1.9.2022 Sakari Tuunainen Beeta-alustus; Ensimmäinen kristitty marttyyri


Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.


Ensimmäinen kristitty marttyyri (veritodistaja)


Sana elämään kommentaariraamattu kertoo Stefanoksesta seuraavaa:

Maailmanlaajuisen lähetystyön historiassa evankeliumi on kaikkein tehokkaimmin juurtunut sinne, missä marttyyrien veri on vuotanut. Uskovat eivät kuitenkaan voi antaa henkeään evankeliumin vuoksi, ennen kuin he ovat ensin kokeneet sen antaman todellisen elämän. Jumala asettaa seuraajiaan usein tehtäviin, joissa heidän halunsa palvella Kristusta tulee todeksi ihmisten palvelemisen kautta.

Jeesuksen Messiaanaan vastaanottaneet juutalaiset erotettiin usein perheistään. Sen seurauksena uskovat alkoivat huolehtia toisistaan. Kotien ja aterioiden jakaminen oli käytännöllistä ja monesti myös välttämätöntä, ja näin keskinäisestä huolenpidosta tuli yksi varhaisten kristittyjen tuntomerkeistä. Kun kristittyjen määrä kasvoi, huolenpito oli järjestettävä hallitusti. Jotkut olivat jääneet ilman ruokaa, ja seurakunnan johtajille tuli valituksia. Ruokahuoltoa järjestämään valittiin sellaiset seurakunnan jäsenet, jotka tunnettiin rehellisyydestään, viisaudestaan ja herkkyydestään Jumalan edessä.

Stefanos oli luotettava seurakuntapalvelija ja viestinviejä, ja hänet valittiin yhdeksi ruokahuollon järjestäjistä. Hallinnollisten lahjojensa lisäksi hän oli lahjakas puhuja. Kun kristittyjen vastustajat esittivät hänelle kysymyksiä temppelissä, hän osasi vastata niihin viisaasti ja selkeästi. Tämä näkyy puolustuspuheessa, jonka hän piti suuren neuvoston edessä. Hän teki yhteenvedon juutalaisten historiasta ja liitti sen ajankohtaisiin tapahtumiin tavalla, joka herätti kuulijoissa tunteita. Puheensa aikana Stefanoksen täytyi aavistaa, että hän saneli omaa kuolemantuomiotaan. Neuvoston jäsenet eivät voineet sietää sitä, että heidän pahat ajatuksensa paljastettiin. He kivittivät Stefanoksen kuoliaaksi samalla kun tämä rukoili heille anteeksiantoa. Stefanoksen viimeiset sanat osoittavat, miten paljon hän oli lyhyessä ajassa alkanut muistuttaa Jeesusta. Hänen kuolemansa jätti pysyvän jäljen nuoreen Saulus Tarsolaiseen, joka vielä siinä vaiheessa vainosi kristittyjä mutta josta kääntymisensä jälkeen tuli apostoli Paavali, yksi tunnetuimmista evankeliumin levittäjistä.

Stefanoksen elämä on puhutellut uskovia, koska hän oli ensimmäinen kristitty, joka kuoli uskonsa puolesta. Hänen uhrautuva asenteensa saa meidätkin pohtimaan, minkälaisia uhrauksia olemme valmiita tekemään, jotta voimme seurata Jeesusta. Olisimmeko valmiita kuolemaan Jeesuksen tähden? Entä haluamme todella elää hänelle?


Apt. 6:8. Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa.

DigiNovumin mukaan:

Palvelustehtävässään Stefanus joutui tekemisiin monien sairaiden ja kärsivien ihmisten kanssa. Eikä hän antanut heille yksinomaan aineellista apua. Hänellä oli myös parantamisen lahja.

Armo ja voima ovat kaksi läheisesti toisiinsa liittyvää käsitettä. Stefanus ei ollut voimakas Jumalan ase ennen muuta hyvän puhetaitonsa, lahjakkuutensa tai aktiivisen toimintansa vuoksi, vaan Jumalalta saamansa armon ja voiman ansiosta.

Apt. 6:9. Silloin muutamat miehet ryhtyivät väittelemään hänen kanssaan; toiset näistä kuuluivat niin sanottuihin vapautettujen, kyreneläisten ja aleksandrialaisten synagogiin, toiset olivat kotoisin Kilikiasta ja Aasian maakunnasta.

DigiNovumin mukaan:

Ihmeet ja tunnusteot eivät ilmeisestikään olleet ainoat tekijät, joiden vuoksi Stefanus herätti ihmisissä huomiota. Hän oli myös voimakas julistaja, joka puhui vakuuttavasti. Nämä hellenistijuutalaiset saattoivat kenties tuntea Stefanuksen jo entuudestaan. On mahdollista, että kaikki nämä mainitut kuuluivat samaan synagoogaan, mutta todennäköisemmin useampaan, kenties viiteen. Josefuksen mukaan Jerusalemissa oli siihen aikaan 480 synagoogaa! "Libertiinit (libertinoi)" voi tarkoittaa entisiä orjia, joilla oli ilmeisesti oma synagooga Jerusalemissa. Kreikan sana on johdos latinan kielestä (liber = vapaa). "Kyreneläiset" olivat Pohjois-Afrikan Kyrenestä, missä oli suuri juutalaisten siirtokunta. Jeesuksen ristiä kantanut Simon oli kyreneläinen. "Aleksandrialaiset" olivat peräisin Egyptin Aleksandriasta, jonka asukkaista suuri osa oli juutalaisia. "Kilikia" oli Paavalin kotimaakunta Vähässä-Aasiassa. "Aasialla" tarkoitetaan suunnilleen nykyisen Turkin aluetta. Stefanus saattoi kuulua johonkin näistä synagoogista.

Apt. 6:10-11. Mutta Hengen voimalla hän puhui viisaasti, eivätkä he kyenneet pitämään puoliaan. Silloin he värväsivät joitakin miehiä sanomaan: "Olemme kuulleet hänen puhuvan herjaavia sanoja Mooseksesta ja Jumalasta."

Eivät he Moosesta ja Jumalaa kunnioittaneet, vaan omaa tulkintaansa näistä. Jos he olisivat kunnioittaneet Jumalaa, he olisivat pysyneet totuudessa (Joh. 8:42-45). He olivat samanlaisia kuin mitä nykyaatteiden puolustajat ovat. Heidän mielestään ”oikeaa aatetta” saa puolustaa keinolla millä hyvänsä, jopa valehtelemalla ja tuhoamalla toisin ajattelijat.

Joh. 8:42-45. Tähän Jeesus sanoi: "Jos Jumala olisi teidän isänne, te rakastaisitte minua, sillä minä olen lähtöisin Jumalasta ja tulen hänen luotaan. ... Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette siedä kuunnella, mitä minä sanon. Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä. Mutta minua te ette usko, koska minä sanon teille totuuden.

DigiNovumin mukaan:

He eivät kyenneet voittamaan Stefanusta sanoilla. Siksi he ryhtyivät tehokkaampiin toimenpiteisiin. He levittivät laajalti valheita kääntääkseen yleisen mielipiteen Stefanusta vastaan ja saadakseen uskonnolliset johtajat vastustamaan häntä. He saavuttivat molemmat päämääränsä.

