8.1.2023 Sakari Tuunainen Beeta-alustus; Turvana maailma vai Jumala?


Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.


Turvana maailma vai Jumala?


Ilmeisesti sinä aikana, kun Paavali ja Barnabas olivat Jerusalemissa avustusta tuomassa, Herodes tappoi Jaakobin ja aikoi tehdä niin Pietarillekin (Apt. 12:1-3 ja 25).

Apt. 12:1-3 ja 25. Noihin aikoihin kuningas Herodes ryhtyi väkivaltaisiin toimiin muutamia seurakunnan jäseniä vastaan. Hän mestautti Jaakobin, Johanneksen veljen, ja huomattuaan sen olevan juutalaisille mieleen hän vielä käski vangita Pietarin; …

Kun Barnabas ja Saul olivat toimittaneet avustuksen perille, he lähtivät Jerusalemista paluumatkalle ja ottivat mukaansa Johanneksen, jota kutsuttiin myös Markukseksi.


Apt. 12:1. Noihin aikoihin kuningas Herodes ryhtyi väkivaltaisiin toimiin muutamia seurakunnan jäseniä vastaan.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Kuningas Herodes Agrippa I oli Herodes Suuren (joka yritti murhauttaa Jeesuksen lapsena) pojanpoika. Roomalaiset olivat asettaneet hänet hallitsemaan suurta osaa Pyhän maan alueesta. Hän vainosi kristittyjä, koska halusi miellyttää juutalaisten johtajia ja vahvistaa asemaansa.

Maailmanmielisten ongelma on se, että Raamatun sanaan totuutena uskovat kristityt eivät suostu menemään mukaan vallassa olevien harjoittamiin Raamatun sanan vastaisuuksiin (Apt. 5:29). Vähäinenkin määrä suolaa kirvelee niissä, jotka toimivat Raamatun sanan vastaisesti (Matt. 11-13).

Apt. 5:27-29. Apostolit tuotiin neuvoston eteen, ja ylipappi alkoi kuulustella heitä. Hän sanoi: "Me kielsimme jyrkästi teitä opettamasta sen miehen nimessä. Mutta nyt koko Jerusalem on täynnä teidän oppianne ja te yritätte panna sen miehen kuoleman meidän syyksemme." Tähän Pietari ja muut apostolit vastasivat: "Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.

Matt. 5:11-13. "Autuaita olette te, kun teitä minun (Jeesuksen) tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä. "Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.

Apt. 12:2-3. Hän mestautti Jaakobin, Johanneksen veljen, ja huomattuaan sen olevan juutalaisille mieleen hän vielä käski vangita Pietarin; silloin vietettiin juuri happamattoman leivän juhlaa.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Jaakob ja Johannes olivat Jeesuksen kahdentoista opetuslapsen joukossa. He olivat pyytäneet, että Jeesus antaisi heille etuoikeutetun aseman valtakunnassaan. Jeesus oli vastannut, että osallisuus hänen valtakunnassaan tarkoitti kärsimistä yhdessä hänen kanssaan (Mark. 10:38-39). Näin myös kävi, sillä Herodes mestautti Jaakobin ja Johannes karkotettiin myöhemmin Patmokselle (Ilm. 1:9).

Herodes vangitutti Pietarin pääsiäisjuhlan aikaan. Se oli laskelmoitu teko, sillä kaupungissa oli tuolloin tavallista enemmän juutalaisia. Näin Herodes pystyi esittelemään valtaansa suurelle joukolle ihmisiä.

Mark. 10:38-40. Jeesus sanoi heille: "Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?" "Voimme", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu."

Ilm. 1:9. Minä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta.

Huomattuaan sen olevan juutalaisille mieleen …” Nautimmeko me siitä, jos eri tavalla ajatteleva kohtaa vaikeuksia? Jos nautimme, silloin oma toimintamme ei ole Jumalalle mieleen (Matt. 5:43-45). Osaammeko jättää tuon toisen (ja samalla itsemme) Jumalan käsiin?

Matt. 5:43-45. "Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä (Jeesus) sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. (Tämä on Jumalan vaatimaa lakia, jota kukaan ihminen ei kykene täyttämään. Siksi meidän on tultava armon antajan, Jeesuksen Kristuksen luo, että uudestisyntyisimme ja saisimme Pyhän hengen sydämeemme. Vasta Kristus meissä vaikuttaa oikean tahtomisen ja tekemisen, jos me sen Hänelle sallimme. Fil. 2:13. Ja vaikka annammekin Jumalan vaikuttaa tahtomme ja tekomme, joudumme jatkuvasti turvautumaan anteeksiantoon ristiinnaulitussa Jeesuksessa Kristuksessa, vanhan itsekkään luontomme vuoksi.)

