Seuraavassa apostolien tekojen teksti on mustalla tekstillä.

Omat kommenttini ovat tällaisella sinisellä tekstillä.

Aiheeseen liittyvät muut raamatunkohdat ovat mustalla kursivoidulla.

Turva Jeesuksessa

Paavali teki lähetystyötä kahden vuoden ajan Efesoksessa ja Vähä-Aasiassa, nykyisen Turkin alueella.

Ap. t. 19:11-12. Jumala teki ennennäkemättömiä voimatekoja Paavalin kätten kautta. Jopa pääliinoja ja muita Paavalin käyttämiä vaatekappaleita vietiin sairaiden päälle, ja taudit kaikkosivat ja pahat henget lähtivät pois.

Rukousliinoja käytetään nykyisinkin. Niiden käyttö perustuu ainakin osittain tähän raamatunkohtaan. Rukousliinassa itsessään ei ole parantavaa voimaa, vaikka jotkut niin luulevat. Voima on siihen liittyvässä Jumalan sanassa, sillä rukousliinan viejät uskovat Kristukseen Jeesukseen. Tilanne on vastaava kuin öljyllä voitelussa (Jaak. 5:13-15).

Jaak. 5:13-15. Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.

Monet tarvitsevat tällaisia välikappaleita vahvistuakseen uskossa Jeesuksen Kristuksen kaikkivaltiuteen ja Hänen rakkauteensa. Uskon on kuitenkin kohdistuttava Jeesukseen itseensä, ei välikappaleeseen. Sairaus, varsinkin pitkäaikainen, vaimentaa helposti sekä uskon Jumalan kaikkivaltiuteen että uskon Jumalan rakkauteen, tai ainakin siihen, että Jeesus Kristus haluaa olla juuri sairastavan kanssa hänen negatiivisista tunteistaan riippumatta.

Ap. t. 19:13. Myös jotkut kiertelevät juutalaiset henkienmanaajat alkoivat loitsiessaan lausua Herran Jeesuksen nimeä. Karkottaessaan sairaista pahoja henkiä he sanoivat: "Minä vannotan teitä sen Jeesuksen nimessä, jota Paavali julistaa."

Jumala teki ennennäkemättömiä voimatekoja Paavalin kautta (Apt. 19:11). Koska Jeesus Kristus toimi Paavalin kautta huomiota herättävällä tavalla, alkoivat jotkut matkia Paavalia. Tällaisessa matkimisessa toimijana on ihminen, ei Jumala.

Ihminen yrittää itse ottaa Jumalan voiman omaan käyttöönsä tietyillä hengellisillä tai henkisillä harjoituksilla ja menettelytavoilla. Kristillisessä kirjallisuudessa on valitettavan paljon tällaiseen ohjaavia oppaita. Kunhan rukoilen tarpeeksi tai tietyllä tavalla, tai kun paastoan tarpeeksi, tai kun opin käyttäytymään samalla tavalla kuin joku ”Jumalan mies tai nainen” tai kun haen heiltä voitelun itselleni, tai kun antaudun Jumalalle tarpeeksi syvällisellä tavalla, silloin Jumalan on pakko antaa voimansa minunkin käyttööni. Näin luulevat myös monet pelastuneet Jumalan lapset, joita sielunvihollisen masinoima oppi on viemässä harhaan. Kaikissa näissä tavoissa toimijana on ihminen, ei Jumala. Tällöin unohdetaan, että Jumalan voima on persoona. Hän on Pyhä Henki. Antautuuko Isä Jumala Henkensä kautta meille orjaksi ja käskyläiseksi? Eiköhän sen pitäisi mennä toisin päin – minunhan se pitäisi olla Jeesuksen Hengelle alamainen. Olenko alamainen saadakseni Hengen, vai siksi, että rakastan Jumalaa?