Apt. 6:12-14. He yllyttivät kansaa, kansan vanhimpia ja lainopettajia, ja sitten he kävivät käsiksi Stefanokseen ja veivät hänet Suuren neuvoston eteen. Siellä he toivat kuultavaksi vääriä todistajia, jotka sanoivat: "Tämä mies puhuu lakkaamatta tätä pyhää paikkaa ja lakia vastaan. Me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, se Nasaretilainen, hajottaa tämän paikan ja muuttaa säädökset, jotka Mooses on meille antanut."

Diginovum kertoo tässä kohdassa mm. seuraavaa:

Todistajat väittivät, että Stefanus puhui halventavasti ennen muuta temppelistä ja laista. Syytös oli täysin perätön. Oikeastaan Stefanusta syytettiin kolmesta asiasta: a) hän pilkkasi ja häpäisi Jumalaa; b) hän puhui temppeliä vastaan; ja c) hän pilkkasi Mooseksen lakia. Syytös temppelin pilkkaamisesta perustui Jeesuksen sanojen väärentämiseen. Sama syytös oli kohdistettu myös Jeesukseen (Matt 26:61). Jeesus ei ollut sanonut hajottavansa temppeliä, vaan oli puhunut omasta ruumiistaan sanoessaan: »Hajottakaa maahan tämä temppeli ...» (Joh 2:19-21).

Matt. 26:59-61. Ylipapit ja koko neuvosto etsivät Jeesusta vastaan väärää todistusta, jonka perusteella saisivat hänet surmatuksi. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt, vaikka monta väärää todistajaa esiintyi. Viimein astui esiin kaksi miestä, jotka väittivät Jeesuksen sanoneen: "Minä voin hajottaa Jumalan temppelin ja rakentaa sen uudelleen kolmessa päivässä."

Joh. 2:19-21. Jeesus vastasi: "Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä." Silloin juutalaiset sanoivat: "Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?" Jeesus tarkoitti kuitenkin temppelillä omaa ruumistaan.

Apt. 6: 15. Kaikki, jotka istuivat neuvostossa, kiinnittivät katseensa Stefanokseen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niin kuin enkelin kasvot.

DigiNovumin mukaan:

Stefanuksen on jo sanottu olleen täynnä Pyhää Henkeä, mutta hän ei ollut Hengen täyttämä ainoastaan omien ystäviensä parissa. Hän oli täynnä Henkeä myös syytettynä ollessaan, ja hän oli Hengellä täytetty loppuun saakka (Apt. 7:55).

Apt. 7:54-55. Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan. Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella.

Apt. 7:1. Ylipappi kysyi: "Pitääkö syytös paikkansa?"

DigiNovumin mukaan:

Ylimmäinen pappi oli Suuren neuvoston puheenjohtaja, siksi juuri hän antoi Stefanukselle tilaisuuden puolustautua.

Stefanuksen väitettiin julistavan temppelipalveluksen täydellistä poistamista ja Mooseksen syrjäyttämistä. Puolustuspuheessaan hän tuo esille, ettei Jumalan palveleminen ole koskaan ollut rajoitettu yksin Jerusalemiin. Hän korostaa, että kansan johtajat ovat kaikkina aikoina vainonneet profeettoja, jotka halusivat kiinnittää huomiota jumalanpalveluksen hengelliseen puoleen. Stefanusta oli syytetty Jumalan pilkkaamisesta. Tässä hän sanoo Jumalaa "kirkkauden Jumalaksi" ja osoittaa kunnioittavansa häntä. Hän korostaa Jumalan käsittämätöntä suuruutta, hänen voimaansa ja majesteettiuttaan. Jumala voi ilmestyä kenelle haluaa ja missä tahansa. Stefanus sai kokea Suuren neuvoston vihaa, mutta hänen vastauksessaan ei ollut lihallista kostonhalua eikä hengellistä ylpeyttä. Hän puhui vastustajilleen veljinä ja isinä.

Sana elämään kommentaariraamattu mainitsee seuraavaa:

Stefanos ei oikeastaan puolustanut itseään. Sen sijaan hän tarttui tilaisuuteen ja opetti keskeisimmät asiat Jeesuksesta. Hän syytti uskonnollisia johtajia siitä, että nämä eivät olleet oikeasti noudattaneet Jumalan lakia, vaikka olivat ylpeilleet siitä, että noudattivat sitä mahdollisimman pikkutarkasti. Jeesus oli syyttänyt heitä samasta asiasta. Kun todistamme Jeesuksesta, meidän ei tarvitse vetäytyä puolustusasemiin. Sen sijaan voimme kertoa selkeästi, mihin uskomme.

Apt. 7:2-5. Stefanos vastasi: "Veljet, kansamme isät, kuulkaa minua. Kirkkauden Jumala ilmestyi isällemme Abrahamille, kun hän oli Mesopotamiassa eikä vielä ollut asettunut Harraniin. Jumala sanoi hänelle: 'Lähde maastasi ja sukusi parista ja mene maahan, jonka minä sinulle osoitan.' Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui Harraniin, ja hänen isänsä kuoltua Jumala siirsi hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte. Jumala ei antanut siitä Abrahamille jalanleveyden vertaa, mutta lupasi, että hän antaa sen omaksi hänelle ja hänen jälkeläisilleen - vaikka Abrahamilla ei ollut lapsia.

DigiNovumin mukaan:

Jumala halusi irrottaa Aabrahamin kaikesta entisen elämän vaikutuksesta. Hänen piti olla muukalainen ja pyhiinvaeltaja maan päällä, uskon mies. Tässä on sekä käsky että lupaus.

Apt. 7:6. Jumala sanoi: 'Sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina vieraassa maassa, ja heitä pidetään orjuudessa ja sorretaan neljäsataa vuotta.

DigiNovumin mukaan:

Heidän orjuutensa ei ollut sattumaa, sillä Jumala oli puhunut siitä edeltäkäsin Aabrahamille (1 Moos 15:13-16).

1. Moos. 15:13. Silloin Herra sanoi hänelle (Aabrahamille): "Sinun tulee tietää, että jälkeläisesi joutuvat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa. Heistä tulee siellä orjia, ja heitä sorretaan neljäsataa vuotta.

Apt. 7:7. Mutta minä' - niin sanoi Jumala - 'tuomitsen sen kansan, joka orjuuttaa heitä. Sen jälkeen he lähtevät sieltä ja palvelevat minua tässä paikassa.'

DigiNovumin mukaan:

"Tämä paikka" ei ole Jerusalem, vaan Siinain vuori. Lupauksessa ei mainita Jerusalemia eikä temppeliä. Jumala määräsi itse, milloin oli aika nöyryyttää israelilaisia ja milloin taas tuomita ne, joita hän käytti kansansa nöyryyttämiseen. Stefanus liittää tässä yhteen Jumalan lupauksen Moosekselle (2 Moos 3:12) ja hänen aiemmin Aabrahamille antamansa lupauksen.

2. Moos. 3:11-12. Mutta Mooses sanoi Jumalalle: "Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?" Jumala sanoi: "Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella."

Apt. 7:8. Jumala teki Abrahamin kanssa liiton, jonka merkkinä on ympärileikkaus. Abrahamille syntyi Iisak, ja Abraham ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä, samoin Iisak Jaakobin ja Jaakob kansamme kaksitoista kantaisää.