Apt. 12:4-6. Herodes pani Pietarin telkien taakse ja määräsi häntä vartioimaan neljä nelimiehistä sotilasvartiostoa. Hän aikoi asettaa Pietarin pääsiäisen jälkeen kansan eteen. Niin siis Pietaria pidettiin vangittuna, mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan. Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet.

Tässä on vastakkain kaksi voimatekijää. Maailma turvautuu valtaan ja aseisiin. Jumalaan toivonsa asettava turvautuu rukoukseen. Pietarilla oli rauha Jumalan kanssa ja siksi hän pystyi levollisesti nukkumaan vaikka oli kahlehdittuna kahteen sotilaaseen ja odotti kuolevansa pian. Tällainen rauha Jumalan kanssa tulee Jumalan seurassa vietetyn ajan seurauksena kärsimyksen koulussa (Joh. 14:27, 1. Piet.1:3-7). Jumala voi antaa rauhansa myös yksittäisiin tilanteisiin.

Joh. 14:27. "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

1. Piet.1:3-7. Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.

Apt. 12:7-10. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: "Nouse kiireesti." Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: "Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi." Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: "Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua." Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkeli oli poissa.

Joskus Jumala käyttää ihmeiden tekemiseen luomiaan enkeleitä. Joskus Jumala toimii näkymättömästi. Ihme on tapahtuma, jossa Jumala itse poikkeaa luomistaan luonnonlaeista. Ihmeenä voidaan pitää myös tapahtumia, jotka ovat kyllä mahdollisia mutta joiden todennäköisyys on pieni, kuten raha Pietarin saaman kalan suussa (Matt. 17:27).

Matt. 17:27. Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät (temppeliveron kerääjät)? Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta." (Kala oli tilapa, eräältä nimeltään, myös pietarinkala. Tilapa kantaa nuoria poikasiaan suussaan. Kun se haluaa vieroittaa poikaset, se etsii jonkin esineen suuhunsa ja näin estää poikasten paluun. Tässä tapauksessa tuo esine oli kolikko. Nykyäänkin niiden suusta löytyy kaikenlaista.)

Apt. 12:11. Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys, ja sanoi: "Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan."

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Miksi Jumala antoi Jaakobin kuolla mutta pelasti Pietarin ihmeen avulla? Elämä on täynnä vaikeita kysymyksiä. Miksi toisella lapsella on ruumiinvamma ja toinen on lahjakas urheilija? Miksi ihmiset kuolevat, ennen kuin ehtivät käyttää kaikkia lahjojaan? Emme pysty vastaamaan, koska näemme asioista vain pienen osan. Jumala sen sijaan näkee kaiken, ja voimme luottaa hänen johdatukseensa. Hän on antanut pahalle aikaa lyhyen hetken, ennen kuin se tuhotaan lopullisesti. Siihen saakka Jumala auttaa meitä kärsimysten keskellä vahvistaen meitä ja ilmaisten itsensä meille.

Me kuulumme Jumalasta poislangenneeseen ihmiskuntaan, joka on kuolemassa sukupuuttoon lisääntyvien geenivirheiden vuoksi. Jumala ei pelasta tätä maailmaa tuholta, ei edes Häneen uskovien vanhaa luontoakaan. Sen sijaan Hän on luvannut synnyttää uudesti ylhäältä ne, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen, luvannut olla heidän kanssaan heidän murheissaan ja hakea heidät taivaan kotiin (1. Kor. 15:50-52). Sen jälkeen Hän tuhoaa maailman tulella. Tämä on Jumalan ilmoittama tulevaisuus ihmiskunnalle. Joskus Hän antaa jatkoajan jollekin ihmiselle tai kansalle oman suunnitelmansa mukaisesti.

Jumala on läsnä sekä luomassaan ajassa että ajan ulkopuolella. Hän on tälläkin hetkellä sekä ajan alussa että lopussa, joten Hän tietää. Siksi Hän tietää myös sen, mihin meidän tekemämme valinnat johtavat. Hän tietää myös sen, mikä on iäisyysmielessä meille parasta.

Jumala on samaan aikaan läsnä sekä ihmisen elämän tapahtumissa että näiden tapahtumien seurauksien ajankohdissa.

Jumala tietää, mutta Hän on antanut ihmiselle tahdon valita itse. Jumala on kyllä kertonut valintojen seurauksista sanassaan, mutta

kuunteleeko ihminen?

1. Kor. 15:50-52. Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta. Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme.

Apt. 12:12. Kun tämä oli valjennut Pietarille, hän lähti kohti Johanneksen äidin Marian taloa, sen Johanneksen, jota kutsutaan Markukseksi. Siellä oli paljon väkeä rukoilemassa.

Johannes Markus oli se henkilö, joka kirjoitti Markuksen evankeliumin.

