Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Jumalan sanan vaikutus

Apt. 13:42-43. Kun Paavali ja Barnabas lähtivät synagogasta, heitä pyydettiin puhumaan näistä asioista seuraavanakin sapattina. Väen hajaantuessa omille tahoilleen monet juutalaiset ja jumalaapelkäävät käännynnäiset liittyivät Paavalin ja Barnabaksen seuraan. Nämä puhuivat heille ja rohkaisivat heitä pitämään kiinni Jumalan armosta.

Toiset halusivat saman tien kuulla lisää Jumalan armosta Paavalilta ja Barnabakselta. Toisilla oli omasta mielestään tärkeämpää tekemistä (Matt. 21:1-5, Matt. 13:14-16).

Paavali ja Barnabas puhuivat, että evankeliumin armo kuuluu myös pakanoille. Armo saadaan uskomalla Jeesukseen, ei lakia noudattamalla (Apt. 13:38-39).

Matt. 21:1-5. Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi heille: "Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. … vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen,

Matt. 13:14-16. Heissä käy toteen tämä Jesajan ennustus: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä nähkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä (Jeesus) parantaisi heitä. "Autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja korvanne, koska ne kuulevat!

Apt. 13:38-39. Tietäkää siis, veljet: hänen (Jeesuksen) ansiostaan teille julistetaan synnit anteeksi, ja hänen ansiostaan jokainen, joka uskoo, tulee vanhurskaaksi, saavuttaa kaiken sen, mitä te Mooseksen lain avulla ette voineet saavuttaa.

Miksi toiset hyväksyvät sanoman Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemasta ja saavat osakseen Jumalan armon mutta toiset eivät? Jumala kyllä vetää kaikkia Jeesuksen yhteyteen mutta ristiinnaulittu Jeesus ei kelpaa kaikille (Joh. 6:44-45). Monet hylkäävät Jeesuksen suoralta kädeltä ja liian monet pitävät Jeesusta, Juudan leijonaa, sellaisena kotikissana, jota voi aina halutessaan käydä silittämässä (Ilm. 5:5, Hoos. 5:14 - 6:1).

Joh. 6:44-45. Ei kukaan voi tulla minun (Jeesuksen) luokseni, ellei Isä (Jumala), joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä. Profeettojen kirjoituksissa sanotaan: 'Heistä kaikista (jotka ovat tulleet Jeesuksen luo) tulee Jumalan opetuslapsia.' Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja ottanut vastaan hänen opetuksensa (Raamatun sanan sellaisena kuin se on kirjoitettu muuttamatta sitä omaan korvasyyhyyn tai maailman mielipiteisiin sopivaksi), tulee minun luokseni.

Ilm. 5:5. Mutta yksi vanhimmista sanoi minulle (Johannekselle): "Älä itke. Juudan heimon leijona, Daavidin juuriverso, on saanut voiton!

Hoos. 5:14 - 6:1. Minä (Jumala) käyn Efraimin kimppuun kuin leijona, Juudan kimppuun kuin jalopeura. Minä revin, minä raatelen saaliini ja vien sen pois (Molemmat vietiinkin pakkosiirtolaisuuteen pois omasta maastaan.), ei kukaan voi sitä pelastaa. Sitten palaan takaisin paikalleni ja odotan, kunnes he katuvat ja etsivät minun kasvojani. Ahdistuksessaan he etsivät minua ja sanovat: "Tulkaa, palatkaamme Herran luo! Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat. (Juudan kansa kääntyi 70 vuoden pakkosiirtolaisuusaikanaan Herran puoleen ja sai palata takaisin omaan maahansa.)

Apt. 13:44-45. Seuraavana sapattina melkein koko kaupunki kerääntyi kuulemaan Herran sanaa. Kun juutalaiset näkivät väenpaljouden, kiihko (kiihko / kateus) valtasi heidät ja he kiistivät herjaten sen, mitä Paavali puhui.

Sana Jumalan armosta oli kiirinyt laajasti ja ihmiset kerääntyivät kuulemaan sitä. Paavalin armonjulistus onnistui ihmisten tavoittamisessa lain julistamista paremmin ja sen aiheuttamaan kateuden tunteeseen pääsi paholainen nyt tarttumaan. Kateus ja viha kulkevat yleensä käsi kädessä. Niille juutalaisille, jotka edellyttivät lain noudattamista pelastustienä, jäi kaksi mahdollisuutta; joko tunnustaa olleensa väärässä tai kieltää Paavalin puhe armosta, jotta voisivat ylpeytensä säilyttäen jatkaa entisessä opissaan. Välinpitämättömyys on armon kieltämistä.