Itse en niinkään aikoinani pyrkinyt pakottamaan Jumalaa. Pikemminkin koin olevani syrjässä Jumalan voimavirrasta. ”Josko Jumala suostuisi antamaan joitain rippeitä minullekin.” Tätä aikaa Jumala käytti – vaikka en silloin sitä tietänytkään – kasvattaakseen minua sanansa tuntemisessa ja sitä kautta sekä Jumalan itsensä tuntemisessa että itseni tuntemisessa.

Olenko antanut Jeesukselle Kristukselle asunnon sydämessäni? Jos olen, silloin Jeesuksen sovintoveri on täydellinen suojani henkivaltoja vastaan, vaikkakaan ei maailman ja oman vanhan luontoni aiheuttamaa ahdistusta vastaan (Room. 8:37-39, Joh. 16:33). Vaikka olisikin suojassa, ei pidä kiinnostua henkivalloista, vaan Jeesuksesta itsestään. Monen lähetyssaarnaajan kertoman perusteella kaste antaa suojaa henkivaltoja vastaan, vaikka ei yksinään ilman uskoa pelastakaan.

Room. 8:37-39. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän (Jeesus Kristus), joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Joh. 16:33. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa (Jeesuksessa) rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."

Henkienmanaajat eivät aina tee eroa, onko kyseessä todellinen riivaustila, pelkästään henkien vaikutuspiiriin joutuminen, ihmisen oma luonteenpiirre vai sairaus. Jos esim. laiskuutta ajetaan demonina ulos, ollaan pahasti eksyksissä. Liiallinen laiskuus, kuten myös työ ilman lepoa, ovat syntejä, joista tulee tehdä parannus.

Ap. t. 19:14-16. Näin tekivät myös juutalaisen ylipapin Skeuaksen seitsemän poikaa, mutta paha henki vastasi heille: "Jeesuksen minä tunnen ja Paavalinkin tiedän, mutta keitä te olette?" Ja mies, jossa paha henki oli, ryntäsi heidän kimppuunsa, nujersi heidät kaikki ja runteli heitä niin, että heidän oli alasti ja verissä päin paettava talosta.

Paha henki tunsi Jeesuksen. Paha henki oli ollut enkelinä Jeesuksen luona taivaassa ennen Jeesuksen ihmiseksi syntymistä, mutta tullut heitetyksi sieltä ulos liityttyään kapinaan Jumalaa vastaan (Joh. 17:5, Luuk. 10:18, Ilm. 12:9).

Joh. 17:5. Isä, kirkasta sinä nyt minut (Jeesus Kristus), ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä.

Luuk. 10:18. Jeesus sanoi heille (opetuslapsille): "Minä näin, kuinka Saatana sinkoutui taivaasta kuin salama.

Ilm. 12:9. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit.

Paha henki tiesi Paavalista. Tieto maailman tapahtumista liikkuu tämän raamatunkohdan mukaan henkivaltojen keskuudessa. Jos Paavali olisi ollut ajamassa tätä pahaa henkeä ulos, Jeesus itse olisi ollut Paavalin mukana.

Skeuaksen pojilla ei ollut Jeesuksen sovintoverta turvanaan, joten pahan hengen seuraan tuppautuessaan, he olivat heikoilla. Pelkkä tieto Jeesuksesta ja Jeesuksen nimen käyttäminen eri tilanteissa on täysin eri asia kuin Jumalan lapsella oleva Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen ja Pyhän Hengen ohjauksessa oleminen (1. Joh. 2:3-5).

