Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Paavalin kääntyminen

Apt. 9:1-2. Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan. Hän meni ylipapin luo ja pyysi tältä Damaskoksen synagogille osoitettuja kirjeitä, jotka valtuuttaisivat hänet vangitsemaan tuolle tielle lähteneet, sekä miehet että naiset, ketkä vain käsiinsä saisi, ja tuomaan heidät Jerusalemiin.

Raamatun tietosanasto, Heikki Palva, mukaan:

Luukas käyttää Paavalista heprealaista Saul-nimeä Apt. 13:9:ään asti. Kun ao. kohdassa kerrotaan Kyproksen käskynhaltijan Sergius Pauluksen tulleen uskoon, on ajateltu Sauluksen tapauksen kunniaksi muuttaneen nimensä Paulukseksi ("pieni", "vähänläntä"). Saulia Paavali käytti juutalaisten, Paulusta muiden parissa.

Paavali oli opiskellut kirjoitusten eli Vanhan testamentin asiantuntijaksi Jerusalemissa (Apt. 22:3, Fil. 3:5). Hänelle, kuten muillekin fariseuksille, olivat Vanhan testamentin kirjoituksista tehdyt selitysteokset ja tulkinnat kuitenkin tulleet kirjoituksia tärkeämmiksi. Tämä on tuttua myös nykyajan akateemisessa raamatuntutkimuksessa. Eräältä tutultani, kun hän väitteli tohtoriksi aiheenaan ufot Raamatussa, kysyttiin; Miksi hän ei väitöstilaisuudessa siteerannut Raamattua, olisihan siellä ollut asiaan liittyvää aineistoa paljonkin, vaan hän siteerasi ainoastaan Raamatun ulkopuolisia teoksia, hän vastasi: "Niin ei ole tapana." Tietoa siitä, miten ufot liittyvät paholaiseen, löytyy Luominen.fi –nettisivulta. Merkittävää ufo-ilmestyksissä on ollut se, että aina kun on joko pyydetty Jeesuksen sovintoveren suojaa tai huudettu Jeesusta avuksi, ufot ovat poistuneet.

Apt. 22:3. "Minä olen juutalainen. Olen syntynyt Kilikian Tarsoksessa mutta kasvanut tässä kaupungissa. Gamalielin oppilaana minut on kasvatettu isiemme lain kaikkien vaatimusten mukaan.

Fil. 3:5. Lain noudattajana olin fariseus,

Apt. 9:3-5. Matkalla, Saulin ollessa jo lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen. Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" Hän kysyi: "Herra, kuka sinä olet?" Ääni vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.

Paavali on hyvä esimerkki siitä, että vihamiesten puolesta kannattaa rukoilla (Matt. 5:43-45). Jumala ei halua vihollistensa kuolemaa, vaikka he ovat itse valinneet kuoleman itselleen (Hes. 18:23, Hes. 18:32).

Matt. 5:43-45. "Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä (Jeesus) sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.

Hes. 18:23. Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?

Hes. 18:32. En minä tahdo kenenkään kuolemaa - näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!

Joidenkin ihmisen elämään Jumala tarttuu näkyvästi ja äkillisesti, kun taas joillakin uskoontulo tapahtuu vähitellen. Jumala tuntee läpikotaisin meidät jokaisen ja tietää, miten toimimalla saa meidät omakseen. Se ei ole Jumalan syy, jos joku ei halua tunnustaa syntejään eikä pyytää Jeesusta sovittamaan ne eikä halua pelastua.

Jeesus Kristus on Pyhän Henkensä kautta sisäisesti läsnä niissä, jotka ovat uskoneet Hänen sovintovereensä syntiensä sovituksena ja jotka Jumala on lupauksensa mukaan siksi uudestisynnyttänyt (Joh. 3:14-15). Siksi se, joka vainoaa Jeesuksen omia, vainoaa Jeesusta itseään (Matt. 25:40).

Joh. 3:14-15. "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava (ristinpuulle), jotta jokainen, joka uskoo häneen (Häneen, joka ristillä sovitti syntimme), saisi iankaikkisen elämän.

Matt. 25:40. Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni (tai sisaristani), sen te olette tehneet minulle.'

