Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Epäjumalien palvonta

Apt. 17:16. Odotellessaan Ateenassa matkakumppaneitaan Paavali näki joka puolella kaupunkia epäjumalankuvia, ja tämä sai hänet kuohuksiin.

Kaikkialla vastaantulevat epäjumalakuvat Ateenassa aiheuttivat Paavalille voimakkaan tunnetilan. Me saatamme pitää itseämme näitä ateenalaisia parempina, koska vastaavaa epäjumalankuvien paljoutta meillä ei ole. Niin me luulemme, vaikka televisio on täynnä Jumalan sanan vastaisia asioita ja kuvia, joihin me voimme olla sidoksissa (1. Kor. 6:12). Luonto-ohjelmissakin, niin hyviä kuin ne muutoin ovat, niiden tekijät ylistävät luojanaan luontoa ja palvovat omaa järkeään. Joko tietämättään tai tietoisesti he palvovat Gaiaa. Gaia on kreikkalaisessa mytologiassa alkujumala, maaemo, joka on useiden jumalten äiti.

1. Kor. 6:12. "Kaikki on minulle luvallista" - mutta kaikki ei ole hyödyksi. "Kaikki on minulle luvallista" - mutta en saa antaa minkään hallita itseäni. (Sellainen Jumalan sanan vastaisuus, mistä ei halua eroon, vaan puolustelee sitä joko sen vähäpätöisyydellä tai sillä että kyseinen toiminta on laillista, se hallitsee ihmistä ja on siten hänen epäjumalansa. Sen sijaan sellainen asia joka vaivaa, mutta josta ei tunnu pääsevän eroon vaikka jatkuvasti vie sen Herralle, voi olla Jumalan sallima pistin. Eron tekeminen näiden kahden välillä edellyttää rukousta ja Jumalan Sanan tuntemista.)

Apt. 17:17-18. Hän keskusteli synagogassa juutalaisten ja jumalaapelkäävien kanssa ja puhutteli joka päivä torilla kaikkia, joita sattui tapaamaan. Muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit ryhtyivät puheisiin hänen kanssaan, ja jotkut heistä sanoivat: "Minkähän tiedonjyvän tuokin luulee noukkineensa?" "Taitaa olla vieraiden jumalien julistajia", sanoivat toiset, sillä Paavali julisti evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Epikurolaiset ja stoalaiset olivat kreikkalaisen kulttuurin keskeisimpiä filosofeja. Epikurolaiset pitivät elämän tärkeimpänä päämääränä mielihyvän etsintää. Stoalaiset sen sijaan asettivat ajattelun tunteiden edelle. He pyrkivät elämään kurinalaisesti tukahduttaen mielihalunsa ja pysymään sopusoinnussa järjen ja luonnon kanssa.

Apt. 17:19-23. He veivät hänet mukanaan Areiopagille ja sanoivat: "Saisimmeko tietää, mikä on se uusi oppi, jota sinä julistat? Me olemme kuulleet sinun puhuvan perin outoja asioita. Mistä oikein on kysymys? Sen me haluaisimme tietää." Ateenalaiset samoin kuin kaupungissa asuvat muukalaisetkin olivat näet tavattoman kiinnostuneita kaikista uusista asioista ja puheenaiheista. Paavali astui keskelle Areiopagia ja alkoi puhua: "Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta. Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: 'Tuntemattomalle jumalalle.' Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan.

Se ei ateenalaisia pelastanut, jos he palvoivat muiden jumaliensa lisäksi satunnaisesti myös oikeaa Jumalaa. Ei sellainen kahden tien kulkeminen pelasta meitäkään.

2. Kor. 6:14-16. Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? Voivatko Kristus ja Beliar (pahojen henkien herra) olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko? Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani. (Jumala asuu sekä yksittäisen lapsensa sydämessä että seurakuntansa keskellä. Jes. 57:15.)

Joh. 14:21. Joka on ottanut vastaan minun (Jeesuksen) käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, (Rakkaus Jeesukseen on sitä, että pyrkii noudattamaan Jumalan sanaa.) ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni." (Jeesus ilmaisee itsensä vain sille, joka pyrkii noudattamaan Raamattua Jumalan sanana. Se, joka muuttaa Raamatun sanan mieleisekseen, seurustelee Jeesuksen sijasta Beliarin kanssa, Matt. 7:21-23.)