DigiNovumin mukaan:

Ympärileikkaus oli Jumalan ja Israelin välisen liiton merkki (1 Moos 17:11), mutta se oli samalla myös Jumalan kansaan kuulumisen ehdoton edellytys (1 Moos 17:10). Stefanus sanoo, että "Jumala antoi" ympärileikkauksen liiton. Liitto oli siis Jumalan lahja. Jo Vt:ssa puhutaan vertauskuvallisen »sydämen ympärileikkaamisen», ts. Jumalan puoleen parannuksessa ja uskossa kääntymisen, välttämättömyydestä (esim. 5 Moos 30:6; vrt. Gal 5:6).

1. Moos. 17:9-14. Jumala puhui edelleen Abrahamille: "Pysykää uskollisesti tässä liitossa, sinä ja sinun jälkeläisesi sukupolvesta toiseen. Tämä ehto teidän on täytettävä siinä liitossa, jonka olen tehnyt sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa: teidän tulee ympärileikata jokainen mies ja poikalapsi. Leikkauttakaa pois esinahkanne. Tämä on merkkinä liitosta, joka on meidän välillämme, minun ja teidän. Kahdeksantena päivänä syntymästä ympärileikattakoon jokainen poikalapsi sukupolvesta toiseen. Ympärileikattakoon kaikki talossasi syntyneet orjat samoin kuin heimoosi kuulumattomat orjat, jotka itsellesi ostat, siis jokainen talossasi syntynyt tai rahalla ostamasi orja. Näin te kannatte ruumiissanne merkkiä siitä, että minun tekemäni liitto on ikuinen. Mutta jokainen ympärileikkaamaton poistettakoon kansansa parista. Hän on rikkonut liiton."

5. Moos. 30:6. Vuoden 1938 käännös; Ja Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi ja sinun jälkeläistesi sydämet, niin että rakastat Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, että eläisit. (Tämä Jumalan lupaus toteutuu siinä uudessa liitossa, jonka Jumala teki Jeesuksessa Kristuksessa. Me kykenemme rakastamaan Jumalaa vasta, kun sydämemme on ympärileikattu.)

Gal. 5:6. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.

Apt. 7:9-10. "Kantaisämme kadehtivat Joosefia ja myivät hänet Egyptiin. Mutta Jumala oli hänen kanssaan ja pelasti hänet kaikista ahdingoista. Jumala antoi hänelle viisautta, niin että farao, Egyptin kuningas, mieltyi häneen ja uskoi hänen hallintaansa koko Egyptin maan ja oman taloutensa.

DigiNovumin mukaan:

Vanhemmat veljet kadehtivat Joosefia ja myivät hänet midianilaisille kauppiaille kahdellakymmenellä hopeasekelillä (1 Moos 37:28). Rinnastus siihen, mitä Jeesukselle tapahtui, on tässä niin selvä, että neuvosto varmasti ymmärsi, mitä Stefanus tarkoitti. Vrt. Mark 15:10. Jumala oli Joosefin kanssa, niin kuin hän myöhemmin oli Poikansa kanssa (Apt. 10:38). Näin ollen Joosef voi rukoilla Jumalaa, vaikka ei ollutkaan sen alttarin luona, jossa hänellä oli ollut tapana rukoilla. Rukous ei ole sidottu tiettyyn paikkaan, vaan tärkeintä on rukoilla hengessä ja totuudessa (Joh 4:24). Jumalan kohtaaminen oli mahdollista myös kaukana pyhästä maasta.

1. Moos. 37:26-28. Silloin Juuda sanoi veljilleen: "Mitä hyötyä meille on siitä, että tapamme veljemme ja joudumme kätkemään verityömme jäljet? Myydään poika noille ismaelilaisille, niin meidän ei itse tarvitse käydä häneen käsiksi, onhan hän sentään meidän veljemme." Hänen veljensä olivat samaa mieltä. Kun midianilaiset kauppiaat kulkivat paikan ohi, veljet vetivät Joosefin kaivosta ja myivät hänet heille kahdestakymmenestä hopeasekelistä. Ja kauppiaat veivät Joosefin Egyptiin.

Mark. 15:8-10. Pilatuksen luo kerääntyi nyt väkijoukko, joka pyysi häntä tekemään niin kuin hänen tapansa oli (vapauttaa vanki pääsiäisenä). Pilatus kysyi: "Tahdotteko, että vapautan teille juutalaisten kuninkaan?" Hän näet ymmärsi, että ylipapit olivat pelkästä kateudesta jättäneet Jeesuksen hänen käsiinsä.

Ap. t. 10:38. Te olette kuulleet Jeesuksesta, nasaretilaisesta, jonka Jumala voiteli Pyhällä Hengellä ja voimalla. Hän kulki ympäri maata, teki hyvää ja paransi kaikki jotka olivat joutuneet Paholaisen valtaan, sillä Jumala oli hänen kanssaan.

Joh. 4:24. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."

Apt. 7:11-13. Sitten tuli koko Egyptiin ja Kanaaniin nälänhätä, vaikea ahdingon aika, eivätkä isämme saaneet mistään ravintoa. Mutta Jaakob kuuli, että Egyptissä oli viljaa, ja lähetti isämme sinne. Ensimmäistä käyntiä seurasi toinen, ja silloin Joosef ilmaisi itsensä veljilleen ja farao sai tietää hänen suvustaan.

DigiNovumin mukaan:

Joosef pelasti sekä Egyptin että Kanaanin Jumalalta saamansa viisauden avulla. Ellei Joosef olisi ollut siellä ja laatinut suurta suunnitelmaansa, Egypti olisi joutunut yhtä vaikeaan asemaan kuin muutkin maat.

Farao tiesi jo ennestään Joosefin olevan heprealainen, mutta hän ei tiennyt mitään tämän sukujuurista. Vaikka Joosef tunsi veljensä, hän ei kostanut heille, ja faraokin oli heille ystävällinen. Tämä Joosefin ja hänen veljiensä uudelleen kohtaaminen johti siihen, että koko perhe asettui asumaan Egyptiin. Jumala oli edeltäkäsin tiennyt kaiken, eikä Joosefin Egyptiin joutuminenkaan ollut sattumaa.

Apt. 7:14. Joosef lähetti sanan isälleen Jaakobille ja kutsui luokseen hänet ja koko sukunsa, seitsemänkymmentäviisi henkeä.

DigiNovumin mukaan:

Stefanus lainaa tässä Septuaginta-käännöstä, jossa esiintyy toinen luku kuin hepreankielisessä tekstissä. 1 Moos 46:26:n mukaan Jaakobin mukana tuli 66 henkeä. Septuaginta kuitenkin mainitsee Joosefilla olleen yhdeksän poikaa, eli Efraim ja Manasse sekä viisi pojanpoikaa ja kaksi muuta poikaa, jotka olivat kuolleet.

1. Moos. 46:26-27. Jaakobin jälkeläisiä, jotka tulivat hänen mukanaan Egyptiin, oli kaikkiaan kuusikymmentäkuusi henkeä, ja vielä lisäksi hänen poikiensa vaimot. Joosefin poikia, jotka olivat syntyneet hänelle Egyptissä, oli kaksi. Näin oli Jaakobin sukuun kuuluvia tullut Egyptiin kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä. (Kun tähän lukuun lisätään Joosefin pojanpojat, saadaan kokonaismääräksi 75 henkeä.)

