Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Missä ihmisiä siellä vaikeuksia

Apt. 6:1. Noihin aikoihin, opetuslasten joukon yhä kasvaessa, kreikkaa puhuvat alkoivat syyttää hepreankielisiä siitä, että heidän leskiään syrjittiin päivittäisiä avustuksia jaettaessa.

Seurakunta ja sen toiminta paisuivat niin, että apostolit eivät enää "riittäneet" joka paikkaan. Tämänkin vuoksi ongelmia alkoi ilmetä.

DigiNovum mainitsee seuraavaa:

Seurakunnassa koetut lukuisat siunaukset eivät suinkaan tehneet elämää ongelmattomaksi. »Hyvinäkin» aikoina syntyy vaikeuksia. Tällä kertaa ne eivät tulleet ulkopuolelta, vaan seurakunnan sisältä. Jerusalemin seurakunnassa oli kaksi ryhmää. "Hebrealaiset" olivat juutalaiskristittyjä, jotka puhuivat arameaa. Kreikkaa puhuvat "hellenistit" olivat lähtöisin mm. Egyptistä, Syyriasta ja Vähästä-Aasiasta. Hekin saattoivat olla syntyperältään juutalaisia, mutta he olivat asuneet »juutalaisten maan» ulkopuolella. Verbin aikamuoto sanoissa "syntyi nurinaa" osoittaa, ettei tyytymättömyys ollut vain hetkellistä, vaan että sitä oli jatkunut jo jonkin aikaa.

Yksikään ihminen, vaikka olisi Jumalan lapsi, ei pääse eroon vanhasta luonnostaan tämän maallisen elämänsä aikana. Me viemme myös vanhan luontomme mukanamme liittyessämme johonkin seurakuntaan. Kykenemme näkemään omat vajavuutemme ja syntimme vain siinä määrin, kun annamme Kristuksen saada Henkensä kautta muotoaan meissä (Gal. 4:19, Gal. 5:1-5). Vasta sen jälkeen me kykenemme edes jossain määrin armahtamaan muita vajavaisia (Hepr. 13:20-21).

Gal. 4:19. Rakkaat lapseni (Galatian seurakunnassa), teidän vuoksenne minun (Paavalin) on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä.

Gal. 5:1-5. Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joudu kiusaukseen. Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa.

Hepr. 13:20-21. Rauhan Jumala, joka ikuisen liiton uhriveren tähden on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen, meidän Herramme Jeesuksen, varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan, niin että voitte täyttää hänen tahtonsa. Sen, mikä on hänelle mieleen, hän itse tehköön meissä, hän ja Jeesus Kristus. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen.

Apt. 6:2-4. Silloin apostolit, ne kaksitoista (11 opetuslasta ja Juudaksen tilalle valittu Mattias), kutsuivat koolle koko opetuslasten joukon ja sanoivat: "Ei ole oikein, että me ruoan jakamisen tähden lyömme laimin Jumalan sanan. Valitkaa siis, veljet, keskuudestanne seitsemän hyvämaineista miestä, jotka ovat Hengen ja viisauden täyttämiä, niin me asetamme heidät tähän tehtävään. Silloin me voimme omistautua rukoukseen ja Jumalan sanan jakamiseen."

Ruokaa ja Jumalan sanaa, molempia tarvitaan ja vieläpä yhdessä. Jos kirkko muuttuu pelkästään yleishyödylliseksi laitokseksi eikä enää toteuta Raamatun mukaista Jumalan sanan jakamista, se on hengellisesti kuoleva kirkko. "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee." (5. Moos. 8:2-3, Matt. 4:3-4)

5. Moos. 8:2-3. Muistakaa, kuinka Herra neljänkymmenen vuoden aikana johdatti teitä (Israelilaisia) pitkällä matkallanne autiomaassa. Hän kuritti teitä ja pani teidät koetukselle saadakseen tietää, aiotteko todella noudattaa hänen käskyjään vai ette. Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo.

Matt. 4:3-4. Silloin kiusaaja tuli hänen (Jeesuksen) luokseen ja sanoi hänelle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi." Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'"

Mooses joutui Israelin erämaavaelluksen aikana samantyyppiseen tilanteeseen, jota hän ei yksinään kyennyt hallitsemaan. Ratkaisuksi ongelmaan Jumala antoi silloinkin lisää Hengellä täyttämiään työntekijöitä (4. Moos. 11:14-17).

