, ja näiltä jokainen sai rahaa tarpeensa mukaan.

”Jumalan armo oli kaikkien seurakunnassa olevien osana runsain määrin”, sillä seurakunnan johtajat todistivat Jeesuksesta. Jumalan armo on sidottu Jeesukseen Kristukseen (2. Piet. 1:2). Vain Hänen sovintovereensä turvautuva saa lahjaksi armon (Ef. 1:6-7, Ef. 2:8).

2. Piet. 1:2. Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa.

Ef. 1:6-7. Ylistetty olkoon hänen (Jumalan) armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa! Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden

Ef. 2:8. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.

Jumalan armo oli saanut uskovien sydämissä tilaa ”runsain määrin”, että toisista huolehtiminen tuli tärkeäksi (1. Tim. 1:14). Me jokainen tarvitsemme Jumalan armoa joka päivä syntisen luontomme vuoksi, josta syntiteot kumpuavat. Jumalan armo kasvattaa meitä vanhan luontomme kelvottomuuden tuntemiseen jotta oppisimme tuntemaan myös Jeesuksen Kristuksen sovintoveren riittävyyden (Tit. 2:11-13, 2. Piet. 3:18, Room. 5:20-21).

Omaisuutta myytiin tarpeen mukaan vähitellen sen mukaan, kuin Jumala sen ihmisten sydämissä vaikutti. Rahat tuotiin apostoleille, koska heihin luotettiin, olivathan heidät jo koeteltu vainoissa.

1. Tim. 1:14. Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan.

Tit. 2:11-13. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä.

2. Piet. 3:18. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen.

Room. 5:20-21. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. (Me uskallamme nähdä oman syntisyytemme vasta, jos luotamme Jeesuksen Kristuksen yhteydessä saatavaan armoon. Ellemme näe syntejämme, emme voi tunnistaa ja hylätä niitä.) Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan, niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden. (Vanhurskaus ja armo lahjoitetaan vain Jeesuksen Kristuksen yhteydessä, niille jotka uskovat Jumalan Sanaan.)

Raamatussa ei ihannoida aineellista köyhyyttä, vaan Jumalan sanan alla pitäytyvää nöyryyttä (Jes. 66:2, Job 1:1-3, Sananl. 10:22). Hepreassa sanat ”köyhä, nöyrä ja ahdistettu” tulevat samasta sanajuuresta.

Jes. 66:2, 5. Kaiken tämän on minun käteni tehnyt, niin nämä ovat syntyneet, sanoo Herra. Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa. … Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette arkoja minun sanani alla:

Job 1:1-3. Usin maassa eli mies, jonka nimi oli Job. Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa. … Job oli mahtavin mies idän mailla.

Sananl. 10:22. Herran siunaus menestyksen antaa (rikkaaksi tekee), omin voimin sitä ei lisätä.

Apt. 4:36-37. Myös Joosef, Kyproksesta kotoisin oleva leeviläinen, jota apostolit kutsuivat Barnabakseksi - nimi merkitsee: rohkaisija - myi omistamansa pellon ja toi rahat apostolien jaettavaksi.

Vasta kun ihminen on suostunut antamaan Jeesukselle Kristukselle riittävästi tilaa sydämessään, hän kykenee oikealla tavalla ottamaan muita huomioon. Hän alkaa vähitellen muuttua lihallisesta kristitystä sellaiseksi, joka sallii Jumalan Hengen ohjata itseään.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Ensimmäiset kristityt pitivät omaisuuttaan lahjana, joka oli annettu heille ja josta he saivat jakaa muille. He eivät voineet jättää uskonveljiään tai –sisariaan pulaan, jos heillä itsellään oli ylimääräistä. Mekin saamme omaksua asenteen, että kaikki on Jumalalta saatua. Kun annamme sitä eteenpäin, jaamme hänen omaisuuttaan emmekä omaamme.

Apt. 5:1-2. Muuan Ananias-niminen mies myi yhdessä vaimonsa Safiran kanssa maatilan, mutta pani vaimonsa tieten osan kauppahinnasta syrjään. Loput hän luovutti apostolien haltuun.

Ananias ja Safira eivät luottaneet Jumalan ajalliseen huolenpitoon, he turvasivat rahaan. Tämä synti ei yksinään kadottanut heitä. Heidät kadotti se, että he tekivät yhteisen päätöksen elää valheessa (Ef. 4:23-25, Kol. 3:9-10, Ilm. 22:14-15). He tavoittelivat seurakunnassa samaa arvostusta kuin mitä Barnabas mahdollisesti sai mutta valheellisin perustein. Heidän kolmas syntinsä oli itsensä korottaminen eli ylpeys (Room. 12:16).