Apt. 7:15-16. Niin Jaakob meni Egyptiin. Siellä hän kuoli, samoin kantaisämme, ja heidät vietiin Sikemiin ja pantiin hautaan, jonka Abraham oli hopealla ostanut Sikemistä Hamorin pojilta.

DigiNovumin mukaan:

Stefanus mainitsee jälleen Egyptin, mikä ehkä osoittaa hänen haluavan korostaa, että Jumala oli omiensa kanssa, vaikka he olivat kaukana lupausten maasta. Sielläkin heillä oli mahdollisuus palvella häntä.

Apt. 7:17-19. "Yhä lähemmäs tuli se aika, jolloin Jumala oli täyttävä Abrahamille antamansa lupauksen. Israelin kansa kasvoi kasvamistaan Egyptissä, kunnes siellä nousi valtaan uusi kuningas, joka ei tiennyt mitään Joosefista. Hän juonitteli kansaamme vastaan, sorti isiämme ja pakotti heidät jättämään vastasyntyneet lapsensa heitteille, etteivät ne jäisi eloon.

DigiNovumin mukaan:

Uusi kuningas kuului eri hallitsijasukuun kuin Joosefin aikainen farao. "Toinen" voi tarkoittaa 'toisenlainen', mikä vahvistaa tätä käsitystä. Joosefin aika oli uudelle hallitsijalle aivan tuntematon.

Kaikki vanhat sopimukset rikottiin. Israelilaisille annettuja lupauksia ei enää pidetty.

Apt. 7:20-22. Tuohon aikaan syntyi Mooses, ja hän oli Jumalalle mieleinen. Kolme kuukautta häntä hoidettiin kotona, ja sitten hänet jätettiin heitteille. Mutta faraon tytär pelasti hänet ja hoiti häntä omana poikanaan. Mooses sai parhaan egyptiläisen kasvatuksen ja osoitti kykynsä sekä sanoissa että teoissa.

DigiNovumin mukaan:

Tilanne oli Israelin kannalta epätoivoinen Mooseksen syntyessä. Jumala oli jo alusta alkaen hänen kanssaan. Hän oli »Jumalalle kaunis». Tällainen oli Jumalan arvio hänestä. "Otollinen (asteios)", oikeastaan 'kaupunkilaistapainen', myös 'kaunis' t. 'ihana'.

Jumala pitää huolen siitä, että hänen vihollisensakin joutuvat palvelemaan häntä. Mooseksesta tuli faraon oman perheen jäsen. Mies, joka oli vapauttava orjakansan, adoptoitiin kansan sortajan kotiin.

Egyptiläisiä pidettiin sen ajan oppineimpana kansana. Mooseksella ei ollut veljensä Aaronin puhelahjoja, mutta hänkin osasi puhua vakuuttavasti. Tätä Stefanuksen mainintaa ei esiinny Mooseksen kirjoissa eikä muuallakaan Vt:ssa. Filon kertoo Mooseksen saaneen kreikkalaisten, assyrialaisten ja kaldealaisten tieteiden opetusta.

Apt. 7:23. "Kun Mooses oli tullut neljänkymmenen vuoden ikään, hänessä heräsi halu mennä katsomaan israelilaisia, heimoveljiään.

DigiNovumin mukaan:

Moosekselle tuli tietoisuus, että Jumala tahtoi käyttää juuri häntä Israelin vapauttamiseen, ja se sai hänet lähtemään katsomaan kansaansa. Jokainen todellinen »Mooses» huomaa hädässä olevat veljensä, vaikka hätä ei häntä itseään koskisikaan.

Apt. 7:24-25. Nähdessään, miten julmasti yhtä heistä kohdeltiin, hän riensi apuun ja kosti pahoinpidellyn puolesta lyömällä egyptiläisen hengiltä. Hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala oli valinnut hänet heidän pelastajakseen, mutta he eivät ymmärtäneet.

DigiNovumin mukaan:

Mooses tunsi Jumalan kutsuneen hänet kansan vapauttajaksi. Raamattu ei kerro, millä tavalla tämä ajatus oli syntynyt hänessä. Mutta hänelle asia oli niin selvä, että hän uskoi veljiensäkin ymmärtävän ja tukevan häntä. He eivät kuitenkaan pitäneet häntä Israelin johtajana. He eivät suinkaan ottaneet kiitollisina vastaan hänen apuansa, vaan käänsivät hänelle selkänsä. Tässä Stefanus tekee rinnastuksen Jeesukseen (vrt. Joh 1:11). Tosin Jeesus ei milloinkaan käyttänyt väkivaltaa.

Joh. 1:11. Hän (Jeesus) tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.

Apt. 7:26. Seuraavana päivänä hän tuli paikalle juuri kun kaksi heistä tappeli keskenään, ja hän yritti saada sovinnon aikaan. Hän sanoi: 'Miehet, tehän olette veljiä! Miksi te käytte toistenne kimppuun?'

DigiNovumin mukaan:

Mooses meni kahden maanmiehensä luo (2 Moos 2:13). Hänen mielestään samaan kansaan kuuluvien oli aivan sopimatonta riidellä ja taistella veli veljeä vastaan. Ojennus oli varmasti paikallaan, mutta miehet ymmärsivät Mooseksen sanat aivan toisin kuin tämä oli toivonut. Mooses ei edes ottanut kantaa riitaan. Hän vain huomautti, että he menettelivät väärin. Mitä hyötyä heille olisi toistensa vahingoittamisesta?

2. Moos. 2:13. Kun hän (Mooses) seuraavana päivänä meni taas heimoveljiensä luo, hän näki kahden heprealaisen miehen tappelevan keskenään. Hän sanoi riidan aloittajalle: "Miksi lyöt veljeäsi?"

Apt. 7:27-28. Mutta se mies, joka oli tappelun aloittanut, työnsi Mooseksen syrjään ja sanoi: 'Kuka sinut on pannut meidän päälliköksemme ja tuomariksemme? Aiotko tappaa minutkin, niin kuin eilen tapoit sen egyptiläisen?'

DigiNovumin mukaan:

Miehen hyökkäävyys oli varmasti suuri järkytys Moosekselle. Hän uskoi olevansa oikeassa, mutta heillä oli hänestä aivan vastakkainen käsitys. Edellisen päivän tapauksen hänen omat maanmiehensä olivat ymmärtäneet murhaksi. Vääryyttä tehnyt "työnsi hänet pois". Hän työnsi Mooseksen luotaan myös vertauskuvallisesti, osoituksena kansan kielteisestä suhtautumisesta.

Apt. 7:29. Tämän kuultuaan Mooses pakeni. Hän eli sitten muukalaisena Midianin maassa, ja hänelle syntyi siellä kaksi poikaa.

DigiNovumin mukaan:

Miehen sanoissa ilmennyt Israelin kansan asenne lisäsi vielä neljäkymmentä vuotta orjuuteen. Jumalalla olisi ollut valta vapauttaa heidät jo silloin, mutta toisaalta Jumala käytti nämä neljäkymmentä vuotta kasvattaakseen ja muovatakseen Moosesta. Jumalan koulussa hän sai paremman valmiuden tehtäväänsä kuin faraon hovissa. "Midianin maa" tarkoittaa tässä luultavasti Siinain niemimaan itäosaa.

