Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Armon vastaanottaminen

Edelliseen alustukseen ”Kysymys ympärileikkauksesta” on esitetty pari kysymystä armosta, joten keskustelemme seuraavalla kerralla myös armon vastaanottamisesta.

Apt. 15:1. Juudeasta tuli Antiokian seurakuntaan eräitä, jotka opettivat: "Ellette anna ympärileikata itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua."

… yritys kelvata Jumalalle lakia noudattamalla oli saanut Paavalin, kuten muidenkin laista kiinni pitävien juutalaisten, vain vastustamaan uskoa Jeesukseen (Room. 4:13-15).

Room. 4:13-15. Ei Jumala sen vuoksi luvannut Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen koko maailmaa perinnöksi, että Abraham noudatti lakia, vaan siksi, että Abraham katsottiin vanhurskaaksi, kun hän uskoi. Jos näet (Jumalan) perillisiä ovat ne, jotka vetoavat lain noudattamiseen, silloin usko menettää merkityksensä (usko on tyhjäksi tehty) ja lupaus raukeaa. Laki tuo mukanaan Jumalan vihan; (Ihminen haluaa luontaisesti tehdä itsekin jotain pelastumisensa eteen, sillä Jumalan tarjoama ansioton armo on vaikea ottaa ilmaiseksi vastaan.)

Kysymys: Mutta eikö armo juuri sitä ole, ennalta suunnittelematonta lahjaa? Miksi sen vastaanotto olisi vaikeaa?

Esitetään ensin johdatteleva kysymys; Onko armon vastaanottaminen ihmisen oma teko, ihmisen teko yhdessä Jumalan kanssa (tai Jumalan avulla), vai kokonaan Jumalan teko ihmisessä?

Raamatun mukaan ihmisen vanha luonto on sodassa Jumalaa vastaan (Gal. 5:16-17). Ja ihmisen oma viisaus on riivaajien viisautta, koska se on Jumalan vastaisen vanhan luonnon viisautta (Jaak. 3:15). Ihminen on syntiensä vuoksi kuolleessa tilassa Jumalaan nähden (Ef. 2:1 ja 4-5, Kol. 2:13). Näiden asioiden vuoksi Jumala joutuu tekemään itse kaiken. Hän vaikuttaa meissä sekä oikean tahtomisen että oikean tekemisen (Fil. 2:13-16).

Niille ihmisille, jotka Jumalan vaikutuksesta suostuvat näkemään oman kelvottomuutensa, Jumala haluaa antaa oman luontonsa vanhan luonnon tilalle ja oman viisautensa vanhan luonnon viisauden tilalle (Jaak. 3:17). Jeesus Kristus on annettu meille myös viisaudeksi (1. Kor. 1:30). Jumala johtaa ihmisen Jeesuksen luo että tämä turvautuisi Kristuksen Jeesuksen sovintovereen, saisi syntinsä anteeksi ja pelastuisi (Ef. 1:6-7).

Gal. 5:16-17. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha (ihmisluonto) haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte.

Jaak. 3:14-17. Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, vaan maallista, ihmisistä tulevaa, pahojen henkien viisautta. Sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa. Mutta ylhäältä tuleva viisaus (Jumalan antama viisaus) on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä.

Ef. 2:1, 4-5. Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. … Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu.

Kol. 2:13. Te olitte kuolleita rikkomustenne ja ympärileikkaamattomuutenne vuoksi, mutta Jumala teki teidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa.

Fil. 2:13. Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.

1. Kor. 1:30. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.

Ef. 1:6-7. Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa! Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto.

Ja sitten toinen johdatteleva kysymys; Miksi maailmassa on niin paljon niitä ihmisiä, jotka ohittavat Jumalan ilmoittaman tavan pelastua (2. Kor. 4:3-4, Matt. 13:18-23).

Onnellinen se ihminen, joka on syntynyt sellaiseen perheeseen, jossa uskotaan Jeesukseen Kristukseen pelastajana. Hän saa hyvän kasvupohjan elämälleen. Hänkin joutuu tosin kestämään koetukset, joita Jumalan vastainen oma luonto ja maailma viettelyksineen tuottaa.