Kaikki valoilmestykset eivät tule Jumalalta. Vuosia sitten eräs tuntemani henkilö kertoi kokemansa ilmestyksen. Hänelle oli näytetty kaksi aurinkoa, joista toinen oli toista kirkkaampi ja kysytty; kumpaa valoa hän lähtee seuraamaan. Hän oli vastannut, että kirkkaampaa. Hän väitti elävänsä Hengen johdatuksessa mutta hänen elämässään näkyi, että hän seurasi jotain eksyttävää valoa Jeesuksen sijasta. Emme me valoja emmekä enkeleitä seuraa vaan Jumalan Sanaa.

Apt. 9:6. Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä."

Jumala käyttää pelastuksen evankeliumin puhumiseen ihmisiä. Jumalan enkelit ja -ilmestykset johdattavat aina kohteensa Raamatun sanan ja uskovien yhteyteen.

Apt. 9:7. Saulin matkatoverit seisoivat sanattomina. He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään.

DigiNovum kertoo seuraavaa:

Paavali sanoo myöhemmin, että hänen mukanaan olleet näkivät valon, mutta eivät kuulleet puhujan ääntä (Apt. 22:9). Vaikuttaa siltä, että Paavalin matkatoverit kuulivat äänen, mutta eivät käsittäneet sanoja. Sanat oli tarkoitettu yksinomaan Paavalille. He näkivät myös valon, mutta eivät puhujaa.

Apt. 22:6-11. "Mutta matkalla, kun jo olin lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti puolenpäivän aikaan yhtäkkiä kirkas valo ympärilleni. Kaaduin maahan ja kuulin äänen sanovan: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua?' Minä kysyin: 'Herra, kuka sinä olet?' Ääni vastasi: 'Minä olen Jeesus Nasaretilainen, jota sinä vainoat.' Ne, jotka olivat kanssani, näkivät valon mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui. Minä kysyin: 'Herra, mitä minun tulee tehdä?' Herra sanoi minulle: 'Nouse ja mene Damaskokseen. Siellä saat kuulla kaiken, mitä sinun tehtäväksesi on määrätty.' Minä en nähnyt mitään, koska kirkas valo oli sokaissut minut, ja siksi matkatoverieni oli talutettava minua. Niin sitten saavuin Damaskokseen.

Apt. 9:8-9. Saul nousi maasta, mutta kun hän avasi silmänsä, hän ei nähnyt mitään. Toiset veivät hänet Damaskokseen kädestä taluttaen. Kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään, ei syönyt eikä juonut.

Paavali oli tullut tuhoamaan seurakuntaa, niitä jotka uskoivat Jeesuksen Messiaakseen (Kristukseksi), koska ajatteli heidän olevan pahasti harhassa. Hän halusi puolustaa juutalaisuuteen pesiytyneitä laintulkintoja vaikka väkivalloin. Nykyisinkin omaan oppiinsa ihastuneet ja lähimmäisenrakkautta vailla olevat ihmiset puolustavat hyvinä pitämiänsä asioita keinoja kaihtamatta. Heidän mielestään "tarkoitus pyhittää keinot".

Näiden kolmen päivän aikana Jumala antoi Paavalille aikaa ja mahdollisuuden kääntyä ja tehdä parannus. Paavali sai valita, jäädäkö vanhaan oppiinsa ja sen mahdollistamaan asemaan mutta myös vihaan ja katkeruuteen vai luopuako niistä (Matt. 15:7-9). Oppimastaan Jumalan sanasta (Vanha testamentti) Paavalin ei tarvinnut luopua, sillä Jeesuksessa Kristuksessa se sai nyt takaisin sen alkuperäisen sisältönsä, josta perinnäissääntöjen ja omaan korvasyyhyyn tehtyjen tulkintojen takia oli luovuttu.

Matt. 15:7-9. Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä."

Ilmeisesti Jumala oli alkanut kutsua Paavalia yhteyteensä jo Stefanoksen kivittämisestä asti. Paavalikaan ei voinut helposti luopua entisestä opintulkinnastaan, vaikka ristiriita Jeesukseen uskovien elämän ja hänen oppinsa vaikuttamien tekojen välillä alkoi osoittaa hänen oppinsa kestämättömyyttä (Gal. 5:22-24). Opitusta ja todeksi väitetystä on vaikea luopua. Eräs muslimityössä mukana oleva totesi, että kestää noin kuusi vuotta siitä kun muslimi alkaa kyseenalaistaa omaa oppiaan, siihen, että hän kääntyy kristityksi.