4. Moos. 11:14-17. Minä (Mooses) en jaksa yksinäni johtaa tätä kansaa; taakka on minulle liian raskas. … Herra sanoi Moosekselle: "Kokoa Israelin vanhimmista seitsemänkymmentä miestä, joiden tiedät olevan arvossa pidettyjä kansan johtajia, ja tuo heidät minun luokseni pyhäkköteltan luo. He jääkööt sinne odottamaan sinun kanssasi. Minä laskeudun sinne puhumaan kanssasi ja siirrän sinusta heihin sitä henkeä, jonka olet saanut. (Vaikka Jumala siirsi Henkeä Mooseksesta muihin, ei Henki Mooseksessa tullut yhtään heikommaksi tai vähentynyt. Kannattaa huomata, että Jumala siirsi omaa Henkeään, Mooses ei sitä tehnyt.) Näin he voivat auttaa sinua huolehtimaan kansasta, eikä sinun enää tarvitse yksin kantaa koko taakkaa.

Apt. 6:5. Kaikki, jotka olivat koolla, pitivät tätä ehdotusta hyvänä. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, sekä Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo mm. seuraavaa:

Ruuanjakelun järjestäminen ei ollut vähäpätöinen tehtävä. Siihen valituilta miehiltä odotettiin paljon: heidän piti olla täynnä Henkeä ja viisautta, ja heidän täytyi nauttia seurakunnan luottamusta. Näitä ominaisuuksia seurakunnan vastuutehtäviin ja yhteiseen työhön valituilta odotetaan edelleen. Johtotehtävissä tarvitaan hengellistä kypsyyttä ja viisautta.

DigiNovum mainitsee mm. seuraavaa:

Seurakunnassa otettiin käyttöön uusi virka, ja seurakunta valitsi sen hoitajat. Apostolit eivät edes nimenneet ehdokkaita, vaan koko opetuslasten joukko sai vastuun. Tällaisia seurakuntapalvelijoita alettiin myöhemmin nimittää diakoneiksi. Tehtävään ei pitänyt valita muodollisen pätevyyden perusteella vaan valittavien tuli olla täynnä Pyhää Henkeä ja viisautta. Juuri nämä ominaisuudet ovat Jumalan seurakunnassa kaikkein tärkeimpiä. Kaiken tulee tapahtua Pyhän Hengen johdossa, siksi hengellisessä työssä palvelevien täytyy olla Hengellä täyttyneitä.

"Rukous" ja "sanan palvelus" kuuluvat yhteen. Rukous valmistaa tietä sanan palvelukselle.

Emme tiedä, miten valinta tapahtui. Kaikilla tässä mainituilla seitsemällä oli kreikankielinen nimi, ja se saattaa merkitä sitä, että heidät valittiin kreikankielisestä vähemmistöryhmästä, joka oli omasta mielestään tullut väärin kohdelluksi. Se ei kuitenkaan ole varmaa. Olihan Jeesuksen lähimmässä oppilasjoukossakin juutalaisia, joilla oli kreikkalainen nimi (Andreas ja Filippus). Seurakuntapalvelijoilla oli myöhemmin suuri merkitys, niin suuri, että seuraavissa luvuissa kerrotaan heistä eikä apostoleista, ensin Stefanuksesta ja sitten Filippuksesta. Stefanus näyttää olleen heistä huomattavin. Filippus sai myöhemmin julistaa evankeliumia Samariassa (Apt. 8:5 ss.). Hänet mainitaan myös Apt. 21:8 ss. Muita viittä ei enää tämän jälkeen mainita. Nikolauksen sanotaan olleen käännynnäinen. Jo Irenaeuksen aikana väitettiin, että hän oli nikolaiittain lahkon johtaja (Ilm. 2:15), mutta selviä todisteita tämän väitteen tueksi ei ole. On myös sanottu, että Nikolaus osoittautui näiden seitsemän joukossa »Juudakseksi».

Ap. t. 8:4-8. Ne, jotka näin olivat (Jerusalemin vainojen vuoksi) hajaantuneet, kulkivat seudulta toiselle ja levittivät evankeliumin sanaa. Filippos tuli Samarian pääkaupunkiin ja julisti sen väelle sanomaa Kristuksesta. Kun samarialaiset kuulivat, mitä hän puhui, ja näkivät ne tunnusteot, joita hän teki, he tulivat sankoin joukoin kuulemaan häntä. Monet vapautuivat saastaisista hengistä, jotka lähtivät heistä kovalla äänellä huutaen, ja monet halvaantuneet ja rammat paranivat. Kaupungin täytti ilo ja riemu. (Armolahjat toimivat seurakunnassa myös muiden kuin apostolien kautta.)

