Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Pietaria syytetään perinteiden rikkomisesta

Apt. 11:1. Apostolit ja eri puolilla Juudeaa olevat veljet saivat kuulla, että muutkin kuin juutalaiset olivat ottaneet vastaan Jumalan sanan.

Seurakunnassa saatiin tietää, että Pietari oli poikennut niistä menettelytavoista, joita seurakunnassa pidettiin hyväksyttyinä ja totuutena.

Apt. 11:2-3. Kun Pietari sitten tuli Jerusalemiin, ympärileikatut veljet syyttelivät häntä siitä, että hän oli vieraillut ympärileikkaamattomien luona ja aterioinut heidän kanssaan.

Pietaria oltiin laittamassa syytettyjen penkille jo ennen kuin hän ehti sanoa mitään puolustuksekseen.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Pakanoita olivat kaikki ne, jotka eivät olleet juutalaisia. Useimmat juutalaiskristityt luulivat Jumalan tarjoavan pelastusta vain juutalaisille, koska heille Jumala oli antanut lakinsa. Eräs ryhmä Jerusalemissa ajatteli, että pakanat tosin pelastuivat, mutta vain seuraamalla juutalaisia lakeja ja perinteitä eli tulemalla juutalaisiksi ennen kääntymistään kristityiksi.

Jumala oli läpi kirjoitusten luvannut tavoittaa kansat. Tämä alkoi Abrahamille annetusta yleisestä lupauksesta (1. Moos. 12:3, 18:18), joka tarkentui Malakian julistuksessa "Auringonnousun maista aina auringonlaskun seuduille asti … minun nimeni on oleva suuri kansojen keskuudessa" (Mal. 1:11). Juutalaisten, jopa juutalaiskristittyjen oli vaikea hyväksyä tätä. Juutalaiskristityt kyllä ymmärsivät profetioiden täyttymisen Kristuksessa, mutta he ohittivat Vanhan testamentin opetukset. Mekin hyväksymme Jumalan sanasta usein vain ne osat, jotka tukevat omia tavoitteitamme, ja jätämme epämieluisat kohdat huomiotta. Meidän täytyy kuitenkin hyväksyä totuutena koko Jumalan sana.

1. Moos. 12:3. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille."

1. Moos. 18:17-18. Herra ajatteli: "Miksi salaisin Abrahamilta, mitä aion tehdä? Onhan Abrahamista polveutuva suuri ja mahtava kansa, ja hänen saamansa siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.

Mal. 1:11. "Auringonnousun maista auringonlaskun maihin saakka minun nimeni on suuri. Kaikkialla minulle uhrataan suitsukkeita ja puhtaita ruokauhreja, sillä minun kunniani on suuri kansojen keskuudessa", sanoo Herra Sebaot.

Apt. 11:4. Silloin Pietari kertoi heille alusta alkaen, kuinka kaikki oli tapahtunut:

Pietari ei provosoitunut eikä lähtenyt väittelemään tekemisistään, vaan kertoi rauhallisesti syyt normaalista poikkeavaan menettelyynsä. Kun meitä syytetään jostakin, me helposti lähdemme vastahyökkäykseen. Silloin alkuperäinen asia unohtuu ja riita on valmis.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Kun Pietari kertoi Jerusalemissa Korneliuksen kääntymisestä kristityksi, uskovat olivat järkyttyneitä kuullessaan Pietarin syöneen pakanoiden kanssa. Kuultuaan koko kertomuksen he kuitenkin ylistivät Jumalaa. Tämä on esimerkki siitä, miten suhtautua kristittyjen välisiin erimielisyyksiin. Ennen kuin tuomitsee muiden uskovien käyttäytymistä, heitä tulisi kuunnella. Pyhä Henki saattaa opettaa jotain tärkeää heidän kauttaan.

Apt. 11:5-10. "Minä olin Joppen kaupungissa ja rukoilin. Silloin jouduin hurmoksiin ja näin näyn. Taivaasta tuli alas, aivan minun eteeni, ikään kuin suuri purjekangas neljästä kulmastaan kannateltuna. Kun jäin katsomaan sitä, näin siinä kaikenlaisia maan eläimiä, nelijalkaisia, petoja ja matelijoita, sekä taivaan lintuja. Ja minä kuulin äänen, joka sanoi: 'Nouse, Pietari! Teurasta ja syö!' Minä vastasin: 'Ei, ei, Herra! En ole koskaan pannut suuhuni mitään epäpuhdasta tai kiellettyä.' Silloin ääni taas puhui taivaasta: 'Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi.' Tämä tapahtui kolmesti. Sitten kaikki temmattiin takaisin taivaaseen.

Pietari aloitti kertomalla saamastaan näystä. Merkille pantavaa on, että näyn aikana Pietari oli rukoilemassa. Näyssä Jumala sanoi puhdistaneensa nämä kolme Pietaria hakemaan lähetettyä pakanaa, jotka kuitenkin vielä odottivat pelastumista (Apt. 10:7-8).

