Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Pyhät kirjoitukset

Kaikista maailman uskontojen pyhinä pidetyistä kirjoituksista vain Vanhassa- ja Uudessa testamentissa kerrotut tapahtumat voidaan historiallisesti ja argeologisesti todistaa. Vain Raamatussa kerrotut tapahtumat voidaan todistaa todella tapahtuneiksi sillä tavalla ja siihen aikaan, kuin ne on Kirjassa kerrottu – ja tämä sisältää myös luomakunnan ja ihmisen luomisen.

Tämän väitteen todistaminen vaatii syvällisen tutustumisen sekä Raamattuun että muiden uskontojen kirjoituksiin. Itse olen lukenut muslimien, Jehovan todistajien sekä mormonien pyhien kirjojen suomennokset sekä darvinistiseen kehitysoppiin uskovien ateistien kerronnan, mutta en suosittele niiden lukemista kenellekään. Paljon hyödyllisempää on tutustua Raamattuun. Jos välttämättä haluaa tutustua muiden uskontojen pyhiin kirjoituksiin, mukaan lukien kehitysoppi, kannattaa lukea yhteenvetoja niistä. Mieluimmin sellaisen kirjoittajan, joka omassa elämässään noudattaa Raamatun sanaa, koska Raamattu velvoittaa puhumaan totta silloinkin, kun se vahingoittaa itseä. Muissa uskonnoissa tätä velvoitetta ei ole.

Apt. 17:1-3. Amfipoliin ja Apollonian kautta kuljettuaan he (Paavali ja Silas) tulivat Tessalonikaan. Juutalaisilla oli siellä synagoga, ja tapansa mukaan Paavali meni sinne. Kolmena sapattina hän keskusteli heidän kanssaan pyhien kirjoitusten pohjalta ja selitti ne heille. Hän osoitti, että Messiaan täytyi kärsiä ja nousta kuolleista, ja sanoi: "Juuri Jeesus, jota minä teille julistan, on tämä Messias, Kristus."

Paavali, vaikka oli kristitty, meni tapansa mukaan synagogaan. Uudelle paikkakunnalle tullessaan Paavali aina aloitti synagogasta, mikäli paikkakunnalla vain oli sellainen.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo synagogajumalanpalveluksesta seuraavaa;

Synagogajumalanpalveluksessa luettiin ensin Shema eli uskontunnustus (5. Moos. 6:4), jonka juutalaiset toistivat useita kertoja päivässä. Jumalanpalvelukseen kuuluivat tietyt rukoukset, lain eli Mooseksen kirjojen lukeminen, lakia havainnollistava profeettojen kirjojen lukeminen sekä saarna. Tapana oli kutsua puhujiksi vierailevia opettajia.

Paavali saarnasi säännöllisesti synagogissa niin pitkään kuin juutalaiset sallivat sen. Monesti rukoushetkiin tuli pakanoita kuuntelemaan Paavalin puheita.

Synagogassa puhuessaan Paavali aloitti viisaasti Vanhan testamentin kirjoituksista ja selitti, miten Messias oli täyttänyt ne. Hän siirtyi tutusta tuntemattomaan ja se on hyvä etenemismalli myös nykyaikana. Kun kertoo ihmisille Jeesuksesta, kannattaa ensin vahvistaa sitä osaa totuudesta, jonka he jo tuntevat. Sen jälkeen voi esitellä Kristuksen, joka on itse Totuus.

5. Moos. 6:4, 1933/38 käännös. Kuule, Israel! Herra (yksikössä), meidän Jumalamme (monikossa), Herra on yksi (ykseys).

Hän osoitti, että Messiaan täytyi kärsiä ja nousta kuolleista (Joh. 16:7-11, Room. 4:25) – tämä on pyhien kirjoitusten pääasia ja sen julistaminen on välttämätöntä, että usko syntyisi ja ihminen pelastuisi. Jos ne julistajan puheista puuttuvat, on julistus turhaa (1. Kor. 15:14).

