Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Jumalan armo

Apt. 14:21. Paavali ja Barnabas julistivat Derbessä evankeliumia ja saivat monet kääntymään opetuslapsiksi.

Ihmisistä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia voi tehdä vain sellainen evankeliumi, joka kertoo Jeesuksen kuolleen ristillä Jumalan uhrikaritsana, jotta saisimme syntimme anteeksi (1. Kor. 15:1-5, 1. Kor. 11:23-26, Matt. 26:26-28). Muunlainen evankeliumi on todellisen evankeliumin vääristelyä.

Jumala on myös rakkaus, mutta Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan on sidoksissa Kristuksen Jeesuksen ristinkuolemaan. Joka hylkää Jeesuksen omien syntiensä vuoksi ristiinnaulittuna, ei voi vedota Jumalan rakkauteen, koska hän itse hylkää ainoan tien Jumalan luo ja valitsee itselleen kadotuksen ja tuomion (Joh. 3:14-18, 1. Joh. 2:15, Joh. 10:9, Joh. 14:6).

1. Kor. 15:1-5. Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.

1. Kor. 11:23-26. Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, minkä olen myös opettanut teille: Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni." (Ei ainoastaan aineeton sielu pelastu, vaan saamme Jeesuksen palatessa myös ylösnousemusruumiin.) Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni." Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. (Meidän tehtävämme on julistaa Herramme Jeesuksen Kristuksen kuolemaa. Jeesus on kuollut siksi, että saisimme syntimme anteeksi ja saisimme elämän. Se on evankeliumia.)

Matt. 26:26-28. Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. (Jumalan Pojan veri on vuodatettu kaikkien puolesta, joten jokainen voi pelastua, mikäli vain kääntyy Jumalan Pojan puoleen anomaan syntisenä armoa.)

Joh. 3:14-18. "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava (ristille), jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon (sellaisella tavalla), että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen (ristille korotettuun Jumalan Poikaan) uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. (Joka ei usko, jättäytyy itse tuomion alle, koska hän itse torjuu Jumalan rakkauden itseltään.)

1. Joh. 2:15. Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa. (Tässäkin on kyse ihmisen itsensä tekemästä valinnasta.)

Joh. 10:9. Minä (Jeesus) olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen.

Joh. 14:6. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.

Apt. 14:21-22. Sitten he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja (Pisidian) Antiokiaan, rohkaisivat opetuslapsia ja kehottivat heitä pysymään uskossa. He sanoivat: "Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta."

Paavalia ja Barnabasta oli näissä paikoissa vainottu, Lystrassa oli Paavalia jopa kivitetty, joten opetuslapset eivät todennäköisesti odottaneet hyväksyntää maailman ihmisiltä. Jumala huolehti siitä, että ahdingosta huolimatta Herran sana levisi ja opetuslapset olivat täynnä iloa ja Pyhää Henkeä (Apt. 13:49-52).

Apt. 13:49-52. Herran sana levisi yli koko maakunnan. Mutta juutalaiset yllyttivät jumalaapelkääviä ylhäisiä naisia ja kaupungin johtomiehiä Paavalia ja Barnabasta vastaan, niin että heitä alettiin vainota ja heidät karkotettiin siltä seudulta. Silloin Paavali ja Barnabas todisteeksi heitä vastaan pudistivat kaupungin pölyt jaloistaan ja siirtyivät Ikonioniin. Mutta opetuslapset olivat täynnä iloa ja Pyhää Henkeä.

Kaikki seurakuntaan tulevat eivät kuitenkaan suostu kärsimään ahdinkoa tai vaivaa Jumalan valtakunnan vuoksi. Oma hyvinvointi on heille niin tärkeä, että ristiriitatilanteessa luovutaan Jumalan sanan noudattamisesta (Matt. 13:3-8, Matt. 13:18-23).

Myös osa Lystran, Ikonionin ja Pisidian Antiokian seurakuntien uskovista alkoi pian painostuksen alaisena luopua Paavalin opetuksista. Seurakuntaan tulleet judaistit vaativat pakanoidenkin ympärileikkausta ja siksi Paavali kirjoitti heille galatalaiskirjeen. (Tästä enemmän tietoa alustuksen lopussa.)

Matt. 13:3-8. ja hän (Jeesus) puhui heille pitkään vertauksin. Hän sanoi: "Mies lähti kylvämään. Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät. Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti, mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta. Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan. Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää.

Matt. 13:18-23. "Kuulkaa siis, mitä vertaus kylväjästä tarkoittaa. Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty siemen. Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta. (Tämä kallioinen paikka on sellaisen kivisydämen omistava ihminen, joka ei ole suostunut näkemään omaa syntisyyttään Jumalan sanan valossa ja siksi hän ei tarvitse Jeesusta syntiensä sovittajana. Hän on kristittyjen joukossa pelkästään tunteen tai järjen varassa.) Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen. Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää."