1. Joh. 2:3-5. Siitä me tiedämme tuntevamme hänet (Jeesuksen Kristuksen), että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään. (Pelastuksesta osaton ei edes yritä pitää Jumalan käskyjä, vaan ohittaa ne tarpeettomina tai muuttaa ne mieleisikseen. Vanhan luontonsa ohjaama fariseus kyllä yrittää pitää Jumalan käskyt, mutta oman voimansa avulla. Kun hän ei siinä onnistu, hän joko laskee rimaa tasolle, jolla on tyytyväinen suoritukseensa, tai väsyy, jolloin hän mahdollisesti löytää armon. Pyhän Hengen ohjauksessa oleva Jumalan lapsi tietää, että hän ei omassa voimassaan kykene käskyjä pitämään. Hän ei pysty siihen myöskään Jumalan voiman avulla, sillä Jumala ei paikkaa Pyhällä Hengellään meidän vanhaa luontoamme. Siksi Jumalan lapsi pyytää, että Jeesus Kristus kätkisi hänet ristinkuolemansa sovitukseen ja pitäisi hänet siellä ja että Jumala itse vaikuttaisi hänessä ne teot, jotka antaa lapselleen tehtäväksi.)

Ap. t. 19:17. Tämä tuli Efesoksessa sekä juutalaisten että kreikkalaisten tietoon, ja pelko valtasi kaikki ja Herran Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti.

Jeesus ei ollut antanut pahojen henkien puhua maallisen elämänsä aikana, sillä hän ei halunnut pahojen henkien todistavan hänen olevan Jumalan Poika (Mark. 1:23-26). Jeesuksesta Jumalan Poikana todistivat Jeesuksen teot, Jeesuksen puheet ja Vanhan testamentin kirjoitukset, jotka Jeesus täytti (Joh. 10:23-25, Luuk. 24:25-27). Nyt Efesoksessa paha henki todisti epäsuorasti Jeesuksesta.

Mark. 1:23-26. Kaupungin synagogassa oli juuri silloin mies, joka oli saastaisen hengen vallassa. Hän alkoi huutaa: "Mitä sinä meistä tahdot, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut tuhoamaan meidät? Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä!" Mutta Jeesus käski henkeä ankarin sanoin: "Vaiti! Lähde hänestä!" Silloin saastainen henki kouristi miestä ja lähti hänestä huutaen kovalla äänellä.

Joh. 10:23-25. Kun Jeesus käveli temppelialueella Salomon pylväikössä, juutalaiset piirittivät hänet ja tiukkasivat: "Kuinka kauan sinä kiusaat meitä? Jos olet Messias, sano se suoraan." Jeesus vastasi: "Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, jotka minä teen Isäni nimissä, todistavat minusta.

Luuk. 24:25-27. Silloin Jeesus sanoi heille (Emmauksen tien kulkijoille): "Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa." Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

Ap. t. 19:18-20. Monet uskoon tulleet kävivät avoimesti tunnustamassa, mitä kaikkea olivat tehneet, ja useat, jotka olivat harjoittaneet taikuutta, kokosivat kirjansa yhteen ja polttivat ne kaikkien nähden. Kun kirjojen arvo laskettiin, päädyttiin viiteenkymmeneentuhanteen hopearahaan. Näin Herran sana osoitti voimansa ja levisi yhä laajemmalle.

Samalla tavalla kuin rukousliinoihin liittyvä Jumalan sana voi parantaa, voi taikuuteen liittyvä esine tuoda mukanaan pahojen henkien vaikutuksen. Kristityn tulee sanoutua irti kaikesta taikuuteen ja henkien palvontaan liittyvistä asioista. Kaikki näihin liittyvät esineet on hävitettävä.

Ap. t. 19:21-22. Näiden tapahtumien jälkeen Paavali Hengen johdatuksesta päätti matkata Makedonian ja Akhaian kautta Jerusalemiin ja sanoi: "Siellä käytyäni minun on mentävä myös Roomaan." Kaksi apulaistaan, Timoteuksen ja Erastoksen, hän lähetti Makedoniaan, mutta itse hän jäi vielä joksikin aikaa Aasian maakuntaan.