2. Kor. 4:3-4. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva.

Matt. 13:18-23. "Kuulkaa siis, mitä vertaus kylväjästä tarkoittaa. Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty siemen. Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta. Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen. Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää."

Jos armon vastaanottaminen olisi edes osittain ihmisen teko, silloinhan ihmisen omavanha luonto olisi tehnyt yhteistyötä Pyhän hengen kanssa vaikka se on jatkuvassa sodassa ”vihollistansa” Jumalaa vastaan. Ihmisen oma vanha luonto olisi silloin toiminut itseään vastaan ja oman luontonsa tavoitteiden vastaisesti.

Kysymys: Onko joillekin ihmisille ennemminkin vaikea tehdä jotakin, edes osittain, kuin vain ottaa vastaan?

Jumalalle kelpaavia tekoja meillä on mahdollista tehdä vasta pelastuttuamme. Sillä vasta silloin me suostumme vaeltamaan Pyhän Hengen johtamina niissä teoissa, jotka Jumala on meille ennalta valmistanut (Joh. 6:28-29, Ef. 2:8-10). Ennen pelastumistamme tekemillämme teoilla tai tekemättä jättämisillämme ei tässä mielessä ole merkitystä, koska olemme tehneet ne vanhan luontomme vaikutuksesta. Ne ovat saattaneet etäännyttää meidät Pelastajasta tai sitten Jumala käyttää niiden aiheuttamaa ahdistusta vetääkseen meitä Jeesuksen sovintoveren alle.

Joh. 6:28-29. He kysyivät: "Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?" Jeesus vastasi: "Uskokaa häneen (Jeesukseen Kristukseen), jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko."

Ef. 2:8-10. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.

Jotkut ihmiset ovat passiivisia pelastuskysymyksiin nähden. Itsekin olen ollut sellainen. Toiset taas yrittävät tehdä jotain itsekin pelastumisensa eteen. Me olemme tässäkin mielessä erilaisia. Ei voi muuta kuin ihmetellen ylistää Jumalan suuruutta, kun Hän kykenee pelastamaan kumpiakin.

Muilta näihin kysymyksiin saatuja kommentteja:

• Lahja on ilmainen (ei tarvetta vastalahjalle) ja kun lahjan saaja tämän elämänsä aikana sopivan kohdan tullen oikeasti ymmärtää, niin muuttuu sisältä päin (Pyhän hengen avustamana, kun on tämän sallinut). … Armollisuus myös siinä, että emme kuitenkaan kaikkeen tähän pysty mutta joka päivä saadaan olla Jeesuksen opetuksessa jos vain halutaan.

Apt. 15:5. Silloin eräät uskoon tulleet fariseukset puuttuivat asiaan ja sanoivat, että kääntyneet pakanat oli ympärileikattava ja velvoitettava noudattamaan Mooseksen lakia.

… Jumala vaatii kaikilta luokseen tulevilta täydellistä vanhurskautta (Matt. 5:48), mutta sen Hän antaa lahjana niille, jotka uskovat Jeesuksen Kristuksen sovintoveren sovittaneen heidän syntinsä.

Matt. 5:48. Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.

Kysymys: Onko tuo Matt. 5:48 oikea viittaus? Se on: ”olkaa siis täydellisiä niin kuin teidän taivaallinen isänne on täydellinen”. Onko täydellinen vanhurskaus siis sama kuin olla täydellinen?

Lause; ”olkaa siis täydellisiä niin kuin teidän taivaallinen isänne on täydellinen”, on sellainen lain vaatimus, jonka tarkoituksena onkin tehdä mahdottomiksi meidän omat yrityksemme saavuttaa taivasten valtakunnan kansalaisuus.

Jumala edellyttää meiltä Jeesuksen täydellisyyttä. Siihen ei yksikään meistä kykene. Sen vuoksi Jumala itse pukee meidät, Jeesuksen veren turviin paenneet, Jeesuksen puhtauteen ja pyhyyteen, jolloin Jeesuksen täydellisyys peittää meidän vajavaisuutemme, saastaisuutemme, syntimme, jne. Tämä on se, mikä tapahtuu silloin kun ihminen pelastuu.