Joh. 16:7-11. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä (Jeesus) menen pois. (Jeesus kuoli ristillä, haudattiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista ja astui ylös taivaisiin.) Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. (Jeesuksen kuolema meidän syntiemme sovittajana ja ylösnousemus olivat edellytyksiä Pyhän Hengen lähettämiselle ja uskominen näihin on edellytys Pyhän Hengen saamiselle.) Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun (Jeesukseen Kristukseen syntien sovittajana), vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua (Meidän vanhurskautemme on taivaassa, koska Jeesus Kristus on siellä. Mutta samaan aikaan Kristus on Pyhän Henkensä kautta lahjavanhurskautena myös Häneen uskovan sydämessä. Ihmisellä ei ole omaa vanhurskautta, vain omavanhurskaus joka on saastaa, Jes. 64:5/6.), ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu. (Paholaisen ja häneen liittyneiden tuomio on jo julistettu ja varma asia. Sen täytäntöönpanotapakin on ilmoitettu, Ilm. 20:7, 14-15.)

Room. 4:25. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.

1. Kor. 15:14. Mutta ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne.

Apt. 17:4-9. Muutamat juutalaiset vakuuttuivat asiasta ja asettuivat kannattamaan Paavalia ja Silasta, samoin suuri joukko jumalaapelkääviä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset. Tämä sai juutalaiset kateuden ja kiihkon valtaan. He värväsivät torilla maleksivia kelvottomia miehiä, haalivat koolle kansaa ja nostattivat kaupungissa mellakan. Sitten he ryntäsivät Jasonin talolle ja yrittivät saada Paavalin ja Silaksen käsiinsä viedäkseen heidät kansan eteen. Kun näitä ei löytynyt, he raahasivat Jasonin ja joitakin muita veljiä kaupungin viranomaisten luo ja huusivat: "Nyt ne koko maailman villitsijät ovat tulleet tännekin, ja Jason on ottanut heidät kotiinsa. Kaikki he rikkovat keisarin säädöksiä ja pitävät kuninkaana toista miestä, erästä Jeesusta." Näin puhuen he saivat kansanjoukon ja viranomaiset kiihdyksiin. Jasonilta ja hänen tovereiltaan vaadittiin takuusumma, ja sitten heidät päästettiin vapaaksi.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo mm. seuraavaa;

Juutalaiset eivät yrittäneet osoittaa Paavalin ja Silaksen oppia vääräksi, mutta he olivat kateellisia näiden kiertävien saarnaajien suosiosta. he aloittivat mellakan kateuden takia, eivät puolustaakseen opillista puhtautta.

Juutalaisten päämiehillä oli vaikeuksia keksiä syytös, jonka kaupungin viranomaiset ottaisivat todesta. Roomalaiset eivät olleet kiinnostuneita juutalaisten oppiriidoista kristittyjen saarnaajien kanssa. Valtionpetos sen sijaan oli vakava rikkomus Rooman valtakunnassa. Paavali ja Silas eivät yllyttäneet ihmisiä kapinaan Roomaa vastaan, mutta heidän uskollisuutensa toiselle kuninkaalle kuullosti epäilyttävältä.

Jaasonista ei tiedetä kovinkaan paljon. Jaasonin rohkeuden ansiosta Paavali ja Silas pystyivät tekemään palvelutyötään. Jumala käyttää myös huomaamattomissa tehtävissä toimivia kristittyjä. heidän uskollisuutensa mahdollistaa sen, että monen elämä voi muuttua.

Apt. 17:10-12. Vielä yötä myöten veljet auttoivat Paavalin ja Silaksen matkalle Beroiaan. Sinne saavuttuaan he menivät synagogaan. Juutalaiset olivat täällä avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa. Monet heistä tulivatkin uskoon, samoin useat arvossa pidetyt kreikkalaiset naiset ja miehet.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo mm. seuraavaa;

Miten arvioida saarnoja ja hengellistä opetusta? Beroialaiset tutkivat itse kirjoituksia (Vanha testamentti), jotta pystyisivät toteamaan, oliko heidän kuulemansa opetus totuuden mukaista. Kun saarnaaja puhuu puhdasta Jumalan sanaa, hänen ei tarvitse tehdä tyhjäksi mitään kohtaa Raamatusta.

Oikean saarnaajan tuntomerkki on se, että hän ei tee tyhjäksi mitään kohtaa Raamatusta. Toinen tuntomerkki on se, että saarnaaja pyrkii itse elämään Raamatun sanan mukaisesti.

”Kahdentoista apostolin opetus, Didakhe” jonka kirjoitusajankohta on 70-100 jKr. paikkeilla, antaa oikeasta saarnaajasta jäljempänä kerrotut tuntomerkit. Tätä kirjoitusta ei ole otettu mukaan Raamatun kirjoituksiin, koska se ei ole kenenkään apostolin tai näiden seuralaisen laatima vaan kokoelma opetuksia.