2. Moos. 20:3. "Sinulla ei saa olla muita jumalia.

Paavalin puheesta Areiopagilla on Sammeli Juntunen Savonlinnan seurakunnasta tehnyt hyvän raamattuluennon, joka kannattaa lukea. Se on löydettävissä netistä osoitteesta; Savonlinnan seurakunta / tutki uskoa / Sammeli Juntusen raamattuluennot / Apostolien teot 26.

Apt. 17:24-25. "Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin - itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun.

Paavali sanoo tässä, että Jumalaa ei voi palvella ihmiskäsin. Miten me sitten voimme palvella Jumalaa? Emme voikaan. Jumala itse palvelee meitä – toisinaan myös muiden ihmisten välityksellä, jos he sen Jumalalle sallivat.

Sellainen ihminen, joka ei ole uudestisyntynyt ylhäältä, ei kuolleessa tilassaan voi palvella Jumalaa, sillä hän ei ole edes alkanut elää (Joh. 3:36). Sellainen ihminen joka on luopunut Jumalan sanan noudattamisesta, on matkalla eroon Jumalasta takaisin kuolemaan (Ilm. 3:1-2).

Joh. 3:36. Sillä, joka uskoo Poikaan (Jeesukseen Kristukseen), on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään. (Pelastava usko näkyy pyrkimyksenä totella Jumalan sanaa.)

Ilm. 3:1-2. "Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä: "Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. (Tässäkin seurakunnassa tehtiin tekoja ihmisten tavoittamiseksi mutta ne teot olivat sellaisten kuolleiden tai kuolemaa tekevien tekemiä, joille Jumalan sana ei enää ollut auktoriteetti. Tällaiseen seurakuntaan Jumala ei voi antaa herätystä, sillä kuolleet eivät kykene antamaan ruokaa uudestisyntyneelle Jumalan lapselle. Tällaisen seurakunnan toivo on siinä, että Jumala voi herättää seurakunnan kuolleet.)

Uudestisyntynyt kristitty pyrkii elämään elämäänsä Jumalan sanan mukaisesti (2. Tim. 3:16-17). Silloin Jumala antaa hänen tehtäväkseen ne teot, jotka Jumala itse on ennalta valmistanut hänen tehtäväkseen (Joh. 6:28-29, Ef. 2:10, 1. Kor. 12:27-28). Tosin me liian usein murehdutamme Pyhän Hengen, kun elämme vanhan luontomme ohjauksessa itsekkäästi (Jaak. 1:26-27).

2. Tim. 3:16-17. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä. (Jumalan sana kasvattaa ihmisestä hyvään kykenevän. Se, joka ei vietä aikaansa Jumalan sanan kanssa, jää kristittynä kitukasvuiseksi.)

Joh. 6:28-29. He (ihmiset) kysyivät: "Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?" Jeesus vastasi: "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko." (Jo se, että uskoo Jeesukseen Kristukseen Herranaan, on Jumalan teko.)

Ef. 2:10. Mekin olemme Jumalan tekoa, (se on Jumalan teko, kun joku uudestisyntyy Jumalan lapseksi.) luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.

1. Kor. 12:27-28. Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä. (Jumala antaa tehtävän seurakunnassa ja asettaa jonkun tekemään sen.)

Jaak. 1:26-27. Jos joku luulee olevansa Jumalan palvelija mutta ei pysty hillitsemään kieltään, hän pettää itsensä ja hänen jumalanpalveluksensa on turha. Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta. (Jumalan palveleminen jää turhaksi, ”teot palavat”; 1. Kor. 3:11-16. Maailman saastutus on todellinen vaara, johon langetaan, kun aletaan tehdä kompromisseja Jumalan sanan suhteen.)

Apt. 17:26. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat,

Ihmissuku on saanut alkunsa täydellisestä Aadamista. Luomakunnan rappeutuminen alkoi syntiinlankeemuksesta. Tiede vahvistaa sen, että jokaisella syntyvällä lapsella on 100-300 geenivirhettä enemmän kuin mitä hänen vanhemmillaan oli. Ihmiskunta ei kehity paremmaksi vaan taantuu vähitellen kohti sukupuuttoa.