Apt. 14:23. Kullekin seurakunnalle he valitsivat vanhimmat, ja rukoiltuaan ja paastottuaan he jättivät opetuslapset Herran turviin, hänen, johon nämä nyt uskoivat.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Paavali ja Barnabas asettuivat hengenvaaraan palatessaan Lystraan, Ikonioniin ja Pisidian Antiokiaan, mutta he tekivät sen, koska uskovat tarvitsivat apua seurakunnaksi järjestäytymisessä ja vanhimpien valitsemisessa.

Seurakunta kasvaa, kun sillä on Pyhän hengen johdatuksessa toimivia vastuunkantajia, niin pastoreita kuin vapaaehtoistyöntekijöitä. Oman seurakunnan vastuullisten puolesta tulee rukoilla ja heitä tulee tukea. Heidän taas tulee hoitaa tehtävänsä vastuuntuntoisesti.

Apt. 14:24-26. Kuljettuaan sitten Pisidian halki Paavali ja Barnabas tulivat Pamfyliaan. He julistivat sanaa Pergessä ja jatkoivat matkaansa Attaliaan. Sieltä he purjehtivat (Syyrian) Antiokiaan, missä heidät oli annettu Jumalan armon haltuun siihen työhön (sitä työtä varten), jonka he nyt olivat saattaneet päätökseen.

Vuoden 1933/38 käännös kertoo selvemmin, että Jumalan armo oli se, joka teki työn Paavalin ja Barnabaan välityksellä. Armo, eli Jumala armossaan, ei ole apulainen, vaan varsinaisen työn tekijä (1. Kor. 15:10, Ef. 3:7, Room. 5:21, Ef. 2:8-9 1933/38 käännös).

1. Kor. 15:10. Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani. (Paavali kerskasi heikkoudestaan, sillä silloin Jumalan armo ja sitä kautta myös Jumalan voima saivat hänessä enemmän tilaa.)

Ef. 3:7. Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut sen armolahjan (armon lahjan) perusteella, jonka Jumala on voimassaan minulle suonut. (Jumalan voima on Jumalan armossa, ja vasta ansaitsemattoman armon kokeminen saa meidät palvelemaan oikealla tavalla muita. Liian moni halveksii muiden palvelemista omalla lahjallaan mutta näin he vain estävät Jumalaa toimimasta heidän kauttaan.)

Room. 5:21. Niin kuin synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan (Kaikki pelastumattomat ovat kuolleessa tilassa Jumalaan nähden.), niin on armo hallitseva ja johtava ikuiseen elämään, koska Herramme Jeesus Kristus on lahjoittanut meille vanhurskauden. (Me tarvitsemme Jumalan armoa päivittäin syntisen luontomme vuoksi, joka on meissä pelastumisemme jälkeenkin. Ja siksi meidän on pysyttävä Kristuksen Jeesuksen sovintoveren suojassa.)

Ef. 2:8-9, 1933/38 käännös. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Hyvät teotkin ovat jumalan edeltä valmistamia, mutta ne toteutuvat vain, jos me suostumme elämään elämäämme Jeesuksen yhteydessä.)

Jumalan armo saadaan vain Jeesukseen Kristukseen uskomalla ja pyrkimällä elämään vastustuksesta huolimatta Hänen sanansa mukaan (1. Kor. 1:4-6, Room. 6:15-17, 1. Piet. 5:10-11, 2. Piet. 3:17-18).

1. Kor. 1:4-6. Minä kiitän aina teidän tähtenne Jumalaani siitä armosta, joka teille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa. (Ellei ole Jeesuksen sovintoveren turvissa, on armon ulkopuolella.) Hänen yhteydessään te olette saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin. Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin,

Room. 6:15-17. Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! Tehän tiedätte, että jos antaudutte orjina tottelemaan jotakuta, olette juuri sen orjia, jota tottelette. Te joko palvelette syntiä, mikä johtaa kuolemantuomioon, tai olette kuuliaisia Jumalalle, mikä johtaa vapauttavaan tuomioon. Jumalalle kiitos, te jotka olitte synnin orjia, olette nyt tulleet koko sydämestänne kuuliaisiksi sille opetukselle, jonka ohjattavaksi teidät on uskottu. (Armon alla eläminen edellyttää kuuliaisuutta Jumalan sanalle. Jumalan Pyhä Henki antaa siihen voiman. Ja kun lankeamme, voimme paeta Jeesuksen sovintoveren turviin.)

1. Piet. 5:10-11. Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen. (Jeesus on luvannut olla sen kärsivän kanssa, joka uskoo ja luottaa Häneen.)