Gal. 5:22-24. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. (Paavalilta puuttuivat nämä vaikka laki näitäkin edellytti. Esim. 5. Moos. 10:16-19.) Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. (Ennen kääntymystään Paavalia ohjasi pelkästään hänen vanha luontonsa ja se johdatti hänet ylpeyteen ja vainoamaan toisin ajattelevia.)

Apt. 9:10-12. Damaskoksessa oli Ananias-niminen opetuslapsi. Herra puhutteli häntä näyssä: "Ananias!" "Tässä olen, Herra", hän vastasi. Herra sanoi: "Mene Suorallekadulle ja kysy Juudaksen talosta Saulia, jota kutsutaan Tarsolaiseksi. Hän rukoilee, ja näyssä hän on nähnyt, että Ananias-niminen mies tulee sisään ja panee kätensä hänen päälleen, jotta hän saisi näkönsä takaisin."

Näiden kolmen päivän aikana Paavali oli tehnyt "tilinpäätöksen" elämässään ja alkanut rukoilla. Sen jälkeen Jumala oli antanut Paavalille ennakkonäyn siitä tulevasta tapahtumasta, kun Ananias kohtaa hänet. Näin Jumala sitoi Paavalin olemassa olevan seurakunnan yhteyteen.

DigiNovum kertoo seuraavaa:

Ananias ei selvästikään ollut vain käymässä Damaskossa, vaan asui siellä. Jakeessa 13 hän sanoo kuulleensa Jerusalemin tapahtumista. Hän ei siis ollut vainoja paossa. Tiedämme hänestä vain sen, että hän sai olla auttamassa Saulusta. Saulus sai istua yksin kolme päivää, mutta Jumala ei suinkaan ollut häntä unohtanut, vaan lähetti hänen luokseen miehen, joka pystyi auttamaan häntä. Hän ei lähettänyt suurta apostolia vaan aivan tavallisen kristityn.

Saulus oli nähnyt miehen, jonka piti tulla rukoilemaan hänen puolestaan, ja hän tiesi tämän nimenkin. He eivät entuudestaan tunteneet toisiaan, sillä muutoin ei sanottaisi "miehen, Ananias nimisen".

Apt. 9:13-14. Ananias vastasi: "Herra, minä olen monilta kuullut, kuinka paljon pahaa se mies on Jerusalemissa tehnyt sinun pyhillesi. Tännekin hän on tullut ylipappien valtuuttamana vangitsemaan kaikki, jotka huutavat avuksi sinun nimeäsi."

Kolmen päivän aikana sana oli kiertänyt. Vaikka Paavali ei itse julistanut tulleensa vangitsemaan kristittyjä, muut hänen seurueessaan kertoivat siitä.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Ananias keskusteli Herran Jeesuksen kanssa. Ystävyys ja läheinen keskusteluyhteys Jeesuksen kanssa käy ilmi Ananiaksen sanoista (Joh. 15:14-15).

Joh. 15:14-15. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.

Kristittyjen nimityksiä olivat mm;

- "Jeesuksen pyhät". Jeesus on pyhä ja Häneen kätkettyinä olemme saaneet lahjaksi Jeesuksen pyhyyden. Tämän lahjapyhyyden alla olemme itsessämme syntisiä ja siksi meidän on pysyttävä myös Jeesuksen sovintoveren suojassa anteeksiannon alla. Se edellyttää syntien tunnustamista.

- "Sen tien vaeltajat". Jeesus on tie ja siksi Jeesukseen kätkettyjen on myös pyrittävä vaeltamaan Tien arvoisesti. Pyhä Henki ohjaa meitä siihen. Alkuseurakunnan kristityt tunnettiin siitä, että he rakastivat toisiaan.

- "Ne, jotka huutavat avuksi Jeesuksen nimeä". Sen, joka ei tarvitse Jeesuksen sovintoverta syntiensä anteeksisaamiseksi, kannattaa miettiä, mihin hän Jeesusta oikeastaan tarvitsee.

"Nasaretilaisten lahko". Jeesus Nasaretilaisesta kristityille johdettu pilkkanimi.