Apt. 13:46-47. Silloin Paavali ja Barnabas sanoivat heille suorat sanat (puhuivat rohkeasti): "Kaikkein ensimmäiseksi Jumalan sana oli julistettava teille. Mutta koska te torjutte sen ettekä pidä itseänne iankaikkisen elämän arvoisina, me käännymme pakanoiden puoleen. Herra on näet antanut meille tämän käskyn: - Minä panen sinut valoksi kansoille, pelastukseksi maan ääriin saakka."

Jumalan tarkoitus oli, että evankeliumin sanoma leviäisi israelilaisten kautta kaikkialle maailmaan. Jerusalemin alkuseurakunnassa kaikki olivatkin aluksi juutalaisia. Nykyisin evankeliumi menee eteenpäin pääasiassa ns. pakanaseurakuntien kautta. (Luuk. 24:45-47, Jes. 49:6.) Tosin messiaanisten juutalaisten, eli niiden juutalaisten, jotka uskovat Jeesukseen Messiaanaan, lukumäärä on lähtenyt kasvuun.

Luuk. 24:45-47. Hän (Jeesus) sanoi heille (opetuslapsille): "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.

Jes. 49:6. näin hän (Herra) sanoo: - Ei riitä, että olet minun palvelijani ja saatat ennalleen Jaakobin heimot, tuot takaisin Israelin eloonjääneet. (Israelin paluu maahansa on jälleen toteutunut. Israelin heimojen ennallistaminen kuitenkin tapahtunee vasta 1000 vuotisen aikakauden alussa.) Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.

Apt. 13:48. Tämän kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa, ja kaikki ne, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään, tulivat uskoon.

Sana ”säädetty” (järjestää, määrätä) voidaan tässä ymmärtää siten, että kaikki ne, jotka ottivat vastaan evankeliumin Jeesuksen ristinkuolemasta syntiensä anteeksi saamiseksi, heille Jumala antoi Jumalan lapsen oikeuden, eli määräsi heidät, iankaikkiseen elämään (Joh. 1:12) ja antoi heille uskon ja Pyhän hengen (Hepr. 12:2, Apt. 15:8-9). Ellei Jumala anna kadotuksen tilalle iankaikkista elämää, ei kukaan voi sitä itse itselleen ottaa (Room. 6:23). Ja Jumala on sitoutunut siihen, että Hän antaa iankaikkisen elämän niille, jotka ottavat vastaan evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta (1. Piet. 5:10, 1. Joh. 5:11-12).

Joh. 1:12. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet (Jeesuksen Kristuksen) vastaan, hän (Jeesus Kristus) antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.

Hepr. 12:2. katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan (alkajaan) ja täydelliseksi tekijään.

Apt. 15:8-9. Jumala, joka tuntee kaikkien sydämet, osoitti hyväksyvänsä heidät (pakanat) vuodattaessaan Pyhän Hengen heihin yhtä lailla kuin meihinkin. Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla.

Room. 6:23. Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

1. Piet. 5:10. Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät (Kristukseen uskovan seurakunnan) iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. (Iankaikkinen elämä alkaa jo täällä ajassa niillä, jotka ovat suostuneet Jeesuksen Kristuksen sovintoveren suojaan. Jeesus ei ole luvannut säästää meitä kärsimyksiltä, vaan olla niissä meidän kanssamme. Joh. 14:15-21.)

1. Joh.5:11-12. Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.

Apt. 13:49-50. Herran sana levisi yli koko maakunnan. Mutta juutalaiset yllyttivät jumalaapelkääviä ylhäisiä naisia ja kaupungin johtomiehiä Paavalia ja Barnabasta vastaan, niin että heitä alettiin vainota ja heidät karkotettiin siltä seudulta.

Kun Jumalan sana menestyy, kiihdyttää paholainen vastatoimiaan. Paholainen käyttää apunaan niitä ihmisiä, jotka hän on jo valheillaan saanut vangeikseen ja joiden puheisiin ja käyttäytymiseen hän siksi pystyy vaikuttamaan. Paholaisen keinoja ovat vaino, väkivalta, valehtelu, mustamaalaaminen, jne. Paholainen saa ihmisen helposti ylpistymään vaikkapa siitä, että hän elää siivompaa elämää kuin joku toinen. Tällöin ei osata enää varoa muita ihmisluonnon helmasyntejä (Gal. 5:19-21). Sen sijaan, kun Jumalan lapsi huomaa syyllistyneensä syntiin, hän pyrkii pakenemaan Jeesuksen sovintoveren alle saamaan syntinsä anteeksi. Hän ei puolustele syntiään voidakseen oikeuttaa itselleen sen harjoittamisen.

Gal. 5:19-21. Lihan (ihmisluonnon) aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen (harjoittavat tällaista), eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.

