Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?

Tämä kysymys esitettiin 12 henkilölle Efesoksessa.

Ap. t. 19:1. Apolloksen ollessa Korintissa Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen.

Paavali jatkoi kolmatta lähetysmatkaansa. Paavali oli tehnyt Herran työtä Korintissa noin kaksi vuotta ja Apollos jatkoi sitä. Paholainen yritti saada seurakunnan hajalle käyttämällä seurakuntalaisten vanhaa luontoa riidan kylvämiseen seurakuntalaisten keskuuteen sekä myös Paavalin ja Apolloksen välille. Paavalin ensimmäinen kirje korinttilaisille kertoo näistä seurakuntaan muodostuneiden ryhmittymien välisistä kiistoista (1. Kor. 11:18-19, 1. Kor. 3:1-16).

1. Kor. 11:18-19. Olen ensinnäkin kuullut, että teillä seurakunnan kokouksissa ilmenee hajaannusta, ja osittain sen myös uskon. Täytyyhän teillä ollakin keskuudessanne ryhmäkuntia, jotta nähtäisiin, ketkä teistä osoittautuvat luotettaviksi. (Ryhmäkunnan aatteiden puolustaminen ei ole sama kuin Raamatun sanan puolustaminen. Nykyisin hajaannusta seurakunnissa aiheuttaa suhtautuminen ns. sateenkaariväkeen. Ihmisiä tulee siunata, jopa vihollisia (Luuk. 6:27-28, Room. 12:14), mutta kenenkään tekoja, jotka selkeästi ovat Raamatun sanan vastaisia, ei tule siunata (1. Kor. 6:9, Gal. 5:19-21). Minun ratkaisuni ei ole se, että jättäisin seurakunnan, vaikka seurakunnassa siunataan Raamatun sanan vastaisia asioita. Vaan se, etten vaikene sateenkaariväenkään harjoittamista Jumalan sanan vastaisista teoista ja rukoilen, että he sekä näiden tekojen hyväksyjät heräisivät näkemään harjoittamiensa tekojen Raamatun vastaisuuden ja tekisivät parannuksen. Kun seurakuntaan kutsutaan ihmisiä, ongelmia aiheuttaa kaksi asiaa; uskovat vaativat pelastumattomilta jo ennakkoon sellaista, minkä vain Jumalan antama usko voi pelastuneessa vaikuttaa. Ne taas, jotka eivät tunne Raamatun sanaa tai ovat siitä vieraantuneet, vaativat muita menemään mukaan siunaamaan sellaista elämäntapaa, jonka harjoittajat eivät Raamatun mukaan peri Jumalan valtakuntaa. Koska Jumalan lapsi ei voi tähän suostua, häntä kutsutaan ahdasmieliseksi. Molemmat vaatimukset vievät ihmiset kauemmaksi pelastuksesta. Suomen maallistunut lainsäädäntö ei tee asiaa yhtään helpommaksi.)

1. Kor. 3:1-16. Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia. Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään, sillä olette yhä vanhan luontonne vallassa. (Jokaisessa uudestisyntyneessä Jumalan lapsessa on hänen vanha luontonsa tallella. Päivittäisten syntiemme tähden me tarvitsemme Jeesusta Kristusta ristiinnaulittuna. Vain sitä mukaa, kuin annamme Pyhän Hengen kirkastaa meille Kristusta Jeesusta, me kasvamme Jumalan lapsina.) Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät. Jos yksi sanoo: "Minä olen Paavalin puolella", toinen taas: "Minä Apolloksen", ettekö silloin ole kuin (pelastumattomat) ihmiset ainakin? (Nykyisin joku sanoo; ”minä olen rakkauden ja suvaitsevaisuuden puolella, joten en hyväksy Paavalin kirjoituksia”. Hän hylkää Paavalin kirjoitukset Raamatussa – mutta samalla hän sanoutuu irti myös Jumalan ilmoittamasta totuudesta Raamatussa.) Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut. (Nykyseurakunnan ero Paavalin aikaiseen seurakuntaan on se, että nykyisin seurakunnassa vähemmistö on enää sellaisia uskovia, jotka lukevat rukoillen Raamattua. Oikea oppi, jos siitä pidetään kiinni, varjelee seurakuntaa maallistumiselta ja ihmisten korvasyyhyyn saarnaamiselta. Seurakunnassa suolana oleva vähemmistö pitää seurakuntaa elossa. Jos he lähtevät ja muodostavat oman ryhmittymän, seurakunta kuolee; Ilm. 3:1.) Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. (Jumala antaa kasvun vain sellaiseen seurakuntaan, jossa pidetään esillä Jeesuksen sovintoveren tuomaa syntien anteeksiantoa. Jumala ei synnytä lapsia kuolemassa olevan seurakunnan syliin, sillä siellä vastasyntyneet Jumalan lapset jätetään heitteille. Tämä tarkoittaa myös sitä, että suurempaa herätystä ei tule, ennen kuin seurakunnassa on riittävä määrä hengellisiksi vanhemmiksi kasvaneita.) Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus. Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. (Paavali puhui Korinttiin tullessaan korinttilaisille Jeesuksesta Kristuksesta ristiinnaulittuna.) Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. (Jos perustusta rakennettaessa vaietaan Jeesuksen sovintoverestä ja rakennetaan vain rakkaudelle ja suvaitsevaisuudelle, se on pettävälle hiekalle rakentamista; Matt. 7:24-27.) Rakennetaanpa tälle perustukselle (Jeesus-perustukselle) kullasta, hopeasta, jalokivistä, (Pyhän Hengen vaikuttamat teot.) puusta, heinistä tai oljista, (Ihmisen oman vanhan luonnon vaikuttamat teot.) aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. (Koska oli Kristus-kalliolla.) Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