Ap. t. 21:7-9. Tyroksesta lähdettyämme purjehdimme Ptolemaikseen; sinne merimatkamme päättyi. Menimme tervehtimään veljiä ja viivyimme päivän heidän luonaan. Seuraavana päivänä lähdimme liikkeelle, ja niin tulimme Kesareaan. Siellä menimme evankelista Filippoksen luo ja majoituimme hänen kotiinsa. Hän oli yksi seitsemästä avustajasta, ja hänellä oli neljä naimatonta tytärtä, joilla oli profetoimisen lahja.

Ilm. 2:14-15. Mutta kaikkea en sinussa (Pergamonin seurakunta) hyväksy: Luonasi on sellaisia, jotka seuraavat Bileamin oppia, tuon miehen, joka opetti Balakille, miten virittää israelilaisille ansa ja vietellä heidät syömään epäjumalille uhrattua lihaa ja harjoittamaan siveettömyyttä. Heitä on sinunkin luonasi, noita jotka seuraavat nikolaiittojen opetusta.

Kannattaa huomata, että myös hepreankieliset valitsivat tehtävään miehet, jotka nimien perusteella olivat kreikkaa puhuvia. Jumalan Hengen annettiin vaikuttaa ja ongelmiin puututtiin oikealla tavalla ilman, että ne olisivat henkilöityneet tai että ne olisivat muuttuneet puoluepolitiikaksi (Fil. 2:2-5). Jumalan henki vaikuttaa seurakunnassa yleensä vain, Jos Hän saa vaikuttaa meissä yksilötasolla.

Fil. 2:2-5. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli. Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.

Apt. 6:6. Nämä tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo mm. seuraavaa:

Hengellisiin johtotehtäviin tulee suhtautua vastuuntuntoisesti. Alkuseurakunnassa valitut miehet asetettiin tehtäväänsä apostolien rukouksen ja kätten päällepanemisen kautta. Kätten päällepaneminen oli muinainen juutalainen tapa (katso 4. Moos. 27:23 ja 5. Moos. 34:9).

4. Moos. 27:22-23. Mooses teki niin kuin Herra oli käskenyt. Hän kutsui luokseen Joosuan, vei hänet pappi Eleasarin ja kansan eteen, pani kätensä hänen päälleen ja asetti hänet tehtäväänsä Herran antamien ohjeiden mukaisesti.

5. Moos. 34:9. Joosua, Nunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päälleen ja siunannut hänet. Israelilaiset tottelivat häntä ja tekivät niiden ohjeiden mukaisesti, jotka Herra oli Moosekselle antanut.

Kädet laitettiin seurakunnan työtehtävään siunattavan henkilön päälle. Paavali varoittaa mm. Timoteusta siitä, ettei tämä valitsisi seurakunnan tehtäviin ketään pelkästään omien mieltymystensä mukaan (1. Tim. 5:21-22).

1. Tim. 5:21-22. Jumalan, Kristuksen Jeesuksen ja valittujen enkelien edessä kehotan vakavasti sinua soveltamaan näitä ohjeita puolueettomasti, niin että et tee mitään omien mieltymystesi mukaan. Harkitse kätten päällepanemista tarkoin, jotta et joutuisi osalliseksi toisten synteihin. (Joka valitsee seurakunnan tehtävään epäkelvon henkilön, on Jumalan silmissä osallinen tämän seurakuntavirassaan tekemiin synteihin. Tämänkin vuoksi ihmettelen, kuka yleensä voi pelastua? Jumala voi pelastaa Kristuksen sovitustyöhön uskovan ihmisen vaikka tulen läpi, kuten 1. Kor. 3:11-16 kerrotaan.)

DigiNovum mainitsee seuraavaa:

Näin heidät asetettiin virkaansa. Kutsu pöytäpalvelijaksi oli kutsu Herran palvelijaksi. Kätten päällepaneminen oli siunauksen vertauskuva (Matt 19:13-15; 1 Moos 48:14-20).

Matt. 19:13-15. Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta." Hän pani kätensä heidän päälleen.

1. Moos. 48:14-20. Israel (Jaakob) ojensi oikean kätensä, mutta asetti sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä hän pani Manassen päälle; hän asetti siis kätensä ristikkäin. Mutta Manasse oli esikoinen. Ja Israel siunasi Joosefin sanoen: Jumala, jonka tahdon mukaisesti minun isäni Abraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on ollut minun paimeneni syntymästäni tähän päivään saakka, se enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta onnettomuudesta, siunatkoon näitä nuorukaisia. Heidän kauttaan säilyköön minun nimeni ja minun isieni Abrahamin ja Iisakin nimi. Lukuisat olkoot heidän jälkeläisensä maan päällä. … Ja hän siunasi heidät sinä päivänä sanoen: "Siunatessaan israelilaiset lausuvat teidän nimenne ja sanovat: 'Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen veroiseksi.'" Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle.