Jos joku tulee ja opettaa teille kaikkea mitä yllä on selostettu (Didakhessa edellä), ottakaa hänet vastaan. Mutta jos se joka opetusta antaa, kääntyy siitä pois ja opettaa toisin, niin että hän kumoaa sen, älkää kuulko häntä. Mutta jos hän opettaa niin, että enentää vanhurskautta ja Herran tuntemusta, ottakaa hänet vastaan kuin Herra. Mitä sitten apostoleihin ja profeettoihin tulee, tehkää evankeliumin säädöksen mukaan seuraavalla tavalla. Jokainen apostoli, joka tulee teidän luoksenne, otettakoon vastaan kuin itse Herra. Hän ei kuitenkaan tule viipymään enempää kuin päivän tai, jos on tarpeen, toisenkin; mutta jos hän viipyy kolme päivää (eläen teidän kustannuksellanne), hän on väärä profeetta. …

Ei kuitenkaan jokainen, joka puhuu hengessä, ole profeetta, vaan se, jolla on Herran tavat. Tavoistansa siis voidaan tuntea väärä profeetta ja profeetta. … Jokainen profeetta, joka opettaa totuutta, on väärä profeetta, jos hän ei tee niin kuin hän opettaa. …

Viimeisinä päivinä myös lisääntyvät väärät profeetat ja viettelijät; lampaat muuttuvat susiksi ja rakkaus kääntyy vihaksi. Laittomuus lisääntyy, ihmiset vihaavat ja vainoovat toisiansa ja antavat toisiansa alttiiksi. Silloin ilmestyy maailman eksyttäjä muka Jumalan poikana ja tekee tunnustekoja ja ihmeitä. …

Matt. 7:20-23. Hedelmistä te siis tunnette heidät. "Ei jokainen, joka sanoo minulle (Jeesukselle): 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!'

Apt. 17:13-15. Mutta kun Tessalonikan juutalaiset saivat tietää, että Paavali julisti Jumalan sanaa myös Beroiassa, he tulivat sinne ja alkoivat sielläkin villitä ja kiihottaa kansaa. Silloin veljet lähettivät heti Paavalin matkaan kohti rannikkoa. Silas ja Timoteus jäivät vielä Beroiaan. Saattajat veivät Paavalin Ateenaan saakka ja lähtivät sitten paluumatkalle. Heidän mukanaan Paavali lähetti Silakselle ja Timoteukselle sanan, että näiden oli mitä pikimmin tultava hänen luokseen.

Paavalista oli tullut sellainen Kristusta saarnaava megajulkkis, jonka kristinuskon vastustajat yrittivät hiljentää. Megajulkkiksien kautta kristinusko saa näkyvyyttä. Nämä kuitenkin aina sortuvat ylpeyteen ja sen myötä muihin synteihin elleivät he suostu elämään Jumalan heille salliman nöyräksi tekevän ”pistimen” alaisena (2. Kor. 12:7). Evankeliumi menee pääsääntöisesti eteenpäin tavallisten kristittyjen kautta (1. Piet. 3:14-16).

Saadakseen tilanteen rauhoittumaan, muut kristityt veivät Paavalin Ateenaan saakka, jossa ei vielä tiedetty Paavalista mitään.

2. Kor. 12:7. Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua (Paavalia) ylpeäksi, olen saanut pistävän piikin ruumiiseeni, Saatanan enkelin kurittamaan itseäni, etten ylpistyisi.

1. Piet. 3:14-16. Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. "Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö", vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana - silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat.

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan (Matt. 5:17-22 kohdan selitys);

Vanhassa testamentissa on kolmenlaisia lakeja: puhtauslakeja, siviilioikeutta käsitteleviä lakeja ja moraalilakeja. Ne oli tarkoitettu uskonnon harjoittamiseen, yhteisten asioiden hoitamiseen ja hyvään elämään.

Puhtauslait liittyivät israelilaisten jumalanpalvelukseen (katso esim. 3. Moos. 1:2-3). Niiden päätarkoitus oli viitoittaa tietä Kristuksen luo. Siksi ne menettivät merkityksensä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen eivätkä enää sido meitä. Kuitenkin niihin liittyvät periaatteet palvoa ja rakastaa pyhää Jumalaa ovat yhä voimassa. Fariseukset syyttivät usein Jeesusta juuri näiden lakien rikkomisesta.