Ap. t. 19:1-2. Hän (Paavali) tapasi siellä (Efesoksessa) muutamia opetuslapsia ja kysyi heiltä: "Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?" "Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä", nämä vastasivat.

Voiko Jeesukseen uskoa ilman, että on saanut Pyhän Hengen? Tämän raamatunkohdan ja Apt. 8:5-16 mukaan voi (Apt. 8:5-16). Jeesukseen Kristukseen voivat uskoa nekin, jotka eivät ole uudestisyntyneet Jumalan lapseksi. Yleensä tällainen usko on pinnallista tai vain pään tietoa.

Ap. t. 8:5-16. Filippos tuli Samarian pääkaupunkiin ja julisti sen väelle sanomaa Kristuksesta. (Filippoksella itsellään oli Jumalan Pyhä Henki.) … Monet vapautuivat saastaisista hengistä, jotka lähtivät heistä kovalla äänellä huutaen, ja monet halvaantuneet ja rammat paranivat. … kun ihmiset kääntyivät uskomaan Filipposta, joka julisti hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksesta Kristuksesta, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. … Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen. Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen. Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. (Jos samarialaiset olisivat saaneet Pyhän Hengen jo kasteessa, he eivät olisi tarvinneet yhteyttä Jerusalemin seurakuntaan ja heistä olisi tullut sisäänlämpiävä seurakunta.)

Kasteen, uskoon tulon ja Pyhän Hengen saamisen järjestyksestä ei kannata kiistellä (2. Tim.2:22-25). Raamatussa on esimerkkejä monista uskoon tulon variaatioista.

2. Tim.2:22-25. … pyri tasapuolisuuteen, uskoon, rakkauteen ja rauhaan niiden kanssa, jotka vilpittömin sydämin pyytävät avukseen Herraa. Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä; sinähän tiedät, että niistä syntyy riitoja. Herran palvelija ei saa riidellä, vaan hänen on oltava ystävällinen kaikille, taitava opettamaan ja kärsivällinen, niin että hän lempeästi ojentaa vastustelevia. (Lempeyttä tarvitaan, sillä ojentaja aiheuttaa itse vahinkoa juuri kovuutensa ja oikeassa olemisen pakon, joka on ylpeyttä, takia. Ojentaja ei aina huomaa, minkä ”hengen” vallassa hän on.)

Ap. t. 19:3. "Millä kasteella teidät sitten on kastettu?" kysyi Paavali. He vastasivat: "Johanneksen kasteella."

Kun Paavali ensin totesi, etteivät nämä uskoon tulleet opetuslapset olleet saaneet Jumalan Pyhää Henkeä, hänen seuraava kysymyksensä liittyi kasteeseen. Tästä raamatunkohdasta voi vetää sen johtopäätöksen, että jos kristillisellä kasteella kastetussa uskovassa kristityssä toimivat Pyhän Hengen lahjat, hänen kasteensa oikeellisuutta ei tarvitse epäillä.

Ap. t. 19:4-7. Silloin Paavali sanoi: "Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen."Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat. Heitä oli arviolta kaksitoista miestä.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Johanneksen kaste oli merkki syntien katumisesta mutta ei vielä täydestä uudesta elämästä Kristuksessa. Nämä Efesoksen uskovat olivat todennäköisesti kääntyneet kristityiksi Johannes Kastajan tai jonkun hänen opetuslapsensa saarnan vaikutuksesta, mutta he tarvitsivat lisää opetusta Jeesuksesta Apolloksen tavoin (Apt. 18:24-26). He uskoivat, että Jeesus oli Messias, mutta Pyhän Hengen toiminta oli heille uutta.

Apostolien teoissa uskovat saivat Pyhän Hengen monin eri tavoin. Uskoon tulon vaikuttaa aina Pyhä Henki (katso Room. 8:9). Hän oli usein täyttänyt ihmiset siinä yhteydessä, kun he olivat tunnustaneet uskovansa Kristukseen. Tässä täyttyminen tapahtui myöhemmin, koska nämä opetuslapset eivät olleet saaneet riittävästi tietoa. Heille ei ollut aiemmin kerrottu Pyhästä Hengestä eikä kristillisestä kasteesta, joten Paavali korjasi tilanteen ja myös kastoi heidät Jeesuksen nimeen.