DigiNovum kertoo sanasta "pyhät" mm. seuraavaa:

"Pyhät" oli myöhemmin Paavalin mielinimityksiä hänen puhuessaan Kristukseen uskovista (esim. Kol 1:2,4,12). Sana ei tarkoita synnitöntä, vaan Messiaan seurakuntaan kuuluvaa.

Kol. 1:1-2, 4,12. Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus tervehtivät Kolossan pyhiä, Kristukseen uskovia veljiä. Jumalan, meidän Isämme, armo ja rauha teille. … Olemmehan saaneet kuulla teidän uskostanne Kristukseen Jeesukseen ja siitä rakkaudesta, jota osoitatte kaikkia pyhiä kohtaan … Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta.

Apt. 9:15. Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene, minä olen valinnut hänet aseekseni (astiakseni, "työkalukseni"), tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä.

Jumala valitsi Paavalin ja asetti hänet pakanoiden apostoliksi (1. Tim.2:5-7). Jumala käytti Paavalin luonteenominaisuuksia ja taitoja valtakuntansa työssä, Paavalin piti vain ensin antaa ne Jumalan hallintaan. Näitä olivat mm. kirjoitusten tunteminen ja tietty ehdottomuus / peräänantamattomuus. Paavali oli rabbi (opettaja, kirjoitusten tuntija) silloin kun Jumala hänet työhönsä kutsui ja sellaisena hän jatkoi pelastumisensa jälkeenkin (1. Kor. 7:17). Tosin kesti vielä useita vuosia, ennen kuin Jumala varsinaisesti alkoi Paavalia käyttää (Apt. 9:26-31, Apt. 11:25-26). Jumala teki Paavalista ensin heikon, ettei ylpistyminen olisi estänyt Paavalin toimintaa Jeesuksen apostolina (2. Kor. 12:7-9).

1. Tim.2:5-7. Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut. Tämän sanoman julistajaksi ja apostoliksi minut on asetettu. Puhun totta, en valehtele. Minut on pantu kansojen opettajaksi, opettamaan niille uskon totuutta.

1. Kor. 7:17. Jokainen eläköön edelleen sen osan mukaisesti, jonka Herra on hänelle suonut ja joka hänellä oli, kun Jumala hänet kutsui. Tämän ohjeen minä annan kaikissa seurakunnissa. (Tätä ohjetta kannattaa noudattaa, ellei Jumala selkeästi ohjaa uusille urille.)

Apt. 9:26-31. Jerusalemiin saavuttuaan Saul yritti liittyä opetuslasten joukkoon, mutta kaikki pelkäsivät häntä eivätkä uskoneet, että hänestä oli tullut opetuslapsi. Silloin Barnabas tuli hänen avukseen ja vei hänet apostolien luo. Hän kertoi heille, kuinka Saul oli tiellä nähnyt Herran, kuinka Herra oli puhunut hänelle ja kuinka hän Damaskoksessa oli rohkeasti julistanut sanomaa Jeesuksesta. Sen jälkeen Saul eli ja vaikutti heidän parissaan Jerusalemissa. Rohkeasti hän julisti sanomaa Herrasta. Hän puhui myös kreikankielisille juutalaisille ja väitteli heidän kanssaan, mutta he yrittivät tappaa hänet. Kun uskonveljet saivat tietää tämän, he veivät Saulin Kesareaan ja lähettivät hänet sieltä Tarsokseen. (Jumala pisti Paavalin hetkeksi aikaa "jäähylle". Paavalilla oli kyllä into julistaa evankeliumia, mutta hänen vanha luontonsa ei vielä ollut Jumalan hallinnassa; 1. Piet. 3:15-16.) Kaikkialla Juudeassa, Galileassa ja Samariassa kirkolla oli nyt rauha. Se eli ja rakentui Herran pelossa, ja Pyhä Henki vahvisti sitä, niin että se yhäti kasvoi.

Apt. 11:25-26. Barnabas lähti sitten Tarsokseen etsimään Saulia ja löydettyään toi hänet Antiokiaan. Yhdessä he toimivat seurakunnan keskuudessa kokonaisen vuoden, ja suuri joukko ihmisiä sai heiltä opetusta. Antiokiassa alettiin ensimmäiseksi käyttää opetuslapsista nimitystä kristitty.

2. Kor. 12:7-9. Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi. Olen kolme kertaa pyytänyt Herralta, että pääsisin siitä. Mutta hän on vastannut minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." (Paavali suostui olemaan heikko.)

