Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Pyhän Hengen johdossa

mutta Paavali ei hyväksynyt häntä matkatoveriksi, koska hän oli Pamfyliassa luopunut heistä eikä ollut lähtenyt heidän kanssaan työhön. Tästä sukeutui niin kova riita, että kumpikin lähti omille teilleen. Barnabas otti Markuksen mukaansa ja purjehti Kyprokseen.

Oheisena kuva tästä

puolestaan valitsi toverikseen Silaksen. Veljet jättivät hänet Herran armon haltuun, ja niin hän lähti matkaan, vaelsi Syyrian ja Kilikian halki ja rohkaisi seurakuntia.

Kun ollaan ”Herran armon hallussa”, silloin luotetaan siihen, että Jumala on kaiken johdossa. Tämä ei kuitenkaan estä vanhaa luontomme viemästä meitä väärille teille, joten armon alla oleva joutuu jatkuvasti valvomaan ja kilvoittelemaan. Pyhä Henki pyrkii näyttämään meille Jumalan sanasta poikkeavat valintamme ja ohjaa meitä Kristus-tielle. Pyhän Hengen on Jumalan antanut meille puolustajaksi, ei määrääjäksi.

1. Piet. 5:5-11. Ja te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille (köyhä, nöyrä, ahdistettu) hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen. Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset. Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen. (Pyhä Henki kasvattaa meissä oikeaa nöyryyttä. Vanha luontomme matkii nöyryyttä nöyristelemällä.)

Apt. 16:1-3. Paavali saapui sitten Derbeen ja Lystraan. Lystrassa oli Timoteus-niminen opetuslapsi, jonka äiti oli kristitty juutalainen mutta isä kreikkalainen. Hän oli hyvässä maineessa Lystran ja Ikonionin veljien keskuudessa. Paavali halusi ottaa Timoteuksen matkalle mukaan, ja siksi hän ympärileikkasi tämän. Näin hän teki niiden seutujen juutalaisten tähden, sillä kaikki tiesivät, että Timoteuksen isä oli kreikkalainen.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Timoteus oli juutalaisen äidin ja kreikkalaisen isän poika, eli juutalaisten silmissä hän oli sekakansaa, kuten samarialaiset. Paavali pyysi että Timoteus ympärileikkauttaisi itsensä, jotta juutalaisten epäluulot tätä kohtaan voisivat hälvetä. Jerusalemin kokouksen päätöksen mukaisesti ympärileikkausta ei vaadittu (katso Apt. luku 15), mutta Timoteus teki sen vapaaehtoisesti, koska halusi poistaa kaikki esteet evankeliumin leviämisen tieltä. Joskus on taivuttava luopumaan joistain oikeuksistaan, jotta Jumalan valtakunta voisi kasvaa.

Timoteusta ei olisi tarvinnut ympärileikata, mutta koska hän oli äidin puolelta juutalainen, ympärileikkaus voitiin tehdä. Näin Timoteus pystyi paremmin olemaan Paavalin apuna silloinkin, kun Paavali puhui synagogissa (1. Kor. 9:20-21, 1. Kor. 10:32-33).

1. Kor. 9:20-21. Voittaakseni hänen (Kristuksen) omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen. Voittaakseni ilman lakia eläviä olen näille ollut kuin eläisin ilman lakia, vaikka en olekaan Jumalan lakia vailla - onhan minulla Kristuksen laki. (Uudestisyntyneellä Jumalan lapsella on Jumalan antama Pyhä henki, joka ohjaa ja neuvoo noudattamaan Jumalan sanaa.)

1. Kor. 10:32-33. Älkää loukatko sen enempää juutalaisia kuin kreikkalaisiakaan älkääkä liioin Jumalan seurakuntaa. Minäkin yritän aina tulla toimeen kaikkien kanssa; en etsi omaa etuani vaan muiden ihmisten parasta, jotta he pelastuisivat.