Apt. 13:51-52. Silloin Paavali ja Barnabas todisteeksi heitä vastaan pudistivat kaupungin pölyt jaloistaan ja siirtyivät Ikonioniin. Mutta opetuslapset olivat täynnä iloa ja Pyhää Henkeä.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Juutalaisilla oli tapana pudistaa tomu jaloistaan, kun he lähtivät pakanoiden luota takaisin omaan maahansa. Se kuvasi puhdistautumista niiden saastaisuudesta, jotka eivät palvoneet Jumalaa. Nyt Paavali ja Barnabas tekivät samoin juutalaisille. Se tarkoitti, etteivät evankeliumin hylänneet juutalaiset olleet pakanoita parempia eivätkä he kuuluneet Jumalan omiin. Jeesus oli neuvonut opetuslapsiaan pudistamaan jaloistaan kaikkien niiden kaupunkien tomun, joissa heitä ei otettu vastaan eikä kuunneltu (Mark. 6:11). Opetuslapset olivat kertoneet evankeliumia uskollisesti. Ei ollut heidän syynsä, jos sanoma torjuttiin.

Mark. 6:11. Jos teitä jossakin paikassa ei oteta vastaan eikä kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly jaloistanne. Tämä on oleva todiste heitä vastaan."

”Opetuslapset olivat täynnä iloa ja Pyhää Henkeä.” Onko meiltä, tämän päivän opetuslapsilta, ilo kadoksissa? Jos on, siihen lienee masennuksen lisäksi pari muutakin syytä.

• Me emme usko, että kaikki mitä maailmassa Jumalan lapselle tapahtuu, voidaan viime kädessä ottaa vastaan kaikkivaltiaalta Jumalalta tulevana. Esim. kun Paavali ja Silas ruoskittiin ja heitettiin vankityrmään, he eivät siellä ollessaan suinkaan valittaneet kohtaloaan, vaan ylistivät ja kiittivät Jumalaa (Apt. 16:22-26, Hepr. 10:34). Vaikka ei voisikaan kiittää Jumalaa vankeudesta ja kivuista, voi ainakin kiittää Hänen lupauksestaan olla läsnä pimeydessä (Ps. 23:4). Murheellista ei kuitenkaan saa pakottaa iloitsemaan (Room. 12:15, Sananl. 25:20).

Apt. 16:22-26. Kansakin nousi heitä (Paavalia ja Silasta) vastaan. Hallitusmiehet käskivät repiä heiltä vaatteet päältä ja ruoskittivat heidät. Kun heidät oli perin pohjin piesty, heidät teljettiin vankilaan. Vartija sai määräyksen valvoa heitä tarkoin, ja niinpä hän saamansa käskyn mukaisesti vei heidät vankilan perimmäiseen soppeen ja vielä varmuudeksi pani heidät jalkapuuhun. Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä. Yhtäkkiä tuli raju maanjäristys. Vankilan perustukset järkkyivät, kaikki ovet lennähtivät auki, ja kaikkien kahleet irtosivat.

Hepr. 10:34. Te kärsitte yhdessä vankilaan teljettyjen kanssa, te suostuitte iloiten siihen, että omaisuutenne riistettiin, sillä te tiesitte omistavanne parempaa, omaisuuden joka pysyy.

Ps. 23:4. 1933/38 käännös. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. (Kun Herra lammasten paimenena katsoo parhaaksi viedä lampaansa vihreille niityille pimeän laakson kautta, miksi minä kieltäytyisin Hänen ohjauksestaan. Sauva Jumalan kädessä avaa aikanaan pääsyn virvoittavien vetten ääreen, 2. Moos. 14:13-16.)

Room. 12:15. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.

Sananl. 25:20. Riisutko vaatteesi pakkasella? Kaadatko lipeään etikkaa? Ilolaulujako laulat murheelliselle?

• Jotta voisimme iloita ahdistettuinakin, yrittää Pyhä Henki kiinnittää huomiomme Jumalan sanan lupauksiin, jotka kertovat meille sovituksesta, pelastuksesta, Jumalan lapseudesta ja Jeesuksen paluusta noutamaan omiaan kotiin (Room. 12:11-12, Kol. 1:12-14, 1. Piet. 4:12-14, Joh. 16:33, Ilm. 19:6-8). Tässä mielessä kiitosaiheiden miettiminen on myös valinta, joka tuo mukanaan Jumalan rauhan (Fil. 4:6-9).

Room. 12:11-12. … palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.

Kol. 1:12-14. Kiittäkää iloiten Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan pyhille kuuluvan perintöosan valon valtakunnasta. Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunastuksemme, syntiemme anteeksianto.

1. Piet. 4:12-14. Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki.

Joh. 16:33. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa (Jeesuksessa) rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."

Ilm. 19:6-8. Sitten kuulin äänen, joka oli kuin suuren kansanjoukon kohinaa, kuin suurten vesien pauhua ja voimakasta ukkosen jylinää. Se lausui: Halleluja! Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut kuninkuuden. Iloitkaamme ja riemuitkaamme, antakaamme hänelle kunnia! Nyt on tullut Karitsan häiden aika. Hänen morsiamensa (Jeesukseen Kristukseen Pelastajanaan uskoneet kristityt) on valmiina, hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku. Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.