Joskus kuitenkin kuulee opetettavan, että Henkeä voisi siirtää toiselle kätten päällepanemisen kautta. Mielestäni Raamattu ei opeta tällaista. Jumalan Hengen antaminen toiselle ei ole ihmisen päätettävissä. Jos me olemme sidoksissa Kristukseen Jeesukseen jonkun toisen kautta, hän on meille epäjumala. Hengellisiä isiä ja –äitejä meillä saa olla mutta he eivät saa olla meidän ja Jumalan välissä. Jos annamme minkä tahansa tai kenen tahansa tulla auktoriteetiksemme Jumalan sanan, Raamatun sijaan, olemme harhassa (Gal. 1:6-9).

Nikolaoksen sanotaan olleen myös Hengen ja viisauden täyttämä. Mutta koska hän luopui apostolien opetuksesta, hän tuli perustaneeksi harhaopin, jota Raamatussa kutsutaan nikolaiittain opetukseksi.

Raamatun Tietosanasto, Heikki Palva; kertoo Nikolaiitoista seuraavaa:

Nikolaiitat, uskonnollinen harhasuunta, jolla oli kannattajia Pergamonin seurakunnassa ja vihaajia Efesoksessa. Lahkon alkuperäisestä opista ei ole tietoa, ellei sellaiseksi lueta eräiden 2. vuosisadan kirkkoisien mainintaa, jonka mukaan lahkon perustaja oli antiokialainen käännynnäinen Nikolaos, yksi seitsemästä avustajasta. Lahkon sanotaan ulottaneen omaisuuden yhteyden myös sukupuolielämän alalle. Mahdollisesti nikolaiittain opilla tarkoitettiin samaa kuin Bileamin opilla.

Gal. 1:6-9. Olen hämmästynyt, kun te (galatalaiset) näin pian olette luopumassa hänestä, joka on armossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin. Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme - vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli - hän olkoon kirottu. Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu. (Raamatussa, Mooseksen kirjoista alkaen, on vain yksi oikea evankeliumi ja Paavalin julistama evankeliumi on täysin sen kanssa yhtenevä. Joku lukee Paavalin kirjoituksista kohdan ”nainen pelastuu lapsia synnyttämällä” ja kun hän ei ymmärrä sitä, hän hylkää muutkin Paavalin tekstit. Laitan liitteeksi otteen Lauri Thurènin kirjasta, jossa hän selventää tätäkin Paavalin kertomaa asiaa.)

Apt. 6:7. Jumalan sana levisi leviämistään. Opetuslasten määrä kasvoi Jerusalemissa nopeasti, ja usko voitti puolelleen myös monia pappeja.

DigiNovum mainitsee seuraavaa:

Tämän tiedon toistaminen (vrt. Apt. 5:14) juuri tässä osoittaa julistuksen tulleen tehokkaammaksi, kun apostolit saivat enemmän aikaa rukoilemiseen ja saarnaamiseen. Tässä mainitut "papit" olivat tuskin saddukeuksia. Pikemminkin on luultavasti kyse aivan tavallisista jumalaapelkäävistä miehistä, sellaisista kuin Sakarias (Luuk 1:5).

Ap. t. 5:13-14. Mutta kansa piti heitä suuressa arvossa, ja Herraan uskovien määrä kasvoi yhä, niin miesten kuin naistenkin.

Luuk. 1:5-6. Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana eli pappi Sakarias, joka kuului Abian pappisosastoon. Hänen vaimonsa Elisabet oli hänkin Aaronin jälkeläisiä. He olivat kumpikin Jumalan silmissä hurskaita ja elivät nuhteettomasti kaikkien Herran käskyjen ja säädösten mukaan.

Vaikka me ihmiset tuommekin omat vajavuutemme mukanamme seurakuntaan, se ei ole ongelma Jumalalle. Seurakunta on juuri oikea paikka meille, sillä Kristus on parantajamme (Matt. 9:10-13). Meidän tulee kantaa heikkojen vajavuuksia, että he rakentuisivat Kristuksen tuntemisessa (Room. 15:1-2, 2. Kor. 2:14-17).

Matt. 9:10-13. Jeesus oli sitten aterialla hänen (Matteuksen) kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: "Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" Jeesus kuuli sen ja sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä (jotta he kääntyisivät, Luuk. 5:32)."

Room. 15:1-2. Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä.

2. Kor. 2:14-17. Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa (Voittosaatossa olivat mukana sotilaat ja vangeiksi jääneet. Paavali koki itsensä vangiksi, 1. Kor. 9:16.) ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen? (Kristuksen vangiksi on jokainen kelvollinen.) Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. (Julistavat sitä kuulijoiden korvasyyhyyn, 2. Tim. 4:3.) Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta.