Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat tällaisella mustalla kursivoidulla.

Pietarin lähetysmatka

Raamatussa on ennen tätä Pietarin tekemää lähetysmatkaa kerrottu Paavalista, josta Jumalan suunnitelmissa oli tuleva pakanain apostoli. Paavalin piti kuitenkin vielä olla muutama vuosi syrjässä kasvamassa tähän tehtäväänsä.

Ennen kuin Paavalin työ pakanain parissa voisi edes alkaa, piti Jumalan muuttaa seurakunnan ajatukset pakanoista toisenlaiseksi. Seurakunta koostui tässä vaiheessa vain juutalaisista. Tosin siihen oli hyväksytty mukaan samarialaiset, jotka olivat "puolipakanoita". Raamatullisessa mielessä kaikki ei-juutalaiset ovat pakanoita. Jumala lähetti Pietarin matkalle eri paikkakunnilla olevien juutalaisten kristittyjen luo tarkoituksena sen matkan aikana muuttaa ensin Pietarin ajatukset pakanoista toisenlaisiksi (Ap. t. 10:34-35). Pietari ei itse tiennyt Jumalan suunnitelmia.

Ap. t. 10:34-35. Pietari rupesi puhumaan (Korneliuksen kodissa oleville pakanoille). Hän sanoi: "Nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä. Hän hyväksyy jokaisen, joka pelkää häntä ja noudattaa hänen tahtoaan, kuului tämä mihin kansaan tahansa.

Apt. 9:32. Pietari kiersi paikkakunnalta toiselle ja tuli myös Lyddassa asuvien pyhien luo.

Uusi testamentti ei vielä tässä vaiheessa ollut kirjallisessa muodossa. Ensimmäinen evankeliumi ja ensimmäiset Paavalin kirjeet tulivat vasta 10-20 vuoden sisällä. Jeesuksen puheet olivat Jeesuksen opetuslasten muistissa ja Pyhä Henki piti huolen siitä, etteivät ne unohtuneet (Joh. 14:26).

Joh. 14:26. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun (Jeesuksen) nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. (Mitä enemmän olemme lukeneet Raamattua, sitä paremmin Pyhä Henki voi palauttaa meidänkin mieleemme Jeesuksen puheita.)

Ketkä olivat näitä pyhiä, joiden luo Pietari tuli? He olivat niitä ihmisiä, jotka uskoivat Jeesukseen Kristukseen Herranaan, joka oli sovittanut heidän syntinsä. He tiesivät, ettei heillä ollut omaa pyhyyttä, vaan heidät oli puettu lahjapyhyyteen, joka saadaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen (1. Kor. 1:30-31). Vasta sen jälkeen, kun meillä on tämä lahjapyhyys Jeesuksessa Kristuksessa, alkaa Pyhä Henki suostutella meitä muuttamaan elämäämme Jumalan sanan mukaiseksi. Tätä sanotaan pyhittymiseksi (1. Tess. 4:1-3).

1. Kor. 1:30-31. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta."

1. Tess. 4:1-3. Sitten vielä, veljet! Te olette oppineet meiltä, miten teidän on elettävä ollaksenne Jumalalle mieleen, ja niinhän te elättekin. Mutta Herran Jeesuksen nimessä pyydämme ja kehotamme teitä pyrkimään yhä parempaan. Tiedättehän, mitä käskyjä me Herran Jeesuksen puolesta olemme teille antaneet. Jumalan tahto on, että te pyhitytte. Kavahtakaa siveettömyyttä!

Apt. 9:33-34. Hän tapasi kaupungissa Aineas-nimisen miehen, joka oli halvaantunut ja oli ollut vuoteenomana kahdeksan vuotta. Pietari sanoi hänelle: "Jeesus Kristus parantaa sinut, Aineas! Nouse ja kokoa vuoteesi." Mies nousi heti.

Sitä ei kerrota, miten Pietari kohtasi tämän halvaantuneen, ei edes sitä, kuuluiko mies seurakuntaan vai ei. Mahdollisesti halvaantunut oli kuullut sanoman siitä, miten Jumala oli parantanut ramman Jerusalemin temppelissä Pietarin ja Johanneksen kautta (Apt. 3:1-8).

Apt. 3:1-8. Pietari ja Johannes menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti. Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä. Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua. Pietari loi katseensa häneen, samoin Johannes, ja Pietari sanoi: "Katso meihin." Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin. Mutta Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele." Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa.

Vastaavia ihmeitä tapahtuu kristittyjen keskuudessa nykyisinkin. Mutta miksi ne eivät ole yleisempiä. Yksi syy on meidän epäuskomme (Matt. 13:57-58). Toinen syy on se, että meillä on ”hopeaa ja kultaa”, mitä Pietarilla ei ollut ja siksi me emme tarvitse Jeesusta kovinkaan moneen asiaan.

Matt. 13:57-58. Näin he torjuivat hänet (Jeesuksen). Jeesus sanoi heille: "Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan ja omassa kodissaan." Ja koska he eivät uskoneet häneen, hän ei tehnyt siellä montakaan voimatekoa.

Apt. 9:35. Kaikki, jotka asuivat Lyddassa ja Saaronin tasangolla, näkivät hänet, ja he kääntyivät ja uskoivat Herraan.

Halvaantumisesta parantunut toimi evankelistana, sillä hän antoi parantumisestaan kunnian Jeesukselle Kristukselle. Ihmiset tunsivat Jumalan jollain tavalla temppelin uhrikäytännön vuoksi ja Jumala käytti tätä pohjatietoa hyväkseen vetäessään heitä Jeesuksen Kristuksen yhteyteen. Nykyisin valtaosalta ihmisistä pimitetään tällainen perustieto jo kouluissa (Room. 10:13-14).

Room. 10:13-14. Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?

Ihmiset kääntyivät ja uskoivat Herraan. Kääntyminen ja usko kuuluvat yhteen. Mutta mistä käännytään pois ja mihin? Voiko Jeesukseen Herranaan uskoa kääntymättä ja tekemättä parannusta? Onko kääntyminen oikeaa, ellei se näy missään (Matt. 18:2-3, Mark. 4:11-12, Apt. 3:19-20, Apt. 3:26)?

Matt. 18:2-3. Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. (Kääntyminen on turhaa, ellei sen jälkeen suostu Jumalan aikaansaamaan muutokseen. Vertaa kallioperälle, ihmisen kivisydämeen, kylvetty siemen; Matt. 13:20-21.)

Mark. 4:11-12. Hän (Jeesus) sanoi heille (opetuslapsilleen): "Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina (He eivät salli Pyhän Hengen avata sanaa itselleen.), jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi." (Kääntymiseen liittyy syntien anteeksisaaminen. Synnit saadaan anteeksi ainoastaan Jeesuksen Kristuksen sovintoveressä.)

Apt. 3:19-20. Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun. (Kääntymiseen liittyy oleellisena osana omien syntien tiedostaminen ja niiden tunnustaminen Jumalalle. Vasta silloin me ymmärrämme Jeesuksen merkityksen ja otamme Hänet vastaan oikealla tavalla.)

Apt. 3:26. Teitä varten ennen muita Jumala on nostanut kuolleista Poikansa (palvelijansa). Hänet Jumala on lähettänyt siunaamaan teitä kaikkia, kun käännytte pois pahuudestanne." (Syntien tunnustamisen jälkeen ne hylätään. Vaikka me tämän jälkeen vielä lankeamme, paluu Jeesuksen sovintoveren alle on aina avoin.)

Apt. 9:36. Joppessa oli opetuslasten joukossa Tabita-niminen nainen; nimi on kreikaksi Dorkas (gaselli). Hän teki paljon hyvää ja avusti köyhiä runsain määrin.

Dorkaksella oli ilmeisesti avustamisen ja antamisen armolahjat. Näissä armolahjoissa on tunnusomaista se, että avustettava ei koe jäävänsä avustajalle kiitollisuuden velkaan. Tämä on tärkeää, sillä Erik Ewaldsin (edesmennyt psykologi ja pappi) mukaan kiitollisuuden velka, jota ei halutessaan kykene maksamaan takaisin, aiheuttaa vihaa.

Jumala käytti Dorkasta monissa asioissa seurakunnan keskellä. Nyt Jumala halusi käyttää häntä entistä enemmän vielä evankelistana (ja siksi Dorkas kuoli).

Apt. 9:37-38. Mutta noihin aikoihin hän sairastui ja kuoli, ja hänet pestiin ja kannettiin kattohuoneeseen. Lydda on lähellä Joppea, ja kun opetuslapset kuulivat Pietarin olevan siellä, he lähettivät kaksi miestä viemään hänelle sanan: "Tule kiireesti meidän luoksemme."

Jeesus oli aikaisemmin lähettänyt opetuslapsensa kaksittain matkalle. Nyt seurakunta noudatti tätä tapaa.

Apt. 9:39-40. Pietari lähti heti miesten mukaan. Kun hän tuli paikalle, hänet vietiin kattohuoneeseen, ja leskivaimot kerääntyivät hänen ympärilleen ja näyttivät itkien hänelle paitoja ja muita vaatteita, jotka Dorkas oli tehnyt ollessaan vielä heidän kanssaan. Pietari käski kaikkien poistua. Hän polvistui ja rukoili. Sitten hän kääntyi vainajan puoleen ja sanoi: "Tabita, nouse!" Nainen avasi silmänsä, ja nähdessään Pietarin hän nousi istumaan.

Pietari sai käsityksen, että Dorkas oli seurakunnalle tarpeen. Hän ei kuitenkaan lähtenyt heti herättämään Dorkasta kuolleista, vaan ensin hän polvistui ja rukoili. Meidän omat olettamuksemme siitä, kuka on seurakunnalle välttämätön ja kuka ei ole, eivät aina käy yksiin Jumalan ajatusten kanssa (1. Kor.12:12-24).

1. Kor.12:12-24. Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista. (Esim. me huomaamme jonkin ruumiinosan tarpeellisuuden vasta kun se puuttuu.) … Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Jos kaikki olisi yhtä ja samaa jäsentä, olisiko silloin mitään ruumista? Jäseniä on kuitenkin monta, kun taas ruumis on yksi. Ei silmä voi sanoa kädelle: "Minä en tarvitse sinua", eikä liioin pää jaloille: "Minä en tarvitse teitä." Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. (Seurakunta voi hyvinkin tulla toimeen ilman esillä olevia, omasta mielestään vahvoja, mutta seurakunta ei menesty ilman siellä olevia heikkoja. Tämän pitäisi tehdä nöyriksi meidät, jotka luulemme olevamme vahvoja.) ... Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian

Pietari polvistui. Polvistumalla hän tunnusti oman avuttomuutensa ja alamaisuutensa Jumalalle. Rukouksessa mekin kysymme Jumalalta neuvoa. Pietari teki näin vaikka yksikään ihminen ei ollut häntä katsomassa.

Apt. 9:41-42. Pietari ojensi hänelle kätensä ja auttoi hänet jalkeille. Sitten Pietari kutsui huoneeseen lesket ja kaikki pyhät, ja he saivat nähdä, että Tabita oli elossa. Tapahtumasta levisi tieto ympäri Joppea, ja monet uskoivat nyt Herraan.

Joppessa tapahtui sama kuin mitä oli tapahtunut Lyddassa. Monet ihmiset alkoivat tapahtuman johdosta uskoa Jeesukseen. Kaikille ei uskon syntymiseen riitä edes se, että joku herää kuolleista.

Apt. 9:43. Pietari jäi vielä joksikin aikaa Joppeen ja asui erään Simon-nimisen nahkurin luona.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Pietarin yöpyminen Simonin kodissa on huomionarvoista, sillä kuolleita eläimiä käsittelevä nahkuri oli juutalaisen lain mukaan saastainen ammatti. Pietari oli pääsemässä eroon epäluuloistaan niitä kohtaan, jotka olivat erilaisia kuin hän ja joiden tavat eivät noudattaneet juutalaisten uskonnollisia perinteitä.