Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Herätys Samariassa

Apt. 8:4-5. Ne, jotka näin olivat (vainojen vuoksi) hajaantuneet, kulkivat seudulta toiselle ja levittivät evankeliumin sanaa. Filippos tuli Samarian pääkaupunkiin ja julisti sen väelle sanomaa Kristuksesta.

Vaino ei saanut kristittyjä tukkimaan suutaan. Vainon takia evankeliumi levisi nopeammin kuin ennen vainoa. Vainotut eivät jääneet valittamaan muille kaltoinkohtelustaan vaan puhuivat heille evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Jumalan käsiin annettuna vastoinkäymisetkin palvelevat Herran asiaa ja tuovat lopulta siunauksen myös meille itsellemme (1. Piet. 1:4-7, 1. Piet. 5:6-11). Uskovat joutuivat kärsimään mutta Jumala sai heidän kauttaan aikaan suuria asioita. Seurakunnan ulkopuolelta tuleva vaino puhdistaa seurakunnasta pois niitä, jotka ovat siellä vain huvin tai hyödyn vuoksi. Mikäli vaino Raamatun sanasta kiinni pitäviä kohtaan tulee seurakunnan sisältä, on sellainen seurakunta kuolemansairas, sillä se karkottaa pois suolan, joka estää sitä mätänemästä (3. Joh. 1:9-11, Matt. 5:13).

1. Piet. 1:4-7. Häneltä (Jumalalta) me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana (kun Jeesus tulee takaisin noutamaan omansa kotiin taivaaseen). Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. (Koettelemukset eivät useinkaan ole ahdistavia. Meitä koetellaan joka päivä aivan arkisissa toimissamme, pyrimmekö me niissä noudattamaan Jumalan sanaa vai vanhan luontomme mielihaluja.)

1. Piet. 5:6-11. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen. Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! (Huomio Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sanansa noudattamiseen suunnattuna.) Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset. Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen. (Pietarin aikana ja myöhemminkin kristittyjä pidettiin ihmiskunnan vihollisina. Samanlainen suhtautuminen valtaa nykyisin alaa.)

3. Joh. 1:9-11. Kirjoitin muutaman sanan seurakunnalle, mutta Diotrefes, joka mahtailee sen johtajana, ei pidä meitä missään arvossa. Siksipä minä sinne tultuani aionkin huomauttaa hänelle siitä, mitä hän oikein tekee levittäessään meistä pahoja puheita. Eikä hänelle sekään riitä. Hän kieltäytyy itse ottamasta veljiä vastaan, estää niitä, jotka haluavat sen tehdä, ja jopa erottaa heitä seurakunnasta. Rakas ystävä, älä ota esimerkkiä pahasta, vaan hyvästä.

Matt. 5:13. "Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.

Vainon vuoksi hajaantuneet eivät itse valinneet kohderyhmäänsä, Jumala valitsi kohderyhmän heille. Filippos ei antanut samarialaisten "vääräuskoisuuden" olla esteenä evankeliumin julistamiselle. Eihän se aikanaan ollut este Jeesukselle itselleenkään.

DigiNovum kertoo seuraavaa:

Samarialaisetkin odottivat Messiasta (Joh 4:25). He uskoivat hänen pystyttävän uudelleen temppelin Garissimin vuorelle, josta hän sitten hallitsisi kaikkia maan valtakuntia. Nyt Filippus julisti heille, että Jeesus Nasaretilainen oli Messias.

Joh. 4:19-26. Nainen (Samarian kaivolla) sanoi: "Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te (juutalaiset) väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa." … Nainen sanoi: "Minä tiedän kyllä, että Messias tulee." - Messias tarkoittaa Kristusta. - "Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken." Jeesus sanoi: "Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi."