1. Moos. 1:7. Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento (elävä sielu).

1. Moos. 2:22. Herra Jumala teki tästä (Adamin) kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo.

Jumalan ohje ihmiselle oli lisääntyä ja täyttää maa (1. Moos. 1:27-28, 1. Moos. 9:1). Israelin kansa on esimerkkinä siitä, miten Jumala valvoo antamiaan lupauksia kansojen asuma-alueesta (1. Moos. 15:18, 1. Moos. 17:19).

1. Moos. 1:27-28. Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."

1. Moos. 9:1. Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.

1. Moos. 15:18. Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja lupasi hänelle: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka

1. Moos. 17:19. Jumala sanoi (Abramille): "Vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun tulee antaa hänelle nimeksi Iisak. Minä pidän voimassa liiton myös hänen kanssaan, ja se pysyy ikuisesti voimassa hänen jälkeläistensäkin kanssa.

Apt. 17:27-28. jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. "Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme.

Kaikki näkyvä ja näkymätön, Kolmiyhteistä Jumalaa itseään lukuun ottamatta, on luotu Jumalan Sanalla. Jumalan Sana pitää kaiken myös olemassa olevana. (Kol. 1:15-17, Hepr. 11:3.) Jumalan Sanaa vastaan sotivatkin ovat olemassa vain, koska Jumalan Sana pitää heitä olemassa olevina. Nyt on vielä aika kääntyä Jumalan Pojan Kristuksen Jeesuksen puoleen, saada syntinsä anteeksi ja pelastua (2. Kor. 5:20-6:2).

Kol. 1:15-17. Hän (Jeesus Kristus) on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen, ennen koko luomakuntaa syntynyt. Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten. Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa.

Hepr. 11:3. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

2. Kor. 5:20-6:2. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: - Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.

Apt. 17:28-29. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet (200-luvulla eKr. eläneet Aratos ja Kleantes): 'Me olemme myös hänen sukuaan.' Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus.

”Kuin ihmisen mielikuvituksen luomus”? Jokainen meistä kuvittelee Jumalan jonkinlaiseksi – mutta tunnemmeko me Hänet? Ainoa tapa oppia tuntemaan Jumala on oppia tuntemaan Jeesus Kristus (Joh. 14:6-9, 2. Tim. 1:12). Muuta tapaa ei kerta kaikkiaan ole olemassa.

Ja ainoa tapa oppia tuntemaan Jeesus Kristus, on avata sydämensä ovi Hänelle ja suostua lähtemään elämän pituiselle matkalle Hänen kanssaan. Tällä matkalla Jeesus ilmaisee itsensä (Ilm. 3:19-20, Joh. 14:21).

Joh. 14:6-9. Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet." Filippus sanoi hänelle: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä." Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.

2. Tim. 1:12, v. 1933/38 käännös. … sillä minä tunnen hänet (Jeesuksen Kristuksen), johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään (tulemisensa päivään) asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu.

Ilm. 3:19-20. Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi! Minä (Jeesus) seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

Joh. 14:21. Joka on ottanut vastaan minun (Jeesuksen) käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni."

Apt. 17:30. "Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.

Mitä on parannus (kääntymys)? Seuraava selityksen antaa Raamatun Tietosanasto Heikki Palva;

Vanhassa testamentissa ei lainkaan esiinny "kääntymystä" merkitsevää substantiivia, vaan asia ilmaistaan aina verbillä "kääntyä, palata". Käsitteellinen substantiivi "kääntyminen", kuuluu vasta myöhempään juutalaiseen kielenkäyttöön. Verbi "kääntyä, palata" esiintyy uskonnollisena terminä Vanhassa testamentissa 118 kertaa. Se merkitsee tällöin Jumalasta poispäin kulkevan elämänsuunnan havaitsemista, katumista, kääntymistä ja paluuta elämään Jumalan yhteydessä. Väärän suunnan ulkonaisina tuntomerkkeinä ovat pahat teot ja epäjumalien palvonta, parannuksen merkkejä ovat lain noudattaminen ja sen tekeminen, mikä on oikein.