Apt. 7:30-31. "Kun oli kulunut neljäkymmentä vuotta, autiomaassa lähellä Siinainvuorta hänelle ilmestyi enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses hämmästyi tätä näkyä ja meni lähemmäs katsoakseen tarkemmin, mutta silloin hän kuuli Herran äänen:

DigiNovumin mukaan:

Tämä tapahtui Siinain autiomaassa, siis kaukana siitä maasta, jonka Jumala oli luvannut antaa Israelille. Palava pensas voi olla Israelin vertauskuva. Siinä paloi liekki. Jumala oli kansansa keskellä, vaikka sillä ei ollut temppeliäkään. Stefanuksesta oli tärkeätä todistaa, ettei Jumala ole sidottu eikä rajoitettu temppeliin.

Apt. 7:32-33. 'Minä olen sinun isiesi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.' Mooses alkoi vapista eikä rohjennut katsoa. Mutta Herra sanoi hänelle: 'Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhää maata.

DigiNovumin mukaan:

Tapaus liittyi Jumalan Aabrahamin kanssa tekemään liittoon.

Kenkien riisuminen oli suuren kunnioituksen merkki. Tomu ja lika tarttuvat kenkiin. Papit menivät aina avojaloin ilmestysmajaan ja temppeliin. Jumalan läsnäolon tähden tästä paikasta tuli pyhä. Stefanus halusi korostaa myös sitä, että Jumala oli ilmestynyt kaukana pyhäköstä tai muusta pysyvästä jumalanpalveluspaikasta.

Apt. 7:34. Minä olen nähnyt, miten kansaani sorretaan Egyptissä, ja kuullut, miten se huokaa. Nyt olen astunut alas vapauttaakseni kansani. Tule, minä lähetän sinut Egyptiin.'

DigiNovumin mukaan:

Jumala sanoi israelilaisia omaksi kansakseen. He kuuluivat Jumalalle, ymmärsivätpä he sen tai eivät. "Minä olen nähnyt", oikeastaan 'minä olen näkemällä nähnyt'. Sanat ilmaisevat kuvaavasti, miten tarkkaan Jumala oli seurannut heidän elämäänsä.

Apt. 7:35-36. "Tämän Mooseksen israelilaiset olivat kieltäneet sanoen: 'Kuka sinut on pannut päälliköksi ja tuomariksi?' Mutta juuri hänet Jumala lähetti päälliköksi ja vapauttajaksi, kun enkeli ilmestyi hänelle orjantappurapensaassa. Juuri hän johti heidät pois ja teki ihmeitä ja tunnustekoja Egyptissä, Punaisellamerellä ja autiomaassa neljänkymmenen vuoden ajan.

DigiNovumin mukaan:

Kansa oli torjunut Mooseksen, vaikka Jumala oli asettanut hänet sen johtajaksi. Samalla tavalla juutalaiset hylkäsivät Kristuksen huolimatta siitä, että hän oli heidän Messiaansa. Tässä sanotaan, että orjantappurapensaassa oli ilmestynyt enkeli. Vt:n Herran enkeliä vastaa Ut:ssa Ihmisen Poika - Kristus.

Apt. 7:37-38. Ja juuri tämä Mooses sanoi israelilaisille: 'Jumala on veljienne joukosta nostava teille profeetan, minun kaltaiseni.' Juuri Mooses, silloin kun kansa oli koolla autiomaassa, välitti isillemme sen, mitä enkeli puhui hänelle Siinainvuorella. Hän otti vastaan elävät sanat antaakseen ne edelleen meille.

DigiNovumin mukaan:

Lainaus on 5 Moos 18:15:stä. Pietari oli aikaisemmin viitannut tähän jakeeseen Suurelle neuvostolle pitämässään puheessa (Apt. 3:22). Ennustus oli täyttynyt Jeesuksessa, j a tämän ennusti "se Mooses", joka johti Israelin Egyptistä ja aina luvatun maan rajalle asti. Mooses oli siis Stefanuksen mukaan Kristuksen varhainen edelläkävijä. Suuresti arvossapidetty Herran palvelija Mooses, jota kaikki juutalaiset kunnioittivat, oli ennustanut sen profeetan tulosta, jonka neuvosto oli tuominnut kuolemaan.

Jumalan ja ihmisten välillähän on vain yksi välimies, ihminen Kristus Jeesus (1 Tim 2:5), se suuri profeetta, josta Mooses puhui.

5. Moos. 18:15. "Herra, teidän Jumalanne, antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella.

Ap. t. 3:22-23. Mooses on sanonut: 'Herra, teidän Jumalanne, on veljienne joukosta nostava esiin profeetan, minun kaltaiseni. Kuulkaa häntä, tehkää kaikessa niin kuin hän teille sanoo. Jokainen, joka ei tätä profeettaa kuule, poistetaan kansansa parista ja tuhotaan.'

1. Tim. 2:5. Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.

Apt. 7:39-40. Mutta meidän isämme eivät suostuneet tottelemaan häntä, vaan työnsivät hänet syrjään ja mielittelivät takaisin Egyptiin. He sanoivat Aaronille: 'Tee meille jumalia, jotka johdattavat meitä. Me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, tuolle miehelle, joka toi meidät pois Egyptistä.'

DigiNovumin mukaan:

Kansa, joka oli vapautettu Egyptistä, kääntyi sydämessään uudelleen Egyptiin ja hylkäsi samalla Mooseksen. Sanat "eivät tahtoneet" kuvaavat vallalla ollutta voimakasta epäuskoa. Epäusko ilmenee aina tällä tavalla. Vankeus ja orjuus eivät luonnollisestikaan olleet Egyptin houkuttelevia puolia, vaan epäjumalanpalvonta ja siihen liittyvät juhlat.

Apt. 7:41. Niin he sitten tekivät sonnipatsaan, toivat sille uhreja ja viettivät ilojuhlaa tämän omatekoisen jumalansa kunniaksi.

DigiNovumin mukaan:

Vasikka - eli härkä - oli epäilemättä symboli, jonka he olivat oppineet tuntemaan Egyptissä. Siellähän palveltiin elävää härkää sekä Apis- että Mnevis-nimisenä. Egyptiläiset pitivät härkiä jumalien ruumiillistumina.

Apt. 7:42-43. Mutta Jumala käänsi heille selkänsä ja hylkäsi heidät, antoi heidän palvoa taivaan tähtiä. Näinhän sanotaan profeettojen kirjassa: - Toitteko te minulle teuraita ja muita uhreja autiomaassa niiden neljänkymmenen vuoden aikana, toitteko, Israelin sukukunta? Molokin telttaa ja Raifan-jumalan tähteä te kannoitte, kuvia, jotka itse olitte kumarrettaviksenne tehneet! Niinpä minä siirrän teidät pois, Babylonin tuolle puolen.

DigiNovumin mukaan:

Lainaus on Aam 5:25-27:stä. "Profeettain kirja" on kahdentoista pikkuprofeetan yhteinen nimitys, ja vapaa lainaus on Septuagintasta.