Apt. 8:6-8. Kun samarialaiset kuulivat, mitä hän (Filippos) puhui, ja näkivät ne tunnusteot, joita hän teki, he tulivat sankoin joukoin kuulemaan häntä. Monet vapautuivat saastaisista hengistä, jotka lähtivät heistä kovalla äänellä huutaen, ja monet halvaantuneet ja rammat paranivat. Kaupungin täytti ilo ja riemu.

DigiNovum kertoo seuraavaa:

Jeesus oli aikaisemmin kylvänyt sinne siemenen (Joh. 4). Nyt korjattiin satoa.

Eivät yksinomaan apostolit tehneet tunnustekoja. Stefanuskin oli tehnyt niitä, ja nyt niitä tapahtui Filippuksen kautta. Kaikki eivät kuitenkaan saa parantamisen ja voimallisten tekojen tekemisen lahjaa (1 Kor 12:29-30). Tunnusteot vahvistivat sanan (Mark 16:17,20). Pahat henget käyttäytyivät samalla tavalla kuin Jeesuksenkin ajaessa niitä ulos. Ne huusivat ja kirkuivat. Vapaaehtoisesti ne eivät uhrejaan jättäneet. Henkimaailmassa käytiin taistelua.

Joh. 4:39-42. Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: "Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt." Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: "Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja."

1. Kor. 12:27-30, v 1933/38 käännös. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?

Mark. 16:17-20. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat." Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.

Apt. 8:9-11. Jo pitkään oli kaupungissa harjoittanut noituutta muuan Simon, joka väitti olevansa jotakin suurta ja piti Samarian kansaa ihmetyksen vallassa. Kaikki, pienimmästä suurimpaan, juoksivat hänen perässään ja sanoivat: "Hän on Suuri Voima, Jumalan voima." Häntä kuunneltiin, koska hän jo pitkän aikaa oli noitatempuillaan hämmästyttänyt ihmisiä.

DigiNovum kertoo seuraavaa:

Siihen aikaan esiintyi paljon noitia ja niin sanottuja ihmeidentekijöitä, ja Simon oli ollut Samariassa suuri nimi. Hänen ja hänen toimintansa ympärille syntyi paljon tarinoita. Josefus kertoo mahdollisesti samasta Simonista, jonka Feeliks lahjoi suostuttelemaan Herodes Agrippa I:n tyttären Drusillan hylkäämään miehensä ja menemään naimisiin Feeliksin kanssa. Justinus Marttyyri kertoo, että Simon vaikutti Roomassa keisari Klaudiuksen aikana.

Simonia pidettiin suuressa arvossa kaupungissa ja hän sai osakseen lähes jumalallista palvontaa. Filippukseen ei Simon kuitenkaan näytä tehneen yhtä voimakasta vaikutusta. Kaikesta päätellen heidän välilleen ei syntynyt lainkaan keskustelua, mutta Filippus ymmärsi varmasti, ettei tällä miehellä ollut mitään tekemistä Jumalan kanssa. Filippus julisti Kristusta, kun taas Simon toi esille itseään. Eikä Kristuksen saarnaajalla ollutkaan mitään syytä keskustella sellaisen henkilön kanssa, joka halusi kaiken huomion kiintyvän itseensä. Aurinko ei neuvottele talikynttilän kanssa. Se vain loistaa. Simonilla oli pitkään ollut vahva ote kansasta, mutta nyt se oli herpautumassa.

Apt. 8:12. Mutta kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset.

DigiNovum kertoo seuraavaa:

Sana "mutta" osoittaa, millainen muutos oli tapahtunut noitaa kohtaan aiemmin osoitetussa kiinnostuksessa. Usko voitti nyt taikauskon. "Uskoivat Filippusta" liittyy siihen, että he vähän aikaisemmin olivat ottaneet vaarin hänen saarnastaan. Jeesuksen Kristuksen nimestä tuli heille ovi Jumalan valtakuntaan. Noita Simonin valta kansaan nähden oli murentunut.