Fil. 4:6-9. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.

Apt. 14:1-2. Ikonionissa Paavali ja Barnabas menivät samalla tavoin juutalaisten synagogaan puhumaan, ja heidän puheensa johdosta suuri joukko juutalaisia ja kreikkalaisia tuli uskoon. Mutta ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet, lietsoivat suuttumusta muiden kaupunkilaisten keskuudessa ja yllyttivät heitä veljiä vastaan.

Ikonionissakin osa juutalaisista uskoi, että Jeesus on Messias. Mutta niitä, jotka eivät halunneet uskoa, paholainen kykeni käyttämään uskovia vastaan.

Apt. 14:3. Siitä huolimatta apostolit viipyivät kaupungissa pitkähkön aikaa. He puhuivat rohkeasti, turvaten Herraan, ja Herra vahvisti armonsa sanan tunnusteoin ja ihmein (Herra antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä), jotka tapahtuivat heidän kättensä kautta.

Myös Barnabasta sanotaan tässä apostoliksi, joten apostoli-käsite koskee laajempaa joukkoa kuin pelkästään Jeesuksen kahtatoista opetuslasta. Apostoliksi voitaisiin kutsua niitä, jotka lähtevät lähetystyöhön ja perustavat uusia seurakuntia.

Yksi syy siihen, ettei Jumala tänä päivänä aina vahvista evankeliumin julistusta tunnusteoin ja ihmein, on kuulijoiden epäusko (Matt. 13:58). Epäusko keksii selityksen ihmeillekin, ettei tarvitsisi uskoa ja luopua syntielämästä. Sille, joka alkaa uskoa, Jumala vahvistaa läsnäolonsa, että usko Häneen vahvistuisi.

Matt. 13:54-58. Hän (Jeesus) opetti ihmisiä heidän (kotikaupunkinsa) synagogassaan, ja hämmästyksissään he kysyivät: "Mistä hänellä on tämä viisaus, mistä voima tehdä ihmeitä? Eikö hän ole se rakennusmiehen poika? Eikö hänen äitinsä nimi ole Maria, ja ovathan Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas hänen veljiään? Hänen sisarensakin asuvat kaikki täällä missä mekin. Mistä hän on voinut saada tämän kaiken?" Näin he torjuivat hänet. Jeesus sanoi heille: "Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan ja omassa kodissaan." Ja koska he eivät uskoneet häneen, hän ei tehnyt siellä montakaan voimatekoa.

Apt. 14:4-6. Kaupungin väki jakautui kahtia: toiset olivat juutalaisten, toiset apostolien puolella. Juutalaiset johtomiehineen, mukanaan suuri joukko kaupunkilaisia, aikoivat jo käydä apostolien kimppuun ja kivittää heidät, mutta kun nämä huomasivat, mitä oli tekeillä, he pakenivat Lykaonian puolelle.

Ne juutalaiset, jotka eivät uskoneet Jeesuksen olevan messias, kokivat oppinsa, joka perustui lain tulkinnoista tehtyihin perinnäissääntöihin, uhatuksi. Pelastumaton ihminen vastaa uhkaan usein väkivallalla. Kun vainoajan jättää Jumalan käsiin, saa rauhan vainon keskelläkin (Fil. 4:6-7).

Kristitty saa myös väistää vaikeuksia. Se ei ole osoitus epäuskosta, se on viisautta (Sananl. 27:12).

Fil. 4:6-7. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Sananl. 27:12. Kun onnettomuus uhkaa, viisas väistää, tyhmä kulkee kohti ja saa kolhut.

Apt. 14:6-7. Lystran ja Derben kaupungeissa ja lähiseuduilla he sitten julistivat evankeliumia.

Evankeliumin julistus jatkui. Voitaisiin jopa sanoa, että Jumala käytti vastustusta viedäkseen apostolit julistamaan evankeliumia seuraavalle paikkakunnalle. Uskoon tulleet perustivat kullekin paikkakunnalle seurakunnan. Paluumatkallaan apostolit valitsivat vanhimmat kullekin perustetulle seurakunnalle pitämään niistä huolta (Apt. 14:23).

Apt. 14:21-23. Paavali ja Barnabas julistivat Derbessä evankeliumia ja saivat monet kääntymään opetuslapsiksi. Sitten he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan, rohkaisivat opetuslapsia ja kehottivat heitä pysymään uskossa. He sanoivat: "Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta." Kullekin seurakunnalle he valitsivat vanhimmat, ja rukoiltuaan ja paastottuaan he jättivät opetuslapset Herran turviin, hänen, johon nämä nyt uskoivat.