Pyhä Henki alkoi johdattaa Paavalia Jerusalemiin ja sitä kautta Roomaan. Pyhä henki teki tiettäväksi, että Paavali tullaan vangitsemaan Jerusalemissa. Silti Paavali meni sinne, koska tiesi sen Jumalan tahdoksi (Apt. 21:10-14). Paavali kirjoitti osan kirjeistään vankina ollessaan, mitä ilmeisesti muuten ei olisi tapahtunut.

Apt. 21:10-14. Olimme olleet kaupungissa jo useita päiviä, kun sinne saapui Juudeasta Agabos-niminen profeetta. Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: "Näin sanoo Pyhä Henki: tällä tavoin juutalaiset Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin." Tämän kuultuamme me yhdessä Kesarean uskovien kanssa pyysimme, ettei Paavali menisi Jerusalemiin. Mutta Paavali sanoi: "Miksi te tuollaista puhutte, miksi itkette ja raastatte minun sydäntäni? Minä olen valmis kahleisiin ja kuolemaankin Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen tähden." Kun hän ei antanut periksi, me rauhoituimme ja sanoimme: "Toteutukoon Herran tahto."

Mistä tietää, että joku asia on Jumalan tahdon mukainen? Siitäkö, että se tuntuu hyvältä - usein se on juuri päinvastoin. Seuraavia tuntomerkkejä voi käyttää;

• Onko se Raamatun kokonaisilmoituksen mukaista? Valitettavan usein Raamatusta otetaan erilleen yksi tai kaksi lausetta ja käytetään niitä oman toiminnan selittämiseen.

• Onko Jumala vahvistanut sanansa riippumattoman lähteen kautta? Tämä on erittäin tärkeää varsinkin silloin, kun joku yrittää ohjata meitä profetian kautta.

Ap. t. 19:23-27. Noihin aikoihin Efesoksessa syntyi Herran tien johdosta paha mellakka. Kaupungissa oli Demetrios-niminen hopeaseppä, joka valmistutti hopeisia Artemiin temppelin kuvia ja näin hankki käsityöläisille huomattavat tulot. Hän kutsui koolle nämä ja muut saman alan työntekijät ja sanoi: "Miehet, te tiedätte, että meidän vaurautemme on tämän työn varassa. Mutta nyt te voitte nähdä ja kuulla, kuinka tuo Paavali on harhauttanut suuren joukon ihmisiä, ei vain täällä Efesoksessa vaan kohta koko Aasian maakunnassa. Hänhän uskottelee, että ihmiskätten luomukset eivät ole mitään jumalia. Tämä uhkaa saattaa meidän ammattimme huonoon huutoon, eikä siinä kaikki: voi käydä niin, että suuren jumalattaremme Artemiin temppeliä ei kohta enää pidetä minään ja hän menettää mahtinsa - hän, jota koko Aasia ja koko maailma palvelee."

Demetrios, palvoi rahaa ja Atemis jumalatarta. Hän oli havainnut, että Jeesukseen uskovat eivät enää käyneet jumalattaren temppelin palvontamenoissa. Uskovat olivat polttaneet taikuuteen liittyvät kirjat ja mahdollisesti Demetrios pelkäsi, että seuraavana vuorossa olisivat epäjumalien palvontaan liittyvät kuvat. Artemis jumalatarta, jota palvottiin seksin ja prostituution kautta, palvotaan maailmassa edelleen ”rakkauden” jumalan nimellä.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Hopeaseppä Demetrios ja muut käsityöläiset eivät riidelleet Paavalin kanssa opillisista kysymyksistä. Heidän vihansa syttyi siksi, että Paavalin julistustyö uhkasi heidän toimeentuloaan.

Artemis, roomalaisittain Diana, oli hedelmällisyyden jumalatar. Häntä edusti naista esittävä patsas. Pakanajumalattarelle omistettuun juhlaan liittyi villejä orgioita ja juominkeja. Artemiin palvonta ilmeisesti määritti uskonnollista ja kaupallista elämää Efesoksessa.