Apt. 8:13. Jopa Simon itse uskoi, ja hänet kastettiin. Hän pysytteli sitten Filippoksen seurassa, ja nähdessään ne suuret ihmeet ja voimateot, joita Filippos teki, hän oli hämmästyksestä suunniltaan.

Simon uskoi ja kastettiin mutta hän ei kuitenkaan pelastunut. Simonin kohdalla tapahtui se, mistä Jeesus puhuu Matteuksen evankeliumissa. Sanan kylvö Simonin kohdalla tapahtui "kallioiseen paikkaan, jossa ei ollut paljon maata ja jossa lisäksi kasvoi paljon ohdaketta" (Matt. 13:3-6, Matt. 13:18-23). Simon ei lopultakaan halunnut luopua entisestä. Koska Simon ei saanut Jeesukselta suurempaa voimaa noitatekoihinsa tullakseen vieläkin suuremmaksi noidaksi, hän valitsi entisessä noituudessa pysymisen.

Matt. 13:3-6. Hän (Jeesus) sanoi: "Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät. Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta.

Matt. 13:18-23. "Kuulkaa siis, mitä vertaus kylväjästä tarkoittaa. Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty siemen. Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta. Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen. Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää."

DigiNovum kertoo seuraavaa:

Vaikka Simon "itsekin uskoi", hän ei ilmeisesti kuitenkaan tehnyt todellista parannusta. Pian havaitsemme hänen yrittävän ostaa Jumalan lahjaa rahalla, varmastikin käyttääkseen sitä sitten omaksi kunniakseen (jae 20). Kenties Simonin »kääntymystä» pidettiin suurena voittona, mutta näyttää selvältä, että »peltoon tuli lustetta» (vrt. Matt 13:24 ss.). Filippuksen ihmeet olivat aivan erilaisia kuin Simonin noitatemput. Filippus teki ihmeitä, jotka koituivat Jumalan kunniaksi ja avuksi ihmisille. Simonin teot voivat kyllä herättää hämmästystä, mutta Kristuksen teot, joita hän tekee palvelijoidensa kautta, saavat aina aikaan myös jotakin muuta. Ne ovat osoitus hänen suuresta armostaan.

Matt. 13:24-30. Jeesus esitti heille toisen vertauksen taivasten valtakunnasta: "Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin. Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?' Isäntä sanoi heille: 'Se on vihamieheni työtä.' Miehet kysyivät silloin häneltä: 'Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?' 'En', hän vastasi, 'te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin. Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.'"

Apt. 8:14-17. Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen. Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen. Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen.

DigiNovum kertoo seuraavaa:

Tästä alkaa alkuseurakunnan historiassa uusi vaihe. Jerusalemin ja Juudean asukkaat olivat jo aikaisemmin avanneet sydämensä Kristuksen evankeliumille, mutta nyt myös Samaria otti vastaan Jumalan sanan. Muut Jerusalemin apostolit lähettivät nämä kaksi apostolia matkaan. Sana "lähettää (apostellè)" ilmaisee, että he olivat virallisesti lähetettyjä edustajia.

Samarian herätys on erikoistapaus siinä, ettei uskon mukana Jeesukseen ja kasteessa saatu Jumalan Pyhää Henkeä. Tässä nähdään Jumalan viisaus. Mikäli samarialaiset olisivat saaneet Pyhän Hengen heti, ilman yhteyttä Juutalaisiin ja Jerusalemissa olevaan seurakuntaan, he olisivat muodostaneet oman kirkkokunnan ja Jumalan seurakunta olisi jakaantunut jo heti alussa. Todennäköisesti samarialaiset olisivat ottaneet myös noita Simonin seurakunnan johtoryhmään. Tällä tavalla Jumala sitoi samarialaiset muiden uskovien yhteyteen.

Nykyisin liian monet seurakunnat ovat omaa etuaan ajavien "kristillisten taikureiden" vallassa (1. Sam. 15:22-23).