Paavali oli ennen Jeesuksen kohtaamista omasta mielestään vanhurskas, Jumalalle kelpaava ja nuhteeton (Fil. 3:4-9). Fariseukset olivat tulkinnoillaan laskeneet lain riman sellaiselle korkeudelle, että he itse saattoivat sen ylittää mutta tavalliselle kansalle se oli mahdotonta. Vaikka tällaiset omasta mielestään vanhurskaat ovat saastaa Jumalan silmissä, Jumala haluaa silti pelastaa heidät (Jes. 64:5, Jes. 65:1-2). Ihmeellistä onkin, miten evankeliumi Jeesuksen Kristuksen sovintoverestä saa aikaan uuden luomuksen tässä saastassa, jos vain Jumalan Sana otetaan vastaan ja sanan annetaan vaikuttaa (2. Kor. 5:17-6:1).

Fil. 3:4-9. minä jos kukaan voisin luottaa siihen mitä minulla on ollut. Minut on kahdeksantena päivänä ympärileikattu, olen syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa, heprealainen heprealaisista vanhemmista. Lain noudattajana olin fariseus, intoni ja kiivauteni osoitin vainoamalla seurakuntaa, lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton.

Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana (saastana) pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo.

Jes. 64:5. Kuin saastaa me olemme olleet, kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme. Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä, ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli.

Jes. 65:1-2. Minä olen kyllä ollut lähellä, mutta he eivät ole minua etsineet, olen ollut läsnä, mutta he eivät ole minua kyselleet, olen sanonut: "Tässä olen, tässä olen!" tälle pakanakansalle, joka ei kutsunut avuksi minun nimeäni. Päivästä päivään minä ojensin käteni tätä vastahakoista kansaa kohden, kansaa, joka kulkee väärää tietä oman mielensä mukaan,

2. Kor. 5:17-6:1. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! (Näin Jumala meitä katselee, kun olemme Jeesuksen veren suojassa.) Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!

Apt. 9:16. Minä tulen osoittamaan hänelle, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden."

Vaikka synnin tekemisellä on aina vakavat seuraukset, joita Jumala ei useinkaan poista, Paavali ei joutunut kärsimään siksi, että oli vainonnut Jeesukseen uskovia. Kärsimys oli työkalu, jolla Jumala piti Paavalin omanaan (2. Kor. 12:7). Paavali todellakin joutui kärsimään paljon Jeesuksen nimen tähden (2. Kor. 11:24-28). Paavalille Jumala oli antanut erityistehtävän julistaa Jeesusta Kristusta ja kärsiä. Me muut joudumme kärsimään vähemmän (1. Piet. 3:13-17). Jeesus ei ole koskaan luvannut omilleen kärsimyksistä vapaata elämää (Joh. 16:33, Apt. 14:21-22, 2. Kor. 8:1-2). Näyttää siltä, että usko Jeesukseen vähenee juuri siksi, koska ihmiset eivät enää suostu näkemään vaivaa eivätkä kärsimään Jeesuksen nimen tähden.

2. Kor. 12:7. Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi.

2. Kor. 11:24-28. Olen juutalaisilta viisi kertaa saanut "yhtä vaille neljäkymmentä" ruoskaniskua, kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua on kivitetty, kolme kertaa olen joutunut haaksirikkoon, olen ajelehtinut meressä vuorokauden. Olen yhtenään ollut matkoilla, olen ollut vaarassa hukkua jokiin ja joutua rosvojen käsiin, vaarassa niin maanmiesteni kuin vierasheimoisten joukossa, vaarassa kaupungissa ja autiomaassa, vaarassa merellä, vaarassa valeveljien parissa. Olen raatanut ja nähnyt vaivaa, valvonut paljon, kärsinyt nälkää ja janoa, paastonnut usein, palellut vähissä vaatteissa. Kaikkien näiden hankaluuksien lisäksi minua joka päivä painaa huoli kaikista seurakunnista.

1. Piet. 3:13-17. Kuka voi tehdä teille pahaa, jos te kiihkeästi pyritte tekemään hyvää? Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana - silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat. Parempi on tehdä hyvää ja kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin kärsiä pahojen tekojen tähden.