2. Piet. 3:17-18. Kun siis te, rakkaat ystävät, olette ennalta selvillä tästä kaikesta, niin olkaa varuillanne. Älkää antako jumalattomien (jotka omaksi tuhokseen vääristelevät sekä Paavalin kirjeitä että muitakin pyhiä kirjoituksia) johtaa itseänne harhaan, niin että putoatte omalta varmalta pohjaltanne. Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Aamen. (Armo ja Jeesuksen Kristuksen tunteminen kulkevat käsi kädessä. Jumalan tahto on, että me kasvaisimme näissä.)

Apt. 14:27-28. Perille saavuttuaan he kutsuivat seurakunnan koolle ja kertoivat, että Jumala oli heidän kauttaan tehnyt suuria tekoja ja että hän oli muillekin kuin juutalaisille avannut uskon oven. He viipyivät sitten jonkin aikaa opetuslasten keskuudessa.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Paavali kirjoitti kirjeen galatalaisille luultavasti asuessaan Antiokiassa vuonna 48 tai 49 ensimmäisen lähetysmatkansa jälkeen. On epäselvää, mille osalle Galatiasta hän osoitti kirjeensä. Yleisesti arvellaan, että vastaanottajia olivat Ikonionin, Lystran ja Derben seurakunnat. Galatalaiskirje kirjoitettiin luultavasti ennen Jerusalemin kokousta (Apt. 15:1-36), koska siitä ei vielä käy ilmi vastausta siihen, voitiinko pakanakristittyjä vaatia noudattamaan juutalaisten lakia. Apostolit tapasivat Jerusalemissa nimenomaan siksi, että he pohtivat ratkaisua tähän kysymykseen.

Ensimmäisestä lähetysmatkasta Galatiaan kului vain lyhyt aika siihen, että galatalaiset alkoivat harhaopettajien vaikutuksesta uskoa toisenlaiseen evankeliumiin. Sellaiseen, jossa Jumalan armo ei enää yksinään riitä. Tämä toisenlainen evankeliumi edellytti sitä, että ihmisen on itsekin tehtävä jotain pelastuakseen. Erkki Lemisen runo, ”armo”, kuvaa tätä:

Menin maksamaan velkaa,

kääntymistodistus,

tunnustukset,

ja katumuskyyneleet mukana.

Tarjosin niitä.

”Hyvät sinänsä”,

sanottiin,

”mutta maksuksi kelpaamattomat.”

Sitä paitsi

joku on jo maksanut kaiken.

Lähdin ostamaan taivasta,

tarjosin hyviä töitä.

”Aivan niin”,

sanottiin,

”mutta kuka nyt lahjasta maksaa?”

Jos paholainen ei saa vainon avulla pysäytetyksi evankeliumin leviämistä, hän yrittää vaikuttaa uskoviin harhaopettajien kautta. Galatiassa ne seurakuntaan tulleet juutalaiset, jotka halusivat pitää kiinni Mooseksen lain noudattamisesta pelastumisen edellytyksenä, olivat alttiita uskomaan sen paholaisen valheen, että pakanoilta piti vaatia samaa (Gal. 1:6-8, Gal. 6:11-18).

Gal. 1:6-8. Olen hämmästynyt, kun te näin pian olette luopumassa hänestä (Jeesuksesta), joka on armossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin. Mitään toista evankeliumia ei kuitenkaan ole. Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koettavat vääristää Kristuksen evankeliumia. Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme - vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli - hän olkoon kirottu. (Paavalin julistama evankeliumi on yhtenevä Raamatun muun sanan kanssa. Ne, jotka haluavat elää Raamatun sanan vastaisesti, yrittävät nykyisin vesittää Paavalin julistusta.)

Gal. 6:11-18. Katsokaa, miten suurin kirjaimin minä nyt omakätisesti kirjoitan teille! Ne, jotka tahtovat saavuttaa arvonantoa ihmisten keskuudessa, yrittävät pakottaa teidät ympärileikkaukseen vain siksi, ettei heitä vainottaisi Kristuksen ristin tähden. Eiväthän ympärileikkauksen kannattajat itsekään noudata lakia (Paavali tiesi tämän omasta kokemuksestaan fariseuksena.), vaan he tahtovat saada teidät ympärileikatuiksi voidakseen kerskailla siitä, mitä teille on tehty. Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. (Mistä me kerskaamme? Kerskaammeko mekin Jeesuksen Kristuksen rististä, vai lisäämmekö me siihen omiamme?) Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle. On samantekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ympärileikkaamaton. Tärkeää on, että hänet on luotu uudeksi. Tulkoon rauha ja laupeus niiden osaksi, jotka vaeltavat tämän ohjeen mukaan, koko Jumalan Israelin osaksi! (Jeesukseen pelastajanaan uskova seurakunta on Jumalan Israel, poikkeuksena vanhan liiton Israelista.) Älköön kukaan enää tämän jälkeen tuottako minulle vaivaa. Onhan minulla Jeesuksen arvet ruumiissani. (Paavali mm. kivitettiin Jeesuksesta puhumisen tähden.) Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne, veljet (ja sisaret). Aamen.