1. Sam. 15:22-23. Silloin Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta.

Apt. 8:18-19. Kun Simon näki, että ne, joiden päälle apostolit panivat kätensä, saivat Hengen, hän tarjosi heille rahaa ja sanoi: "Antakaa minullekin tuollainen valta, että kenen päälle panen käteni, se saa Pyhän Hengen."

Simon noita luuli vallan jakaa Henkeä olevan apostoleilla itsellään ja halusi itselleenkin saman vallan. Kenelläkään ihmisellä ei ole sellaista valtaa. Me olemme astioita / työkaluja joiden kautta Pyhä henki toimi, jos vain Kristuksen käyttöön suostumme.

DigiNovum kertoo seuraavaa:

"Minullekin" sisältää ajatuksen »minulle, niin kuin teillekin». Simon halusi tulla apostolien vertaiseksi, sillä edes Filippus ei ollut tehnyt mitään sellaista, mitä hän nyt näki tapahtuvan Pietarin ja Johanneksen pannessa kätensä ihmisten päälle ja rukoillessa.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Evankeliumi, syntien anteeksisaaminen ja Jumalan voima eivät ole ostettavissa millään hinnalla. Ihminen voi saada ne vain katumalla syntejään ja uskomalla Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Simon luultavasti tavoitteli Jumalan voimaa itsekkäistä syistä. Hän halusi valtaa, rahaa ja arvostusta. Jumala ei anna meille erilaisia kykyjä sen vuoksi, että voisimme edistää omaa asiaamme. Sen sijaan hän haluaa, että tuotamme lahjoillamme kunniaa hänelle ja iloa lähimmäisillemme.

Apt. 8:20. Mutta Pietari sanoi hänelle: "Kadotukseen joudut rahoinesi, kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa!

DigiNovum kertoo seuraavaa:

Pietari ei kiroa Simonia. Sen osoittavat hänen sanansa jakeessa 22. Pietarin jyrkkyydessä näkyy lähinnä voimakas vastenmielisyys Simonin ahneutta kohtaan. Jumalan lahja on ja pysyy ilmaisena (Matt 10:8; Joh 4:10). Pietari tiesi sen, ja vaikkei hänellä ollut kultaa eikä hopeaa (Apt. 3:6), hän ei antanut tällaisen tarjouksen saattaa itseään kiusaukseen.

Matt. 10:8. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Joh. 4:10. Jeesus sanoi (samarialaiselle) naiselle: "Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä."

Apt. 3:6. Mutta Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele."

Apt. 8:21-22. Sinulla ei ole tässä osaa eikä arpaa (tähän sanaan), sillä sinä et ole vilpitön Jumalan edessä. Käänny siis tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa! Kenties hän antaa ajatuksesi anteeksi.

Pietari itse asiassa sanoo Simonille, että sinä, vaikka olet kastettu ja uskot, et ole pelastunut. Miten tämä on mahdollista? Onko se ristiriidassa Jeesuksen sanojen kanssa "joka uskoo ja kastetaan, pelastuu" (Mark. 16:14-16)? Se, mikä Paavalin mukaan tapahtui ajan kanssa Galatian seurakuntalaisissa, tapahtui Simon noidassa pikavauhtia. "Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna! … Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin" (Gal. 3:1-3)? Vanhan kelvottoman luontomme vuoksi me tarvitsemme joka hetki Jeesusta Kristusta syntiemme tähden ristiinnaulittuna. Simon noita yritti saada Hengen itselleen hänelle tärkeällä asialla eli rahalla. Moni muu yrittää saada Hengen kuka milläkin konstilla. Ellei meille kelpaa Jeesus Kristus ristiinnaulittuna jokapäiväiseksi matkakumppaniksi, ei meillä ole Hänen Henkeäkään.

Mark. 16:14-16. Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Gal. 3:1-3. Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot (oliko ansioita) vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin (lahjana)? Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?