"Molok" oli ammonilaisten epäjumala, "Romfa" taas on Septuagintassa tässä kohdassa esiintyvä epäjumalan nimi, jonka alkujuuret on liitetty Saturnus-planeettaan. Palvelumenot näillä jumalilla olivat suurin piirtein samanlaiset. Molokin kuva oli ontto, siinä oli härän pää ja ojennetut käsivarret. Käsivarsien päälle suuriin maljan muotoisiin käsiin laskettiin elävä lapsi, ja alle sytytettiin tuli. Lasten kuolinvaikerrukset hukutettiin sitten rummunpäristyksiin.

Aam. 5:25-26. "Toitteko te minulle teuraita ja ruokauhreja autiomaassa niiden neljänkymmenen vuoden aikana, te israelilaiset? Entä kannoitteko silloin kuningastanne Sikkutia ja tähtijumalaanne Kijjunia, kuvia, jotka nyt olette itsellenne tehneet?"

Apt. 7:44-45. "Meidän isillämme oli autiomaassa todistuksen teltta. Mooses oli sen tehnyt, sen käskystä, joka hänelle puhui, näkemänsä mallin mukaan. Sen teltan meidän isämme saivat perinnöksi, ja he toivat sen mukanaan vallatessaan Joosuan johdolla tämän maan kansoilta, jotka Jumala karkotti heidän tieltään. Näin oli Daavidin aikaan saakka.

DigiNovumin mukaan:

Ilmestysmaja ei ollut israelilaisten pyhäkkö vain autiomaassa. Se seurasi heidän mukanaan luvattuun maahan ja oli heidän pyhäkkönään yli 400 vuotta, Daavidin ja Salomon aikaan saakka.

Jumala itse antoi ilmestysmajan piirustukset Moosekselle (2 Moos 25:8-9). Paikka, jossa jumalanpalvelus piti viettää, oli erämaassa.

2. Moos. 25:8-9. "Tehtäköön minulle pyhäkkö, niin minä asun teidän keskellänne. Tehkää telttamaja ja kaikki sen varusteet tarkoin sen mallin mukaan, jonka minä sinulle (Moosekselle) näytän.

Apt. 7:46-47. Jumala mieltyi Daavidiin, ja niin Daavid pyysi, että saisi etsiä asuinpaikan (majan) Jaakobin suvun Jumalalle. Mutta Salomo rakensi hänelle asuttavaksi talon! Korkein ei kuitenkaan asu ihmiskäsin tehdyissä rakennuksissa.

DigiNovumin mukaan:

Daavid halusi rakentaa kauniin temppelin, mutta hän kutsui sitä vain "majaksi. Maja (skênèma)" tarkoittaa oikeastaan telttaa.

"Huone (oikos)", myös 'talo', 'rakennus', 'koti' on vastakohtana sanalle 'maja'. Vasta Salomon aikana israelilaiset siis saivat temppelin. Sellainenkin mies kuin kuningas Daavid joutui tyytymään vanhaan ilmestysmajaan. Mistään ei voida päätellä Jumalan kiirehtineen temppelin rakentamista. Daavid ei saanut rakentaa temppeliä siksi, että hän oli sotinut koko ikänsä.

Apt. 7:48-50. Profeettahan sanoo: Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni koroke. Millaisen talon te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, mikä olisi minun asuinsijani? Olenhan omin käsin tehnyt tämän kaiken!

DigiNovumin mukaan:

Tässä viitataan 1 Kun 8:27:een, joka sisältyy Salomon ihanaan rukoukseen temppelin vihkiäisissä.

1. Kun. 8:27. "Mutta asuisiko Jumala maan päällä? Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat - miten sitten tämä temppeli, jonka olen rakentanut!

Stefanusta oli syytetty temppelin viholliseksi. Sitä hän ei suinkaan ollut, mutta hän tiesi, ettei temppeli enää ollut todellinen Jumalan asumus. Siitä oli sen sijaan tullut itse valitun, inhimillisen jumalanpalveluksen tyyssija. Tässä jakeessa on Stefanuksen puolustuspuheen keskeinen väite.

Tässä Jumala itse ilmaisee mielipiteensä ihmisten rakentamista temppeleistä. Juutalaisten senaikaiseen lähes käsittämättömään temppelin kunnioitukseen saadaan jumalallinen vastaus. He suhtautuivat elävään Jumalaan ikään kuin hän olisi pakanallinen epäjumala, joka tarvitsi asuinpaikan. Taivaskin on vain Jumalan valtaistuin; se ei ole hänen huoneensa eikä temppelinsä. Koko maa on pelkkä astinlauta hänelle. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö Jumala tunnustanut temppeliä omakseen.

Hän, joka on tehnyt "tämän kaiken", tutkii hengellisen asenteemme. Hän etsii ihmisiä, jotka ovat arkoja ja nöyriä hänen ja hänen sanansa edessä. Heissä hän tahtoo asua (Ps 34:19; Jes 66:2).

Ps. 34:19. Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.

Jes. 66:1-2. Näin sanoo Herra: - Taivas on minun valtaistuimeni, maa on koroke minun jalkojeni alla. Millaisen talon te minulle rakentaisitte, millaisen asuinsijan? Kaiken tämän on minun käteni tehnyt, niin nämä ovat syntyneet, sanoo Herra. Köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa.

Apt. 7:51. "Te niskuroijat, ympärileikatut mutta sydämeltänne ja korviltanne pakanat! Aina te olette vastustamassa Pyhää Henkeä - niin kuin isänne, niin myös te!

DigiNovumin mukaan:

Nyt Stefanuksen puheen sävy muuttuu. Hän ei enää luettele perusteluja puolustuksensa tueksi, vaan nuhtelee ankarasti syyttäjiään. Hän tuntee, ettei selityksistä enää ole mitään hyötyä. Puhe ei enää koske vain isiä, vaan kaikkia sen ajan juutalaisia. He olivat sydämeltään ympärileikkaamattomia ja siksi myös kovakorvaisia. Ympärileikkaus merkitsi heille hyvin paljon, mutta sillä ei ollut mitään arvoa, elleivät he olleet myös hengellisesti ympärileikattuja (Room. 2:28-29). Stefanus lainaa tässä profeetta Jeremian sanoja (Jer. 6:10). Nyt hän kohdistaa sanansa niille, jotka israelilaisina kerskuivat ainutlaatuisilla etuoikeuksillaan.

Room. 2:28-29. Oikea juutalainen ei ole se, joka on juutalainen ulkonaisesti, eikä oikea ympärileikkaus ole se, joka on ulkonaisesti näkyvänä ruumiissa. Oikea juutalainen on se, joka on juutalainen sisimmässään, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki. Tällainen juutalainen saa kiitoksen Jumalalta, ei ihmisiltä.

Jer. 6:10. "Kenelle minä puhuisin, kuka ottaisi varoitukseni varteen? Kaikki he ovat kyllä kansaasi, mutta korvansa he ovat sulkeneet, eivät he kuule ääntäsi. Herran sanaa he pitävät pilkkanaan, eivät siitä välitä.

Apt. 7:52. Onko yhtäkään profeettaa, jota teidän isänne eivät olisi vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennalta ilmoittivat, että Vanhurskas oli tuleva. Ja nyt olette te kavaltaneet ja murhanneet hänet!