Ap. t. 18:24-26. Efesokseen tuli Apollos, Aleksandriassa syntynyt juutalainen, joka oli etevä puhuja ja tunsi kirjoitukset perin pohjin. Hänelle oli opetettu Herran tie, ja pyhää intoa hehkuen hän julisti sanaa ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta hän tunsi vain Johanneksen kasteen. Apollos alkoi rohkeasti puhua synagogassa. Kuultuaan hänen julistustaan Priscilla ja Aquila ottivat hänet huostaansa ja perehdyttivät hänet tarkemmin Jumalan tiehen.

Room. 8:9. Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.

Ap. t. 19:8-9. Kolmen kuukauden ajan Paavali sitten kävi synagogassa, keskusteli siellä ja puhui rohkeasti ja vetoavasti Jumalan valtakunnasta. Kun muutamat kuitenkin kovettivat sydämensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat Herran tiestä pahaa kaikkien kuullen, Paavali lähti heidän luotaan ja vei opetuslapset mukanaan. Siitä alkaen hän opetti ja keskusteli päivittäin Tyrannoksen koulussa.

Jos mahdollista, sellaisesta seurasta tulee sanoutua irti, jossa puhutaan pahaa Herran tiestä.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Paavali puhui Tyrannoksen koulun luentosalissa. Saleja käytettiin aamuisin filosofian opetukseen, mutta päivän kuumimpina tunteina, noin yhdestätoista kolmeen iltapäivällä, ne olivat tyhjillään. Koska monet keskeyttivät työntekonsa tuoksi ajaksi, heidän oli mahdollista tulla kuuntelemaan Paavalin saarnoja.

Ap. t. 19:10. Tätä jatkui kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian maakunnan asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa:

Aasia tarkoittaa Vähää-Aasiaa tai nykyistä Turkin aluetta. Paavali työtovereineen vei evankeliumin koko maahan.

Liitän tähän Alfa-kurssille aikoinaan laatimastani luennosta laajennuksen ”Miten voin täyttyä Hengellä”, koska siinä on paljon tämänkertaiseen alustukseen liittyvää asiaa.

ALFA alustus – Miten voin täyttyä Hengellä? / Armolahjat

Laatikoissa oleva teksti on Alfa-kirjasesta. Tämä alustus on laajennettu versio Alfassa pidetystä luennosta.

ja se kristus ei ole puolestamme ristillä kuollut Jeesus.

Ongelma kristikunnassa on, että henkikokemuksia etsitään ohi Raamattuun kirjoitetun Jumalan sanan. Kuinka Jumala voisi täyttää meidät Hengellään, jos emme edes suostu elämään Hänen sanansa mukaan?

Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Jeesus oli kuolleista nousemisensa jälkeen, ennen taivaaseen nousemistaan, aterialla opetuslastensa kanssa, silloin Jeesus sanoi:

Apt. 1:4-5 … " jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä." …

Opetuslapset odottivat Jerusalemissa tätä Jumalan lupauksen täyttymistä.

Apt. 1:13-14. … Pietari, Johannes ja Jaakob, Andreas, Filippus, Tuomas, Bartolomeus, Matteus ja Jaakob Alfeuksen poika, Simon Kiivailija ja Juudas Jaakobin poika. He pitivät kaikki yhtä ja rukoilivat lakkaamatta yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa.

Jeesuksen ilmoitus Isän Jumalan lupaamasta Pyhästä Hengestä toteutui helluntaina.

Apt. 2:1-4 Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.

Pyhään Henkeen ja Hänen lahjoihinsa voi suhtautua eri tavoilla. Pyhä Henki ei kuitenkaan koskaan esiinny erillään Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sanastaan.

• Odottamalla että Jumalan sana toteutuu ja rukoillen kaivata Jumalan lupauksen täyttymistä, niin kuin opetuslapset tekivät Jerusalemissa. Odotusaikakin on meille tarpeellinen koska silloin meitä valmistetaan siihen, että Jumalan antama Pyhä Henki saisi meitä enemmän omakseen.

• Samarian uskovista kerrotaan, että he ottivat vastaan Jumalan sanan ja sen jälkeen kasteen mutta he eivät vielä saaneet Pyhää Henkeä. Pyhän Hengen he saivat vasta kun Jerusalemin seurakunnasta tultiin paikalle. Tämä oli Jumalan suurta viisautta samarialaisia kohtaan. Jos he olisivat saaneet Pyhän Hengen välittömästi kasteen yhteydessä, he eivät olisi tarvinneet juutalaiskristittyjä mihinkään. Samarialaiset ja juutalaiset kun inhosivat toisiaan. Tuohon aikaan asti kaikki kristityt olivat olleet vielä juutalaisia (joko syntyperäisiä juutalaisia tai juutalaisuuteen kääntyneitä). Kristuksen seurakunta olisi jakaantunut heti alussa kahteen toisiaan halveksivaan osaan. Nyt Jumala hoiti asian hienolla tavalla sitomalla nämä kaksi ryhmää Pyhän Hengen avulla toisiinsa.