Ef. 4:23-25. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää. Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä.

Kol. 3:9-10. Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.

Ilm. 22:14-15. "Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa (Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä): he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin. Ulkopuolelle jäävät koirat ja noidat, irstailijat, murhaajat ja epäjumalien palvelijat ja kaikki, jotka rakastavat valhetta ja noudattavat sitä. (Normaalisti tuomio niille, jotka haluavat elää tietoisessa valheessa, tulee vasta kuoleman jälkeen. Nyt Jumalan tuomio tuli Ananiakselle ja Safiralle jo heidän eläessään.)

Room. 12:16. Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle (tyytykää alhaisiin oloihin). Älkää olko omasta mielestänne viisaita.

Apt. 5:3-4. Silloin Pietari sanoi: "Ananias, miksi olet antanut sydämesi Saatanan valtaan? Miksi yritit pettää Pyhää Henkeä ja jättää maatilan hinnasta osan itsellesi? Tilahan oli sinun, kun et vielä ollut myynyt sitä, ja sinun olivat myös rahat, kun sen myit. Kuinka saatoit ryhtyä tällaiseen tekoon? Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle."

Pietarilla oli Jumalalta saatu tiedon sanojen armolahja ja henkien erottamisen armolahja (1. Kor. 12:7-11).

1. Kor. 12:7-11. Hän (Jumala) antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Ananiaksen ja Safiran synti ei ollut nuukuus tai se, että he pitivät osan rahasta itsellään, sillä päätös maan myymisestä ja lahjan suuruudesta oli heidän. He tekivät syntiä siinä, että valehtelivat Jumalalle ja muille uskoville ja esittivät olevansa anteliaampia kuin todellisuudessa olivat. Epärehellisyys, ahneus ja himo tuhoavat seurakuntaa sisältäpäin ja estävät Pyhän hengen toiminnan. Kaikki valehteleminen on väärin, mutta jos yritämme pettää Jumalaa ja hänen omiaan, emme voi olla Kristuksen todistajia.

Apt. 5:5. Nämä sanat kuullessaan Ananias lyyhistyi kuolleena maahan, ja kaikki, jotka olivat tätä kuulemassa, joutuivat kauhun valtaan.

Pietari ei rangaissut Ananiasta vaan Jumala. Me otamme helposti itsellemme oikeuden rangaista niitä, jotka mielestämme tekevät väärin (Luuk. 6:37, 1. Piet. 3:9-12). Se on suurta ylpeyttä, koska silloin me otamme tuomiovallan Jumalalta itsellemme. Joku voi ajatella, että onhan minulla oikeus sanoa totuus toisesta julki. Rakkaudeton totuuden puhumin on kuitenkin julmaa ylpeyttä. Väärintekijää voi kyllä varoittaa hänen väärästä tiestään. Myös väärintekijän kynsiin mahdollisesti joutuvaa tulee varoittaa väärintekijästä.

Luuk. 6:37. "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan.

1. Piet. 3:9-12. Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen. Sillä se, joka tahtoo rakastaa elämää ja haluaa nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahoista sanoista ja huulensa valhetta puhumasta. Kääntyköön hän pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät katsovat hurskaiden puoleen, hänen korvansa kuulevat heidän rukouksensa, mutta Herran kasvot kääntyvät pahantekijöitä vastaan.

Vastaava tilanne koettiin Israelin erämaavaelluksen aikana pian ilmestysmajan vihkimisen jälkeen, kun Aaronin pojat kuolivat tuodessaan vierasta tulta Jumalan ilmestysmajaan (3. Moos. 10:1-5).

3. Moos. 10:1-5. Aaronin pojat Nadab ja Abihu ottivat kumpikin tuliastiansa, sytyttivät niihin tulen, panivat niihin suitsuketta ja toivat näin Herran eteen tulta, jota ei ollut tehty hänen käskynsä mukaisesti. (He tekivät tahallisesti vastoin Jumalan sanaa. He eivät pitäneet Jumalaa pyhänä niin että olisivat noudattaneet Hänen sanaansa.) Silloin Herran luota lähti tuli, joka poltti heidät kuoliaaksi Herran edessä. Mooses sanoi Aaronille: "Tästä Herra puhui, kun hän sanoi: Niissä, jotka ovat minua lähellä, minun pyhyyteni tulee näkyviin, ja koko kansa saa oppia tuntemaan minun valtani ja voimani." Aaron ei saanut sanaakaan suustaan. Mooses kutsui luokseen Aaronin sedän Ussielin pojat Misaelin ja Elsafanin ja sanoi heille: "Menkää ja kantakaa sukulaisenne pyhäkön luota leirin ulkopuolelle." He menivät, tarttuivat heidän paitoihinsa ja kantoivat heidät leirin ulkopuolelle, kuten Mooses oli määrännyt.