DigiNovum kertoo seuraavaa:

Tämä "sana" on evankeliumi, jonka samarialaiset olivat ottaneet vastaan (jae 14). Simon ei ollut vilpitön ja rehellinen Jumalan silmissä. Se, jonka mielestä on parempi saada mahdollisimman paljon maallista hyvää ja joka pyrkii koko ajan korottamaan itseään, ei pääse osalliseksi siitä, mikä on hengellistä ja iankaikkista.

Pietari ei näin sanoessaan anna anteeksi eikä tuomitse, vaan kehottaa Simonia kääntymään Herran puoleen ja rukoilemaan häneltä anteeksiantamusta. Tähän mennessä ei noidassa ole näkynyt jälkeäkään katumuksesta, mutta Pietari ei kuitenkaan pidä häntä täysin paatuneena. Hän ei anna Simonille takeita mistään, vaan sanoo, että kenties vielä on toivoa, koska Jumala on armollinen.

Apt. 8:23. Minä näen, että sinä olet (katkeruuden) myrkkyä täynnä ja vääryys pitää sinua kahleissaan."

DigiNovum kertoo seuraavaa:

Apostoli käyttää kahta kielikuvaa. Hän puhuu "katkeruuden sapesta" ja "vääryyden siteistä". Hän varoittaa, että ellei Simon tee parannusta, hänen tilansa pahenee pahenemistaan, kunnes sappi (katkeruus) myrkyttää hänet kokonaan. Vertaus »vääryyden siteistä» viittaa tilaan, jonka aiheuttaa pahan tekemisen muuttuminen tavaksi. Tapa sitoo lopulta ihmisen niin, ettei hän mitenkään pysty irrottautumaan siitä.

Apt. 8:24. Silloin Simon sanoi: "Rukoilkaa minun puolestani Herraa, ettei minulle tapahtuisi mitään tuollaista, mitä sanoitte!"

Simon noita ei halunnut itse tulla Herran Jeesuksen eteen synteineen, vaan pyytää "hurskaasti" muita rukoilemaan puolestaan. Hänen ajatuksenaan oli saada Herralta halpa armo. Halpa armo on sitä, että synnin harjoittamisesta ei haluta tehdä parannusta, koska " Jumalahan on armollinen". Halpaan armoon turvautuva ei todellisuudessa edes aseta turvaansa Jeesuksen Kristuksen sovintovereen, vaan omaan mielikuvaansa sellaiseen väärään Jumalaan, joka ei ole Pyhä.

Ero sellaiseen kristittyyn, joka kerta toisensa jälkeen lankeaa samoihin synteihin, on siinä, että hän haluaa tehdä parannuksen synneistään mutta ei kykene. Hänellä ei ole muuta turvaa kuin Jeesuksen Kristuksen sovintoveri. Jumala tuntee sydämet ja tietää.

DigiNovum kertoo seuraavaa:

Simon myöntää tuntevansa pelkoa. Mutta se ei ole suinkaan katumusta, vaan ainoastaan rangaistuksen pelkoa. Hän ei Pietarin kehotuksen mukaan rukoile katuvana syntisenä ja tahdo kääntyä Jumalan puoleen. Hän pyytää vain, että apostolit rukoilisivat hänen puolestaan. Tästä ei voi päätellä, kokiko hän aidon kääntymyksen. Muutamat käsikirjoitukset lisäävät tässä yhteydessä, että Simon itki koko ajan katkerasti. Perimätiedon mukaan Simon oli apostolien ajan harhaoppien levittäjiä. Häntä on myös arveltu toisella vuosisadalla vaikuttaneen simonilaisuuden perustajaksi. Se oli juutalaisista ja samarialaisista aineksista koostunut sekauskonto.

Apt. 8:25. Kun apostolit olivat puhuneet Herran sanaa ja todistaneet hänestä, he lähtivät takaisin Jerusalemiin ja julistivat matkalla evankeliumia monissa Samarian kylissä.