Apt. 16:4. He kulkivat sitten kaupungista kaupunkiin ja ilmoittivat samalla uskoville apostolien ja vanhimpien Jerusalemissa tekemistä päätöksistä velvoittaen heidät noudattamaan niitä (antoivat heille noudatettaviksi).

Paavalilla ja Silaksella oli mukanaan Jerusalemin kokouksessa tehty päätös siitä, ettei pakanakristityiltä saanut vaatia ympärileikkausta eikä Mooseksen lain noudattamista.

Apt.15:28-29. Pyhä Henki ja me (Jerusalemin seurakunnan apostolit ja vanhimmat) olemme nähneet hyväksi, ettei teidän (pakanakristittyjen) kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet: karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin."

Apt. 16:5. Seurakunnat vahvistuivat uskossa ja kasvoivat päivä päivältä.

Yksi merkittävä tekijä seurakuntien kasvussa eri paikkakunnilla oli keskinäinen sopu juutalaisten ja kristittyjen välillä. Siellä, missä julkisesti puhuttiin pahaa Herran tiestä, kristityt alkoivat kokoontua erikseen (Apt. 19:8-9).

Apt. 19:8-9. Kolmen kuukauden ajan Paavali sitten kävi synagogassa, keskusteli siellä ja puhui rohkeasti ja vetoavasti Jumalan valtakunnasta. Kun muutamat kuitenkin kovettivat sydämensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat Herran tiestä pahaa kaikkien kuullen, Paavali lähti heidän luotaan ja vei opetuslapset mukanaan. Siitä alkaen hän opetti ja keskusteli päivittäin Tyrannoksen koulussa.

Netistä, Israel-Apu ry / Joseph Shulam ”Synagoga Laitos ja sen vaikutus varhaismessiaaniseen juutalaisuuteen”, on luettavissa seuraavaa;

Synagogat oli rakennettu Tooran lukemista ja käskyjen opiskelemista varten (Vanhan testamentin kirjoitukset). … Alkuseurakunnan ja synagogan samankaltaisuus oli muodossa ja tyylissä, ero oli teologiassa ja Pyhän Hengen lahjoissa.

Juutalaiset pyysivät häntä (Paavalia lähetysmatkoillaan) lukemaan Tooraa ja ”keskustelemaan kanssaan Kirjoituksista, ja hän selitti ne ja osoitti, että Messiaan piti kärsiä ja nousta kuolleista.” Voin kuvitella tämän tapahtuneen vain siinä tapauksessa, että apostoli Paavali näytti juutalaiselta, käyttäytyi kuin juutalainen ja julisti Tooraa kuin juutalainen. ”Alkuseurakunta” oli, kokoontumisissaan ja yhdessä ollessaan, synagoga. Sekä UT että Talmudin lähteet antavat paljon todisteita siitä, että juutalaiset uskovat ja juutalaiset, jotka eivät uskoneet Jeshuaan, jatkoivat yhdessä rukoilemista aina toiselle vuosisadalle asti. On todistettu tosiasia, että se mitä kutsutaan nimellä ”Birkat haMinim” Amida-rukouksessa (jossa Jeesukseen Messiaanaan uskovat kirottiin), kirjoitettiin Bar Kochba-kapinan jälkeen (vuoden 132 jälkeen). Rukous laadittiin erottamaan synagogassa olevasta väkijoukosta ne, jotka uskoivat Jeshuaan Messiaana ja Jumalan Poikana. Sellaisen rukouksen laatimiseen ei olisi mitään syytä, jos Jeshuan juutalaisia seuraajia ei olisi synagogassa ”ei-uskollisten” juutalaisten veljiensä kanssa.