Siviililait koskivat päivittäistä elämää (katso esim. 5. Moos. 24:10-11). Nyky-yhteiskuntamme ja kulttuurimme ovat niin erilaisia kuin Vanhan testamentin aikana, että säännöksiä on mahdotonta noudattaa sellaisenaan. Kuitenkin käskyjen takana olevat periaatteet ovat ajattomia. Jeesus osoitti esimerkillään, kuinka niitä voi toteuttaa käytännössä.

Kymmenen käskyn kaltaiset moraalilait ovat Jumalan ajattomia käskyjä, joita tulee noudattaa edelleen (katso esim. 2. Moos. 20:13). Moraalilait paljastavat Jumalan täydellisen hyvän tahdon ja luonteen. Jeesus noudatti niitä täydellisesti.

Jeesuksen sanat ”Mutta minä sanon teille” eivät tarkoita sitä, että hän aikoi kumota lain tai lisätä siihen omiaan. Jeesus halusi auttaa kuulijoitaan ymmärtämään miksi Jumala alun perin antoi kyseisen lain. Esimerkiksi Mooseksen sanat ”älä tapa” (2. Moos. 20:13), tulee ymmärtää käskynä olla vihastumatta niin paljon, että haluaisi tappaa jonkun. Fariseukset kokivat noudattaneensa lain käskyä, koska eivät olleet tappaneet ketään – mutta samaan aikaan he suunnittelivat vihoissaan Jeesuksen murhaamista. Jos ei ymmärrä Jumalan antamien elämänohjeiden taustalla olevia periaatteita, ei voi ymmärtää niiden todellista tarkoitusta.

3. Moos. 1:2-3. "Sano israelilaisille: Aina kun joku teistä tahtoo tuoda Herralle uhrilahjaksi karjaeläimen, hän voi tuoda naudan, lampaan tai vuohen. "Jos hän tahtoo antaa polttouhriksi naudan, hän ottakoon virheettömän sonnin ja tuokoon sen pyhäkköteltan ovelle, jotta Herra olisi hänelle suosiollinen.

5. Moos. 24:10-11. "Jos lainaat toiselle panttia vastaan jotakin, älä mene hänen kotiinsa panttia hakemaan. Jää ulkopuolelle odottamaan, että se, jolle lainaat, voi itse käydä hakemassa pantin.

2. Moos. 20:13. "Älä tapa (älä murhaa).

Luterilainen.net / kaanon –sivulta netistä löytyy seuraava esitys siitä, mikä on Raamatun kaanon, eli millä perusteilla kirjoitukset on otettu mukaan Raamattuun.

Kreikan sana kanoon tarkoittaa mittakeppiä, mittapuuta tai ohjesääntöä. Pyhän Raamatun kaanonilla tarkoitetaan sitä ohjeellisten kirjojen joukkoa, joka muodostaa Raamatun kokonaisuuden. Vanhan testamentin kaanon sisältää samat kirjat kuin juutalaisten pyhät kirjoitukset. ... Lisäksi on olemassa joukko niin sanottuja Vanhan testamentin apokryfikirjoja, jotka ovat kristitylle hyödyllisiä lukea, mutta eivät ohjeellisia, koska ne puuttuvat heprealaisesta Raamatusta ja ne on kirjoitettu niiden 400 vuoden aikana ennen Kristuksen syntymää, jolloin Israelissa ei ollut profeettoja.

Uuden testamentin kaanon sisältää 27 kirjaa, jotka ovat Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit, Apostolien teot, 13 Paavalin kirjettä (Roomalaiskirje, kaksi Korinttolaiskirjettä, kirjeet Galatalaisille, Efesolaisille, Filippiläisille, Kolossalaisille, kaksi kirjettä Tessalonikalaisille, kaksi kirjettä Timoteukselle, kirjeet Tiitukselle ja Filemonille), Heprealaiskirje, kaksi Pietarin kirjettä, kolme Johanneksen kirjettä, Jaakobin kirje, Juudaan kirje ja Johanneksen ilmestys.

Uuden testamentin kaanonin muotoutuessa oli kolme kriteeriä, joiden mukaan kirkko tunnisti ja otti vastaan ohjeelliset Jumalan antamat kirjat. Ensiksi Uuden testamentin kanonisen kirjan tuli olla apostolinen eli olla joko jonkun apostolin kirjoittama tai perustua apostolien historialliseen silminnäkijätodistukseen Jeesuksesta. Toiseksi kirjan tuli … sisältää oikea apostolinen oppi. Kolmanneksi kirjan tuli olla … seurakunnissa yleisesti tunnettu, tunnustettu ja käytetty. Tähän liittyen voidaan eritellä vielä neljäs kriteeri, jonka mukaan kirjan tuli … olla yleisesti käytössä myös jumalanpalveluselämässä.