Tosin Samariassa oli Simon –niminen henkilö, joka olisi halunnut vastaanottaa Pyhän Hengen itselleen edistääkseen omia tarkoitusperiään (Apt. 8:18-23). Perimätiedon mukaan Simon palasi takaisin harjoittamaansa noituuteen sellaisen hengen alaisuuteen, joka varmisti hänen matkansa kadotukseen.

• Pyhän Hengen kutsuun ja toimintaan voi vastata myös vihalla. Paavali tahtoi tuhota seurakunnan – siihen asti, kunnes itse kohtasi Jeesuksen. Tämäkin oli Jumalan sallivaa viisautta pidemmällä tähtäimellä. Paavali tiesi sen jälkeen omasta kokemuksesta, mihin lain noudattaminen vie. Tämän jälkeen jumaluusopillisesti viisas Paavali ei enää myöskään voinut ylpeillä omalla viisaudellaan.

• Useimmat kristityt ovat vain Pyhän Hengen toiminnasta ja -lahjoista tietämättömiä.

Apt. 19:1-6. … Paavali vaelsi ylänköseutujen halki ja tuli Efesokseen. Hän tapasi siellä muutamia opetuslapsia ja kysyi heiltä: "Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?" "Emme me ole kuulleetkaan mistään Pyhästä Hengestä", nämä vastasivat. "Millä kasteella teidät sitten on kastettu?" kysyi Paavali. He vastasivat: "Johanneksen kasteella." Silloin Paavali sanoi: "Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen." Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.

Johanneksen kaste (kaste parannukseen) liittyi aikaan ennen kristillisen seurakunnan syntymistä. Seurakunnan syntymisen jälkeen seurakuntaan liitetyt on kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Mutta edelleenkin opetus Pyhästä Hengestä on vaillinaista.

• Juutalaiskristityt vielä jotenkin pystyivät hyväksymään sen, että samarialaiset, jotka olivat puolipakanoita, liitettiin seurakuntaan. Mutta se, että kristinusko kuuluisi täyspakanoillekin – se oli juutalaisille mahdoton ajatus. Jumala ratkaisi asian tässäkin tapauksessa – vieläpä hienolla tavalla. Pyhä Henki annettiin pakanoille ennen kristillistä kastetta jo evankeliumin julistuksen yhteydessä. Tästä kerrotaan apostolien teoissa seuraavasti;

Apt. 10:44-46. Pietarin vielä puhuessa (Corneliuksen väelle) laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa. Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin; he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta. …

Pyhän Hengen saaminen tapahtui Raamatun mukaan eri ryhmille ja -henkilöille erilaisilla tavoilla. Niinpä meidänkään ei kannata tehdä oppia siitä, miten ja millä tavalla Jumalan tulisi Pyhä Henkensä antaa.

Pyhä Henki on persoona, ei aine eikä pelkkä Jumalan toimiva voima – mutta sana "vuodattaa" kuvaa hyvin Jumalan toimintaa silloin, kun Hän kohtaa yhtä aikaa isomman joukon ihmisiä.

Pyhän Hengen mukana me saamme myös Jumalan rakkauden, ilon ja rauhan; Ef. 3:19.

Room. 5:5. … sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.

Ef. 3:19. … ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.

Nuorempana minun oli vaikea vastaanottaa rakkautta. En uskaltanut. Niinpä Jumalankaan rakkaus ei merkinnyt minulle muuta kuin pään tietoa siitä, että Jumala rakastaa. Pyhä Henki teki sydämessäni töitä yli 20 vuotta, ennen kuin aloin tajuta jotain siitä, että rakkaus todellakin ylittää kaiken tiedon (Ef. 3:19). Usko, joka oli minulla Raamatun totena pitämistä, muuttui luottamukselliseksi suhteeksi Isään Jumalaan. Rukoukseni, ”anna minulle viisautta” on muuttunut rukoukseksi ”anna minulle rakkautta”.

Me olemme erilaisia, niinpä Pyhä Henki kohtaa meidät jokaisen eri tavalla – juuri sillä tavalla, jolla hyvä ystävä lähestyy, koska hän tuntee toisen.

Jumalan meihin antama rakkaus mainitaan sekä osana Hengen hedelmää että armolahjoista suurimpana. Ei Jumalan rakkaus tee meistä synnittömiä, mutta syntien anteeksiantamuksen kautta, Jeesuksen Kristuksen sovintokuoleman kautta, se tekee meistä Jumalan lapsia (Joh. 3:16).

Efesolaiskirjeen 3:19 jae päättyy sanoihin; ”Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.” Pyhän Hengen hedelmä kasvaa siitä maaperästä, joka on Kristuksen asumista sydämessä (Ef. 3:17), Jumalan kasvattamana, ei omin ponnistuksin minusta itsestäni.