Apt. 10:7-8. Kun enkeli tämän puhuttuaan oli mennyt pois, Cornelius kutsui luokseen kaksi palvelijaansa sekä yhden läheteistään, hurskaan sotilaan. Hän kertoi heille kaiken ja lähetti heidät Joppeen (Pietaria noutamaan).

Apt. 11:11-15. "Juuri silloin seisahtui kolme miestä sen talon eteen, jossa me olimme. Heidät oli Kesareasta lähetetty minun luokseni. Henki sanoi minulle, että minun oli epäröimättä lähdettävä heidän mukaansa. Myös nämä kuusi veljeä lähtivät kanssani, ja niin me menimme sen miehen kotiin. Hän kertoi meille nähneensä talossaan enkelin. Enkeli oli sanonut hänelle: 'Lähetä miehiä Joppeen noutamaan tänne Simon, toiselta nimeltä Pietari. Hän puhuu sinulle, ja niiden sanojen voimasta sinä pelastut, sinä ja koko perhekuntasi.' Ja kun aloin puhua, laskeutui Pyhä Henki heihin niin kuin alussa meihin.

Seuraavaksi Pietari kertoi seurakunnalle sen, miten Jumalan antama näky oli käynyt toteen. Itse panin merkille nämä kaksi asiaa:

- Jumala lupasi Corneliukselle, että Pietari puhuu evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta, ja niiden sanojen voimasta Cornelius pelastuu ja koko hänen perhekuntansa.

- Pyhä Henki laskeutui niihin, jotka olivat paikalla. He ottivat vastaan sanoman syntien anteeksiantamuksesta Kristuksen Jeesuksen ristinkuoleman sovituksessa.

Jumalan piti antaa Pyhä Henki pakanoille samalla tavalla kuin helluntaina opetuslapsille, sillä muuten näitä uusia uskovia ei olisi hyväksytty täysivaltaisiksi jäseniksi seurakuntaan. Ilman näitä samanlaisia Pyhän Hengen toiminnan merkkejä, uskoon tulleilta pakanoilta olisi vaadittu samat asiat, kuin mitä seurakunnassa jo noudatettiin. Pakanoita olisi pidetty seurakunnassa, jossa oli vain ympärileikattuja kristittyjä, alusta alkaen alemman tason Jumalan lapsina.

Sama vaara on meilläkin pitää niitä kristittyjä alempiarvoisina, joita Jumala ei mielestämme ole pelastunut oikealla tavalla.

Apt. 11:16. Silloin muistin, mitä Herra oli sanonut: 'Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä.'

(Matt. 3:11, Apt. 1:4-5)

Matt. 3:11. "Minä (Johannes Kastaja) kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.

Apt. 1:4-5. Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää."

Apt. 11:17. Jos siis Jumala silloin, kun heistä tuli Herraan Jeesukseen uskovia, antoi heille samanlaisen lahjan kuin meille, mikä olin minä estämään Jumalaa?"

Me kritisoimme toisinaan Jumalaa siitä, että hän pelastaa ihmisen mielestämme väärällä tavalla. Usein me luulemme puhuvamme Jumalan puolesta ja/tai suhtaudumme Jumalaan kuin itsestään selvyytenä. Me voimme myös tulkita Jumalan hiljaa olemisen virheellisesti sen merkiksi, että Hän hyväksyy meidän puheemme tai tekemisemme.

Pietari ymmärsi, että Jumala oli ottanut nämä pakanat omaan valtakuntaansa, omiksi lapsikseen, ilman että heistä olisi ensin tullut ympärileikattuja juutalaisia. Koska näitä pakanoita ei ollut kastettu kristillisellä kasteella, joten oli luonnollista että Pietari kastoi heidät.

Tähän mennessä oli nyt tapahtunut kolme Hengen vuodatusta ja on mielenkiintoista katsoa, miten kristillinen kaste liittyi niihin;

- Helluntai – Pyhän hengen saaneita opetuslapsia ei kastettu kristillisellä kasteella (Apt. 2:1-4, koska heille Jeesus antoi kastekäskynsä kastaa muita.

- Samaria – Kaste toimitettiin ennen Pyhän Hengen saamista (Apt. 8:14-16).

- Corneliuksen koti – Kaste toimitettiin Pyhän Hengen saamisen jälkeen (Apt. 10:44-48).

Apt. 2:1-4. Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki (Jeesusta seuranneet henkilöt) yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. (Tämän jälkeen kerrotaan, miten väkeä tuli runsaasti koolle. Missään ei kerrota, että nämä Jeesuksen seurassa olleet olisi kastettu kristillisellä kasteella Pyhän Hengen saamisen jälkeen.)

Apt. 8:14-16. Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen. Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen. Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen.

Apt. 10:44-48. Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa. Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin; he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta. Silloin Pietari sanoi: "Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Kaikissa näissä tapauksissa pelastumisen edellytyksiä olivat;

- Evankeliumin läsnäolo, eli sanoma Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemasta meidän syntiemme tähden.

- Evankeliumin kuulemisen synnyttämä usko. (Room. 10:13-17)

Room. 10:13-17. Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!" Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: "Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?" Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.