Synagogan ja seurakunnan suhde mutkistui pääasiassa siksi, että synagoga hylkäsi Jeshuan juutalaiset seuraajat – ei siksi, että nämä juutalaiset uskovat halusivat lähteä synagogasta. Useimmat apostoli Paavalin saamista kontakteista, ja itse asiassa uskonratkaisuista, tapahtuivat synagogissa, joihin näitä uskovia kutsuttiin saarnaamaan ja keskustelemaan juutalaisten kanssa Kirjoituksista ja siitä, mitä he opettavat Messiaasta. Näin oli Pisidian Antiokiassa, Efesoksessa, Korintissa, Lystrassa, Derbessä, Ikonionissa, Bereassa, Tessalonikassa jne.

Apt. 16:6-8. He jatkoivat sitten matkaa Frygian ja Galatian halki, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasian maakunnassa. Mysian puolelle tultuaan he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut sitä, ja niin he kulkivat Mysian kautta ja tulivat Troakseen.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Ei tiedetä, miten Pyhä Henki kertoi Paavalille, ettei hänen ja hänen matkatoveriensa ollut hyvä mennä Aasiaan. Neuvo saattoi tulla profetian, näyn tai sisäisen varmuuden kautta, tai sitten olosuhteet estivät lähdön. Jumala johtaa omiaan monin eri tavoin. Etsiessämme Jumalan tahtoa voimme pyytää neuvoa kokeneemmilta kristityiltä, tutkia hänen sanansa periaatteita sekä arvioida omia vaikuttimiamme. Rukouksessa voimme pyytää Jumalaa avaamaan ja sulkemaan ovet niin kuin hän hyväksi näkee.

”Jeesuksen Henki” on toinen nimi Pyhälle Hengelle. Pyhä Henki oli jo kahdesti sulkenut oven Paavalin edestä, joten apostoli varmaan ihmetteli, mihin suuntaan hänen oli tarkoitus lähteä viemään evankeliumia. Lopulta Paavali sai näyssä tarkat ohjeet, ja hän matkusti seuralaisineen Makedoniaan.

Pyhä Henki johtaa meitä oikeisiin paikkoihin, mutta Hän ohjaa meitä myös pysymään poissa paikoista, joihin meidän ei kuuluisi mennä. Kun kysymme Jumalan tahtoa, meidän täytyy selvittää, mitä Jumala haluaa meidän tekevän ja minne menevän. Samalla meidän täytyy tietää, mitä Jumala ei halua meidän tekevän ja mihin hän ei halua meidän menevän.

Jumalan tai Pyhän Hengen ohjaukseen ei voi vedota, jos aikoo tehdä jotain Jumalan sanan, Raamatun, vastaista. Liian moni vetoaa ”rakkauden jumalaan ja rakkauden ja vapauden henkeen” saadakseen itselleen luvan tehdä vastoin Raamatun opetusta. (Kirjoitin tarkoituksella rakkauden jumalan ja vapauden hengen pienillä alkukirjaimilla, koska Jumalan sanan väärinkäyttäjä palvoo rakkauden nimellä kulkevaa epäjumalaa.)

Matt. 7:21-23. "Ei jokainen, joka sanoo minulle (Jeesukselle): 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. (Jumalan tahto on, että me uskomme Jeesukseen Kristukseen sellaisena, jona Raamattu Hänet meille ilmoittaa, Joh. 6:29. Ja jos uskomme Häneen, silloin pyrimme myös elämään Hänen sanansa mukaan.) Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!' (Vääryydentekijä on se, joka tekee vastoin Jumalan sanaa. Pyhä Henki ohjaa enenevään totuuteen niitä Jumalan lapsia, joilla on pyrkimys elää Jumalan sanan mukaan.)

Apt. 16:9-10. Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: "Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä." Kun Paavali oli nähnyt tämän näyn, me hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan, sillä ymmärsimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Luukas puhuu tässä ”meistä”, mikä viittaa siihen, että hän oli ilmeisesti liittynyt Paavalin, Silaksen ja Timoteuksen seuraan heidän lähetysmatkallaan. Luukas oli useiden Apostolien tekojen myöhempiin lukuihin kirjoitettujen tapahtumien silminnäkijä.