Pyhä Henki vaikuttaa meissä Hengen hedelmää (hedelmää, ei hedelmiä). Hengen hedelmä voi kasvaa vain Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Jeesus on puu, me olemme oksia. Lukiessamme sanaa ja rukoillessamme, annamme Pyhälle Hengelle mahdollisuuden muuttaa meitä. Silloin Hengen hedelmä kasvaa ja vanhan aatun vaikutus meissä vähenee. Tätä sanotaan myös pyhitykseksi.

Vastakohtana Hengen hedelmälle, jonka Pyhä Henki meissä vaikuttaa, ovat lihan teot, joita saadaan ihan itse aikaiseksi, sen "vanhan aatun" vaikuttamana (Gal. 5:19-21).

Pyhän Hengen voima ei ole siinä, että me käytämme voimaa. Se on siinä, että Pyhä Henki saa käyttää meitä. Missä Raamatun mukaan Jumalan voima muuten on? Jumalan voima on;

Joka lähtee pullistelemaan hengellisiä lihaksiaan, ei tee sitä Pyhän Hengen voimassa vaan omassa voimassaan. Tällainen henkilö on unohtanut, että;

2. Kor. 4:7. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.

saisi kaiken Hengen hedelmän kerralla. Elämä on uudestisyntyneenä kristittynäkin kivun ja muutoksen kohtaamista. Ne ovat myös Jumalan keinoja viedä meitä lähemmäksi itseään.

Eräs kokemus, jolla Jumala hoiti monta asiaa yhtä aikaa minun omassa suhteessani Häneen. Se on vähän nolo juttu mutta kerron sen silti.

Nuorena uskovana olin elämäni ensimmäisessä rukouskokouksessa. Matka sinne oli jo taistelua itseni kanssa, menenkö vai jätänkö menemättä. Siinä rukouspiirissä toimivat armolahjat, profetoitiin, puhuttiin kielillä ja selitettiin kielet. Yksi profeetallinen sanoma oli sellainen, että tunsin sen selvästi olevan tarkoitettu juuri minulle. Koska olen epäilijä, sanoin hiljaa mielessäni Jumalalle, että olet luvannut vahvistaa sanasi, niin tee nytkin sitten niin. Seuraus tästä oli, että nyyhkytin ääneen koko loppuillan. En voinut sille mitään.

Jumala vahvisti sanansa tavalla, jota en voinut kyseenalaistaa. Samalla Jumala näytti minulle, että Hän voi toimia tavoilla, jotka antavat kunnian Jumalalle mutta saavat minut nöyrtymään.

Tunteet kuuluvat Jumalasuhteeseen. Raamatun sana vahvistaa tämän esim. siten, että;

• Jumala rakastaa jokaista maailman ihmistä agape –rakkaudella, joka on tahtorakkautta. Tämä agape –rakkaus ei katso henkilöön eikä henkilön ominaisuuksiin, vaan rakastaa niistä huolimatta. Juuri tämän rakkautensa vuoksi Jumala antoi Poikansa meidän syntiemme sovittajaksi.

• Sen lisäksi, Jumala rakastaa jokaista kristittyä lastaan myös filia –rakkaudella, joka on tunteellista, syliin ottavaa rakkautta.

Jumala antaa tämän armolahjalla varustamansa kristityn seurakunnalleen (Ef. 4:11, 1 Kor. 12:28). Oheisena oleva lista Pyhän Hengen lahjoista eli armolahjoista ei ole kattava. Monet lahjat menevät lisäksi toiminnaltaan päällekkäin. Esim. johtamisen lahja ei yksinään toimi oikein ilman palvelemisen tai paimenen lahjaa. Henkilöllä voi olla useita armolahjoja. Henkilön omat ominaisuudet ja armolahja täydentävät usein toisiaan.

Paimenen lahjaa tarvitsevat varsinkin papit ja pienpiirien vetäjät. Paimenen lahja kulkee usein käsi kädessä opettamisen tai palvelemisen lahjan kanssa.

Profetoimisen me miellämme usein joko tulevaisuuden ennustamiseksi tai tulikivenkatkuiseksi parannuksen julistamiseksi. Onhan se joskus niitäkin, mutta pääsääntöisesti profetoija yrittää palauttaa ihmiset takaisin rakastavan Jumalan luo (2. Aik. 24:19, 1. Kor. 14:3).

Monelle on ollut ongelmallista mm. se, miten esim. homoseksuaaleihin tulisi suhtautua. Raamatun sana tuomitsee homoseksuaalisuuden harjoittamisen (1. Kor. 6:9-11), mutta Raamatun sana myös armahtaa syntisen (Juud. 1:23 ed. käännös). Kirjassa "Tuntemattoman profeetan päiväkirja", tämä ero näiden välillä (ihminen syntisenä ja synnin harjoittaminen) on mielestäni tuotu Jumalan sanan näkökannalta katsottuna hyvin esille. Otan siksi tähän alustukseen katkelman ao. kirjaan kirjoitetusta profetiasta.