Näiden kriteerien perusteella Uuden testamentin kirjat jakaantuvat kahteen ryhmään: niin sanottuihin tunnustettuihin kirjoihin, joiden apostolisuutta, oikeauskoisuutta ja katolisuutta (”Kristuksen kirkkoon kuuluvuutta”) ei vanhassa kirkossa koskaan ole epäilty, ja niin sanottuihin vastaansanottuihin kirjoihin, joiden kohdalla jotain mainituista kriteereistä on vanhan kirkon aikana epäilty. Tunnustettuihin kirjoihin kuuluvat neljä Evankeliumia, Apostolien teot, Paavalin kirjeet sekä Pietarin ja Johanneksen ensimmäiset kirjeet. Vastaansanottuihin kuuluvat Heprealaiskirje, Pietarin toinen kirje, Johanneksen toinen ja kolmas kirje, Jaakobin ja Juudaan kirjeet sekä Johanneksen ilmestys. Koettelun jälkeen vanha kirkko tunnusti myös vastaansanottujen kirjojen kanonisuuden. ... Molemmat ovat kuitenkin yhtä lailla Jumalan sanaa ja ilmoitusta.

Raamattu on kaanon eli mittapuu, koska se mittaa ja arvioi kaiken ihmiselämän ja kaikki opit ja osoittaa tien pelastukseen Kristuksessa. …

Sana elämään kommentaariraamatun mukaan;

Jeesus kuoli ristillä, nousi kuolleista ja astui ylös taivaisiin 30 jKr

Kirje galatalaisille kirjoitettiin vuonna 49

Jaakobin kirje kirjoitettiin vuonna 49

1. ja 2. kirje tessalonikalaisille kirjoitettiin vuonna 51/52

Kirje Roomalaisille kirjoitettiin vuonna 57

Markuksen evankeliumi kirjoitettiin vuonna 58/60

Kirje efesolaisille kirjoitettiin vuonna 60

Kirje kolossalaisille kirjoitettiin vuonna 60

Kirje Filemonille kirjoitettiin vuonna 60

Kirje filippiläisille kirjoitettiin vuonna 61

Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin vuonna 61/64

Luukkaan evankeliumi kirjoitettiin vuonna 61/64

1. kirje Timoteukselle kirjoitettiin vuonna 64

Kirje Tiitukselle kirjoitettiin vuonna 64

1. Pietarin kirje kirjoitettiin vuonna 64/65

Juudaksen kirje kirjoitettiin vuonna 65

Apostolien teot kirjoitettiin vuonna 66/68

2. Pietarin kirje kirjoitettiin vuonna 66/68

2. kirje Timoteukselle kirjoitettiin vuonna 66/67

Kirje heprealaisille kirjoitettiin vuonna 68/70

Johanneksen evankeliumi kirjoitettiin vuonna 85

1., 2. ja 3. Johanneksen kirje kirjoitettiin vuonna 85/90

Ilmestyskirja kirjoitettiin vuonna 95

Luterilaiset tunnustuskirjat opettavat mm. seuraavaa;

Yksimielisyyden ohje / Tiivistelmä /Opin summa, sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikkea oppia on arvioitava ja syntyneet kiistat kristillisesti selvitettävä ja ratkaistava;

Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Vanhan ja Uuden testamentin profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset ovat ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava. Kirjoitettu on: "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni" (Ps. 119). Pyhä Paavali sanoo: (Gal. 1:8) "Vaikka tulisi taivaan enkeli ja julistaisi toisin, hän olkoon kirottu".

Muita vaikka kuinka nimekkäiden vanhojen ja uusien opettajien kirjoituksia ei ole pidettävä Pyhän Raamatun vertaisina, vaan ne on kaikki tyynni alistettava sen alaisiksi. ...

Ps. 119:105. Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.

Gal. 1:8. Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme - vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli - hän olkoon kirottu.

Jokaisen luterilaisen (ja muidenkin kristittyjen) kannattaisi lukea ainakin tunnustuskirjojen yksimielisyyden ohjeen tiivistelmä kokonaisuudessaan.