Apt. 12:13-17. Pietari kolkutti talon portille, ja Rode-niminen palvelustyttö tuli avaamaan. Tunnettuaan Pietarin äänen tyttö kuitenkin ilahtui niin, että portti jäi häneltä avaamatta, kun hän ryntäsi sisään kertomaan, että Pietari seisoi portilla. "Oletko järjiltäsi?" sanoivat toiset. Tytön yhä inttäessä he sanoivat: "Se on hänen enkelinsä." Mutta Pietari kolkutti kolkuttamistaan. Lopulta he menivät avaamaan ja säikähtivät, kun näkivät hänet. Pietari viittasi kädellään heitä olemaan hiljaa ja kertoi, kuinka Herra oli tuonut hänet ulos vankilasta. Hän pyysi heitä ilmoittamaan Jaakobille ja muille veljille, mitä oli tapahtunut, ja sitten hän lähti pois ja meni toiseen paikkaan.

Tämä Jaakob oli Jeesuksen veli Marian puolelta. Tästä Jaakobista tuli myöhemmin Jerusalemin seurakunnan johtaja. Herodeksen mestauttama Jaakob oli Sebedeuksen poika ja Johanneksen veli ja he kuuluivat Jeesuksen kahdentoista opetuslapsen joukkoon.

Apt. 12:18-19. Aamulla sotilaiden keskuudessa syntyi tavaton hämminki. Mitä oli tapahtunut Pietarille? Kun Herodes etsinnöistä huolimatta ei saanut häntä käsiinsä, hän kuulusteli vartijoita ja käski teloittaa heidät. Sen jälkeen hän lähti Juudeasta ja siirtyi Kesareaan.

Vartija joka päästi vangin karkuun, joutui itse kärsimään sen rangaistuksen, joka oli määrätty vangille.

Apt. 12:20-23. Herodes oli vihoissaan Tyroksen ja Sidonin kaupungeille. Nämä lähettivät yhteiset edustajansa hänen luokseen anomaan rauhaa, sillä ne joutuivat tuomaan elintarvikkeensa hänen valtakuntansa alueelta. Lähetystö sai puolelleen Blastoksen, kuninkaan kamariherran, ja niin Herodes sovittuna päivänä sonnustautui kuninkaalliseen asuunsa, asettui istuimelleen ja piti lähetystölle julkisen puheen. Kansa huusi siihen: "Jumalan ääni, ei ihmisen!" Samassa Herran enkeli löi Herodesta, koska hän ei antanut kunniaa Jumalalle. Madot söivät hänet, ja niin hän heitti henkensä.

Herodes sai haluamansa aseman ihmisten keskuudessa. Mutta samalla hän sai tuskallisen kuoleman ja mitä ilmeisimmin osalleen myös iankaikkisen kadotuksen (Mark. 8:36-37).

Mark. 8:36-37. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?

Useinkaan paha ei saa palkkaansa tässä elämässä ja se rohkaisee pahantekijöitä tekemään enemmän pahaa (Psalmi 73:3-28).

Psalmi 73:3-28. Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän. Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia. He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta. Sen tähden ylpeys koristaa heidän kaulaansa ja väkivalta on viittana heidän yllään. Pahuus pursuaa heidän sisimmästään, heidän sydämensä on tulvillaan juonia. He puhuvat ilkeästi ja pilkallisesti, häikäilemättä he sortavat avutonta. Heidän puheensa uhmaavat taivasta, heidän sanansa eivät säästä mitään maan päällä. Ja minun kansani kääntyy heidän puoleensa, särpii suun täydeltä heidän sanojaan! He sanovat: "Miten Jumala tämän saisi selville? Ei Korkein mitään tiedä." Sellaisia ovat jumalattomat, kaikessa rauhassa he kasvattavat mahtiaan.

Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina? Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu. Jos sanoisin: "Noin minäkin tahdon puhua", pettäisin ne, jotka ovat sinun lapsiasi, Jumala. Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa. Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy.

Sinä johdatat heidät liukkaalle polulle, he putoavat pettävään kuoppaan (yksi liukas polku voi olla maallisen menestymisen ihannointi). Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon, heidän loppunsa on kauhea (iankaikkinen kadotus). Herra, kun sinä nouset, he ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa.

Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti. Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi. (Koska kadehdin jumalattomia, joilla oli maallinen menestys.) Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni. Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan. (Kristus on meidän kanssamme ahdistuksissamme. Maallista kunniaa Kristuksen oma ei useinkaan saa vielä täällä maan päällä.) Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä. Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti. Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut. (Heidän paikkansa tulee aikanaan olemaan toinen kuolema, tulijärvi. Ilm. 20:11-15.) Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.

Apt. 12:24. Mutta Jumalan sana sai yhä vankemman jalansijan ja levisi leviämistään.

Apt. 12:25. Kun Barnabas ja Saul olivat toimittaneet avustuksen perille, he lähtivät Jerusalemista paluumatkalle ja ottivat mukaansa Johanneksen, jota kutsuttiin myös Markukseksi.

Johannes Markus oli Barnabaksen serkku.


3