Rakkaani, etkö tiedä? Etkö huomaa? Rakkautta etsiessäsi etsit todellisuudessa Minua.
Rakkaani, Minä sanon sinulle, että vaikka seurakuntani noudattaa Raamatun periaatteita, se ei usein toimi sydämeni ja armoni välikappaleena. Minä seison edessäsi kädet ojennettuina puoleesi, en tuomiten vaan laupiaana, rakas poikani ja tyttäreni. Tällä hetkellä seison edessäsi, en kiroten vaan armahtaen, rakastaen ja kaivaten seuraasi hellittämättä.

Minä olin paikalla, kun kehoosi ensimmäisen kerran kohdistui väärinkäyttöä. Minä olin paikalla, kun sinulle ilkuttiin ja ystäväsi torjuivat sinut, kun pilkka sattui herkkään sydämeesi – samaan sydämeen, jonka Minä olen säätänyt rakastamaan ja palvomaan Minua sekä kurottautumaan puoleeni. Minä olin paikalla, kun valheiden isä tuli kuiskimaan sydämeesi: Sinä et ole kuten muut miehet, et ole kuten muut naiset … sinä uskoit valheen. Löysit muita saman paulan sitomia ja saman asian kanssa kamppailevia, ja niin valhe juurtui elämääsi ja synnytti elämäntyylin.

Minä tunnen murtuneen sielusi. Olin paikalla, kun sydämesi murskaantui ja arpeutui, silloin kun muut eivät ymmärtäneet. Totisesti minä olen se, joka näkee ja tietää. Eikö Minutkin ymmärretty väärin ja torjuttu? Enkö Minäkin ollut ihmisten halveksima ja hylkäämä? Voi poikani, tyttäreni, anna anteeksi seurakunnalleni. Anna anteeksi niille seuraajilleni, jotka tuomitsevat sinut. He eivät totisesti kuule Henkeni ääntä, vaikka he tuntevat sanani. Minun ääneni on hiljainen, täynnä laupeutta ja armahtavaisuutta.

Minä kurkotan sinut syleilyyni ja vedän luokseni, kun etsit ruumiillesi ja sielullesi täyttymystä. Minä syleilen sinua, vuodatan kyyneliä puolestasi, poikani ja tyttäreni. Minä itken puolestasi, sillä en voi välttää kyyneleitäni. Minä itken nähdessäni, kuinka aiheutat itsellesi jotain peruuttamatonta rikkoessasi Isäni asettamaa iankaikkista lakia vastaan, sillä seurauksia iankaikkisen lain rikkomisesta ei voi mitätöidä. Tuomioni on Minun armoni. Ota vaarin rakkaani, ota vaarin ja kuuntele ääntäni.

Voi rakkaani, luuletko että Minä en tiedä ja näe sinun etsivän voidetta ihmissydämeen, voidetta, joka löytyy vain Minulta. Et löydä lepoa ahdistuneelle sielullesi keneltäkään muulta taivaassa ja maan päällä.

Se, mikä tässä profetiassa kiinnitti minun huomiotani, on se, että Jumala pyytää seurakunnan ulkopuolelle jätettyä väärinkohdeltua antamaan anteeksi omalle seurakunnalleen, eli meille muille kristityille. Me tarvitsemme anteeksiantoa asenteillemme, sekä syntisen ihmisen tuomitsevalle että synnin tekemisen hyväksyvälle asenteellemme. Ratkaisu ei ole siinä monen nykykristityn valitsemassa linjassa, että ei ota kantaa niihin asioihin, jotka Raamatun mukaan ovat syntiä – silloin on edesauttamassa lähimmäistensä joutumista kauemmas Jumalasta. Ratkaisu ei myöskään ole lähimmäisen tuomitsemisessa, vaikka aihettakin olisi, koska silloin on estämässä evankeliumia ja sen kautta Jumalan rakkauden pääsyä tämän lähimmäisen elämään. Jumalan sanan tunteminen (tieto) on kyllä uskon perusta, mutta mekin eksymme helposti, jos emme anna Pyhän Hengen ohjata meitä sekä Jumalan sanan tuntemisessa että Jumalan rakkauden tulemisessa julki käyttäytymisessämme.

Mark. 12:24, Matt. 22:29. Jeesus vastasi heille: "Te kuljette eksyksissä, ja mistä syystä? Koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

Room. 1:32. Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.

Joh. 8:10-11. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?" "Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä."

Profetoija siis yrittää palauttaa eksyneen rakastavan Jumalan luo. Tämä sama tehtävä on myös opettamisen armolahjan ja usean muunkin armolahjan saaneilla. Otan tähän katkelman Erik Pontoppidanin kirjoittamasta Vähä katekismuksen selitysteoksesta "Totuus Jumalan tuntemisesta, kysymykset 279-287".

Mitä on valinnainen synti?

• Kaikki pahat ajatukset, sanat ja teot. Pahoina hedelminä ne nousevat pahasta juuresta, joka on perisynti.

Onko monenlaista valinnaista syntiä?

• On, kahdenlaista; heikkouden syntiä ja pahuuden syntiä.

Mitä on heikkouden synti?