Syvemmin kääntymystä kuvaa Hoosea, joka vertaa Jumalasta luopuneen kääntymystä uskottoman vaimon paluuseen rakastavan aviomiehen luo. Paluu ei edellytä "suorituksia", mutta uskoton vaimo ei palaa ennen kuin hänen mielensä on muuttunut, sillä paluu on nöyryyttävä. Se on osoitus uskosta: ei ole järkeä palata hylkäämänsä miehen luo, ellei usko tämän antavan anteeksi ja ottavan takaisin luokseen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jeremia jättää kääntymyksen ja pelastuksen keskinäisen suhteen Jumalan harkinnan varaan. Oikean kääntymyksen tekijä ei voi pitää pelastusta selviönä, sillä hän tuntee ansainneensa rangaistuksen. Jumala ei kuitenkaan voi olla armahtamatta sitä, joka luopuu pahuudesta ja kääntyy hänen puoleensa. Jumalan luokse palannut antautuu kokonaan hänen johtoonsa ja hän saa Jumalalta synnit anteeksi sekä uuden sydämen ja uuden hengen. Jos Israel kääntyy, se saa kokea pelastuksen.

Heprean "kääntyä, palata" -sanan vastineena käytetään Uudessa testamentissa kreikan sanaa "muuttaa mielensä". Sanalla ei ole enää samaa kuvallista voimaa kuin vastaavalla heprean sanalla, mutta sen uskonnollinen käsitesisältö on käytännöllisesti katsoen sama.

Johannes Kastajan saarnan ensimmäiset sanat olivat "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!"; sama oli Jeesuksen ensimmäisten puheiden alku. Kääntymisellä oli erityinen kiire: maailmanaika oli juuri muuttumassa ja valta vaihtuisi kohta. Muiden valtojen aika oli ohitse ja Jumala oli perustava lupaamansa valtakunnan. Sen jäseniksi päästiin tekemällä sisäinen muutos, tunnustamalla synti ja ottamalla kaste. Valtakunnan kansalaisuutta ei kenellekään luvattu perintönä. Kuuluminen Israelin kansaan ei auttanut, vaan jokaisen oli itse tehtävä hedelmää, jossa kääntymys näkyy.

Samaa kääntymykseen ajavaa saarnaa jatkoivat Pietari ja Paavali. Ilman kääntymystä ei voi pelastua eikä ilman uskoa luopua synnistä. Käytännössä usko siis on omaan elämään ratkaisevasti vaikuttava voima, joka syntyy luottamuksesta siihen, että Jumala rakastaa ihmistä ja on aina valmis ottamaan luopuneen takaisin. Uusi testamentti ei tunne rajoja kääntymykselle yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Tämä poikkeus on Hepr. 6:4-6, jonka mukaan kerran Pyhästä Hengestä osalliseksi päässyt ja sitten luopunut ei voi toistamiseen kääntyä.

Apt. 17:31. Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista."

Jumala on lyönyt lukkoon sen päivän, jolloin Jeesus Kristus tuomitsee maailman. Nykyinen armon aika, jolloin Jumala vielä odottaa, että saisi kirjoittaa ihmisen nimen elämän kirjaan, ei kestä ikuisesti.

Ilm. 20:11-15. Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.

Apt. 17:32-34. Jotkut ivailivat Paavalia, kun kuulivat hänen puhuvan kuolleiden ylösnousemuksesta, toiset taas sanoivat: "Kenties saamme kuulla sinulta tästä vielä toistekin." Niin Paavali lähti heidän luotaan. Muutamat kuitenkin hakeutuivat hänen seuraansa ja tulivat uskoon. Heidän joukossaan oli Dionysios, Areiopagin tuomioistuimen jäsen, Damaris-niminen nainen sekä muutamia muita.

Evankeliumiin suhtaudutaan tänäänkin samalla tavalla. Jotkut ivaavat, jotkut jättävät kääntymisen hamaan tulevaisuuteen, muutamat kääntyvät ja tulevat uskoon.

Yhteenvetona voisi sanoa, että se, joka laistaa tietoisesti Raamatun sanan noudattamisen, palvelee jotain sellaista asiaa, joka on noussut hänelle epäjumalaksi.