Joh. 16:33. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa (Jeesuksessa) rauha. Maailmassa te olette ahtaalla (teillä on ahdistus), mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."

Apt. 14:21-22. Paavali ja Barnabas julistivat Derbessä evankeliumia ja saivat monet kääntymään opetuslapsiksi. Sitten he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan, rohkaisivat opetuslapsia ja kehottivat heitä pysymään uskossa. He sanoivat: "Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta."

2. Kor. 8:1-2. Veljet, tahdomme teidän tietävän, millaisen armon Jumala on suonut Makedonian seurakunnille. Vaikka vaikeudet ovat raskaasti koetelleet niitä, uskovien ilo oli niin ylitsevuotava, että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsasta anteliaisuutta.

Kärsimys Jumalan käsiin annettuna ja Jumalan käsistä otettuna on sellainen työkalu, jolla Jumala kasvattaa myös meitä Kristuksen kaltaisuuteen irti maailmasta (Hepr. 12:3-7, 1. Piet. 1:3-7, 1. Piet. 4:1, 1. Piet. 5:10-11, Ilm. 2:8-11).

Hepr. 12:3-7. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Vielä te ette ole joutuneet vuodattamaan vertanne taistelussa syntiä vastaan. Te olette unohtaneet tämän sanan, joka rohkaisee teitä kuin isä poikiaan: - Älä väheksy, poikani, Herran kuritusta, älä masennu, kun hän ojentaa sinua - jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa, hän lyö jokaista, jonka pojakseen ottaa. Teidän kärsimyksenne on kasvatusta: Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi?

1. Piet. 1:3-7. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.

1. Piet. 4:1. Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä.

1. Piet. 5:10-11. Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen.

Ilm. 2:8-11. "Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, hän, joka oli kuollut mutta heräsi eloon: "Minä tiedän sinun ahdinkosi ja köyhyytesi - sinun, joka kuitenkin olet rikas. Minä tiedän, miten sinua herjaavat nuo, jotka sanovat itseään juutalaisiksi vaikka eivät ole - Saatanan synagogaa he ovat! Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Saatana on sulkeva muutamia teistä vankeuteen, jotta teitä koeteltaisiin, ja te joudutte ahdinkoon kymmeneksi päiväksi. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle voitonseppeleeksi elämän. "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille. Siihen, joka voittaa, ei toinen kuolema kajoa.

DigiNovum kertoo seuraavaa:

Paavali sai edeltäkäsin tietää, mitä hän joutuisi kristittynä kokemaan. Herra ei antanut hänelle vääriä toiveita elämästä, joka olisi täynnä menestystä ja suosiota. Hän puhui kärsimyksistä, joita Paavali joutuisi kokemaan taistellessaan evankeliumin puolesta. Kärsivä Vapahtaja tarvitsi kärsivää apostolia. Kristuksen tähden kärsiminen on aivan muuta kuin ne kärsimykset, joita aiheutamme itsellemme ajattelemattomuudellamme ja erehdyksillämme, vaikka tekisimmekin virheet Kristusta palvellessamme. Esim. tarpeettomasta toisten asioihin sekaantumisesta johtuvat kärsimykset eivät ole Kristuksen tähden kärsimistä (1 Piet 4:15-16). Kristuksen tähden ja Kristuksen kanssa kärsivää odottaa palkka iankaikkisessa elämässä (Matt 5:11-12; Room. 8:17).

1. Piet. 4:14-16. Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki. Kenenkään teistä ei tule kärsiä murhamiehenä tai varkaana tai pahantekijänä tai toisten petkuttajana. Mutta sen, joka kärsii kristittynä, ei pidä hävetä, vaan hän kirkastakoon kristityn nimellään Jumalaa.

Matt. 5:11-12. "Autuaita olette te, kun teitä minun (Jeesuksen) tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.

Room. 8:16-18. Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän. Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme.

Apt. 9:17. Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä."

Herra oli kertonut Ananiakselle sen, miten Hän oli ilmestynyt Paavalille ja mitä Ananiaksen tuli Paavalille sanoa. Jumala antoi näön Paavalille takaisin Ananiaksen välityksellä. Joskus Jumala toimii suoraan mutta useimmiten Hän käyttää Ananiaksen kaltaisia ihmisiä.

Apt. 9:18-19. Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä, ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin. Ruokaa nautittuaan hän taas voimistui.