• Se on sitä, että tosi kristitty tekee väärin, vaikka hän sydämestään on kaiken synnin vihollinen. Se voi johtua siitä, ettei hän tiedä, että kysymyksessä on synti, ei pysty ajattelemaan asiaa uudelleen, on harkitsematon tai muuta sellaista. Hän huomaa kuitenkin syntinsä heti, kun Henki kurittaa häntä hänen omassatunnossaan. Silloin hän sydämestään katuu, pyytää Jumalalta anteeksi ja pyrkii entistä enemmän parantamaan itseään. (Gal. 6:1, Jaak. 3:2)

Mitä on pahuuden synti?

• Se on sitä, että ihminen tieten tahtoen ja mielihyvin tekee pahaa tai on tekemättä hyvää ja jatkaa tätä. (1. Joh.3:8-10, Joh. 8:34, 2. Piet. 3:3, 4. Moos. 15:30)

Onko tärkeää tietää heikkouden synnin ja pahuuden synnin ero?

• On, se on hyvin tärkeää. Ellei tunnista tätä eroa, se voi johtaa vaaralliseen varmuuteen tai tarpeettomaan ahdistukseen.

Miten tämä voi johtaa varmuuteen?

• Siten, että pahuuden synnissä elävä lohduttautuu sillä, että kaikki ihmiset ovat syntisiä.

Eikö kuitenkin ole totta, että kaikki ovat syntisiä?

• On, mutta syntisissä on suuri ero, kuten sanottu.

Esitä minulle tämä ero toisin sanoin, koska asia on näin tärkeä!

• Ero on yhtä suuri kuin yöllä ja päivällä:

Jumalan lapset tekevät syntiä heikkoudesta. He tuntevat synnin, kärsivät synnistä ja joutuvat synnin yllättämiksi vastoin tahtoaan. He kuitenkin voittavat yhä enemmän syntisiä vikojaan ja puutteitaan, jotka he kokevat tuskallisiksi. He antautuvat Pyhän Hengen johdettaviksi ja pyrkivät täydellisyyteen.

Maailman ja Paholaisen lapset tekevät kuitenkin syntiä tieten tahtoen, iloitsevat synnistä ja tekevät syntiä armon varassa. He antavat lihan hallita itseään. Siksi heidän on kuoltava.

Jumala ei useinkaan tämän elämän aikana puutu siihen, jos joku haluaa elää Hänen sanansa vastaisesti. Sen sijaan Jumalan Pyhä Henki on annettu avuksi, lohduttajaksi ja johdattajaksi niille, jotka haluavat elää Jumalan sanan mukaan ja Hänen lapsinaan.

Ilm. 22:10-15. Sitten minulle sanottiin: "Älä sulje sinetillä tämän kirjan ennussanoja, sillä hetki on lähellä. Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä. "Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan, maksan kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. "Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin. Ulkopuolelle jäävät koirat ja noidat, irstailijat, murhaajat ja epäjumalien palvelijat ja kaikki, jotka rakastavat valhetta ja noudattavat sitä.

Henkilahja ei pakota ihmistä toimimaan vastoin hänen omaa tahtoaan (1. Kor. 14:32). Tässä mielessä Jumalan armolahjat ovat passiivisia (taka-alalla olevia). Jotkin armolahjat ovat aktiivisia siinä mielessä, että kristitty voi käyttää niitä milloin tahansa (esim. palveleminen).

Monet kristityt eivät edes tiedä, mitä armolahjoja heillä on, saati sitten sitä, että niitä voisi rukoilla itselleen (1. Kor. 14:1).

Joskus joitakin armolahjoja korostetaan muiden armolahjojen kustannuksella. Näin ei Jeesus ole asiaa tarkoittanut. Lahjojen tarkoitus ei ole tuoda kunniaa käyttäjälleen vaan Kristukselle. Jos lahjan käyttäjä alkaa armolahjansa vuoksi pitää itseään parempana kuin muita, hän syyllistyy ylpeyden syntiin. Tällainen kristitty viestittää ympäristöönsä tahtomattaankin sitä, että hän on kristittynä vielä raakile.

Monet kristityt hinkuvat näyttäviä armolahjoja, mutta eivät Hengen hedelmää, koska he ovat Raamatun lukijoina laiskoja. Vanha luomus meissä ei halua antaa hallintavaltaa pois itseltään ja tässä sillä on mahdollisuus naamioitua hengelliseksi. Tällä tavalla petetty kristitty pitää armolahjoja Jumalalta saatuna palkintona vaikka ne ovat palvelemisen apuvälineitä.

kielen puhuminen, jota en itse ymmärrä, saa

minut näyttämään hölmöltä. Kuinka törppö olinkaan. Minähän halveksin Jumalan suurta lahjaa, joka oli tarkoitettu minulle oman minuuden rakentamiseksi ja eheytymiseksi. Älkää te tehkö niin, vaan hyväksykää Jumalan hyvä lahja silloin kun sitä tarjotaan.