DigiNovumin mukaan:

Isät olivat kohdelleet profeettoja aivan samalla tavalla kuin he olivat kohdelleet häntä, josta profeetat olivat ennustaneet. Kansat suhtautuvat tavallisesti ihaillen suuriin hengenmiehiinsä, mutta Raamattu osoittaa kaikkien Israelin profeettojen Mooseksesta Malakiaan - ja Johannes Kastajaan - saakka joutuneen vainotuiksi.

Apt. 7:53. Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet."

DigiNovumin mukaan:

Stefanusta syytettiin lain rikkomisesta. Nyt hän syyttää neuvostoa sen rikkomisesta! Vt:ssa ei suoraan ole mainittu, että laki annettiin enkelien kautta, mutta juutalaisilla oli yleinen käsitys, että Siinailla kuullut äänet olivat enkelien ääniä. Gal 3:19:sta käy myös ilmi, ettei tämä ollut vain muutamien harvojen käsitys, sillä Paavalikin sanoo, että laki annettiin enkelien välityksellä.

Gal. 3:19. Mikä sitten on lain tarkoitus? Se säädettiin perästäpäin osoittamaan rikkomukset, kunnes tulisi se jälkeläinen, jota lupaus koski. Lain luovuttivat enkelit välittäjää käyttäen.

Apt. 7:54. Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan.

DigiNovumin mukaan:

Syytös sai neuvoston jäsenet raivostumaan silmittömästi. "Sydän" kuvaa ihmisen persoonallisuuden sisintä. On mahdollista, että Stefanus lopetti puheensa vasta jakeessa 56, mutta että Luukas pitää pienen tauon kuvaillakseen ilmapiiriä. Stefanus oli saanut tilaisuuden pitää puolustuspuheen. Nyt hän oli sen sijaan ryhtynyt syyttäjäksi. Keskeyttäminen syynä saattoi olla myös se, ettei hänen haluttu puhuvan lisää Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.

Apt. 7:55. Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella.

DigiNovumin mukaan:

Stefanus ei enää nähnyt raivoavia vastustajiaan. Hän näki vain taivaan kirkkauden ja Jeesuksen tämän kirkkauden keskellä. Se oli sielun, ei ulkoisten aistien näkemä näky. Taivas otti vastaan hänet, jonka maa oli hylännyt. Raamatussa sanotaan, että työnsä täytettyään Jeesus istuutui Majesteetin oikealle puolelle (Matt 26:64; Ef 1:20; Hebr 8:1), mutta tässä hän on noussut seisomaan, kenties toivottamaan kristittyjen seurakunnan ensimmäisen marttyyrin tervetulleeksi kotiin.

Matt. 26:62-64. Silloin ylipappi nousi paikaltaan ja kysyi: "Etkö lainkaan vastaa heidän syytöksiinsä?" Mutta Jeesus pysyi vaiti. Silloin ylipappi sanoi hänelle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan nimessä: sano meille, oletko sinä Messias, Jumalan Poika." "Itsepä sen sanoit", vastasi Jeesus. "Ja minä sanon teille: vastedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä."

Ef. 1:19-21. ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassakin maailmassa.

Hepr. 8:1. Tulemme nyt asian ytimeen: Meillä on ylipappi, joka on asettunut taivaissa istuimelleen Majesteetin valtaistuimen oikealle puolelle.

Apt. 7:56. Hän sanoi: "Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!"

DigiNovumin mukaan:

Nimitys "Ihmisen Poika" (vrt. Dan 7:13) on enimmäkseen vain Jeesuksen käyttämä hänen puhuessaan itsestään, mutta muutaman harvan kerran toisetkin nimittävät häntä siten. Tämän kohdan lisäksi Johannes mainitsee nähneensä »Ihmisen Pojan muotoisen» (Ilm. 1:13; 14:14). Stefanus lainaa tässä Jeesuksen sanoja Matt 26:64:ssä. Ihmisen Pojan korottaminen oli tosiasia, ja ainoastaan hänen kauttaan taivas on avoinna.

Dan. 7:13-14. Yhä minä katselin yöllisiä näkyjä ja näin, miten taivaan pilvien keskellä tuli eräs, näöltään kuin ihminen (ihmisen Pojan kaltainen). Hän saapui Ikiaikaisen luo. Hänet saatettiin Ikiaikaisen eteen, ja hänelle annettiin valta, kunnia ja kuninkuus, kaikkien kansojen, kansakuntien ja kielten tuli palvella häntä. Hänen valtansa on ikuinen valta, joka ei katoa, eikä hänen kuninkuutensa koskaan häviä.

Ilm. 1:12-14. Käännyin nähdäkseni, mikä ääni minulle puhui, ja kun käännyin, näin seitsemän kultajalkaista lamppua ja lamppujen keskellä hahmon, joka oli ihmisen kaltainen (ihmisen Pojan muotoinen). Hänellä oli yllään pitkä viitta ja rinnan ympärillä kultainen vyö. Hänen päänsä ja hiuksensa hohtivat valkoisina kuin valkoinen villa, kuin lumi, ja hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit.

Ilm. 14:14. Sitten näin tämän: Oli valkoinen pilvi, ja pilven päällä istui joku ihmisen kaltainen (ihmisen Pojan muotoinen), jolla oli päässään kultainen seppele ja kädessään terävä sirppi.

Matt. 26:64. "Itsepä sen sanoit", vastasi Jeesus. "Ja minä sanon teille: vastedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä."

Apt. 7:57. Silloin he alkoivat huutaa suureen ääneen, tukkivat korvansa ja ryntäsivät yhtenä miehenä hänen kimppuunsa.

DigiNovumin mukaan:

Neuvoston jäsenet joutuivat aivan suunniltaan. Heistä, joiden piti edustaa Israelin uskonnollisen elämän korkeinta tasoa, tuli kuin hillitöntä roskaväkeä.

Apt. 7:58. He raahasivat hänet ulos kaupungista kivittääkseen hänet, ja todistajat jättivät viittansa Saul-nimisen nuoren miehen huostaan.

DigiNovumin mukaan:

Rangaistus jumalanpilkasta oli kivittäminen kaupungin ulkopuolella (3 Moos 24:14-16). Lain mukaan pilkan kuulleiden todistajien oli heitettävä ensimmäinen kivi teloitettavan päälle (5 Moos 17:7). Vrt. Joh 8:7. Saulus lienee ollut tuohon aikaan noin kolmekymmentävuotias. Tämä on ensimmäinen kerta, kun hänet mainitaan nimeltä Ut:ssa. Kaikesta päätellen hän kuului Kilikian juutalaisten synagoogaan, koska hän oli kotoisin Kilikian Tarsosta. Hän oli osallistunut neuvoston kokoukseen ja äänestänyt Stefanuksen kivittämisen puolesta. Hän oli ratkaisevasti mukana loppuun saakka.

3. Moos. 24:13-15. Herra sanoi Moosekselle: "Vie rienaaja leirin ulkopuolelle, ja kaikki, jotka kuulivat hänen sanansa, pankoot kätensä hänen päänsä päälle. Sitten kansa kivittäköön hänet kuoliaaksi. Sano israelilaisille: Jokaisen, joka herjaa Jumalaansa, on kannettava vastuu synnistään.