Pelastumisen jälkeen alkaa kasvu Jumalan lapsena. Jumalan lahjoittama Pyhä Henki ohjaa meitä yhä syvenevään armon tuntemiseen, jolloin alamme vähitellen tajuta oman kelvottomuutemme syvyyttä mutta myös Jumalan armon kattavuutta.

Joten me itsessämme olemme edelleen epätäydellisiä, pelastuneinakin, vaikka meillä on täydellinen vanhurskaus.

Muilta tähän kysymykseen saatuja kommentteja:

• ”Jeesus lasien” kautta Jumala meitä arvio. Pelastumiseen ei omia tekoja tarvita.”

• ”Onneksi meidän ei tarvitse olla Jeesuksen kaltaisia (emme voi olla).”

• ”Kyllä se armon vastaanottaminen onkin siis Pyhän Hengen ansiota.”

• ”Miksi Jumala näki niin paljon vaivaa takiani.” Koin olevani velkaa ja etsin tapoja maksaa tai ainakin lyhentää sitä. No eihän ole mahdollista maksaa tuota velkaa. Kun tuon tajusin niin helpotti.”

Apt. 15:10-11. Miksi te siis nyt uhmaatte Jumalaa ja panette opetuslasten harteille ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä me itse ole jaksaneet kantaa? Mehän uskomme, että meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo, samalla tavoin kuin heidät."

”Meidän isämme” eli Vanhan testamentin juutalaiset olivat kerta toisensa jälkeen vihoittaneet Jumalan ja lopulta ristiinnaulinneet Jeesuksen ympärileikkauksestaan huolimatta (Jes. 1:11-20). ”Me itse”, eli opetuslapset olivat myös ympärileikattuja, mutta pakenivat lukittujen ovien taakse, kun Jeesusta ristiinnaulittiin. Jos vanhassa lakiliitossa ja sen vaatimassa ympärileikkauksessa itsessään olisi ollut voimaa, näin ei olisi tapahtunut.

Jes. 1:11-20. Mitä minä kostun teidän ainaisista uhreistanne, sanoo Herra. - Olen saanut kyllikseni polttouhreista, pässeistä ja syöttiläiden rasvasta, ei minua miellytä vuohien, ei mullien eikä karitsojen veri. Kuka teitä on käskenyt niitä tuomaan ja tungeksimaan minun esipihoillani, kun tulette kasvojeni eteen? Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne, minä inhoan niiden savua! Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat - minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja tekojanne. Teidän uudenkuun menonne ja juhlapäivänne - minä vihaan niitä. Niistä on tullut minulle taakka, jota olen väsynyt kantamaan. (Vaikka Jumalan sanaa yrittäisi noudattaa kuinka tarkasti hyvänsä, se ei pelasta, jos Jumala ei ole saanut muuttaa ihmisen sydäntä.)

Kysymys: Onko sapatin pitäminen siis syntiä, jota Jumala vihaa?

Kyseinen Jesajan kohta kannattaa liittää siihen tilanteeseen, jossa Israelin kansa kyseisenä aikana oli. He kyllä uhrasivat Jumalan heiltä edellyttämät uhrit, mutta muuna aikana elivät Jumalan sanan vastaisissa pahoissa teoissa. Tällainen sapatin vietto on ulkokultaisuutta. Jos kuutena päivänä elää ilman Jumalaa ei seitsemännen päivän ”pyhittämisestä” ole mitään hyötyä.

Jumala on tehnyt lepopäivän meitä ihmisiä varten, meidän parhaaksemme, joten se kannattaa pitää (Mark. 2:27). Lepopäivä kannattaa pyhittää Jumalalle, ellei sitten ole pyhittänyt Hänelle jo kaikkia päiviä (Room. 14:4-6).

Mark. 2:27. Ja Jeesus sanoi heille: "Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.

Room. 14:4-6. Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu - vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä. Joku pitää yhtä päivää toista parempana, toiselle kaikki päivät ovat samanarvoisia. Kukin olkoon omassa vakaumuksessaan varma. Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi,

Muilta tähän kysymykseen saatuja kommentteja:

• Eiköhän se liity siihen, että juutalaiset olivat tekopyhiä. Eli eivät arkielämässään noudattaneet Jumalan lakia vaan ajattelivat, että voivat toimia miten vain jos sitten vain tuovat uhrit ja noudattavat sapattia.