Evankeliumi Jeesuksesta tekee aina vaikutuksen. Se joko kääntää ihmiset Jumalan puoleen tai Jumalasta poispäin. Ellei saarna tai julistus tee kumpaakaan, se ei ole ollut evankeliumia.

Ap. t. 19:28. Tämän kuullessaan miehet vimmastuivat ja huusivat: "Suuri on Efesoksen Artemis!"

Kokoontuneen joukon saama rahavirta oli uhattuna. Rahan himon vallassa olevat keksivät tässäkin tapauksessa keinon himonsa tyydyttämiseksi.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Demetrios aiheutti tahallaan sekasorron kaupungissa puhumalla miehille, joiden tiesi rakastavan rahantuloa. Nämä verhosivat ahneutensa isänmaallisiin puheisiin ja teennäiseen uskonnollisuuteen. He eivät nähneet itsekkyyttään, vaan pitivät itseään sankareina, jotka puolustivat omaa maataan ja uskoaan.

Ap. t. 19:29-34. Koko kaupunki joutui kuohuksiin. Väkeä tuli virtanaan kaupungin teatteriin, ja ihmiset riistivät mukaansa Gaioksen ja Aristarkoksen, Paavalin makedonialaiset matkatoverit. Paavali halusi mennä kokouspaikalle, mutta opetuslapset estivät häntä. Myös muutamat maakunnan korkeat hallitusmiehet, jotka olivat hänen ystäviään, lähettivät hänelle sanan ja varoittivat häntä menemästä teatteriin. Teatterissa vallitsi täysi sekasorto. Toiset huusivat sitä, toiset tätä, eivätkä useimmat edes tienneet, miksi oli kokoonnuttu. Sitten väkijoukon huomio kohdistui Aleksandrokseen, jota juutalaiset työnsivät esiin. Aleksandros viittasi kädellään pitääkseen puolustuspuheen. Mutta kun huomattiin, että hän oli juutalainen, kaikki alkoivat yhteen ääneen huutaa: "Suuri on Efesoksen Artemis!" Tätä kesti parin tunnin ajan.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Paavalin sanoma oli tavoittanut kaikki yhteiskunnan kerrokset, ja hänellä oli korkeassa asemassa olevia ystäviä.

Väkijoukko vastusti sekä juutalaisia että kristittyjä. Juutalaiset halusivat ilmoittaa, etteivät he kuuluneet kristittyjen yhteisöön eikä heillä ollut mitään tekemistä käsityöläisten tulonmenetyksen kanssa. Juutalaista Aleksandrosta työnnettiin esiin puhumaan ilmeisesti juuri tästä.

Ap. t. 19:35-40. Lopulta kaupungin sihteeri sai joukon rauhoittumaan. "Efesolaiset!" hän huusi. "Kaikkihan tietävät, että Efesoksen kaupunki on pantu vaalimaan suuren Artemiin temppeliä ja hänen taivaasta pudonnutta kuvaansa. Tätä ei kukaan voi kiistää. Pysykää siis rauhallisina, älkää tehkö mitään harkitsematonta. Nämä miehet, jotka te toitte tänne, eivät ole temppelinryöstäjiä eivätkä liioin ole herjanneet meidän jumalatartamme. Jos Demetrios ja hänen ammattitoverinsa haluavat nostaa syytteen jotakuta vastaan, niin sitä varten on käskynhaltijat ja oikeusistuimet - syyttäkööt siellä toisiaan. Jos teillä taas on joitakin muita vaatimuksia, ne käsitellään laillisessa kansankokouksessa. Tästä tämänpäiväisestä voi meille olla seurauksena kapinasyyte, ja meidän olisi vaikea löytää selitystä tälle mellakalle." Näin puhuen hän sai kokouksen hajaantumaan.

Sana elämään kommentaariraamattu kertoo seuraavaa;

Efesos oli Rooman hallinnon alainen kaupunki ja paikallisten virkamiesten tehtävänä oli turvata sen rauha ja järjestys.