Apt. 16:11-12. Niin siis lähdimme Troaksesta. Purjehdimme suoraan Samothrakeen ja sieltä seuraavana päivänä Neapoliiseen. Sieltä jatkoimme matkaa Filippiin, roomalaiseen siirtokuntaan, joka on ensimmäisiä kaupunkeja Makedoniaan tultaessa. Viivyimme siellä muutamia päiviä.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Filippi oli tärkeä paikkakunta Makedoniassa. Paavali perusti sinne seurakunnan tämän vierailun aikana, vuosina 50-51. Myöhemmin Paavali kirjoitti seurakunnalle kirjeen (katso Paavalin kirje filippiläisille). Kirjoitusajankohta saattaa ajoittua Paavalin vankeusaikaan Roomassa eli noin vuoteen 61.

Apt. 16:13. Sapattina menimme kaupungin ulkopuolelle joen rantaan; arvelimme, että siellä olisi rukouspaikka. Istuuduimme sinne ja puhuimme naisille, joita siellä oli koolla.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Filippin juutalaisessa yhteisössä ei ilmeisesti ollut riittävästi aikuisia miehiä synagogan muodostamiseen, joten juutalaisten piti kokoontua muualla. Koska Rooman viranomaiset eivät sallineet epävirallisten uskonnollisten ryhmien kokoontumista kaupungin alueella, naiset kerääntyivät rukoilemaan kaupungin ulkopuolelle joen rantaan.

Synagogan muodostamiseen tarvittiin vähintään 10 miehen ryhmä. Määrä perustui siihen minimimäärään, jolla Jumala olisi jättänyt Sodoman ja Gomorran hävittämättä (1. Moos. 18:20-32).

1. Moos. 18:20-32. Ja Herra sanoi: "Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. … Herra jäi vielä puhumaan Abrahamin kanssa. Abraham astui lähemmäksi ja kysyi: "Aiotko sinä tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Ehkä kaupungissa on viisikymmentä hurskasta. Tuhoaisitko sen silloinkin? … Herra sanoi: "Jos löydän Sodomasta viisikymmentä hurskasta, niin heidän tähtensä minä säästän koko kaupungin." … Mutta Abraham sanoi: "Älä suutu, Herra, vaikka puhun vielä tämän kerran. Entä jos sieltä löytyy kymmenen?" Herra sanoi: "Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä."

Apt. 16:14. Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla. Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen mitä Paavali puhui,

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Seurattuaan Pyhän Hengen johdatusta Makedoniaan Paavali kertoi evankeliumin ensin pienelle ryhmälle naisia. Paavali ei koskaan pitänyt sukupuolta tai kulttuuria esteenä, kun hän saarnasi evankeliumia. Lyydia-niminen vaikutusvaltainen kauppias tuli uskoon, mikä avasi Paavalin seurueelle mahdollisuuden toimia pidempään sillä seudulla. Varhaisissa kristillisissä seurakunnissa Jumala toimi usein naisten elämässä ja vei sanomaa eteenpäin heidän kauttaan.

Jo kristillisyytensä alkuajoista lähtien Paavali piti ihmisiä samanarvoisina riippumatta heidän sukupuolestaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan (Gal. 3:26-28).

Gal. 3:26-28. Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.

Apt. 16:15. ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin. Hän sanoi sitten meille: "Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni." Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Lyydian koko perhekunta kastettiin sen jälkeen, kun hän oli ottanut evankeliumin sanoman vastaan. Apostolien teoissa kokonaiset perheet kääntyivät kristityiksi usein sen vaikutuksesta, että yksi perheenjäsen oli tullut uskoon.

Lyydia aneli Paavalia ja Silasta vieraikseen. Hän ei pitänyt miehiä taakkana eikä heidän palvelemistaan perheen totuttuja tapoja rikkovana häiriötekijänä vaan osoitti heille erityistä vieraanvaraisuutta.