5. Moos. 17:7. Todistajien on heitettävä ensimmäiset kivet, ja sen jälkeen kaikkien muidenkin on osallistuttava syyllisen kivittämiseen. Hävittäkää paha keskuudestanne.

Joh. 8:7. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven."

Apt. 7:59. Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: "Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni."

DigiNovumin mukaan:

Tässä on esimerkki suoraan Jeesukselle osoitetusta rukouksesta, hänhän on yhtä Isän kanssa. Stefanus rukoili melkein samoin sanoin kuin Jeesus omaa Isäänsä (Luuk 23:46). Vain hän, joka on antanut ihmiselle hengen, voi ottaa sen takaisin ja säilyttää sen ylösnousemuksen päivään.

Luuk. 23:46. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran (antoi henkensä).

Apt. 7:60. Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: "Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!" Sen sanottuaan hän nukkui pois. Saul oli samaa mieltä kuin muut ja hyväksyi sen, että Stefanos surmattiin.

DigiNovumin mukaan:

Stefanus koki väkivaltaisen kuoleman, mutta mikään ei viittaa siihen, että hän itse olisi kokenut sen sellaisena. Stefanus "nukkui pois". (vrt. Joh 11:11). Hänen viimeinen rukouksensa oli samanlainen kuin hänen Mestarinsa rukous ristillä juuri ennen kuolemaa (Luuk 23:34), mutta hän ei lisännyt sen loppuun: »... sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.»

Joh. 11:11-13. Tämän sanottuaan Jeesus jatkoi: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet." Opetuslapset sanoivat: "Herra, jos hän nukkuu, hän paranee." Jeesus tarkoitti sitä, että Lasarus oli kuollut, mutta opetuslapset luulivat hänen puhuvan tavallisesta nukkumisesta.

Luuk. 23:34. Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät."

Sana elämään kommentaariraamattu mainitsee seuraavaa;

Jeesus oli sanonut, että hänelle omistettu elämä johtaisi hänen seuraajansa vaikeuksiin ja se on totta edelleen. Jos elämme rohkeasti uskossa, elämästämme loistava valo paljastaa muiden synnin. Totuudessa puhutut sanat menevät syvälle ihmisten sieluun. Jotkut tulevat synnintuntoon ja taipuvat Pyhän Hengen johdatukseen, mutta toiset suuttuvat ja kovettavat itsensä, koska he eivät halua kuulla totuutta. Jeesus sanoi: ”Tämän kaiken he tekevät teille minun nimeni tähden, koska eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt” (Joh. 15:21). Meidän ei kannata hämmästyä tai hylätä uskoamme, kun kohtaamme vastustusta.

Joh. 15:18-21. "Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä. "Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne. Kaiken tämän ihmiset tekevät teille minun nimeni tähden, siksi etteivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.

Apt. 8:1. Sinä päivänä puhkesi ankara vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan, ja kaikki muut paitsi apostolit hajaantuivat eri puolille Juudeaa ja Samariaa.

DigiNovumin mukaan:

Puhjennut vaino oli epäilemättä pappien kiihotuksen tulosta. Uskovat olivat saaneet osakseen myönteistä suhtautumista ja suosiotakin kansan keskuudessa (Apt. 2:47). Mutta vaino ei ollut pelkästään pahasta. Nyt opetuslapset saivat tilaisuuden noudattaa Jeesuksen käskyä ja viedä evankeliumia eteenpäin (Apt. 1:8). Myrsky levitti tulta (Apt. 8:4). Apostolit eivät lähteneet Jerusalemista, mutta sen ei tarvitse merkitä sitä, että he olisivat säästyneet vainolta. Luultavasti he katsoivat velvollisuudekseen jäädä paikalleen niin pitkäksi ajaksi kuin mahdollista.

Apt. 2:47. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.

Apt. 1:8. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka."

Apt. 8:4. Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, kulkivat seudulta toiselle ja levittivät evankeliumin sanaa.



2. Muutamat hurskaat miehet hautasivat Stefanoksen ja pitivät hänelle suuret valittajaiset.

DigiNovumin mukaan:

Sanaa "jumalaapelkääväinen" käytetään Ut:ssa enimmäkseen juutalaisista. Tässä tarkoitetaan luultavasti juutalaiskristittyjä. "Valittajaiset", oikeastaan 'rintaansa lyöminen'. Mooseksen lain mukaan teloitettu oli haudattava vielä samana päivänä (5 Moos 21:22-23), mutta tällä tavalla kuolleelle ei saanut järjestää »valittajaisia».

5. Moos. 21:22-23. "Jos joku rikoksesta kuolemaan tuomittu surmataan ja hänen ruumiinsa ripustetaan paaluun (hirteen), ruumista ei saa jättää siihen yöksi, vaan se on haudattava vielä samana päivänä, sillä puuhun ripustettu on Jumalan kiroama. Älkää saastuttako maata, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille omaksi.

3. Mutta Saul tahtoi tuhota seurakunnan. Hän kulki talosta taloon, raastoi miehet ja naiset ulos ja toimitti heidät vankilaan.

DigiNovumin mukaan:

Jerusalemissa elettiin terrorin kourissa. Sauluksen kiihkosta kertovat myös Apt. 9:1 ss.; 22:4 ss.

Ap. t. 9:1-2. Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan. Hän meni ylipapin luo ja pyysi tältä Damaskoksen synagogille osoitettuja kirjeitä, jotka valtuuttaisivat hänet vangitsemaan tuolle tielle lähteneet, sekä miehet että naiset, ketkä vain käsiinsä saisi, ja tuomaan heidät Jerusalemiin.

Ap. t. 22:4. Minä (Paavali) olin tälle tielle lähteneiden verivihollinen ja vainosin heitä, pidätin miehiä ja naisia ja toimitin heidät vankilaan.

Marttyyrien veri oli seurakunnan siemen. Hajaantuneita kristittyjä meni aina Foinikiaan, Kyprokselle ja Antiokiaan saakka (Apt. 11:19). On mahdollista, että jotkut siirtyivät Roomaankin. Joka tapauksessa Roomassa oli kristittyjä, ennen kuin Paavali tuli uskoon (Room. 16:7).

Ap. t. 11:19. Ne, jotka Stefanoksen surmaamisesta alkaneen vainon tähden olivat hajaantuneet, kulkivat Foinikiaan, Kyprokseen ja Antiokiaan saakka ...

Room. 16:7. Terveisiä Andronikokselle ja Junialle, heimolaisilleni ja vankilatovereilleni, jotka ovat arvossa pidettyjä apostolien joukossa ja ovat olleet Kristuksen omia jo ennen minua (Paavalia).


Me mahdollisesti mietimme, kykenemmekö vastaavassa tilanteessa käyttäytymään Stefanuksen tavoin? Emme ehkä tule ajatelleeksi, että näistä seitsemästä diakonista vain yksi oli Stefanus. Yksi oli luopio (Nikolaus) ja viisi muuta olivat "tavallisia seurakuntapalvelijoita", jotka suostuivat elämään apostolisen opetuksen mukaan (Raamatun sanan mukaan).

Kun pyrimme elämään Raamatun sanan mukaan, Jumala itse huolehtii kaikesta muusta. Siitä, jonka Hän on osallemme valmistanut.


11