Seurakuntalaiset ”joutuivat kauhun valtaan”. Meidänkin tulisi kunnioittaen pelätä Jumalaa ja pitää Häntä pyhänä. Me luulemme helposti, että Jumala ei rankaise synnistä, koska Hän ei näytä nykyisin toimivan vastaavalla tavalla. Ei Jumala alkuseurakunnan aikanakaan kovin usein puuttunut ulkopuolisten elämään, jotka Jumalaan nähden olivat kuolleessa tilassa.

Aaronin poikien tapauksessa Jumala sanoi; ” Niissä, jotka ovat minua lähellä, minun pyhyyteni tulee näkyviin.” Heijastammeko me Jumalan pyhyyttä oikealla tavalla? Jos heijastamme, Jumalan rakkaus, ilo, rauha ja siunaus lepäävät meidän yllämme (Jes. 8:13, 2. Kor. 13:11-13, Gal. 5:22-23, Ps. 23).

Jes. 8:13. Pitäkää te Herra Sebaot pyhänä, pelätkää vain häntä, vaviskaa hänen edessään.

2. Kor. 13:11-13. Lopuksi, veljet: iloitkaa, antakaa ojentaa itseänne, ottakaa kehotukseni vastaan, olkaa yksimielisiä ja eläkää rauhassa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. … Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!

Gal. 5:22-23. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Ps. 23:2-3. Hän (Herra) vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. (Varsinainen lepo on kuitenkin vasta edessäpäin.) Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä (vitsallaan ja sauvallaan) nimensä kunnian tähden.

Apt. 5:6-10. Nuoret miehet kietoivat Ananiaan ruumiin vaatteeseen, kantoivat hänet ulos ja hautasivat hänet. Kolmisen tuntia myöhemmin tuli Ananiaan vaimo sisään, tapahtuneesta mitään tietämättä. Pietari kysyi häneltä: "Sano minulle, tähänkö hintaan te maatilan myitte?" "Niin, juuri siihen hintaan", vastasi nainen. Silloin Pietari sanoi: "Kuinka te yksissä tuumin ryhdyitte koettelemaan Herran Henkeä? Kuuletko askelia oven takaa? Ne, jotka hautasivat miehesi, kantavat täältä myös sinut." Siinä samassa nainen kaatui kuolleena Pietarin jalkoihin. Nuoret miehet tulivat sisään ja näkivät naisen kuolleen. He veivät hänet pois ja hautasivat hänet miehensä viereen.

Pietari tiesi Jumalan Hengen vaikutuksesta, että Safiraa kohtaa sama tuomio kuin Ananiastakin.

Apt. 5:11. Kauhu valtasi koko seurakunnan ja kaikki jotka tästä kuulivat.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Jotkut pitävät Ananiaksen ja Safiran kuolemaa osoituksena Jumalan julmuudesta ja ihmettelevät, eikö Jumala olekaan anteeksiantava ja rakastava. Armo on totta mutta joskus se saa meidät unohtamaan Jumalan pyhyyden. Jumala ei ole muuttunut (Mal. 3:6). Hän vihaa syntiä yhtä paljon kuin ennenkin. Jumalan tapa tuomita Ananiaksen ja Safiran valhe herätti uskovissa pelkoa. He ymmärsivät, ettei Jumala pidä seurakunnan keskellä tapahtuvaa syntiä pienenä asiana.

Mal. 3:6. Minä, Herra, en muutu, ...

Kun Ananias ja Safira valitsivat tietoisesti valheessa elämisen totuudessa elämisen sijaan, he samalla tulivat valinneeksi Taivaallisen Isän tahdon tilalle valheen isän eli saatanan. Kaikki valehtelu on syntiä. Me jokainen valehtelemme ainakin silloin, kun emme pyri oikaisemaan kohtaamaamme vääryyttä vaan pysymme hiljaa. Tämä ei mielestäni kuitenkaan ole vielä valehtelun aktiivista harjoittamista. Tämäkin synti tulee tunnistaa, tunnustaa ja viedä Jeesuksen sovintoveren alle.

Tällaisten tapausten seurauksena alkuseurakunta pysyi pitempään puhtaana valehtelijoista ja niistä, jotka vääristelevät Jumalan sanaa. Tänä alkuseurakunnan aikana Jumala vaikutti kaikkien Uuden testamentin kirjoitusten syntymisen. Harhaoppisia kirjoituksia alkoi tulla vasta kymmeniä vuosia myöhemmin.