Pyhä Henki saatiin kaikissa tapauksissa uskon syntymisen jälkeen. Kaste yksinään ei pelasta. Mutta kasteen halveksiminen on vaarallista (Mark. 16:15-16).

Mark. 16:15-16, 1933/38 käännös. Ja hän (Jeesus) sanoi heille (opetuslapsille): "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (Jeesus käyttää tässä ns. partisiippi-muotoa, jota on vaikea kääntää suomenkielelle. Sen voisi tässä yhteydessä kääntää; "joka on loppuun asti uskonut ja on tullut kastetuksi, tulee pelastumaan, mutta joka ei uskonut, tullaan tuomitsemaan kadotukseen.")

Millä tavoilla me itse estämme Jumalan toimintaa vaatimalla lähimmäistämme toimimaan omien halujemme mukaisesti tai sanomme Jumalalle, että Hänen tulee toimia vajavaisen ymmärryksemme mukaan?

Otetaan esimerkiksi tämä kasteen halveksiminen.

Joku kokee tekevänsä syntiä, mikäli hän ei pelastumiskokemuksensa jälkeen uusi kastettaan.

Joillekin tämä kasteen uusiminen on kuuliaisuuden teko ja vastaa lähinnä uskon tunnustamista.

Minä taas koen, että Jumala itse on lapsikasteessa pukenut ylleni valkoiset vaatteet. Parannuksen teko ja usko Jeesuksen sovintovereen, eli palaaminen kasteen armoon, puhdistaa niihin matkalla kertyneen saastan. Uusintakasteessa minä itse vain peittäisin tämän Jumalan antaman puvun omaan työhöni perustuvalla omavanhurskauden vaatteella.

Roomalaiskirjeessä on teksti, joka mielestäni sopii tähänkin kohtaan, ettemme tuomitsisi tai halveksisi niitä Jumalan lapsia, jotka ajattelevat toisella tavoin (Room. 14:1 – 15:7).

Room. 14:1 – 15:7. Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia. Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu - vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä. Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa. Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Juuri sitä vartenhan Kristus kuoli ja heräsi elämään, että hän olisi niin kuolleiden kuin elävienkin Herra. Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen. Onhan kirjoitettu: - Niin totta kuin elän, sanoo Herra, jokainen polvi on notkistuva minun edessäni ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa. Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään. Älkäämme siis enää tuomitko toisiamme. Katsokaa sen sijaan, ettette saata veljeänne kompastumaan ja kaatumaan. Herraan Jeesukseen luottaen tiedän varmasti, ettei mikään ole sinänsä epäpuhdasta. Mutta jos joku pitää jotakin epäpuhtaana, hänelle se on epäpuhdasta. Jos veljesi pahastuu ruoastasi, et enää ole noudattanut rakkauden vaatimuksia. Älä saata ruoallasi perikatoon sitä, jonka vuoksi Kristus on kuollut. Älkää antako aihetta pilkata sitä hyvää, minkä olette saaneet. Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Joka tällä tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieleen ja saa ihmistenkin arvonannon. Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme. Älä ruoan vuoksi hajota Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta ihmiselle on pahaksi, jos hän syö jotakin, mikä loukkaa omaatuntoa. Sinun on hyvä olla syömättä lihaa ja juomatta viiniä ja välttää muutakin, mikä loukkaa veljeäsi. Säilytä sinä oma uskosi Jumalan edessä. Onnellinen se, joka ei tuomitse itseään siitä minkä uskoo oikeaksi. Mutta se, joka epäröi ja silti syö, on tuomittu, koska hän ei toimi uskon perusteella. Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.

Meidän, jotka olemme vahvoja, on kestettävä heikkojen vajavuuksia. Emme saa ajatella vain sitä, mikä on itsellemme mieluista. Meidän on jokaisen otettava huomioon lähimmäisemme, ajateltava, mikä on hänelle hyväksi ja vahvistaa häntä. Ei Kristuskaan ajatellut itseään. Onhan kirjoitettu: "Sinun herjaajiesi herjaukset ovat osuneet minuun." Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Jumala, jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti, niin että te yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää. Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi.

Googlesta löytyy Liisi Jokirannan luentoja tästäkin aiheesta (www.liisijokiranta.fi / raamattuopetuksia kuuntele /sakramentit).

Apt. 11:18. Tämän kuultuaan kaikki rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Jumala on siis avannut pakanoillekin tien kääntymykseen ja elämään."

Elämän tielle päästään kääntymyksen kautta. Tie elämään on avattu ja se tie on Jeesus Kristus (Joh. 14:6). Mekin olemme näitä pakanoita, joille Jumala on avannut tien kääntymykseen ja elämään. Älkäämme tuomitko toisiamme siitä, jos tällä Kristus-tiellä vaeltaessamme olemme ymmärtäneet Jumalan sanan eri tavoilla. Jättäkäämme toisemme rukouksessa Jumalan Sanan haltuun (Apt. 20:32).

Joh. 14:6. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

Apt. 20:32. "Jätän nyt teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, sen sanan, jossa on voima rakentaa teitä ja antaa perintöosa kaikkien pyhitettyjen joukossa.