Raamatun mukaan kaikki kristityt eivät puhu kielillä, joten tämänkään armolahjan puuttuminen ei merkitse Hengen puuttumista. Se, joka puhuu kielillä, ei ole saanut niitä merkiksi siitä, että olisi hengellisempi kuin muut, vaan että hän tarvitsee sisäistä rakentumista.

nattaa käyttää varsinkin silloin, kun ei tiedä mitä tulisi rukoilla. Kielillä puhuminen rakentaa puhujaa itseään. Profetoiva sen sijaan rakentaa seurakuntaa, kehottaa ja lohduttaa. Vasta selittämisen armolahjalla varustettuna kielillä puhuminen rakentaa seurakuntaa. Kielet selitettynä ovat lisäksi tarkoitettu merkiksi uskomattomille.

Kielillä puhuja puhuu siis itselleen ja Jumalalle – vaikka ei itse omaa puhettaan ymmärtäisikään. Jumala, jolla on hyvä tahto ihmistä kohtaan, kuulee rukouksen. Voisiko hienompaa tietä sisäiseen eheytymiseen olla?

Miten sitten saamme tämän lahjan? - Pyytämällä sitä Jumalalta.

Joillekin se tulee helposti, niin että puhe vain alkaa pulputa. Joillakin se alkaa yhdestä sanasta ja lisääntyy siitä vähitellen. Sitä voi rukouskammiossa harjoitella – pyytää Pyhää Henkeä opettajaksi. Aluksi se voi tuntua hölmöltä, mutta ei kannata luovuttaa. Kielilläpuhumisen lahja lienee ainoita lahjoja, joka on tarkoitettu omaan käyttöön. Uskovanakin nuori voi ottaa sen heti käyttöön ilman pelkoa siitä että ylpistyisi.

Miten sitten saamme muita Jumalan lupaamia armolahjoja? – Pyytämällä niitä Jumalalta.

1. Kor. 14:1. Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja, ennen kaikkea profetoimisen lahjaa.

Entäs jos tietämättäni pyydän itselleni sopimatonta armolahjaa? Pyydä vaan, Jumala ei anna sellaista armolahjaa, joka ei sinulle sovi.

Opettamisen armolahjasta sanotaan Raamatussa seuraavasti;

Jaak. 3:1. Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin.

Minulle itselleni on tämän armolahjan käyttö kova paikka. Jumala onkin minua kouluttanut jo yli 40 vuotta – ja kouluttaa edelleen. Sekin, että huomasin halveksineeni Jumalan upeaa armolahjaa, kielilläpuhumista, on yksi oppitunti niiden oppituntien joukossa, joilla Jumala kasvattaa lastaan - nöyremmäksi.

Entä auttaako kätten päällepaneminen Pyhän Hengen tai armolahjojen saamisessa?

Kädet laitettiin henkilön päälle silloin, kun hänet siunattiin tehtävään seurakunnassa. Paavali jopa varottaa Timoteusta, että tämä harkitsisi tarkoin, ennen kuin laittaa kädet kenenkään päälle eli antaisi tehtävän seurakunnassa (1. Tim. 5:22). Armolahjojen tai Pyhän Hengen saamiseen ei tarvita käsien päälle panemista vaikka monessa tapauksessa ne esiintyvätkin samassa yhteydessä. Armolahjan voi saada tehtävänannon yhteydessä, niin kuin Timoteus sai, kun hänet siunattiin seurakunnan johtajaksi (1. Tim. 4:14-16).

Kun kristitty saa uuden armolahjan käyttöönsä, on olemassa myös sokaistumisen vaara. Jos lahjan käytöstä puuttuu aito nöyryys, Pyhä henki astuu taka-alalle. Se, mikä alkoi hyvänä ja kauniina, muuttuu itsetunnon pönkittämisen välineeksi ja lopulta hengellisen väkivallan välikappaleeksi. Näin ei kuitenkaan tarvitse käydä. Meillä on kristittyjen yhteys, seurakunta, jota varten lahjat annetaan. Kypsä ja tasapainoinen seurakunta ottaa lahjat vastaan ja auttaa lahjan saajaa kasvamaan sen käytössä turvallisesti. Joissakin yhteisöissä lahjojen käyttöä ei sallita – ja estetään Pyhän hengen toimintaa. Joissakin yhteisöissä lahjoja vaaditaan ja niitä puristetaan väkisin esiin – tämä taas on Pyhän Hengen yläpuolelle asettumista.

ja tekee tunnissa sen työn, johon minulta olisi kulunut kuukausia. Se joku on evankelistan armolahjalla varustettu. Armolahja on työkalu – ei palkinto.

No, entä kuinka sitten voin täyttyä Hengellä (jos armolahjatkin ovat työkaluja)? Siihen ei ole helppoa tietä, koska se "vanha aatu" meissä on jatkuvassa sodassa Jumalaa vastaan. Hengellä täyttymisen tie on kilvoittelun, parannuksen teon ja nöyrtymisen tie – se on Kristus-tie.

Gal. 5:16-17. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte.

Mutta tässä tullaankin jo lähelle seuraavaa alfa-aihetta, "miten voin vastustaa pahaa".